- Liittynyt
- 14.02.2018
- Viestejä
- 212
LG:n 27UK650-W on IPS-paneelinen 27-tuumainen 4K-näyttö (3840x2160) jossa on tuki sekä HDR10:lle että FreeSyncille. Lisäksi paneelin luvataan olevan 10-bittinen (8 bit + A-FRC) ja kontrastiksi kerrotaan 1000:1. Näyttöä markkinoidaan sopivaksi monipuoliseen käyttöön, valokuvaajista graafisiin suunnittelijoihin ja pelaajiin. Ostin näytön RDE.fi:stä 2.8. hintaan 475,80 € + 8,99 € toimitus. Varastotilanteesta ei ollut tietoa, mutta näyttö saapui perille jo 9.8., eli varsin nopeasti.
Ulkoasu ja jalusta
Ulkoasultaan näyttö on hillityn tyylikäs, erityisesti valkoinen takaosa näyttää mainiolta. Jalusta on vähemmän hieno, mutta toimiva. Jalustasta löytyy korkeussäätö, kallistus ja pivot-toiminto, eli näytön saa halutessaan käännettyä 90 astetta pystyasentoon. Näytön alareunan saa säädettyä 10,5–21,5 sentin korkeudelle pöydästä. VESA-standardin ansiosta kolmannen osapuolen jalustat ja seinäkiinnitykset käyvät myös. Näytössä on varsin ohuet reunat, mutta ihan reunoille asti paneeli ei ylety, vaikka näytön ollessa kiinni näin voisi luulla. Reunat ovat kolmelta suunnalta noin puolen sentin paksuiset, alareunasta noin puolitoista senttiä.
Valikot ja ominaisuudet
Näytön valikkoa ohjataan alareunassa olevalla tatilla, jonka käyttö on varsin sujuvaa. Valikot itsessään kaipaisivat hieman uudistusta. Valikkoihin siirrytään tattia painamalla, mutta ennen valikkoihin menemistä tattia vaakasuunnassa liikuttamalla voidaan säätää kuulokeulostulon äänenvoimakkuutta. Ei voi kuin ihmetellä, miksei sen sijaan voisi vaihtaa kirkkautta ja toiseen suuntaan liikuttamalla vaikkapa kuvatilaa, niille kun olisi paljon enemmän käyttöä. Esimerkiksi Dellin näytöissä valikkotoiminnot ovat käyttäjän muokattavissa.
Tatista painamalla näytölle ilmestyy päävalikko, josta voi vaihtaa sisääntulolähteen, laittaa päälle pelitilan, siirtyä asetusvalikkoon ja sammuttaa näytön. Täältäkään ei siis vielä löydy kirkkauden säätöä. Se löytyy vasta asetusvalikon alta pika-asetuksista. Sieltä löytyy myös kontrastisäätö, mutta se kannattaa jättää oletusarvoonsa, sillä pienemmät arvot heikentävät kontrastia ja suuremmilla kirkkaat sävyt palavat puhki.
Kuvasuhteen voi valita täysleveän, alkuperäisen ja 1:1 väliltä. Ensiksi mainittu venyttää kuvan aina koko näytön kokoiseksi, alkuperäinen suurentaa kuvan säilyttäen kuvasuhteen ja 1:1 näyttää kuvan skaalaamattomana, eli esimerkiksi full hd -kuva näkyy pienikokoisena näytön keskellä.
Erilaisia kuvatiloja on valittavana melkoinen määrä, kaikkiaan 15 kpl. Yli puolet näistä voisi huoletta heittää menemään. Vakioasetus on normaalikäyttöön sopivin. Lukija-tila on kelpo tekstiä lukiessa ja HDR-vaikutus antaa kuvaan HDR-tyylisen efektin, josta saa mukavasti värikylläisyyttä kuvaan. Pelitiloista lienee joillekin hyötyä, ehkä myös color weakness -tilasta (suomennettu erikoisesti värin heikkoudeksi), mutta muille en keksi yhtään käyttötarkoitusta. Kaksi pimeän huoneen tilaa löytyy, mutta vaihtaakseen niihin vakiokuvatilasta, täytyy ensin naputella läpi usea muu erittäin kirkas kuvatila, joista saa silmille ikävän valoannoksen. Tämä sotii täysin pimeän huoneen kuvatilojen tarkoitusta vastaan, ja kun koko homma on valikkosekamelskan takana, niin hyvä idea jää käytännössä turhakkeeksi.
