Lightscribe DVD-asema

[Rootriver]

Saako Lightscribe asemia enää mistään? Hyllyssä lojuis levyjä, joihin vois tolla kirjottaa, mutta asema alkaa ilmeisesti vetelemään viimeisiään, kun aina ei jaksa avautua ja sittenkin levyn tunnistus on satunnaista.

(Voin toimivan ostaa jos jollain lojuu nurkassa.)

 

[mustekylpy]

Ollut jo pitkään lopetettu ja viimeisinä vuosinaankin näkyi lähinnä läppäreiden asemissa. Torilla ja huudossa näkyy löytyvän parilla kympillä asemia, mutta levyjä voi olla vaikea löytää lisää. Ne levythän voi käyttää tavallisellakin asemalla, tiettu ilman kuvan polttoa.

 

[Hans Niskatuki]

Ollut jo pitkään lopetettu ja viimeisinä vuosinaankin näkyi lähinnä läppäreiden asemissa.

Minulla on yhdessä museokoneessa ominaisuutta tukeva asema ja kai joku vuonna 2011 asennettu Lightscribe kikkare joka hilpeästi aina sillointällöin Sys Trayssä ilmottelee olemassaolostaan ja pyytää etsimään päivitystä saitilta joka kuali kai jo vuosikausia sitten. Muutama tuollainen erivärinen polttamaton lättykin löytyy.

Sinänsä ymmärrettävää että ko. standardi kuoli jo syntyessään kun tuohon aikaan jo kännyköissäkin oli olleet värinäytöt jo pitkään ja muutenkaan huonolla resolla yksivärinen tulostus varmaankaan ei ketään kiinnostanut. Eli oikeastaan aivan turha "keksintö".

e: lisäksi pystyit tulostamaan tarroja upeilla väreillä ja liimailemaan ne kiekoille, ja muutenkin tulostamaan optisille laabelit jo kauan tuota ennen

 

[Lumimies]

Ja oli levyjä joihin pystyi tulostamaan mustesuihkutulostimella. Itse kokeilin varmaan vain kerran lightscribeä, sillä levyllä mikä tuli aseman mukana . Muistesuihkulla tuli tulostettua huomattavasti enemmän levyn pintaan (on noitakin dvd-levyä jäljellä, ollut käyttämättä varmaan 5-6v ja tulostimestakin musteet kuivunut vuosia sitten )

 

[Hans Niskatuki]

Ja oli levyjä joihin pystyi tulostamaan mustesuihkutulostimella.

Näin. Olivat niitä blankkoja valkoisia. Ehdin juuri editoida aiempaa viestiäni.

 

[mustekylpy]

Piti oikein tarkistaa että noita oli vielä dvd-versioinakin eikä vain cd. Siinä formaatissa tuolle olisi kyllä enemmänkin käyttöä, sillä osa dvd-julkaisuista on säälittävän mitäänsanomattomilla levyillä, pahimmillaan ns. vuokralevyillä joissa on vain tekstit kiiltävällä taustalla. Katsottavat elokuvat tulee valittua hyllystä fiilispohjalta lähinnä kansipapereita katsoen, mutta nätti levy hyvällä elokuvalla muistuttaisi katsomaan sitä useamminkin.

Tarroja ei pidä mennä levyihin liimaamaan. Kaikkein pahinta on kirjastojen tai vuokraamojen käyttämät teipatut tukiraudat, jotka kyllä periaatteessa suojaa levyn vääntymistä kun tumpelo irroittaa sen kotelosta, mutta epätasapainottaa nopeasti pyörivän levyn pelottavan epävakaaksi. Kerran tuommoisesta irtosi liimaus ja levy lennähti aseman sisällä, onneksi mitään rikkomatta.

 

[Hans Niskatuki]

Minulla on muistaakseni pelkästään dvd-kapasiteetin lightscribejä.

Ja epäsymmetrisesti liimatut tarrat tosiaan aiheuttavat levyyn epätasapainoa. Niitä ei suositella. Tosin aivan tarrattomienkin levyjen on kyllä havaittu ikäänkuin räjähtäneen täysin päreiksi erittäin nopeiden asemien sisällä.

