Miljoona kärpästä ON väärässä!

[BFFAF]

Tämä aihe aiheuttaa varmasti kaikenlaisia tunteita, jos omaa maailman parasta peliä haukutaan, mutta kaikki puutuneiden peppujen prinssit ja sinisten sormien sisaret, pidetään pilke silmäkulmassa, ja ei ainakaan aleta riitelee! Ja vastataan esimerkiksi aloittajalle vain ja ainoastaan asiallisesti, sillä muuten leukani alkaa väpättää ja tulee surumielinen olo, ja kenties itku!!!

Eli, mikä suosittu peli tai jonkin kehutun pelin vielä kehutumpi osa/ominaisuus on oikeasti ns. pevseestä elikä pyvvystä!?

Red Dead Redemption 2

Siis, eka osahan on maailman historian paras länkkäripeli! Ehkä omassa top10:ssä kaikki pelit lukien. Mutta tää kakkonen... Siis mitä helvettiä!? Halusin kiehtovan ja loistavan tarinan, tunnelmallista länkkärimusaa, hauskoja ja traagisia hahmoja, huumoria, kekseliäitä tehtäviä ja näin, vaan mitä sain?

-Aivan kädenlämpöisen Artun, joka tehty sitä silmällä pitäen, ettei vahingossakaan omaa mitään karismaa, rosoa, eikä piirrettä, josta joku ei pitäisi eli jokaiselle jotakin, joka on ei mitään kellekään.
-Kasapäin mitäänsanomattomia hahmoja, joista en äkkiseltään muista positiivisessa tai kiinnostavassa mielessä kuin Sadien ja Gavinin kaverin.
-Muutaman kivan biisin, mutta äsken soundtrackin kuunnellessani en hyvällä tahdollanikaan muista kuin muutaman, että missä kohdin peliä soi. Kun taas RDR1:n tarinan pystyn käytännössä käymään päässäni läpi kuunnellessani sen st:n.
-AIVAN TAJUTTOMAN PASKAN TARINAN! En muista hieman kärjistetysti kohdanneeni edes Ubisoftin pahimmissa copy-paste-peleissä yhtä perseestä olevaa ja ärsyttävää tarinaa. Vituttaa vieläkin, kun mietin. Täysin ennalta-arvattava, unohdettava, lapsellinen, yllätyksetön ja... Paska. Tähän liittyen ei luonnollisestikaan vastaan tullu montaakaan nautittavaa tai hyvää tehtävää. Sadien kanssa oli hauskaa ja hänestä saisivat prkl tehdä oman pelin. Kännitoilailut Lennyn kanssa pelihistorian paras öö kännitoilailu Kingdom Comen pappistoorin kanssa. Gavin-juttu oli hyvä! Ja se ku ne kakarat pölli sulta jotain vai miten menikään. Olin sillai, et "Mitäs vittua tässä tapahtuu!? Shaakelin kakarat, mä näytän teille!!!!". Aarteet - perseestä, koska et voi löytää niitä ilman karttaa. Fossiilit - perseestä, koska pitikö löytää järjestyksessä vai miten. Ufo-homma, perseestä, koska oli vähän tuurihommaa yms. Eli 90% hahmoista ja tarinoista oli perseestä. Kaiken kruunaa Micahin sanat siellä kalliolla "I win, you loose!". Ei helvetti, kenenköhän käsikirjottan 4v kakkapylly ton keksi!!? Huhhuh. Paljon kertoo tarinasta, et tarinallisesti parhaimpia tehtäviä oli, ku sai touhuta Johnilla siellä farmilla.

Eli, sain käytännössä yhden pelihistorian kauneimmissa maailmoissa tapahtuvan kalastus- ja metsästyssimulaattorin. Niistä tykkäsin ja niiden vuoksi pelasinkin hulluna. Ai juu, itse tykkäsin myös pelin hidastempoisuudesta! Siitä plussaa! Ja hieman pliisujen musiikkien sijaan äänimaailma sinänsä täys kymppi!

Kertokaa oi miljoona kärpästä, miten tämä peli on voinut saada palkintoja tarinastaan ja lukemattomat ihmiset ovat kehuneet sitä parhaaksi missään pelissä? Miten se on mahdollista!? Mikä siinä on palkintojen ja kehujen arvoista?? MIKÄ!?! En saa kuoltua ennen kuin saan tähän vastauksen, enkä jaksaisi elää kuin korkeintaan 100-vuotiaaksi!!!!

 

[Henkka77]

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Otsikko kertonee kaiken oleellisen. Resident Evil 4 (PS4) Hetken mielijohteesta tuli hankittua tämä nelos-Ressan remasteroitu PS4-versio, vaikka sen PS2:lle jo omistankin. Edelleen hyvä peli, vaikka liikkuminen onkin aika tönkköä ja kamerakulma suhteellisen rasittava, kun ei näe kunnolla esim...

bbs.io-tech.fi

 

[Hulikopteri]

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Otsikko kertonee kaiken oleellisen. Resident Evil 4 (PS4) Hetken mielijohteesta tuli hankittua tämä nelos-Ressan remasteroitu PS4-versio, vaikka sen PS2:lle jo omistankin. Edelleen hyvä peli, vaikka liikkuminen onkin aika tönkköä ja kamerakulma suhteellisen rasittava, kun ei näe kunnolla esim...

bbs.io-tech.fi

Ei tämä aihe kyllä mielestäni tuohon ketjuun liity.

Mikä on minun mielestäni yliarvostettu peli? No, Elden Ring

Olen kova Soulsfani. Rakastin ensimmäistä ja kolmatta Dark Soulsia. Muut Fromin pelit eivät ole olleet ihan yhtä hyviä. Varsinkaan Elden Ring.

Pelattavuus Elden Ringissä on tietenkin aika samanlaista kuin kolmosessa. Eli todella hyvää siis toisinsanoen. Tässä on ongelma viholliset ja bossit. Niitä kierrätetään aivan liikaa. Tämä korostuu varsinkin silloin jos haluaa tutkia maailmaa. Ja sitähän on pakko tutkia jonkin verran. Ilman tasojen grindaamista tarinassa eteneminen on aivan liian tuskaista.

Bossit puolestaan ovat vain tylsiä. Vaikeitakin toki ovat aluksi. Mutta kieltämättä puuduttaa loputon iskujen lataaminen ja niiden pitkät combot.

Peli on myös aivan liian pitkä. Aikaisempien pelien tiiviimpi paketti toimi ainakin itselleni paremmin.

Peli ei ole huono, mutta aika yliarvostettu. Ei pääse omalla listallani Dark Soulsiin, Sekiron tai Bloodbornen ohi.

 

[gintonic45]

Tämä aihe aiheuttaa varmasti kaikenlaisia tunteita, jos omaa maailman parasta peliä haukutaan, mutta kaikki puutuneiden peppujen prinssit ja sinisten sormien sisaret, pidetään pilke silmäkulmassa, ja ei ainakaan aleta riitelee! Ja vastataan esimerkiksi aloittajalle vain ja ainoastaan asiallisesti, sillä muuten leukani alkaa väpättää ja tulee surumielinen olo, ja kenties itku!!!

Eli, mikä suosittu peli tai jonkin kehutun pelin vielä kehutumpi osa/ominaisuus on oikeasti ns. pevseestä elikä pyvvystä!?

Red Dead Redemption 2

Siis, eka osahan on maailman historian paras länkkäripeli! Ehkä omassa top10:ssä kaikki pelit lukien. Mutta tää kakkonen... Siis mitä helvettiä!? Halusin kiehtovan ja loistavan tarinan, tunnelmallista länkkärimusaa, hauskoja ja traagisia hahmoja, huumoria, kekseliäitä tehtäviä ja näin, vaan mitä sain?

-Aivan kädenlämpöisen Artun, joka tehty sitä silmällä pitäen, ettei vahingossakaan omaa mitään karismaa, rosoa, eikä piirrettä, josta joku ei pitäisi eli jokaiselle jotakin, joka on ei mitään kellekään.
-Kasapäin mitäänsanomattomia hahmoja, joista en äkkiseltään muista positiivisessa tai kiinnostavassa mielessä kuin Sadien ja Gavinin kaverin.
-Muutaman kivan biisin, mutta äsken soundtrackin kuunnellessani en hyvällä tahdollanikaan muista kuin muutaman, että missä kohdin peliä soi. Kun taas RDR1:n tarinan pystyn käytännössä käymään päässäni läpi kuunnellessani sen st:n.
-AIVAN TAJUTTOMAN PASKAN TARINAN! En muista hieman kärjistetysti kohdanneeni edes Ubisoftin pahimmissa copy-paste-peleissä yhtä perseestä olevaa ja ärsyttävää tarinaa. Vituttaa vieläkin, kun mietin. Täysin ennalta-arvattava, unohdettava, lapsellinen, yllätyksetön ja... Paska. Tähän liittyen ei luonnollisestikaan vastaan tullu montaakaan nautittavaa tai hyvää tehtävää. Sadien kanssa oli hauskaa ja hänestä saisivat prkl tehdä oman pelin. Kännitoilailut Lennyn kanssa pelihistorian paras öö kännitoilailu Kingdom Comen pappistoorin kanssa. Gavin-juttu oli hyvä! Ja se ku ne kakarat pölli sulta jotain vai miten menikään. Olin sillai, et "Mitäs vittua tässä tapahtuu!? Shaakelin kakarat, mä näytän teille!!!!". Aarteet - perseestä, koska et voi löytää niitä ilman karttaa. Fossiilit - perseestä, koska pitikö löytää järjestyksessä vai miten. Ufo-homma, perseestä, koska oli vähän tuurihommaa yms. Eli 90% hahmoista ja tarinoista oli perseestä. Kaiken kruunaa Micahin sanat siellä kalliolla "I win, you loose!". Ei helvetti, kenenköhän käsikirjottan 4v kakkapylly ton keksi!!? Huhhuh. Paljon kertoo tarinasta, et tarinallisesti parhaimpia tehtäviä oli, ku sai touhuta Johnilla siellä farmilla.

