Tää olis paha. Joutuisi lopettaa salilla käynnin tai sitten laihduttaa itsensä alle kympin rasvoihin, jos haluaisi jatkaa sitä.Reiluuden nimissä määrittäväksi tekijäksi BMI
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tää olis paha. Joutuisi lopettaa salilla käynnin tai sitten laihduttaa itsensä alle kympin rasvoihin, jos haluaisi jatkaa sitä.Reiluuden nimissä määrittäväksi tekijäksi BMI
Juu todellakin juuri näin, siihen voisi ottaa myös aina vuoden ostokset mukaan, että mitä on tullut vedettyä kurkusta alas.Itse ehdotan leuanvetotestiä, jokainen toisto vähentää veroprosenttia tietyn verran. Ei kannusta bodariksi eikä myöskään pullapojaksi, myöskään nykyajan laihaläskit eivät saisi aiheetonta etua. BMI-pohjaiset testit ovat täyttä paskaa.
Valitettava lieveilmiöhän se olisi, mutta for greater good. Rapsahtaisi sitä maksettavaa itsellekin... Alle kympin rasvoihin kyllä pääsee, mutta siellä pysyminenTää olis paha. Joutuisi lopettaa salilla käynnin tai sitten laihduttaa itsensä alle kympin rasvoihin, jos haluaisi jatkaa sitä.
Tämä sapluuna kiinnostaa, miten ja moneenko toistoon alaraja vedettäisiin? Tarvitsisi vähintään tekniikkapoliisin ja olisiko väliä vetää myötä- vai vastaotteella, absoluuttinen toistojen määräkö ratkaisee vai saisiko vetää lisäpainoilla kertoimen kanssa?Juu todellakin juuri näin, siihen voisi ottaa myös aina vuoden ostokset mukaan, että mitä on tullut vedettyä kurkusta alas.
Toki mikään ei muutu niin kauan kun kehopositiivisuus, voimaantuminen, miss xl ja mitä näitä nyt onkaan, ovat muodissa.
Japanilaiset ei onneksi sun "kehopositiivisia" mielipiteitä kuuntele, vaan tekevät kuten haluavat, ja homma toimii! Kaikkihan siinä voittaa. Yksilö ja yhteiskunta.
Minä en öyhötä joten älä sinä puhu paskaa.Ei näillä ole mitään tekemistä lihavuusepidemian kanssa. Näistä on turha öyhöttää.
Kehopositiivisuudella voisi olla pieni positiivinen vaikutus väestötasolla, jos sen sanoma otettaisiin laajasti tosissaan. Moni jättäisi turhat ja haitalliset dieetit pois, jonka tuloksena todennäköisemmin lihotaan enemmän pidemmällä aikavälillä.
'
Japanilaisten hoikkuus perustuu heidän kulttuuriin, jossa ruoan laatu, tasapaino ja annoskoot ovat olleet aina maltillisia.
Minä en öyhötä joten älä sinä puhu paskaa.
Ei onneksi ole tarpeen muuttaa mieltäsi, voi hyvin katsantokannassasi. Vain minun kehonkoostumuksella on itselleni väliä, tavallasi ajatella olisin lihakseton pullukka. Toivottavasti saan huomauttelua jos alankin paisumaan, enkä hyväksyntää ja kannustusta.
JOS olisin kehopositiivinen ja aikoinaan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, olisin nykyää pullukka. Sitä tarkoitin. Jos pullistun uudestaan, en halua että läskikerrokseni saavat kunnioitusta vaan huomauttelua korjata asia. Niin terveydenhuolllolta kuin kavereilta. Niin on aikanaan sanottu viinan juonnista ja tupakan poltosta. Ihan suora vittuilu kavereilta on oikea tapa, totuus on tärkeämpää kuin hyvä mieli.Olet hyvin omaksanut kehopostiivisuudesta asioita Tosin en ymmärrä mistä repäisit että minä ajattelisin sinun olevan pullukka?
Minun tavassani ajatella liittyen keskustelun aiheeseen, ei kehopositiivisuudella ole mitään tekemistä lihavuusepidemian kanssa. Suomalaiset ovat laihduttaja kansaa, mutta jatkavat silti lihomistaan. Kehopositiivisuudella voisi väestöön laajasti vaikuttamalla olla positiivisia vaikutuksia nykyiseen tilanteeseen, jos se ehkäisisi haitallisia laihdutuskuureja ja niiden aiheuttamia ongelmia.
