Masennus

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Täällä kans menossa hankalin viikko pitkään aikaan. Itku tullut joka päivä heti aamusta. Alkuviikosta painaa aina helvetinmoinen syyllisyys siitä, että en oo "kunnon veronmaksaja" ja "tehokas ja tuottava kansalainen", kun olen työelämän ulkopuolella. Sunnuntai-iltana syyllisyys/ahdistus oli niin paha, etten pystynyt olla aloillani. Sitten tiistaista lähtien onkin ollut "vain" pelkkä Weltschmerz päällä tosi raskaana. Hankala hyväksyä sitä, miten paha maailma on. Rasismi, seksismi, epäoikeudenmukaisuus, väkivalta, ahneus ja korruptio, kaikki maailman pahat painaa tavallista kovempaa päälle niin, että itku tulee. Oon nähny uutta psykologia nyt pari kertaa pitkän psykologitauon jälkeen - se on varmaan herkistänyt mieltä sen verran, että tunteet kuohuilee ihan vastaanoton ulkopuolellakin. Jospa se tästä ajan kanssa tasoittuisi...
Itsekin tein eilen virheen ja se tietysti harmittaa. Mutta pakko vaan ajatella, että ei pysty oikeastikaan tehdä mitään korjausta tähän. Korkeintaan se, että ottaa opiksi, eikä tee tuota virhettä enää toiste.

Kai se itsellä on, että lääkkeet vähän rauhoittaa, eikä "kunnon veronmaksaja" tai "tehokas kansalainen" ahdistusta ole vielä tullut. Toki nuo kaikki uutiset tahtoo vähän ahdistaa siltikin. Itse oon nyt muutamana päivänä katsonut klo 17.00 uutiset, mutta en sitten muuta telkkaria. Varmaan on jokaisella ne omat ongelmat, jotka sitten ahdistaa/masentaa mieltä, eli syy voisi olla monessa eri jutussa riippuen henkilöstä. Vaikkapa menneet suhteet ja jonkinlainen mustasukkaisuus. Noissakin lääkkeet auttaa "miettimään jotain muuta", mutta voi silti asiat pyöriä mielessä, vaikka järki sanoo, että älä mieti menneitä tai sellaista, jota ei voi muuttaa.

Kiva nyt että saa vähän huilata viikonloppuna. Mutta täytyy varmaan jo maanantaina soitella aikaa terveyskeskukseen kuntoutustukeen liittyen.

Mulla varmaan se ahdistus olisi epämääräistä, enkä noin selviä syitä pystyisi kuvailemaan, kuten sulla.

Rauhoittavia pitäs kirjoittaa kaikille ahdistuneille,joilla myös paniikkihäiriötä ja masennus..

Ovat tehokkaimmat lääkkeet ongelmaan!
Bentsoja tosiaan voisi käyttää ahdistukseen, mutta eipä niitä taida saada. Ja uneen itsellä toimii pieni ketipinor ja pieni mirtazapin. Se bentso sitten jäisi oikeasti siihen ahdistukseen aamulla tai päivällä tai sekä että. Sulla joku toinen lääke väsytti, niin uni varmaan tulee muutenkin ongelmitta.

Pitäisi joskus koittaa olla ottamasta 25mg ketipinor aamulla. Varmaan menisi pelkällä kahvillakin, niin ei tarvitsisi ottaa. Ja tänään otin 25mg Ketipinorin myös joskus klo 15.00 aikaan.

Nyt mukava kun voi vähän huilata ja näpytellä puhelimella. Unohtaa virheet ja suunnitella vaikka huomista tekemistä ja ensi viikkoakin sitten.

Koittakaa pärjäillä kaverit <3
Samoin!
 
Liittynyt
01.06.2021
Viestejä
215
Toki nuo kaikki uutiset tahtoo vähän ahdistaa siltikin. Itse oon nyt muutamana päivänä katsonut klo 17.00 uutiset, mutta en sitten muuta telkkaria. Varmaan on jokaisella ne omat ongelmat, jotka sitten ahdistaa/masentaa mieltä, eli syy voisi olla monessa eri jutussa riippuen henkilöstä. Vaikkapa menneet suhteet ja jonkinlainen mustasukkaisuus. Noissakin lääkkeet auttaa "miettimään jotain muuta", mutta voi silti asiat pyöriä mielessä, vaikka järki sanoo, että älä mieti menneitä tai sellaista, jota ei voi muuttaa.
Joo, itse en katso TV:tä ollenkaan, en ole katsonut kohta 20 vuoteen, mutta Twitteristä seuraan maailman tapahtumia. Se on ihan tarpeeksi paha. :)

Tänään ihmettelin psykologille, että mun on hankala hahmottaa masennuksen ja ahdistuneisuuden eroa. Psykologin mukaan masennus suuntaa enemmän menneeseen, kun taas ahdistus liittyy enemmän nykyhetkeen ja tulevaan. No ihan kiva, että on nuo molemmat hanskassa! :lol:

Bentsoja tosiaan voisi käyttää ahdistukseen, mutta eipä niitä taida saada. Ja uneen itsellä toimii pieni ketipinor ja pieni mirtazapin. Se bentso sitten jäisi oikeasti siihen ahdistukseen aamulla tai päivällä tai sekä että. Sulla joku toinen lääke väsytti, niin uni varmaan tulee muutenkin ongelmitta.
Mulla itse asiassa on ollut bentsoresepti toukokuusta lähtien, mutta en oo ottanu ulos vielä tablettiakaan. Sain (täysin yllätyksekseni) reseptin, kun mainitsin lääkärille, että mulla oli FitBit taltioinut rasvanpolttosykkeitä 5 tuntia ihan vain istuessa päivänä, jolloin mulla oli työkkärissä tapaaminen. (Sen jälkeen jäinkin sitten sairaslomalle, joten bentsoille ei ole ollut tarvetta, kun stressitasot ovat laskeneet.) Nyt kun ahdistus on taas ollut nousussa, niin pitää katsella laimentuuko se itsekseen, vai pitäisikö kokeilla ottaa satsi ulos apteekista jos se tästä yhtään pahenee...

Edit.
AARGH! Nyt meni B-sanat sekaisin päässä! Eivät kyllä ole bentsoja vaan betasalpaajia ne mun reseptilääkkeet. :)
 
Viimeksi muokattu:

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Sama vika, sielu ei kestä katsoa 24/7 uutisia, nykyään on negatiivisia asioita, en sen takia katso ollenkaan uutisia, tv päälle vasta 21-01 välisen ajan ja ei mitään politiikkaa, sotaa tms. sontaa joka masentaa...
 
Liittynyt
01.06.2021
Viestejä
215
Mun pitää varmaan oikeasti lopettaa uutisten seuraaminen. Tänään heräsin noin tunnin ennen herätyskelloa ja käytin "ylimääräisen" ajan uutisten seuraamiseen Twitterissä. Lopputulos: päivän ensimmäinen itku itketty jo ennen aamuseitsemää. En tiedä kuinka monta uutista äärioikeiston noususta Italian johtoon ja kovatuloisten veronkevennyksistä Britanniassa kestän enää lukea ennen kuin hajoan. Miten ihmeessä suurin osa ihmisistä tuntuu elävän ilman huolen häivää, kun maailma välillä ihan kirjaimellisestikin palaa ympärillä?
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Mun pitää varmaan oikeasti lopettaa uutisten seuraaminen. Tänään heräsin noin tunnin ennen herätyskelloa ja käytin "ylimääräisen" ajan uutisten seuraamiseen Twitterissä. Lopputulos: päivän ensimmäinen itku itketty jo ennen aamuseitsemää. En tiedä kuinka monta uutista äärioikeiston noususta Italian johtoon ja kovatuloisten veronkevennyksistä Britanniassa kestän enää lukea ennen kuin hajoan. Miten ihmeessä suurin osa ihmisistä tuntuu elävän ilman huolen häivää, kun maailma välillä ihan kirjaimellisestikin palaa ympärillä?
Et ole ainut, minäkään en katso uutisia ollenkaan, siellä on kurjuutta ja sotaa koko ajan ja pahaa ja pahaa.
nyt kävi kivasti, koko lahdesta on rivatrilit loppu, kivat sullensa, ehkä saadaan lainattua toisesta apteekista 2mg:sia 0.5:n sijaan.
tulee vasta viikolla 44.
nooh, eihän hätää, sanoin jo suoraan että kova kovaa vastaan.
jollei saa mistään niin sitten tulee viekkarit, otan romppeet ja menen terapiakoiran kanssa sairaalaan makaamaan sänkyyn siksi kunnes lääkkkeitä tulee saatavilla, ei ole pennin jeniä minun vikani.

ei nämä kakkapäät muuten usko ellei hakkaa kovaa kovaa vastaan, on niin helppoa piiloutua atk-näytön ja puhelimen taakse!!
 
Liittynyt
01.06.2021
Viestejä
215
Noin ei kyllä pitäisi päästää lääkkeiden kanssa apteekissa käymään. Siellä on inventaarion tekijä ollut kyllä pahasti hakoteillä...
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Noin ei kyllä pitäisi päästää lääkkeiden kanssa apteekissa käymään. Siellä on inventaarion tekijä ollut kyllä pahasti hakoteillä...
Juuh, oli kuulemma tukustakin loppu.
lekuri sanoi että pärjäät näillä opamoxeilla ensi alkuun, OTA 15MG:N OPAA 6TABLETTIA KUUSI TABLETTIA VRK:SSA :o
mähän olen aivan seilillä joku roti sentään, ennen ottanut 2kpl. nyt sitten max 4kpl.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
207
Vissiin se vähintään 15 vuotta mennyt kun juossu lekurissa kun ei jaksa ja blahblahbla. Syö tätä masennuslääkettä ja aina uutta ja enemmän. Nyt kun sain vaadittua farmakogeneettisen testin (mikä lie) niin selvisi, että kaikki nuo mitä oon syönyt ja mitä on kokeiltu kuuluu kategoriaan "ei saa syöttää". Kiitos terveydenhuolto kun mennyt melkein 20 vuotta vituiksi ihan vain siksi, ettei kukaan ole uskonut ettei ne sovi vaikka sanonut niistä ja monesti.

Sydäntalvella viimeksi mielenterveyshoitaja sanoi, että hän tuntee olonsa tosi turvattomaksi meikän seurassa kun aggressiot pinnassa. Esitin pyynnön hoitajan vaihtoon kun oli tollo ja mm. tokaisi että mitäs luulet miltä sun perheestä tuntuu kun oon tämmönen. Ei ole kuulunut mitään.