Eli, sain käytännössä yhden pelihistorian kauneimmissa maailmoissa tapahtuvan kalastus- ja metsästyssimulaattorin. Niistä tykkäsin ja niiden vuoksi pelasinkin hulluna. Ai juu, itse tykkäsin myös pelin hidastempoisuudesta! Siitä plussaa! Ja hieman pliisujen musiikkien sijaan äänimaailma sinänsä täys kymppi!

Kertokaa oi miljoona kärpästä, miten tämä peli on voinut saada palkintoja tarinastaan ja lukemattomat ihmiset ovat kehuneet sitä parhaaksi missään pelissä? Miten se on mahdollista!? Mikä siinä on palkintojen ja kehujen arvoista?? MIKÄ!?! En saa kuoltua ennen kuin saan tähän vastauksen, enkä jaksaisi elää kuin korkeintaan 100-vuotiaaksi!!!!

Minkä ikäinen olet? Tässä siis ei ole mitään piilotettua vihjausta vaan ihan vain aidosti kiinnostaa. Voi olla ettei juoni, hahmot ja maailma kaikkineen sisältöineen ehkä aukea samallalailla nuoremmille sukupolville. En osaa oikein sanoa muuta syytä miten joku ei tästä pitäisi. Sanoit että halusit hauskoja ja traagisia hahmoja ja huumoria ja myöhemmin kerrot kuinka peli tarjosi tällaisia hetkiä. En nyt tiedä oliko tässä sitten joku ongelma?

Peli on varmaankin suosittu sen takia että suurin osa ihmisistä pitää pelin hahmoista, grafiikat on hyvät, juoni on erinomainen, engine ja fysiikat toimii hyvin, villin lännen meno on hyvin mallinnettu ja sitten peli on tehty aivan älyttömän tarkasti viimeistä yksityiskohtaa myöten. Maailmassa on käytännössä loputtomasti yllätyksiä, tapahtumia ja löydettäviä asioita.
Vaikka yrittäisinkin niin en oikein keksi juuri mitään asiaa mistä tämän pelin kohdalla voisi valittaa. Ehkä näin vuonna 2024 olisi jees saada DLSS/FSR 3 framegen patchin mukana ja olisi kiva jos Rockstar tekisi kunnon DLC sisältöä peliin eli uusia tarinoita jne.

Sitten omalta osaltani...onhan noita pelejä jotka ei ole itselleni täysin auenneet paljon mutta jos pitäisi muutama nimetä niin:

• Kaikki Diablot 2 jälkeen. Pelkkää "darkness-fantasia" höttöä ja hirviöiden tappamista vailla merkitystä.
• Suurin osa Nintendon 1st party peleistä: Nintendo tuntuu olevan pelimaailmassa koskematon ylijumala jota vain tulee väkisillä arvostaa ja ylistää nostalgian takia. Switchin kohdalla olen positiivisesti yllättynyt Mario Odysseystä ja molemmista uusista Zeldoista, koska Nintendo viimein toi pelinsä 2010 luvulle. Näitä lukuunottamatta Nintendon pelit on olleet sisällöllisesti aivan helvetin heikkoja tapauksia ja selvästi vuosikymmeniä jäljessä. En ala edes ottamaan kantaa noihin Mario-brändättyihin rahastuspeleihin.
• Halo-pelisarja 1-2 poikkeusta lukuunottamatta. Varsinkin ensimmäiset Halot on vain lineaarisia hirviöshoottereita käytännössä ilman mitään juonta...tai onhan siinä juoni, mutta se on niin helvetin tylsä ettei siihen jaksa keskittyä. Ensimmäinen Halo oli teknisesti hyvä ja nettipeli oli aivan mahtava, mutta sen jälkeen peli kuitenkin jäi lähinnä ratsastamaan alunperäisen maineella ja loput oli aikalailla paskaa.
• Gears of War pelit. Aikalailla sama kuin Halo: lineaarinen räiskintä vailla kunnon juonta.
• Call of Duty pelit. Aikoinaan se pelisarja joka nosti FPS pelit uudelle vuosituhannelle ja määritteli koko FPS genren. Nykyisin pelien vastine viruksia täynnä olevalle internetin uhkapeli/pornosivustolle jossa on oikeastaan kaikki väärin mitä pelissä voi olla väärin.
• Kaikki Ubisoftin aivottomat ja sisällöttömät low effort open world pelit.
• DEATH STRANDING. Hyvin tehty peli sinänsä, mutta pakettien roijaaminen edes takaisin on loppupeleissä aivan vitun tylsää ja turhauttavaa. Tuntuu siltä että peli ratsastaa Hideo Kojiman legendaarisuudella.

Edit: OP:lle vielä sellainen että voisiko vaihtaa tai tarkentaa otsikkoa? Esim. "Yliarvostetut pelit" tai "Miljoona kärpästä ON väärässä! (Yliarvostetut pelit)"

 

[Jyg]

Tähän tulee mieleen taas kerran viimevuosien hehkutetuin p....akasa eli horizon zero dawn. Peli ei tarjonnut näyttävän ulkokuoren lisäksi yhtään mitään muuta kuin staattisen ja tylsän (kyllä, näyttävän) maailman. Ja jätti robottien rikkominen kepillä ja jousipyssyllä nyt itsessään oli läpi pelin aivan hiton absurdia

 

[Henkka77]

Ei tämä aihe kyllä mielestäni tuohon ketjuun liity.

Edit: OP:lle vielä sellainen että voisiko vaihtaa tai tarkentaa otsikkoa? Esim. "Yliarvostetut pelit" tai "Miljoona kärpästä ON väärässä! (Yliarvostetut pelit)"

Jos otsikon nimi on yliarvostetut pelit, on kyse subjektiivisuudesta, elikkä omista mietteistä. Kyllä tämä keskustelu joutaa tonne vanhan jatkoksi imo.
Se yliarvostettu peli on toisen helmi, joten, once again, omia mietteitä kyseessä.

 

[P c L A Y E R]

Minkä ikäinen olet? Tässä siis ei ole mitään piilotettua vihjausta vaan ihan vain aidosti kiinnostaa. Voi olla ettei juoni, hahmot ja maailma kaikkineen sisältöineen ehkä aukea samallalailla nuoremmille sukupolville. En osaa oikein sanoa muuta syytä miten joku ei tästä pitäisi. Sanoit että halusit hauskoja ja traagisia hahmoja ja huumoria ja myöhemmin kerrot kuinka peli tarjosi tällaisia hetkiä. En nyt tiedä oliko tässä sitten joku ongelma?

Peli on varmaankin suosittu sen takia että suurin osa ihmisistä pitää pelin hahmoista, grafiikat on hyvät, juoni on erinomainen, engine ja fysiikat toimii hyvin, villin lännen meno on hyvin mallinnettu ja sitten peli on tehty aivan älyttömän tarkasti viimeistä yksityiskohtaa myöten. Maailmassa on käytännössä loputtomasti yllätyksiä, tapahtumia ja löydettäviä asioita.
Vaikka yrittäisinkin niin en oikein keksi juuri mitään asiaa mistä tämän pelin kohdalla voisi valittaa. Ehkä näin vuonna 2024 olisi jees saada DLSS/FSR 3 framegen patchin mukana ja olisi kiva jos Rockstar tekisi kunnon DLC sisältöä peliin eli uusia tarinoita jne.

Olen AP:n kanssa kyllä samaa mieltä siinä, että pääjuoni on RDR2:n ehdommasti heikoin osa-alue. Samaa paskaa toistetaan kerta toisensa jälkeen aina uudessa lokaatiossa. Pitää kerätä vielä vähän rahaa että voidaan lopettaa... ai hemmetti kun menikin taas päin persettä hommat, pakko vaihtaa maisemaa. Samaa toistetaan useaan kertaan eri lokaatiossa. Se maajussiepilogi on oikeasti RDR2:ssä parasta, mitä tarinankerronnan tulee.

Itsekkin lähinnä tutkin maailmaa, tein sivujuttuja ja niitä haasteita yms. Välillä aina kun jaksoi niin pelasi muutaman, niitä putkimaisia päätehtäviä.

Hahmot nyt ihan jees ja osa oikeasti hyviä.

 

[JerryKannu]

Mikä on minun mielestäni yliarvostettu peli? No, Elden Ring
...
Peli ei ole huono, mutta aika yliarvostettu. Ei pääse omalla listallani Dark Soulsiin, Sekiron tai Bloodbornen ohi.

