Masennus

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Millaiset viekkarit Seronilistä oli? o_O
Homma alkoi siitä vuonna yksi ja kaksi että ruotsin matkan jälkeen aikoinaan 2000-luvun alussa ajattelin että en tartte, sanoin lekurille.
nooh ajettiin 2kpl päivässä pikkuhiljaa alas, nooh ajettu alas, kesti kuukauden että viekkarit alkoi.
sähköshokkeja päästä varpaisiin, huimasi useasti ja hauskimmat oli hiton itkukohtaukset :o

siitä ekaksi omalle lekurille puhuin että ovat seronilin puutteesta nämä, vastasi ettei ole.
sitten kävin ea:ssa, ei johdu näistä että lopetit.
kaikkiaan kolmet puoskarit kävin läpitte, sitten otin luojalle kiitos oli levy vielä tallessa tabuja, niin otin normaalit 2kpl. ja 2h niin viekkarit hävisi.
soitin omalle lekurille että näin kävi, se hokaisi vaan että "aijaah, näemmä tarvitset sitten niitä"

muistaakseni orionille epostia laitoin ja nehän otti vakavasti, heti soitteli ja kyseli muut lääkeet ja lopulta lupasivat laittaa ohjeisiin tietoa.
oli hauskaa kun katselin kympin uutisia ja tuli sika surullinen olo yhtäkkiä vaikkei uutisissa ollut kuin säätä tms. ja sitten alkoi itkettää aivan sikana :)
 
Liittynyt
09.03.2019
Viestejä
224
Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?
Taitaa olla ettei näitä "oikeita" tahdota enää määräillä pahemmin, on väärinkäyttäjien suosiossa.
itsellä rivatrilit ajettiin alas ei kuulemma "enää tehoa kuin epilepsiaan".
sama opamoxit, pakko vähentää max.6/vrk:sta 3:een koska sillä määrällä voit vielä ajaa autoa.
ei lekuria kiinnostanut että onko edes ajokorttia mulla :speak:

Sitten opamoxien kanssa tahtovat ottaa henkkarien kanssa labrassa huumeseulan tsiikaavat että sulla on opaa veressä ettet myy eteenpäin kuten jotkut tekee :(

Seronililla mulla oli kuoleentumis-aika kuukausi, kun viimeisen otin niin kesti kuukauden että lähti verestä veke ja tuli viekkarit.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Tänään puolen päivän aikaan oli pakko mennä päikkäreille, tuli karmea paniikki päälle vaikka olin ottanut aamu-opamoxit.
on se hitto kun ei saa toimivia lääkkeitä, kaikki ovat vaarallisia, riippuvuutta aiheuttavia eikä niitä siksi saa käyttää, kidu siinä sitten saatana.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Iltaa, luin viimeinkin aikani kuluksi opamox 15mg:n ohjeet ja muut.
oli kivaa luettavaa, esim. jos on uniapnea niin ei saa käyttää tuota.
Itsellä menee max.5* vrk:ssa, tosin miulla vaan 4 tällä hetkellä, sitten joskus tipahtaa 3eeen että aamulla kaksi ja yöksi yksi.
ohjeissa lukee tiukan kovaa ettei pitkäaikaiseen käyttöön :(
jos näin meinaa puoskari toimia että kokonaan ajetaan alas niin sanon suoraan että olisi voinut funtsata tota 30vuotta sitten ennen kuin määrättiin.
että uutta mediä vaan koneeseen kunnon satsit ja sitten psykan hoitosuhde takaisin kerran viikossa jos alatte lääkitystä sorkkii hitto.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Ens viikolle pläänänny jos ajais Seronilit alas ja tilalle Sertraliini ja Voxra kombo. :tup:
Mageeta, mä en ite tiedä kun 04.03 soittaa päihde-klinikan lekuri että sanonko että on nyt jo 4 kpl 15mg opaa vrk:ssa.
että kun se meinasi että kuukausi 5:llä mennään, en tykkää valehdella, ehkä sanon että muutetaan suoraan että mennään neljällä ja siitä sitten se kolmonen
MUTTA EI ENEMPÄÄ VÄHENNETÄ KOSKAAN!.

Mulla kivat tsäkärit jos lopetan seronilit, tosin viikonloppuna tsiikasin Lassie palaa kotiin leffan dvd:ltä niin itkut tuli.
Lassien pentu kasvatti mut 1973-1984 väliltä pennusta saakka 3vuotiaasta-18vuotiaaksi, itku tekee mulle ainakin välillä hyvää.
Puhdistaa sielun <3
Tsemppiä Siulle
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.
Sain sitten trisyklonisia masennuslääkkeitä jotka oli tarkoitettu pelkotilojen hoitoon ja ne toimivat. Ahdistuspelot ovat mennyttä ja nyt pystyn menemään esim kauppaan ilman ahdistuspelkoja.
Ensin kokeiltiin terveyskeskuslääkärin toimesta SSRI ja psyyken lääkkeitä mutta ei niistä ollut mitään apua. Lopulta määrättiin nuo trisykloniset lääkkeet kun kaikki miedommat lääkkeet oli kokeiltu.
Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.
Morotus, tämä. Mie mietin aikoinaan samaa että en lähde sinne enkä tänne koska siellä oli viimeksi karmeat paniikit kun idioottina en ottanut mukaan enkä ennen sitä miittiä mitään lääkettä, kun kerran puoskari kehotti altistamaan itseään ilman lääkkeitä "paniikkeja voi hoitaa ilman lääkkeitä, itseään psyykkaamalla" :(

Sitten muutama päivä kotona ja meinasi pää hajota, viimeisen hauvan jälkeen en käynyt kuin kaupassa ja vapaa-ehtoisduunissa, nykyään vedän joka päivä vähintään 2km:n lenkin, viikonloppuisin sama, on hieno kämppä mulla, 800metrii keskustaan 800m mettään..

Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.
Mäkin aikoinaan sanoin lekurille että kirjoita mulle lisäksi vaikka kalkkilääkkeitä, sen itse kun mä uskon että ne tehoo niin se auttaa mua, ei määrännyt mitään lisää.
opamoxit menee nyt 4*15mg päivässä, toukokuussa lasketaan sitten viimeiseen kolmeen.
Näillä pärjään, aamulla 2*15mg on todella elintärkeät!

Ilman niitä on vittumainen lähteä minnekkään, niin herkkänahkainen olen ilman lääke-perustaa.

Monta kertaa kaupungilla ja muualla ollessa tulee mieleen että nyt tulee paniikki; onko lääkkeet otettu? on . sitten on. älä sekoile.
Lisäksi mukana muutama nappi jos oikein tulee paskanen olotila päälle..

