Maistoitko jotain josta et pitänyt? Mitä?

[Unihiekkamyrsky]

Ajattelin että voisi olla hauska ketju jossa kerrotaan mistä maistamistamme emme ole pitäneet.

Aloitan:

Työkaveri toi töihin Thaimaasta Durian-karkkeja ja Durian-sipsejä. Durian on siis kuulemma pahanhajuinen hedelmä, en ole ennen maistanut. Sipsit oli hyviä, joten kokeilin myös karkkia.

Hyh.. karkki ei siis sinällään ollut pahaa, mut siinä oli ilmeisesti tämä durianin ominaistuoksu aika vahva, eikä se oli mikään hyvä haju. Tuli mieleen että söisi toffeekarkkia joka on pari päivää ensin ollut lätäkössä pihalla. Ei kiitos duriania enää itselle

 

[Mikkos]

Melkein kaikki kalatuotteet mitä moni kehuu.

Aina pitää kokeilla ja maistaa että olisko tää nyt se kalatuote mistä alkais ittekkin pitämään. Mutta ei, aina on enemmän tai vähemmän pettymys kun ei uppoo ni uppoo.

Harvassa on kalatuoteet joista tykkäisin. Turska ja seiti ja purkkityna menee kaloista ainoastaan.

 

[SINN]

Voi kuule lista on pitkä, mutta laitetaan nyt pari.

Hernekeitto, siis hyi saakeli. Jopa se haju saa kakomaan. En ole koskaan syönyt enkä syö
Kaalikeitto, -kääryleet, -laatikko. Eniten se haju.

Vaimon ostama Deliciest vadelmavanukas.
En tiedä oliko pilaantunut, mutta maku oli kuin pilaatuneeseen majoneesiin olisi ruutannut sinappia.
Haju oli sellainen vahvasti metallinen.

Maksapihvit, ei vaan saa alas. Se maku on vaan niin kamala.

Lammas, varsinkin vanha lammas. Kuin villasukkaa söisi.
Karitsa menee.

 

[ympyr]

Tuore korianteri pilaa kaiken. Kuin saippuaa maistaisi.

 

[MkH]

Ei tule mieleen mitään oikeaa ruokaa mistä en pitäisi. Sisäelimiä ei juurikaan ole tullut syötyä, joten sieltä ehkä löytyisi jotain mikä alkaisi tökkiä. Eineksien osalta on johonkin kamaluuksiin tullut törmättyä ja huono suklaa on myös etovaa.

 

[living_death]

Etanat, ravut- ja katkaravut, sienet, lähes kaikki vihannekset ja kaikki salaatit, kuminamauste, keuhkot ja sydän (käytetään mykyrokan valmistuksessa) ja aasialainen kalakastike.

Tämän lisäksi on allergiat tomaatille, porkkanalle, retiisille, banaanille, omenalle, pähkinöille, pavuille, appelsiinille, luumulle, persikoille yms.

Lista on pitkä, joten on helpompi sanoa, että voin syödä kypsentämättömänä ainoastaan tuorekurkkua, vesimelonia, kiiviä sekä muutaman mansikan, vadelman, mustikan tai viinirypäleen.

 

[Lacsative]

Monet sipsit ja tortillasipsit onnistutaan kyllä hienosti pilaamaan jollain surkeilla mausteilla ja lisäaineilla. Pari kertaa sortunut testaamaan Spicy Chili sipsejä tms, ja maku ollut jotain aivan muuta. Se on hieno saavutus, kun perunasta valmistetussa sipsissä ei peruna maistu enää ollenkaan, eikä itse pussissa mainittu maustekkaan ole se maku, vaan se on joku tunkkanen 35 maun yhdistelmä.

Sipseissä on muutenkin jotain outoa, kun alussa voi maistua ihan hyvältä, mutta muutaman kourallisen jälkeen alkaa ihan fyysisesti etomaan. Ehkä elimistö yrittää kertoa että älä nyt saatana tällaista paskaa syö. Kunnon sipsit kyllä maistuu, Taffelit jne.

Tämän lisäksi on allergiat tomaatille, porkkanalle, retiisille, banaanille, omenalle, pähkinöille, pavuille, appelsiinille, luumulle, persikoille yms.

Lista on pitkä, joten on helpompi sanoa, että voin syödä kypsentämättömänä ainoastaan tuorekurkkua, vesimelonia, kiiviä sekä muutaman mansikan, vadelman, mustikan tai viinirypäleen.

