Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

Liittynyt
06.01.2020
Viestejä
67
50 on rikottu ja pelaamien jaksaa koneiden lisäsäksi kiinnostaa edelleen. Ensimmäiset kosketukset oli kyllä CP/M koneet ja turbo pascal. Myöhemmin tuli kuviin Commodoret Vici:stä Amigaan.

Jossain välissä tuli seesteisempi hetki ja viimeiset 15 on painettu koneiden kanssa kovin innoissaan. Pelit no enemmänkin tason Football manager, CIV ja dragon age/witcher sarjojen hinkkaamista.
 
Liittynyt
18.05.2017
Viestejä
18 445
Olivatko SNES, N64 ja Segan konsolit enemmän suurkaupungissa asuvien juttuja, kun muistan korvessa asuvana että vielä 90-luvun lopussa jos taloudesta löytyi konsoli, niin 80-90% tapauksista kyseessä oli vielä aktiivikäytössä oleva NES. Muistan, että näitä löytyi jopa muutamasta parturiliikkeestä ja wanhasta koulubussista, jossa porukka uimahalliretken jälkeen kerääntyi bussin etuosaan pelaamaan ensimmäistä Mariota kaksinpelinä. Voi vaan kuvitella, millainen paskamyrsky tuollaisesta nykyään nousisi.

NESin jälkeen näkyi lähinnä pleikkareita, mikäli taloudesta ei löytynyt pelaamiseen soveltuvaa tietokonetta.
En kyllä itekään juuri konsoleita NES-PS1 välillä kohdannut. Kotitietokoneet taisi olla Suomessa aina paljon kovempi juttu, osittain varmaan waretuksen ansiosta.
 
Liittynyt
15.11.2016
Viestejä
991
En kyllä itekään juuri konsoleita NES-PS1 välillä kohdannut. Kotitietokoneet taisi olla Suomessa aina paljon kovempi juttu, osittain varmaan waretuksen ansiosta.
Kyllä meillä kävi siinä välissä sega megadrive, kuten monella kaverillakin, samoin snes löytyi monilta tutuilta, tietokone löytyi selvästi vähemmistöltä vielä tuossa vaiheessa. Omissa kaveriporukoissa alkoi PC:t yleistyä vasta siinä ps1:n aikoihin, mutta tässä varmasti ikä ja satunnaisuus näyttelee jonkinmoista roolia, minulla ikää reilut 30. Varmasti nuoruuden kasvuympäristö on myös vaikuttanut siihen, että monet meistä ylipäätään kirjoittelevat täällä foorumilla ja kadulla tehty kysely antaisi aivan toisenlaisia tuloksia.

Meillä oli kotona aika laajalti kaikenlaisia pelikoneita. Löytyi nes, megadrive, n64, dreamcast, xbox, gamecube ja xbox 360. Ensimmäinen PC oli joku sedän vanha 386, joka saatiin joskus megadriven aikoihin. Seuraavaa PC:tä odoteltiin sitten 333 MHz:n celeroniin asti ja siitä seuraava taisi olla athlon xp 3000+. Meillä on aina pelattu rinnakkain konsoleilla ja PC:llä, pääpainon ollessa aina siinä uusimmassa laitteessa.

Parikymppisenä pelaaminen unohtui oikeastaan täysin moneksi vuodeksi, kunnes päätin rakentaa olohuoneeseen jonkun rupuisen htpc:n. Otin kuitenkin riittävän hyvällä näytönohjaimella, että pystyi edes auttavasti kokeilemaan uusimpia pelejä ja siitä pikkuhiljaa rakkaus lajia kohtaan lämpeni uudestaan.

Nykyään tulee pelattua melko paljon ja taloudesta löytyykin kaikki uusimmat konsolit ja pelikelpoinen PC. Tällä hetkellä pelataan enemmän konsoleilla, mutta se voi vaihtua yhdessä hetkessä, mistä syystä PC:stä ei viitsi luopua. Saahan tähän halutessaan rahaa ja aikaa uppoamaan suuriakin määriä, mutta niin saa moneen muuhunkin harrastukseen ja siksi siellä töissä käydään. Ajatukset saa pelaamalla todella tehokkaasti aivan muualle, tämä on kokeilemistani harrastuksista ehdottomasti rentouttavin. Toki pelivalinnalla on vaikutusta.
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
233
Kyllä niitä 16-bit konsoleja oli kavereilla vaikka syrjäkylällä kasvoinkin lapsuuden. Ja vastaavasti joillakin oli sitkeästi C64 käytössä. PC:ssä harmitti eniten juurikin se kunnollisen controllerin puute. Siihen aikaan kaikki toimi vielä enimmäkseen näppikseltä, jotkut pelit jopa näppis + hiiri. No jotain peliporttiin liitettäviä gamepadeja tuli hommattua, mutta oli niissä kyllä välillä ihan tarpeetonta säätöä. Nykyään ihmiset ei edes tiedä kuinka helppoa tuo USB:n tai Bluetoothin/WLAN:in käyttö on peliohjaimissa. Mutta samaa heikkoutta on nytkin havaittavissa PC:n suhteen, jotku pelit olisi vaan niin hyviä gamepadilla mutta mikä niistä nyt sattuu toimimaan niin on toinen tarina. Nykyään tilanne on parantunut kun langattomilla näppis+hiiri yhdistelmällä voi rätkiä mukavasti sohvaltakin käsin, mutta kyllä noihin silti tarvisi saada lisää kantamaa. Vastaanotin pitää ainakin itsellä venyttää melko lähelle käyttökohdetta.

Summa summaarum: joku ylivertainen PC pädi pitäis olla, itse hommasin GameSir G3S ohjaimen mikä piti olla niin mahtava, mutta ensimmäisen kerran kun aktivoin turbo -näppäimen niin kaksi nappia jäi pohjaan ja sen jälkeen sitä ei ole saanut disabloitua. On tullut kokeiltua firmware päivitykset ja kaikki.

Semmonen maku on jäänyt että PC laahaa vieläkin UI:ssa jäljessä.
 
Liittynyt
15.11.2016
Viestejä
991
Summa summaarum: joku ylivertainen PC pädi pitäis olla, itse hommasin GameSir G3S ohjaimen mikä piti olla niin mahtava, mutta ensimmäisen kerran kun aktivoin turbo -näppäimen niin kaksi nappia jäi pohjaan ja sen jälkeen sitä ei ole saanut disabloitua. On tullut kokeiltua firmware päivitykset ja kaikki.
Windowsissa on Microsoftin omiin xbox-ohjaimiin natiivituki, ei tarvetta ylimääräisille softille. Myös pelit tukevat boxin kapulaa yleensä suoraan.
 