Häiritsevät metelit, kaaos-tilanne, tilanteen hallittavattavuus (kauhea sana :) ) menettäminen edesauttavat että nyt tuntuu pahalta.

Hemmetin kiva että sait lääkkeet kerralla kuntoon <3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 337
On ollut kyllä taas pitkän aikaa hankaluuksia saada asioita tehtyä/aloitettua ja tuntuu siltä ettei saa mitään aikaiseksi. On koko ajan joitain hoitamattomia asioita, jotka pyörii mielessä ja asioita mitä haluaisi tehdä, mutta aloittaminen tuntuu vaikealta.

Siitä asti kun on ollut masentunut niin on aina ollut jokin asia mistä huolehtiminen takkuaa. On lemmikeistä huolehtiminen, kodinhoito, ruoan valmistus, työt yms. Aina suoriutuu tietyistä asioista, mutta ei koskaan kaikesta. Et ei selvästikään voimavarat riitä kaiken hoitamiseen. On se tietysti parantunut siitä mitä se on pahimmillaan ollut, kun ei ole jaksanut laittaa tiskejä ollenkaan, syönyt vaan valmisruokaa yms.

Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.

Kaiken aikatauluttamisella saisi asioita hoidettua enemmän ja varmemmin, mutta jotenkin se ajatus semmoisen aikataulun mukaan elämisestä ei tahdo sopia mun luonteelle.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.
Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 337
Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.
On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.

Kyllä tilanne ja jaksaminen on senkin jälkeen jatkanut kohentumista, mutta aina välillä tulee tällaisia takapakkeja et meinaa se masennus ottaa yliotetta elämästä.

Käyn viikoittain kelan tukemassa psykoterapiassa ja se on osittain ollut sellaista kognitiivista psykoterapiaa et on pitänyt opetella tunnistaan omia negatiivisia ajatuksia ja opetella käsittelemään niitä uudella tavalla. Koen ainakin itse, että siitä on ollut enemmän hyötyä kuin lääkkeistä, koska tämä ei ole minun ensimmäinen masennuskertani, eikä se koskaan lopu uusiutumasta jos niitä asioita/tunteita ei opi käsittelemään ilman lääkitystä.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.
Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.

Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään :(
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 337
Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.

Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään :(
Mulla oli se sertralin ja voxra lääkkeinä. Ainoa vieroitusoire oli huimaus mitä kesti n. kuukauden. Ei kyllä ollut ihan oikeaoppisesti tehty se lopetus kun olisi varmaan pitänyt tuoda se annos pikkuhiljaa alaspäin ja itse lopetin sen vaan seinään.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.

88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.

Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.

aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.

Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla :) ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.

mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.

toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.

Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..

Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..

Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat :)
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 337
Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.

88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.

Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.

aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.

Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla :) ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.

mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.

toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.

Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..

Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..

Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat :)
Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.

Olen täällä joskus aikaisemmin maininnut siitä, että haluaisi tehdä ammatinvaihdoksen ja opiskella, mutta ei kuitenkaan ole halua luopua palkkatyöstä. Ainoa tapa on sitten opiskella työn ohessa ja ei se ole kyllä tässä vajaan vuoden aikana kovin mallikkaasti sujunut. Opiskeluhaluja kyllä on, mutta sitten taas töiden jälkeen sitä jaksamista välttämättä ei. Hyväksi tavaksi olen huomannut, että jos aikatauluttaa omaa tekemistään, niin silloin yleensä tulee tehtyä niitä asioita mitä sinne aikatauluun laittaa. Toisaalta ei halua elää täysin aikataulutettua elämää ja tehdä vaan ennalta harkittuja asioita. Joten on vähän semmoista tasapainoilemista ollut tuon opiskelun sisällyttäminen arkeen.

Siitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.

Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan. Ainakin oman masennuksen hoitoon se positiivinen ajattelu on auttanut ja katkaissut monesti negatiivisten ajatusten kierrettä. Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja. Jos on lähes koko elämänsä ajatellut tietyllä tavalla niin kyllä siinä kestää aikaa, että ne aivot oppii ajattelemaan toisin tai edes harkitsemaan toista vaihtoehtoa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.
mun velipojan, vaimon broidi toi vhs aikana 90-luvulla saksasta ja tanskasta leikkaamattomia teurastus-leffoja, siitä tuli fitsi traumat.
Nykyään en kato mitään väkivaltaleffoja missä veri lentää, ei näin 56veenä jaksa enää kiduttaa itseään.

Aina sama, pelkään pahinta; mitä jos käy näin. mitä jos sekoan ja puukotan jonkun ja muita aivan skitsoja ajatuksia höh.

Siitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.
Tämä, mää ajattelin aikoinaan että lempiduuni olisi atk, mä pääsin mutta sekoitin työn ja harrastukset, tuli burnout. ei enää ikinä harrastuksesta työksi :(
Paras työ minusta olisi kutsumus työ, eikä mikään vrt. leipäpappi.

Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan.
Mää alkanut vasta nyt lukemaan pitkästä aikaa, tykkään testailla itseäni, viimeksi lukenut pakosti ylä-asteella muutaman sivun kirjasta äikän tunnilla koska oli pakko.

Nyt luin viimeksi lukion kirjaa uskonnosta, en ole käynyt lukiota niin kiva tsiikata ja testata että mitenkäs olisin pärjännyt siellä.
Sitten muitakin kirjoja paras oli 2viikossa Apogryfikirjat 600s, oli joka paikassa mukana, ei käynyt aika pitkäksi.
nyt pitäisi hakea vielä lukion Ruotsin kirja koska osaan jonkun verran Ruotsia niin tsiikata että mitenkäs olisin pärjännyt siellä jos nyt menisin lukioon :)

Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja.
Mulla menee ylitte, tulee sellainen karmea pelkotila että nyt tapahtuu jotain karmeaa, kuolevia verisiä ihmisiä enkä kykenisi itse tietämään mitenkä siihen suhtautuisin.
ei kuolema pelota vaan että ei kärsisi, kituminen on pahinta, sitä pelkään. paniikit että meinaa kuolla eikä tahdo sitä kestää :(

Tsemppiä bro <3
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
38
Suosittelen kokeilemaan sähköhoitoa. Sähköllä sai olon olemaan inhimillinen ainakin jonkin aikaa.
Nyt odottelen spravato-hoidon alkua.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Huomasin joku päivä että tietokoneella jatkuva netissä oleminen aiheutti minulle jonkunlaisen alakuloisen olon. Katkaisin netin ja olin pari päivää ilman nettiä niin olo parani. Nyt olen sitten tehnyt niin että 3-4 päivää kerrallaan olen ilman nettiä tietokoneessa. Puhelimessa on netti mutta siinäkin on rajoitussovellus joka sallii minulle ainoastaan tv-ohjelmien katsomisen Telkku.com sovelluksesta.