Vittu mitä paskaa tämä meininki.
 
Liittynyt
26.03.2020
Viestejä
23
edit. Arvelinkin että turha tänne on mitään postata.
 
Viimeksi muokattu:

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Kerrankin ollut hyvä viikko. mitä nyt siskopuolen kanssa välit poikki ja saavat ollakkin.
meinasin haastaa sen käräjille ja antaa lähestymiskiellon, mutta se on sairas, eikä mahda sille mitään että on psyyke väärinpäin.
jätin sen poies sitten eli peruin, mutta laitoin lapun ovelle ettei tartte tulla tänne.
Tekee vaan turhaa vahinkoa.
On se helevetti kun ei mukamas saa omassa asunnossa olla rauhassa, mielenterveyskuntoutujalle tämä on oikein "mukava" asia.
aina saa olla pelko perseessä että milloin se taas pöllähtää pation ovelle kolkuttelee muina miehiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
meikäläisen rivatril lääkkeiden saatavuus nolla, vasta viikolla 44 tulee, lekuri määräsi että opamox 15mg 1-6*vrk:ssa.
ei kiitos niin paljon, muutenkin väsyttää aivan sikana, tosin joku 4 menee vielä ja relaa kunnolla, mutta kun ne on nukahtamislääkkeitä jne jne...

en viitsi paljoa ottaa koska kun tulee rivatril 0.5mg:t takaisin apoteekkiin niin eipä ole sitten hankala vieroittua tuosta annoksesta veke..

viikonloppuna oli mukavasti tekemistä niin aika meni lentämällä, aivan kivaa.
nyt jo tiistai, kohta keskiviikko sitten jo perjantai ja taas lepoaikaa.

Tsemppiä kaikille <3
 
Liittynyt
02.02.2017
Viestejä
57
Tästä on aikaisemminkin joku täällä kirjoittanut, mutta laitetaan nyt omakin kokemus siitä, että hypogonaismi eli testosteronin puutos (tai omassa tapauksessa perimmäinen syy on hypopituitarismi, eli aivolisäkkeen vajaatoiminta) voi olla masennuksen taustalla. Tai ainakin masennuksen kaltaisten oireiden taustalla ja varmasti pidemmän päälle puhtaan masennuksenkin. Ja miten tässäkin apu tuli muualta kuin sieltä julkisesta terveydenhuollosta. Menkööt tarina pitkän kaavan mukaan.

Olen 48 vuotta ja aktiivisesti harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän aina. Kuitenkin sanotaanko viiimeiset 5 vuotta on ollut vähän enemmän veto poissa, mutta olen pystynyt treenaamaan ja henkisesti ollut ihan ok. Minulla on teininä ollut aika paha skolioosi, joka on leikattu 16 vuotiaana ja sen seurauksena tiestysti selkä on sellainen aina vähän kipuileva ja ikää tulessa olen antanut sen vaikuttaa liikuntaan ja tuossa pari vuotta sitten melkein jäi 2-3 kertaan viikossa liikunnan harrastaminen kun piti antaa selän palautua. Sitten päätin että otetaan spurtti ja aloitin lisäämään enemmän lihashuoltoa ja liikuntaa ja sain selän kestämään, tiputin painon n. 84kg:en joka minulla on jo ihan kohtuu alhainen. Treenaaminen sujui, juoksu sujui ja tuntui että palaudun hyvin, tähän osin varmasti vaikutti myös että otin ravintoasiat paremmin. Sitten helmikuussa sairastuin ja olin 5 viikkoa kuumeessa, loppuvaiheessa labrat viittasivat virukseen, mutta perimmäinen syy jäi selvittämättä. Tästä toivuin pari viikkoa ja aikaisemmin vaivannut eturauhastulehdus uusiutui ja kävin urologilla, joka otatti samalla kattavat labrat, testosteroni yhtenä. Kokonaistesto oli just päälle 12 kun noissa labroissa alaraja on 8 ja 8-12 harmaa alue. Urologi kuitenkin kiinnitti siihen huomiota ja sanoi, että ikään nähden ihan liian alhaalla (vapaakin oli alta 200). Koska olin ollut juuri pitkään kipeenä ja siinä vaiheessa kuittasin sen itse sillä sairastelulla.

Mutta tästä eteenpäin huomasin, että tuntuu ettei liikunnasta palaudu kunnolla ollenkaan. Ennen teki raskaan treenin ja seuraavana päivänä ei ollut ongelmaa treenailla kunhan välillä oli lepopäivä tai palauttavaa treeniä. Nyt tuntui, että kun käy lenkillä, niin tarvitsen 3 päivää palautumiseen. Paino alkoi hitaasti taas nousta, kun tuntui että pitää syödä enemmän että palautuu jotenkin. Syksyllä olo alkoi olemaan vähän sietämätön, ahdisti, aikaisemmin itseäni häiritsemättömät autismikirjoon liittyvät "oireet" pahenivat. Tuntui etten siedä muita ihmisiä kuin hetken, työmotivaatio oli aivan nollassa ja kaikki muukin motivaatio. Ja tuntui yleisesti että en vaan jaksa mitään. Testosteroni ei siinä vaiheessa käynyt mielessä kun seksiä kuitenkin teki mieli ja sekin sujui, mutta minullahan oli nyt toisena eturauhaslääkkeenä tadalafiliä pieni annos joka päivä ja sehän on myös erektiolääke...

Marraskuussa katkesi kamelin selkä, totesin että nyt on jotain niin pahasti pielessä, että apua on saatava. Tuntui ettei aamulla jaksa nousta sängystä ja otin yhä vähemmän töitä kun en vaan saanut niitä tehtyä kuin pienen määrän. Palautuminen liikunnasta oli tosi paskaa ja tuntui että happi loppuu heti kun hengästyy. Yleensä olen käyttänyt yksityisiä lääkäreitä jne, mutta ajattelin, että kokeillaas tässä julkista puolta ja kävin lääkärille kertomassa ja siellähän oltiin heti, että olet masentunut vaan ja univaikeudet jne johtuu siitä, ota lääkkeitä. Totesin, että en ota. En halua syödä masennuslääkkeitä tosta vaan ilman tarkkoja diagnooseja, ja että tässä nyt on jotain muutakin pielessä. Sain kuitenkin lähetteen masennushoitajalle. Josta ei seuraavaan tammikuuhunkaan kuulunut mitään. Totesin, että hajoan jos en tee jotain, varaan ajan yksityiselle terapeutille ja katsotaan onko siitä apua ja aloitin näitä motivaatio-ongelmia jne käsittelemään siellä. Mainittakoot, että tässä vaiheessa tuli ilmoitus masennushoitajan ajasta jonka peruutin selityksenä, että olen aloittanut yksityisen terapian. Silti ne soitteli sieltä kahteen kertaan perään, että ainakin yrittävät ottaa masentuneet tosissaan. Oli miten oli, kognitiivinen psykoterapia yllättäen auttoi ihan jonkin verran tuohon henkiseen puoleen. Tai ainakin siihen, että sain motivoitua paremmin itseni tekemään työtä käyttämällä siellä opittuja työkaluja, mutta ei se koko tilannetta korjannut.

Kevään tullessa nukuin yhä huonommin, lihoin lisää ja taas oli huolimatta terapian työkaluista helvetin vaikea motivoitua mihinkään. Päätin, että liikunta on ennenkin auttanut, pakko saada painoa alas ja kun kerran ei oikein tunnu palautuvan kunnon treeneistä, niin harrastetaan siinä ohessa semmosta mikä ei vaadi isoa palautumista, eli kävellään. Ja pakotin itseni sitten kävelemään 20-30 kilsaa viikossa muutaman varsinaisen treenin lisäksi, se onneksi onnistui äänikirjojen avulla, niitä jaksoin kuunnella. Paino lähti tippumaan, mutta henkisesti olin ihan loppu. Kaikki vitutti, olin ärtyisä. Ahdisti. ASD "oireet" tapissa.

Sitten koitti kesä ja tuon eturauhasen vuoksi vuosittainen urologin tarkastus. Ensin vaan kyseltiin kuulumiset ja vointi tarkoituksena varata labrat ja siinä sitten kerroin, että eturauhasen osalta lääkitys hyvin auttanut, mutta muuten ollut aika vetämätön olo ja urologi sanoi, että nyt on hyvä ottaa kaikki labrat. Ei muuta kuin laaja verenkuva, testot, PSA jne. Ja kun tulokset tuli, niin labralla oli vaihtunut menetelmä, joka nostaa niitä testotuloksia jopa 20% ja silti kokonaistesto oli tippunut jo sinne 8 pintaan. Tulosten jälkeen lääkäri kyseli sitten enemmänkin elämästä ja menosta ja totesi, että nyt kyllä on kaikki testosteronipuutoksen oireet jo muutenkin ja suositteli korvaushoidon kokeilua. Tässä vaiheessa vielä otettiin lisää labroja ja selvisi, että aivolisäke tuntui etulohkostaan käyvän ohjaavien hormoonien osalta vähän vajaalla, muut olivat vielä rajoissa, mutta testosteroni tuotantoa ohjaava LH oli aivan liian alhaalla. Yleinen syy näille on hyvälaatuinen kasvain, mutta joskus myös tulehdukset voivat tätä vajaatoimintaa aiheuttaa ja kenties tuolle arvojen isommalle romahdukselle oli syynä tuo 5 viikon sairastelu.

