SPACE CAMP (Harry Winer, 1986)
Katselin tämän vuosi pari sitten Youtubessa, mutta se taisi olla jotain pehmeää 480p kuvaa. Pidin leffasta, vaikka se aika pöhkö onkin. Leffa jotenkin ansaitsee luvan olla hölmö ja tekee sen mukavalla "coolilla" tavalla. Nyt tuli sitten hommattua Espanjan Blu-ray ("S.O.S. EQUIPO AZUL") kun piti saada tavaraa Amazon-tilaukseen Saksasta 59 € edestä ilmaisten postien takia. Hieman oli paniikkiakin mukana ostopäätöksessä, koska alkoi olla merkkejä siitä, että tämä julkaisu alkaa muuttua hankalaksi saada mistään ("only 1 copy left").
Mikään laatuleffa tämä ei tietenkään ole. Elokuvakriitikoiden mielestä tämä leffa on varmaan täyttä sontaa. Varmaan normaalista elokuvayleisöstäkään harva innostuu tästä enemmän, mutta minä olen jotenkin tämän leffan kohdeyleisöä 55-vuotiaana kyyniseen nykyaikaan kyllästyneenä ja nostalgiannälkäisenä kasari-intoilijana. Siinä missä pöhköt nykyleffat vain vituttavat, nämä pöhköt kasarileffat viihdyttävät ja tuovat hyvän fiiliksen.
Näytteleminen tässä leffassa on lopulta ihan hyvää ottaen huomioon leffan tyylin joka ei perustu luonnenäyttelijöiden rakentamille dramaturgisille kohtauksille, vaan fantasiamaiselle seikkailulle. Ohjaus on pätevää ja "mukavaa" eikä ärsytä millään tavalla. Nasan sisätilojen valaistus on parhaimmillaan jopa erinomaista (isojen huonetilojen valaistus spottilampuilla siellä täällä, mikä luo rikkaan tilan rytmityksen kolmiulotteisesti) ja osaltaan tämä seikka saa minut pitämään tästä leffasta vain enemmän. Leikkauksiakin viljellään harkiten ja leffassa on paljon pitkiä otoksia. Kaiken kruunaa mahtava musiikki (John WiIliams), joka näyttää parantavan tätä leffaa poikkeuksellisen paljon. Huonointa minulle tässä leffassa on Jinx-robotin perseelleen mennyt äänisuunnittelu, joka olisi kaivannut esim. Ben Burttin osaamista.
Tämä leffa on kuin yhdistelmä kasariteinimeinikiä ja Apollo 13-tyyppistä selviytymistaistelua elävänä takaisin maan pinnalle. En tiedä, mikä kärpässienien syöminen on saanut aikaan tämän idean, mutta jotenkin tämä leffa saa tuon yhdistelmän toimimaan minusta yllättävänkin hyvin "space camp-huumorillaan". 40 vuotta sitten tämä leffa floppasi pahasti, eikä moni ole varmaan leffasta edes tietoinen, mutta minulle tämä on osoittautunut yllättävän tärkeäksi "guilty pleasure-leffaksi". Omaan makuun, niin hullulta kuin se tuntuukin, peräti 4.5/5.
Tämä Blu-ray-julkaisu ei sitten ole mikään erityisen laadukas. Kuvanlaatu on aika heikko ja ääniraidalla on häiriöitä (napsumisia ja stereokuvan ajoittaisia hajoamisia). Mitään ekstramateriaalia ei ole. Toisaalta, on täysin turha odottaa, että esim. Criterion tai Arrow tekisi tällaisesta hölmöstä floppileffasta jonkin 4K-skannatun huippujulkaisun, joten tähän on tyytyminen. Saa olla tyytyväinen, että edes jonkinlainen HD-julkaisu on olemassa...