Oikeasti vaikutukset ovat todennäköisesti hyvin marginaalisia.
Pahin karhunpalvelus olisi sanoa että olen hyvä sellaisenaan, koska se on paskapuhetta. Ylilihavuus on rumaa ja vaarallista terveydelle.
Toki voin olla väärässä, mutta tulkitaan wikipedian kohtaa "Kehopositiivisuudessa on kyse ihmisen oikeudesta siihen, että hänen kehonsa saa kunnioitusta vaikka ei vastaisikaan kauneusihanteita"Kehopositiivisuus ei liity esim. terveyteen tai lihavuuteen vaan esim. kouluissa se voi tarkoittaa kiusaamisen ehkäisyä niitä kohtaan, jotka eivät ole tehty samasta muotista muiden kanssa.
Positiivinen vaikutus voi näkyä taas siinä, jos esim. lihava lopettaa haitallisen ulkonäköpaineista johtuvan dieettikierteen. Todennäköisesti itsetunnoltaan terve ihminen jaksaa panostaa terveyteensä paremmin ja pitkäjänteisemmin.
Tosin ei taida tälläkään liikkeellä olla vaikutusta väestötasolla, vaan jää marginaaliin.
Suomalaiset jatkaa lihoamistaan, joista iso osa myös jossain vaiheessa laihduttaa, mutta todennäköisesti tekee sen väärin, joka johtaa vain lähtöä huonompaan tilanteeseen.
Japanilaisesta ruokakulttuurista todennäköisesti löytyisi paljon apuja tilanteeseen, mutta vaikea nähdä miten edes osan siitä saisi istutettua meidän nykyiseen kulttuuriin.
Pitäisiköhän ihmisille tarjota valtion puolesta kuukaudeksi jatkuva glukoosimittaus käyttöön? Antaisi paljon ymmärrystä siihen miten ruoka/makeiset/napostelu/liikunta/... vaikuttaa kudosten(veren) glukoositasoon ja mikä tie voi johtaa pre diabeteksene ja myöhemmin diabetekseen. Datan kun vielä yhdistäisi ravintoneuvontaan. Ehkä vähän liian myöhäistä tähän asiaan alkaa puuttumana kun on jo kakkostyypin diabetes hankittuna.
Tilasin itselle sensoreita riittäväksi ajaksi, että saa testailtua miten eri ruoka-aineet, liikunta jne. vaikuttaa mun kehoon.
Onko tilasto sitten sinun mielestä jotenkin erilainen miltä katukuva näyttää? Tai oliko tilasto erilainen, vaikka 30-vuotta sitten, miltä näytti katukuva? Tai vaikka 70-vuotta sitten?Hämmentävintä tässä on se, että näyttää olevan ihmisiä jotka pystyvät mittaamaan pelkillä silmillään toisten ihmisten rasvaprosentin ja vyötärönympäryksen, tilastoimaan pelkän muistinsa varassa esim. miesten ja naisten välisiä eroja lihavuudessa, ekstrapoloimaan havaintonsa koskemaan koko väestöä pelkästään omassa elinympäristössä kohtaamiensa ihmisten perusteella, ja vielä tekemään kaiken tämän paremmin kuin THL:n pitkät, systemaattiset väestötason tilastot.
Koska ihmismieli on rajallinen ja taipuvainen erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, niin en näe mielekkäänä miettiä tällaista. Luotan ennemmin tilastoon.Onko tilasto sitten sinun mielestä jotenkin erilainen miltä katukuva näyttää? Tai oliko tilasto erilainen, vaikka 30-vuotta sitten, miltä näytti katukuva? Tai vaikka 70-vuotta sitten?
Nehän tukevat havaintoja. Ylipaino yleistyy.Koska ihmismieli on rajallinen ja taipuvainen erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, niin en näe mielekkäänä miettiä tällaista. Luotan ennemmin tilastoon.
Minä luotan viisarin värähtämiseen, mikä on aika armoton mittari. Sillä mitataan tehokkaasti noin puolet vastaantulijoista (vakuumissa, jossa katukuvassa on yhtä paljon miehiä ja naisia, mikä ei kyllä monilla paikkakunnalla pidä paikkaansa).Koska ihmismieli on rajallinen ja taipuvainen erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, niin en näe mielekkäänä miettiä tällaista. Luotan ennemmin tilastoon.