No joka tapauksessa aloitettiin testosteronikorvaushoitokokeilu ensin geelillä, joka sitten minulla hieman poikkeuksellisesti imeytyi liiankin hyvin ja normiannoksella nosti tasot suprafysiologiselle tasolle muutamassa tunnissa (ko. labran yläraja normaali kokonaistestolle 45 ja minulla melkein 65 ja vapaa testo suhteessa korkealla alhaisen shbg:n vuoksi) ja sitten toki romahtivat seuraavaksi aamuksi takaisin. Mutta keskimäärin tasot olivat vähän liiankin kovat ja sen kyllä huomasin kun 10 päivän kohdalla, emäntä ei enää rauhaa saanut ja palautuminen heitti häränpyllyä, tuntui että samana päivänä aamusta pystyi vetää punttitreenin ja illasta kympin lenkille. Henkinen tilakin alkoi hitaasti palautua. Mutta ekojen kontrollilabrojen jälkeen totesin, että geeliannoksen pienentämisen sijasta voisin nyt kokeilla kuitenkin pistettävää testoa, kun geeli ärsytti vähän ihoa ja piti aina rasvailla ja lisäksi se saman päivän arvot tappiin ja aamuksi romahdus teki kuitenkin olossa vaihtelua ja nännien nöpöttämisestä päätellen myös estradioli rupes olemaan ongelma. Nyt ollaan menty sen jälkeen piikillä 10 päivän välein ja muutos on ollut valtava. Ei pelkästään siinä, että voi taas urheilla kuin 10 vuotta sitten, vaan myös henkinen hyvinvointi kokenut dramaattisen muutoksen. Jo geelikuukauden aikana tuntui että ahdistus hävisi ja uni alkoi parantumaan ja nyt piikillä olo koko ajan parempi. Myös ASD:n liittyvä "antisosiaalisuus" on paremmin hallinnassa, motivaatio tehdä asioita koko ajan kasvaa, en ole ärtynyt ja äksy. Voisi sanoa että nyt 3,5kk korvaushoidolla oltua kaikki masennuksen kaltaiset oireet alkavat olemaan poissa ja se että palautuu on palauttanut liikuntaankin ilon. Eikä siitäkään ole haittaa, että alhaisen teston vuoksi romahtanut hemoglobiini on palautunut sieltä miehen alarajalta lähemmäksi urheilevan miehen arvoja.

Omassa tapauksessa jos minulla ei olisi ollut eturauhastulehdusta ja (yksityistä)urologia, joka oli kiinnostunut yleisemminkin terveydentilastani, olisin tällä hetkellä masentunut ja söisin masennuslääkkeitä oireisiin, jotka todellisuudessa johtuisivat helpolla lääkityksellä hoidettavasta sairaudesta. Maailmalla on yleisestikin herätty jo siihen, että erityisesti nuoria miehiä lääkitään masennuslääkeillä vaikka todellisuudessa syy on alhaisessa testosteronissa. Asiaa ei helpota yhtään se, että "normaalin" rajat on määritelty ottamalla näytteet 18-80 vuotiaista miehistä ja siinä missä se 8-12 voi vielä olla 80-vuotiaalle miehelle ok, koska keho on vähitellen tottunut hitaasti laskeneisiin arvoihin, nuorella miehellä jopa 15 kokonaistesto voi jo aiheuttaa oireita, erityisesti jos on korkea shbg ja vapaa testo suhteessa pienempi.

Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
 
Viimeksi muokattu:

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.
telkasta tuli juttua kanssa että monia adhd:ita tytöillä hoidetaan masennuksena.
mulle lekuri nyt meinaa että korvataan 4*0.5mg rivat 6*15mg opamoxia, saa nähdä mitenkäs teen.
vasta viikolla 44 tulee rivaa tukkuun.

Tsemppiä bro <3
 
Liittynyt
02.02.2017
Viestejä
57
Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.
telkasta tuli juttua kanssa että monia adhd:ita tytöillä hoidetaan masennuksena.
mulle lekuri nyt meinaa että korvataan 4*0.5mg rivat 6*15mg opamoxia, saa nähdä mitenkäs teen.
vasta viikolla 44 tulee rivaa tukkuun.
Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.
Juuh, itse sain intistä 88 palkinnoksi 8kk:n jälkeen masiksen paniikkikohtaukset, keliakiat jne.
ensin kokeiltiin xanoria, sitten tuli yhdestä tabusta karmeat viekkarit, nykyään sanovat psykat ja lääkärit ettei sitä enää pitäisi määrätä.
joku kertoi että sillä on se, kerroin että otan osaa, itse en kerran aamulla ottanut mukaan kaupungille xanoria, niin iltapäivällä tuli bussilla kotiin ja kippurassa kävelin pysäkiltä kotiin, otin xanorin ja suoraan sänkyyn, kylmä hiki ja tärisin siinä horkassa tunnin..

en tiedä , kun olen käyttänyt rivaa 30vuotta niin vaihdanko opamoxiin, aika näyttää tuleeko siitä viekkareita.
ainakin seronilin ½-aika on kuukausi, kerran lopetettiin se lääkärin valvonnassa niin kuukausi sen lopetuksen jälkeen tuli fittumaisia sähköshokkeja päästä jalkoihin, huimasi karmeasti, sain itkukohtauksia kun katselin uutisia.
käväsin lekurilla, psykalla, ea-polilla "ei voi johtua seronilin lopettamisesta"
lopulta otin varastosta normi annoksen niin 2h ja kaikki oireet hävisi.

lekurit ja kaikki vaan totesi "ai se oli sitten siitä kiinni"
orion otti asian vakavasti, kyselivät tarkkaan kaikkea epostilla ja sanoivat että laittavat paketin mukana tulevaan haittalistaan nämä aivan ilolla muillekkin tiedoksi.
on se kumma kun mt lekuri ja psyka eivät uskoneet, piti itse ottaa homma haltuun, ei hemmetti :(
 
Liittynyt
02.02.2017
Viestejä
57
on se kumma kun mt lekuri ja psyka eivät uskoneet, piti itse ottaa homma haltuun, ei hemmetti :(
Ja sehän se on kivaa kun sairauden vuoksi muutenkin on voimaton ja pitää itse hoitaa asioita. Masennuksen kanssa varmasti melkein mahdotonta. Toki varmasti lääkäreillä on paljon potilaita, jotka kehittelevät ihan omia teorioitaan, mutta kyllä potilasta pitäisi osata kuunnella ja kyllä pitkään sairastanut potilas yleensä oppii ymmärtämään sitä kehoaan ja oloaan jo jonkin verran.

Itselläkin on hyvä esimerkki ihan fyysisestä oireista, jonka lääkäri kuittasi, että ihan muusta johtuu kuin luulet. Meinaan selkä oli todella pahana ja menin lekuriin, että nyt on just samanlainen olo kun on ollut välilevypullistuman kanssa aikaisemminkin ja lääkäri tutkii ja toteaa, että vitut on pullistumaa, liian lievät oireet (minulla selkärangan hermoilla on vähän keskimääräistä enemmän tilaa ja ne ei jää niin helposti pinteeseen) vaikka mm. välillä lähti koko jalasta tunto jne. Kuulemma vaan lihakset ihan jumissa eikä mitään muuta pielessä vaikka yritin vakuuttaa, että olen kohta 30 vuotta tämän selkän kanssa tapellut ja tunnistan kyllä milloin on jumi ja milloin pahemmin pielessä. Summa summarum: Buranaa ja sirdaludia, eikä suostunut ortopedelillä lähetettä tekemään. Ei auttanut ja olo paheni seuraavat pari viikkoa joten soittelin uudestaan yksityiselle lääkäriasemalle ja selitin siellä oireet ja myös historian selästä ja siellä olevista metallitangoista, niin sainkin suoraan ortopedille ajan. Joka lähetti oireiden perusteella heti magneettiin ja sieltä tuli tuloksena, että viidestä jäykistämättömässä lannerangan nikamassa oli kaksi kasaan mennyt välilevy, kaksi pullistumaa ja yhdessä välilevyssä halkeama... seurauksena 8kk kuntoutus.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
oireet ja myös historian selästä ja siellä olevista metallitangoista, niin sainkin suoraan ortopedille ajan. Joka lähetti oireiden perusteella heti magneettiin ja sieltä tuli tuloksena, että viidestä jäykistämättömässä lannerangan nikamassa oli kaksi kasaan mennyt välilevy, kaksi pullistumaa ja yhdessä välilevyssä halkeama... seurauksena 8kk kuntoutus.
Just näin se homma etenee, itsellä onneksi totesivat yksityisellä välilevyn pullistumat 3-4-5. paranee iän myötä mutta selkä jäykistyy nyt 55veenä ei saa edes kengän nauhoja kiinni kun on selkä yhtä tolppaa.
 
Liittynyt
01.01.2018
Viestejä
841
Olin ensimmäistä kertaa osasto hoidossa viime viikon ajan kahdeksaan vuoteen. Tämä oli siis ainut osasto hoito minulla ensipsykoosin jälkeen. En tiedä miksi näin tapahtui. Lääkitystä oli vähennetty 2.5mg mutta en osaa sanoa oliko se isoin juttu.

En halua tässä avata enempää mutta tässä psykoosityyppisessä ajassa tapahtui juuri se mitä pelkäsinkin tapahtuvan. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ajattele minua jonain sekopäänä.

Ainut hyvä puoli tässä oli uskoon tulo, mutta eipä sekään anna samanlaista merkityksen tunnetta kuin pari viikkoa sitten, mutta ehkä se on vain hyvä juttu.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Ainut hyvä puoli tässä oli uskoon tulo, mutta eipä sekään anna samanlaista merkityksen tunnetta kuin pari viikkoa sitten, mutta ehkä se on vain hyvä juttu.
Samaa minäkin, itsetuho-aikeissa tuo uskossa oleminen painaa paljon, se on sellainen viimeinen ja kantava tukipylväs ainakin minulla.
Tsemppiä <3
 
Liittynyt
23.08.2021
Viestejä
123
Tästä on aikaisemminkin joku täällä kirjoittanut, mutta laitetaan nyt omakin kokemus siitä, että hypogonaismi eli testosteronin puutos (tai omassa tapauksessa perimmäinen syy on hypopituitarismi, eli aivolisäkkeen vajaatoiminta) voi olla masennuksen taustalla. Tai ainakin masennuksen kaltaisten oireiden taustalla ja varmasti pidemmän päälle puhtaan masennuksenkin. Ja miten tässäkin apu tuli muualta kuin sieltä julkisesta terveydenhuollosta. Menkööt tarina pitkän kaavan mukaan.

Olen 48 vuotta ja aktiivisesti harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän aina. Kuitenkin sanotaanko viiimeiset 5 vuotta on ollut vähän enemmän veto poissa, mutta olen pystynyt treenaamaan ja henkisesti ollut ihan ok. Minulla on teininä ollut aika paha skolioosi, joka on leikattu 16 vuotiaana ja sen seurauksena tiestysti selkä on sellainen aina vähän kipuileva ja ikää tulessa olen antanut sen vaikuttaa liikuntaan ja tuossa pari vuotta sitten melkein jäi 2-3 kertaan viikossa liikunnan harrastaminen kun piti antaa selän palautua. Sitten päätin että otetaan spurtti ja aloitin lisäämään enemmän lihashuoltoa ja liikuntaa ja sain selän kestämään, tiputin painon n. 84kg:en joka minulla on jo ihan kohtuu alhainen. Treenaaminen sujui, juoksu sujui ja tuntui että palaudun hyvin, tähän osin varmasti vaikutti myös että otin ravintoasiat paremmin. Sitten helmikuussa sairastuin ja olin 5 viikkoa kuumeessa, loppuvaiheessa labrat viittasivat virukseen, mutta perimmäinen syy jäi selvittämättä. Tästä toivuin pari viikkoa ja aikaisemmin vaivannut eturauhastulehdus uusiutui ja kävin urologilla, joka otatti samalla kattavat labrat, testosteroni yhtenä. Kokonaistesto oli just päälle 12 kun noissa labroissa alaraja on 8 ja 8-12 harmaa alue. Urologi kuitenkin kiinnitti siihen huomiota ja sanoi, että ikään nähden ihan liian alhaalla (vapaakin oli alta 200). Koska olin ollut juuri pitkään kipeenä ja siinä vaiheessa kuittasin sen itse sillä sairastelulla.

