Ok. Eli esim Nikon coolpix P1000 kamera kannattaa unohtaa?
Ei mitään käyttöä lintupuuhissa, ellei kuvaa täytettyjä lintuja auringonpaisteessa. Samoin Canonin ja Panasonicin zoomihirviöpokkarit pikkukennolla. Tuo 1" kennokin on hiukan siinä ja siinä, kelpaako laatu. Polttoväli ei ole ainoa asia, mikä tekee onnelliseksi, tarvitaan yleensä myös valovoimaa. Mulla on lintupuuhiin Canon RP ja Tamronin 150-600/5-6.3. Tuo putki on jo melko pimeä telepäässä, vaikka ei joudukaan antamaan täyskennoisen kaverina "speksitasoitusta" noihin pikkukennoisiin verrattuna (f-luku kasvaa, jos kenno pienenee). En anna sen häiritä, koska se valovoima maksaa tonneja noilla polttoväleillä.
Sanoisin, että pienellä harjoittelulla saa noilla budjettivehkeilläkin jotain aikaiseksi luontokuvauksessa, mutta ihmeitä niiltä ei voi odottaa. Yksi suurimmista ongelmista on tarkennus, liittämättä sitä nyt erikseen mihinkään merkkiin tai malliin. Canonilla on APS-C -kennoisissa kaksi mallia, mitkä soveltuvat tarkennusnopeutensa puolesta hyvin luontokuvaukseen: 7D2 ja 90D. Toki vanhemmissakin malleissa on hyviä runkoja, mutta nuo edustavat nykyaikaa. 90D ei lähde tällä hetkellä uutena alle tonnin ja siihen tarvitaan vielä vähintään 100-400 kaveriksi, jos haluaa pikkulintuja kuvailla. Tuo 150-600 on jo melkoinen sinko eikä sillä oikein tahdo käsivaralta saada tärähtämättömiä kuvia muuta kuin kirkkaassa auringonvalossa. Monopodi helpottaa vapinaa, mutta sen käyttö vaatii harjoittelua. Itse tuen sen kyynärpään ja kyljen väliin, en siis venytä sitä maahan asti. Nyrkkisääntö (keksin sen itse, pitänee silti paikkansa) on, että kuvaaja kuitenkin vaikuttaa enemmän lopputulokseen kuin kalusto. Viimeisen päälle hienot luontokuvat vaativat äärimmäistä kärsivällisyyttä ja lajeihin perehtymistä. Tuurilla voi saada jonkun hienon kuvan, mutta siihen ei kannata luottaa. Keväisellä kävelyretkellä näkee ne tavalliset lajit. Onhan niidenkin kuvaaminen kivaa, mutta jos haluaa jotain spesiaalimpaa, pitää jo tietää mitä tekee. Hieno harrastus, itsekin olen vasta alkumetreillä.
Jos taas tekee pitkän tähtäimen suunnitelmaa noilla reunaehdoilla, Sony A7-sarja on yksi varteenotettava vaihtoehto. Täyskennoisena sopii hyvin taivaan ilmiöiden kuvaamiseen ja lintuhommissa sen tarkennus ja sarjatuli ovat hyvällä tasolla. Putket toki maksavat, mutta jos oikeasti haluaa satsata harrastukseen, tekee joko kalliiksi käyviä kompromisseja tai kalliita hyviä ratkaisuja. Halvalla ei pääse, se on luonnonlaki. Yksi huomioitava seikka on, että taivaan ja lintujen kuvaamiseen tarvitaan ihan eri polttovälit. Linnuille mahdollisimman pitkää ja taivaalle laajaa. Valovoimaa tahtovat molemmat, ja kuten sanottu, se painaa ja maksaa. Suosittelen täyskennoista siitäkin syystä, että kroppivaraa on aika paljon APS-C:hen verrattuna ja kohina on jo fysiikan lakien takia paremmin hallussa kuin pienemmillä kennoilla. Viime vuosina Sonyllä oli isokin etumatka kennotekniikassa kohinan suhteen, mutta Canon on kirinyt eroa kiinni. Mutta kestääkö peffa 5D mkIV:n hankkimisen, on jo sitten oma lukunsa. Juuri nyt on Rajalalla tarjous päällä, karvan alle 2000 €. Ja siihen vielä pari putkea päälle. Sama pätee toki muihinkin merkkeihin. Ei toi A7 rIII myöskään alle kahden tonnin lähde. Se on hiukan valintakysymys, haluaako peilittömän vai peilirungon, OVF vs. EVF jne. Mutta ennen kaikkea se on valintakysymys, onko valmis maksamaan kompromisseista, mitkä harmittavat ennen pitkää ja sitten on lopulta kuitenkin halu satsata laatuun. Minusta kannattaa satsata myöhemmin laatuun, jos on jo olemassa joku välineistö, millä kuvaa ne samat jutut kuin noilla kompromisseilla. Siinä säästää sen välivaiheen.