Liittynyt
27.03.2017
Viestejä
1 747
Minäkin suosin xboxin ohjaimia. Ostin langallisen xbox360-ohjaimen joskus 2006 ja vaihdoin langattomaan xbox1:n gamepadiin 2018. Yhteen sopivuusongelmia ei ole ollut ongelmia koskaan ja kumpikin ohjain sopii hyvin käteen.
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
233
Kai se pitää sellainen sitten hankkia jos haluaa että toimii ns. heittämällä. Ja kipata nuo muut pädit vaikka kaatsille mitä lojuu laatikoissa. Kiitti vinkistä!
Konsoleissa on kyllä ollut tähän mennessä etuna tuo ohjaintilanne, niiden kanssa ei ole ikinä tarvinnut takuta yhtään ylimääräistä. Mutta tämä menee jo offtopicin puolelle joten se siitä.
 
Liittynyt
18.03.2018
Viestejä
263
Ikää on 48v,ja vielä maistuu pelit laidasta laitaan.Pelisessiot menee nykyään viikonloppuun(yöt duunissa viikolla)Mukavaa puuhaa ,kun tyttö(29v) on lähtenyt pois pesästä niin on jäänyt aikaa omille puuhille.Koira tosin pitää hoitaa aina jossain välissä :)
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
831
En kyllä itekään juuri konsoleita NES-PS1 välillä kohdannut. Kotitietokoneet taisi olla Suomessa aina paljon kovempi juttu, osittain varmaan waretuksen ansiosta.
Kyllä niitä meilläkin pikkukaupungissa oli kaikilla NES ja SNES löytyi monelta, Segaakin oli joillain ja PS1 löytykin sitten jo kaikilta. Harvoilla omassa tuttavapiirissä oli (mutta oli kuitenkin) C64/Amiga/PC, itse en innostunut pahemmin niistä vaikka kaikki on tullut niistäkin koettua. Joikkaripelit kyllä kivoja, siitä tykkäsin siinä maailmassa ja olen miettinyt joystikin ostoa nykyvermeisiinkin.

Pädiohjain aina ollut se juttu mulle ja on edelleen. Unohtamatta pelaamisen helppoutta, pelimedia laitteeseen ja kovaa ajoa. Kaikki vaan toimi kirjaimellisesti nappia painamalla toisinkuin noilla mikroilla piti harrastaa autistista vääntämistä että sai edes pelin käyntiin.

Upea harrastus kuitenkin, laitteet ja pelit kiinnostaa kaikki ihan maksimit ja ovat aina kiinnostaneetkin. Iän myötä olen oppinut rakastamaan kyseistä harrastusta ihan uudella ja jopa intohimoisemmalla tavalla vaikka ns. retroiluun pääasiassa pelaamiseni painottuvatkin.

Uudet konsolit ei kiinnosta enää oikeastaan yhtään, samaa rautaa eri paketissa ja muutenkin täydellistä pc:tähän ne jo muistuttaa ja pelaamisen helppouskin on kaukainen muisto vain..tai ei tartte ainoastaan muistella kun pelaa pelinsä laitteilla jotka on julkaistu ennen internetin valtavirtaistumista niin siellä se helppous on :p
 
Liittynyt
02.10.2020
Viestejä
81
Itellä ikää 39 vuotta ja vanhin tyttö, 16 vuotias seuraa isänsä jalanjäljissä. Itellä iskee tällä hetkellä Hell Let Loose ja tyttö vääntää enimmäkseen CS.
 

P c L A Y E R

Team Ryzen
Liittynyt
13.12.2016
Viestejä
3 031
On tänne tainnut tulla ennenkin kirjoitettua jossain vaiheessa, mutta kerrataan ja päivitellään vähän tilannetta.

Ikää 39 (40 on ihan kulman takana) ja pelattu on ihan jostain 4 vuotiaasta asti. Meillä oli joku todella vanha piirikasetteja käyttävä "konsoli", jonka merkkiä en kyllä yhtään muista. Parhaiten sen peleistänon jääny mieleen 2:n pelattava nyrkkeilypeli missä isoveljeni aina rökitti minut ja itkuhan siitä seurasi. :lol: Sitten siinä oli joku sivusta päin kuvattu avaeuuslentely, missä edettiin ruutu kerrallaan. Piti tuhota vihollistykit ja pelastaa miehiä maasta. Valkoinen se oli ja ohjaimissa oki yläreunassa minikokoiset joystickit joiden alapuolella varmaan 20 pyöreää ruskeaa nappia.

Isoveli sai sitten joissain vaiheessa Sinclair Spectrum koneen, mutta sillä en itse hirveäsri pelannut. Lähinnä katselin,kun isoveli pelasi kavereidensa kanssa. Siitä ei oikein jäänyt mitään muuta mieleen, kun Frogger ja sen laitteen ulkonäkö kumisine nappeineen.


No sitten joissain vaiheessa isoveli sai lainaan kaveriltaan C64:n joka mullisti 2 luokkalaisen maailman. Sillä pelattiin 1 kevät ja kesä hulluna International Karatea ja erilaisia urheilupejeä. Decathlon ja track and field ainakin oli listalla. Sitten kun se kesän jälkeen piti palauttaa niin alkoi hirveä oman C64:n kinuamimen. Kateellisena katselin, kun muutama luokkakaveri sai oman C64:n ja heidän luonaan tuli vierailtua tiuhaan pitkin syksyä.

Sitten jouluna -90 maailma seisahtui... Pukin kontista paljastui Amiga 500:n, ihan oikealla monitorilla, ja kylkeen varmaan ainakin 150 peliä, jotka isoveli oli kopsannu syksyn aikana tutuiltaan. Siinä meni useampi kuukausi, ennen kun oli edes kaikkia koittanut, kun jäätiin aina välillä pidemmäksi aikaa pelaamaan samaa peliä, kun sattui hyvä kohdalle. Kerran pelattiin silkwormia varmaan 6h yhtä soittoa. Session jälkeen etusormea ei meinannu saada suoraksi, kun oli pitänyt koko ajan joikkarin liipasinta pohjassa.... o_O

Aimga aikaa meni se 5v ja siihen tuli saatua mm. Lisämuisti, lisälevyasema ja Action Replay palikka, mikä mahdollisti kaikenlaisen pelien manipuloinnin ajan hidastamisesta aina loppumattomiin elämiin. Viimene pelihankinta taisi illa xcom:n Amiga käännös, mikä oli kyllä aivan kaamea. Pelissä oli parikymmentä diskettiä ja niitä joutui vaihtelemaan hyvin tiuhaan. Jos lasautti jollain isolla räjähätävällä aseella, niin piti vaihtaa savutehosteet sisältävä disketti sisään ja niitä savuja sitten ladattiin se 30 sekuntia ainakin, jonka jälkeen sai "ihastella" 5 fps pyörivää diaesitystä.