Onko oikeasti allergiat näin moneen? Ai saakeli. Ei käy kateeksi. Tuossa on jo aikamoinen lista omia arki raaka-aineita. Onhan se helppoa kun ei ole allergioita, eikä edes painoa kerry, jolloin voi tunkea suuhun lähes kaiken minkä vaan saa alas. Ei käy kateeksi ne jotka joutuu oikeasti tarkkailla mitä syö. Syöminen on minusta pääosin niin turha rutiini, ja sitä vaan pahentaa jos joutuu tarkkailla mitä syö.

 

[R+L=J]

Itse olen koittanut tietoisesti avartaa omaa makumaailmaa kun on ollut joitain inhokkeja. Niinkin outo inhokki oli joskus (vuosia vuosia sitten) kuin pekoni Tämä oli varmaan jostain lapsuudessa paskassa ravintolassa syödyn sisäfilepihvin ympärillä olleesta raa'aksi jääneestä pekonista jäänyt muisto.
Ostin sitten jonkun kerran kaikkia mahdollisia pekoneja kaupasta mitä löytyi ja vähemmän yllättäen kaikki niistä kelpasi kun hyvin paistoi
Samaa olen tehnyt sienien, sipulin ja muutaman muun jutun kanssa mistä joskus en välittänyt. Kaikista en toki tykkää vieläkään, mutta en jätä syömättä kuin jotkut hillosipulit (hyi).

Itse olen huomannut lähipiirissä vastaanlaisia tapauksia, yksi kaveri ei tykännyt medium pihvistä kun oli joskus paskassa raflassa vetänyt jonkun ö-luokan sitkeän paistipihvin jonka takia ei sitten ollut enää kokeillut myöhemmin. No kokkasin hänelle himassa jotain naudan marmoriulkofilettä medium rareksi ja yllätys yllätys nyt tilaa pihvinsä mediumina aina.
Yksi tuttu sanoi ettei voi syödä muita mereneläviä kuin kalaa ja sitten käy ilmi että ainoa kokemus näistä on kotimaiset jokiravut mitkä omastakaan mielestä ei ole kovin kummoisia, sitten kun tälle grillaa jotain tiikerirapuja niin ohhoh nyt on hummerit ja langustit ja kaikki kokeiltu ja kyllä kelpaa.

Makumaailma avartuu kivasti jos vaan kokeilee juttuja ennakkoluulottomasti. Allergiat sitten toki juttu erikseen, itsellä ei onneksi ole noita.

 

[Bertta]

Kaikki menee kun on nälkä. Nyky-yhteiskunnan mahdollistama nirsous antaa aika lapsellisen vaikutelman aikuisista ihmisistä.

 

[Unihiekkamyrsky]

Nyky-yhteiskunnan mahdollistama nirsous antaa aika lapsellisen vaikutelman aikuisista ihmisistä.

Omat vanhempani jotka kuuluvat suureen ikäluokkaan eivät pidä sushista.

Ja muutenkin suurin osa uusia trendiruokia mitä olen maistattanut niin ei kelpaa. Äiti ei esim tykkää jäälatteista, kahvi pitää kuulemma olla kahvia.

Lähinnä tarkoitan tällä kertoa että vaikka heille lapsena meni varmasti kaiken mitä sai niin nykyään osataan kyllä nirsoilla. Kaiken huippuna isäni ei tykkää kalasta. Esim uunilohta jos tekee niin äiti ja minä kuolataan kauheasti ja isä ei koskekaan.

 

[living_death]

Edellisestä tuli juuri mieleen sushi ja yleensäkin kylmäkypsennetyt tai kylmäsavustetut kalat + lipeäkala on jotain käsittämättömän pahaa.

 

[Unihiekkamyrsky]

Edellisestä tuli juuri mieleen sushi

Sushi on ’acquired taste’, itsekin söin joku 10 kerta ennen kuin opin pitämään. Nykyään lempiruokaani pizzan ja hampurilaisen ohella.

Susheistakin tosin tykkään vain tietynlaisista, tyypilliseltä buffan linjastolta löydän itselle kelpaavia noin puolet siitä mitä on tarjolla.

Tästä tulikin mieleen että wasabi on yksi inhokkini. Aivan karmeaa tavaraa. Ja kun sushiboxeissa tulee mukana, niin pitää kaapia niistä susheista irti sitä tulista vihreää tahnaa.

 

[salojan]

Ostin tuoretta dragons breath chiliä (2,4 miljoonaa scovillea) ja haukkasin puolikkaan. Vaikka olen Naga-chileihin tottunut niin toi oli aika järisyttävä kokemus.

 

[Varistin]

Aika vähissä on ne ruuat mitä en saa menemään alas, mutta jossain viestissä mainitut hillosipulit ovat sekä suutuntumaltaan että maultaan aika karmeita omaan suuhun.

