Lasten peliharrastus: soveltuvat pelit, peliajat ja pelien vaikutus muuhun elämään

[2112]

Täältä löytyy varmaan jonkin verran kouluikäisten lasten vanhempia, joten ajattelinpa kysellä näkemyksiä lasten peliharrastuksista.

Meillä pojan kaveripiiri koostuu 10-12-vuotiaista lähialueen lapsista, pääasiassa saman luokan muista pojista. Koulussa tulevat ilmeisesti hienosti keskenään juttuun ja myös toistuvasti pelailevat netissä keskenään esim. Fortnitea. Itseäni kuitenkin hieman kummastuttaa, että kavereilla ei lähes poikkeuksetta tunnu olevan minkäänlaisia rajoituksia peliaikoihin tai siihen, mitä pelejä kotona pelataan. Tämä ei ole siis mitään epäsuoraa tietoa, vaan asia on käynyt ilmi esim. usean vanhemman kanssa jutellessani (ainakin päällisin puolin ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään holhouksen alaista sakkia). Ensisijainen seuraus tästä näyttää olevan se, ettei kukaan kavereista koskaan halua tehdä mitään muuta kuin pelata. Ulos näitä pelimiehiä ei tunnu saavan millään. Poika on nyt useampana päivänä kysynyt kavereita mukaan uimaan, mutta eipä siitäkään tahdo mitään tulla, vaikka tarjolla olisi kyyti rannalle ja takaisin. Eikä kyse ainakaan pääsääntöisesti ole mistään lasten huonoista väleistä, vaan siitä, että useimpia kavereita kiinnostaa vain ja ainoastaan pelaaminen (tämän tiedän ainakin osassa tapauksista melko suurella varmuudella mm. näistä vanhempien välisistä keskuisteluista). Jotain urheiluharrastuksia monella on, mutta nytkin koronarajoitusten aikana moni tauolle jäänyt harrastus taisi vain korvautua peleillä.

Toisaalta olen huomannut, että meillä poika on hiljalleen alkanut ajautua ulos peliporukasta. Tällä hetkellä kova hitti kavereiden keskuudessa on mm. GTA V, eikä kavereille tunnu oikein mitenkään menevän jakeluun se, ettei meillä tuossa iässä vielä tuollaisia pelejä pelata. Olenko täysin vanhanaikainen? En siis suhtaudu asiaan nähdäkseni mitenkään äärettömän tiukkapipoisesti, mutta mielestäni alakoululaiselle kyllä löytyy ihan riittävästi muutakin pelattavaa. No, tämä tosin ei näiden kavereiden kohdalla rajoitu vain peleihin, vaan ainakin pari luokkakaveria taitaa kuluttaa aika paljon muutakin K18-materiaalia.

Enkä tietysti voi sanoa, että kaikki alueen lapset tällaisia ovat. Joukossa on kyllä mm. näitä tositarkoituksella urheilevia, mutta meillä se kaveriporukka on lähinnä niitä, jotka liikkuvat lähinnä huvin vuoksi tai eivät liiku ollenkaan.

Mutta niin, minkälaisia näkemyksiä täällä? Onko peliajan tai pelivalikoiman rajaaminen enää nykypäivää? Pitäisikö lapsen antaa täysin itsenäisesti päättää omasta pelaamisestaan? Meillä ei siis ole mitään kiveen hakattuja tiukkoja peliaikoja, mutta perusperiaate on se, että muutakin sisältöä elämässä on oltava.

 

[Sadness]

Kyllähän tuo sosiaalistumiseen vaikuttaa jos päivät pitkät on vain pelien ääressä ja noin nuorella olisi hyvä kehittyä olemaan ihmisten kanssa toimeen kuin pelkästään virtuaalisesti.

Tämä on ainoa vaikea päätös siinä mielessä, antaako olla esim huonompien kaverien seurassa ulkona vai "turvassa" kotona ja vanhempien seurattavana mutta tässä hintana voi olla että lapsi erakoituu sitten maailmasta.