Vuoden 95 jouluna sain sitten ekan PC:n. Parilla kaverilla oli ollut jo pari vuotta PC-kone joten jonkun verran oli tullut pelailtua jo PC-pelejä. PC ostettiin teksti tv:n ilmoituksen kautta ja sen piti olla 100MHz Pena 8 Mt:llä muistia ja 850Mt HDD:llä. Jossain vaiheessa, kun omat taidot/tieto kehittyi, selvisi että todellisuudessa prossu oli Pentium 75MHz, joka oli kyllä kellotettu 100Mhz:n

Tuon 95 joulun jälkeen olen omistanut peli PC:n ilman yhtään taukoa. Ekat päivitys oli muistin tuplaaminen 16Mt:n. Seuraavaksi tuli Cyrixin prossu, joka oli kyllä pieni sivuaskel. Ei toiminut esim NHL 97 tai Quake tuolla prossulla, joten se ei ollut koneessa varmaan pulta vuotta pidempään.

Vuoden -98 alussa sain viimeisen kerran vanhempien kustantaman päivityksen. 233MHz pentium2 ja Diamond Monster Vodoo1. Ai että Quake 2 ja Forsaken näyttivätkin upeilta.

Konsoleista en ole omistanut kun XO:n, jonka lahjoitin sitten jossain vaiheessa kummipojalle. Ostin sen oikeastaan pelkästään NHL pelien pelaamiseen, mutta tuli sille hommattua pari Forzaa ja EA:n Fight Night pelejä.

Edelleen pelaaminen maistuu oikein hyvin. 8h viikossa tulee keskimäärin varmaan pelattua. FPS ja 3D toimintapelit varmaan lähimpänä sydäntä nykykään. Viime vuosina parhaita kokemuksia on tarjonnut ehdottomasti Dishonored 2, Prey, Deus Ex MD, ja nyt CyberPunk 2077.
 
Liittynyt
23.04.2017
Viestejä
15
Viiskymppiset siintää noin kolmen kuukauden päässä. Jostain 90 -luvun lopulta varmaankin on tullut pelailtua aika ahkerasti. Maku vaan on muuttunut matkan varrella aika paljon, nuorempana hakattiin räiskintöjä ja ajettiin rallia ja hieman rataakin siihen asti kun suostuin kokeilemaan aiemmin jostain syystä vihaamiani pelejä :redface:
Arpg, mmorpg miksi näitä nyt halutaan milloinkin nimittääkin. Dungeon siege, sacred ja mitä niitä oli ennen kuin tuli kaverien painostuksesta kokeiltua wowia, tbc oli juuri hiljattain julkaistu.
Sen parissa menikin jokunen vuosi. Pandarenin olin ennakkotilannut ja lisäriä odotellessa peliin tuli muutaman kuukauden tauko jonka täytti tehokkasti aiemmin julkaistu Diablo 3
Pandan tultua ulos kävin pelaamassa varmaan puolisen leveliä ja loggasin pihalle, muutama vuosi myöhemmin kun oli tarjolla 10 päivän ilmainen peliaika ja kävin nakkaamassa massit kiltapankkiin enkä ole sen jälkeen kirjautunut.
Eli D3 parissa on viime vuodet menneet. Eihän tuotakaan toki jaksa kuin muutaman viikon seasonin alun jälkeen mutta jostain kumman syystä sitä alkua aina innolla odottaa :rofl:
Sain myös pari vuotta itseäni nuoremman vaimonikin innostumaan pelistä niin on ainakin samat harrastukset.
Path of exileä on tullut myös jonkin verran pelattua ja viimeisimpänä Last epoch on varsin kiinnostava vaikka ei olekaan vielä valmis. Toki tulevaisuudessa Diablo IV on suurimpana odotuksen kohteena.

En mä kuitenkaan näe että tuo 50v täyteen tulo millään tavalla muuttaisi ajankäyttöäni pelaamisen suhteen enkä myöskään aio alkaa kuuntelemaan iskelmää tai muuta ruikutusta :cool:
 
Liittynyt
07.11.2018
Viestejä
752
En mä kuitenkaan näe että tuo 50v täyteen tulo millään tavalla muuttaisi ajankäyttöäni pelaamisen suhteen enkä myöskään aio alkaa kuuntelemaan iskelmää tai muuta ruikutusta :cool:
Joo, tätähän meille aikoinaan toitotettiin - ja sitä, että kumppanin löytää sitten tanssilavalta. Paritanssia on tullut kokeiltua lähinnä Piratesissa :)
 
Liittynyt
10.10.2018
Viestejä
157
30v täytin muutama vuosi sitten.. Pelannut enemmän tai vähemmän 1995stä eteenpäin, muistaakseni ensimmäinen peli oli joku Blues Brothers teemainen sidescrolleri jonka jälkeen Doom. Ensimmäinen moninpeli taisi olla Quake III Arena.
-Aloitin tietokoneella (jotenkin muistelen että olisi ollut Osborne merkkinen mutta en ole varma.. Mikrologilta se oli hankittu joka tapauksessa)
-Julkaisun aikoihin hankin Xbox 360 konsolin omilla rahoilla ja pelailin kyseisellä alustalla joitain vuosia
-Nyt toinen itsekasattu "alla"

Tänäpäivänä moninpeliräiskinnät (ei Battle Royale joskin Apex Legendsia jaksoin yllättävän pitkään) ja erinäiset RPGt (eritoten cRPGt) maistuvat.
Jotkin kaverisuhteet mitä online-ympäristössä on tullut haalittua ovat kestäneet yli kymmenen vuotta ja joitain miittejäkin on järkätty britteinsaarilla.. En tosin ole viitsinyt lähteä välimatkan takia, helppo niitten brittien on siellä kokoontua.
Harmillisesti ollut melko kuivaa uusien moninpelien suhteen tämän Battle Royale trendin jäljiltä. Eniten kellotin Overwatchiin viime vuosina mutta siitäkin meni maku kun tarpeeksi höyläsi.
Viime aikoina tullut pelattua ehkä kymmenisen tuntia viikossa tuota Mass Effect Legendary Editionia.
Pelailen vielä varmaan eläkepäivillä jos maailmantilanne ja terveys sen suo.

edit:
Olen kyllä viime vuosina alkanut enemmän kallistumaan indiepelien suuntaan kun tuntuu että omat pelisessiot rajoittuvat 1-2 tuntiin per kerta ja ei välttämättä pääse "uppoutumaan" niin kuin ennenvanhaan.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
5 720
Metallia, pelejä ja mitä hyvänsä epäsosiaalista voi täysin hyvin samalla lailla vedellä 5-kymppisenä kuin minkäikäisenä hyvänsä. Toivottavasti tosiaan tulevaisuudessa seniorit saa metallikeikoille enemmän vaan vapareita ja tukikodeissa on simuvehkeet(ja uusimmat konsolit tms) yms härpäkkeet.
 