Nyt jää aikaa muuhunkin hommaan mikä on hyvä.
Sosiaalinen elämä on parantunut kun on aikaa käydä kirjastossa lukemassa lehtiä ja puhumassa virkailijoiden kanssa.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Vielä vuosi sitten ajattelin että en tule pääsemään mihinkään muuhun työhön kuin kunnan työttömien työpajaan. No viime syksynä satuin pääsemään ihan vakituiseen työhön mitä pidin ihmeenä. Vieläkö työ on sellaista että siinä ollaan ihmisten kanssa ja minulla on onnettomat sosiaaliset taidot.
Mutta ilmeisesti teen jotain oikein kun olen saanut kiitosta tekemästäni työstä.

En tiedä onko masennus muokannut aivojani sillä nykyään reagoin aika voimakkaasti asioihin joihin muut eivät reagoi mitenkään. Jostain syystä alan vain miettimään jotain negatiivista asiaa ja lopulta tuloksena on pakkoajatukset.

Joitakin vuosia sitten tajusin että olen sairastanut masennusta 20 vuotta mutta ensimmäiset 7-8 vuotta meni ilman että tajusin asiaa ollenkaan. Vasta 2011 psykiatri diagnosoi minulla masennuksen ja sen jälkeen sain lääkkeet. 2020 - luvulla masennus on mennyt huonompaan suuntaan ja nyt on sitten kasa masennuslääkkeitä otettavana päivittäin. On mulle tarjottu keskusteluapuakin mutta tiedän ettei se auta mitään.

Irtisanoin Disney+ tilauksen joten nyt minulla ei ole enää mitään isompaa tarvetta olla netissä. Joten tuota netin käytön vähentämistä voi lisätä vielä 4-5 päivään viikossa. Nyt kun noita nettitaukoja on joka viikko niin olen alkanut ymmärtää ettei se internet ole mikään välttämättömyys. Tai ainakaan siellä ei tarvitse olla joka päivä.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Iltaa, äitinpäivä viikonloppua ja kaunista on.
heräsin jo 06 ja sen huomaa , katsoin telkasta ulosottomiehet uk, ja nainen itki niin meni "yli" käväsin suihkussa ja ihmeellinen ei paniikki vaan sekava olotila, pitää ottaa nyt yö-opamoxit 2*15mg heti.

En tiedä onko masennus muokannut aivojani sillä nykyään reagoin aika voimakkaasti asioihin joihin muut eivät reagoi mitenkään. Jostain syystä alan vain miettimään jotain negatiivista asiaa ja lopulta tuloksena on pakkoajatukset.
Miulla ikä ja 56vuotta funtsaamista-kelaamista on tehnyt sen että koko ajan 50vuoden jälkeen alan hokasee asioita, mielipiteet ovat kuulemma ihmisille tärkeitä, mutta onko pakko olla jotain mieltä asioista vai onko sitten "väheksyvää" ettei kiinnosta kaikki maailman asiat.

duunit on kivaa, mä ollut työkyvyttömyys-eläkkeellä 2008:sta asti ja teen vapaaehtoisduunia, atk, auto-diagnoosia ja muutenkin niin on jotain sosiaalista duunia ihmisten kanssa ettei ihan tule mökki-hulluksi.

Mitä olen muiden kanssa jutellut kun kerron muiden kanssa että mielialat vaihtelee rajusti, ensin on kuin lotto-voittaja sitten 15s:n päästä kuin omissa hautajaisissa, he ovat sitä mieltä että kyseessä olisi kaksisuuntainen, ei meidän puoskareita kiinnosta, munkin intin jälkeen psykan lapuissa lukee noivasti:
"määrittelemätön masennus sekä paniikkikohtaukset" siinä se, mennään näillä eväillä, popsi buranaa ja koita jaksaa.
opamoxit ollaan ajamassa alas vuoden lopussa, syksyllä rivat vedettiin poies ja "olet terve, masis ja skitso mutta popsi buranaa äläkä meitä häiritte" :(

On mulle tarjottu keskusteluapuakin mutta tiedän ettei se auta mitään.
Tämä!
Mä olen sata kertaa sanonut kun kerran mut laitettiin avolle 30vuotta sitten "sulla on lääkitys kunnossa ja meillä on pahempiakin psykoosipotilaita"
ja nykyään kun tahdon jutskata niin evvk. soitan sitten päivystävälle pastorille taikka satunnaiselle seurakunnan palvelevaan puhelimeen, nehän ovat "asiantuntijoita" sitten kuuntelee.

mulle kuten kirosin "lääkkeet on kunnossa arvauskeskus uusii ne, soronoo"

nooh nyt ei ole lääkitys kunnossa kun niitä puoskarit rukkaa, kiitos kaunis.
Kohta sitä ollaan sitten hattelmalassa.

Tai ainakaan siellä ei tarvitse olla joka päivä.
Mäkin vähentänyt netti-atk aikaa useasta tunnista, max. 3kertaa päivässä, aamulla, päivällä ja illalla tsiikaan postit, facen jne.
en enää "vietä" aikaa netissä
tää on tärkeetä että voi jutella anonyymisti ongelmistaan io-techissä ja porukat kuuntelee, parasta on päästä purkaa tuntojaan ja ottaa muiden apuja vastaan.
Tsemppiä Siulle <3
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Iltaa, äitinpäivä viikonloppua ja kaunista on.
heräsin jo 06 ja sen huomaa , katsoin telkasta ulosottomiehet uk, ja nainen itki niin meni "yli" käväsin suihkussa ja ihmeellinen ei paniikki vaan sekava olotila, pitää ottaa nyt yö-opamoxit 2*15mg heti.



Miulla ikä ja 56vuotta funtsaamista-kelaamista on tehnyt sen että koko ajan 50vuoden jälkeen alan hokasee asioita, mielipiteet ovat kuulemma ihmisille tärkeitä, mutta onko pakko olla jotain mieltä asioista vai onko sitten "väheksyvää" ettei kiinnosta kaikki maailman asiat.

duunit on kivaa, mä ollut työkyvyttömyys-eläkkeellä 2008:sta asti ja teen vapaaehtoisduunia, atk, auto-diagnoosia ja muutenkin niin on jotain sosiaalista duunia ihmisten kanssa ettei ihan tule mökki-hulluksi.