Tässä asiassa pitäisi kukin lapsen kohdalla löytää se kultainen keskitie ja olla sillä ladulla. Ei liikaa mutta ei olla samalla tiukkapipo jos lapsi haluaa pelata.

Veikkaan että tämä ei auttanut yhtään mutta se on niin lapsi/nuori kohtaista miten noi menee.
Itse suosin kyllä jotain rajoitusta pelaamiseen vaikka koulussa meniskin hyvin että nuori oppii olemaan sosiaalinen muissa kuin internetissä.

Tämä sanottu näin omalla kohdalla ja enona.

Edit: Omat vanhemmat osteli silloin 90 luvulla juuri pelikonsoleita ja pelejä etten jatkaisi isoveljeni jalanjäljissä ja olisi ongelma yhteiskunnalle kuten pahiskavereiden kanssa rälläisin ulkona vaan olisin kotona.
Omat vanhemmat eivät näkeneet tuossa asiassa sitten sitä keskitietä.

 

[Special Once]

Mä oon ite ottanu sen linjan, että niin kauan kun koulumenestystä tulee ja sovituista asioista pidetään kiinni, saa loppuajan viettää nenä kiinni ruudussa jos haluaa. Niinhän mä olen itsekin tehnyt jo viimeiset 30 vuotta. Kummallakaan penskalla ei ole myöskään mitään ongelmia sosiaalisuuden kanssa, olkoonkin että poika on introvertti kuin isänsä, tyttö on ekstrovertti kuin äitinsä.

Mä oon myös huomannut sen, että jos annetaan näin vapaat kädet, ne tekee paljon muutakin kuin istuu nenä kiinni ruudussa. Joskus taas kun oli enemmän rajoituksia, oli siihen tietokoneelle pakko päästä. Kielletty hedelmä jne.

Ainoa mistä pidän kiinni on pelien ikärajat. 14-vuotiaalla ei ole mitään asiaa GTA:n pariin.

 

[Timo 2]

Kysyn vain onko sellainen kaveri oikeasti hyvä kaveri, joka on kaveri vain tietokonepeleissä, eikä halua tehdä lapsesi kanssa mitään muuta kuin pelata tietokonepelejä, ja vielä K18 pelejä?
Mielestäni ei.

Ikärajoissa voi ehkä vähän joustaa, mutta vain vähän ja silloinkin perustellusti, lapsen/nuoren kehitys/ja kypsyys huomioiden. Eikä peruste ole se että mitä muissa perheissä saa tehdä.
Ei ne ikärajat peleissä ja elokuvissa turhaan ole. Lapsen pitää saada olla lapsi ja kaikki mitä aikuisten maailmassa on ei kuulu nuorille tai varsinkaan lapsille. Ei lasten kuulu nähdä sotaa ja raakaa väkivaltaa. Päiden ampuminen, puukko murhat ja muu vastaava, ei kuulu mielestäni alaikäisille. Eikä koneella tarvitse olla kokoaikaa, pitää myös tehdä muutakin kuin istua tietokoneen ääressä päivät pitkät.

 

[Hyrava]

Itselläni ei ole omia lapsia joten suoraa omakohtaista kokemusta ei ole mutta aika monella tutulla / kaverilla on eri ikäisiä lapsia joten voisin vähän sivustakatsojana kommentoida havaintoja. Nämä siis ovat vain omia havaintoja ja mielipiteitä rajatusta ryhmästä eli ei mikään kovinkaan kattava otanta.

Muutama kaveri on kovin tarkka kaikesta peliajoista, mitä pelaa ja muutenkin ylipäätään tietokoneen ja netin käytöstä. Muutenkin kyseisissä perheissä ollaan hirveän tarkkoja kaikista asioista. Mielestäni lapset ovat jotenkin epäsosiaalisia mutta todella kohteliaita, jopa ylikohteliaita ikäisekseen. Lapsilla on harrastuksia mutta jotenkin tuntuu sivusta katsottuna että koko maailma pyörii liikaa sääntöjen, perheen ja rajattujen harrastusten parissa.