Liittynyt
07.11.2018
Viestejä
752
Metallia, pelejä ja mitä hyvänsä epäsosiaalista voi täysin hyvin samalla lailla vedellä 5-kymppisenä kuin minkäikäisenä hyvänsä. Toivottavasti tosiaan tulevaisuudessa seniorit saa metallikeikoille enemmän vaan vapareita ja tukikodeissa on simuvehkeet yms härpäkkeet.
Yksi rajoitus on kyllä itselleni tullut - istumista ei kestä enää yhtä hyvin kuin nuorempana (olen vuosimallia 1969). Mutta muuten samoilla linjoilla.
 
Liittynyt
04.04.2020
Viestejä
559
Minulla on tietokenpenkkinä entinen keittion tuoli, johon olen muutama vuosi sitten laittanut jonkun sisustustyynyn pehmikeeksi. Sillä menee helposti viikonloppuna GTA5:sta 4 tuntia putkeen. T:1972
 
Liittynyt
07.11.2018
Viestejä
752
Minulla on tietokenpenkkinä entinen keittion tuoli, johon olen muutama vuosi sitten laittanut jonkun sisustustyynyn pehmikeeksi. Sillä menee helposti viikonloppuna GTA5:sta 4 tuntia putkeen. T:1972
Minulla on ihan pelaamista varten tehty tuoli, mutta takamus ja jalat eivät vain ole entisensä. Ja kyllähän taukoja pitäisi pitää enemmän, mutta roolipeleissä ei vain muista :)
 

shakal

RGB ON
Liittynyt
09.09.2017
Viestejä
1 210
Hyvä tuoli ryhdikkäällä istuma-asennolla on hyvä sijoitus. Ei pelkästään sille hetkelle, vaan tulevaisuudelle.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
1 481
Sama tuoli käytössä etätöissä ja pelaamiseen. Joku Iskun Step, ei ollut halpa mutta menee varmaan 10 vuotta helposti.
 
Liittynyt
16.10.2016
Viestejä
971
Itsellä on vanhemmiten alkanut uppoamaan strategiat ja syvällisemmät RPG:t joihin ei vielä nuorempana jaksanut riittää keskittymiskyky ja nykyään oikein kaipaa peleihin monimutkaisempia mekaniikoita mihin syventyä.
 
Liittynyt
23.02.2017
Viestejä
593
Joo. Tulis aika sivistymättömän persumainen olo jos näitä ei osais rassata ja tietäis missä mennään. 8-bit vehkeistä en koskaa innostunu vaan pidin niitä oikeasti vain lasten leluina ja pelit huvittavia "kokeile 2 min ja p*skaa" tason virityksiä kuten c-64:llä. Nintedo 8-bit omasi värikkäällä väripaletillaan jo enempi houkutuksia, että mario 3:t ja näähä ois kiva omata ittellä, mutta silti ei mitään kateuksia nekään herättäneet vaan luokkaa "ihan kiva käydä kaverilla vähä pelailemassa" Sori nyt vaa kaikki fanaatikot, mutta tää nyt vaa on mun mielipide ja ihan perusteltukkin koska seuraavassa kappaleessa kerron mittatikun ja pelaamisen alottamiseni:

, mutta 16-bit Amiga 500 ja Segan Medadrivet ja SNES:t räjäyttiki sitte pankin koska ne tarjosi kolikkopelien tasosta viihdettä koteihin, ja samat pelitkin vielä kuin mittatikkuina olleet arcadekabinetit pelaamiselle niin okei joo-o.

Eka kone oli joo Amiga Technologiesin malli 500 (vältän mainitsemasta turhaan mitään Commandoreja tähän), siitä sitte erinäkösiä Puuceita joo ja kaikki pelikoneviritykset käyty läpi vesijäähyistä ja 50% ylikellotuksista. On mulla vieläkin Amiga 500 HC508 Turbolla ja CDTV olkkarikäyttöön. Amigisti olen henkeen ja vereen aina, PC:ni saatte multa viiä mitkä siguunkin on lueteltu, mutta Amigoihini ja niihin rassauksiin ette koske studiomonitoreineen ja PA-kajareineen päivineen. Sega Megadrivestä unelmoin itselle vieläkin, pitää sellainen ostaa ensi kesäksi rassattavaksi ja pelattavaksi, onhan siinä Motorolan God Tier CPU:kin. (ihan p*skoja tälläset Threadripperit Motorolan 680x0 -sarjaan verrattuna), SNES en unelmoi enkä haikaile, oli kivaa aikanaan naapurin luona, ja väliläl lainassa himassakin, mutta ei mun sydämenasia, vaikka pari kivaa peliä onkin mitä ei Segalle tai Amigalle ollut, johtuu varmaan että SNES omasi vammasen prosessorin sisällään. ;)
 
Liittynyt
28.03.2017
Viestejä
1 033
35 täällä mittarissa, oma pelaaminen on lopahtanut 10 vuoden hiljalleen melkein kokonaan. Suoraa selitystä tuolle ei oikein keksi, yhä useampi uusi peli ei vain saa vedettyä sisäänsä ja monen pelijulkaisijan ahneutta ei yksinkertaisesti ole tehnyt mieli tukea rahallisesti. Vielä kun pelimaku on muuttunut sen verran nirsoksi (kivat graffat, PvE moninpeli, ei BR/PvP) joka rajaa pelejä. Tyttöystävän kanssa tuli Overwatchia hakattua julkaisussa reilun vuoden verran, kunnes totesin ettei PvP ole mun juttuni, vaikka nuorena tuli Q1-Q3 ja CS pelattua joka päivä. Pelit on itselle nykyisin rentoutumista ja hienoja tarinakokemuksia varten.

Destiny 2 on lähestulkoon ainoa peli johon on tullut upotettua kunnolla aikaa (~3000h) tässä kolmen vuoden sisään, nyt sekin on lopahtanut kokonaan, kun peli on täysin muuttunut kehittäjän uusien linjojen vuoksi huonommaksi. Pelistä revittiin valtava määrä sisältöä pois viimeisen ison päivityksen yhteydessä, eikä tuota pysty enää pelaamaan sellaisena kuin peli oli silloin kun sen ostin. Tuossa ehkä piilee yksi syy miksei pelaaminen enää nappaa, kun yhä useampi moderni peli on live service-höttöä tai muuta DLC/season pass/mikromaksu koijausta. Yksinkertaisesti en halua, että se aika mitä upotan peliin, on yhtäkkiä nollattu pelinkehittäjän toimesta.

Raudan kanssa näprääminen kiinnostaa yhä samaan malliin kuin 90-luvulla, sanoisin jopa enemmän nykyisin. Meidän perheessä aloiteltiin aikanaan Amigalla josta siirryttiin 486:lla PC maailmaan. Konsoleja meillä oli vähemmän, naapurin NESsin muistan olleen joskus lainassa. Sen jälkeen seuraava konsoli olikin PS1 jonka itse hommasin varhaisteininä, tosin siihenkin aikaan pääsääntöisenä pelikoneena oli ollut jo monta PC:tä. Nyt kolmekymppisenä on tullut haalittua kutakuinkin kaikki mielenkiintoiset retrokonsolit AV Famicomista Sega Saturniin.

