Elokuva valmistui vuonna 2000, jolloin Pohjois-Korea oli vielä ainakin minulle paljon mystisempi paikka ennen internetin tuomaa lisätietoa. Elokuvassa hyvä kuvaus vihollisuudesta ja inhimillisyydestä kaiken propagandan keskellä.
OmenaTV. Oli kyllä täysin sitä, mitä nimen perusteella halusin. Tämmöinen yhden idean SciFi uppoaa minuun aina.
Ehkä ronskimpaa seksiä tai edes siitä puhumista, olisi terävöittänyt elokuvaa enemmän. Mutta kai se on nykyisin, no, no.
Ihan kuin olisi palattu johonkin 1930-luvulle. Halataan vaatteet päällä.
Vähän innostuin tästä kuvauksesta ja ajattelin antaa mahdollisuuden muista arvioista huolimatta. Ikävä kyllä laajemmat arviot olivat oikeassa, silä tämä oli parhaimmillaankin vain hyvin keskinkertainen elokuva. Naiivi ja kaikin mahdollisin tavoin epälooginen käsikirjoitus. Jos tähän olisi vielä seksiä yritetty ujuttaa sekaan, niin en suoraan sanottuna tiedä mihin suuntaan se olisi arovosanaa liikuttanut, mutta tuskin kuitenkaan ylemmäksi.
Tucker & Dale vs Evil - tuli vastaan Primen vuokratarjonnassa joten oli pakko tarkastaa oliko tää niin hyvä kuin muistin. Jokunen hörähdys tuosta edelleen irtosi ja nyt varmaan voi taas pitää sen kymmenen vuoden tauon ennen seuraavaa katselukertaa.
Kyseessä siis kauhukomediaa tyyliin hillbillyt, syrjäinen mökki, teinislasher.
Odotetusti tämä kolahti kovaa. Kane Pixelsin Youtube-videoista jo näkee, että kaveri on todella lahjakas ja omaa suuren ymmärryksen esim. kuinka kameraa tulee käyttää. Kamera on paikallaan aina kun sen pitääkin olla. Kamera liikkuu hitaasti, kun siihen on tarvetta ja heiluva käsivarakuvaus jätetään "found footage" aineistolle. Jopa silloin pahin heiluttelu rajataan kaikista hektisimpiin kohtauksiin. Virheetöntä tekemistä siis tältä osin. Chiwetel Ejiofor ja Renate Reinsve ovat pääosassa todella hyviä. Molemmat uusia naamoja minulle ja erityisesti Chiwetel Ejiofor teki vaikutuksen. Finn Bennett ja Lukita Maxwell ovat riittävän hyviä roolien suuruus huomioiden. Mark Duplass on vähäisessä pätevä roolissaan. Jopa Krista Kososella on pieni rooli leffassa. Leffan musiikki, joka on osittain Kane Parsonsin tekemään, toimii leffassa todella hyvin!
Käsikirjoitus (Will Soodik) on hyvä. Leffassa on riittävän paljon temaattista sisältöä. Juonenkäänteitäkin on mukaan saatu ja leffa pistää miettimään asioita. Kauhuelementit ovat tehokkaita! K16 ikäraja on aika perusteltu kyllä. Oikeastaan ainoa asia joka häiritsi leffanautintoa oli kanssayleisö. Sali oli ehkä 80 % täynnä ja varmaan 90 % tästä porukasta oli alaikäisiä. Onneksi ei mitään suurempaa häiriötä ilmaantunut, mutta mielummin katsoisin leffani ilman kaiken maailman rapistelua jne. Kaiken maailman herkut, mitä porukka haluaa leffan aikana survoa ääntä kohti tuoksuu ja omituinen popcornin ja nallekarkkien lemun yhdistelmä vei huomiotani leffalta. No, kun en malttanut odottaa parin viikon päähän jotain lähes tyhjän salin näytöstä...
Tätä leffaa on odotettu vuosia ja harvinaista herkkuahan tämä on. Jopa Hesarin arvostelija oli mätkäissyt tälle 5 tähteä ja itsekin laitan vastaavat lukemat: Omaan makuun 5/5.
Tucker & Dale vs Evil - tuli vastaan Primen vuokratarjonnassa joten oli pakko tarkastaa oliko tää niin hyvä kuin muistin. Jokunen hörähdys tuosta edelleen irtosi ja nyt varmaan voi taas pitää sen kymmenen vuoden tauon ennen seuraavaa katselukertaa.
Kyseessä siis kauhukomediaa tyyliin hillbillyt, syrjäinen mökki, teinislasher.
Pelkästään jo siitä, että kyse oli oikeasta scifileffasta eikä westernistä avaruudessa tai piu-piu-leikeistä tämä leffa saa lisäpisteitä. Mutta kyllähän tämä oli hyvä elokuva. Ei minusta sentään ihan joidenkin hehkutusten arvoinen, mutta parhaita scifileffoja pitkään aikaan. En ole saanut kirjaa vielä luettua, joten en tiedä kuinka tarkkaan sitä seurataan, Martianissahan juoni noudatti aika pitkälle kirjaa. Joissakin kohdissa joka tapauksessa varmasti oikaistiin, jotta homma saatiin elokuvaan sopimaan. Näissä olisi toki kaivannut pientä vinkkiä ajan kulumisesta.
Joka tapauksessa erinomainen scifileffa, joka täytynee katsoa joskus uudestaan.