Mutta tästä eteenpäin huomasin, että tuntuu ettei liikunnasta palaudu kunnolla ollenkaan. Ennen teki raskaan treenin ja seuraavana päivänä ei ollut ongelmaa treenailla kunhan välillä oli lepopäivä tai palauttavaa treeniä. Nyt tuntui, että kun käy lenkillä, niin tarvitsen 3 päivää palautumiseen. Paino alkoi hitaasti taas nousta, kun tuntui että pitää syödä enemmän että palautuu jotenkin. Syksyllä olo alkoi olemaan vähän sietämätön, ahdisti, aikaisemmin itseäni häiritsemättömät autismikirjoon liittyvät "oireet" pahenivat. Tuntui etten siedä muita ihmisiä kuin hetken, työmotivaatio oli aivan nollassa ja kaikki muukin motivaatio. Ja tuntui yleisesti että en vaan jaksa mitään. Testosteroni ei siinä vaiheessa käynyt mielessä kun seksiä kuitenkin teki mieli ja sekin sujui, mutta minullahan oli nyt toisena eturauhaslääkkeenä tadalafiliä pieni annos joka päivä ja sehän on myös erektiolääke...

Marraskuussa katkesi kamelin selkä, totesin että nyt on jotain niin pahasti pielessä, että apua on saatava. Tuntui ettei aamulla jaksa nousta sängystä ja otin yhä vähemmän töitä kun en vaan saanut niitä tehtyä kuin pienen määrän. Palautuminen liikunnasta oli tosi paskaa ja tuntui että happi loppuu heti kun hengästyy. Yleensä olen käyttänyt yksityisiä lääkäreitä jne, mutta ajattelin, että kokeillaas tässä julkista puolta ja kävin lääkärille kertomassa ja siellähän oltiin heti, että olet masentunut vaan ja univaikeudet jne johtuu siitä, ota lääkkeitä. Totesin, että en ota. En halua syödä masennuslääkkeitä tosta vaan ilman tarkkoja diagnooseja, ja että tässä nyt on jotain muutakin pielessä. Sain kuitenkin lähetteen masennushoitajalle. Josta ei seuraavaan tammikuuhunkaan kuulunut mitään. Totesin, että hajoan jos en tee jotain, varaan ajan yksityiselle terapeutille ja katsotaan onko siitä apua ja aloitin näitä motivaatio-ongelmia jne käsittelemään siellä. Mainittakoot, että tässä vaiheessa tuli ilmoitus masennushoitajan ajasta jonka peruutin selityksenä, että olen aloittanut yksityisen terapian. Silti ne soitteli sieltä kahteen kertaan perään, että ainakin yrittävät ottaa masentuneet tosissaan. Oli miten oli, kognitiivinen psykoterapia yllättäen auttoi ihan jonkin verran tuohon henkiseen puoleen. Tai ainakin siihen, että sain motivoitua paremmin itseni tekemään työtä käyttämällä siellä opittuja työkaluja, mutta ei se koko tilannetta korjannut.

Kevään tullessa nukuin yhä huonommin, lihoin lisää ja taas oli huolimatta terapian työkaluista helvetin vaikea motivoitua mihinkään. Päätin, että liikunta on ennenkin auttanut, pakko saada painoa alas ja kun kerran ei oikein tunnu palautuvan kunnon treeneistä, niin harrastetaan siinä ohessa semmosta mikä ei vaadi isoa palautumista, eli kävellään. Ja pakotin itseni sitten kävelemään 20-30 kilsaa viikossa muutaman varsinaisen treenin lisäksi, se onneksi onnistui äänikirjojen avulla, niitä jaksoin kuunnella. Paino lähti tippumaan, mutta henkisesti olin ihan loppu. Kaikki vitutti, olin ärtyisä. Ahdisti. ASD "oireet" tapissa.

Sitten koitti kesä ja tuon eturauhasen vuoksi vuosittainen urologin tarkastus. Ensin vaan kyseltiin kuulumiset ja vointi tarkoituksena varata labrat ja siinä sitten kerroin, että eturauhasen osalta lääkitys hyvin auttanut, mutta muuten ollut aika vetämätön olo ja urologi sanoi, että nyt on hyvä ottaa kaikki labrat. Ei muuta kuin laaja verenkuva, testot, PSA jne. Ja kun tulokset tuli, niin labralla oli vaihtunut menetelmä, joka nostaa niitä testotuloksia jopa 20% ja silti kokonaistesto oli tippunut jo sinne 8 pintaan. Tulosten jälkeen lääkäri kyseli sitten enemmänkin elämästä ja menosta ja totesi, että nyt kyllä on kaikki testosteronipuutoksen oireet jo muutenkin ja suositteli korvaushoidon kokeilua. Tässä vaiheessa vielä otettiin lisää labroja ja selvisi, että aivolisäke tuntui etulohkostaan käyvän ohjaavien hormoonien osalta vähän vajaalla, muut olivat vielä rajoissa, mutta testosteroni tuotantoa ohjaava LH oli aivan liian alhaalla. Yleinen syy näille on hyvälaatuinen kasvain, mutta joskus myös tulehdukset voivat tätä vajaatoimintaa aiheuttaa ja kenties tuolle arvojen isommalle romahdukselle oli syynä tuo 5 viikon sairastelu.

No joka tapauksessa aloitettiin testosteronikorvaushoitokokeilu ensin geelillä, joka sitten minulla hieman poikkeuksellisesti imeytyi liiankin hyvin ja normiannoksella nosti tasot suprafysiologiselle tasolle muutamassa tunnissa (ko. labran yläraja normaali kokonaistestolle 45 ja minulla melkein 65 ja vapaa testo suhteessa korkealla alhaisen shbg:n vuoksi) ja sitten toki romahtivat seuraavaksi aamuksi takaisin. Mutta keskimäärin tasot olivat vähän liiankin kovat ja sen kyllä huomasin kun 10 päivän kohdalla, emäntä ei enää rauhaa saanut ja palautuminen heitti häränpyllyä, tuntui että samana päivänä aamusta pystyi vetää punttitreenin ja illasta kympin lenkille. Henkinen tilakin alkoi hitaasti palautua. Mutta ekojen kontrollilabrojen jälkeen totesin, että geeliannoksen pienentämisen sijasta voisin nyt kokeilla kuitenkin pistettävää testoa, kun geeli ärsytti vähän ihoa ja piti aina rasvailla ja lisäksi se saman päivän arvot tappiin ja aamuksi romahdus teki kuitenkin olossa vaihtelua ja nännien nöpöttämisestä päätellen myös estradioli rupes olemaan ongelma. Nyt ollaan menty sen jälkeen piikillä 10 päivän välein ja muutos on ollut valtava. Ei pelkästään siinä, että voi taas urheilla kuin 10 vuotta sitten, vaan myös henkinen hyvinvointi kokenut dramaattisen muutoksen. Jo geelikuukauden aikana tuntui että ahdistus hävisi ja uni alkoi parantumaan ja nyt piikillä olo koko ajan parempi. Myös ASD:n liittyvä "antisosiaalisuus" on paremmin hallinnassa, motivaatio tehdä asioita koko ajan kasvaa, en ole ärtynyt ja äksy. Voisi sanoa että nyt 3,5kk korvaushoidolla oltua kaikki masennuksen kaltaiset oireet alkavat olemaan poissa ja se että palautuu on palauttanut liikuntaankin ilon. Eikä siitäkään ole haittaa, että alhaisen teston vuoksi romahtanut hemoglobiini on palautunut sieltä miehen alarajalta lähemmäksi urheilevan miehen arvoja.

Omassa tapauksessa jos minulla ei olisi ollut eturauhastulehdusta ja (yksityistä)urologia, joka oli kiinnostunut yleisemminkin terveydentilastani, olisin tällä hetkellä masentunut ja söisin masennuslääkkeitä oireisiin, jotka todellisuudessa johtuisivat helpolla lääkityksellä hoidettavasta sairaudesta. Maailmalla on yleisestikin herätty jo siihen, että erityisesti nuoria miehiä lääkitään masennuslääkeillä vaikka todellisuudessa syy on alhaisessa testosteronissa. Asiaa ei helpota yhtään se, että "normaalin" rajat on määritelty ottamalla näytteet 18-80 vuotiaista miehistä ja siinä missä se 8-12 voi vielä olla 80-vuotiaalle miehelle ok, koska keho on vähitellen tottunut hitaasti laskeneisiin arvoihin, nuorella miehellä jopa 15 kokonaistesto voi jo aiheuttaa oireita, erityisesti jos on korkea shbg ja vapaa testo suhteessa pienempi.

Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
Tuo geeli on kyllä perseestä kun on niin työlästä. Onko sulla joku Sustanon kuuri vai mitä piikität 10 päivän välein? Itse menin aikoinaan vain kysymään jos testot voisi mitata kun oli veto poissa ja muuta sellaista. Sormea perseeseen parit kerrat ja muuta sellaista niin kyllähän ne arvot mitattiin ja kuurin sai ihan tuollakin. Toki monelle se voi olla vaikea mennä kyselemään.