Modernit konsolit ei oikein nappaa, kun ne tuppaavat olemaan softalukittua ja rajoitettua PC rautaa, eikä konsolien tärkein hyvä puoli (nopeasti pelin aloittaminen) tunnu enää pätevän, kun harva se päivä saa latailla useiden kymmenten gigatavujen päivityksiä. Noh, toivottavasti tässä tulee vielä joku uusi aalto ja pelaaminen alkaa taas maistumaan. :hmm:
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
22.10.2019
Viestejä
958
Modernit konsolit ei oikein nappaa, kun ne tuppaavat olemaan softalukittua ja rajoitettua PC rautaa, eikä konsolien tärkein hyvä puoli (nopeasti pelin aloittaminen) tunnu enää pätevän, kun harva se päivä saa latailla useiden kymmenten gigatavujen päivityksiä.
Olen henkeen ja vereen PC-pelaaja, mutta NHL-pelisarjan vuoksi on pleikkarikin löytynyt taloudesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Tulee sillä välillä pelattua muutakin toki.

Mutta siis olen väittämästäsi täysin eri mieltä. Toki minulta löytyy gigainen kuituyhteys myöskin, mutta PS5 latailee levossa päivitykset, joten eipä ole vielä koskaan tarvinnut sekunniksikaan pysähtyä odottelemaan minkään pelin päivityksiä, vaan pelaamaan pääsee erittäin nopeasti - nopeammin kuin koskaan aiemmin millään käyttämälläni konsolilla. Nopea pelin aloittaminen tuntuu olevan juuri se missä PS5 loistaa kaikkein eniten.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
1 505
Harva se päivä useiden kymmenien gigojen päivityksiä on myös kohtuu raju heitto. :D
 
Liittynyt
28.03.2017
Viestejä
1 033
Olen henkeen ja vereen PC-pelaaja, mutta NHL-pelisarjan vuoksi on pleikkarikin löytynyt taloudesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Tulee sillä välillä pelattua muutakin toki.

Mutta siis olen väittämästäsi täysin eri mieltä. Toki minulta löytyy gigainen kuituyhteys myöskin, mutta PS5 latailee levossa päivitykset, joten eipä ole vielä koskaan tarvinnut sekunniksikaan pysähtyä odottelemaan minkään pelin päivityksiä, vaan pelaamaan pääsee erittäin nopeasti - nopeammin kuin koskaan aiemmin millään käyttämälläni konsolilla. Nopea pelin aloittaminen tuntuu olevan juuri se missä PS5 loistaa kaikkein eniten.
Mikäs siinä jos uudet konsolit maistuu, tuo oli vain oma näkökulmani. PS2 on itselle viimeinen mieluinen pleikka, kun siinä ei ollut pahemmin netti-ominaisuuksia tai firmispäivityksiä jotka yhtäkkiä poistavat konsolin tai pelien ominaisuuksia, kuten PS3 ja Linux tuki. Gigan kuitu varmasti tekee kokemuksesta mukavemman, ihmiset jotka ovat pakon vuoksi mokkulan päässä näkevät asian varmasti hieman eri mittapuulla.
 
Liittynyt
17.06.2018
Viestejä
4 462
Modernit konsolit ei oikein nappaa, kun ne tuppaavat olemaan softalukittua ja rajoitettua PC rautaa, eikä konsolien tärkein hyvä puoli (nopeasti pelin aloittaminen) tunnu enää pätevän, kun harva se päivä saa latailla useiden kymmenten gigatavujen päivityksiä. Noh, toivottavasti tässä tulee vielä joku uusi aalto ja pelaaminen alkaa taas maistumaan. :hmm:
Lataukset menee sekä konsolilla että PC:llä samoin, monesti taustalla ja joskus joutuu odottamaan. Fortnite on sellainen jota molemmilla joutuu odottamaan, muissa ei niinkään ole ollut ongelmaa. Pelit latautuu PC:llä nopeammin kuin PS4:lla mutta PS5 on taas nopein. Ei noilla kuitenkaan ole eroa nykyään valinnan kannalta, PC on nykyään vaivaton ellei käytä modeja jotka vaativat säätöä.

Nykyään löytyy taloudesta PC, PS5, PS4 Pro ja Switchit, PC VR vie vltaosan ajasta. RDR2 on nyt PS4:lla vienyt aikaa kun tuli ilmaisena PS Nowssa. Poika pelaa eniten pleikka vitosella ja vaimo Switchillä. Perheellisenä nuo täydentävät hyvin toisiaan. Itse en ole jaksanut PS5:lla alkaa vielä pelaamaan, Miles Morales ja Avengers odottavat vuoroaan sillä. Eilen pelasin pleikalla RDR2:sta kun PC veti MSFS päivitystä sisään muutaman tunnin.

Parhaiten muistan konsoleista Wiin, pleikan singstarin ja xboxin kinectin. Ne tarjosivat jotain poikkeavaa tietokoneeseen verrattuna ja nuokin kaikki porukassa pelattavia mitkä kiinnosti. VR voittaa kinectin paitsi party-peleihin se ei käy. Moninpeleihin internetin yli en ole vieläkään päässyt oikein sisälle vaikka välillä olen kokeillut. Lasten mukaan tulee lähdettyä välillä kun he pelaavat fortnitea, predatoria tai vastaavaa. He konsoleilla, minä PC:llä.
 
Liittynyt
22.10.2019
Viestejä
958
Mikäs siinä jos uudet konsolit maistuu, tuo oli vain oma näkökulmani. PS2 on itselle viimeinen mieluinen pleikka, kun siinä ei ollut pahemmin netti-ominaisuuksia tai firmispäivityksiä jotka yhtäkkiä poistavat konsolin tai pelien ominaisuuksia, kuten PS3 ja Linux tuki. Gigan kuitu varmasti tekee kokemuksesta mukavemman, ihmiset jotka ovat pakon vuoksi mokkulan päässä näkevät asian varmasti hieman eri mittapuulla.
Kuten todettua, niin tuo latailee levossa päivityksiä, jos niin haluaa. Eli silloin kun konsolia ei käytetä. Nopeasta yhteydestä on toki hyötyä, mutta hitaampikin yhteys riittää usein hyvin, kun päivitykset latautuvat automaattisesti lepotilassa.