Valikkoja ei kuitenkaan tarvitse selailla, jos asentaa LG:n tarjoaman OnScreen Control -ohjelman koneelle. Sen avulla osaa näytön asetuksista voi säätää tietokoneelta, käyttää kuva kuvassa -toimintoa sekä jakaa näytön useampaan osaan. Lisäksi kuvatilan saa vaihdettua käytössä olevan ohjelman mukaan, ja käyttöjärjestelmän fonttikoon muutos ja näytön kääntäminen hoituvat myös. Ikävästi kirkkauden ja kontrastin säädöissä ei kuitenkaan näy numeraalisia arvoja.
Super resolution+ on LG:n oma nimitys kuvan terävöitykselle, joka yllätyksekseni toimii mukiinmenevästi. Se on tarkoitus kytkeä päälle natiivia pienemmillä resoluutioilla, jolloin kuvaa terävöitetään vähemmän sumeaksi. Sille löytyy kolme voimakkuutta ja suurimmalla kuvaa filtteröidään niin, että sahalaidat saadaan poistettua. Ainakin teoriassa siis. Tämän käyttö on hieman pelistä ja käyttäjästä riippuvaista, jonka takia se olisikin erittäin mukava saada pikavalikon taakse. Terävöitykselle on tarvetta, sillä vaikka esimerkiksi full hd on tasan neljä kertaa 4K-resoluutiota pienempi, se ei skaalaudu pikselintarkasti. Tämän voisi periaatteessa korjata laittamalla skaalauksen näytönohjaimen harteille, mutta ainakaan toistaiseksi Nvidialta tai AMD:ltä ei löydy pikselintarkkaa skaalausta.
Vasteajan säädölle on neljä vaihtoehtoa: pois, normaali, nopea ja nopeampi. Oletusasetus on nopea ja todennäköisesti se kannattaa siihen myös jättää. Suurimmalla asetuksella kuvaan tulee jo näkyviä mustia jälkikuvia nopeassa liikkeessä. Pienemmät asetukset taas ovat sumeampia.
FreeSync-asetukselle on vaihtoehtona pois, normaali ja edistynyt. Ominaisuus jäi testaamatta AMD-näytönohjaimen puutteesta johtuen.
Pelaajalle suunnatuista säädöistä löytyy vielä mustan tason vakautus (black stabilizer), eli käytännössä tummien sävyjen kirkkauden säätö. Oletuksena se on 50, siitä alaspäin tummat sävyt menevät tukkoon ja suuremmilla asetuksilla musta muuttuu harmaaksi. Pelatessa suuremmista arvoista voi olla hyötyä, sillä varjoissa olevat asiat erottuvat paremmin. Muuta käyttöä tälle ei taida olla.
Näytöstä löytyy automaattinen valmiustila, joka sammuttaa näytön, jos ruudulla ei ole liikettä valittuna aikana (4, 6 tai 8 tuntia). Käytännössä näyttö kuitenkin ilmoitti sammuttavansa itsensä kesken käytön. Varsin ikävä yllätys kesken hektisten pelisessioiden.