Eräiden kokonaisten ja symmetristen laabeli-tarrojen valmistajat aikoinaan väittivät että heidän tarransa nimenomaan suojaavat levyn herkkää pintaa jolla data sijaitsee. Vastustajat taas väittivät että laabelien liimat imeytyvät levyyn ja pilaavat sen nopeasti. Tai tarra mm. lämmetessään saattaa irrota ja vääntää datapinnoitteen irti. Siitä oli kädenvääntöä.

Itse olen kyllä printannut tarroja cd- sekä dvd-levyjen pintaan ja ne toimivat ainakin jonkun vuoden verran aivan hyvin.

Joidenkin aivan vanhimpien polttamieni levyjen lukunopeutta muistan aikoinani joutuneeni sanotaanko 10 vuoden säilyttämisen jälkeen hieman pudottamaan käsipelillä jotta datan sai luettua. Ja hieman riippui asemastakin. Ja edes sitä laabelitarraa ei ollut. Mutta nyt en ole piiiitkään aikaan näitä levyjä edes kokeillut. Voisi kyllä testata joskus. Näkisi onko data tallessa. Levyt sinänsä ovat kyllä jossain öömapissa jemmassa.

@mustekylpy

 

[mustekylpy]

Riski vs käytäntö, kiinni pysyvät koko levyn kokoinen tarra on suht turvallinen, mutta jos vähänkin repsottavana laittaa asemaan niin jotain ongelmia on melko varmasti odotettavissa. Mutta jos jokaisella käyttökeralla on varuillaan ja tarkistaa levyn, niin on suht turvassa. Mutta riski on silti turhan suuri, kun esim tussilla saa tehtyä paljon turvallisemman merkinnän.

Toki tänäpäivänä kiintolevyt ja nassit on ensisijaisia, en enää lähtisi dvd:tä varmuuskopioimaan toiselle dvd:lle.

Itse muistin nuo lightscribet ilmaantuneen nimenomaan cd-ajalla, ja koska olivat turha temppu, en seurannut oliko myöhemmät kehittyneet millään tavalla.

 

[Hans Niskatuki]

Mutta riski on silti turhan suuri, kun esim tussilla saa tehtyä paljon turvallisemman merkinnän.

Tästäkin oli kädenvääntöä että saako tussi sisältää mm. alkoholia vaiko eikö. Ja mikä on musteen optimi koostumus. Ja pitääkö minimoida tussikynällä tehdyt merkinnät eikä sutata koko laabelia. Ja merkinnät mieluiten reunaan. Ja ym.

Mutta kun näitä optisia näkee enää museoissa niin vähän turha edes muistella muuten kuin nostalgiamielessä. Tosin on minulla mm. 50-gigaisia (en edes muista meneekö gigat nyt tasan tarkkaan oikein?) dual layer blööreitä joille olen ottanut käyttiksistäkin backup-imageja. Mutta siitä on jo vuosia. Ja kirjoitusnopeus järjettömän hidasta...

 

[mustekylpy]

Jep. Minulla suurin murhe on dvd-"kokoelma". Osa tulee koteloista on jo ostettaessa hajalla ja postitus ulkomailta on ravistellut levyä ties miten. Sellaisesta irtolevystä mielellään ottaa kopion joka kestää vähintään saman kuin ehjänä säilyneessä kotelossa. Joku vuosi sitten se oli vielä dvd-levy, nykyään pyrin rippaamaan tuollaiset kiintolevylle mahdollisimman pian (jos viitsin.)

Tussi pilaa levyn ehkä 10-20 vuoden jänteellä jos pilaa, mutta tarra rispaantuu jo 1-5 vuodessa. Mutta erityisesti siinä tarran kanssa, olisi erityisen tärkeä katsoa sen levyn (ja tarran) kunto ennen kuin laittaa koneeseen. Rispaantuneen tarran voi joko yrittää painella kiinni tai liottaa irti, se tekee tuhojaan vasta kun se laitetaan pyörimään.