Olisin ollut kanssasi samaa mieltä vielä joskus PS3/PS4 -aikaan, mutta nykyään en. Jos toivoo nopeaa pelin aloittamista, niin PS5 on siihen lähes poikkeuksetta paljon parempi kuin mikään vanhempi konsoli. Ei kannata tuomita kokeilematta.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
831
Mikäs siinä jos uudet konsolit maistuu, tuo oli vain oma näkökulmani. PS2 on itselle viimeinen mieluinen pleikka, kun siinä ei ollut pahemmin netti-ominaisuuksia tai firmispäivityksiä jotka yhtäkkiä poistavat konsolin tai pelien ominaisuuksia, kuten PS3 ja Linux tuki. Gigan kuitu varmasti tekee kokemuksesta mukavemman, ihmiset jotka ovat pakon vuoksi mokkulan päässä näkevät asian varmasti hieman eri mittapuulla.
Täällä ihan samat fiilikset, mutta pleiggarimieheyteni vaihtunut xbox-leiriin. Nettiriippuvaiset laitokset aika meh, tosin ei se siihen suoraan liity vaan siihen että pelit ottavat itsensä nykyään aivan liian vakavasti. Ja ovat ottaneet jo vuosikymmenen ylikin.

Xbox/ps2/gc sukupolvessa pelit olivat aina pääasiassa hauskoja pelattavia täynnä upeaa luonnetta, nykyään on grafiikkaa ja sisältöä maksimit mutta pelit on täysin hengettömiä jotka on rakennettu analyytikoiden keräämän datan pohjalta. Toisinsanoen paperilla täydellisiä mutta käytännössä täysin paskoja ja sieluttomia tapauksia.
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
272
Täällä löytyy ikää jo pian 54v ja pelaaminen ja PC-laitteet kiinnostaa edelleen. Toki pelivalikoima on aika suppea tällä hetkellä mitä tulee pelattua, lähinnä BF 5 tullut hakattua aika paljonkin... Laitteistoakin tuli päivitettyä eli löytyy Ryzen 9 5900x, 32gb RAM, Asuksen Strix 3080ti OC ... Tekeeköhän ikä tuohon laitteiston rakentamiseen sen, että RGB:t näyttää hienoilta :D Konsoleita tuli pelattua kun lapset oli pienempiä, nyt ei enää vuosiin.
 
Liittynyt
22.10.2019
Viestejä
958
Täällä ihan samat fiilikset, mutta pleiggarimieheyteni vaihtunut xbox-leiriin. Nettiriippuvaiset laitokset aika meh, tosin ei se siihen suoraan liity vaan siihen että pelit ottavat itsensä nykyään aivan liian vakavasti. Ja ovat ottaneet jo vuosikymmenen ylikin.

Xbox/ps2/gc sukupolvessa pelit olivat aina pääasiassa hauskoja pelattavia täynnä upeaa luonnetta, nykyään on grafiikkaa ja sisältöä maksimit mutta pelit on täysin hengettömiä jotka on rakennettu analyytikoiden keräämän datan pohjalta. Toisinsanoen paperilla täydellisiä mutta käytännössä täysin paskoja ja sieluttomia tapauksia.
Vaikka osittain olenkin kanssasi samaa mieltä, kun on tullut elettyä vanhempien konsoleiden kanssa, niin en silti ihan näin nostalgisesti katso menneisyyteen. Nykypäivänä pelitarjonta on kaikilla laitteilla paljon laajempaa kuin koskaan aiemmin, joka tarkoittaa myös sitä, että sieltä edelleen löytyy sielukkaita pelejä ja jokaiselle jotakin, jos on valmis vähän tutkimaan tarjontaa. Jos elää vain isojen pelitalojen hypen mukana, niin kyllähän tuo pelimaailma silloin tuntuu varsin sieluttomalta ja suppealta.

Lisäksi kun ikää tulee lisää, niin aika kultaa muistoja, sekä tulee suhtauduttua peleihin eri tavalla kuin aiemmin. Itse yritän pitää tämän mielessä, enkä juutu liikaa muistelemaan menneitä. Tai jos muistelen, niin yritän myös aidosti verrata vanhoja pelejä nykypelihin, ja miettiä mikä ennen oli paremmin tai missä asioissa on menty eteenpäin. Esimerkiksi Diablo 2 pilasi nuoruuteni ja vei vuosia elämästäni, eli siis pidän sitä parhaana pelinä koskaan, jos mietin vain omia kokemuksia pelien parissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi nykypeleihin verrattuna kaikin tavoin huipputasoinen peli, vaan onhan sen toteutukseltaan hyvin kankea ja suppea, jos vertaa siiihen, mitä saman genren peleissä nykyään nähdään.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 977
Itse ainakin olen huomannut että nykypeleissä ei ole mitään muuta kuin hienot grafiikat ja äänet eikä paljon mitään muuta, ovat aikalailla putkijuoksuja tai vastaavia ja koko ajan tulee kaikenlaisia inforuutuja joissa suunnilleen väkisin kerrotaan mitä seuraavaksi pitää tehdä. Itse sisältö ja pelaajan oma oivaltaminen puuttuu kokonaan.

Vaikka monet wanhat pelit ovat ehkä karuja ulkoasultaan ja ääniltään niin niissä vaan tuntuu olevan enemmän sisältöä. Ja valitettavasti monesti kun jostakin pelistä tehdään joku remake niin jostain syystä siitä vaan puuttuu se joku mikä liimasi pelin ääreen silloin aikanaan ja nykyäänkin. Toki joskus aikanaan oli paljon paskoja pelejäkin mutta joukossa sentään oli timantteja, nykyään kaikki tuntuvat vaan jotenkin peli-idean ja tarinan osalta liian halvalla tehdyiltä ja on vain panostettu ökygrafiikkaan.

Kuusnepalla oli jotain aivan loistavia pelejä idealtaan mutta grafiikka oli aika karseaa, Amiga-aikakausi oli aikalailla kultainen keskitie, pelit näyttivät ja kuullostivat hyviltä ja niissä oli vielä ideaakin, tosin 100 korpun laajuisen pelin levynvatkaaminen ärsytti. Nykyään on kaikkea 3D:tä ja surround-ääniä mutta hyvin harva peli nykyään sytyttää millään tavalla kun kaikki on niin ennalta pureksittua ja joka välissä on jotain turhaa videota ja höpöhöpöä.
 