ER on itselle ainoa Souls-peli jonka on viitsinyt pelata jopa läpi asti, ja on omissa kirjoissa yksi parhaita pelejä mitä tiedän (aloitin 80 luvun lopulla pelaamisen). Noissa muissa Soulseissa vaan ärsyttää se putkimaisuus ja se että luuhataan liikaa ahtaissa dunkuissa. ER avoin maailma ja ulkotilat pysäytti välillä hienoja maisemiakin ihailemaan ja tykkäsin siitäkin että johonkin alueille ei vaan voinut mennä liian aikaisin vaan kerätä leveliä/varusteita. Olihan siinä vihuissa tosiaan toistoa mutta ei suuremmin häirinnyt kun erilaisia oli kuitenkin älytön määrä.

Bloodbornea pelasin toiseksi pisimpään mutta siinäkin oli vähän liian synkkä ja sumuinen maailma.

 

[arcane]

Yliarvostettuja pelejä on kaikki suositut pelit joista en tykkää. Samaa koskee kirjoja, elokuvia, tv-sarjoja sekä tietysti myös musiikkia.

Eka demo oli paras, sen jälkeen kaupallista paskaa.

Jos nyt kuitenkin huomioin muutaman Steamin myydyimmän pelin (joista melkein pidin), niin minun on vaikea ymmärtää esimerkiksi Raftin suosiota, kun se on alkupelin jälkeen niin sisällötön peli ja nimessäkin oleva lautta unohdetaan kokonaan. Myös Doom ja Doom Eternal eivät napanneet, eivätkä teleporttaavine vihollisareenoineen ole missään määrin paluu vanhoihin hyviin shoottereihin. Dark Souls on sisällöltään 1/3 ok peli, josta loput 2/3 on täysin viimeistelemätöntä putkea. Black Mesa on surkea remake Half-lifesta.

 

[Hulikopteri]

ER on itselle ainoa Souls-peli jonka on viitsinyt pelata jopa läpi asti, ja on omissa kirjoissa yksi parhaita pelejä mitä tiedän (aloitin 80 luvun lopulla pelaamisen). Noissa muissa Soulseissa vaan ärsyttää se putkimaisuus ja se että luuhataan liikaa ahtaissa dunkuissa. ER avoin maailma ja ulkotilat pysäytti välillä hienoja maisemiakin ihailemaan ja tykkäsin siitäkin että johonkin alueille ei vaan voinut mennä liian aikaisin vaan kerätä leveliä/varusteita. Olihan siinä vihuissa tosiaan toistoa mutta ei suuremmin häirinnyt kun erilaisia oli kuitenkin älytön määrä.

Bloodbornea pelasin toiseksi pisimpään mutta siinäkin oli vähän liian synkkä ja sumuinen maailma.

Itselle taas putkimainen kenttäsuunnittelu oli enemmän mieleen. Se tuntui käsintehdyltä, toisinkuin samanlaiset Elden Ringin katakombit ja kaivokset. Elden Ringissä ei vaan jaksanut enään jossain vaiheessa tutkia niitä. Mielummin meni vain niihin legacy dungeoihin suoraan.

Ja jos miettii ensimmäisen Dark Soulsin maailmaa, niin siinä oli vasta oli mahtavasti tehty se.

Vaikka erilaisia vihollisia oli aika paljonkin Elden Ringissä, mutta silti toisto niissä vain alkoi puuduttamaan. Muissa Fromin peleissä oli enemmän eeppisiä vihollisia ja tilanteita.

Mutta ihan hyvä peli kuitenkin kyseessä, mutta yliarvostetuimpia silti.

 

[BFFAF]

@Henkka77 ja @Hulikopteri Juu, pelasin ton siis jo heti pelin julkaisussa.

 

[BFFAF]

@gintonic45 Valitettavasti ikää jo nelisenkymmentä. Vaikka ilkeästi hassutellen ja vähän provosoiden kirjotin tosta RDR2:n tarinasta, niin vakavasti ottaen mua häiritsee siinä eniten ehkä se, et miten ennalta-arvattava ja ärsyttävä se on. Ennalta-arvattava siinä mielessä, et koko ajan odotin jotain muuta ku sitä, et vähänkään sosiaalisesti orientoitunu ihminen vois keksiä mitä seuraavaksi tapahtuu. En tietenkään voinu tietää minne mennään ja milloin, mut Chapter kolmosen jälkeen oli jo aika selvää millä raiteilla tää peli vie itsensä loppuun. Vähän sama ku oot kattonu jonkun geneerisen Hollywood-leffan ja sit ei tarvikkaan kattoo muista enempää ku jo trailerien perusteella tiedät pääpiirteittäin miten juonenkulku tulee menemään. En vaan ymmärrä sitä suurta hienoutta mikä valaisi pelimaailman, et oon jäbä, joka on hyvä tyyppi ja näin, ja sit aletaan rakentaa "elämää suurempaa" tarinaa hänen mielenterveydestään, ku joka ikinen varmasti näki jo heti siinä chptr3n jälkeen, et okei, näillä mennään. Mikään keskustelu, mikään äh, yhtään mikään ei yllättänyt tai saanu ajattelemaan mitään muuta ku "Okei, mennään sit taas raiteilla tonne ja tonne, koska toi sano ja sit hei! tehdään samaa lisää". Olisin ite kaivannu psykologisempaa otetta tai edes jotain viestiä tältä tarinalta, mut ei sitte. Shaatana! Yllätyksiä? Ei. Huumoria? Ei. (Siis päätarinassa). Ennen kaikkea tän pelin päätarinaa siis ihmettelen, et miten se koetaan niin hyvänä.

E: Noihin Haloihin piti sanoa, et vittu mitä... Läpällä! Ykköstä pelasin kaverin kanssa hänen luonaan joskus aikoinaan tyylillä bisset, pojat ja pelit, ja olihan toi hauskaa, mut mitä ihmettä tapahtu sit myöhemmin? En tiedä.

 

[gulps]

System Shock 2. Maailman yliarvostetuin peli.

Kingdom Come. Tästä voi modata ihan toimivan pelin.

Cyberpunk 2077. Eloton Ubisoft tyylinen tekele. Poliisien teleporttailu on naurettavaa. Tuntuu siltä että ihmiset kehuivat tätä vain siksi koska ostivat peliä varten osamaksulla uuden näyttiksen.

 

[BFFAF]

Hitto, en jaksa kirjottaa, vaikka saikulla oonkin, mut K huutakaa koo! C huutakaa see D, mitähän vittua tässä tämä kirjoittaja taas hakeekaan? Ai joo, sitä, et KDC on kesken, mutta erittäinkin hyvä peli. Mut tosiaan en jaksa kirjottaa, ni ite rakastan, mut ymmärrän miks monille peppulista. Siis ei peppu ja lista, vaan suoraan sieltä pepusta itsestään. Siis pepusta itsestään ilman näitä ketunhäntäisiä krumeluureja, joita jotkut minun kertomani mukaan sinne työntelevät.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

System Shock 2. Maailman yliarvostetuin peli.

Jotenkin en osaa mitenkään päin allekirjoittaa tätä. Muistan vieläkin vuoden -99. PC pelaaminen oli ihan kivaa, semmoista joopa joo jees kivoja pelejä. Sitten tulee System Shock2. Noh kokeillaanpa tätä... Mitä helvettiä, miten tämä peli on näin pelottava ja addiktoiva! Voiko grafiikatkaan olla enää realistisemmat koskaan, ja tuo tekoäly ja sen älinät. APUA!

Ainoa harmituksen aihe oli että tuohon aikaan en ostanut pelejä vaan varastin ne. Olisi pitänyt äänestää lompakolla. Mutta siihen aikaan oli absurdia että peleistä maksoi mitään.

 

[jefreitteri]

Tämä aihe aiheuttaa varmasti kaikenlaisia tunteita, jos omaa maailman parasta peliä haukutaan, mutta kaikki puutuneiden peppujen prinssit ja sinisten sormien sisaret, pidetään pilke silmäkulmassa, ja ei ainakaan aleta riitelee! Ja vastataan esimerkiksi aloittajalle vain ja ainoastaan asiallisesti, sillä muuten leukani alkaa väpättää ja tulee surumielinen olo, ja kenties itku!!!

Eli, mikä suosittu peli tai jonkin kehutun pelin vielä kehutumpi osa/ominaisuus on oikeasti ns. pevseestä elikä pyvvystä!?

Red Dead Redemption 2

Siis, eka osahan on maailman historian paras länkkäripeli! Ehkä omassa top10:ssä kaikki pelit lukien. Mutta tää kakkonen... Siis mitä helvettiä!? Halusin kiehtovan ja loistavan tarinan, tunnelmallista länkkärimusaa, hauskoja ja traagisia hahmoja, huumoria, kekseliäitä tehtäviä ja näin, vaan mitä sain?