Jostain syystä myös lohimureke tuntuu usein tarttuvan kurkkuun, en vain saa sitä alas. Kalaa toki tuoreena ja säilykkeenä syön muuten.

Myös aiemmin mainittu (tuoreen) korianterin saippuanmaku on itsellenikin tuttu, tästä törmäsin joskus väitteeseen, että osalla ihmisistä on geneettisesti makuaistissa poikkeama joka saa tämän aikaan. Olen kuitenkin aikaa myöten saanut itseni totutettua korianteriin, koska pidän useista aasialaisista ruuista.

Yleensä tykkään mauste- ja suolakurkuista., mutta jotkut etikkamarinoidut kasvikset ovat myös aika pahoja, ostin joskus esim. Lidlistä kurkkuviipaleita jotka maistuivat aivan karmeilta.

 

[Mikkos]

Aika vähissä on ne ruuat mitä en saa menemään alas, mutta jossain viestissä mainitut hillosipulit ovat sekä suutuntumaltaan että maultaan aika karmeita omaan suuhun.

Jostain syystä myös lohimureke tuntuu usein tarttuvan kurkkuun, en vain saa sitä alas. Kalaa toki tuoreena ja säilykkeenä syön muuten.

Myös aiemmin mainittu (tuoreen) korianterin saippuanmaku on itsellenikin tuttu, tästä törmäsin joskus väitteeseen, että osalla ihmisistä on geneettisesti makuaistissa poikkeama joka saa tämän aikaan. Olen kuitenkin aikaa myöten saanut itseni totutettua korianteriin, koska pidän useista aasialaisista ruuista.

Yleensä tykkään mauste- ja suolakurkuista., mutta jotkut etikkamarinoidut kasvikset ovat myös aika pahoja, ostin joskus esim. Lidlistä kurkkuviipaleita jotka maistuivat aivan karmeilta.

Tossa voi olla samaa juttua kun siinä että eri ihmisillä gintonic maistuu erilailla. Muistan joskus lukeneeni että tietyt maut on sellaisia mitkä voi muuttua hyvinkin radikaalisti.
Toi gintonic ja katkerot on sellaisia mitä itte ei saa millään alas, mutta toisille ne maistuu paremmin. Ihan niinkuin muullakin tasolla kuin pelkkä tykkää/ei tykkää.

 

[RaivokasMagma]

Perunamuusi. Jänkkiä, löysää, siltä väliltä. Jotenkin se tekstuuri ottaa niin penteleesti vastaan. Pystyy jonkun verran syömään ennen ku öykkö iskee. Hernekeitto on jotain josta pidän, mutta siinäkin iskee öykkö.

Jos jotakin josta en kertakaikkiaan pidä, niin sienet. Tekstuuri myöskin ja niiden sielunelämä, ei oikein viehätä.

Kuivalihavelli ruukas olla sellasta, ettei haluttanut syödä, mutta oppi sitäkin himoitsemaan. Pukkaa harmikseni olevan aika voimakasta tavaraa, niin maha menee sekaisin

 

[living_death]

Kouluikäisenä on tullut viimeksi syötyä liisterin makuista tillilihaa, mutta enää en varmaan pystyisi siihen ja ei se silloinkaan ollut suurinta herkkua.

Huru-ukot: tilliliha on väärinymmärretty herkku

– Mutta tietysti on ymmärrettävää, että koulujen keittiöissä tehdään valtavat määrät ruokaa pienellä henkilökunnalla, ei ole mahdollisuutta tehdä kaikkea alusta asti.

www.ts.fi

 

[Junaski]

Kieltä en syö kuin naisen suusta, hyi helvetti!. Kieliviillokit sun muut pitäisi kieltää lailla. Onneksi noita ei ole joutunut syömään sitten sen jälkeen kun olin polvenkorkuinen.

 

[alakääntö]

Kaljan mausta en ole koskaan tykännyt. Myös juustokakut jää syömättä. Myös uudet perunat voin kanssa en tykkää.

 

[Junaski]

Kaljan mausta en ole koskaan tykännyt.

Itse taas en pidä oluen mausta, mutta kaljaa juon jos sitä on tarjolla.

 

[Antti Alien]

"En tykkää oluesta" on vähän niin kuin sanoisi ettei tykkää limsasta. Minkä makuisesta oluesta mahtaa olla kyse? Itse en tykkää vedellä lantratusta lagerista, joka on Suomen yleisin oluttyyppi, mutta melkolailla kaikki muu on maistunut.

