Oon työntänyt tähän lyhyen ajan sisään enemmän tunteja kun kehtaan myöntää. Tiedossa tää kuitenkin oli, sillä ennakkomateriaalin perusteella on käytännössä Persona eri teemalla. On siinä muitakin eroavaisuuksia, mut toi nyt on se ensivaikutelma joka monelle tulee ja periaatteessa sillä ei kauheasti metsään mennä. Gameplayn looppi on oikeastaan tismalleen sama, sulle annetaan aikaraja johon mennessä luolasto X on oltava suoritettuna ja saat ite päättää miten sen ajan käytät. Ehkä isoin ero mitä huomannu on se et tässä ei kyllä kovinkaan kummosta optimointia tarvitse suorittaa että tuntuu että saa jokasesta mestasta ns. kaiken suoritettua.
Ehkä se suurin ero Personaan verrattuna tulee sit siitä et tässä on oikeastaan huomattavasti enemmän ite luolastojen nouhoamista kun useat sivutehtävätkin sitä vaatii. Mikä itseasiassa mulle kelpaa varsin hyvin, koska ainakin P4 ja P5 sisältää turhankin pitkiä pätkiä jossa ei vaan yksinkertasesti saatana tapahdu yhtikäs mitään ja runttaat päiviä eteenpäin kalenterista kuukauden verran ennenkun tarina vihdoin nytkähtää eteenpäin. Samaa ongelmaa tässäkin toki tietyissä määrin, tarina etenee vaan tiettyinä päivinä ja menee aika efektiivisesti paussille siinä vaiheessa kun suoritat sitä aikarajallista luolastoa ja/tai oot jo sen suorittanu ja nyt vaan odottelet et aikaraja tulee vastaan ja tarina nytkähtää eteenpäin. Tähän mennessä tosin ei oo tarvinnu ihan kauheasti odotella vaan noi päivät saa kyllä käytettyä ihan fiksusti sivuluolastoihin yms hinkkaamiseen.
Pelimekaniikat luolastoissa sit eroaa Personoista oikeastaan aika rajustikin ja koen et tää on lähempänä perinteistä SMT:tä kun sitä. Taas, kelpaa mulle paremmin kun hyvin kun ne mainlinen SMT-pelit on aina sisältäny huomattavasti enemmän liikkuvia osia kun Personan vastine jossa voit oikeastaan vaan päähahmoa ruuvata suuntaan ja toiseen, tiimikaverit kehittyy pitkälti ennaltamääritetyn kaavan kautta eikä sulla ihan hirveästi vaikutusta siihen oo. Press Turn on keikattu suoraan SMT:stä ja oikeastaan hyvä niin, se on edelleen 21 vuoden jälkeen itelle se paras vuoropohjanen mekaniikka mitä JRPGeihin tulee, ekana se tais olla vuoden 2003 Nocturnessa.
Archetypet taas tuntuu olevan aikalailla jonkinlaisia johdannaisia Digital Devil Sagan Mantroista ja niillä kikkailu on ihan mukavaa puuhaa kun joutuu välillä miettimään et millä kokoonpanolla kannattaa mikäkin kohta hoitaa. Sinänsähän tää peli ei sisällä oikeastaan yhtään mitään täysin uutta juttua vaan tää tuntuu enemmänkin olevan sellanen Atlusin All Stars-kokoonpano mekaniikkoja johon on otettu parhaat palat menneisyyden peleistä. Ei sinänsä huono juttu, mut ottaen huomioon et jos on studion aiempia pelejä pelannut suht runsaasti niin tässä ei varsinaisesti mitään uutta ole. Siitä huolimatta peli on helkkarin hyvä, mut jotenkin tutun ja turvallisen olonen ja samalla välittyy sellaset fiilikset et tässä ei oo yhtäkään riskiä haluttu ottaa, vaan tehdä pitkälti markkinatestattu tuote joka tulee menestymään.
Hardilla oon ite pelannu joka tuntunu suht sopivalta. Ehkä ainut juttu mikä häiritsee on se et jos et saa ambushia viholliseen niin todennäkösesti menee game over ruudun kautta uusintayritys, mut en tiiä oisko tohon muuta ratkasua ollukkaan, kai se tähän vaikeustasoon kuuluu et virheestä rokotetaan aika rajustikin. Ylimääränen Press Turn vihollisille aiheuttaa sen et useimmiten selvii hiuskarvan varassa, mutta toisaalta mä en muutenkaan näissä ihan kauheasti noita random encountereita ota ja muitten leveleihin verrattuna oon aika rajustikin alemmalla tasolla, mut siinä oikeastaan onkin tän systeemin suola et pelkkä level lukema ei juurikaan määrittele sitä et selviitkö vai et, vaan se et miten oot mihinkin tilanteeseen valmistautunu. Pätee myös oikeastaan muihinkin Atlusin peleihin, yhdessäkään en oo tainnu joutua erikseen grindaamaan leveleitä vaan pistämällä strategiat uusiks on tilanteista selvitty. Mitä ite arvostan aika suuresti kun en oikeen tiiä mitään tylsempää kun saatanallinen grindaaminen et pääsee etenemään pelissä.
Noita luolastoja kyllä pääsee läpi käyttämättä niihin liikaa päiviä. Hardilla eka meni kahdessa päivässä, toinen yhessä päivässä (hikiseen tosin) ja ajattelin ton kolmannenkin yrittää puskea kerralla loppuun. MP toki se ainut rajote noissa, mut päähahmolle kun laittaa tietyn archetypen ja käy niitä heikoimpia vihollsia niistämässä kasaan, niin tohon saattaa olla jotain helpotusta tarjolla, ihan vaan vinkkinä jos tuntuu et painii saman ongelman kanssa kokoajan.