-Aivan kädenlämpöisen Artun, joka tehty sitä silmällä pitäen, ettei vahingossakaan omaa mitään karismaa, rosoa, eikä piirrettä, josta joku ei pitäisi eli jokaiselle jotakin, joka on ei mitään kellekään.
-Kasapäin mitäänsanomattomia hahmoja, joista en äkkiseltään muista positiivisessa tai kiinnostavassa mielessä kuin Sadien ja Gavinin kaverin.
-Muutaman kivan biisin, mutta äsken soundtrackin kuunnellessani en hyvällä tahdollanikaan muista kuin muutaman, että missä kohdin peliä soi. Kun taas RDR1:n tarinan pystyn käytännössä käymään päässäni läpi kuunnellessani sen st:n.
-AIVAN TAJUTTOMAN PASKAN TARINAN! En muista hieman kärjistetysti kohdanneeni edes Ubisoftin pahimmissa copy-paste-peleissä yhtä perseestä olevaa ja ärsyttävää tarinaa. Vituttaa vieläkin, kun mietin. Täysin ennalta-arvattava, unohdettava, lapsellinen, yllätyksetön ja... Paska. Tähän liittyen ei luonnollisestikaan vastaan tullu montaakaan nautittavaa tai hyvää tehtävää. Sadien kanssa oli hauskaa ja hänestä saisivat prkl tehdä oman pelin. Kännitoilailut Lennyn kanssa pelihistorian paras öö kännitoilailu Kingdom Comen pappistoorin kanssa. Gavin-juttu oli hyvä! Ja se ku ne kakarat pölli sulta jotain vai miten menikään. Olin sillai, et "Mitäs vittua tässä tapahtuu!? Shaakelin kakarat, mä näytän teille!!!!". Aarteet - perseestä, koska et voi löytää niitä ilman karttaa. Fossiilit - perseestä, koska pitikö löytää järjestyksessä vai miten. Ufo-homma, perseestä, koska oli vähän tuurihommaa yms. Eli 90% hahmoista ja tarinoista oli perseestä. Kaiken kruunaa Micahin sanat siellä kalliolla "I win, you loose!". Ei helvetti, kenenköhän käsikirjottan 4v kakkapylly ton keksi!!? Huhhuh. Paljon kertoo tarinasta, et tarinallisesti parhaimpia tehtäviä oli, ku sai touhuta Johnilla siellä farmilla.

Eli, sain käytännössä yhden pelihistorian kauneimmissa maailmoissa tapahtuvan kalastus- ja metsästyssimulaattorin. Niistä tykkäsin ja niiden vuoksi pelasinkin hulluna. Ai juu, itse tykkäsin myös pelin hidastempoisuudesta! Siitä plussaa! Ja hieman pliisujen musiikkien sijaan äänimaailma sinänsä täys kymppi!

Kertokaa oi miljoona kärpästä, miten tämä peli on voinut saada palkintoja tarinastaan ja lukemattomat ihmiset ovat kehuneet sitä parhaaksi missään pelissä? Miten se on mahdollista!? Mikä siinä on palkintojen ja kehujen arvoista?? MIKÄ!?! En saa kuoltua ennen kuin saan tähän vastauksen, enkä jaksaisi elää kuin korkeintaan 100-vuotiaaksi!!!!

Kirjoitinkin jo tuosta RDR2 toiseen ketjuun, mutta todetaan nyt vielä, että ei tämä oikein lähde. Nyt olen yrittänyt pelata yhteensä kymmenisen tuntia, mutta on niin puuduttavaa, että ei vaan jaksa. Oli ehkä virhe aloittaa tämän pelaaminen sen jälkeen kun olin pelannut dying light 1 ja 2 pari kolme kertaa läpi. Niissä oli menoa ja meininkiä, etenkin ykkösessä. RDR2 tuntuu tietysti julmetun zombitykityksen jälkeen melko tylsältä.

Nyt otin työn alle dead island 2. Pidin ekasta osasta ja tätä oli kehuttu jopa ykkösen yli niin toivottavasti ei tule pettymystä. Parin tunnin perusteella vaikuttaa erittäin hyvältä.

 

[BongisKhan]

RDR2 on kyllä itsellekin huonoin "hyvä" peli jonka olen pelannut. Hienoa oli grafiikka, avoin maailma, animaatiot, fysiikka ja sen sellainen. Pelissä oli uskomaton immersio suunnilleen ensimmäisen kymmenen tunnin ajan. Huonoa sitten lähes kaikki muu. Pelihän on oikeasti pahempi putkijuoksu kuin CODit ja se avoin maailma on täysi kulissi jossa saa vähän leikkiä tehtävien ulkopuolella, tehtävien aikana jos harhaudut metrinkin tarkoitulta polulta, peli rankaisee välittömästi mission failullla. Tehtävät myös toistavat kaikki käytännössä samaa kaavaa: ratsasta tuonne, kuuntele kun joku lätisee jotain, tapahtuu Yllättävä™ käänne "suunnitelmissa" ja kimppuun käykin 150 rosmoa. Murhaa ne ja ratsasta pois, kotimatkalla hyökkää vielä toiset 150 rosmoa. Tarina on pääosin typerä ja Arttu käyttäytyy koko ajan täysin epäloogisesti ja ristiriitaisesti suhteessa siihen, mitä hahmosta muuten opitaan jne. Myös välivideot ovat aivan täydellisessä ristiriidassa gameplayn kanssa.

Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen yhtäkään toista peliä jossa olisi ludonarratiivinen dissonanssi oli hakannut yhtä voimakkaasti naamalle koko ajan. Tehtävien ulkopuolella maailma on mallinnettu pikkutarkasti hevosten kivesfysiikoita myöten, mutta tehtävien aikana eletään jossain ihmeellisessä supersankarivaihtoehtomaailmassa, jossa Arttu ja kaverit syö luoteja kuin karkkeja ja rosmoja kylmätään sellaisia määriä, että jo ensimmäisen puolen tusinan tehtävän jälkeen on murhattu enemmän väkeä, kuin tehtävien ulkopuolella koko pelimaailmassa tapaa. Pelaajalla ei muutenkaan ole tehtävien aikana juuri minkäänlaista kyky vaikuttaa tehtävien kulkuun edes pienissä määrin, vaan kaikki etenee tiukan käsikirjoituksen mukaan ja jos tehtävä on käsikirjoitettu räiskinnäksi, niin hiippailemalla et sitä voi suorittaa vaikka olisit maailman etevin superninja joka ei päästä pihahdustakaan ja vastaavasti hiippailutehtävät epäonnistuu heti jos joku huomaa sinut, vaikka muissa tehtävissä tapat vastaavia määriä rosmoja edestä ja takaa, sivulta ja toiselta. Pelin h-i-t-a-a-t animaatiot/toiminnot oli hienon immersiivisiä just sen ekat 10 h, sen jälkeen vaan vitutti kun Arttu jokaista helvetin purkkia ja purnukkaa poimiessaan toistaa saman h-i-t-a-a-n animaation ja haaveilevasti tuijottelee sitä vitun tomaattipurkkia kuin se olisi maagisin asia koko maailmassa vielä sadannen kerran jälkeenkin. Lopetinkin loottamisen käytännössä kokonaan noin 20 pelitunnin jälkeen, koska roinaa ja rahaa tuli muutenkin koko ajan ovista ja ikkunoista.

Eipä siinä, edelleen tulee välillä käytyä vähän pelin avoimessa maailmassa fiilistelemässä ja samoilemassa muuten vaan.

 

[Partis]

Eipä siinä, edelleen tulee välillä käytyä vähän pelin avoimessa maailmassa fiilistelemässä ja samoilemassa muuten vaan.

Mun mielestä tähän soveltuu se online puoli paremmin kun siinä saa muutenkin olla oma pomonsa ja tehdä mitä haluaa.
Ei tartte kuunnella kuinka tarvitaan vielä lisää rahaa ja kuinka nyt on paras suunnitelma ikinä. Leirin paikkaakin voin vaihtaa sillon ku haluan, jos haluan.
Pari hemmetin hyvää hevosta on, komea teltta löytyy, rahaa on ja helvetin ylihintainen kultainen revolveri vyöllä. Sitä suunnitelmaa ei ole
Konsoleilla saanut pelatakin ihan rauhassa.

 

[Insti]

RDR2 on kyllä itsellekin huonoin "hyvä" peli jonka olen pelannut. Hienoa oli grafiikka, avoin maailma, animaatiot, fysiikka ja sen sellainen. Pelissä oli uskomaton immersio suunnilleen ensimmäisen kymmenen tunnin ajan. Huonoa sitten lähes kaikki muu. Pelihän on oikeasti pahempi putkijuoksu kuin CODit ja se avoin maailma on täysi kulissi jossa saa vähän leikkiä tehtävien ulkopuolella, tehtävien aikana jos harhaudut metrinkin tarkoitulta polulta, peli rankaisee välittömästi mission failullla. Tehtävät myös toistavat kaikki käytännössä samaa kaavaa: ratsasta tuonne, kuuntele kun joku lätisee jotain, tapahtuu Yllättävä™ käänne "suunnitelmissa" ja kimppuun käykin 150 rosmoa. Murhaa ne ja ratsasta pois, kotimatkalla hyökkää vielä toiset 150 rosmoa. Tarina on pääosin typerä ja Arttu käyttäytyy koko ajan täysin epäloogisesti ja ristiriitaisesti suhteessa siihen, mitä hahmosta muuten opitaan jne. Myös välivideot ovat aivan täydellisessä ristiriidassa gameplayn kanssa.

Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen yhtäkään toista peliä jossa olisi ludonarratiivinen dissonanssi oli hakannut yhtä voimakkaasti naamalle koko ajan. Tehtävien ulkopuolella maailma on mallinnettu pikkutarkasti hevosten kivesfysiikoita myöten, mutta tehtävien aikana eletään jossain ihmeellisessä supersankarivaihtoehtomaailmassa, jossa Arttu ja kaverit syö luoteja kuin karkkeja ja rosmoja kylmätään sellaisia määriä, että jo ensimmäisen puolen tusinan tehtävän jälkeen on murhattu enemmän väkeä, kuin tehtävien ulkopuolella koko pelimaailmassa tapaa. Pelaajalla ei muutenkaan ole tehtävien aikana juuri minkäänlaista kyky vaikuttaa tehtävien kulkuun edes pienissä määrin, vaan kaikki etenee tiukan käsikirjoituksen mukaan ja jos tehtävä on käsikirjoitettu räiskinnäksi, niin hiippailemalla et sitä voi suorittaa vaikka olisit maailman etevin superninja joka ei päästä pihahdustakaan ja vastaavasti hiippailutehtävät epäonnistuu heti jos joku huomaa sinut, vaikka muissa tehtävissä tapat vastaavia määriä rosmoja edestä ja takaa, sivulta ja toiselta. Pelin h-i-t-a-a-t animaatiot/toiminnot oli hienon immersiivisiä just sen ekat 10 h, sen jälkeen vaan vitutti kun Arttu jokaista helvetin purkkia ja purnukkaa poimiessaan toistaa saman h-i-t-a-a-n animaation ja haaveilevasti tuijottelee sitä vitun tomaattipurkkia kuin se olisi maagisin asia koko maailmassa vielä sadannen kerran jälkeenkin. Lopetinkin loottamisen käytännössä kokonaan noin 20 pelitunnin jälkeen, koska roinaa ja rahaa tuli muutenkin koko ajan ovista ja ikkunoista.

Eipä siinä, edelleen tulee välillä käytyä vähän pelin avoimessa maailmassa fiilistelemässä ja samoilemassa muuten vaan.

Kuin sanasta sanaan oma mielipide.

Aihe olisi kiinnostava, tästä saisi vaikka mitä kehiteltyä, mutta kun peli on niin hitsin tylsä. Tehtävät toistaa itseään, muutamia hauskoja tehtäviä oli joukossa, esim. kuumailmapallolla vankilaan (?) hyökkäys mutta kun joka melkein tehtävässä silti piti murhata läjäpäin vihollisia ilman muuta keinoa selvitä.

Arthurin tarinakin olisi ollut kiinnostava jos olisi oikeasti nostanut kytkintä jo alkuvaiheessa mutta ei kun siinä remmissä vaan pysyttiin miltei loppuun asti. Ja vaihdetaan paikkaa ja kerätään rahaa ja vaihdetaan paikkaa jne. Hitto itsellä oli niinpaljon rahaa pelissä että olisi voinut eurooppaan lähteä laivalla mutta kun ei.

Graafisesti peli oli mahtava, yksityiskohdat hienoja, maisemat vaihtui ja kaikki oli muuten ok mutta juoni vaan ahdisti niin paljon etten koskaan jaksanut peliä pelata loppuun vaan katsoin tubesta suurinpiirtein samasta kohtaa eteenpäin tarinan.

 

[AIF]

Itselle RDR2 avautui vasta toisella pelikerralla, nyt kun luen näitä viestejä niin en oikein tiedä miksi. Ekalla pelikerralla en jaksanut pelata peliä loppuun. Tehtävät ja tarina tuntui tylsältä. Millään ei oikein ollut mitään väliä. Muutaman vuoden jälkeen pelasin uudestaan, tällä kertaa keskityin maailmaan ja sen fiilistelyyn. Suoritin käytännössä vain päätehtävälinjaa, ja sillä tapaa tykkäsinkin pelistä. Maailma oli mallinnettu upeasti. Jollain tapaa se myös resonoi oman tunteen kanssa siitä, että maailma jossa olen elänyt on häviämässä lopullisesti. Sitä maailmaa, jossa elin lapsuuden ei tosiaan enää ole ja digitalisaatio on syönyt sen kokonaan.

RDR2 maailmassa sivilisaatio ja kaupungistuminen tekee tätä samaa. Arthur ei tunnista oikein enää tätä maailmaa. Hahmot myös loivat hienoa immersiota ja muistutti monin osin myös siitä, että monella tapaa se menetettävä maailma oli täynnä pahuutta ja kärsimystä (ei sillä että uusi olisi sitten kuitenkaan parempi).

Ehkä tästä johtopäätöksenä voisi todeta, että RDR2:n kohdalla on ihan hirveästi kiinni siitä, miten siihen suhtautuu. Jos haluaa jonkinlaisen länkkäri-immersiokokemuksen, niin sellaisen siitä saa upeasti. Puhtaasti hauskana ja viihdyttävänä pelinä se ei kyllä ole kummoinen. Juurikin se, että lahdataan niitä vihuja aivan tajuttomia määriä on typerää.

 

[P c L A Y E R]

RDR2 on kyllä itsellekin huonoin "hyvä" peli jonka olen pelannut. Hienoa oli grafiikka, avoin maailma, animaatiot, fysiikka ja sen sellainen. Pelissä oli uskomaton immersio suunnilleen ensimmäisen kymmenen tunnin ajan. Huonoa sitten lähes kaikki muu. Pelihän on oikeasti pahempi putkijuoksu kuin CODit ja se avoin maailma on täysi kulissi jossa saa vähän leikkiä tehtävien ulkopuolella, tehtävien aikana jos harhaudut metrinkin tarkoitulta polulta, peli rankaisee välittömästi mission failullla. Tehtävät myös toistavat kaikki käytännössä samaa kaavaa: ratsasta tuonne, kuuntele kun joku lätisee jotain, tapahtuu Yllättävä™ käänne "suunnitelmissa" ja kimppuun käykin 150 rosmoa. Murhaa ne ja ratsasta pois, kotimatkalla hyökkää vielä toiset 150 rosmoa. Tarina on pääosin typerä ja Arttu käyttäytyy koko ajan täysin epäloogisesti ja ristiriitaisesti suhteessa siihen, mitä hahmosta muuten opitaan jne. Myös välivideot ovat aivan täydellisessä ristiriidassa gameplayn kanssa.

Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen yhtäkään toista peliä jossa olisi ludonarratiivinen dissonanssi oli hakannut yhtä voimakkaasti naamalle koko ajan. Tehtävien ulkopuolella maailma on mallinnettu pikkutarkasti hevosten kivesfysiikoita myöten, mutta tehtävien aikana eletään jossain ihmeellisessä supersankarivaihtoehtomaailmassa, jossa Arttu ja kaverit syö luoteja kuin karkkeja ja rosmoja kylmätään sellaisia määriä, että jo ensimmäisen puolen tusinan tehtävän jälkeen on murhattu enemmän väkeä, kuin tehtävien ulkopuolella koko pelimaailmassa tapaa. Pelaajalla ei muutenkaan ole tehtävien aikana juuri minkäänlaista kyky vaikuttaa tehtävien kulkuun edes pienissä määrin, vaan kaikki etenee tiukan käsikirjoituksen mukaan ja jos tehtävä on käsikirjoitettu räiskinnäksi, niin hiippailemalla et sitä voi suorittaa vaikka olisit maailman etevin superninja joka ei päästä pihahdustakaan ja vastaavasti hiippailutehtävät epäonnistuu heti jos joku huomaa sinut, vaikka muissa tehtävissä tapat vastaavia määriä rosmoja edestä ja takaa, sivulta ja toiselta. Pelin h-i-t-a-a-t animaatiot/toiminnot oli hienon immersiivisiä just sen ekat 10 h, sen jälkeen vaan vitutti kun Arttu jokaista helvetin purkkia ja purnukkaa poimiessaan toistaa saman h-i-t-a-a-n animaation ja haaveilevasti tuijottelee sitä vitun tomaattipurkkia kuin se olisi maagisin asia koko maailmassa vielä sadannen kerran jälkeenkin. Lopetinkin loottamisen käytännössä kokonaan noin 20 pelitunnin jälkeen, koska roinaa ja rahaa tuli muutenkin koko ajan ovista ja ikkunoista.

Eipä siinä, edelleen tulee välillä käytyä vähän pelin avoimessa maailmassa fiilistelemässä ja samoilemassa muuten vaan.

RDR2:ssä maailma ei nimenomaan ole mikään kulissi, vaan yksi parhaiten tehtyjä avoimia maailmoja, missä on paljon dynaamisesti tapahtuvia asioita ja npc hahmot reagoivat suht järkevästi eri tilanteisiin.

Se että päätehtävät on typeriä skriptiputkia, missä sitä ei hyödynnetä, on ihan eri asia.

 

[NxTH]

Itse lopetin RDR2 pelaamisen siihen, kun kävi ilmi että aina vieressä oleva seuralainen juoksee mieluummin keskelle luotimerta kuolemaan kuin ampuu suojan takaa vastustajia yksitellen kumoon. Ei omaan pelityyliin käynyt sitten ollenkaan. Ei ehtinyt kuin 30 sekuntia ampumaan suojaisan paikan takaa yksitellen vihollisia pois ja missio keskeytyi kaverin kuolemaan. Älä mene sinne, älä jää tänne, älä tee tätä. Aina oli joku skripti jonka mukaan olisi pitänyt pelata. Käsiä heittelin ilmaan ja ihmettelin miksi kaveri juoksee keskelle 20 ihmistä tapattamaan itsensä. Poistoon lähti. Ei kyllä muutenkaan ole aikaa enää juuri pelailla, joten pienetkin ärsykkeet ovat liikaa. Falloutissa tämä oli helposti ratkaistu; Sano kaverille että odota tässä äläkä liiku.