Värintoisto
Näyttö oli kalibroitu tehtaalla valmiiksi 6500 kelviniin ja 2,2-gammaan. Arvostelua kirjoittaessa näyttö oli ollut päällä noin tuhat tuntia ja ostosta kulunut reilu kolme kuukautta. Arvostelun kirjoittamisen yhteydessä palautin näyttöön tehdasasetukset. Kalibroin näytön X-Riten i1DisplayPro -kalibrointilaitteella ja DisplayCal-ohjelmalla mahdollisimman lähelle 120 kandelaa (cd/m²) ja sRGB-väriprofiilia. Näytön asetukset olivat seuraavat: kirkkaus 24, kontrasti 70, punainen 50, vihreä 46, sininen 40. Näytön käyttötuntien lisääntyessä etenkin sinistä kanavaa on saanut laskea kalibroinnin yhteydessä.
Ennen kalibrointia keskimääräinen DeltaE-arvo oli 2,09, maksimi 6,02 (pienemmät arvot parempia) ja värilämpötila 7121 kelviniä, eli varsinkin värilämpötila oli muutaman kuukauden aikana siirtynyt kauaksi siitä, mitä se tehtaalta lähtiessä oli. Kalibroinnin jälkeen luvut olivat huomattavasti paremmat: keskimääräinen DeltaE-arvo oli 0,37, maksimi 2,02 ja värilämpötila 6471 kelviniä. sRGB-väriavaruudesta yllettiin kuitenkin vain 98,4 prosenttiin, eikä luvattuun 99:ään. Mittaustulosten mukaan punainen ja magenta jäävät hieman vajaaksi värikylläisyydeltään. Kalibroinnin jälkeen kontrasti oli 120 kandelan kirkkaudella 1026,5:1, eli jopa vähän yli luvatun 1000:1-lukeman.
Kirkkaus ja mustan taso, mustan tasossa pienempi on parempi.
Kontrasti, suurempi on parempi.
Mittaukset eri kirkkausasetuksilla.
Näytön värien kattavuus sRGB-väriprofiilista (harmaa katkoviivakolmio) suhteutettuna ihmissilmän näkemiin väreihin.
Luminanssi (kirkkaus) eri kohdissa näyttöä.
DisplayCalin kalibrointitulokset lyhykäisyydessään.
10-bittisyys paljastui markkinamiesten höpinöiksi, sillä en saanut sitä toimimaan missään tilanteessa. Esimerkiksi Photoshop toki vaatii ammattilaisnäytönohjaimen (Nvidia Quadro tai AMD FirePro), mutta DirectX-kokoruututilassa 10-bittisyys toimii myös pelinäytönohjaimilla. Alien Isolationin deep coloriksi nimetty ominaisuus ei muuttanut kuvaa suuntaan tai toiseen. Testasin myös 10-bittistä videota kokoruututilassa, mutta vaikka kuinka seurasin ohjeita ja vaihdoin asetuksia, ylimääräisiä värisävyjä ei vain löytynyt. 10-bittisyys oli valittuna Nvidian ohjauspaneelista ja näyttö kyllä ilmoitti olevansa 10-bittisessä tilassa sekä DisplayPort- että HDMI-kaapeleilla, mutta näkyviä muutoksia ei tapahtunut. Toki spekseissä on maininta 8 bit + A-FRC:stä (eli ylimääräiset sävyt saavutetaan värejä nopeasti välkyttämällä), mutta ero tulisi huomata silti.
HDR
HDR on yksi näytön myyntivalteista, mutta koska näytössä ei ole taustavalon tummennusta eri kohdille näyttöä, musta ei ole tarpeeksi mustaa HDR-käyttöön. Kirkkaus yltää HDR-tilassa vain 389 kandelaan, eli speksien 400:sta jäädään hieman. Kontrasti nousee hieman, 1081,6:1:een. Värikylläisyys nousee selkeästi HDR-tilassa. HDR:ää tukevat pelit ja videot ovat varsin näyttäviä, mutta on kuitenkin vaikea arvioida, voisiko samaan lopputulokseen päästä nostamalla SDR-materiaalista kirkkautta ja värikylläisyyttä. Oikeaa HDR:ää tämä ei ole, mutta saa sillä jonkinlaisen lisän HDR:ää tukeviin peleihin ja videoihin. Pelkän HDR-tuen takia näyttöä ei kannata hankkia.