Mitä olen muiden kanssa jutellut kun kerron muiden kanssa että mielialat vaihtelee rajusti, ensin on kuin lotto-voittaja sitten 15s:n päästä kuin omissa hautajaisissa, he ovat sitä mieltä että kyseessä olisi kaksisuuntainen, ei meidän puoskareita kiinnosta, munkin intin jälkeen psykan lapuissa lukee noivasti:
"määrittelemätön masennus sekä paniikkikohtaukset" siinä se, mennään näillä eväillä, popsi buranaa ja koita jaksaa.
opamoxit ollaan ajamassa alas vuoden lopussa, syksyllä rivat vedettiin poies ja "olet terve, masis ja skitso mutta popsi buranaa äläkä meitä häiritte" :(



Tämä!
Mä olen sata kertaa sanonut kun kerran mut laitettiin avolle 30vuotta sitten "sulla on lääkitys kunnossa ja meillä on pahempiakin psykoosipotilaita"
ja nykyään kun tahdon jutskata niin evvk. soitan sitten päivystävälle pastorille taikka satunnaiselle seurakunnan palvelevaan puhelimeen, nehän ovat "asiantuntijoita" sitten kuuntelee.

mulle kuten kirosin "lääkkeet on kunnossa arvauskeskus uusii ne, soronoo"

nooh nyt ei ole lääkitys kunnossa kun niitä puoskarit rukkaa, kiitos kaunis.
Kohta sitä ollaan sitten hattelmalassa.



Mäkin vähentänyt netti-atk aikaa useasta tunnista, max. 3kertaa päivässä, aamulla, päivällä ja illalla tsiikaan postit, facen jne.
en enää "vietä" aikaa netissä
tää on tärkeetä että voi jutella anonyymisti ongelmistaan io-techissä ja porukat kuuntelee, parasta on päästä purkaa tuntojaan ja ottaa muiden apuja vastaan.
Tsemppiä Siulle <3
Tsemppiä myös sulle Memory. Piti lainata vain 1 lause mutta lainasin koko viestin. Nyt en tiedä miten sen lainauksen saa poistettua.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Tsemppiä myös sulle Memory. Piti lainata vain 1 lause mutta lainasin koko viestin. Nyt en tiedä miten sen lainauksen saa poistettua.
Ei haittaa, kyllä maailmaan ascii-tekstiä mahtuu :)
miulle 2008 fiksu työkkärin oma-virkailija kysyi että katsotaanko konttorihommia vaiko aletaanko katsomaan eläkepapereita niin vastasin että olen tsiikannut konttoriduuneja muttei löydy että laitetaan eläkettä sitten tulemaan.
muuten olisin noheva duunari mutta ei ruumiilliseen, oli kaikki yliliikkuvat nivelet ja 3*välilevyn pullistumat.
mielummin eläkkeellä ja teen vapaaehtoisduunia, siihenhän se menee nykyään tehkää ilmasex duunia.
ei ole liikaa rahaa, mutta kuitenkin sen verran että katukerjäläiselle muutama euro taskunpohjalta lähtee jouten.
ruokaa on ja laskut maksettu, joutaa jopa ikuisuuslainaajille parikymppiä, ne kehuvat että joutaako lainaa, tämä 3vuotta sitten.
nykyään kun nähdään niin välillä muistaa teennäisesti "niin mähän olen sullekkin vielä velkaa mutta kun ei ole rahaa" :speak:
yxkin kaveri valittaa ettei ole varaa henkkareihin, 80e, mutta on varaa laittaa 40e kuussa pankin palvelumaksuihin ja "herkkuperse" niin popsii vaan 4e:n mikroaterioita , aino jädeä, irtonameja , sipsejä jne..

kaveri tienaa 200e enemmän kuussa mitä minä, ja mulla on varaa jopa lainata muille, näemmä kyseessä onkin kuka lainaa ja kelle :(

tuosta keskustelusta vielä hokasin että on nekin sitten "leipä pappeja" maailmalla, ovat keskustelu ammateissa ja ovat vaan hiljaa istuen, itse pitää hoitaa puhuminen :(
sitten kun kyllästyy siihen itsepuheluun niin hokasee "ei sinulla olekaan mitään asiaa, laitetaan avolle ja buranaa naamaas soronoo".

Toiset keskustelua vaativissa ammateissa ovat todellakin leipäpappeja, ovat siellä rahan takia.
Sama kuin kadunlakaisija tekisi kaikkea muuta "kivaa" kuin katujen lakasimista..
 
Liittynyt
23.07.2023
Viestejä
417
Jotain perustietoutta (mahdollisimman lievävaikutteisista) mielialalääkkeistä, rauhoittavista tms. kaipailisin. Onko tuollaisia "rauhoittavia" edes olemassa? Taitaa olla oikea ketju kysellä.

Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?

E: siis ongelmana c-ptsd ja sen jälkijunassa perinteisemmin sanottuna raivokohtaukset.
 
Viimeksi muokattu:

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?
c-ptsd ei ole itselle tuttu mutta jos lääkkeitä haluat niin tämmöisiin oireisiin kannattaa kysyä suoraan psykiatrilta apua. Suomessa psykiatri on ainoa joka on erikoistunut näihin vaikeisiin traumoihin ja sillä on myös mahdollisuus määrätä lääkkeitä stressireaktioon.

Tavallinen terveyskeskuslääkäri ei tunne kuin normaali masennuksen ja siihenkin tarjotaan vaan SSRI - lääkkeitä.
 

Frankiee

Tukijäsen
Liittynyt
20.01.2020
Viestejä
47
Jotain perustietoutta (mahdollisimman lievävaikutteisista) mielialalääkkeistä, rauhoittavista tms. kaipailisin. Onko tuollaisia "rauhoittavia" edes olemassa? Taitaa olla oikea ketju kysellä.

Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?

E: siis ongelmana c-ptsd ja sen jälkijunassa perinteisemmin sanottuna raivokohtaukset.
Toki rauhoittavia lääkkeitä löytyy, mutta ei taida tuollaista ”quick fixiä” olla, eli ikävä kyllä mikään lääke ei tehoa samalla sekunnilla kun sen sen nielaisee kurkusta alas. Ihan perus lääkärit hieman vaihtelevasti näitä rauhoittavia muutenkin kirjoittelee. Psykiatri on tietysti se paras asiantuntija näissä mieliala asioissa, eli kannustaisin hakeutumaan psykiatrin vastaanotolle, jos vain mahdollista.

Siihen on vaikea ottaa myös kantaa, että kuinka se lääke vaikuttaa juuri sinulla koska nämä lääke asiat ovat yleisesti hyvin yksilöllisiä.
Toisella toimii toinen lääke ja toisella toinen lääke. Sama koskee tietysti myös niiden haittavaikutuksia, eli toisille niitä tulee enemmän, toisille vähemmän ja joillekin ei ollenkaan.