Kane Parsonsin Backrooms tuli todellakin aivan puskista — yllättävän hyvä ja omalaatuinen kauhusekoilu, jota on vaikea luonnehtia, ehkä Stranger Things meets Vivarium. Pikkuovet muistuttavat Disneyn Liisaa ihmemaassa, ja mieleen tulee myös takavuosien hulluttelu Dave Made a Maze. Joka tapauksessa taas upea tuotanto A24:ltä, samalla yhtiön menestyksekkäin ensi-iltajulkaisu!
Eletään vuotta 1990 San Joséssa. Huonekalukauppias Clarkilla (Chiwetel Ejiofor) on avio- ja sähköongelmia. Vaimo on heittänyt hänet ulos yhteisestä kodista, ja hän joutuu asumaan myymälässään, jossa sähköt eivät toimi kunnolla. Hän käy terapiassa tri Mary Klinen (Renate Reinsve) vastaanotolla.
Sähköongelmia setvittäessä myymälärakennuksen alakerrasta löytyy sokkelo, jota Clark lähtee tutkimaan.
Jos juoneen haluaa liittää psykologista tasoa, niin elokuvan voisi ajatella käsittelevän päähenkilön (Clarkin) skitsofreniakuvitelmia, joihin terapeutti erehtyy lähtemään mukaan.
Miten tulkita elokuvan loppukohtausta? Ilmeisesti Mary pelastuu sokkelosta, mutta hänestä jää (replikoituu) sinne epätarkka ”muisto” (tyyliin Solaris?).
Tapahtumat etenevät harkitun rauhallisesti, mutta kun pelottavia kohtauksia tulee, ne ovat melko kaameita. Elokuva saattaa aiheuttaa painajaisia puujalkahuumorin ystäville.
4½/5
Tennispalatsi 2:ssa äänen- ja kuvantoisto oli huippuluokkaa ja yleisö keskittyi elokuvaan.
Kane Parsonsin Backrooms tuli todellakin aivan puskista — yllättävän hyvä ja omalaatuinen kauhusekoilu, jota on vaikea luonnehtia, ehkä Stranger Things meets Vivarium. Pikkuovet muistuttavat Disneyn Liisaa ihmemaassa, ja mieleen tulee myös takavuosien hulluttelu Dave Made a Maze. Joka tapauksessa taas upea tuotanto A24:ltä, samalla yhtiön menestyksekkäin ensi-iltajulkaisu!
Eletään vuotta 1990 San Joséssa. Huonekalukauppias Clarkilla (Chiwetel Ejiofor) on avio- ja sähköongelmia. Vaimo on heittänyt hänet ulos yhteisestä kodista, ja hän joutuu asumaan myymälässään, jossa sähköt eivät toimi kunnolla. Hän käy terapiassa tri Mary Klinen (Renate Reinsve) vastaanotolla.
Sähköongelmia setvittäessä myymälärakennuksen alakerrasta löytyy sokkelo, jota Clark lähtee tutkimaan.
Jos juoneen haluaa liittää psykologista tasoa, niin elokuvan voisi ajatella käsittelevän päähenkilön (Clarkin) skitsofreniakuvitelmia, joihin terapeutti erehtyy lähtemään mukaan.
Miten tulkita elokuvan loppukohtausta? Ilmeisesti Mary pelastuu sokkelosta, mutta hänestä jää (replikoituu) sinne epätarkka ”muisto” (tyyliin Solaris?).
Tapahtumat etenevät harkitun rauhallisesti, mutta kun pelottavia kohtauksia tulee, ne ovat melko kaameita. Elokuva saattaa aiheuttaa painajaisia puujalkahuumorin ystäville.
4½/5
Tennispalatsi 2:ssa äänen- ja kuvantoisto oli huippuluokkaa ja yleisö keskittyi elokuvaan.
En pysty yhtymään tämän hienouteen. Kiva, että tämä oli vähän erilainen, mutta tarpeettoman paljon pitkitetty ja suoraan sanottuna melko tylsä sekamelska. Ja pääpahis oli tosiaan huono puujalkavitsi. Loppukin on sellainen, että jatko-osille on selvästi haluttu jättää tilaa, mutta jos niitä tulee, niin toivottavasti panostavat enemmän käsikirjoitukseen.
3/5 lavastuksesta ja nuoren ohjaajan hyvästä yrityksestä
Clarkin (Chiwetel Ejiofor) hommat eivät etene: bisnes huonekaluliikkeessä polkee paikoillaan ja vaimokin on ottanut ja lähtenyt kyllästettyään kuuntelemaan Clarkin alituista valitusta. Oikeasti hän haluaisi harjoittaa arkkitehdin ammattia mutta on joutunut olosuhteiden pakosta pyörittämään...
Konseptina Backrooms tuli tutuksi keväällä 2020 koronapandemian alun aikana ja ylipäätään liminal space alakulttuuri veti mukanaan. Kun sitten vuonna 2022 näin Kane Pixelsin ensimmäisen Backrooms-videon Youtubessa, osasin jo haistaa että aiheesta tehdään vähintään yksi elokuva 5 vuoden sisällä, koska Backrooms on kulttuuri-ilmiönä niin merkittävä. Vuonna 2023 sitten paljastettiin, että tämä leffa on tekeillä, mutta sen kuvaukset viivästyivät 2 vuodella erinäisistä syistä. Olen siis odottanut tätä leffaa usean vuoden ajan.
— yllättävän hyvä ja omalaatuinen kauhusekoilu, jota on vaikea luonnehtia, ehkä Stranger Things meets Vivarium. Pikkuovet muistuttavat Disneyn Liisaa ihmemaassa, ja mieleen tulee myös takavuosien hulluttelu Dave Made a Maze. Joka tapauksessa taas upea tuotanto A24:ltä, samalla yhtiön menestyksekkäin ensi-iltajulkaisu!