Liittynyt
24.11.2016
Viestejä
707
Gta5 online ei enään kiinnosta 600 leveliä rikottu. Nyt msfs2020 on tullut simulaatiopeleistä kärkeen. Mittarissa 70v+ja nyt aikaa riittää.
Itsellä on lyhyt pelihistoria. Hankin tietokoneenkin vasta 2008 ja vista oli silloin käyttis.
Pelaamista harrastin jo silloin jonkin verran, mutta jäätyäni vanhuuseläkkeelle 2014 syttyi kipinä
toden teolla. Asun 1981 rakentamassani omakotitalossa ja valokuidun sain muutama vuosi sitten.
Pelaaminen ja pöytäkoneiden kokoaminen, rakentelu on tosiaan mukavaa puuhaa.
Lasten lapsille on tullut koottua koneet ja pelaaminen on heille tietenkin nykyään aivan toista,
kuin itselle nuoruudessa. Tässä lyhyesti pieni historiikki.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
11.01.2019
Viestejä
104
Gta5 online ei enään kiinnosta 600 leveliä rikottu. Nyt msfs2020 on tullut simulaatiopeleistä kärkeen. Mittarissa 70v+ja nyt aikaa riittää.
Respect. Itellä vasta 46 lasissa mutta GTA:n jälkeen alkanut hieromaan Red Dead Onlinea ja tuntuu maistuvan.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
556
Täällä löytyy ikää jo pian 54v ja pelaaminen ja PC-laitteet kiinnostaa edelleen. Toki pelivalikoima on aika suppea tällä hetkellä mitä tulee pelattua, lähinnä BF 5 tullut hakattua aika paljonkin... Laitteistoakin tuli päivitettyä eli löytyy Ryzen 9 5900x, 32gb RAM, Asuksen Strix 3080ti OC ... Tekeeköhän ikä tuohon laitteiston rakentamiseen sen, että RGB:t näyttää hienoilta :D Konsoleita tuli pelattua kun lapset oli pienempiä, nyt ei enää vuosiin.
Eikäkö pelit ja vehkeet löytyy näin vanhemmiten helpommin kun niissä on valoja.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
935
En tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta kirjoitellaan silti omaakin historiikkia pelaamiseen liittyen...

Ikää on tällä hetkellä 35 vuotta ja oma pelaajan ura alkoi siellä 90-luvun alkuhämärissä, kun samalla tiellä asuvalla kaverilla ja muutomalla muulla löytyi laitteistoa, kuten Commodore 64 (yhdellä kasettiasema ja toisella jopa lerppu) ja Atari ST (kolmen ja puolen tuuman levyke, wau!). Näiden kanssa räplätessä se aika kului, ja peleistä jäi mieleen muun muassa Batman, Barbarian, Predator ja Mouse Trap. Konsolipuolelta parista taloudesta löytyi tietenkin NES, ja lienee turha edes sanoa, että mitä sillä pelattiin.

Oma perheeni oli teknologisesti aina vähän jäljessä, ja ensialkuun sain pelailla vain kavereilla. Kuvio oli se, että olipa kyse sitten VHS-nauhurista, Nintendosta, tietokoneesta tai kännykästä, niin se tuli meillä aina pari vuotta muita jäljessä. No ensimmäinen pelaamiseen soveltuva laite itselläni oli NES. Pelejähän sille ei montaa ollut (mm. Mega Man ja Mariot), mutta silloin tällöin sain aina viikonlopuksi käydä videovuokraamosta jonkun pelin lainaan. Jollain kaverin synttäreillä pääsin myöhemmin pelaamaan SNES:llä Donkey Kong Countrya ja järki meinasi mennä. Se tarkoitti sitä, että piti kinuta isää ostamaan SNES ja lopulta sen sainkin. Samalla kertaa kävi kuitenkin myös niin, että piti luopua NES:stä, kun isä möi sen jollekin työkaverilleen. Kahta konsolia ei samaan aikaan voinut olla. Ensimmäisen oman tietokoneen sain vasta jossain vuoden 1997 tai 1998 paikkeilla. Silloin FF VII ja Half Life olivat kuuminta hottia. Tietokoneen hankinnan myötä SNES jäi myös joksikin aikaa viimeiseksi konsolikseni. Sega Mega Drivesta sellainen maininta, että se ei kovin suurta roolia minun lapsuudessa näytellyt. Parilla kovemmalla jätkällä sellainen oli, mutta valtaosa oli nintendomiehiä. Sen kuitenkin muistan, että keskustasta, noin 5 kilsan päästä kotoa, löytyi yhdestä kodinkoneliikkeestä Segan demokone, mitä poljettiin pyörällä aina pelailemaan. Koneessa oli peleinä, päivästä riippuen, Sonic 2 tai NHL 95. Joskus joutui vuoroaan jonottamaan pitkäänkin. Segalla pelaaminen tuntui siistiltä, kun sellaista ei päässyt kotona tai edes kaverin luona näpeltämään.

Kun alettiin lähestyä vuosituhannen vaihdetta, alkoivat muut aktiviteetit (= tytöt, musiikki ja kalja) viedä huomiota pelaamiselta niinkun kaikelta muultakin. Tämä meinasi sitä, että esim. PS1, Nintendo 64 tai XBox eivät koskaan olleet niiden kulta-aikana omistuksessani ja PC-pelaaminenkin jäi moneksi vuodeksi hyvin satunnaiseksi huviksi. PS2 sain jossain vaiheessa muistaakseni lahjaksi, mutta aika vähän silläkin tuli pelattua. Lähinnä se taisi toimia DVD-soittimena ja sen joskus sitten pois möin. Noin 15 vuotta sitten nykyisen puolison löytämisen myötä alkoivat taas pelihommat kiinnostaa, kun aikaa tuli äkkiä vietettyä taas enemän kotona. Ostin XBox360 konsolin ja muistaakseni häämatkalla laitoin tilaukseen PS3:n. Niillä tulikin pelailtua aika paljon, ja molemmat ovat edelleen hyllyssä. Sittemmin on tullut hankittua myös PS4 ja PS5 ja niilläkin semiaktiivisesti pelaan, tosin PS5 kanssa on tullut käytännössä pelattua vain vanhojen pelejen uusversioita (FF VII remake ja Demon's Souls). Toki myös täysin pelikelpoinen PC:kin tätä nykyä löytyy.

Se mistä olen kuitenkin viime vuosina pelaamisessa ollut kiinnostunut, on retroilu. Hankin joitakin vuosia sitten mini SNES:n ja sen myötä iski kipinä alkaa hankkia takaisin aikanaan menettämiäni aarteita, kuten NES ja SNES. Kun nälkä on kasvanut syödessä, on siihen rinnalle tietysti löytynyt kaikkea muutakin, kuten Sega Mega Drive, GameCube jne. Se mistä olen ollut erityisen innostunut ja vaikuttunut, ovat kuitenkin nykyiset FPGA-vermeet, kuten Analoguen ja RetroUSB:n konsolit ja Mister projekti. Näitä on kertynyt hyllyyn ja nykyisin pelaamiseen käytetystä ajasta arviolta 80 % kuluu retropelien parissa. Sen lisäksi, että pidän tietysti itse peleistä, olen kovin mieltynyt itse konsoleihin, flashcartteihin, ohjaimiin ja muihin oheistarvikkeisiin. Hommassa ei siis ole kyse pelkästään siitä, että pääsen jyräämään sitä Mega Mania tuhannetta kertaa, vaan mukana on myös aika vahva keräilyaspekti. Joka tapauksessa, vaikka taloudessa on tuorettakin rautaa, saan eniten kiksejä juuri näistä vanhoista jutuista. Jotenkin se vanhojen pelejen suoraviinaisuus ja yksinkertaisuus miellyttää. Kasetti koneeseen, virta päälle ja pelaamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 532
En tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta kirjoitellaan silti omaakin historiikkia pelaamiseen liittyen...