Sitten taas on täysin toinen ääripää eli lapset saa täysin vapaasti surffailla netissä, warettaa ja pelailla mitä haluavat. Muutenkin kotona on aika väljät säännöt eli oikeastaan mistään ei rangaista tai huomauteta ellei mene totaalisesti yli (jos silloinkaan), ei ole kotiintuloaikoja jne. Kersat tuntuvat olevan varsin tiiviisti liimaantuneita koneen / konsolin ääreen eikä saa visiitillä oikein mitään kontaktia niihin. Taustalta seuraamalla heidän pelaamistaan välillä tuntuu aggressiot purkautuvan varsin monisanaisesti pelikavereihin ja kaikkeen muuhunkin.

Mielenkiintoisin ryhmä onkin tässä välissä eli on jotain sääntöjä mutta mitään täysin tiukkoja natsisääntöjä ei ole eikä olla ihan hälläväliä-meiningilläkään. Esim kahvipöydässä istuessa nämä lapset/nuoret tulevat samaan aikaan juomaan kahvia tai mehua, keskustelevat aikuisten kanssa ja muutenkin vaikuttavat varsin tasapainoisilta. Eivät hauku ja vittuile koko ajan mutta satunnaisia kirosanoja saattaa päästä ja muutenkin ovat jotenkin "aikuisempia", kuitenkin lapsellisella tavalla.

Eli tästä näin ulkopuolisen silmin voisi vetää sen johtopäätöksen että kunhan vähän rajaa pahimpia perseilyjä, kiroilua ja älyttömyyksiä niin lopputuloksena on aikalailla yhteiskuntakelpoisia ja fiksuja kersoja, kunhan ei rupea liikaa rajoittamaan. Itse näkisin tosiaan tuon viimeksi mainitun ryhmän kehityskelpoisimpana, liika rajoittaminen tekee ehkä vähän ujoksi ja syrjäytyneeksi, liika vapaus taas altistaa räyhäämiselle ja auktoriteettien kyseenalaistamiselle.

Eli sanoisin että kultainen keskitie on tässäkin se paras vaihtoehto. Eli jotain peliaikarajoituksia ja pelirajoituksia mutta vähän kannattaa miettiä että ikärajat ovat käytännössä suosituksia eli jos tuntuu että kersa ymmärtää homman niin ei välttämättä kannata väkisin kieltää. Muutenkin jos saa kersan edes pari kertaa viikossa tekemään muutakin kuin pelaamaan nenä kiinni ruudussa niin sanoisin että se on jo nykypäivinä ihan kohtalainen saavutus.

 

[Niska]

GTA V jos pelaa onlinessa kavereiden kanssa normaaleilla servuilla tai esimerkiksi modatuilla roolipeliservuilla, niin välttää kyllä lähes kaiken tarinan sisältämän aikuissisällön. Joo, voit ajaa autolla ihmisten päälle ja ampua, mutta kumpi on kauheampaa, ampua virtuaalihahmoa päähän Fortnitessa niin ettei verta tule vai GTA:ssa niin että verta tulee? Jos lapsi ei ole mitenkään erityisen herkkä ja osaa erottaa pelit oikeasta elämästä, niin voisi ihan hyvin antaa lapsen pelata. Tuossa roolipelimodissa pääsee vielä harjoittelemaan monia ammatteja ja sosiaalista kanssakäymistä aika uniikilla tavalla.
Olen aika varman, että lapset näkee kavereiden (ja omista) kännyköistä paljon pahempaa K18 matskua, mitä mikään peli vielä sisältää.
Jos lähettää lapsen ulos leikkimään, niin mistä tietää ettei se ole kaverilla pelaamassa niitä kiellettyjä K18 pelejä salaa?