Jos juoneen haluaa liittää psykologista tasoa, niin elokuvan voisi ajatella käsittelevän päähenkilön (Clarkin) skitsofreniakuvitelmia, joihin terapeutti erehtyy lähtemään mukaan.
Miten tulkita elokuvan loppukohtausta? Ilmeisesti Mary pelastuu sokkelosta, mutta hänestä jää (replikoituu) sinne epätarkka ”muisto” (tyyliin Solaris?).
ASYNC yhtiö valmisti aikaisemmin MRI-laitteita. Nämä laitteethan kuvaavat sisäelimiä mukaanluettuna aivot. Yhtiön tieteelliset kokeet 80-luvulla synnyttivät teknologian, joka loi uuden ulottuvuuden eli Backroomsin. ASYNC hylkäsi MRI-bisnekset ja ryhtyi tutkimaan Backroomsia, jossa arveltiin olevan suuri kaupallinen potentiaali esim säilytystilan vuokraamisen muodossa. Kuitenkin, johtuen siitä, että tämä teknologia perustuu MRI-laitteiden teknologiaan, tämä Backrooms "kuvaa" sinne eksyvien tai läheisyydessä olevien henkilöiden aivot ja synnyttää ei-täydellisiä kopioita muistoista ja ajatuksista. ASYNCin työntekijät pelastavat Maryn Backroomsista, mutta kuten leffan lopun kuulustelukohtauksesta voi päätellä, yhtiö ei noin vain päästäne Marya pois, vaan todennäköisesti pitävät häntä firman tiloissa vankina. Hänestä jää epätarkka kopio Backroomsiiin aivan kuten arvelet.
Kaikkea tätä ei itse asiassa pysty 100 % päättelemään leffasta, mutta Kane Pixelsin Backrooms-videosarjan katsominen auttaa kokoamaan palasia. Suosittelen noita videoita lämpimästi, jos tämä leffa nappasi. Kaverilla on myös "The Oldest View" videosarja, joka on myös täyttä rautaa. Näitä videoita kun katsoo, niin tajuaa nopeasti, miksi A24:n kaltainen pulju halusi tämän kaverin
Tuli käytyä katsomassa Masters of the Universe. Kyllä tämä edellisen voittaa. Mukavaa huomata myös että erikoisjoukkojen kouluttaja Janne Lehtonen oli päässyt elokuvaan Fistona.
Sinners(Max)
Hieno sukellus deltabluesin maailmaan, kunnes tapahtuu käännös kauhun puolelle. Erikoinen leffa, josta tykkäsin paljon. Piti pistää blueslevyt soimaan leffan jälkeen.
Sinners tuli vihdoin katsottua brittiläiseltä UHD:ltä. Kokonaisuus on melkoisen omintakeinen genresekoitelma ja musiikkielokuva, kokonaisuudessaan kohtalaisen viihdyttävä. Roolitus, lavastus ja soitanta ensiluokkaisia. Kuvaukset on tehty 65 mm:n filmille, ja sen näkee.
Etelän ”kukku-ukot” saavat maistaa lyijyä tyyliin Inglorious Basterds.
Lopputekstit kannattaa katsoa kokonaan.
4/5
UHD:llä on runsaasti lisämateriaalia, osa vielä katsomatta.
Tämä 3-kerroslevy kylläkin leikkasi 105 minuutin kohdalla kiinni Sonyn vanhassa toistimessa. (Tulee mieleen vanhat ajat, kun Orionissa [Elokuva-arkistossa] ajettiin vanhoja klassikoita puhkikuluneilta 35 mm:n kopioilta ja filmi meni välillä poikki.)
Aluksi mainittakoot, että itse en ole muksuna sitä He-Man animaatiosarjaa koskaan katsonut, ja tää IP on mulle tuttu lähinnä noista meemeistä. Alunperin mulla ei ollut mitään mielenkiintoa käydä katsomassa, mutta sitten näin youtubesta sen yhden Skeletor kohtauksen, mikä vaikutti ainakin tämän pahiksen osalta. Aikanaan kävin Yön Ritarinkin katsomassa vain siksi, kun Heath Ledgerin roolisuoritusta Jokerina ylistettiin maasta taivaisiin.
Mutta ihan ok leffa, vaikutti minusta aika keskinkertaiselta Marvelin supersankari-tyylin rainalta. Juonikin muistutti aika helvetisti sitä ensimmäistä Thoria. Aika tusinakamaa minusta, ehkä olisin pitänyt enemmän jos olisi tunneside He-Man-animaatiosarjaan ja niihin hahmoihin. Ihan hyviä vitsejä oli, olisi saanut olla myös noita tuttuja meemejä ja revitellä niillä huumoria, sen suhteen olen pikkuisen pettynyt Skeletoriin, kun ei ollut meemeilyjä, mutta Jared Leto veti mielestäni hyvän roolisuorituksen pääkallopahiksena.