Juuri näin, tilasto ja havainnot menee yksi yhteen. Asiaa osaa myös tarkkailla oikeasta näkökulmasta, kun tietää tilaston.Nehän tukevat havaintoja. Ylipaino yleistyy.
Toisaalta hoikkakin voi näyttää vaatteet päällä timmimmältä kuin oikeasti on.
Meinaan, että ei sitä välttämättä vaatteiden läpi näe, että onko tiukka sixpack vai millainen maha ja millainen rasvaprosentti.
Niin se on, että ei ylipaino tai lihavuus tosiaan liity kehonkoostumukseen suoraan vaan juurikin niihin kiloihin verrattuna pituuteen, joista pitää tottakai erottaa ne joilla on paljon lihasmassaa.No joo, mutta sixpack nyt ei liity juuri mitenkään terveyteen vaan on ulkonäköjuttuja. Ei niin matalaa rasvaprosenttia tarvi terveyden kannalta, lähinnä kunhan ei ole airbagia.
Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.Olen testaillut tovin jatkuvaa glukoosimittausta. Mielenkiintoista nähdä miten eri ruoka-aineet&määrät ja liikunta vaikuttavat glukoositasoihin. Suhteellisen halpa mittari voisi olla hyvä tapa motivoida laihdutus/terveyshommissa kun saa nopeaa konkreettista palautetta. Palautteen voisi myös muuttaa pelinkaltaiseksi esim. ruokapäiväkirja ja napostelun välttäminen tai glukoositason pitäminen tiettyjen rajapyykkien sisällä.
Yllätti miten tasaisena mun glukoositasot pysyvät. Oletin mun normiruokailun tuottavan enempikin piikkiä glukoositasoon. Sekin yllätti miten paljon kävely ruuanpäälle hidastaa glukoositason nousua tai jopa laskee glukoositasoa. Suurin negatiivinen yllätys ollut miten lujaa yksittäinen omena välipalana syötynä piikkaa minulla glukoositasoa ylöspäin.
Tarkoitus testailla tässä laajemminin eri ruoka-aineita ja joitain luontaistuotteita ja niiden vaikutusta. Berberiinin vaikutus glukoositasoihin esimerkiksi kiinnostaa.
Tän ketjun eli lihavuusepidemian puitteissa jatkuvan glukoosimittauksen pohtiminen voi olla ihan hyvä ajatus. Sensorit enivei halpoja. Jollakin 2vk-4vk pätkälläkin saa paljon kiinnostavaa dataa ulos. On myös liukas "näkymätön tie" mikä ajan kanssa johtaa pre diabetekseen ja diabetekseen.Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.
Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.
Glukoositaso heittelee ruokailujen/napostelujen jälkeen ylöspäin. Miten paljon ylöspäin niin riippuu yksilöstä ja oliko ruoka pussillinen nopeasti sulavia sokerisia nallekarkkeja vai jotain muuta. Paastossa pysyy toki terveellä glukoositaso tasaisena. Jos elelee terveellisesti niin tuskin mitään hyötyä glukoositasojen seurannalla(paitsi jos data ja mikro-optimointi kiinnostaa). Sellainen asia kävi kyllä mielessä, että jos harrastaa kestävyysurheilua niin liekö olisi edukasta tankata sellaista hiilaria suorituksen aikana mikä piikkaa maksimaalisesti ja nopeasti ja pitkään glukoositasoa,...Erittäin mielenkiintoinen, kyllä toi glukoosimittaus. Tosiaan terve elimistö pitää verensokerin aina tietyllä tasolla, mutta niin ne on moni kuulemma sen terveen ja toimivan elimistönsä menettänyt lihomalla ja syömällä väärin. Joten siinä mielessä tämä voisi olla erittäin hyväkin riskiryhmälle.