 

[JerryKannu]

RDR2 taitaa aika poikkeuksetta vaatia useamman yrityksen että se kunnolla lähtee lentoon...En tiedä ketään joka olisi ensimmäisellä istumalla pelannut sen läpi. Itsellä lähti vasta viime keväänä, tais olla 4-5 aloitusta jo takana kunnes pääsin niin pitkälle, että tajusin että sehän on ihan hyvä peli. Ostin sen kuitenkin aikoinaan 2018 julkaisussa PS4:lle.

Vaihdoin kyllä samassa yhteydessä PS5:sta PC:hen, noi konsolien kontrollit ei itelle sopineet. Tuli liikaa vahinkoampumisia yms. (toki nuo johti joskus ihan hupaisiin lopputuloksiin, mutta jossain kohti hupiarvo loppui).

Toki siitä samaa mieltä että nuo tehtävät on osittain aika pakkopullaa. Jotkut takaa-ajokohtaukset nosti v-käyrää aika paljon kunnes oppi n+1 yrityksen kautta mistä se jahdattava menee ja mistä itse kannattaa mennä. Se avoimen maailman tutkiminen oli taas hienosti tehty.

 

[P c L A Y E R]

RDR2 taitaa aika poikkeuksetta vaatia useamman yrityksen että se kunnolla lähtee lentoon...En tiedä ketään joka olisi ensimmäisellä istumalla pelannut sen läpi. Itsellä lähti vasta viime keväänä, tais olla 4-5 aloitusta jo takana kunnes pääsin niin pitkälle, että tajusin että sehän on ihan hyvä peli. Ostin sen kuitenkin aikoinaan 2018 julkaisussa PS4:lle.

Vaihdoin kyllä samassa yhteydessä PS5:sta PC:hen, noi konsolien kontrollit ei itelle sopineet. Tuli liikaa vahinkoampumisia yms. (toki nuo johti joskus ihan hupaisiin lopputuloksiin, mutta jossain kohti hupiarvo loppui).

Toki siitä samaa mieltä että nuo tehtävät on osittain aika pakkopullaa. Jotkut takaa-ajokohtaukset nosti v-käyrää aika paljon kunnes oppi n+1 yrityksen kautta mistä se jahdattava menee ja mistä itse kannattaa mennä. Se avoimen maailman tutkiminen oli taas hienosti tehty.

Kyllä itsellä iski heti laakista. Intro nyt vähän tylsähkö, mutta ekaan kaupunkiin kun pääsi ja kartta aukeni, niin se oli menoa. Aivan upeasti toteutettu ja mielenkiintoinen avoin maailma tuossa pelissä.

Välillä tuntui itsestä, että päätehtävä linja on ihan erillinen peli ja eri porukan tekemä, koska kontrasti NS free roamiin oli niin iso.

 

[Ezzy]

RDR 1 oli jo ehkä maailman tylsin peli ikinä edes katsella. Miten voi jaksaa tuijottaa hevosen persettä tuntitolkulla?

 

[Feuersturm]

Kerettiläinen ilmoittautuu. Half-Life! Siis nimenomaan ykkönen. Tietysti edelläkävijä ja kaikin puolin todella pätevä peli, mutta sitä hehkutuksen määrää ja palkintoja en täysin ymmärtänyt koskaan. Pelasin pelin läpi loppuvuodesta 1998, eli tuoreena, ja se oli silloin ihan mukiinmenevä räiskintä. Uusintakierros viime talvena Black Mesalla ei muuttanut tilannetta miksikään. Pääasiassa kolutaan niitä tehdaskomplekseja, varastohalleja, ilmastointikanavia ja muita tuttuja paikkoja, ammuskellaan mielikuvitushirviöitä ja keräillään ammuksia. Matkan varrella ihmetellään skriptattuja tapahtumia pelaajan ympärillä. Kaikesta huokuu vahvasti silloinen Quake-tekniikka, eli ei merkittävää fysiikkaa toimintaa piristämään ja isokin ukko hajosi räjähdyksestä pariksi lihakimpaleeksi kuin missä tahansa tusinaräiskinnässä. Varsinainen antikliimaksi oli se iso ötö, joka piti houkutella käristettäväksi ansaan, ja sitten mokoma vaan plöpsähti olemattomiin. Tämän maailman aseet olivat hyvän näköisiä ja kuuloisia, sotilaiden kanssa mittelöinti hetken jopa hauskaa, mutta päivän lopuksi mieleen jäi vain ihan hyvä räiskintä joka ei missään vaiheessa tuntunut joltain koko genren mullistaneelta messiaspeliltä.

 

[Kautium]

Nämä ovat tosiaan makuasioita, mutta yhdyn silti aloittajaan tuon RDR2:n osalta. Olisin voinut repiä siihen käytetyt setelit ja olisin saanut prosessista irti moninkertaisesti enemmän hupia. Komean näköinen se oli, mutta kaikki muu siinä oli niin tylsää ja kankeasti toteutettua, että vähän tulee oksennusta edelleen suuhun kun muistelee kaikkea turhautumista sen kanssa.

 

[AsiJu]

Täytyy sanoa, että en ole koskaan pelannut kumpaakaan RDR:ää, mutta nämä kokemukset on mielenkiintoista luettavaa.
Olen joskus harkinnut RDR2 hankkimista PC:lle.

Samalla länkkärifaneille ehdoton suositus Call of Juarez pelisarjasta, etenkin Bound in Blood ja Gunslinger.

 

[P3kko]

Vieläkö rdrd2 seriffit tulee samantien paikalle kun ryöstät junan ja hyppäät pois keskellä erämaata? Vai onko se korjattu päivityksillä

 

[BongisKhan]

Kerettiläinen ilmoittautuu. Half-Life! Siis nimenomaan ykkönen. Tietysti edelläkävijä ja kaikin puolin todella pätevä peli, mutta sitä hehkutuksen määrää ja palkintoja en täysin ymmärtänyt koskaan. Pelasin pelin läpi loppuvuodesta 1998, eli tuoreena, ja se oli silloin ihan mukiinmenevä räiskintä. Uusintakierros viime talvena Black Mesalla ei muuttanut tilannetta miksikään. Pääasiassa kolutaan niitä tehdaskomplekseja, varastohalleja, ilmastointikanavia ja muita tuttuja paikkoja, ammuskellaan mielikuvitushirviöitä ja keräillään ammuksia. Matkan varrella ihmetellään skriptattuja tapahtumia pelaajan ympärillä. Kaikesta huokuu vahvasti silloinen Quake-tekniikka, eli ei merkittävää fysiikkaa toimintaa piristämään ja isokin ukko hajosi räjähdyksestä pariksi lihakimpaleeksi kuin missä tahansa tusinaräiskinnässä. Varsinainen antikliimaksi oli se iso ötö, joka piti houkutella käristettäväksi ansaan, ja sitten mokoma vaan plöpsähti olemattomiin. Tämän maailman aseet olivat hyvän näköisiä ja kuuloisia, sotilaiden kanssa mittelöinti hetken jopa hauskaa, mutta päivän lopuksi mieleen jäi vain ihan hyvä räiskintä joka ei missään vaiheessa tuntunut joltain koko genren mullistaneelta messiaspeliltä.

Kysymys kuuluu: oletko tykännyt muistakaan skriptatuista putkijuoksuista Half-Lifen jälkeen?

Kyllähän Half -Life ihan objektiivisesti oli nimenomaan koko genren mullistanut uranuurtaja, olemalla tiukasti käsikirjotettuine kohtauksineen jokseenkin ensimmäinen peli laatuaan. Hieman ekaa Halffista aiemmin ekassa Unrealissa oli siinä ihan alussa pientä skriptattua tunnelmanluontia, joka noteerattiin myös pelilehdissä ym. silloin aikanaan isosti. Siitä eteenpäin Unreal oli kuitenkin varsin geneerinen aikansa räiskintä (poislukien tajunnanräjäyttävät gafiikat) ja vasta Half-Life vaan vei homman pidemmälle ja jalosti konseptin suoraan lähes loppuunsa asti ja melkeinpä kaikki nykyiset FPS -pelit voivat jäljittää perimänsä siihen.

Fysiikoista tai niiden puutteesta on myös varsin epäreilua Half-Lifeä haukkua, kun eipä niitä ollut silloin oikein missään muissakaan (räiskintä)peleissä ja oikeastaan vasta HL2 oli ensimmäinen räiskintä jossa fysiikka oli isommassa osassa kuin peleissä sitä ennen (ja oikeastaan jälkeenkin).

Pitää myös muistaa, että monet muutkin ekan Halffiksen nykyään geneerisiltä tuntuvista jutuista nähtiin ekaa kertaa siinä ja niistä on tullut geneerisiä ja tylsiä koska ne on sittemmin kopioitu kaikkiin muihinkin peleihin. Joten niidenkin kritisointi on vähän kuin kritisoisi Tolkienin töitä geneeriseksi tusinafantasiaksi örkkeineen ja haltioineen, unohtaen samalla että heppu nimenomaan alunperin keksi ne ja käytännssä loi koko genren.

 

[omena]

Quake-tekniikka ei voi oikein olla näkymättä, koska GoldSrc moottori on modifioitu Quake enginestä.

Itselleni HL1 on heittämällä kaikkien aikojen paras FPS-peli. Ja Black Mesa varmaan laadukkain modi mitä koskaan pelannut. RDR2:n kanssa samaa mieltä kuin moni muukin; odottaisi steamissa jatkamista mutta kovin vaikea on löytää motivaatiota, tylsältä tuntuu.