Vähän vaikeaa tuntuu olla saada sitä väliä lyhyemmäksi kun aikoinaan laittoi 3 viikon välin piikille. Nyt on vähän lyhyempi, mutta kaukana 10 päivästä kyllä. Taitaa olla lääkäristä paljon kiinni. Loppua kohti ei tuossa pidemmällä väliilä mikään sonni fiilis, toki ei kyllä taida vanhuksesta mitään kunnon sonnia saada, mutta jos ny vähä :)
 
Liittynyt
02.02.2017
Viestejä
57
Tuo geeli on kyllä perseestä kun on niin työlästä. Onko sulla joku Sustanon kuuri vai mitä piikität 10 päivän välein?
Mulla kyllä tuli siihen kuukaudessa semmoinen rutiini, ettei ollut ongelmaa. Siinä kun kuitenkin päivittäiset lenkit tai potkistreenit ja pitää suihkutella jne, niin myös jotenkin paikkojen rasvaus meni samassa. Sustanonilla tosiaan ollaan ja 3 viikon tai jopa kahden viikon piikitysväli on semmoista "luin lääkkeen pamfletista ohjeen enkä muuta hoidosta tiedä" lääkärin määräystä. Tosin joillain esterit hajoaa sen verran hitaammin ja alhaiset arvot on ok, että se 2 viikkoa toimii. Onneksi nykyään suomessakin on enemmän jo oikeasti asiaan perehtyneitä lääkäreitä, jotka tietää, ettei se auta jos ne testotasot on siellä minimirajalla sitten viimeisen viikon. Se ettei sonniksi tunne, ei ole niin ongelma, mutta osalla henkinen hyvinvointi on sitten aina viikon ihan perseestä.

Sustanonissa on osa nopeita estereitä, esim. propionaatin todellinen puoliutumiaika on jopa alta päivän. Sillä käytännössä aina piikkaa arvot sinne suprafysiologisella tasolla pariksi päiväksi ja sitten ne romahtaa nopaesti alaspäin ja loppuaika mennään hitaampien estereiden voimalla, mutta niistäkin pisin on jo kahden viikon kohdalla puolittunut. Mullahan on tosiaan resepti niin, että sustaa on 9 päivän välein pistämiseen, voin tarvittaessa pistellä siis tiheämminkin kuin 10. päivän välein jos tuntuu sillä olo olevan parempi. Mulla oli edellisessä labrassa 10. päivänä kokonaistesto 14,9 joka on siis jo normaalin puolella, mutta toki vähän alhainen. Mitä se olisi sitten 21. päivänä...

Mullehan on määrätty myös aromataasi-inhibiittoria, kun estrogeenit nousi sen verran että tuli oiretta. Niillä kuitenkin laskee helposti liikaakin estroa, joten kokeilin vetää susta annoksen kahteen ruiskuun ja vaikken ihan 5. päivää pistänyt väliä, niin se tasasi pois sen liian korkean testotason ja samalla tietysti väheni estrogeeni. Ja toisaalta tasot ei lopussa tipu niin alas ja olo paljon parempi. Huolimatta siitä, että filterineulalla ja vähän liian isolla pistoneulakoolla meni nyt ainetta hukkaan. Sinäänsä tuo lasiampullista kahteen ruiskuun jako ja ruiskussa toisen annoksen säilyttäminen on lääkärien mielestä ihan kiellettyä, koska se toinen annos ei olisi sitten steriili. Mutta näin kuitenkin isossa maailmassa monet on tehneet vuosia ilman ongelmia ja kysyin asiaa omalta emännältä, joka nyt sattuu olemaan bakteriologian erikoisosaaja: Sustanonissa on n. 10% bensyylialkoholia, eli fenyylimetanolia ja alta 1%:n liuoskin on jo sellainen, ettei siinä ala bakteerit heti kasvamaan, niin hänen mielestään tuo susta säilyy ruiskussa ilman mitään ongelmaa. Ja siis nyt puhutaan sellaisen henkilön mielipiteestä, joka on tutkinut ja vetänyt bakteeritutkimusta kohta 20 vuotta ja tietää mistä puhuu.

Jos pistät itse, niin suosittelen suakin kokeilemaan tuota annoksen jakamista kahteen tai jopa kolmeen. Vaikka nyt tällä kerran 10. päivässä pistämiselläkin henkinen hyvinvointi on nyt loistava, ainakin verrattuna siihen mitä se oli ennen, niin kun jaoin annoksen, nukuin hyvin hyvin koko pistovälin, kun isolla kertaannoksella päivät 3-8 oli parhaat, alussa ilmeisesti kroppa kävi liian kovilla ja lopussa vähän tasojen lasku hyydytti.
 
Liittynyt
23.08.2021
Viestejä
123
Mulla kyllä tuli siihen kuukaudessa semmoinen rutiini, ettei ollut ongelmaa. Siinä kun kuitenkin päivittäiset lenkit tai potkistreenit ja pitää suihkutella jne, niin myös jotenkin paikkojen rasvaus meni samassa. Sustanonilla tosiaan ollaan ja 3 viikon tai jopa kahden viikon piikitysväli on semmoista "luin lääkkeen pamfletista ohjeen enkä muuta hoidosta tiedä" lääkärin määräystä. Tosin joillain esterit hajoaa sen verran hitaammin ja alhaiset arvot on ok, että se 2 viikkoa toimii. Onneksi nykyään suomessakin on enemmän jo oikeasti asiaan perehtyneitä lääkäreitä, jotka tietää, ettei se auta jos ne testotasot on siellä minimirajalla sitten viimeisen viikon. Se ettei sonniksi tunne, ei ole niin ongelma, mutta osalla henkinen hyvinvointi on sitten aina viikon ihan perseestä.

Sustanonissa on osa nopeita estereitä, esim. propionaatin todellinen puoliutumiaika on jopa alta päivän. Sillä käytännössä aina piikkaa arvot sinne suprafysiologisella tasolla pariksi päiväksi ja sitten ne romahtaa nopaesti alaspäin ja loppuaika mennään hitaampien estereiden voimalla, mutta niistäkin pisin on jo kahden viikon kohdalla puolittunut. Mullahan on tosiaan resepti niin, että sustaa on 9 päivän välein pistämiseen, voin tarvittaessa pistellä siis tiheämminkin kuin 10. päivän välein jos tuntuu sillä olo olevan parempi. Mulla oli edellisessä labrassa 10. päivänä kokonaistesto 14,9 joka on siis jo normaalin puolella, mutta toki vähän alhainen. Mitä se olisi sitten 21. päivänä...

Mullehan on määrätty myös aromataasi-inhibiittoria, kun estrogeenit nousi sen verran että tuli oiretta. Niillä kuitenkin laskee helposti liikaakin estroa, joten kokeilin vetää susta annoksen kahteen ruiskuun ja vaikken ihan 5. päivää pistänyt väliä, niin se tasasi pois sen liian korkean testotason ja samalla tietysti väheni estrogeeni. Ja toisaalta tasot ei lopussa tipu niin alas ja olo paljon parempi. Huolimatta siitä, että filterineulalla ja vähän liian isolla pistoneulakoolla meni nyt ainetta hukkaan. Sinäänsä tuo lasiampullista kahteen ruiskuun jako ja ruiskussa toisen annoksen säilyttäminen on lääkärien mielestä ihan kiellettyä, koska se toinen annos ei olisi sitten steriili. Mutta näin kuitenkin isossa maailmassa monet on tehneet vuosia ilman ongelmia ja kysyin asiaa omalta emännältä, joka nyt sattuu olemaan bakteriologian erikoisosaaja: Sustanonissa on n. 10% bensyylialkoholia, eli fenyylimetanolia ja alta 1%:n liuoskin on jo sellainen, ettei siinä ala bakteerit heti kasvamaan, niin hänen mielestään tuo susta säilyy ruiskussa ilman mitään ongelmaa. Ja siis nyt puhutaan sellaisen henkilön mielipiteestä, joka on tutkinut ja vetänyt bakteeritutkimusta kohta 20 vuotta ja tietää mistä puhuu.

Jos pistät itse, niin suosittelen suakin kokeilemaan tuota annoksen jakamista kahteen tai jopa kolmeen. Vaikka nyt tällä kerran 10. päivässä pistämiselläkin henkinen hyvinvointi on nyt loistava, ainakin verrattuna siihen mitä se oli ennen, niin kun jaoin annoksen, nukuin hyvin hyvin koko pistovälin, kun isolla kertaannoksella päivät 3-8 oli parhaat, alussa ilmeisesti kroppa kävi liian kovilla ja lopussa vähän tasojen lasku hyydytti.
Kiitos kattavasta vastauksesta, sulla selvästi hyvin tietoa ja hyvät lääkärit löytynyt kun on osattu laittaa annokset kuntoon. Minulla on nyt taas kohta seurantamittaukset tällä lääkärillä ja pitää sitten katsoa jos saisi tuota väliä lyhemmäksi jos arvot alhaalla. Oli tuolla kolmella viikolla lopussa tosi alhaalla ja nyt on 2.5 viikkoa, en usko että on kovin korkealla tuossakaan. Pari kertaa kysynyt aiemmissa paikoissa pitäskö sitä mitata ja väliä katsoa niin jotain muristu ja kuittailtu että ei tässä mitään kannata mitata ja ei sitä voi lyhentää kuitenkaan :)

Lääkäreistä tuntuu löytyvän noita omasta mielestään kaikentietäviä, sama missä käy ja millä asioilla. No, nykyinen ainakin valmis seuraamaan tilannetta ja sääti jo kerran lyhemmäksi tuota väliä ja katsotaan nyt uusiksi. Kolme viikkoa oli mielestäni sellainen että loppua kohti oli vaikutukset menneet jo kauan sitten, on tämä vähän parempi mutta hyvähän se lyhyempikin olisi. Mutta nyt sentään seurantaa. Hyvä tietää myös tuo kahteen jako ja estroista muistakin lukeneeni joskus. Onhan noissa tosiaan varmaan enemmänkin säätövaraa jos on joku joka oikeasti tietää. Täytyy pitää mielessä.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
pakko oli ottaa 4*15mg opaa kun kerran rivat on tukustakin lopussa, alkoi niin tulemaan paniikki-epätodellinen olotila.
tuntuu että irtautuu reali-maailmasta ja pelkää omia psyyke-ajatuksiaan, ei kiva.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Tänään aamulla herätessä verensokerit jotenkin fituillaan, oli pakko mennä sänkyyn koisimaan takaisin, nukkumaan 22, koira ulos ovesta 03, sitten 06 ylös ja koiro ulos, sitten 09-11 nukkumaan, tuntui heikotuksen pahat oireet, en tiedä oliko viekkarit?
vielä on wanhoja warastossa olleita rivoja 0.5mg:sia, otan niitä 2kpl aamuisin, nyt oli pakko ottaa opaa 15mg*2 ja mennä nukkumaan, on todella paha olo melkein paniikkikohtaus kun tulee hirveä heikotus :(

yx mun tuttu on niin jääräperse, "ei ole mitään paniikkia eikä masennusta, ne ovat höpö höpö juttuja kuten Jumalakin, höpö höpöjä"
tosin kääpä on 80vee että annettakoon se hälle anteeksi, jokainen saa olla omaa mieltä mutta mulle on turha tulla mitään opettaa 55veenä.
mä syön vaikka kloriittia, ei aina tarvitset olla tulemassa muita arvostelemaan!!!

nilkkakin kipeä ja toinen polvi kanssa, se vaan höpöttää "kepit pois ja liikkumaan kunnolla, liikunta on lääke" :sangry:

Sama sen ämmä, liikunta on lääke, sitten ravataan joka viikko ea-polilla koska on nivelet paskana, pumppu tilttaa jne.
koska ei oteta mediä vaan liikunta on lääke!!