Niin siis oma pointtini oli se, että kun terveellä ihmisellä verensokeri pysyy 4,0-7,8 mmol/l välillä, vaikka treenaa, paastoaa tai vetää kilon sokeria, niin toki ton välin seuraaminen voi olla aavistuksen tylsää.Glukoositaso heittelee ruokailujen/napostelujen jälkeen ylöspäin. Miten paljon ylöspäin niin riippuu yksilöstä ja oliko ruoka pussillinen nopeasti sulavia sokerisia nallekarkkeja vai jotain muuta. Paastossa pysyy toki terveellä glukoositaso tasaisena. Jos elelee terveellisesti niin tuskin mitään hyötyä glukoositasojen seurannalla(paitsi jos data ja mikro-optimointi kiinnostaa). Sellainen asia kävi kyllä mielessä, että jos harrastaa kestävyysurheilua niin liekö olisi edukasta tankata sellaista hiilaria suorituksen aikana mikä piikkaa maksimaalisesti ja nopeasti ja pitkään glukoositasoa,...
Kohderyhmä mille jatkuvasta glukoosimittauksesta olisi hyötyä olisivat ne jotka marssivat lihomalla kohti pre diabetestä ja myöhemmin täyteen diabetekseen. Ehkä konkreettinen data omasta kehosta on parempi motivaattori kuin lääkäri joka sanoo että ei saisi syödä pullaa ja karkkia joka ruuan päälle.
Ei tarvi odotella edes 60v. Näkeehän ton eron 20v, 30v, 40v ja nyt melkein 50v iän välilläkin. Ei ole sama keho ja kyky kuin nuorena. Lisävammoja vältellen ja maltilla, ei voi enää ryskätä ja ei palaudu kuten nuorena.Ootelkaapa vaan kun täytätte about 60 v
Voisiko stressitekijät koittaa ainakin poistaa elämästä? Helpointa tuo on, jos stressi johtuu työstä. Se on muutenkin aika turha asia stressata, varsinkin jos on jollain muulla kuin itsellään töissä. Sitten pääsisi ainakin eroon siitä turhasta ”stressinapostelusta”.Liikuntaa tulee harrastettua edelleen runsaasti ja miellän olevani kohtalaisen lihaksikas, mutta valitettavasti stressiin tulee syötyä senkin edestä.
Itse suosittelen ihan laittamaan vaikka viikolta tai parilta ylös, että miten paljon on tullut syötyä kaloreita ja sitten vastapainoksi, että miten paljon on peruskulutus ja siihen liikunnat päälle. Noista asiaa voi tarkemmin pohtia.Hei, olen Teppo ja olen läski. Elintason nousun ja istumatyön myötä tulee syötyä liian monta ateriaa päivässä, ja lounaalla kasataan lautaselle kunnon pyramidit. Liikuntaa tulee harrastettua edelleen runsaasti ja miellän olevani kohtalaisen lihaksikas, mutta valitettavasti stressiin tulee syötyä senkin edestä. Painoindeksi näyttää varmaan 27 joten tarvittavat 10 kiloa voisi teoriassa helposti saada pois. Ei vaan riitä itsekuri, aika, ja huonoja tottumuksia on työlästä muuttaa. Olen hienosti allerginen aika monelle terveellkiselle vaihtoehdolle, joten toimivin dieetti olisi syödä pelkkää ulkofilettä ja vitamiinipillereitä.
Jännää kelata, kun täysikäisenä painoa löytyi yli 30 kiloa vähemmän, jolloin näytin melkoiselta tikulta.
Joo ongelmat ovat olleet konkreettisesti tiedostettuna jo useita vuosia, mutta omasta niskasta kiinni saamiseen ei ole riittänyt motivaatio. Kaloreja palaa päivässä yli 3500 mutta jos samaan aikaan mättää 4000 joka arkipäivä, kertyy väkisin ylimääräistä tavaraa keskivartaloon. Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa väärästä päästä eli runsaalla liikunnalla, jota on vedetty välillä äärimmäisyyksiin asti, ja seurauksena monta kertaa ylikunto ja lieviä loukkaantumisia. Kun on polttanut helvetisti kaloreja kahden tai jopa kolmen tunnin aikana, tekee entistä enemmän mieli tunkea nopeasti valmistuvaa mättöä naamariin. Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.Itse suosittelen ihan laittamaan vaikka viikolta tai parilta ylös, että miten paljon on tullut syötyä kaloreita ja sitten vastapainoksi, että miten paljon on peruskulutus ja siihen liikunnat päälle. Noista asiaa voi tarkemmin pohtia.