Käyttökokemukset
4K-resoluutioon tässä koossa tottuu yllättävän pian. Alkuun tuli katseltua nenä melkein kiinni näytössä ja ihmeteltyä pieniä pikseleitä, hetken päästä se jo tuntui normaalilta. Hetkellinen vilkaisu 24-tuumaiseen full hd -näyttöön osoitti, että paluuta siihen ei ole, niin pikselöityneeltä kaikki vaikutti. Hyppäys 27-tuumaisesta 1440p:stä on pienempi, mutta 50 % enemmän pikseleitä samassa koossa on silti huomattava ero. Windows 10:ssa skaalausta joutui nostamaan. Päädyin 150 prosenttiin, joka vastaa 1440p-resoluutiota. Kaikki sovellukset eivät tue skaalausta suoraan ja näyttävät suttuisilta, mutta asiaa voi parantaa vaihtamalla skaalausasetuksia ongelmallisten sovellusten kohdalla. Tällöin esimerkiksi tekstit ja viivagrafiikka ovat teräviä, mutta kuvat pysyvät suttuisina. Netin selaus on huomattavasti mukavampaa tarkalla näytöllä. Teksti on lähes veitsenterävää ja yllättävän monet kuvatkin näkyvät tarkkana skaalauksesta huolimatta. Videoeditoinnissa full hd -materiaali mahtuu mainiosti 100 %:n koossa näytölle työkalujen kera.
Suurella resoluutiolla on haittansa pelien kohdalla, sillä monet vaativat yksinkertaisesti liikaa tehoja nykyajan näytönohjaimilta. Resoluutiota joutuukin pienentämään aika usein, mutta onneksi kuva ei ole käyttökelvottoman suttuinen, varsinkaan super resolution+ -asetuksilla. Toisaalta esimerkiksi FXAA-reunojenpehmennyksen aiheuttamalle suttuisuudelle allergiset tuskin ovat kovin tyytyväisiä.
Omassa näytössäni ei ole huomattavaa valovuotoa, eikä ns. IPS glow'takaan suuria määriä. Tummasävyisissä peleissä kulmat hohtavat hieman, joka on normaalia IPS-paneeleille. Haalea mustan taso häiritsee enemmän, mutta tämäkin on IPS-paneelien ominaisuus, eikä parempaa saa kuin vaihtamalla VA-paneeliin, jossa on taas omat ongelmansa. Vasteaika on täysin riittävä omaan käyttööni. Kilpapelaajien kannattaa joka tapauksessa suunnata katse korkeahertsisiin näyttöihin. Input lagin mittaamiseen tarvittavaa laitteistoa ei valitettavasti löydy, mutta LG:n aiempien sukupolvien vastaavissa paneeleissa se on ollut 9-10 millisekunnin luokkaa, enkä huomaa ainakaan itse minkäänlaista viivettä.
Musta ruutu pimeässä huoneessa. Kuva on suuntaa-antava.
Yhteenveto
Muutamista heikkouksista huolimatta 27UK650-W on oikein pätevä yleisnäyttö. Ilmeisesti HDR-tuki on ainoa ero edeltävään 27UD69P-W-malliin, eli myös se lienee oiva ostos, jos sellaisen löytää alennuksesta. Ainoa karvas maku suuhun jäi 10-bittisyyden puutteesta, mutta eipä sille tosiasiassa kovin suurta käyttöä olisi. Jos hakee yleisnäytön sijaan enemmän pelaamiseen sopivaa näyttöä, kannattaa katse suunnata 1440p-resoluution ja isompien hertsien puoleen.
Plussat
Miinukset
Risuja ja ruusuja arvostelusta saa antaa! Järjestelmäkameraa ja jalustaa ei ollut saatavilla, joten kuvat esim. skaalauksista jäivät ottamatta, mutta olihan sitä jo tässäkin.