Varsinaisista syötävistä ei tule mieleen oikeastaan muu kuin homejuusto ja joissain sushirullissa käytettävä merilevä. Aurajuusto murustettuna ja uunin kautta käytettynä sopii hyvin pitsaan ja leipiin muutenkin, mutta joskus menin laittamaan sitä kylmänä salaatin sekaan ja hyi helvetti. Silloin jäi ruoka lautaselle. Maistui pelkästään homeiselta ja maku levisi koko annokseen. Valkohomejuusto ei aiheuta välitöntä yökötystä, mutta ei se nyt mitenkään nautinnollista ole syödä pehmeää ja suuhun tarttuvaa knölliä, joka maistuu varpaanväliltä. Merilevä taas maistuu laiturin alapuolelta. Nam nam.

 

[Unihiekkamyrsky]

En tykkää oluesta" on vähän niin kuin sanoisi ettei tykkää limsasta. Minkä makuisesta oluesta mahtaa olla kyse? Itse en tykkää vedellä lantratusta lagerista, joka on Suomen yleisin oluttyyppi, mutta melkolailla kaikki muu on maistunut.

En tykkää itsekään oluesta. Vähän sama asia kuin että en tykkää myöskään mustasta kahvista, mutta jos sekaan sotkee sokeria ja maitoa niin hyvin menee. Kaljan kanssa sama, selvinpäin ei mene, mutta jos on vaikka kotibileissä ja loppuillasta ei kertakaikkiaan ole muuta juomaa niin voihan sitä vähän hitaasti hörppien juoda. Mutta mausta en tosiaan pidä.

Joskus olen jopa opetellut oluen juontia että jos se olisi myös ’acquired taste’, mutta kun ei maistu niin ei maistu. Maailma on täynnä muitakin juomia, ei mun tarvi todistella kenellekään mieheyttäni juomalla olutta. Jos en kelpaa kun en juo olutta niin hei, en mä sun kaveri ois halunnu olla muutenkaan.

 

[Antti Alien]

En tykkää itsekään oluesta. Vähän sama asia kuin että en tykkää myöskään mustasta kahvista, mutta jos sekaan sotkee sokeria ja maitoa niin hyvin menee. Kaljan kanssa sama, selvinpäin ei mene, mutta jos on vaikka kotibileissä ja loppuillasta ei kertakaikkiaan ole muuta juomaa niin voihan sitä vähän hitaasti hörppien juoda. Mutta mausta en tosiaan pidä.

Joskus olen jopa opetellut oluen juontia että jos se olisi myös ’acquired taste’, mutta kun ei maistu niin ei maistu. Maailma on täynnä muitakin juomia, ei mun tarvi todistella kenellekään mieheyttäni juomalla olutta. Jos en kelpaa kun en juo olutta niin hei, en mä sun kaveri ois halunnu olla muutenkaan.

Kuten yritin tuossa kirjoitella, eri oluet maistuvat erilaisilta. Ja ei, Karhu, Lapin Kulta ja Karjala eivät ole eri oluita. Kokeile vaikka miehekästä vaaleanpunaista vadelma-souria tai mustaa siirappista imperial stoutia, josko maistuisi erilaiselta kuin muut. Sen jälkeen voit ymmärtää, että oluen sijaan et pidä keskioluesta. Siitä en pidä minäkään.

 

[Unihiekkamyrsky]

Kuten yritin tuossa kirjoitella, eri oluet maistuvat erilaisilta. Ja ei, Karhu, Lapin Kulta ja Karjala eivät ole eri oluita. Kokeile vaikka miehekästä vaaleanpunaista vadelma-souria tai mustaa siirappista imperial stoutia, josko maistuisi erilaiselta kuin muut. Sen jälkeen voit ymmärtää, että oluen sijaan et pidä keskioluesta. Siitä en pidä minäkään.

No joo itseasiassa pidän kyllä soureista.. Suuret Oluet Pienet Panimot festareilla tulee aina koko ilta kiskottua pelkkiä soureja

Tornion Panimon Hillatus esim aivan nannaa

 

[Vladimir Computin]

Tummat oluet ei uppoa

 

[Apinamakina]

Melkein kaikki kalatuotteet mitä moni kehuu.

Aina pitää kokeilla ja maistaa että olisko tää nyt se kalatuote mistä alkais ittekkin pitämään. Mutta ei, aina on enemmän tai vähemmän pettymys kun ei uppoo ni uppoo.

Harvassa on kalatuoteet joista tykkäisin. Turska ja seiti ja purkkityna menee kaloista ainoastaan.