Henk.koht. en ehkä jaksa murehtia jos kaupasta ostettu levy on hapantunut 15v jälkeen. Arkistointi tai loppuelämän kestävä säilytys on jo oma taiteenlajinsa.

 

[JuSiZ]

Riski vs käytäntö, kiinni pysyvät koko levyn kokoinen tarra on suht turvallinen, mutta jos vähänkin repsottavana laittaa asemaan niin jotain ongelmia on melko varmasti odotettavissa. Mutta jos jokaisella käyttökeralla on varuillaan ja tarkistaa levyn, niin on suht turvassa. Mutta riski on silti turhan suuri, kun esim tussilla saa tehtyä paljon turvallisemman merkinnän.

Toki tänäpäivänä kiintolevyt ja nassit on ensisijaisia, en enää lähtisi dvd:tä varmuuskopioimaan toiselle dvd:lle.

Itse muistin nuo lightscribet ilmaantuneen nimenomaan cd-ajalla, ja koska olivat turha temppu, en seurannut oliko myöhemmät kehittyneet millään tavalla.

No jos varmuutta haluaa niin kyllä tuo m-disc on varteenotettava vaihtoehto säilömiselle.

 

[mustekylpy]

No jos varmuutta haluaa niin kyllä tuo m-disc on varteenotettava vaihtoehto säilömiselle.

Ajoin takaa, että fyysinen tarra voi pilata levyn lähes välittömästi, tussi vasta teoreettisesti kun lähestytään arkistointi-ikiä.

Yli 5v VHS alkoivat olevan riskialttiita ja en pahoittanut mieltä jos sellainen alkoi olemaan katselukelvoton, koska kaksi ensimmäistä vuotta oston jälkeen oli merkittävimmät. Ensimmäinen kaupallinen DVDni oli Ice Age joka julkaistiin 2002 ja vielä toimii 15-vuotiaana, joten formaatin kestävyys on vähintään ok vaativammallekin tavikselle. Ottaen huomioon että aikanaan äärettömän tärkeä elokuva osottautuu usein <10vuoden kuluttua meh-tasoiseksi, eikä sen kummemmin suojelun arvoiseksi.

M-discille vetäisin ainoastaan ehkä uniikit kotivideot yms.

Tietotekniikassa pitää myös huomioida käsite "elinikäinen" joka yleensä tarkoittaa tuoteen elinikää (~10v), mutta käyttäjät kuvittelevat sen tarkoitavan omaa elinikäänsä (~60v).

 

[Kekeplasteri]

Hyllyyn tuli jemmattua aikoinaan pari lightscribe sekä label-flash asemaa, ihan kuriositeetteina. Levyjä noihin en koskaan vaivautunut hankkimaan kylläkään.

 

[Rootriver]

Kyllä noita tuli polteltua yks kakku läpi.

 

[dragon age]

Aivan nevahööd juttu tuo Lightscribe, mutta koska se alkoi kiinnostamaan, niin piti ihan alkaa tutkimaan josko sellaisiakin olisi eksynyt äärimmäisyyksiin asti kertyneistä "muistoesineistä".
En ehtinyt kuin vasta toiseen asemaan, joka heti osoittautui Lightscribe asemaksi

 

[Nervous]

Olisihan tuo miltei paras tapa merkitä levyt, mutta harmi, että meni kuolemaan.

 

[GJ]

Kyllä tuo oli ihan kätevä systeemi, polttelit jonkun asennuslevyn imagen, samalla vaivalla teki labelin mitä siinä on ja koska poltettu. Toki saman saa tehtyä helposti itse tussilla, mutta ei aina saa edes omista harakanvarpaista selvää.

 

[neko]

Olihan se ihan ok, mutta ei kiireisen miehen hommaa. Yksinkertainen teksti kesti käsittämättömän kauan. Vetiköhän "tulostusta" koko alalle, sinnekin minne ei mitään tullut. Ainakin tällainen muistikuva on, että hidasta oli vaikka olisi ollut vaikka vain yksi sana.

Ja DVD-levyissä kuva ei ollut niin tarkka kuin CD:ssä, siinä oli sellainen tausta/kopio/tupla -efekti poltetun kuvan alla. Äh, vaikea selittää.