Now You See Me: Now You Don't
Olipa jäätävä kasa jöötiä. Kaksi edellistä osaa olivat hauskoja pikku toiminta/taikapläjäyksiä, tästä on vaikea kaivaa mitään hyvää. Dialogi on aivan karseaa, ihan kuin jostain teinielokuvasta. Katsojakin vaivaantui. Puolet kohtauksista on mukana vain, jotta voidaan esittää taikatemppuja, mikä on typerää kun elokuvassa ne temput on kuitenkin epäaitoja (esittäjien ei tarvitse osata niitä). Edellisosissa niillä tempuilla oli joku oikea funktio juonen kannalta. Hahmot on rasittavia, varsinkin Eisenbergin Atlas josta on tullut ihan rehti kusipää. Edeltävien osien lämmöstä hahmojen välillä ei ole mitään jäljellä. Juoni on sekavaa kohellusta ja nokkelia yllätyksiä on anteliaasti arvioiden kaksi. Toinen sentään sen verran hyvä että annoin siitä puoli pistettä lisää arvosanaan. Mikä tarkoittaa, että kokonaisarvosana on 1,5/5.
Aluksi mainittakoot, että itse en ole muksuna sitä He-Man animaatiosarjaa koskaan katsonut, ja tää IP on mulle tuttu lähinnä noista meemeistä. Alunperin mulla ei ollut mitään mielenkiintoa käydä katsomassa, mutta sitten näin youtubesta sen yhden Skeletor kohtauksen, mikä vaikutti ainakin tämän pahiksen osalta. Aikanaan kävin Yön Ritarinkin katsomassa vain siksi, kun Heath Ledgerin roolisuoritusta Jokerina ylistettiin maasta taivaisiin.
Mutta ihan ok leffa, vaikutti minusta aika keskinkertaiselta Marvelin supersankari-tyylin rainalta. Juonikin muistutti aika helvetisti sitä ensimmäistä Thoria. Aika tusinakamaa minusta, ehkä olisin pitänyt enemmän jos olisi tunneside He-Man-animaatiosarjaan ja niihin hahmoihin. Ihan hyviä vitsejä oli, olisi saanut olla myös noita tuttuja meemejä ja revitellä niillä huumoria, sen suhteen olen pikkuisen pettynyt Skeletoriin, kun ei ollut meemeilyjä, mutta Jared Leto veti mielestäni hyvän roolisuorituksen pääkallopahiksena.
Minä tykkäsin tästä myös. Ei olisi tarvinnut olla ihan niin pitkä, mutta kyllä tämä silti jaksoi viihdyttää koko kestonsa ajan. Junnuna tuli lueskeltua sarjiksia ja tämä oli tehty ihan hyvin niitä mukaillen ja lisäksi sopivasti kieli poskessa. Tuskin jaksan koskaan katsoa uudestaan, mutta kertakäyttöviihteenä 3,5/5.
Jotenkin vaikuttaa että elokuva on samanlainen sähellys kuin Dungeons & Dragons elokuva. Näitä klassikkoja tuodaan kovaa vauhtia valkokankaille, MUTTA ovat hutasten tehtyjä.
Episodin arvostelu keskittyi homo viittauksiin. Elokuva jäi pimentoon. Ehkä tämä onkin tarkoitus. (WOKE Hollywood).
Fantasiamaailma Eternia joutuu ilkeän, pääkallonaamaisen Skeletorin hyökkäyksen kohteeksi. Valtakunnan heiveröinen ja mieluummin leikittelevä kuin lasten sotilaskoulutukseen vakavasti suhtautuva prinssi Adam lähetetään maagisen miekan kanssa Maahan turvaan. Valitettavasti pieni poika ei pysty...
Jotenkin vaikuttaa että elokuva on samanlainen sähellys kuin Dungeons & Dragons elokuva. Näitä klassikkoja tuodaan kovaa vauhtia valkokankaille, MUTTA ovat hutasten tehtyjä.
Episodin arvostelu keskittyi homo viittauksiin. Elokuva jäi pimentoon. Ehkä tämä onkin tarkoitus. (WOKE Hollywood).
Selvästikään et ole elokuvaa nähnyt. Mitäs jos tehtäisiin ketjun otsikon mukaisesti niin, että käyt ensin katsomassa sen ja sitten kirjoitat, että mitä mieltä olit?
Wokea tässä ei nimenomaan ole, tai jos onkin, niin vain siinä mielessä, että sitä kritisoidaan. Nämä "homoviittauksetkin" ovat nimenomaan huumoria (hahmoina mm. Ram-Man ja Fistos, jotka eivät pidä nimistään niiden aiheuttamien mielikuvien vuoksi).
Tottakai tällaiset leffat jakavat mielipiteitä, eikä tämä ole missään nimessä mikään mestariteos, mutta jos on nuorempana katsonut He-Man -animaatikoita ja lukenut sarjiksia, eikä korvien välissä kiristä liikaa, niin tämä on ihan kelpo viihdettä. Viihdyttävämpi tämä minun mielestäni oli, kuin suurin osa muista nykypäivän liian vakavasti itsensä ottavista supersankarileffoista.
Krull - 1983 kulttileffa joka sekoittelee fantasiaa ja sci-fiä, ja josta oli tarkoitus tulla samantyyppinen franchise kuten Star Warsista mutta eipäs sitten tullut muuta kuin floppi. Arvelisin että omalla kohdalla tämä oli varmaan se viimeinen kerta kun tarvitsee katsella
Tuttuja naamoja tässä on useita, Liam Neeson ja Robbie Coltrane joitakin mainitakseni.
Wokea tässä ei nimenomaan ole, tai jos onkin, niin vain siinä mielessä, että sitä kritisoidaan. Nämä "homoviittauksetkin" ovat nimenomaan huumoria (hahmoina mm. Ram-Man ja Fistos, jotka eivät pidä nimistään niiden aiheuttamien mielikuvien vuoksi).