Ite olen kalatuotteista vieläkin nirsompi ja ainoastaan lohi on sellainen mistä tykkään. Uunilohi ja perunamuusia ihan kunkkua. Tai kermainen lohikeitto. Kaikki valkoinen kala maistuu minusta ihan mauttomalle. Kesällä söin kalakeittoa kuhasta ja ahvenesta, niin kyllähän sitä syömään pystyi, mutten millään erottanut kaloja toisistaan kun samalta maistuivat eli ei millekkään. Ja raaka kala on sellanen mikä ei mene alas, ei edes graavilohi tai sushi. Pienestä pitäen siis kala ollut mulla inhokki. Ehkä saanut alkunsa siitä kun äiti teki kalakeiton jostain pakastetusta seistä, mikä ei maistu millekkään.

Oluet on itelle myös semmonen mistä en oikein pidä. Tai ainakaan noista perus karhuista, koffeista ja lapin kullasta. Kauheasti en ole erikoisempia makuja maistellut. Mutta jotkin vehnäoluet tai hunajaoluet kyllä menevät. Mutta enemmän oon lonkeromiehiä.

 

[finWeazel]

Pehmeä jälkiruokatofu sekä makeana että suolaisena versiona on jotain ihan hirveätä. Maisteltiin tuota työreissulla pekingissä. Jäi kaikilla länkkäreillä syömättä ja isännät jotain sanoivat, että maku+koostumus vaatii opettelua. Kuva googlesta, ei jaksa kaivaa omia kuvia arkistojen kätköistä. Asiaa ei tietty auttanut, että tuossa kohtaa maha oli ihan täys, kun oltiin ahmittu ravintolaa tyhjäksi perhetyyliin. Ehkä ton olis saanut uppoamaan, jos olisi ollut mahassa enemmän tilaa jäljellä.

Kamalin kalatuote koskaan. Jyrkkä ei kallen pehmeälle.

 

[living_death]

Ei nyt tarvita mitään olut ja kaljan tappeluita.

Kallen mätitahnan maku tuli melkein suuhun ja se on oksennus.

 

[VmH]

Jännä nyt kun itse mietin että mikä ruoka on viimeksi saanut kakomaan tai mikä ei mene alas, niin ei kyllä montaa tule mieleen kuin lapsuudesta. Pahimmat kakomisreflat tuli ihan pelkästä höyrytetystä/keitetystä kukkakaalista (jo hajusta) ja ehdottomasti ruusukaali.

Kukkakaalistakin voin tosin sanoa että kukkakaali -wingsit kyllä meni aika hyvin alas ja kerran intialaisessa raflassa oli jotain kukkakaali -curryä, joka oli jo todella hyvää ! Ja jossain paremmassa raflassa kukkakaali ja joku tryffelihöyste sopi hyvin yhteen.

Ruusukaaliin tosin en ole pitkiin aikoihin koskenut. Olisiko kellään jotain hyviä reseptejä joilla voisi ehkä saada toisenlaista perspektiiviä kyseiseen kasvikseen ? Olen yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

 

[Antti Alien]

Jännä nyt kun itse mietin että mikä ruoka on viimeksi saanut kakomaan tai mikä ei mene alas, niin ei kyllä montaa tule mieleen kuin lapsuudesta. Pahimmat kakomisreflat tuli ihan pelkästä höyrytetystä/keitetystä kukkakaalista (jo hajusta) ja ehdottomasti ruusukaali.

Huh, tuota lukiessa tuli rankka flashback kesäkeitosta, jota oli säännöllisesti koulussa ala-asteella. Löllöjä mauttomia vihanneksia suolaisessa maidossa.

Ruusukaaliin tosin en ole pitkiin aikoihin koskenut. Olisiko kellään jotain hyviä reseptejä joilla voisi ehkä saada toisenlaista perspektiiviä kyseiseen kasvikseen ? Olen yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Pilko puoliksi, laita öljyä päälle ja uuniin. Moni vihannes (ja melkolailla mikä tahansa muukin raaka-aine) alkaa kummasti maistumaan, kun sen vedessä lilluttelun sijaan paistaa.

 

[Mikkos]

Avocado on yks mitä en saa millään alas. Samoin guacamole. Ei vaan ymmärrä sitä sitä makua.

Pienenä en voinu sietää janssonin kiusausta, mutta nykyään se on suuri herkku vaikka en kalaruuista niin pidä mutta anjovis uppoo kun sen verran mausteista.
Snickers oli toinen mikä aiheutti pienenä oksorefleksejä.

Nykyisin tykkään banaanista sellaisenaan, mutta mikään "banaanin makuinen tuote", kuten banaanijugurtti tai limu saa kyllä kakomaan.