Tämä voi olla ihan hakuammuntaa, mutta kunhan kysyn, että onko sulta tutkittu ADHD?
Koska mielialan vaihtelut kuuluu myös ADHD:seen, eli juurikin impulsiivisuus esim. vaikka liikenteessä hermojen menettäminen.

Meidän julkinen terveydenhuolto on huolestuttavan huonossa jamassa ja jonot on mielenterveyspuolella todella pitkät, että jos on yksityiselle mahdollista mennä niin sieltä saa apua paljon nopeammin. Tsemppejä sinne ja pidetään peukkuja, että apu löytyy pian :thumbsup:
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Itse totesin Xanorin auttavan vaivaan kuin vaivaan.
Miulla se aiheutti karmeat viekkarit, pari otin sitten unohdin ottaa eikä ollut mukana niin linja-autosta kävelin himaan vatsaa krampaten, siitä heti nappi naamaan ja sänkyyn kylmästä hiestä märkien tärisee, vähän aikaa meni ja sitten helpotti, onneksi lopetettiin.

ei noi kaikki psykatkaan oikein hokase mikä auttaa, tosin mulla arvauskeskuksen yleislääkäri lopetti rivat ja nyt on vähentämässä opaakin.
ne on ihme että tulee riippuvaiseksi ja pitää ajaa kaikki alas :(
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
38
Mun piti ajaa xanorit alas, ennen kuin pystyi aloittamaan sähköhoidon. Eipä ollut kummoinenkaan homma, vaikka muutaman vuoden olin vetänyt.
Venlaflaxin viekkarit oli ihan hirveet!
 
Liittynyt
23.07.2023
Viestejä
417
Toki rauhoittavia lääkkeitä löytyy, mutta ei taida tuollaista ”quick fixiä” olla, eli ikävä kyllä mikään lääke ei tehoa samalla sekunnilla kun sen sen nielaisee kurkusta alas. Ihan perus lääkärit hieman vaihtelevasti näitä rauhoittavia muutenkin kirjoittelee. Psykiatri on tietysti se paras asiantuntija näissä mieliala asioissa, eli kannustaisin hakeutumaan psykiatrin vastaanotolle, jos vain mahdollista.

Siihen on vaikea ottaa myös kantaa, että kuinka se lääke vaikuttaa juuri sinulla koska nämä lääke asiat ovat yleisesti hyvin yksilöllisiä.
Toisella toimii toinen lääke ja toisella toinen lääke. Sama koskee tietysti myös niiden haittavaikutuksia, eli toisille niitä tulee enemmän, toisille vähemmän ja joillekin ei ollenkaan.

Tämä voi olla ihan hakuammuntaa, mutta kunhan kysyn, että onko sulta tutkittu ADHD?
Koska mielialan vaihtelut kuuluu myös ADHD:seen, eli juurikin impulsiivisuus esim. vaikka liikenteessä hermojen menettäminen.

Meidän julkinen terveydenhuolto on huolestuttavan huonossa jamassa ja jonot on mielenterveyspuolella todella pitkät, että jos on yksityiselle mahdollista mennä niin sieltä saa apua paljon nopeammin. Tsemppejä sinne ja pidetään peukkuja, että apu löytyy pian :thumbsup:
Joo muutaman vuoden aikaisemmin siis kävin psykologilla, nyt vain ihan tavallisessa terapiassa, ei edes traumaterapiassa varsinaisesti siis. ADHD:tä ei ole tutkittu mitenkään virallisesti, mutta luulisi että aikaisemmassa pitkäkestoisessa psykologin kanssa yhteistyössä viitteet tuon havaitsemiselle olisi tullut esille.

Riippuen complex trauman laadusta, mistä se on tullut, kyseessä on fyysinen vika aivoissa, mutta oireilee siis psyykkisinä ongelmina. Myös käsittääkseni adhd voi olla yksi trauman oireista, ja laaja kirjo muitakin juttuja, ihan riippuen ihmisestä ja taustasta. Tunteidenhallintaongelmat raivokohtauksineen tai vaihtoehtoisesti alistuminen ja erilaiset ahdistustilat yms.

Eli lähinnä juuri sellainen lääke olisi hakusessa jonka voi ottaa vain silloin kun ahdistus alkaa, tämä kun tuntuu alkavan sillä ahdistuksella jonka jälkeen tulee agressio, jos ei kykene itseään rauhoittamaan. Eli mikäli ei ole edes mahdollista saada sellaista lääkettä joka rauhoittaisi mielen vain ajoittaisessa käytössä, ei se sitten taida olla itselle mikään vaihtoehto. En koe että lääkitystä pitäsi olla jatkuvasti.

Agressio ja ahdistus muuten aktivoivat kropassa ja aivoissa samat mekanismit, senkin takia allaoleva on mielenkiintoinen tietopaketti:

 

Frankiee

Tukijäsen
Liittynyt
20.01.2020
Viestejä
47

Eli lähinnä juuri sellainen lääke olisi hakusessa jonka voi ottaa vain silloin kun ahdistus alkaa, tämä kun tuntuu alkavan sillä ahdistuksella jonka jälkeen tulee agressio, jos ei kykene itseään rauhoittamaan.
Kyllä tuollaisia rauhoittavia löytyy esim. Opamox tai tämä tunnetaan myös nimellä Oxamin. En ole lääkäri, mutta kuvittelisin, että tuollaisesta lääkkeestä voisi olla apua tai jos ei tuosta, niin jostain vastaavasta. Ota asia ihmeessä puheeksi lääkärin kanssa :thumbsup:
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Kyllä tuollaisia rauhoittavia löytyy esim. Opamox tai tämä tunnetaan myös nimellä Oxamin. En ole lääkäri, mutta kuvittelisin, että tuollaisesta lääkkeestä voisi olla apua tai jos ei tuosta, niin jostain vastaavasta. Ota asia ihmeessä puheeksi lääkärin kanssa :thumbsup:
Tuo Opamox oxamin on minustakin yleisin, toisille sitä määrätään max. 6*päivässä 15mg, toisille vain tarvittaessa 1-2kpl.
se on samanlaisen tarkkailun alla kuin rivatrilitkin, puoskarit tarttuu niin hyvin helposti.

itsellä veikeä mirtazapin uneen ½tablettia illalla, sitä käytetään isompina annoksia masennukseen, eli siinä on veikeästi käänteinen vaikutus.
mitä enemmän sitä vähemmän se väsyttää :)
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
9 782
Jotain perustietoutta (mahdollisimman lievävaikutteisista) mielialalääkkeistä, rauhoittavista tms. kaipailisin. Onko tuollaisia "rauhoittavia" edes olemassa? Taitaa olla oikea ketju kysellä.

Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?