Ainoa tämmöinen ns. woke-tapaus tässä leffassa olisi varmaan tuo Idris Elban esittämä hahmo "Duncan" Eli mustaihoinen mies näyttelee hahmoa, mikä on aina ennen ollut valkoinen. Jos tästä elokuvasta jotain itkua on ollut, niin oletan että se liittyy tuohon.
Myönnetään, että itsekkin kiinnitin huomiota tuohon, että Idris Elba esittää Camila Mendesin hahmon isää. Mutta ei tuo omaan elokuvakokemukseeni tai mielipiteeseeni siitä mitenkään vaikuttanut.
Olen tosiaan omistanut lähes koko He-Man lelusarjan lapsena. Keräsin tarroja sellaiseen kansioon. Nyt aikuisena olen katsonut He-Man animaatioita. Hankin tämän (Apple TV).
WOKE:lla tarkoitan mm. sitä että on olemassa legendaarinen hahmo, joka on tietynlainen. Valkoisesta ei voi tulla mustaa, heterosta homoa, miehestä naista. Toivoisin että alkuperäisiä hahmoja kunnioitetaan. Kukaan ei estä tekemästä Spin-Off sarjaa mustasta asemiehestä. MUTTA juu tämä tästä.
Ongelma tuossa ajattelussa on se, että valtaosan länsimaisen viihteen olemassaolosta sitä ovat kirjoittaneet valkoiset, lähes aina miehet. Kuvasto tahtoo siis olla niin, että valkoinen mies on sankari ja muun väriset on konnia. Naisten osuus on olla damsel in distress, joka on täysin riippuvainen valoisesta sankarimiehestä.
Sitä paitsi, jos tehdään uusintatulkintoja, jotka eivät ole 100% alkuperäisen mukaisi niin miksi joku ihonvärin vaihtuminen on just se juttu, jota ei saa tehdä?
Kävin viikonloppuna katsomassa Damian McCarthyn uuden kauhuleffan Hokum. Sitä on muutamassa arvostelussa kehuttu lähes Hohdon versoiseksi ja kauhuakin piti olla luvassa enemmän kuin vuosikausiin. HS oli arvioinut elokuvan 4 tähden arvoiseksi ja muuallakin arviot ovat olleet pääosin ylistäviä.
Ikävä kyllä molemmat noista olivat melko kaukana totuudesta. Hohdon kanssa yhteistä on lähinnä muusta maailmasta erillään oleva hotelli ja kauhunkin määrä jää hyvin maltilliseksi. Ei tämä huono leffa ollut, päinvastoin, mutta korkeat odotukset eivät kohdanneet, joten lopputekstien alkaessa oli hieman pettynyt olo.
Itse tarina kertoo oman historiansa painajaisten kanssa painivasta ylimielisestä kirjailijasta, joka menee viimeistelemään viimeisintä kirjaansa mainittuun hotelliin jonnekin Irlannin syrjäseudulle. Hotellin morsiussviitti on pois käytöstä ja visusti lukittuna, koska siellä kuulemma kummittelee. Avain on vain hotellin omistajalla, joka istuskelee aulassa kertomassa kummitustarinoita lapsille. Lopulta joskus leffan puolivälin jälkeen sinne huoneeseen pitää tietenkin päästä ja siinä sitten seuraillaan jänniä tapahtumia lopun aikaa. Jump scare -kohtaukset ovat aina kauhuleffoissa halpa tapa säikytellä ja niitä on tässäkin ripoteltu sinne tänne, mutta ei niitä lopulta onneksi ollut kovin montaa. Tarinassa on pari ihan mielenkiintoista käännettä, jotka vaikuttavat siihen millainen käsitys tapahtumista jää katsojille.
IMDB:n arvosana on 6,9, joka on aika lähellä totuutta, joskin ehkä jopa hieman alakanttiin.
WOKE:lla tarkoitan mm. sitä että on olemassa legendaarinen hahmo, joka on tietynlainen. Valkoisesta ei voi tulla mustaa, heterosta homoa, miehestä naista. Toivoisin että alkuperäisiä hahmoja kunnioitetaan. Kukaan ei estä tekemästä Spin-Off sarjaa mustasta asemiehestä. MUTTA juu tämä tästä.
Ongelma tuossa ajattelussa on se, että valtaosan länsimaisen viihteen olemassaolosta sitä ovat kirjoittaneet valkoiset, lähes aina miehet. Kuvasto tahtoo siis olla niin, että valkoinen mies on sankari ja muun väriset on konnia. Naisten osuus on olla damsel in distress, joka on täysin riippuvainen valoisesta sankarimiehestä.
Sitä paitsi, jos tehdään uusintatulkintoja, jotka eivät ole 100% alkuperäisen mukaisi niin miksi joku ihonvärin vaihtuminen on just se juttu, jota ei saa tehdä?
Ongelma on siinä, että meillä 100 vuotta viihdettä, hahmoja jne ja edelleen valkoiset miehet hallitsevat käytännössä länsimaista viihdettä. Olisiko se sitten ok, jos nyt seuraavat sata vuotta sankarit kaikissa elokuvissa on värillisiä ja/tai naisia ja rosvot angloamerikkalaisia? Koska muutenhan tuota ei saa tasattua.
Ongelma on siinä, että meillä 100 vuotta viihdettä, hahmoja jne ja edelleen valkoiset miehet hallitsevat käytännössä länsimaista viihdettä. Olisiko se sitten ok, jos nyt seuraavat sata vuotta sankarit kaikissa elokuvissa on värillisiä ja/tai naisia ja rosvot angloamerikkalaisia? Koska muutenhan tuota ei saa tasattua.