Ja mitä kasviksiin tulee, niin monista kasviksista saa hyviä kun vähän tuunaa ja maustaa kunnolla. Monilla kasvisällö tulee juuri jostain pelkässä vedessä keitetyistä rehuista jotka ei maisty miltään.
Esim kukkakaalista ja parsasta saa hyvää kun keittää kunnolla suolatussa ja maustetussa vedessä ja jättää pikkuisen napakaksi ja voita ja pippuria jäähtyessä päälle. On hyvää.
Kukkakaalikin kannattaa keittää hyvin maustetussa vedessä ja ei liikaa! Jos tulee vähänkään ylikypsäks niin rakenne muuttuu mössöks ja pehmeeks ja niitä on ällö syyä. Mutta nopean, n. 5min kiehautuksen jälkeen ne on napakoita ja suutuntuma on parempi. On kyllä yks mun lemppareita.

 

[alakääntö]

Ruohosipuli on sellainen mistä en oikein ruuissa tykkää. Se on ikävällä tavalla kirpeä. Toki se keitossa menee muun tavaran mukana mutta esim. salaateissa se tuntuu suussa nopeasti jo fyysisestikin pahalta.

Koulussa muistan joskus joutuneeni syömään jotain ruusumarjakiisseliä. En muista enää paljoa muuta, mutta pahaa se oli.

Olen myös ottanut elämäntehtäväksi kokeilla kaikki pahat kouluruoat uudestaan. Ja suurin osa on ollut ihan hyviä. Sienikastikkeet, kaalikääryleet ja mitä muita näitä nyt oli.

Piimä, viili ja maustesillit ovat myös mielestäni pahaa.

 

[Mikkos]

Ruohosipuli on sellainen mistä en oikein ruuissa tykkää. Se on ikävällä tavalla kirpeä. Toki se keitossa menee muun tavaran mukana mutta esim. salaateissa se tuntuu suussa nopeasti jo fyysisestikin pahalta.

Koulussa muistan joskus joutuneeni syömään jotain ruusumarjakiisseliä. En muista enää paljoa muuta, mutta pahaa se oli.

Olen myös ottanut elämäntehtäväksi kokeilla kaikki pahat kouluruoat uudestaan. Ja suurin osa on ollut ihan hyviä. Sienikastikkeet, kaalikääryleet ja mitä muita näitä nyt oli.

Piimä, viili ja maustesillit ovat myös mielestäni pahaa.

Kouluruuat on vähän kakspiippunen juttu. Riippuu niin paljon koulusta ja mistä ruuat tulee vai tehdäänkö itse. Plus että moni kouluruoka noin lähtökohtaisesti on pahaa koska se on alimaustettua ja monesti tulee valmiina jostain suurkeittiöstä.
Esim kaalipata/laatikko ei ole kovin kaksinen elämys koulussa, mutta kun tekee itse tai syö muuten hyvin tehtynä niin aiai kun on hyvää. Ja kunnon puolukkahillo kylkeen.
Samoin lihakastike jossa mauttomassa kastikkeessa lilluu läskin ja jänteenpaloja ja kumiperunat lykkää elinaikaisia traumoja. Mutta kun tekee kunnolliset potut ja oikean kunnon lihakastikeen hyvästä lihasta ja hyvin maustettuna niin hyväähän se on.

 

[pq]

Nykyisin tykkään banaanista sellaisenaan, mutta mikään "banaanin makuinen tuote", kuten banaanijugurtti tai limu saa kyllä kakomaan.

No tämä! Mikä kumma tuossakin on, banaani sellaisenaan menee hienosti, mutta ei tarvitse olla edes teollinen banaaniesanssi vaan riittää että survoo tehosekoittimella banaanin pirtelöksi ja kurkusta alas ei mennä.

 

[Mikkos]

No tämä! Mikä kumma tuossakin on, banaani sellaisenaan menee hienosti, mutta ei tarvitse olla edes teollinen banaaniesanssi vaan riittää että survoo tehosekoittimella banaanin pirtelöksi ja kurkusta alas ei mennä.

No juuri näin myös itsellä.

Liekkö jotain traumoja lapsuudesta kun sai lekurissa penisiliiniä ja valita mauksi joko "banaanin" tai "mansikan". Kumpikaan ei maistunut noilta vaan ihan hirveeltä ja oksennus meinaa vieläkin tulla kun nään jotain vaaleampunaista ja nestemäistä

 

[oestrus taurus]

Sinappi, majoneesi, ketsuppi suolakurkku, punajuuri... Jugurtti, rahka, piimä.... Sushit haisevat Prisman noutotiskin lähellä kauhealle enkä todellakaan ole niitä maistamassa.

Lidlillä oli taannoin joku tomaatti-lihapulla tuote-erä, jonka syöminen teki tuskaa. Olin lähellä heittää roskiin sellaisenaan, mutta periaate voitti täpärästi.