E: siis ongelmana c-ptsd ja sen jälkijunassa perinteisemmin sanottuna raivokohtaukset.
Opamox (bentso) on rauhoittava, mutta sitä taitaa saada helposti vain 30kpl.

Ketipinor (psykoosilääke) käytetään myös ahdistuksen hoitoon? Tai unettomuuteen? Voi olla esim 25mg lyhytvaikutteista Ketipinoria kertaa 5kpl päivässä. Ketipinorista on kyllä myös pitkävaikutteinen versio, esim 50mg.

Myös esim Abilify (psykoosilääke) auttaa hieman rauhoittamaan oloa. Tai esim Risperidon. Sitten viimeinen vaihtoehto noista on Leponex, jos kaikki muut on ensin kokeiltu.

Mirtazapin (maselluslääke) tulikin jo, että sitä käytetään pieninä annoksina (7.5mg) unettomuuteen, johon se onkin oikein hyvä.

Kai jotain masennuslääkettäkin (esim Venlafaxin) voi johonkin vaivaan yrittää, mutta toki nuo kaikki aina miettii varmaankin psykiatri, että minkälainen potilas ja mikä diagnoosi hänellä.
 
Liittynyt
23.07.2023
Viestejä
417
Opamox (bentso) on rauhoittava, mutta sitä taitaa saada helposti vain 30kpl.

Ketipinor (psykoosilääke) käytetään myös ahdistuksen hoitoon? Tai unettomuuteen? Voi olla esim 25mg lyhytvaikutteista Ketipinoria kertaa 5kpl päivässä. Ketipinorista on kyllä myös pitkävaikutteinen versio, esim 50mg.

Myös esim Abilify (psykoosilääke) auttaa hieman rauhoittamaan oloa. Tai esim Risperidon. Sitten viimeinen vaihtoehto noista on Leponex, jos kaikki muut on ensin kokeiltu.

Mirtazapin (maselluslääke) tulikin jo, että sitä käytetään pieninä annoksina (7.5mg) unettomuuteen, johon se onkin oikein hyvä.

Kai jotain masennuslääkettäkin (esim Venlafaxin) voi johonkin vaivaan yrittää, mutta toki nuo kaikki aina miettii varmaankin psykiatri, että minkälainen potilas ja mikä diagnoosi hänellä.
Okei, nähtävästi tuo Opamox voisi olla vähiten haitallinen suhteessa saatuun hyötyyn. Mirzapin kuulemma väsyttää ja vaste tulee hitaasti, Abilify ja Ketipinor puolestaan psykoosilääkkeitä, että ehkei niitä kannata. Opamoxin haittapuoliin kuuluu että kumuloituu elimistöön ja aiheuttaa riippuvuutta, joten käyttäjän pitää olla hereillä sen kanssa ja tiedostaa haittavaikutukset sekä ei popsia kuin karkkia.

Laitetaas vielä tunnelukoista kanssa tänne talteen, ties vaikka joku mun lisäksi hyötyy:

 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Iltoja. Vaikeaa kun katselee ulos että on jälleen uusi vuodenaika.
Eli kevät-kesä, evvk. siinä se menee.

Luin vanhoja papereita laatikon kätköistä, löysin Psykiatrin ylilääkärin todistuksen, masennuksesta ja kaikista luonteen piirteistä.
Aikas rasittavaa luettaa, kaikki mitä siinä oli kirjoitettu oli sieluni syvimmät tunnot, kaikki oli asiaa.
A4:n molemmin puolin oli tehtynnä peräti 2004 vuonna.

Opamoxit menee 2+1kpl 15mg päivässä kuten pitääkin, 2 aamulla ja illalla niin väsy että yksi riittää ottaessa ja nukun kauniisti.

Jotenkin vaikeaa käsittää että nyt on kesän alku, en ikinä ole pitänyt mistään muutoksista.
Tykkään tutusta sekä turvallisesta olotilasta, aina saanut jännittää vatsa kipeenä että taaskos jotain tapahtuu, se tuntuu ilkeältä sekä käsittämättömältä.
mutta päivä kerrallaan, jos se on liian vaikeaa niin sitten sekunti kerrallaan <3
 
Liittynyt
23.07.2023
Viestejä
417
Iltoja. Vaikeaa kun katselee ulos että on jälleen uusi vuodenaika.
Eli kevät-kesä, evvk. siinä se menee.

Luin vanhoja papereita laatikon kätköistä, löysin Psykiatrin ylilääkärin todistuksen, masennuksesta ja kaikista luonteen piirteistä.
Aikas rasittavaa luettaa, kaikki mitä siinä oli kirjoitettu oli sieluni syvimmät tunnot, kaikki oli asiaa.
A4:n molemmin puolin oli tehtynnä peräti 2004 vuonna.

Opamoxit menee 2+1kpl 15mg päivässä kuten pitääkin, 2 aamulla ja illalla niin väsy että yksi riittää ottaessa ja nukun kauniisti.

Jotenkin vaikeaa käsittää että nyt on kesän alku, en ikinä ole pitänyt mistään muutoksista.
Tykkään tutusta sekä turvallisesta olotilasta, aina saanut jännittää vatsa kipeenä että taaskos jotain tapahtuu, se tuntuu ilkeältä sekä käsittämättömältä.
mutta päivä kerrallaan, jos se on liian vaikeaa niin sitten sekunti kerrallaan <3
Opamox purkissa (15mg) on vain 30 tablettia. Anteeksi kun kysyn, mutta saatko todellakin noin valtavaan käyttöön nähden nopeasti lisää tuota lääkettä? Sehän on aina reseptin takana.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Opamox purkissa (15mg) on vain 30 tablettia. Anteeksi kun kysyn, mutta saatko todellakin noin valtavaan käyttöön nähden nopeasti lisää tuota lääkettä? Sehän on aina reseptin takana.
Sori että kesti näin kauan että hokasin tulla tänne katsomaan ja päivittämään.
Juuh, ennen oli opamoxia 15mg 100kpl:een purkki ja illaksi 2kpl. kun vielä meni rivat.
sitten puoskari päätti että rivat ajetaan alas, otat opamoxia tarvittaessa mx. 6*15mg.
Kerroin että yleensä 2-4 menee päivässä, 2 aamulla ja 2 illalla.

sitten puoskari alkoi määkimään "minusta paniikkikohtaukset ja masiksen voi hoitaa ilman lääkkeitä itseään psyykaamalla"

aina kuukauden väliin aikaa sille ja muuta sikaa.