Olisin ollut oikein fittumainen niin kun se oli sairaalassa tarkkailussa 2vrk:tta sydärin takia niin olisin mennyt taikka soittanut sille
"hei, lähdetään Tikkurilan maratonille, mä tulen hakee, sydärikin paranee maratonilla"
ei perkele mitä ihmisiä on luotua meidän riesaksi, käämit palaa saatana!!
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
333
Ahdistus on helpottunut kun sain jotkut asiat hoidettua. Toimeentulo on turvattu kun soitin TE-toimistoon ja kysyin miksi olin edelleen TYP:issä, selvisi että en ollut siellä enää,olivat lähettäneet viestin väärään numeroon.
Pääsin työttömien työpajaan joten nyt on joksikin aikaa tekemistä. Varmaan se kotona oleskelukin toimettomana lisäsi ahdistusta ja ehkä masennustakin.
Kouluun pääseminen meni perseelleen ja samoin kävi vapaaehtoishommille joten olin jo ahdistunut siitä että pääsenkö edes työttömien työpajaan.
Turhan tavaran ostaminen raivostuttaa nyt pahasti. Aiemmin luulin että kyseessä on joku ostos riippuvuus mutta myöhemmin tajusin että tämä ostaminen on jollain tavoin pakollista joten aloin epäilemään että kyseessä olisi joku pakkoajatus/toiminto. No mielenterveys hoitaja soittaa perjantaina, saa nähdä mitä se sanoo.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Kouluun pääseminen meni perseelleen ja samoin kävi vapaaehtoishommille joten olin jo ahdistunut siitä että pääsenkö edes työttömien työpajaan.
Turhan tavaran ostaminen raivostuttaa nyt pahasti. Aiemmin luulin että kyseessä on joku ostos riippuvuus mutta myöhemmin tajusin että tämä ostaminen on jollain tavoin pakollista joten aloin epäilemään että kyseessä olisi joku pakkoajatus/toiminto. No mielenterveys hoitaja soittaa perjantaina, saa nähdä mitä se sanoo.
hyväke juttu mulla on säännöllinen joka arkipäivä kerhoa ma 3h ti-to 2h pe 4h.
kivaa touhuamiasta ja näkee muitakin samoista oireista kärsiviä, kunnon vertaistukea.

Mulla oli aikoinaan karmea pakottava tarve ja paniikki jos tilillä oli enemmän kuin kymppi, piti heti mennä tuhlaamaan se, onneksi nyt olen rauhoittunut, kiitos diego-koiran, sen lääkäriä varten säästänyt jo 150e.
kaiken kaikkiaan reipas terapiakoira.
joulukuussa hakemaan kirkon diakonilta vakkari 50e ruokaa varten, saa edes jouluna syödä paremmin mitä normi arkisin ristikkoperunoita ja kalkkunanakkeja 2.50e/ateria.

kelan tuet laitan joulukuun ½ välissä menee, vain tammikuu, koska tulee tammikuussa ekaa kertaa työeläkkeeseen 100:n plussaa mutta ne vähentää=takuueläke fittuun.
sen jälkeen sitten laittaa loput 5kk, sen jälkeen sitten taas suoraan ½vuotta niin ei tarvitse sompata kaikkien asioiden kanssa joka fitun kuukausi :(
Takuueläke häviää mutta sossun manit kasvaa huntilla, höh.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Pääsin työttömien työpajaan joten nyt on joksikin aikaa tekemistä. Varmaan se kotona oleskelukin toimettomana lisäsi ahdistusta ja ehkä masennustakin.
Kouluun pääseminen meni perseelleen ja samoin kävi vapaaehtoishommille joten olin jo ahdistunut siitä että pääsenkö edes työttömien työpajaan.
Turhan tavaran ostaminen raivostuttaa nyt pahasti. Aiemmin luulin että kyseessä on joku ostos riippuvuus mutta myöhemmin tajusin että tämä ostaminen on jollain tavoin pakollista joten aloin epäilemään että kyseessä olisi joku pakkoajatus/toiminto. No mielenterveys hoitaja soittaa perjantaina, saa nähdä mitä se sanoo.
Ihan hieno juttu tuo työpajakin, niin saa tekemistä tosiaan. Lisää sosiaalisia suhteita, kun näkee ihmisiä.

Millaiseen kouluun muuten hait? Jännää on ihan tuo hakeminenkin jo yksinään. Mikäänhän ei varmaan estä hakemasta useammankin kerran kouluun.

Voi olla vaikka niinkin, että ostelee turhaa tavaraa, koska ei ole oikein muutakaan tekemistä? Itsekin on tullut ostettua turhia juttuja, kun siitä varmaan hetkellisesti saa jotain mielihyvää. Ja sitten taas pitäisi myydä se ylimääräinen tavara pois, kun ei sille mitään oikeaa käyttöä ehkä olluttaan. Menee vähän rahaakin hukkaan tuollaisessa.


Mulla menee nyt Venlafaxin 300mg ja kun lääkärille tulee pian asiaa niin ajatuksena, että jos voitaisiin kokeilla tilalle Duloksetiini 120mg. En yhtään tiedä sitten, että mitä mieltä lääkäri olisi, kun ei itselläkään ole mitään tarkempaa tietoa, että kumpi voisi auttaa paremmin.

Venlafaxin ja Voxra ei ilmeisesti käy samaan aikaan, mutta en tiedä kävisikö Duloksetiini ja Voxra samaan aikaan. Jotain epämääräistä miettimistä siis lääkärille. Ehkä voisin myös kysäistä Ketamiinista. Ja saa nähdä millainen lääkäri sieltä edes tulee, kun se on kumminkin nyt joku aivan vieras. Itse ainakin toivon, että saisin kuntoutustuelle jatkoa. Se epätietoisuus on tosiaan "jännää" että kuinka käy.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
333
Millaiseen kouluun muuten hait? Jännää on ihan tuo hakeminenkin jo yksinään. Mikäänhän ei varmaan estä hakemasta useammankin kerran kouluun.
Kiinteistöhuolto linjalle. Oli vain yksi hakija koko ryhmässä niin en päässyt kouluun. En tiedä haenko enää tuohon kouluun, ongelmani sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa olivat läsnä kyseisessä koulussa jo aiemmin ja niihin ei saanut apua. Jo aiemmin lopetin saman koulutuksen ahdistuksen takia.

Voi olla vaikka niinkin, että ostelee turhaa tavaraa, koska ei ole oikein muutakaan tekemistä? Itsekin on tullut ostettua turhia juttuja, kun siitä varmaan hetkellisesti saa jotain mielihyvää. Ja sitten taas pitäisi myydä se ylimääräinen tavara pois, kun ei sille mitään oikeaa käyttöä ehkä olluttaan. Menee vähän rahaakin hukkaan tuollaisessa.
Itsellä tuota ostamista ilmeni aiemminkin kun minulla oli jotain tekemistä. En saa edes mielihyvää tuosta rojujen ostosta....En edes tiedä mistä tuo osto turhuus johtuu ja sehän harmittaa pirusti. Joo tavarat saa kyllä myytyä mutta eihän niistä saa enää kaikkia rahojaan takaisin.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Tänään aamulla herätessä verensokerit jotenkin fituillaan, oli pakko mennä sänkyyn koisimaan takaisin, nukkumaan 22, koira ulos ovesta 03, sitten 06 ylös ja koiro ulos, sitten 09-11 nukkumaan, tuntui heikotuksen pahat oireet, en tiedä oliko viekkarit?
vielä on wanhoja warastossa olleita rivoja 0.5mg:sia, otan niitä 2kpl aamuisin, nyt oli pakko ottaa opaa 15mg*2 ja mennä nukkumaan, on todella paha olo melkein paniikkikohtaus kun tulee hirveä heikotus :(
Itse kun en noita saa, niin aamuisin 25mg Ketipinor ja sama myös joskus klo 15.00 aikaan. Mulla ehkä parantaa keskittymistä, kun ehkä vie vähän ahdistusta pois. Jo tottunut, kun ei mitään huomaa, että olisi koko psykoosilääkettä ottanutkaan.

Jännä tavallaan, kun jostain lääkkeistäkin pulaa, eikä oikean vahvuuksisia sitten aina saa heti. Tulee pitkä odotus.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Kiinteistöhuolto linjalle. Oli vain yksi hakija koko ryhmässä niin en päässyt kouluun. En tiedä haenko enää tuohon kouluun, ongelmani sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa olivat läsnä kyseisessä koulussa jo aiemmin ja niihin ei saanut apua. Jo aiemmin lopetin saman koulutuksen ahdistuksen takia.


Itsellä tuota ostamista ilmeni aiemminkin kun minulla oli jotain tekemistä. En saa edes mielihyvää tuosta rojujen ostosta....En edes tiedä mistä tuo osto turhuus johtuu ja sehän harmittaa pirusti. Joo tavarat saa kyllä myytyä mutta eihän niistä saa enää kaikkia rahojaan takaisin.
Joo. Itse olen kauan sitten ollut jo ammattikoulussa, mutta nyt tavallaan uudelleen sote-alalla. Ihan mielenkiintoista. Mulla taas joku psykologi diagnosoi sen eristäytyvän persoonallisuushäiriön ja lääkäri/psykiatri sen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Eli tavallaan viihtyisin vain omissa oloissani, mutta ei se nyt taida ihan niinkään mennä. Juuri tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei ole. Vaikka joskus voi tulla sosiaalisissa jutuissa pää kipeäksi. Eli varmaan jännittää liikaa.

Saa tosiaan myytyä, mutta vaikka olisi käytettynäkin ostanut, niin kauhea vaiva myymisestä tulee ja tosiaan hankala saada samaa hintaa. Äkkiä sitten tulee kalliiksi ja se taas harmittaa. Toivotaan että se hoitajakin osaa sanoa jotain asiasta. Itse en ole koko asiasta maininnut, kun ei ole ollut vielä liian suuri ongelma ja kai pyrin olemaan ostelematta, vaikka vähän hankalaa sekin.