 

[pq]

No juuri näin myös itsellä.

Liekkö jotain traumoja lapsuudesta kun sai lekurissa penisiliiniä ja valita mauksi joko "banaanin" tai "mansikan". Kumpikaan ei maistunut noilta vaan ihan hirveeltä ja oksennus meinaa vieläkin tulla kun nään jotain vaaleampunaista ja nestemäistä

Varmasti suurin osa tässä ketjussa on tosiaan jotain lapsuuden traumoja tms, mutta tuo banaanin maun "pilalle" meneminen on kyllä sen verran universaalia etten ihan usko kaikilla ihmisillä olevan samaa traumaa, ja kaikilta keltä olen asiaa kysellyt on ollut sama reaktio banaanin kanssa.


Edit: itsellä esim. valkosipuli ja pienemmässä määrin jopa tavallinen sipuli on luultavasti tuollainen psykologinen juttu: mitään missä on valkosipulia kierrän noin ~kilometrin etäisyydeltä.

 

[Shadowhunter]

Itse kuulun niihin, jotka maistavat ainakin kerran, mitä tahansa einestä ja teen vasta sen jälkeen päätöksen onko hyvää vai pahaa. Valtava määrä erillaisia eineksiä on tullut maisteltua ja joukossa on ollut niin hyviä kuin pahojakin kokemuksia. Itsellä ei ole tuollaisia typeriä ennakko luuloja/opittuja estoja, kuin toisilla näyttää olevan.
Ulkomailla on tullut kivojakin kokemuksia, kun paikalliset tulee katsomaan länkkäriä, joka syö onnesta soikeena paikallista erikoisuutta, johon ei muut turistit voi edes katsoa.

Mutta yksi eines ei vain sovi omaan suuhun ja se on merilevä. Varsinkin sushissa käytettävä kirkkaan vihreä tapaus. Hyi helvetti minkä makuista. Mädätetyssä kalassakin maistuu Umami, mutta mikä tekee tuosta merilevästä niin erikoisen, että sitä voi laittaa suuhun. Kertakaikkisen karmeeta. Ihan kuin joisi valtameren vettä.
Tullut silti useita kertoja ihan vain kokeiltua, oppisko sitä edes välttämään. Ei niin ei. Jokin tuossa tökkii niin valtavasti, ettei sitä voi kuvailla.

 

[Kan Dee Dokata]

Tuore korianteri pilaa kaiken. Kuin saippuaa maistaisi.

Johtuu geeneistä. Itsellä on sama juttu varsisellerin kanssa. Salaatti välittömästi pilalla, kun tuota karvasta saippuakasvia siihen tungetaan.

 

[Kan Dee Dokata]

Jännä nyt kun itse mietin että mikä ruoka on viimeksi saanut kakomaan tai mikä ei mene alas, niin ei kyllä montaa tule mieleen kuin lapsuudesta. Pahimmat kakomisreflat tuli ihan pelkästä höyrytetystä/keitetystä kukkakaalista (jo hajusta) ja ehdottomasti ruusukaali.

Kukkakaalistakin voin tosin sanoa että kukkakaali -wingsit kyllä meni aika hyvin alas ja kerran intialaisessa raflassa oli jotain kukkakaali -curryä, joka oli jo todella hyvää ! Ja jossain paremmassa raflassa kukkakaali ja joku tryffelihöyste sopi hyvin yhteen.

Ruusukaaliin tosin en ole pitkiin aikoihin koskenut. Olisiko kellään jotain hyviä reseptejä joilla voisi ehkä saada toisenlaista perspektiiviä kyseiseen kasvikseen ? Olen yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Ruusukaali tehdään jokaisessa kotikeittiössä päin vittuja. Sitä ei saa keittää tai höyryttää, vaan se on uunissa öljyn kanssa paahdettava.

 

[Kan Dee Dokata]

Nevermind. Vastaus olikin jo.

 

[Koirien tekohampaat]

Lapsena moni oksettava ruoka on tullut vanhempana ihan syötäväksikin, maksaruoat, sienet, viili, piimä ja homejuustot päälimäisenä.
Graavikala, lipeäkala ja oliivit ei uponnut lapsena, eikä uppoa vieläkään. Oliiviöljy menee kyllä ruoanlaitossa hyvin.

Aiemmista vastauksista eniten ihmetyttää sydän. Sehän maistuu ihan samalle kuin liha, lihasta se sydänkin on.

 

[Ylimaisteri]

Piimä ja viili, ei vain pysty.
Kaali missään muodossa ei kyllä houkuta, en ole kääryleitä tehnyt vapaaehtoisesti sen jälkeen kun muutin omilleni pois kotoa.