 

[2112]

Kiitoksia vastauksista. Huomaa, että ainakaan mitkään kovin tiukasti rajoitetut peliajat eivät toistaiseksi ole saaneet kannatusta. Sinänsä mielenkiintoista, että peliajan selvästä rajoittamisesta mediassa usein puhutaan (toki vastakkaisia näkemyksiäkin esiintyy), mutta itse en muista koskaan keskustelleeni sellaisen vanhemman / aikuisen kanssa, joka kannattaisi mitään ehdottomia rajoja. Yleensä asennoituminen vaihtelee sellaisesta "kunhan pysyy kohtuudessa"-näkemyksestä aina sinne "ei mitään väliä"-ajatukseen.

GTA V jos pelaa onlinessa kavereiden kanssa normaaleilla servuilla tai esimerkiksi modatuilla roolipeliservuilla, niin välttää kyllä lähes kaiken tarinan sisältämän aikuissisällön.

OK, tästä en ollut tietoinen. Siinä tapauksessa olet varmaan ihan oikeassa siinä, ettei tuollainen online-GTA ole sisällöllisesti yhtä häiritsevä kuin se tarinatila. Itseäni silti mietityttää tuossa pari seikkaa (nimenomaan mietityttää, eli en väitä näiden olevan ainoita oikeita näkemyksiä):
1. Esim. Fortnitessa pelihahmot ovat jossakin määrin tasavertaisessa asemassa, ja sillä ammuskelulla on kilpailullinen tarkoitus. Toisaalta online-GTA:ssa taitaa kuitenkin olla näitä siviilejä, joita voi päämäärättömästi teurastaa ilman mitään tarkoitusta ja ilman kummoisia seurauksia. En ole ihan varma, missä iässä lapsi pystyy käsittelemään sellaisia asioita niin, ettei se vaikuta haitallisesti esim. maailmankuvaan. Kyllä varmaankin jo ennen kuin täyttää 18, mutta alakouluikäinen on kuitenkin vielä niin paljon nuorempi.
2. Lähtökohtaisesti haluan opettaa lapselle, että lait on tehty noudatettaviksi. Kaikki lait eivät tietenkään ole yhtä järkeviä tai tarpeellisia, mutta K18-pelien kohdalla se raja on ainakin ehdoton (siinä missä alemmissa ikärajoissa on vähän joustoa). Olen ehkä tähän asti ajatellut, että asiaa voi mahdollisesti tapauskohtaisesti katsoa sormien läpi siinä vaiheessa, kun lapsi kasvaa nuoreksi ja ehkä ymmärtää tällaisia kokonaisuuksia itse vähän paremmin ja pystyy omatoimisesti järjestämään itselleen sen pelin. Vierastan kuitenkin sitä, että vanhempana aktiivisesti tukisin sitä lain rikkomista ostamalla pelin ja antamalla sen käyttöön (mikä on ainakin täällä päin aika usein se tilanne, eli useammassakin tietämässäni tapauksessa nimenomaan vanhemmat ovat hankkineet lapselle GTA:n).

 

[Eezau_the_one]

Meillä 11v poika saa pelata ja on pelannut forttia, koska se kerettiin luvittaa. Sen jälkeen olen pitänyt kiinni ikärajasta. Koulukavereilla saa pelata mitä lystää ja se on hieman ongelma. Parilla naapurilla on onneksi myös tiukat säännöt ikärajan suhteen myös. Ne pojat ovat toki eri koulussa. Peliaika raja meillä on kerrallaan maksimissaan 2 tuntia. Se on huomattu, jos päästetään yli niin pelit alkavat enemmän ottamaan hermoon ja sitten kielenkäyttö ja käytöstavat muuttuvat. Pelien lopettaminen menee vaikeammaksi. Kun tiukasti on pidetty kiinni homma pysyy kurissa. Ulko pitää käydä touhuamassa kavereiden kanssa ja onneksi ainakin nämä naapurit lähtevät helpolla mukaan. Pelien grafiikat paranee ja käyttölogiikka vaikeutuu isommilla pegi luvuilla. Mielestäni ei voi antaa pelata sellaisia kun ei ole varma miten pystyy asioita käsittelemään. Ennen vanhaan oli ennen vanhaan ja silloin kaikki näyttivät koneillakin enemmän piirretyiltä. Nyt on asiat toisin kun nuo rupeaa olemaan todenmukaisia.