 

[P c L A Y E R]

Kerettiläinen ilmoittautuu. Half-Life! Siis nimenomaan ykkönen. Tietysti edelläkävijä ja kaikin puolin todella pätevä peli, mutta sitä hehkutuksen määrää ja palkintoja en täysin ymmärtänyt koskaan. Pelasin pelin läpi loppuvuodesta 1998, eli tuoreena, ja se oli silloin ihan mukiinmenevä räiskintä. Uusintakierros viime talvena Black Mesalla ei muuttanut tilannetta miksikään. Pääasiassa kolutaan niitä tehdaskomplekseja, varastohalleja, ilmastointikanavia ja muita tuttuja paikkoja, ammuskellaan mielikuvitushirviöitä ja keräillään ammuksia. Matkan varrella ihmetellään skriptattuja tapahtumia pelaajan ympärillä. Kaikesta huokuu vahvasti silloinen Quake-tekniikka, eli ei merkittävää fysiikkaa toimintaa piristämään ja isokin ukko hajosi räjähdyksestä pariksi lihakimpaleeksi kuin missä tahansa tusinaräiskinnässä. Varsinainen antikliimaksi oli se iso ötö, joka piti houkutella käristettäväksi ansaan, ja sitten mokoma vaan plöpsähti olemattomiin. Tämän maailman aseet olivat hyvän näköisiä ja kuuloisia, sotilaiden kanssa mittelöinti hetken jopa hauskaa, mutta päivän lopuksi mieleen jäi vain ihan hyvä räiskintä joka ei missään vaiheessa tuntunut joltain koko genren mullistaneelta messiaspeliltä.

Eihän HL1 räiskintämekaniikoiltaan sinänsä mikään hirveän erikoinen peli ollut. Toki sotilaiden AI oli sen aikakauden peleihin verrattuna ihan pirun hyvä. HL:n juttu oli se elokuvamainen tarinankerronta ja tunnelman luonti, mistä Bongiskhan jo kirjoittelikin. FPS ja sen tason tarinankerronta oli täysin ennennäkemätön yhdistelmä ja iski itseenikin silloin todella kovaa.

 

[Feuersturm]

Tämä "FPS ja sen tason tarinankerronta oli täysin ennennäkemätön yhdistelmä ja iski itseenikin silloin todella kovaa" kiteytti osin sen mitä ajoin takaa, joskaan se ei iskenyt minuun erityisen kovaa. Hain kuitenkin Half-Lifelta ensisijaisesti hyvää ensimmäisen persoonan räiskintää, ja se puoli oli joka tapauksessa melko tavanomainen etenkin kaikkine scifi-öttiäisineen. Hyvä tarina ei mielestäni riittävästi nostanut peliä sen kummoisemmaksi, kun lopulta 95% ajasta kompattiin niitä samoja paikkoja kuin muissakin peleissä ja päästeltiin vihuja päiviltä. Tiesin kyllä, että pohjalla oli teknisesti Quake ja HL2:sta pidin paljon enemmän juuri siksi, koska se toi myös fysiikan olennaiseksi tekijäksi tapahtumien kululle. Itse asiassa kaipasin ragdolleja jo vuosia ennen kuin niitä nähtiin, koska kypsyin aika nopeasti näkemään samat kuolinanimaatiot. Ei mielestäni tämän genren peleissä tarina voi ottaa ihan niin tärkeää roolia, että sillä voidaan oikeuttaa maailman parhaan pelin titteli vaikka alla on mukiinmenevä perusräiskintä. Jopa ne salamurhaajavihut oli tavallaan pelimäisen "yliluonnollistettu" liikkeen ja näkyvyyden suhteen, mikä oli pienessä ristiriidassa realistisemman lähestymistavan kanssa. Unreal oli pirun tylsä alkuihastuksen laannuttua ja ne sarjakuvaviholliset olivat varsin irvokkaita.

Half-Lifen jälkeen? Kakkososa tosiaan oli hyvä. Yksi mikä jäi mieleen hieman myöhemmin oli Crysis. Sehän oli laajennettu putkijuoksu ja skriptausta ei tainnut suuremmin ollakaan, mutta kas siinäpä se olikin - toiminta loi omalla painollaan koko ajan pientä metatarinaa. Jokainen taistelu saattoi edetä lukemattomin eri tavoin. Muistan vieläkin sen kun kyykin jossain rantamajassa ristitulessa: ammukset kolisevat seinissä, irtaimistoa putoilee, vihu juoksee oviaukosta sisään ja kellahtaa komeasti haulikkoon, mutta sitten hirmuisessa luotisateessa paksu palmu kaatuu ja rojahtaa katosta sisään pistäen koko suojan matalaksi. Kaikki ilman skriptausta. Valitettavasti lopun muukalaisräiskintä latisti kokonaisuutta hieman.

 

[P c L A Y E R]

Tämä "FPS ja sen tason tarinankerronta oli täysin ennennäkemätön yhdistelmä ja iski itseenikin silloin todella kovaa" kiteytti osin sen mitä ajoin takaa, joskaan se ei iskenyt minuun erityisen kovaa. Hain kuitenkin Half-Lifelta ensisijaisesti hyvää ensimmäisen persoonan räiskintää, ja se puoli oli joka tapauksessa melko tavanomainen etenkin kaikkine scifi-öttiäisineen. Hyvä tarina ei mielestäni riittävästi nostanut peliä sen kummoisemmaksi, kun lopulta 95% ajasta kompattiin niitä samoja paikkoja kuin muissakin peleissä ja päästeltiin vihuja päiviltä. Tiesin kyllä, että pohjalla oli teknisesti Quake ja HL2:sta pidin paljon enemmän juuri siksi, koska se toi myös fysiikan olennaiseksi tekijäksi tapahtumien kululle. Itse asiassa kaipasin ragdolleja jo vuosia ennen kuin niitä nähtiin, koska kypsyin aika nopeasti näkemään samat kuolinanimaatiot. Ei mielestäni tämän genren peleissä tarina voi ottaa ihan niin tärkeää roolia, että sillä voidaan oikeuttaa maailman parhaan pelin titteli vaikka alla on mukiinmenevä perusräiskintä. Jopa ne salamurhaajavihut oli tavallaan pelimäisen "yliluonnollistettu" liikkeen ja näkyvyyden suhteen, mikä oli pienessä ristiriidassa realistisemman lähestymistavan kanssa. Unreal oli pirun tylsä alkuihastuksen laannuttua ja ne sarjakuvaviholliset olivat varsin irvokkaita.

Half-Lifen jälkeen? Kakkososa tosiaan oli hyvä. Yksi mikä jäi mieleen hieman myöhemmin oli Crysis. Sehän oli laajennettu putkijuoksu ja skriptausta ei tainnut suuremmin ollakaan, mutta kas siinäpä se olikin - toiminta loi omalla painollaan koko ajan pientä metatarinaa. Jokainen taistelu saattoi edetä lukemattomin eri tavoin. Muistan vieläkin sen kun kyykin jossain rantamajassa ristitulessa: ammukset kolisevat seinissä, irtaimistoa putoilee, vihu juoksee oviaukosta sisään ja kellahtaa komeasti haulikkoon, mutta sitten hirmuisessa luotisateessa paksu palmu kaatuu ja rojahtaa katosta sisään pistäen koko suojan matalaksi. Kaikki ilman skriptausta. Valitettavasti lopun muukalaisräiskintä latisti kokonaisuutta hieman.

Joo ei se HL1 osaisin palasteltuna, niin ihmeellinen FPS peli ollut, mutta se oli monelle aikakautensa vaikuttavin kokemus, juuri tuon elokuvamainen tarinankerronnan mukaan tuomisen vuoksi.

Unreal oli kyllä ihan pirun tylsä sen jälkeen, kun sieltä aluksesta päästiin ulos. Kunnon bullet sponge vihut ja ammuskelu/aseet muutenkin todella laimeaa.

 

[leffo]

Kerettiläinen ilmoittautuu. Half-Life! Siis nimenomaan ykkönen. Tietysti edelläkävijä ja kaikin puolin todella pätevä peli, mutta sitä hehkutuksen määrää ja palkintoja en täysin ymmärtänyt koskaan. Pelasin pelin läpi loppuvuodesta 1998, eli tuoreena, ja se oli silloin ihan mukiinmenevä räiskintä. Uusintakierros viime talvena Black Mesalla ei muuttanut tilannetta miksikään. Pääasiassa kolutaan niitä tehdaskomplekseja, varastohalleja, ilmastointikanavia ja muita tuttuja paikkoja, ammuskellaan mielikuvitushirviöitä ja keräillään ammuksia. Matkan varrella ihmetellään skriptattuja tapahtumia pelaajan ympärillä. Kaikesta huokuu vahvasti silloinen Quake-tekniikka, eli ei merkittävää fysiikkaa toimintaa piristämään ja isokin ukko hajosi räjähdyksestä pariksi lihakimpaleeksi kuin missä tahansa tusinaräiskinnässä. Varsinainen antikliimaksi oli se iso ötö, joka piti houkutella käristettäväksi ansaan, ja sitten mokoma vaan plöpsähti olemattomiin. Tämän maailman aseet olivat hyvän näköisiä ja kuuloisia, sotilaiden kanssa mittelöinti hetken jopa hauskaa, mutta päivän lopuksi mieleen jäi vain ihan hyvä räiskintä joka ei missään vaiheessa tuntunut joltain koko genren mullistaneelta messiaspeliltä.