Hauska ehdotus. Ja jos joku tekisi toisinpäin, niin barrikaadeille, ja woke syytökset käyntiin, kun on eri kuin nykyinen käytäntö. Haluaisin nähdä elokuvan the moon is a harsh mistress -kirjasta. Ja havainnoida itkun, kun se on liian woke (ja ehkä osin myös epäwoke). Kirja vuodelta 1966.
Ongelma on siinä, että meillä 100 vuotta viihdettä, hahmoja jne ja edelleen valkoiset miehet hallitsevat käytännössä länsimaista viihdettä. Olisiko se sitten ok, jos nyt seuraavat sata vuotta sankarit kaikissa elokuvissa on värillisiä ja/tai naisia ja rosvot angloamerikkalaisia? Koska muutenhan tuota ei saa tasattua.
No tekee sitten uuden elokuvan / hahmon eikä käytä sen vanhan nimeä ja ideaa.
Esim. jos tekee Superman tai Spiderman elokuvan ja käykin ilmi että päähahmo onkin tummaihoinen nainen joka käy juuri lävitse muokkausta tullakseen mieheksi.. ..hieno juttu mutta miksi sellainen täytyisi tunkea kyseiseen filmiin esittämään hahmoa joka on lähes kaikkien tuntema ja ehkä rakastama.
Hieman sama kuin Lumikki ja 7 kääpiötä esittäisikin tummaihoinen Lumikki "lumen valkea" ja ne 7 kääpiötä olisivat tietokoneella tehtyjä ja prinssi olisikin joku random roisto jonka rosvojoukossa olisi oikeita kääpiöitä.. ..hei, sellainen muuten tehtiin eikä sekään erityisen hyvää vastaanottoa saanut. Jos olisi tehty eri nimellä esim. Pahan noidan nousu ja tuho tuo elokuva olisi voinut olla OK (paitsi plagioinut liikaa Lumikista mutta siltikin) ja aivan varmasti myynyt enemmän...
Ihan samalla lailla valitettaisiin täällä jos Musta Pantteri leffassa olisikin Henry Cavil pääosassa ja tapahtuisi Wakandassa mikä olisi piilossa Irlannissa.. valittaisin itsekin.
Ongelma on siinä, että meillä 100 vuotta viihdettä, hahmoja jne ja edelleen valkoiset miehet hallitsevat käytännössä länsimaista viihdettä. Olisiko se sitten ok, jos nyt seuraavat sata vuotta sankarit kaikissa elokuvissa on värillisiä ja/tai naisia ja rosvot angloamerikkalaisia? Koska muutenhan tuota ei saa tasattua.
Luther-stara Idris Elba kertoi joku aika sitten, ettei hän ollut varsinaisesti edes mukana 007-kisassa uudeksi James Bondiksi. Elba, 53, on myös hieman liian vanha Bondiksi, koska tuottajat ja Denis Villeneuve etsivät nuorta, noin 30-vuotiasta näyttelijää rooliin. Elba jutteli Bondista tuoreessa...
www.episodi.fi
Idris Elballakin jotain kommenttia tuohon asiaan. Ei nyt masters of the universeen liittyvää suoraan. Mutta antaa hieman ajattelemista jonkun roolin tärkeydestä.
Ongelma tuossa ajattelussa on se, että valtaosan länsimaisen viihteen olemassaolosta sitä ovat kirjoittaneet valkoiset, lähes aina miehet. Kuvasto tahtoo siis olla niin, että valkoinen mies on sankari ja muun väriset on konnia. Naisten osuus on olla damsel in distress, joka on täysin riippuvainen valoisesta sankarimiehestä.
Sitä paitsi, jos tehdään uusintatulkintoja, jotka eivät ole 100% alkuperäisen mukaisi niin miksi joku ihonvärin vaihtuminen on just se juttu, jota ei saa tehdä?
- valkoinen keski-ikäinen rappiojuoppo
- musta lesbo nainen vie 007-koodinimen
- Bond sählää siihen malliin että tullaan isäksi liian vanhana ja vahingossa
- agentin hommat eivät enää kiinnosta, on aika olla avuton "koti-isä"
- Bond lähetetään vaaralliselle tehtävälle, joka huipentuu siihen että häntä ei pelkästään tapeta, hänet pommitetaan kuoliaaksi. Hänestä ei jää mitään jäljelle. Itseasiassa koko saari tuhoutuu. Ei edes tuhkia jää.
...
Ja näin loppui James Bond. Kerrottiin kuinka tässä nyky maailmassa ei voi olla sellaista hahmoa. Viinaan ja naisiin menevää. Kylmää, armotonta, tappajaa... jne.
Ongelma on siinä, että meillä 100 vuotta viihdettä, hahmoja jne ja edelleen valkoiset miehet hallitsevat käytännössä länsimaista viihdettä. Olisiko se sitten ok, jos nyt seuraavat sata vuotta sankarit kaikissa elokuvissa on värillisiä ja/tai naisia ja rosvot angloamerikkalaisia? Koska muutenhan tuota ei saa tasattua.
Valkoisia on 60%, latinoja 19 ja mustia 13%. Tosin MAGA:han on moneen kertaan kertonut miten muut rodut ihan just on valtaamassa USA:n, samaan tapaan kuin Persut kertovat miten muslimit ihan kohta valtaavat Suomen ja täällä on sitten sharia-laki.