en jaksanut sen selityksiä että aletaan vuoden lopussa ajamaan kokonaan alas.
Menin päihdeklinikalle asiakkaaksi selitin asian että mitä vittua, mut laitettiin avolle 30vuotta sitten koska oli pahempia psykoosipotilaita ja mulla lääkitys kunnossa, arvauskeskus uusii ne ja hyvää loppuelämää.
kiroilin että NYT HELVETTI LÄÄKITYSTÄ SORKITAAN, LÄÄKITYS EI KUNNOSSA, VAADIN ETTÄ SAAN JÄLJELLÄ OLEVAT LÄÄKKEET ILMAN PUOSKARIN YLEISLÄÄKÄRIN KUULUSTELUJA

Aina kun soitan päihde hoitajalle taikka lääkärille niin tulee
"oletko päihde-ongelmainen, vedätkö huumeita, viinaa"

No en vedä enkä tupakoi mutta mielenterveyspalvelut ovat perseestä ja ei pääse edes sairaaanhoitajalle psykan sellaiselle.
nykyään on sikana masista jokaisella, oli koronat ja nyt ukraina jne. sodat, kaikki voi pahoin.

tiedotusvälineet tuuppaa vain negatiivista kamaa tuuteista :(
käväsin Tukholmassa siljalla frendin kanssa 30.05-01.06 10vuoden tauon jälkeen, 50e/hlö ikkunhytti hesasta.
heinäkuussa sama reissu 150e/hlö höh.

Olin ottanut kuten yleensä aamulla 2*15mg opaa, sitten keskipäivällä varuiksi yhden, 20:n aikaa syömään safkaa, perunamuusia ja lihapalloja.
funtsailin liikaa meinasi tulla paniikkia, tsiikasin että mitä vittua sää duunaat?
Pahin pelkoni on nääs että tulee toleranssi opaakin ettei nykyään menevät ja määrätyt 2 aamulla ja yksi yöksi tepsi ja sekoan.

Fiksu psyka sanoi aikoinaa 90-luvulla kun pelkäsin että sekoan, tulen hulluksi, teen jotain sekoilessani puukotan jotain tms.
se sanoi että niin kauan kun itse hokasee että olenko hullu niin et todellakaan ole hullu..

Nykyään menee 3*15mg max vuoden loppuun.
sitten tsiikataan, jos päihdelekuri meinaa että ajetaan kokonaan alas niin esitän tiukan vastalauseen ja vaadin sitten että 2-5 kertaa psykan hoitajalle ja psykalle takaisin hoitokontakti, jollei ole resursseja niin älkää helvetti puuttuko ihmisten lääkkeisiin!

Onko ne pillerit omasta pussista maksettuna kun tolleen pihtaatte?
mä itse maksan omat lääkkeeni..

Annoin ekaa kertaa elämässäni huumeseulan henkkareiden kanssa kun siirryin päihdeklinikalle..

meinaa lääkärille kertoa että veikeää, hoitajat kyselee päihdetaustaa ja ihmettelee miksi olen siellä asiakkaana.
Ne tekee musta syyllisen omaan tilanteeseni, en ole syyllinen vaan uhri.

ei aina mene niin hyvin.

Päivä kerrallaan <3
 
Liittynyt
23.07.2023
Viestejä
417
Jaa, täysmylläys meneillään myös mielenterveyspalvelujen saralla. Säästöt iskevät kovaa kymmenille tuhansille todellista apua kaipaaville.



Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen allekirjoittaa hankkeen tavoitteet nopeasta hoitoon ohjauksesta, mutta näkee riskin mielenterveysongelmien hoitojen kaventumisena.

– Mallin lyhytterapiat ja lyhytinterventiot ovat hyvin oireisiin keskittyviä menetelmiä. On hyvin harvinaista, että ihmisellä on puhtaasti yksi oireprofiili, Lipsanen sanoo.

Pelko onkin, että vain yhtä oiretta kerrallaan hoitamalla ihmisen laajemmat ongelmat jäävät käsittelemättä. Mieli ei tavallisesti järky tyhjiössä ja vain yhdellä tapaa oirehtien.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
388
Viikko sitten olin grillillä ja samaan pöytään tuli keskustelemaan entinen "luokkakaveri" yläasteelta. Luokkakaveri lainausmerkeissä koska tämä oli yksi yläasteen kiusaajistani.
Se kysyi mitä teen ja vastasin epämääräisesti "hoitotöitä". Sitten tämä henkilö alkoi luettelemaan miten oman luokkani henkilöillä oli mennyt yläasteen jälkeen. Tunsin pientä kateutta kun kuulin että monet olivat saaneet vaimon/miehen, valmistuneet heti töihin ja olleet töissä valmistumisesta lähtien. Samalla tunsin voimakasta ahdistusta kun kiusaaja otti puheenaiheeksi henkilöt joita olen yrittänyt 20 vuotta unohtaa.

Mulla taas on mennyt puoli elämää työttömyyden ja mielenterveysongelmien kanssa tapellessa. Nyt on jonkunlainen työ mutta mielenterveysongelmat ovat vain tauolla. Tiedän että masennus tai kova ahdistus voivat puhjeta milloin vain.

En edes tiedä miten se ukko tunsi minut, olin koko ajan selin siihen kun se käveli grillille sisään. Kaipa nuo masennuslääkkeet vaikuttivat sen verran että olin rauhallinen koko keskustelun ajan. Vielä 10 vuotta sitten en olisi ollut yhtä rauhallinen vastaavassa tilanteessa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Mulla taas on mennyt puoli elämää työttömyyden ja mielenterveysongelmien kanssa tapellessa. Nyt on jonkunlainen työ mutta mielenterveysongelmat ovat vain tauolla. Tiedän että masennus tai kova ahdistus voivat puhjeta milloin vain.
Huomenta, ainahan sitä vanhempana miettii näitä ja muita nuoruus-asioita.
Itse usein mietin kun tsiikailen koulukavereiden facea kun he miettivät että kävivät peruskoulun ala-asteelta ylä-asteelle, oli kuulemma kivaa ja tuli hyviksi nämä kaverit.
meikä 1974-1984 kävi peruskoulun 8:ssa eri skolessa, kiitos äidin naima isäpuoli joka vaikuttu juuri tuon ajan ennen kuin otti eron.
isäpuoli ei ollut kertonut mitään että oli entisistä avioliitoista ruokajuttuja, siihen meni koko palkka vaikka kuinka yritti tehdä töitä.

Taisi paras yhdessä koulussa olo aika olla 3vuotta max. sitten taas muuttui.

mietin usein että mitä jos, jos olisi olllut toinen.
mutta tyydyn osaani, ei ollut Äitini vika että entinen merimies salasi naimisiin mennessä menneisyytensä.