Ulkoasu ja jalusta
Ulkoasultaan näyttö on hillityn tyylikäs, erityisesti valkoinen takaosa näyttää mainiolta. Jalusta on vähemmän hieno, mutta toimiva. Jalustasta löytyy korkeussäätö, kallistus ja pivot-toiminto, eli näytön saa halutessaan käännettyä 90 astetta pystyasentoon. Näytön alareunan saa säädettyä 10,5–21,5 sentin korkeudelle pöydästä. VESA-standardin ansiosta kolmannen osapuolen jalustat ja seinäkiinnitykset käyvät myös. Näytössä on varsin ohuet reunat, mutta ihan reunoille asti paneeli ei ylety, vaikka näytön ollessa kiinni näin voisi luulla. Reunat ovat kolmelta suunnalta noin puolen sentin paksuiset, alareunasta noin puolitoista senttiä.
Valikot ja ominaisuudet
Näytön valikkoa ohjataan alareunassa olevalla tatilla, jonka käyttö on varsin sujuvaa. Valikot itsessään kaipaisivat hieman uudistusta. Valikkoihin siirrytään tattia painamalla, mutta ennen valikkoihin menemistä tattia vaakasuunnassa liikuttamalla voidaan säätää kuulokeulostulon äänenvoimakkuutta. Ei voi kuin ihmetellä, miksei sen sijaan voisi vaihtaa kirkkautta ja toiseen suuntaan liikuttamalla vaikkapa kuvatilaa, niille kun olisi paljon enemmän käyttöä. Esimerkiksi Dellin näytöissä valikkotoiminnot ovat käyttäjän muokattavissa.
Tatista painamalla näytölle ilmestyy päävalikko, josta voi vaihtaa sisääntulolähteen, laittaa päälle pelitilan, siirtyä asetusvalikkoon ja sammuttaa näytön. Täältäkään ei siis vielä löydy kirkkauden säätöä. Se löytyy vasta asetusvalikon alta pika-asetuksista. Sieltä löytyy myös kontrastisäätö, mutta se kannattaa jättää oletusarvoonsa, sillä pienemmät arvot heikentävät kontrastia ja suuremmilla kirkkaat sävyt palavat puhki.
Kuvasuhteen voi valita täysleveän, alkuperäisen ja 1:1 väliltä. Ensiksi mainittu venyttää kuvan aina koko näytön kokoiseksi, alkuperäinen suurentaa kuvan säilyttäen kuvasuhteen ja 1:1 näyttää kuvan skaalaamattomana, eli esimerkiksi full hd -kuva näkyy pienikokoisena näytön keskellä.
Erilaisia kuvatiloja on valittavana melkoinen määrä, kaikkiaan 15 kpl. Yli puolet näistä voisi huoletta heittää menemään. Vakioasetus on normaalikäyttöön sopivin. Lukija-tila on kelpo tekstiä lukiessa ja HDR-vaikutus antaa kuvaan HDR-tyylisen efektin, josta saa mukavasti värikylläisyyttä kuvaan. Pelitiloista lienee joillekin hyötyä, ehkä myös color weakness -tilasta (suomennettu erikoisesti värin heikkoudeksi), mutta muille en keksi yhtään käyttötarkoitusta. Kaksi pimeän huoneen tilaa löytyy, mutta vaihtaakseen niihin vakiokuvatilasta, täytyy ensin naputella läpi usea muu erittäin kirkas kuvatila, joista saa silmille ikävän valoannoksen. Tämä sotii täysin pimeän huoneen kuvatilojen tarkoitusta vastaan, ja kun koko homma on valikkosekamelskan takana, niin hyvä idea jää käytännössä turhakkeeksi.