Mutta siis tuolla perusteella joka viidennen leffan sankarin pitäisi olla latino. Mutta ei ole, koska studiopomot ja rahoittajat on voittopuolisesti valkoisia. Monessako leffassa on edes ns. interracial-suhteita?
Maksimaalinen tuotto tarkoittaisi että ihan joka ikinen leffa tehdään sillä mielellä että se vetoaa ihan kaikkiin. Eikö muka 70 miljoonan latinon yleisö ole tavoiteltava? Tai lähes 50 miljoonan mustan? Aasialaisiakin on parikymmentä miljoonaa.
On se kumma, kun pitää ottaa joku tunnettu brändi ja laittaa sama uusiksi eri sukupuolella ja/tai rodulla. Miksei voi keksiä jotain uutta ja omaperäistä? Tolle käy samat kuin Ghost Bustersin ja Oceansin feministiversioille. Lipputulot ei ole odotetut ja sitten tekijät/näyttelijät haukkuu yleisön...
Kommentoin, että olipas taas kerran autoromua ja kolareita kerrakseen kuten Halickin leffoissa tapana on. Jokaisen autoelokuvista kiinnostuneen tulisi edes kerran nähdä tämä klassikko ja 70-lukulainen meininkin tuntuu itselle liian vanhanaikaiselta niin tästä on myös olemassa Nicholas Cagen tähdittämä 2000-vuoden versio mutta omasta mielestäni nämä ovat kuin yö ja päivä ja alkuperäistä ei voita mikään.
Disclosure Day (Steven Spielberg, 2026) Tennispalatsi
Heh! Tapa, jolla tämä leffa alkaa (ensimmäiset 10 sekuntia) on ehkä yllättävin,
mitä olen koskaan nähnyt.
Tätä leffaa on pidetty Spielbergin "paluuna" ikäänkuin mies olisi ollut pois kuvioista 20 vuotta. Spielbergin itsensä mukaan tämä on hänen UFO-aiheisten elokuvien kiteytymä. Juuri leffan nähneenä on hieman hankala analysoida, kuinka paljon näin on, mutta eiköhän tuohon lähipäivinä tule kirkastuneempi näkemys. Ennen leffan näkemistä aivoni ovat meinanneet mennä solmuun yrittäessään koostaa elokuvan tapahtumia trailereiden perusteella, eikä ihme. Leffassa kun on hyvin monenlaisia puolia ja niissä on mysteerin kaltaisia piirteitä. Väitetään, että trailereissa ei ole näytetty mitään materiaalia leffan viimeisestä puolesta tunnista. Vale! Oikeasti trailerissa ei näytetä leffan lopun paljastuksiin liittyvää materiaalia. Jotkut elokuvan nähneet ovat sanoneet, että tämä leffa on 15 minuuttia liian pitkä. Minusta se taas oli jopa liian lyhyt materiaaliinsa nähden.
Varsinkin ensimmäinen traileri antoi minulle Night M. Shyamalan -fiilikset. Myöhemmät trailerit olivat Spielberg-mäisempiä. Itse leffa on ehtaa Spielbergiä kun kohtauksia ei ole leikelty parin sekunnin pätkiin traileriin, vaan pitkät otot nähdään kokonaisuutena. Pitkien linssien osuus on Spielbergiksi suurehko, mutta onneksi asiasta ei tarvitse urputtaa, koska Spielbergin tyyli käyttää pitkää linssiä on niin taitavaa (kameran heiluttamista välttävää). Näyttelijäkaarti tekee vahvaa työtä. Varsinkin Emily Bluntin suoritusta on ylistetty eikä syyttä!
Suuren osan leffasta John Williamsin musiikki tuntui pysyttelevän kohteliaasti taka-alalla, mutta nousi enemmän esiin upeasti muutamassa kohtauksessa. Leffan juoni rakentuu temaattisesti monisyisestä verkostosta ja juuri tämän puolen prosessointi vaatii aikaa.
Disclosure Day (Steven Spielberg, 2026) Tennispalatsi
Heh! Tapa, jolla tämä leffa alkaa (ensimmäiset 10 sekuntia) on ehkä yllättävin,
mitä olen koskaan nähnyt.
Tätä leffaa on pidetty Spielbergin "paluuna" ikäänkuin mies olisi ollut pois kuvioista 20 vuotta. Spielbergin itsensä mukaan tämä on hänen UFO-aiheisten elokuvien kiteytymä. Juuri leffan nähneenä on hieman hankala analysoida, kuinka paljon näin on, mutta eiköhän tuohon lähipäivinä tule kirkastuneempi näkemys. Ennen leffan näkemistä aivoni ovat meinanneet mennä solmuun yrittäessään koostaa elokuvan tapahtumia trailereiden perusteella, eikä ihme. Leffassa kun on hyvin monenlaisia puolia ja niissä on mysteerin kaltaisia piirteitä. Väitetään, että trailereissa ei ole näytetty mitään materiaalia leffan viimeisestä puolesta tunnista. Vale! Oikeasti trailerissa ei näytetä leffan lopun paljastuksiin liittyvää materiaalia. Jotkut elokuvan nähneet ovat sanoneet, että tämä leffa on 15 minuuttia liian pitkä. Minusta se taas oli jopa liian lyhyt materiaaliinsa nähden.