Mulla on samanlaiset mietteet Doomista. Ihan OK aikakautensa peliksi. Mutta en ollenkaan ymmärrä miksi sitä edes 10 vuotta myöhemmin hehkutetiiin minään, saati edelleen. Täysin mitätön, yksinkertainen räiskintäpeli. Sillä on mielestäni moninkertaisesti sen meriittejä suurempi maine.
Ymmärtääkseni pari viimeisintä on vihdoin tuonut peliin jotain syvyttä, oikeaa tarinaa ja taustaa. En ole niitä pelannut mutta mitä katsonut juttuja ja videoita. Joskus ajattelin kokeilla, kyllä.

Toisaalta, kaikki tälläiset mielipiteet kai ovat subjektiivisia. Mä en ole oikeastaan tuollaisten pelien suuri ystävä koskaan ollut. Ekan Doomin jälkeen niitä tuli hitosti, kai toinen toistensa kopioita. Pelasin kai Doom 2:n vielä ehkä ja muita en yhtään. Tykkään kyllä räiskintäpeleistä, mutta sellaisista joissa on muutakin.

 

[Kautium]

Mulla on samanlaiset mietteet Doomista. Ihan OK aikakautensa peliksi. Mutta en ollenkaan ymmärrä miksi sitä edes 10 vuotta myöhemmin hehkutetiiin minään, saati edelleen. Täysin mitätön, yksinkertainen räiskintäpeli. Sillä on mielestäni moninkertaisesti sen meriittejä suurempi maine.
Ymmärtääkseni pari viimeisintä on vihdoin tuonut peliin jotain syvyttä, oikeaa tarinaa ja taustaa. En ole niitä pelannut mutta mitä katsonut juttuja ja videoita. Joskus ajattelin kokeilla, kyllä.

Toisaalta, kaikki tälläiset mielipiteet kai ovat subjektiivisia. Mä en ole oikeastaan tuollaisten pelien suuri ystävä koskaan ollut. Ekan Doomin jälkeen niitä tuli hitosti, kai toinen toistensa kopioita. Pelasin kai Doom 2:n vielä ehkä ja muita en yhtään. Tykkään kyllä räiskintäpeleistä, mutta sellaisista joissa on muutakin.

Doom oli merkittävä, koska se oli kirjaimellisesti ensimmäinen lajiaan ja muutti/loi koko FPS-genren. Doom julkaistiin vuonna 1993, jolloin PC-maailma oli kovin erilainen. Siitä seuraava iso julkaisu taisi Heretic vuotta myöhemmin ja Quake 1996, jossa oli jo verkkopelimahdollisuuskin paikallisessa LAN-verkossa. Ei noita kannata nykypäivään suhteuttaa, mutta julkaisuhetkellä nämä järisyttivät pelimaailmaa jokainen omalla tavallaan, varsinkin Doom ja Quake.

Doom | History, Development & Impact | Britannica

Doom, first-person shooter electronic game released in December 1993 that changed the direction of almost every aspect of personal computer (PC) games, from graphics and networking technology to styles of play, notions of authorship, and public scrutiny of game content. The authors of Doom were a

www.britannica.com

 

[Feuersturm]

Doom ei kuitenkaan ollut ensimmäinen lajiaan, mutta ensimmäinen riittävän teknologisesti edistynyt viritelmä ensimmäisen persoonan räiskinnästä. Olihan myös ennen Doomia Wolfenstein 3D, Catacombs 3D, Hovertank 3D ja tätä ennenkin jopa 80-luvulla muutamia, Midi Maze yms. Moni varhainen FPS ei kuitenkaan oikein nousseet suurempaan tietoisuuteen tai ottanut tuulta alleen, mutta Doomin myötä koko id Softwaren palvelin oli julkaisuhetkellä aivan tukossa ja joka ukolla oli vähintään Doomin shareware koneella tuohon aikaan. Sitä sitten tahkottiin kunnes jollain oli "kokoversio" [sic].

Olihan Doom hetkessä nähty, mutta ensikosketus peliin oli vaikuttava. Siihen aikaan teknologia eteni sen verran nopeasti, että pitkäksi aikaa ei jäänyt oikein mikään elämään kun seuraava iso juttu oli jo tulossa.

 

[P c L A Y E R]

Doom oli merkittävä, koska se oli kirjaimellisesti ensimmäinen lajiaan ja muutti/loi koko FPS-genren. Doom julkaistiin vuonna 1993, jolloin PC-maailma oli kovin erilainen. Siitä seuraava iso julkaisu taisi Heretic vuotta myöhemmin ja Quake 1996, jossa oli jo verkkopelimahdollisuuskin paikallisessa LAN-verkossa. Ei noita kannata nykypäivään suhteuttaa, mutta julkaisuhetkellä nämä järisyttivät pelimaailmaa jokainen omalla tavallaan, varsinkin Doom ja Quake.

Doom | History, Development & Impact | Britannica

Doom, first-person shooter electronic game released in December 1993 that changed the direction of almost every aspect of personal computer (PC) games, from graphics and networking technology to styles of play, notions of authorship, and public scrutiny of game content. The authors of Doom were a

www.britannica.com

Doomissakin oli jo verkkopeli (Deathmatch ja co-op) ipx verkkotekniikalla toteutettuna. Tosiaan Wolfenstein 3D oli se eka kunnolla suosiota kerännyt FPS peli. Doom sitten räjäytti pankin edistyksellisellä enginellään, ja oli ihan omassa luokassaan teknisestä perspektiivistä katsottuna. Doomien 1/2 jälkeen seuraava todella ison kehitysaskel oli Duke Nukem 3D. Se toi FPS peleihin "realistisen" ja interaktiivisen maailman ja oli itselle suorastaan tajunnan räjäyttävä kokemus ensi kertaa pelattuna. Ei ole sen jälkeen tainnut mikään peli tehdä yhtä isoa vaikutusta.

 

[Jarkki86]

Jaa'a, pistetäänpä omakin listaus. Yleensä pidän open worldeista kuten ac: origins, hzd tai vaikkapa ghost of tsushima.

-rdr 2
-elden ring
-witcher 3
-ac: valhalla

Noista on jäänyt ylivoimaisesti p*skin maku suuhun, useammasta aloituskerrasta huolimatta nuo eivät vain jaksa kiinnostaa. Sama vaikuttaa tapahtuvan cb 2077 kanssa, huomaan että tulee käynnistettyä mikä tahansa muu peli tai katseltua gamepassista jotain viihdyttävämpää.

 

[Surfrider]

Mielestäni RDR2.een asennoidutaan väärin.Se ei ole peli vaan simulaattori meille jotka katselimme 70 ja 80 luvuilla yle2.lta kuukauden westernin,sekä kaikki Clintin sekä Huuliharppukostaja elokuvat. Tämä on fiilistelyä. Miinuksena GTA tapaan tehtävät on liian lineaariset,mene tuonne tällä tavalla ja tee tehtävä tällä tavalla.Jotkin tavaroiden ottamiset ja loottamiset ovat ihan liian kankeat,usean napin takana.Käytän liikkumiseen xbox ohjainta mutta jalkaisin hiirtä ja näppäimistöä
Mut ei haittaa fiilistelyn vuoksi.Minulla soi taustalla Spotify Morriconen musiikki ihan fiilingin vuoksi.Grafiikka on ihan 10,pelinä 8 mut westerninä tunteen takia 10+

 

[Randomizer]

Witcher 3

Ei missään nimessä huono peli mutta jotenkin tunkkainen ja kömpelö kokemus oli ainakin silloin ilmestyessään vs. miten sitä hehkutettiin. Tarinan veti väkisin läpi mutta ei peli missään nimessä hauska/viihdyttävä ollut, lisureihin ei enää taipunut millään. Avoin pelimaailma oli tylsä ja mitäänsanomaton (tarkoituksella?) eikä siitä irronnut semmoista löytämisen riemua lähellekkään niinkuin esim. Skyrimistä.

CP2077 olisi Xbox S X:lle asennettuna mutta en ole saanut aloitettua vielä, ahdistaa vähän etukäteen onko se samanlainen kokemus kuin W3.

RDR2 jakaa mielipiteitä mutta minä tykkäsin siitä kyllä kovasti, kunhan ensimmäisestä n. 10 tunnista selvisi. Alku oli todella nihkeä mutta peli paranee loppu kohden melkeinpä tunti tunnilta.

 

[Village Fool]

Skyrim. Käsikirjoitus ja taistelu keskinkertaista, roolipelattavuus hyvin rajallista, unkillable npc:t vie viimeisenkin immersion. Silti tätä ripulia tuli julkaisussa pelattua useita tunteja, nyt kun koittaa pelata niin rupeaa tökkimään ja pahasti. Ehkä oli ns. oman aikansa tuote.

 

[Hulikopteri]

Skyrim. Käsikirjoitus ja taistelu keskinkertaista, roolipelattavuus hyvin rajallista, unkillable npc:t vie viimeisenkin immersion. Silti tätä ripulia tuli julkaisussa pelattua useita tunteja, nyt kun koittaa pelata niin rupeaa tökkimään ja pahasti. Ehkä oli ns. oman aikansa tuote.

Tämä vahvasti. Nykyään jos edes ajattelee koko peliä, niin tympääntyy ja tylsistyy. Pelissä vain kaikki on joko keskinkertaista tai huonoa.