Oma pelaajan ura alkoi siellä 90-luvun alkuhämärissä, kun samalla tiellä asuvalla kaverilla ja muutomalla muulla löytyi laitteistoa, kuten Commodore 64 (yhdellä kasettiasema ja toisella jopa lerppu) ja Atari ST (kolmen ja puolen tuuman levyke, wau!). Näiden kanssa räplätessä se aika kului, ja peleistä jäi mieleen muun muassa Batman, Barbarian, Predator ja Mouse Trap. Konsolipuolelta parista taloudesta löytyi tietenkin NES, ja lienee turha edes sanoa, että mitä sillä pelattiin.

Oma perheeni oli teknologisesti aina vähän jäljessä, ja ensialkuun sain pelailla vain kavereilla. Kuvio oli se, että olipa kyse sitten VHS-nauhurista, Nintendosta, tietokoneesta tai kännykästä, niin se tuli meillä aina pari vuotta muita jäljessä. No ensimmäinen pelaamiseen soveltuva laite itselläni oli NES. Pelejähän sille ei montaa ollut (mm. Mega Man ja Mariot), mutta silloin tällöin sain aina viikonlopuksi käydä videovuokraamosta jonkun pelin lainaan. Jollain kaverin synttäreillä pääsin myöhemmin pelaamaan SNES:llä Donkey Kong Countrya ja järki meinasi mennä. Se tarkoitti sitä, että piti kinuta isää ostamaan SNES ja lopulta sen sainkin. Se tosin tarkoitti samalla sitä, että piti luopua NES:stä, kun isä möi sen jollekin työkaverilleen. Ensimmäisen oman tietokoneen sain vasta jossain vuoden 1997 tai 1998 paikkeilla. Silloin FF VII ja Half Life olivat kuuminta hottia. Tietokoneen hankinnan myötä SNES jäi myös joksikin aikaa viimeiseksi konsolikseni.

Kun alettiin elellä vuosituhannen vaihdetta, alkoivat muut aktiviteetit (tytöt, musiikki ja kalja) viedä huomiota pelaamiselta. Tämä meinaa sitä, että esim. PS1, Nintendo 64 tai XBox eivät koskaan olleet omistuksessani ja PC-pelaaminenkin jäi hyvin satunnaiseksi huviksi. PS2 sain jossain vaiheessa muistaakseni lahjaksi, mutta aika vähän silläkin tuli pelattua. Lähinnä se taisi toimia DVD-soittimena ja sen joskus sitten pois möin. Noin 15 vuotta sitten nykyisen puolison löytämisen myötä alkoivat taas pelihommat kiinnostaa, kun aikaa tuli äkkiä vietettyä taas enemän kotona. Ostin XBox360 konsolin ja muistaakseni häämatkalla laitoin tilaukseen PS3:n. Niillä tulikin pelailtua aika paljon, ja molemmat ovat edelleen hyllyssä. Sittemmin on tullut hankittua myös PS4 ja PS5 ja niilläkin semiaktiivisesti pelaan, tosin PS5 kanssa on tullut käytännössä pelattua vain vanhojen pelejen uusversioita (FF VII remake ja Demon's Souls). Toki myös täysin pelikelpoinen PC:kin tätä nykyä löytyy.

Se mistä olen kuitenkin viime vuosina pelaamisessa ollut kiinnostunut, on retroilu. Hankin joitakin vuosia sitten mini SNES:n ja sen myötä iski kipinä alkaa hankkia takaisin aikanaan menettämiäni aarteita, kuten NES ja SNES. Kun nälkä on kasvanut syödessä, on siihen rinnalle tietysti löytynyt kaikkea muutakin, kuten Sega Mega Drive, GameCube jne. Se mistä olen ollut erityisen innostunut ja vaikuttunut, ovat kuitenkin nykyiset FPGA-vermeet, kuten Analoguen ja RetroUSB:n konsolit ja Mister projekti. Näitä on kertynyt hyllyyn ja nykyisin pelaamiseen käytetystä ajasta arviolta 80 % kuluu retropelien parissa. Sen lisäksi, että pidän tietysti itse peleistä, olen kovin mieltynyt itse konsoleihin, flashcartteihin, ohjaimiin ja muihin oheistarvikkeisiin. Hommassa ei siis ole kyse pelkästään siitä, että pääsen jyräämään sitä Mega Mania tuhannetta kertaa, vaan mukana on myös aika vahva keräilyaspekti. Joka tapauksessa, vaikka taloudessa on tuorettakin rautaa, saan eniten kiksejä juuri näistä vanhoista jutuista. Jotenkin se vanhojen pelejen suoraviinaisuus ja yksinkertaisuus miellyttää. Kasetti koneeseen, virta päälle ja pelaamaan.
Ikä olis kyllä aina kiva tietää.
 
Liittynyt
27.03.2017
Viestejä
1 747
Itse ainakin olen huomannut että nykypeleissä ei ole mitään muuta kuin hienot grafiikat ja äänet eikä paljon mitään muuta, ovat aikalailla putkijuoksuja tai vastaavia ja koko ajan tulee kaikenlaisia inforuutuja joissa suunnilleen väkisin kerrotaan mitä seuraavaksi pitää tehdä. Itse sisältö ja pelaajan oma oivaltaminen puuttuu kokonaan.
Kannattaa koittaa lentosimuja, vaikka MFS2020 ja DCS. Niissä on paljon juttuja joita muista peleistä ei löydy, mutta ne vaatii 50€ joystickin. Lentelee vain aluksi menemään ja katselee maisemia, sitten pikku hiljaa tutustuu tutoriaaleihin ja alkaa tajuta miten ne koneet toimii. Näissä nykysimuissa parasjuttu meikästä on se että nappeja voi painella hiirellä eikä tarvi muistaa ctrl+shift+G pikanäppäimiä, lisäksi tutoriaali näyttää mitä nappeja pitää painaa niin ei mene tylsäksi lykemiseksi.

Gta5 online ei enään kiinnosta 600 leveliä rikottu. Nyt msfs2020 on tullut simulaatiopeleistä kärkeen. Mittarissa 70v+ja nyt aikaa riittää.
Minuaki puras simukärpänen MFS2020:n myötä. Aivan mahtavaa hommaa! Nykyään tulee pelattua vain DCS:ää kun sotilaskoneiden lentäminen paljastui hauskaksi hommaksi.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
141 095
Viestejä
2 695 518
Jäsenet
52 610
Uusin jäsen
kenni_

Hinta.fi

Ylös Bottom