Valikkoja ei kuitenkaan tarvitse selailla, jos asentaa LG:n tarjoaman OnScreen Control -ohjelman koneelle. Sen avulla osaa näytön asetuksista voi säätää tietokoneelta, käyttää kuva kuvassa -toimintoa sekä jakaa näytön useampaan osaan. Lisäksi kuvatilan saa vaihdettua käytössä olevan ohjelman mukaan, ja käyttöjärjestelmän fonttikoon muutos ja näytön kääntäminen hoituvat myös. Ikävästi kirkkauden ja kontrastin säädöissä ei kuitenkaan näy numeraalisia arvoja.
Super resolution+ on LG:n oma nimitys kuvan terävöitykselle, joka yllätyksekseni toimii mukiinmenevästi. Se on tarkoitus kytkeä päälle natiivia pienemmillä resoluutioilla, jolloin kuvaa terävöitetään vähemmän sumeaksi. Sille löytyy kolme voimakkuutta ja suurimmalla kuvaa filtteröidään niin, että sahalaidat saadaan poistettua. Ainakin teoriassa siis. Tämän käyttö on hieman pelistä ja käyttäjästä riippuvaista, jonka takia se olisikin erittäin mukava saada pikavalikon taakse. Terävöitykselle on tarvetta, sillä vaikka esimerkiksi full hd on tasan neljä kertaa 4K-resoluutiota pienempi, se ei skaalaudu pikselintarkasti. Tämän voisi periaatteessa korjata laittamalla skaalauksen näytönohjaimen harteille, mutta ainakaan toistaiseksi Nvidialta tai AMD:ltä ei löydy pikselintarkkaa skaalausta.
Vasteajan säädölle on neljä vaihtoehtoa: pois, normaali, nopea ja nopeampi. Oletusasetus on nopea ja todennäköisesti se kannattaa siihen myös jättää. Suurimmalla asetuksella kuvaan tulee jo näkyviä mustia jälkikuvia nopeassa liikkeessä. Pienemmät asetukset taas ovat sumeampia.
FreeSync-asetukselle on vaihtoehtona pois, normaali ja edistynyt. Ominaisuus jäi testaamatta AMD-näytönohjaimen puutteesta johtuen.
Pelaajalle suunnatuista säädöistä löytyy vielä mustan tason vakautus (black stabilizer), eli käytännössä tummien sävyjen kirkkauden säätö. Oletuksena se on 50, siitä alaspäin tummat sävyt menevät tukkoon ja suuremmilla asetuksilla musta muuttuu harmaaksi. Pelatessa suuremmista arvoista voi olla hyötyä, sillä varjoissa olevat asiat erottuvat paremmin. Muuta käyttöä tälle ei taida olla.
Näytöstä löytyy automaattinen valmiustila, joka sammuttaa näytön, jos ruudulla ei ole liikettä valittuna aikana (4, 6 tai 8 tuntia). Käytännössä näyttö kuitenkin ilmoitti sammuttavansa itsensä kesken käytön. Varsin ikävä yllätys kesken hektisten pelisessioiden.
Värintoisto
Näyttö oli kalibroitu tehtaalla valmiiksi 6500 kelviniin ja 2,2-gammaan. Arvostelua kirjoittaessa näyttö oli ollut päällä noin tuhat tuntia ja ostosta kulunut reilu kolme kuukautta. Arvostelun kirjoittamisen yhteydessä palautin näyttöön tehdasasetukset. Kalibroin näytön X-Riten i1DisplayPro -kalibrointilaitteella ja DisplayCal-ohjelmalla mahdollisimman lähelle 120 kandelaa (cd/m²) ja sRGB-väriprofiilia. Näytön asetukset olivat seuraavat: kirkkaus 24, kontrasti 70, punainen 50, vihreä 46, sininen 40. Näytön käyttötuntien lisääntyessä etenkin sinistä kanavaa on saanut laskea kalibroinnin yhteydessä.