Samalla mietin mitenkä vanhemmiten on tullut herkemmäksi, lääkitys ei ole muuttunut.
eilen tsiikasin jälleen tietsikalta satakunta valokuva-albumeista kuvattua valokuvaa kautta aikain.
Siirsin ne tietsikalle yhteen kansioon, niin esim. näytönsäästäjänä on paljon parempi tsiikata mitä kerran 10vuodessa albumista.
enää ei voi katsella edes menneiden hautajais-kuvia.

vauvana oli itkupilli ja 57veenä jälleen sama höh..

Muuttojen vuoksi olin aina skolessa syrjään vetäytynyt, sillä muilla oli pitkä yhteinen tausta, olin aina luokan ujoin.
Sama jatkui 30veeksi saakka, sitten amiksen aika 4vuotta aukaisi sosiaalisen taipumukseni, voisin pitää vaikka Sunnuntai Kirkossa puheen edessä spontaanisti.


Tsemppiä siulle.
 
Liittynyt
19.06.2017
Viestejä
784
Mua alkoi semisti masentaa kuin poistin pelin johon olin a) koukussa b) pelannut sitä ihan liikaa c) en löytänyt sopivaa korviketta
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Huomenta, juhannusviikkoa. evvk. jussit mulle samaa kuin heinänteko, aivan turha keskikesän bileet.
vain uusi-vuosi, pääsiäinen ja joulu merkkaa miulle jotain.
eilen taas kyrpä ottassa. välillä tulee tollanen adhd-paska skitso vittumainen olotila, se nollaantuu nukkumisen jälkeen seuraavana aamuna.
ei siihen muu auta, aamulla herätessä on ihana tunne kun aivot ovat nollilla.

päivällä kertyy kaikkea sontaa aivoihin ja niitä vatvoo, sitten atk fituttaa välillä sikana, joka sivustolla mainoksia ja muuta krääsää, vanhat tutut sivustot oli ennen että yhdessä kohtaa oli että lue toisessa rekisteröidy kolmannessa kirjaudu siinä se.
nykyään samalla saitilla 50 paskaa "ota-pikavippä ota tätä ota tuota" koko sivu täynnä, ei ole enää selkeästi tyhjää kohtaa jossa ei nuoli muutu kämmenen kuvaksi.
Katos se on se helvetin raha joka ratkaisee, on aina prosentin mahdollisuus että joku mamma tärisevin käsin painaa hiiren nappulaa ennen tyhjässä kohtaa ja ruudulle lävähtää mainos, siitä tulee mainostajalle muutama sentti :(

hermot menee tollasesta, tuollaiselle rahan ahneelle sivuston ylläpitäjälle pitäisi tunkea miljoona euroa 10c:n kolikkopötköinä perseestä sisään, siinä olisi tarpeeksi rahaa jos kerran on rahan perään, tämä ei koske kuitenkaan valtion sivustoja onneksi kuten kela. mutta heti joku Nordean sivusto, ota lainaa laita säästöön, osta vakuutus osta osakkeita :(


Sitten mulla aina herkkä pinna kun ns. kaverit soittelee kun vaan tarttee jotain, sitten eivät viitti edes vastata kun meikä tahtoo jutella
"taas se homo soittaa, en jaksa aina kuunnella sen paskaa juttua, en vastaa" - näin kehuu toiselle kaverille jolta kuulen sen sitten.

välillä laitan puhelimen aivan kiinni.

Jollei olisi viattomia sukulaisia tai frendejä mummoja paappoja niin heittäisin sim-kortin viemäriin ja ottaisin kaapista sähkötys-lampun ja sillä hoitaisin kaikki.
Tämä herran vuonna 2024 kiire-adhd addiktio meno on aikas kriittistä todellakin monille, liian hektistä menoa.

Eilenkin yhdeltä Ruottalaiselta frendiltä kyselin neuvoa puhelimessa niin evvk. lukee vaan mv-lehteä ja ei sano mitään.
lopulta totesin että ei väkisin, pidä saatana paska tunkkisi, en häiritse enään.

Toisilla ihmisillä on elämän prioriteetit todella vialla.
"En kerkiä juttelee puhelimessa nyt kun tulee kauniit ja rohkeat- ai meinaat kuolla siellä kotona lattialla? en kerkiä nyt tulla mutta tulen salkkareiden jälkeen auttaa"

Mistä helvetti näitä oikein sikiää?

Sitten nämä ihmettelee kun laittaa tekstarii "mistä olet suuttunut, mitä väärää minä nyt olen tehnyt" :(
huokaus.

Itse en luonteeltani luule olevani perfektionisti mutta vaan itseltäni todella paljon joissakin asioissa,tosin itsekin 57veenä teen mokia.
mutta on elämän periaatteet joista pidän kiinni hautaan saakka.

Muutenkin masiksen, paniikkikohtausten kanssa valmis hermoparantolaan niin soppa on todellakin valmis :(

Onko Teillä muilla vastaavia juttuja vai oletteko kaikki-hyvin tyyliin ok.?
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Masensi aikas fitusti, elämältä katosi tarkoitus-ns. frendit eivät vastaa puhelimeen-ei kiinnosta :(
nyt vasta kerholla yritän tsempata karjumalla että "lopeta nyt se saatanan itsesäälissä vellominen ja ota itteäs niskasta kiinni! Muista mitä paskaa oli syövän kanssa" :o

ei meinaa mennä helvetti jakeluun !
en tiedä mikä ero on masiksella taikka itsesäälillä?
ei taida kukaan tietää höh.
Olisi se kiva jos ja kun tulee uusi dogi ja sekin masentuu, jes fittu :(I
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 690
Huokaus, jälleen masentaa- ei meinaa olla elämelle mitään tarkoitusta.
on huomenna velipojan pankkireissu sekä autoliikkeeseen, sitten lidiin hakee safkaa vähäsen.
mutta melko köyhää elämä taas kerran :(
kerholla tämän viikon viimeinen päivä, ei kinosta jussi.

Onneksi on vähäsen jotain tekemistä kerholla, astianpesukone pyörimässä.
tsiikasin eilen kaikki suomen löytötarhat, oli kiva susikoira sekarotuinen, 3vee vain 300e, melkein hain mutta tiesin että jotain mätää.
sillä lääkityksellä korjattu joku anaali-vika, jos uusiutuu niin kallis lääkitys jopa loppuelämäksi, reppana, oli kaunis lurppakorva.

tavitset 3-5vee sekarotuiset 500-3000e.
rotukoiria en kyllä ole edes uskaltanut katsoakaan.
Kaunista jussia kaikille, rentoutukaa <3
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
246 723
Viestejä
4 310 710
Jäsenet
71 906
Uusin jäsen
antsa123

Hinta.fi

Ylös Bottom