- 2000-luvun alkupuolella tuli säädettyä Gentoo Linuxia aika paljon (X:n, KDE:n jne. kääntäminen sorsasta dual celeron 400 Mhz koneella kesti aika kauan). Itselleni tämä opetti todella paljon komentorivin käyttöä, miten hakemistorakenne muodostuu, /etc tiedostot jne. En tosiaankaan suosittele tätä, mutta itselleni tästä on ollut todella paljon apua vuosien saatossa vaikka enää ei kiinnosta tuon tason säätäminen.
Oma säätäminen Linuxin kanssa alkoi hitusen myöhemmin, 2009 ja siitä eteenpäin silloin (Canonicalilta läpällä tilattujen asennus-DVD:n ja Wubin voimin, tietäjät tietää jne

), Ubuntun ja Debianin kanssa. Win 7 jäi viimeiseksi työpöytä-Windowsiksi itsellä ilman että se oli koskaan edes varsinainen tietoinen päätös, hiljalleen siinä dualboottien jälkeen yhä useampi asia onnistui jo silloin Linuxilla ja toki omalla kohdalla sitten jätin vain ne ei-toimivat osuudet pois kun tuo räpeltäminen kiinnosti tuolloin enemmän. Windowsin kulloistakin versiota on tullut sitten pidettyä vaihtelevasti joko dualboottina tai virtuaalikoneena millon Photoshopin, MS Officen ja jonkun muunkin softan takia. Työpaikan koneilla toki sitten on tullut käytettyä Windowsia.
Eli tähän omaan karkeasti vaivaiseen 17 vuoden Lelux-"uraan" on mahtunut useampikin arkkitehtuurisukupolvi, 32-64 -bittiset alustat, ARM-alusta Raspberry Pi:llä, init -> systemd jne., niin järjettömän pitkä lista kaikenlaisia ajuri-, softa- ja pakettien välisiä riippuvuusongelmia sekä päivitysten rikkomia käyttöjärjestelmiä, ettei ole mitään ideaa lähteä edes niitä sen enempää listaamaan. Saman aikaa on tullut seurattua koko Linux-ekosysteemin kehitystä lähinnä näiden "perinteisempien" distrojen perspektiivistä kun Arch ja Debian (stable/testing/unstable kaikkia on kokeiltu) on ollut se oma työkalupakki tämän ajan. Komentorivillä asuminen on ruvennut kyllästyttämään jo pitkän aikaa sitten ja nykyään ärsyttää ajaa pelkkiä rutiinipäivityksiäkin komentoriviltä vaan nakkasin nekin täysin automaattiseksi systemdiin ettei mitään update-scriptiäkään tarvitse itse ajaa. Sitten jos jotain särkyy joskus niin asennan koko järjestelmän vaan uudelleen. En osaa vieläkään ulkoa mitä mikäkin /* -kansio tekee, miksi systemd on huonompi kuin init, miksi Flatpak on sourcesta kääntämiseen verraten liian "raskas" jne muut *nix-gurujen oikeaoppiset näkemykset, ehkäpä nämä tiedot ovat vain itselleni täysin tarpeettomia.
Joten näin ollen yhteenvetona oma johtopäätös tästä koko distrokeskustelusta (verraten mitä se oli vaikka 15 vuotta sitten) on se, että nykyään distrojen erot ovat oikeasti huomattavan pieniä ja varsin triviaaleja koska viime kädessä eri paketinhallintajärjestelmiän (dnf, apt, pacman) väliset eroavaisuudetkin voi kuroa umpeen esim. Flatpakilla tai Dockerilla. Joka distroon saa suoraan jokaisen työpöydän minkä kukakin haluaa ja mikä milläkin raudalla pyörii eli loppukäyttäjälle periaatteessa distrojen erot on aika hyvin pystytty piilottamaan konepellin alle näkymättömiin. Ja nää Mintit, CachyOS:t on vaan loppupeleissä näiden "perinteisten" distrojen päälle tehtyjä käyttäjäystävällisyyden lisäyksiä mitkä veikkaisin olevan kuitenkin suht toimivia kokonaisuudessaan.
Toki en tiedä uusimmasta raudasta että onko jossain GPU-ajureissa eroja (et joku distro tarjoais toista uudemmat ajurit vaikka nvidialle) tai tarjoaako uusin kernel-versio paremman suorituskyvyn vaikka pelaamiseen, kenties se voi määrittää et mikä distro kannattaa valita. Mutta tällä omalla (Intel <10th gen jne) SER-jäteromuilla, se käyttö johon tämä rauta riittää, toteutuu täysin ihan Debian stable + KDE setupilla. Komentorivikin työkaluna on käytössä tasan niihin asioihin, joihin se on jotain GUI / self-hosted web-ui kikkaretta parempi tai nopeampi. Ja mitä nyt itsellä tulee tavanomaisia työpöytäkäyttöä (nettiselaus, RAW/JPG kuvien käsittely, tiedostojen hallinta, tiedostojen konvertointi formaatista toiseen, pikaviestisovellukset ml. Teams ja muu web-ui M365) niin ei näihin mihinkään komentoriviä tarvitse, jos distro sattuu omaamaan GUI-sovelluskaupan mistä klikata asennukseen halutut sovellukset kuten missä tahansa käyttöjärjestelmässä.
Ja tuohon ISO -> USB tikun tekoon olen itse käyttänyt vuosikausia
KDE Iso Image Writeria (löytynee useimpien distrojen valikoimista) ja dd:tä tai cat > tikku -tyyppistä kirjottelua ei ole juuri koskaan tarvinnut tehdä. Ainut ongelma taisi olla siinä kun yritin tehdä Linuxilla Windows 11 asennustikkua niin siinä oli joku ongelma mitä en saanut kohtuudella Linuxin päässä ratkastua ja se Win11 tikku piti jostain syystä tehdä jollain olemassaolevalla Win11 koneella ja olisko unetbootin ollut se softa. Jos joku tästä tietää lisää niin tietoa otetaan vastaan
