Arvioitaessa budjetin riittävyyttä ulkomailla oleiluun tulee aina esiin kaksi ääripäätä. Siinä on hirvittävän iso ero "asutko oikeasti" maassa vai oletko siellä vain käymässä. Siinä vaiheessa kun olet rakentanut vieraaseen maahan oman elämäsi, eli sinulla on asunto, kaikki kulutushyödykkeet, ystäväpiiri, säännöllisiä harrastuksia, mahdollisesti töitä ja muita arkirutiineita, kulutus varmasti asettuu hyvinkin matalaksi eikä rahaa välttämättä vaadita paljon. Sitten jos asiaa peilaa turistin vinkkelistä, niin rahaa palaa helposti enemmän kuin kotimaassa. Tosiasia kuitenkin on, ettei kukaan kuukausia maassa asuva jaksa viikkotolkulla samoilla kaupungin rantsuja, ajella taksilla pitkin kaupunkia ja kiskoa olutta ravintoloissa joka päivä, kuten Perus-Pentti tekee matkatessa Thaimaahan. Toki nämä kaksi ääripäätä tarkoittaa myös sitä, että elämä ulkomailla näyttäytyy helposti hyvin erilaiselta riippuen kummasta suunnasta asiaa pohtii.
Vuoden irtiotto "turistielämään" onnistuu tuolla rahalla, mutta siinä tuskin tulee rakennettua pysyvää elämää ulkomailla. Sitten jos lähtee alusta asti ajatuksena karistaa Suomen pölyt kannoiltaan, riittää rahat varmasti pidempään, mutta samalla todennäköisyys jonkinlaiselle kulttuurishokille jossain vaiheessa kyllä kasvaa melkoisesti. Se ruoho ei aina ole niin vihreää aidan toisella puolella kuin haaveissa voi kuvitella. Raha tuo elintasoa, ei siitä mihinkään pääse.