Mullakin toki olisi varmaan vieläkin pahempia ongelmia, mutta nuo neljä lääkettä auttavat kohtalaisesti. Ja johonkin "luonnehäiriöön" ehkä auttaisi sitten mulla psykoosilääke (Abilify). En enää muista mitä hyötyä siitä olen saanut, mutta muistaakseni jotain. Ehkä vähän rauhallisempi tai jollain lailla normaalimpi olo.

Masennuslääke sitten taas ehkä paransi näkökyä (jännä juttu), että huono näkä parantui normaaliksi. Myös jotain lume vaikutustakin voi noissa olla mukana.
 
Liittynyt
09.03.2019
Viestejä
137
Pitääkö kuin olla pää kuralla että pystyy syömään Ketipinoria aamuisin? Mulla 25 mg Ketipinor nukuttaa iltaisin kuin tukki, ja 200 mg vetää miehen ihan köniin peiton alle. Koittivat vielä ehdottaa että 200 mg ottaisin useampaan kertaan päivässä, muka auttaisi opiskelussa... :rofl:
 
Liittynyt
09.03.2019
Viestejä
137
Olisiko kellään kokemuksia Sertraliinista? Lukemani mukaan vaikuttaisi serotoniinin ohella myös dopamiiniin, jolloin olisi enemmän piristävä vaikutus.
Fluvosol-valmistetta (Fluvoksamiini) olen tässä muutaman kuukauden syönyt lähinnä korona-oireiden ehkäisyyn. Ongelmaksi tulee se, että kofeiinin vaikutus jatkuu (puoliintumisaika pitenee), jolloin nukkumisesta tulee haastavaa kun päässä on kierroksia.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Pitääkö kuin olla pää kuralla että pystyy syömään Ketipinoria aamuisin? Mulla 25 mg Ketipinor nukuttaa iltaisin kuin tukki, ja 200 mg vetää miehen ihan köniin peiton alle. Koittivat vielä ehdottaa että 200 mg ottaisin useampaan kertaan päivässä, muka auttaisi opiskelussa... :rofl:
Itse söin alkuun 200mg Ketipinoria, että tuli kunnolla uni ja vähän sain selviteltyä "pään tilannetta". Sitten sain 7.5mg Mirazapin lääkkeen (masennuslääke), niin aloin vähän kerrallaan pudottamaan Ketipinoria alas, eli vain 25mg. Mutta maks 5*25mg päivässä. Kaksi yöllä ja yleensä vain 2 päivällä.

Mulla tuo Ketipinor ja Mirtazapin ei nukuta enää koko yötä, vaan joskus klo 00.00 jälkeen herään ja otan uudelleen saman.

Jossain vaiheessa lääkäri ehdotti jonkun lääkkeen poistoa ja koitin jättää Mirtazapinin pois, niin eihän siitä oikein mitään tullut. Joutui ottaa jotain 200mg Ketipinoria tilalle, mutta uni oli silti huonoa. Eli 25mg Ketipinor on ollut aika paras. Kun taas Mirtazapin ilmeisesti väsyttää sitä enemmän mitä pienempi annos on. Eli se 15mg tabletin puoliska olisi siitä paras. Tuo 50mg Ketipinoria tuntuu sitten jo päässä ja tuntuu "tunkkaiselta/väsyttävältä" vaikka pysyisikin hereillä. Eli se ei kyllä minusta enää "paranna muistia". Eli siis vie kyllä sekin ahdistusta pois, mutta jo hankalampi pysyä hereillä.

Toki jos ei ole tuota lääkettä koskaan käyttänyt ja nukkuminenkin on muutenkin täysin normaalia, niin jo ilmeisesti 12.5mg Ketipinoria auttaa uneen. Jonkinlainen tottuminen tulee pidemmällä käytöllä/suuremmilla annoksilla seja pää ei mene niin sekaisin kuin mitä ennen meni. Itse kun en taas oikein saanut ollenkaan nukuttua tai ehkä pari tuntia vain. Ja lisäksi unirytmikin oli hullunkurisista vuorotöistä johtuen täysin väärä.

Olisiko kellään kokemuksia Sertraliinista? Lukemani mukaan vaikuttaisi serotoniinin ohella myös dopamiiniin, jolloin olisi enemmän piristävä vaikutus.
Fluvosol-valmistetta (Fluvoksamiini) olen tässä muutaman kuukauden syönyt lähinnä korona-oireiden ehkäisyyn. Ongelmaksi tulee se, että kofeiinin vaikutus jatkuu (puoliintumisaika pitenee), jolloin nukkumisesta tulee haastavaa kun päässä on kierroksia.
Itselle tuo ei ole tuttu.

Itse nostinkin tänään Venlafaxinia 300mg->375mg, joka taitaa olla samalla lääkkeen maksimi.

Wikipedia, Venlafaxin:
"Serotonergiset vaikutukset korostuvat pienillä annoksilla, kun taas vaikutukset noradrenergisiin ja osittain dopaminergisiin toimintoihin ilmenevät vasta suuremmilla annoksilla.[7]"
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
108
Useampi vuosi olen syönyt Sertralinia. Voit kysyä multa jotain tuosta lääkkeestä.
Ite sain myös 2 viikkoa sitten tämän lääkkeen kokeiluun ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoitoon. Masennusta ei ole, mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta? Ainakin nyt huomaa jo sen ettei ole tarvinnut bentsoja ottaa niin tiuhaan, rauhallisempi olo. Liekkö lumevaikutusta vai oikeata.

Jännä mitenkä ovat vaan bentsoja automaattisesti kirjoittaneet jokaisen lääkärikäynnin jälkeen, nyt ekaa kertaa joku "oikeampi" lääke kokeilussa. Lääkäri totesi että nyt on käypähoitosuositusten mukaiset lääkkeet.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 381
Ite sain myös 2 viikkoa sitten tämän lääkkeen kokeiluun ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoitoon. Masennusta ei ole, mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta? Ainakin nyt huomaa jo sen ettei ole tarvinnut bentsoja ottaa niin tiuhaan, rauhallisempi olo. Liekkö lumevaikutusta vai oikeata.

Jännä mitenkä ovat vaan bentsoja automaattisesti kirjoittaneet jokaisen lääkärikäynnin jälkeen, nyt ekaa kertaa joku "oikeampi" lääke kokeilussa. Lääkäri totesi että nyt on käypähoitosuositusten mukaiset lääkkeet.
Voihan se olla 2 viikossa jo oikeaa vaikutusta paniikkihäiriön tai voihan siinä olla lumevaikutustakin. Bentsoja sitten säästyy "oikeaan käyttöön" väliaikaisesti. Jos siis niitä vielä on.

Mulla kanssa huomattiin tuota paniikkihäiriötä, mutta kun tiedosti asian, niin paniikkia ei enää tullut. Toki lääkekin voi olla syy, että paniikki vain loppui.

Jos ei ole pahemmin sivuvaikutuksia, niin ehkä tuo rauhallisempi olo on sitten ainut, josta huomaa? Kerran masennusta ei ole, niin siltä osin olo ei muutu miksikään.

Mulla siis paniikki kyllä haittasi, mutta koska se parani, niin ei ole sitten diagnoosia siitä.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
333
mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta?
Ei mitään tietoa, minä syön tuota myös masennukseen. Vaikutus pitäisi alkaa viikossa joten älä ihmettele jos aluksi tuntuu siltä että mitään ei tapahdu.

Mulla ei ole bentsoja kirjoitettu koskaan, aina olen saanut vain Sertralinin. Itsellä tuo Sertralin ei tosin yksistään auta ahdistukseen vaan pitää syödä vielä toistakin lääkettä.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
333
Viime perjantaina soitti hoitaja vaan eipä sitä paljon tuntunut kiinnostavan tuo ostamisriesa. Siirsi minut vain toiselle hoitajalle kuukauden päähän.
Vähän tuntuu siltä että tämä "pakko-ostaminen" on jonkinlaista ostosriippuvuutta, osa sen oireista vastaa juuri tuota riippuvuutta ja osa ei. No kuitenkin tuokin riippuvuus näyttää olevan mielenterveys hoitajan alaa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Viime perjantaina soitti hoitaja vaan eipä sitä paljon tuntunut kiinnostavan tuo ostamisriesa. Siirsi minut vain toiselle hoitajalle kuukauden päähän.
Vähän tuntuu siltä että tämä "pakko-ostaminen" on jonkinlaista ostosriippuvuutta, osa sen oireista vastaa juuri tuota riippuvuutta ja osa ei. No kuitenkin tuokin riippuvuus näyttää olevan mielenterveys hoitajan alaa.
miulla oli kuten mainostin aikoinaan sama, jos oli mania niin oli pakko tuhlata se jonnekkin.
nykyään on koiron sairaus-kassa niin on syy, miksi säästän sinne mania, nyt on 100e ja kohta tulee kaverin läppäristä 80e lisää kasaa.
mulla ollut viimeiset 3viikkoa heräämistä, nukkumaan 00:30 ja herään pissalle 06:00 sitten en olevinaan saa unen päästä kiinni,
pitkästä aikaa sain tänään herättyä 09 ja kuselle, siitä sitten sänkyyn ja 10:ltä nousin ylös se on oikeaa menoa.

pitää kait laittaa palautetta tuonne lääkevirastoon, oli lehdissä juttua että ennätysmäärä lääkkeitä saamatta.
mulla on kuukauden 1½:n päästä vasta codetabs sekä rivatril, onneksi on varastoa niin otan 2*0.5mg rivaa aamulla ja tarvittaessa sitten 15mg:n opaa.

sanottiin että tukustakin on kamat loppu tulee vasta marraskuun lopulla, pahin oli joku viikko 50-52 :(
 
Liittynyt
01.02.2017
Viestejä
214
Itse olen vakavasta masennuksesta (+muutamasta muusta syystä) työeläkkeellä.
Ennemmin anhedonia ollut jo vuosia enemmän ja vähemmän koko ajan päällä.
Säästäminen on sinänsä helppoa kun ei tee koskaan mitään mieli. No kesällä jäätelöä mutta sekin alkoi tökkiä. Nälkä kyllä tulee mutta menee ruisleipä/piimä/banaani/viili/jogurttilinjalla kun noita on helppo syödä. Missään ravintolassa tms. en ole käynyt käytännössä vuosiin. Varsinkin hälyn sieto nolla ja ihmiset ympärillä ahdistaa.
Jonkinverran katkeruutta tulee kun ei koe mielihyvää eikä mielenkiintoa oikein mihinkään.
Musiikkikin on aika lailla jääny pois kun hirmu tarve hiljaisuuteen.
Entinen supersuorittaja ja nyt opettelen tekemään rutiineja kotona. Vaimo käy töissä niin on pakko
pystyä hoitamaan arkiasiat kotona. Suljetulla oli parasta että sai vain olla. Sinne pääsin kun suorittaja lopulta tippui ja korkealta.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Missään ravintolassa tms. en ole käynyt käytännössä vuosiin. Varsinkin hälyn sieto nolla ja ihmiset ympärillä ahdistaa.
Huomenta, mulla aikoinaan intin jälkeen sama, kun paniikkikohtaukset tuli duunissa kivassa mutta isossa ja hälinäiseissä ruokalassa, en vaan kestänyt, tuntui että maailma kaatuu päälle ja tulee psykoosi, vein äkisti kaikki ruuat roskiin ja äkkiä ulos, sen jälkeen vain eväät duunihuoneeseen.