Varsinkin ensimmäinen traileri antoi minulle Night M. Shyamalan -fiilikset. Myöhemmät trailerit olivat Spielberg-mäisempiä. Itse leffa on ehtaa Spielbergiä kun kohtauksia ei ole leikelty parin sekunnin pätkiin traileriin, vaan pitkät otot nähdään kokonaisuutena. Pitkien linssien osuus on Spielbergiksi suurehko, mutta onneksi asiasta ei tarvitse urputtaa, koska Spielbergin tyyli käyttää pitkää linssiä on niin taitavaa (kameran heiluttamista välttävää). Näyttelijäkaarti tekee vahvaa työtä. Varsinkin Emily Bluntin suoritusta on ylistetty eikä syyttä!
Suuren osan leffasta John Williamsin musiikki tuntui pysyttelevän kohteliaasti taka-alalla, mutta nousi enemmän esiin upeasti muutamassa kohtauksessa. Leffan juoni rakentuu temaattisesti monisyisestä verkostosta ja juuri tämän puolen prosessointi vaatii aikaa.
Kävin myös katsomassa tämän ensi-illassa tänään. Ei ollut huono, mutta täytyy myötää, että odotin enemmän. Spielbergmäisyyksiä oli havaittavissa aika paljon ja vaikka se on tavallaan ok, niin toisaalta se ei ole näiden vanhojen pappojen touhuissa enää aina kuitenkaan hyvä juttu. Lucas pilasi aikoinaan monta hyvää asiaa seniiliydessään ja samaa olen koko ajan pelännyt Spielbergiltä, varsinkin kun Indiana Jones 4 oli niin totaalinen sontakasa. Tämä oli sitä paljon parempi, mutta käsikirjoitus oli silti yllättävän ontto ja suorastaan sekava kasa tapahtumia, joiden välillä ollut punainen lanka oli melkoisen ohut ja välillä jopa olematon.
Emily Blunt oli roolissaan loistava ja kantoi oikeastaan koko elokuvaa harteillaan vastapuolella olevan Colin Firthin kanssa. Myös visuaalisesti tämä oli muuten hieno, mutta AI/CGI -tuotetut eläimet paistoivat läpi kuin Disney-animaatioissa konsanaan. Katsojaa pidettiin välillä myös yhtä idioottina, kuin elokuvan swat-joukkoja. Käsikirjoittajat ovat kertoneet aloittaneensa tarinan kirjoittamisen loppuratkaisusta kohti alkua ja se näkyy vähän liikaakin. Alku oli leffasta paras osa, mutta lopussa kakku lässähtää. Koko elokuvan ajan katsojat laitetaan odottamaan toisen päähahmon repussa oleville USB-muisteille jaettuja mullistavia videopaljastuksia (joista olennaiset näytetään jo leffan puolivälissä) ja niitäkin vielä suurempaa paljastusta, joka osoittautuu olevan se että...
...jonkin mystisen "hyvien lahkon" väki raahaa pakettiautolla uutisstudioon ison muovipussin, jonka sisällä on naftaliinista kaivettu vanha alienpapparainen fleecetakissaan, ja tämä sitten hissukseen ponnistaa seisomaan, kuiskailee matemaattisella naksuttelukielellä jotain mystisiä viisauksiaan, leffa loppuu ja lopputekstit tulevat ruutuun. Jee!
Olipa kyllä oikeasti melkoisen laiska lopetus elokuvalle. Lisäksi naiivit ja pelkistetyt uskonnolliset pohdinnat siitä, että voisivatko meikäläisen satukirjan 2000 vuoden takaista partasuutaikuria fanittavat jeesustelijat oikeasti kestää ilman täydellistä sekoamista tietoa siitä, että miljardeja vuosia vanhassa ja käsittämättömän laajassa maailmankaikkeudessa on oikeasti muitakin sivilisaatioita ja olentoja kuin meikäläiset juntit, aiheutti vaivautunutta ähinää ja facepalm-kohtauksia.
Sarjan vannoutunut ystävä ja varmasti vähintään 4 kertaa tullu sarja katottua alusta loppuun.
Laitan hyvin lyhyen "arvostelun" spoilereihin jos täällä on sarjan ystäviä eikä elokuvaa ole vielä kattonu.
Elokuvalle oli suuret odotukset ja katselinkin sarjan uudelleen ennen elokuvaa jotta muistaa kaiken. No... missään kohtaa elokuvaa ei tullu semmosta Peaky Blinders -fiilistä mikä oli läsnä jokaisessa jaksossa kun sarjaa katsoo. 2h ihan täyttä jätettä ja oikeastaan viimeinen ½h meni sivusilmällä seuraten. Haluan elämästäni nämä tunnit takaisin. Tokihan tämä on henk.koht. kokemus
Ihan kelpo leffa. Alkuperäinen juoni, joka avautui hienosti leffan edetessä. Hyvin rytmitetty myös, eikä tuntunut tylsältä. Emily Blunt on ihana ja teki hienon näyttelysuorituksen, kuten suurin osa muustakin kaartista. Leffassa oli myös muutenkin sellaista vanhojen hyvien leffojen fiilistä, jossa realismi on tehnyt tilaa seikkailulle.
Silti epäuskottavuudet kyllä aika paljon meinasivat häiritä ja "suspension of disbelief" laitettiin koetukselle useassa kohdassa. CGI oli myös melko kökköä tämän luokan tuotannoksi.
Koko elokuva olisi jäänyt aika paljon lyhyemmäksi, jos tämä lähes kaikkivoipa WARDEX olisi kuullut helikoptereista tai drooneista. Sen sijaan jallittaminen onnistuu pelkästään seuraavan mutkan tai puunrungon taakse katoamalla. Mistään perustason piiritystaktiikoista ei myöskään olla kuultu, tai alueen varmistamisesta.