Toki tollanen päivittäinen mättölounas jälkkäreineen voi jo yksin olla sen 60-70% (tai jopa enemmän) päivän energiatarpeesta istumatyötä tekevällä. Noi paikat ei yleensä mitään kevyttä ruokaa kokkaile. Etenkin jos se ruokapaikka valitaan maun perusteella.
ja kauppojen kupongit ovat ollert pidemmän aikaa painottaen sokerihöttöön. HOK Elannon ASS-Marketeissa on ollut toistuvasti mobiilieduissa karkkia, sipsiä tai suklaata, Lidl kupongeissa sama linjaus. K-kaupoissa on ollut joka toinen kerta suunnilleen, viimeksi löytyi 3 kpl, suklaakonvehteja kympillä, sitä ennen taisi olla karkkipusseja.Aiheeseen liittyen, kylläpä taas kaupat notkuvat suklaata ja vastaava. Paikallisessa Prismassa kassoille johti oikein molemmin puolin valtavilla suklaaröykkiöillä reunustettu käytävä. Paikallisessa lähikaupassa suklaat on taas kasattu siihen heti ensimmäiseksi kauppaan sisälle tultaessa. Odotellessa keltaisen lehdistön joka tammikuisia "näin karistat joulukilot" otsikoita.
Minkä vuoksi nuorena sai syödä ja juoda mitä huvittaa eikä silti verenpaine noussut ja kilot kertyneet?
Käykö aineenvaihdunta kovemmilla kierroksilla melkein kolmekymppiseksi asti?
Nykyään näin nelikymppisenä tuntuu jokainen olut ja pihvi menevän suoraan kylkiin.
Muuten hyvä selitys, mutta lihasmassaa on ehkä eniten tällä hetkellä. Krapulat sen sijaan oli pahimpia 22-28 välillä, nykyään en niitä koe. Liikunta ei oikein ole ollut minun juttu ennen kuin nytkään. Pitäisi aloittaa mutta...Ihminen kasvaa ja kehittyy noin ja periaatteessa tuonne 20 vuoden paikkeille.
Siitä viitisen vuotta ja tuossa 25 vuoden iässä olet ainakin teoriassa kasvuhuipun ylimmässä huipussa lihaksisto jne.
Siitä eteenpäin alkaa tulla esim. krapulaa ja muuta. Jo tuossa 30 vuoden iässä jos et huolehdi kunnostasi lihasmassa vähenee ja esim. tuossa 40v iässä varmaan huomaa jos ei ole liikkunut ja syönyt kuten parikymppisenä...
Muuten hyvä selitys, mutta lihasmassaa on ehkä eniten tällä hetkellä. Krapulat sen sijaan oli pahimpia 22-28 välillä, nykyään en niitä koe. Liikunta ei oikein ole ollut minun juttu ennen kuin nytkään. Pitäisi aloittaa mutta...
Niin eli ongelma tiedossa, ratkaisu selkeä, mutta sitä ei halua toteuttaa. No tosta on kaksi tietä, jatkaa samaa ja lihoa lisää tai ottaa itseään niskasta kiinni ja kuluttaa joka päivä enemmän, kuin syö, eli tässä tapauksessa vähentää syömistä.Joo ongelmat ovat olleet konkreettisesti tiedostettuna jo useita vuosia, mutta omasta niskasta kiinni saamiseen ei ole riittänyt motivaatio. Kaloreja palaa päivässä yli 3500 mutta jos samaan aikaan mättää 4000 joka arkipäivä, kertyy väkisin ylimääräistä tavaraa keskivartaloon. Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa väärästä päästä eli runsaalla liikunnalla, jota on vedetty välillä äärimmäisyyksiin asti, ja seurauksena monta kertaa ylikunto ja lieviä loukkaantumisia. Kun on polttanut helvetisti kaloreja kahden tai jopa kolmen tunnin aikana, tekee entistä enemmän mieli tunkea nopeasti valmistuvaa mättöä naamariin. Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.