Jogurttia monessa muodossa tulee kyllä syötyä.
Jotkut oudot suklaat joihin on työnnetty ties mitä, esim. piparkakkumaku ja hedelmät ja marjat.
Suklaa suklaana, ilman siihen kuuluvia lisukkeita.

Sydämen inhoaminen kyllä kummastuttaa, sehän on kivispiiraan ja täkkälihan ohella se paras ja maukkain osa esim. metsäkanalinnussa.
Tuosta oli meillä sisarusten kanssa melkein taistelu kuka saa sydämen ja kivispiiraan, silloin lapsuudessa.

Kalan inhoaminen myöskin kummastuttaa, voissa pannulla paistetut muikut, savustettu lohi ym. suurta herkkua.

 

[Ekaros]

Kaalilaatikko... Jo haju ottaa vastaan. Ei muuten kaalissa mitään vikaa ole.

 

[Ormu]

Otsikon kysymykseen: joskus erehdyin ravintolassa ottamaan alkupalaksi jotain carpacciota (raakaa lihaa, vähän graavikalan tyylistä) ja se oli aika ikävä kokemus. Graavikalasta toisaalta tykkään, mutta tuo ei maistunut. Osasyy saattoi kyllä olla se, että mukana oli jotain vahvaa juustoa.

Juusto ja kaikki hapatetut maitotuotteet ovat ehkä suurin inhokki. Pilaantuneen maidon pistävä maku on todella vastenmielinen. Ainoa poikkeus on pizza ja hampurilaiset, niissä miedonmakuinen juusto kohtuudella ja hyvin paistettuna on OK.

Tuoretta kurkkua en myöskään ymmärrä, suolakurkku sen sijaan on hyvää. Joskus ostin kurkunmakuista vissyä, se oli virhe.

Korianteri on jännä juttu, maku on todella erikoinen ja vahva. Menee kyllä, kunhan ei ihan joka aterialla. Tiedä sitten onko minulla siihen liittyvä geeni vai ei, kun ei se minusta saippualtakaan maistu.

Sienet ovat muuten ihan OK, mutta joskus on mennyt joistain sinänsä syötävistä vatsa pahemman kerran sekaisin ja olo on pahimmillaan vähän kuin krapulassa (tämänhän voi ymmärtää monella tavalla, mutta kyse ei ole nyt mistään taikasienistä ). Trehaloosi-intoleranssia olen veikannut syyksi, mutta se on kai aika harvinainen.

 

[atobee]

Itselle lapsena paprika oli sellainen jota en kyennyt syömaan, jos esim. keitossa oli paprikaa jäi keitto syömattä. Nykyisin oiva vihannes.

 

[Kalis_]

Nykyään ei taida suurempia inhokkeja olla kuin graavi- ja kylmäsavulohi. Niissäkin lähinnä tekstuuri ja koostumus. Kunnon limanuljaskaa. Joka joulu täytyy aina maistaa, mutta ei vaan mene alas.

Lämmöllä kypsytetty kala sen sijaan on herkkujen herkkua.

 

[jad]

Alkuperäiseen kysymykseen vastaten uusi makututtavuus johon tutustuin vastikään, Falafelpyörykät. Kuori maistui ihan ok:lle, mutta sisällä oleva vihreä paputahna? ei kyllä uponnut yhtään.

Kun tässä nyt moni muukin on listannut inhokkejaan ja muistellut kouluruokia, niin taidan olla jonkinlainen poikkeustapaus. En muista koulutsta tai yleensäkään lapsuudesta yhtään sellaista ruokaa, joka olisi ollut pahaa, saati sitten olisi aiheuttanut jotain yökkimisrefleksejä. Ei ne kouluruuat mitään nirvanaan vieviä makuelämyksiä olleet, mutta en niitä missään nimessä pahaksikaan voi sanoa. Ehkä sillä on jotain osuutta asiaan, että kaikissa kouluissa oli oma paikallinen keittö, jossa ruuat tehtiin pääosin paikanpäällä, eikä silloin ollut mitään keskuskeittiöitä josta ruoka olisi kouluun tuotu vain lämmitettäväksi.

 

[RaivokasMagma]

Jos jokin kouluruoka jota inhosin todella, se oli manteliseiti. Siitä ei varmasti saa hyvää edes itsetehtynä Muistan kun meinasin lerva lentää pelkästään hajusta.

 

[living_death]

Inhokkeina myös pavut ja marsipaani. Lisäksi keitetyt herneet. Hyi hitto!

Eihän tässä oikeastaan jää paljon mitään mitä pystyn syömään