Ennen kalibrointia keskimääräinen DeltaE-arvo oli 2,09, maksimi 6,02 (pienemmät arvot parempia) ja värilämpötila 7121 kelviniä, eli varsinkin värilämpötila oli muutaman kuukauden aikana siirtynyt kauaksi siitä, mitä se tehtaalta lähtiessä oli. Kalibroinnin jälkeen luvut olivat huomattavasti paremmat: keskimääräinen DeltaE-arvo oli 0,37, maksimi 2,02 ja värilämpötila 6471 kelviniä. sRGB-väriavaruudesta yllettiin kuitenkin vain 98,4 prosenttiin, eikä luvattuun 99:ään. Mittaustulosten mukaan punainen ja magenta jäävät hieman vajaaksi värikylläisyydeltään. Kalibroinnin jälkeen kontrasti oli 120 kandelan kirkkaudella 1026,5:1, eli jopa vähän yli luvatun 1000:1-lukeman.
Kirkkaus ja mustan taso, mustan tasossa pienempi on parempi.
Kontrasti, suurempi on parempi.
Mittaukset eri kirkkausasetuksilla.
Näytön värien kattavuus sRGB-väriprofiilista (harmaa katkoviivakolmio) suhteutettuna ihmissilmän näkemiin väreihin.
Luminanssi (kirkkaus) eri kohdissa näyttöä.
DisplayCalin kalibrointitulokset lyhykäisyydessään.
10-bittisyys paljastui markkinamiesten höpinöiksi, sillä en saanut sitä toimimaan missään tilanteessa. Esimerkiksi Photoshop toki vaatii ammattilaisnäytönohjaimen (Nvidia Quadro tai AMD FirePro), mutta DirectX-kokoruututilassa 10-bittisyys toimii myös pelinäytönohjaimilla. Alien Isolationin deep coloriksi nimetty ominaisuus ei muuttanut kuvaa suuntaan tai toiseen. Testasin myös 10-bittistä videota kokoruututilassa, mutta vaikka kuinka seurasin ohjeita ja vaihdoin asetuksia, ylimääräisiä värisävyjä ei vain löytynyt. 10-bittisyys oli valittuna Nvidian ohjauspaneelista ja näyttö kyllä ilmoitti olevansa 10-bittisessä tilassa sekä DisplayPort- että HDMI-kaapeleilla, mutta näkyviä muutoksia ei tapahtunut. Toki spekseissä on maininta 8 bit + A-FRC:stä (eli ylimääräiset sävyt saavutetaan värejä nopeasti välkyttämällä), mutta ero tulisi huomata silti.
HDR
HDR on yksi näytön myyntivalteista, mutta koska näytössä ei ole taustavalon tummennusta eri kohdille näyttöä, musta ei ole tarpeeksi mustaa HDR-käyttöön. Kirkkaus yltää HDR-tilassa vain 389 kandelaan, eli speksien 400:sta jäädään hieman. Kontrasti nousee hieman, 1081,6:1:een. Värikylläisyys nousee selkeästi HDR-tilassa. HDR:ää tukevat pelit ja videot ovat varsin näyttäviä, mutta on kuitenkin vaikea arvioida, voisiko samaan lopputulokseen päästä nostamalla SDR-materiaalista kirkkautta ja värikylläisyyttä. Oikeaa HDR:ää tämä ei ole, mutta saa sillä jonkinlaisen lisän HDR:ää tukeviin peleihin ja videoihin. Pelkän HDR-tuen takia näyttöä ei kannata hankkia.
Käyttökokemukset
4K-resoluutioon tässä koossa tottuu yllättävän pian. Alkuun tuli katseltua nenä melkein kiinni näytössä ja ihmeteltyä pieniä pikseleitä, hetken päästä se jo tuntui normaalilta. Hetkellinen vilkaisu 24-tuumaiseen full hd -näyttöön osoitti, että paluuta siihen ei ole, niin pikselöityneeltä kaikki vaikutti. Hyppäys 27-tuumaisesta 1440p:stä on pienempi, mutta 50 % enemmän pikseleitä samassa koossa on silti huomattava ero. Windows 10:ssa skaalausta joutui nostamaan. Päädyin 150 prosenttiin, joka vastaa 1440p-resoluutiota. Kaikki sovellukset eivät tue skaalausta suoraan ja näyttävät suttuisilta, mutta asiaa voi parantaa vaihtamalla skaalausasetuksia ongelmallisten sovellusten kohdalla. Tällöin esimerkiksi tekstit ja viivagrafiikka ovat teräviä, mutta kuvat pysyvät suttuisina. Netin selaus on huomattavasti mukavampaa tarkalla näytöllä. Teksti on lähes veitsenterävää ja yllättävän monet kuvatkin näkyvät tarkkana skaalauksesta huolimatta. Videoeditoinnissa full hd -materiaali mahtuu mainiosti 100 %:n koossa näytölle työkalujen kera.