Jotenkin oma suhde ruokaan ei ole ollut koskaan terveellä pohjalla. Lapsena nälässä pitämistä käytettiin yhtenä rangaistusmuotona, ja tarjolla ollut eines oli yksipuoleista ja pahaa. Opiskellessa ei ollut juuri varaa parempaan, jota kautta pysyi hoikkana, ja kampuksen urheiluseurat pitivät hyvässä kunnossa. Sitten päädyttiin oravanpyörään, jossa pitkät palaverit ja kampaviineritarjoilut tulivat vähintäänkin tutuiksi. Tahdon voimalla sai pidettyä syömisen ja liikunnan suhteen joten kuten tasapainossa, kunnes pandemiahelvetti pisti omat rutiinit uusiksi, ja pakkoetäily ja maailmanlopun tunnelmat alkoivat vähitellen johtaa huonoihin syömisiin ja itsekurin romahtamiseen. Nyt on ollut pandemiat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää mutta huonot tottumukset jäivät päälle, eikä niitä ihan helpolla palauteta aikaisempaan tasapainoon.
Nämä perustuu yleensä siihen ostokäyttäytymiseen. Itsellä ei ole mobiilieduissa ollenkaan karkkia, sipsiä tai suklaata. Näytti olevan sokeritonta mehukeittoa, kaurahiutaleita, smetanaa, ruispaloja, tuorepuristettu appelsiinimehu jne.ja kauppojen kupongit ovat ollert pidemmän aikaa painottaen sokerihöttöön. HOK Elannon ASS-Marketeissa on ollut toistuvasti mobiilieduissa karkkia, sipsiä tai suklaata, Lidl kupongeissa sama linjaus. K-kaupoissa on ollut joka toinen kerta suunnilleen, viimeksi löytyi 3 kpl, suklaakonvehteja kympillä, sitä ennen taisi olla karkkipusseja.
Juu saman huomasin myös Prismassa ja Cittarissa. Siihen päälle jokaisessa hyllynpäädyssä notkuu pipareita, luumuhilloja, sokerikuorrutteita, glögejä jne. Näitä kun tosiaan syö ja juo koko joulukuun, vielä punaviinillä ja viinalla terästettynä, niin kyllä siinä tosiaan taas saa tammikuussa hämmästellä, että miten se kuukaudessa tullut 10kg karistetaan.Aiheeseen liittyen, kylläpä taas kaupat notkuvat suklaata ja vastaava. Paikallisessa Prismassa kassoille johti oikein molemmin puolin valtavilla suklaaröykkiöillä reunustettu käytävä. Paikallisessa lähikaupassa suklaat on taas kasattu siihen heti ensimmäiseksi kauppaan sisälle tultaessa. Odotellessa keltaisen lehdistön joka tammikuisia "näin karistat joulukilot" otsikoita.
Kun olet vielä työelämässä, niin yksi hyvä konsti on käydä juttelemassa työterveyslääkärille tilanteesta. Pyydä lähete labrakokeisiin, niiden jälkeen saat näkemyksen tilanteesta ja pääset seuraavaksi sitten keskustelemaan työterveysaseman ravintoterapeutin kanssa tarvittavista muutoksista syömiseesi. Noilla on monesti myös ryhmävalmennusta, josta saa tukea ja motivaatiota muutosten toteuttamiseen.Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.
- - - - -
Ainoastaan K-Ruoka sovelluksella tämän kautta valikoituvat peruskupongit, viikon ns. pääkuponki on kaikille yhteinen, jossa on useimmiten sokerihöttöä. Lidl ja HOK-Elanto on aina tarjolla samat kupongit kaikille, ellei Lidlin mobiiliruletissa tai vastaavassa arvonnassa voita satunnaiskuponkia. S-ryhmä kaupittelee kuluvalla kuukaudella mm. perunalastuja erikoishintaan.Nämä perustuu yleensä siihen ostokäyttäytymiseen. Itsellä ei ole mobiilieduissa ollenkaan karkkia, sipsiä tai suklaata. Näytti olevan sokeritonta mehukeittoa, kaurahiutaleita, smetanaa, ruispaloja, tuorepuristettu appelsiinimehu jne.
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.Kun olet vielä työelämässä, niin yksi hyvä konsti on käydä juttelemassa työterveyslääkärille tilanteesta. Pyydä lähete labrakokeisiin, niiden jälkeen saat näkemyksen tilanteesta ja pääset seuraavaksi sitten keskustelemaan työterveysaseman ravintoterapeutin kanssa tarvittavista muutoksista syömiseesi. Noilla on monesti myös ryhmävalmennusta, josta saa tukea ja motivaatiota muutosten toteuttamiseen.
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.