Mulla kanssa ennen oli että "jättäkää mut rauhaan" mutta nyt olen sosiaalinen ihminen, kaipaan muita, vaikka tuntemattomien seuraa.
meikällä menee helpporuoka 4v:tta, ristikkoperuna-pakaste 600g uuniin nakkipalojen kanssa 200c 30min. sitten minitomaatit päälle ja sinappia, lasillisella limua.
en jaksa, kautta sain lapsena tarpeeksi perunoiden kuorimisesta, en todellakaan jaksa enkä osaa (kait) tehdä himaruokaa :(

ulkona en käy eläkeläisruokalassa syömässä koska liian kallis 8e, mun lämmin ateria saa maksaa 2.50e/vrk.
kerran syön vaan lämpimän aterian päivässä kuten monet tekee.

Tsemppiä Siulle <3
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka vähemmän kun rivatrilit tulee tukkurille ehkä takaisin vasta tammikuussa :(
kivat sullensa, tosi mukavaa, ei voi lekuri antaa varastoon vaan sitten vasta kun viimeinenkin tabletti on syöty saa uuden purkin, tässä sitä nyt ollaan helevetti.

on se tosi kivaa 30 vuotta syöty samaa masennus-lääkettä, ja sitten kerrasta poikki,
kotipuoskari sanoo vaan arvauskeskuksessa "se on epilepsialääke, opamox ajaa samaa asiaa" :o !!!!

eli jos on käsi poikki ja verta vuotaa niin laastaria vaan siihen, kyllähän yleensäkin laastaria käytetään haavoihin ja varmaankin se murtuma sitten luutuu parissa vuodessa jotenkin kuntoon :(
 
Liittynyt
01.02.2017
Viestejä
214
Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka vähemmän kun rivatrilit tulee tukkurille ehkä takaisin vasta tammikuussa :(
kivat sullensa, tosi mukavaa, ei voi lekuri antaa varastoon vaan sitten vasta kun viimeinenkin tabletti on syöty saa uuden purkin, tässä sitä nyt ollaan helevetti.

on se tosi kivaa 30 vuotta syöty samaa masennus-lääkettä, ja sitten kerrasta poikki,
kotipuoskari sanoo vaan arvauskeskuksessa "se on epilepsialääke, opamox ajaa samaa asiaa" :o !!!!

eli jos on käsi poikki ja verta vuotaa niin laastaria vaan siihen, kyllähän yleensäkin laastaria käytetään haavoihin ja varmaankin se murtuma sitten luutuu parissa vuodessa jotenkin kuntoon :(
Bentso on muutenkin hyvä vaihtaa toiseen joskus, muuten sä otat niitä viekkareihin lähinnä.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Bentso on muutenkin hyvä vaihtaa toiseen joskus, muuten sä otat niitä viekkareihin lähinnä.
Mulle vaan sattui kerran tosi kivasti.
vuonna 1890, nooh psykan lekuri määräsi seronil 200mg*2/vrk:ssa.
sitten ne ajettiin alas "oikea-oppisesti" vähän kerrallaan.
nooh, meni kuukasi ilman, sitten tuli oireet:
- sähköshokkeja päästä jalkoihin
- huimausta, sai kävellä seiniä pitkin
- tunnekuohuja, aloin itkemään karmeasti esim. kympin uutisten aikaan.

Käväsin lekurilla "ei johdu näistä lääkkeistä, ei ole tiedossa näitä sivuoireita"
käväsin akuutissa "ei johdu näistä lääkkeistä, ei ole tiedossa näitä sivuoireita"
ramppasin 8 kertaa joka puolella "ei johdu näistä lääkkeistä, ei ole tiedossa näitä sivuoireita"

sitten luojalle kiitos oli vanhaa kamaa kaapissa, otin 2*200mg niin 2tunnin päästä olo normaali.
soitin lekurille ja haukuin "aijaah, näköjään sitten niillä onkin tuollaiset viekkarit"

Tein Orionille viestin, onneksi olivat todella kiinnostuneita, käytiin tiivistä kirjeenvaihtoa, puheluita
ja he merkitsivät nämä oireet viekkari-listaan.

Eli ei ne 20c:n puoskarit ole aina niin luotettavia :(
Kuka maksaa oppirahat? ketä kiinnostaa jos elämä menee päin helvettiä? ei ainakaan yhteiskuntaa eikä lekureita.
2022:n Suomessa on hienoa että on VAIN velvoitteita, mutta oikeuksia ei ihmisillä tarvitse olla.

nooh, pitää käydä 2h:n laivalla hakemassa rivotrilia virosta, taikka tilata kiinasta :(
kiinastakin kun tilaa niin kestää kuukauden, mutta jos maksat 20e extraa niin TULEE SEURAAVALLE VIIKOLLE

Vähänkös fituttaa, kestää 15vuotta että löydetään oikeat lääkkeet,
sitten psyka hokasee "sulla on lääkitys kondiksessa, meillä on pahempia mm. psykoosipotilaita, siirrämme sinut avolle, arvauskeskuksen puoskari uusii lääkkeesi"

Sitten kun ollaan saatu homma rullaamaan, niin sitten joku kandi tulee ja kirjoittaa kivasti ässä-arvan kanssa
"vastaavia" lääkkeitä.

rivatrilkin on saanut tarpeetonta negatiivista mainetta vain reindeer-spotting leffan myötä.
itse en ole huomannut tuossa lääkkeessä mitään "viihde-arvoa"
taas kerran yli-arvostettua :(

milli.JPG
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
108
Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka vähemmän kun rivatrilit tulee tukkurille ehkä takaisin vasta tammikuussa :(
2 opamoxista en ite pääsis edes sohvalta ylös kun tulee sellanen kooma päälle... Antovatko tosiaan noita tilalle? Aika rajua, tosin rajua on kyllä vetää bentsoja 30 vuotta putkeen muutenkin. Luulis että tuossa tulee armottomat vieroitusoireet.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
2 opamoxista en ite pääsis edes sohvalta ylös kun tulee sellanen kooma päälle... Antovatko tosiaan noita tilalle? Aika rajua, tosin rajua on kyllä vetää bentsoja 30 vuotta putkeen muutenkin. Luulis että tuossa tulee armottomat vieroitusoireet.
Juuh, otin hoitajaan yhteyttä, kerroin tilanteen että laitettiin avolle VAIN KOSKA lääkitys on kunnossa.
Nooh, nyt sitä sitten sorkitaan jonkun puoskarin kandin toimesta, eikä konsultoida psykan hoitajaa kuten vaadin.

Lekuri torppasi tokan kerran, Mutta, lupasi että konsuloi psykaa.
jaah että oireet :(
kyllä, ne ovat helvetistä.
Ennen oli paniikkikohtauksen tullessa Self-Check "lääkitys kunnossa?" On, selvä, relaa ei mitään hätää.
Nyt sitten lääkkeet lopussa eikä kirjoiteta 0.5mg:n sijaan 2mg:sia, tulee paniikkia päällensä
"Onko lääkitys kunnossa? no ei helvetissä ole, pitäisi opan auttaa, auttaako? toivotaan parasta, eikä voida mitään kun ei rivaa saada"

Kivoimmat ovat nukkumaan mennessä kun tulee paniikkia päällensä että tukehtuu, eikä uskalla nukahtaa, adrenaliinia tulee vereen eikä nukuta.
sitten karmeat paniikit ja tuskan hiki, nyt kuolet, avaa ikkuna kun et saa happea.
on se helvettiä että leikitään ihmisten psyykeellä :(

en ymmärrä tällaista peliä , ei auta kun kiskoa vaan opaa kouratolkulla ja toivoa parasta :sfacepalm:
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 365
Toivotonta, elämä on sitä itseään.
sanoin hoitsulle että kerhoo lekurille joka on:
a) tomppeli kandi
c) urologi

että tuo on ollut 30vuoden ajan kulmakivi oikeat lääkkeet.
pelottaa muutenkin koko elämä, lapsuus oli yhtä fitun pelkäämistä kouluja myöten, peruskole 8:ssa eri koulussa.
aina fittuiltiin uudelle kaverille, perheessä tapeltiin aina.
sain psyykattua itselleni todella pahat vatsakrampit.

minulla ollut lapsesta saakka aina yhtä helvetin pelko perseessä 100:lla.
eikö saatana voisi olla edes 55veenä pappana vapaa kerrankin elämässä saatana :scry:
 
Liittynyt
12.12.2021
Viestejä
68
Suosittelen kaikille masennuksesta, ahdistuksesta ja muille tunnesäätelyn vaikeuksista kärsiville tätä kirjaa
Viisas mieli
Bentsot ovat oikein käytettynä hyvä ensiapu, mutta ei niitä ole tarkoitettu jatkuvaan, jokapäiväiseen käyttöön.
 
Liittynyt
26.03.2020
Viestejä
23
nooh psykan lekuri määräsi seronil 200mg*2/vrk:ssa.
200mg? Toihan on sama kuin fluoksetiini eli se kaikkein peruksin SSRI ja vissiin ensimmäinen. Myös aiheuttaa vähiten viekkareita koska pitkä puoliintumisaika. Itse lopetin aikoinaan SSRIn käytön tuolla, vaihdoin Paxilin Prozacciin ja pikkuhiljaa vähensin.

Mutta siis 200mg*2? Eikös tossa ole maksimi jotain 60mg/vrk ja normiannos 20mg/vrk. Mitä ne on siellä määrännyt? Toihan on ihan liikaa. Vai meinaatko 20mg*2?
 
Toggle Sidebar

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjut
186 532
Viestejä
3 393 565
Jäsenet
60 801
Uusin jäsen
Niskalastaja

Hinta.fi

Ylös Bottom