Suurella resoluutiolla on haittansa pelien kohdalla, sillä monet vaativat yksinkertaisesti liikaa tehoja nykyajan näytönohjaimilta. Resoluutiota joutuukin pienentämään aika usein, mutta onneksi kuva ei ole käyttökelvottoman suttuinen, varsinkaan super resolution+ -asetuksilla. Toisaalta esimerkiksi FXAA-reunojenpehmennyksen aiheuttamalle suttuisuudelle allergiset tuskin ovat kovin tyytyväisiä.
Omassa näytössäni ei ole huomattavaa valovuotoa, eikä ns. IPS glow'takaan suuria määriä. Tummasävyisissä peleissä kulmat hohtavat hieman, joka on normaalia IPS-paneeleille. Haalea mustan taso häiritsee enemmän, mutta tämäkin on IPS-paneelien ominaisuus, eikä parempaa saa kuin vaihtamalla VA-paneeliin, jossa on taas omat ongelmansa. Vasteaika on täysin riittävä omaan käyttööni. Kilpapelaajien kannattaa joka tapauksessa suunnata katse korkeahertsisiin näyttöihin. Input lagin mittaamiseen tarvittavaa laitteistoa ei valitettavasti löydy, mutta LG:n aiempien sukupolvien vastaavissa paneeleissa se on ollut 9-10 millisekunnin luokkaa, enkä huomaa ainakaan itse minkäänlaista viivettä.
Musta ruutu pimeässä huoneessa. Kuva on suuntaa-antava.
Yhteenveto
Muutamista heikkouksista huolimatta 27UK650-W on oikein pätevä yleisnäyttö. Ilmeisesti HDR-tuki on ainoa ero edeltävään 27UD69P-W-malliin, eli myös se lienee oiva ostos, jos sellaisen löytää alennuksesta. Ainoa karvas maku suuhun jäi 10-bittisyyden puutteesta, mutta eipä sille tosiasiassa kovin suurta käyttöä olisi. Jos hakee yleisnäytön sijaan enemmän pelaamiseen sopivaa näyttöä, kannattaa katse suunnata 1440p-resoluution ja isompien hertsien puoleen.
Plussat
- Tarkka
- Kalibroinnin jälkeen hyvä värintoisto
- Sopii vasteajoiltaan pelaamiseen
- Super resolution+ -toiminto
- Katselukulmat
- Ei havaittavaa valovuotoa
- Jalusta
Miinukset
- IPS:lle tyypillinen mustan taso ja IPS glow
- Ei aivan yllä luvattuun 99 prosenttiin sRGB-väriavaruudesta
- Ei ole 10-bittinen (ainakaan Nvidia GTX -näytönohjaimella)
- Automaattinen valmiustila ei toimi
- Kirkkauden säätö liian monen painalluksen takana
- Kehno HDR-tuki
Risuja ja ruusuja arvostelusta saa antaa! Järjestelmäkameraa ja jalustaa ei ollut saatavilla, joten kuvat esim. skaalauksista jäivät ottamatta, mutta olihan sitä jo tässäkin.
Viimeksi muokattu:
. Kirkkauden muutosta ei ainakaan näy paneelin asetuksista ellei se ole sattumalta vaihtanut itse takas siihen 50 missä itse olen pitänyt