Forttia pelaa paljon nuoremmatkin mitä hieman ihmettelen, mutta taas se että esim poikani pelaa kavereiden ja sukulaisten kanssa tuota. Se on kumminkin yhdessäoloa vaikka ollaankin eri paikoissa. Itse ainakin seuraan ja haluan tietää miten pelit toimivat mitä poikani pelaa, jotta tiedän mitä niissä on ja miten niissä koukutetaan väkeä. MLL:llä on hyvä Ruutujen lumo kuukausikirje. Kannattaa tilata ja lukaista juttuja. Niistä sitten sovittaa omaan elämään sopivia asioita. Ruutujen lumo -uutiskirje - Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lapsen kehityksen mukaan asioita pitänee katsoa. Ihan pelkkä ikäraja ei välttämättä aina kerro kaikkea.

 

[Niska]

Toisaalta online-GTA:ssa taitaa kuitenkin olla näitä siviilejä, joita voi päämäärättömästi teurastaa ilman mitään tarkoitusta ja ilman kummoisia seurauksia. En ole ihan varma, missä iässä lapsi pystyy käsittelemään sellaisia asioita niin, ettei se vaikuta haitallisesti esim. maailmankuvaan. Kyllä varmaankin jo ennen kuin täyttää 18, mutta alakouluikäinen on kuitenkin vielä niin paljon nuorempi.

Tuntuu että lapsia ala-arvioidaan paljon. Sukulaispoika noin 6-vuotiaana aikoinaan näki kun pelailin GTA IV ja Crackdown pelejä ja haluasi välttämättä itse kokeilla kun autoista oli kiinnostunut. Viitoin ohjeita että aja sinne jalkakäytävälle ihmisten päälle fun times, mutta poika pysyi jyrkkänä ettei niin saa tehdä. Ajoi aina pitkin kaupunkeja täysin liikennesääntöjä noudattaen ja pysähtyen jokaiseen punaiseen valoon. Yksikään virtuaalinen ihminen ei koskaan loukkaantunut eikä autoon tullut koskaan naarmuakaan. Se että joku massamurha on pelissä mahdollisuus, ei tarkoita että jokainen lapsi tarttuisi siihen mahdollisuuteen ja varsinkin näissä ns sandbox peleissä jokainen pelaaja luo oman maailmaansa ja tapansa, ihan niin kuin lapset ennen videopelejä hiekkalaatikoilla ja legoleikkien kanssa. Kaikki lapset on erilaisia ja sitä pitää osata lukea.

 

[hsalonen]

Jos annatte lapsille liikaa rajoituksia, ne menee pelaamaan sen kaverin luokse, jolla ei ole rajoituksia.

Lisäksi olisi hyvä, että jos lapsi näkee jotain pelottavaa pelissä, niin olisi ymmärtävä aikuinen siinä vieressä, jolle asioista voi puhua. Näin ei voi tehdä, jos on pelattu salaa.

 

[P c L A Y E R]

80 ja 90 luvuilla, kun itse oli ala-asteikäinen, pelattiin C64:lla ja omalla Amiga 500:lla niin paljon kun jaksettiin. Toki tuohon aikaan pelaaminen oli sosiaalinen tapahtuma ja ainakin 70% pelattiin yhdessä saman laitteen äärellä. Nykyään se menee enmmön varmasti niin, että jokainen kököttää "yksin" kotonaan sen oman pelikonen kanssa.

Kyllähän sitä silloin pelattiin ihan mitä haluttiin. Ei kenenkään vanhempia kiinnostunut, mitä me pelattiin. Toki pelien grafiikat on ihan eri tasolla nykyään, joten ei voi ihan suoranaisesti vertailla.

Pelisessiot saattoi välillä venyä 4-5 tunnin mittaisiksi, mutta sen vastapainoksi ihan vapaaehtoisesti ja innolla leikittiin myös ulkona. Uitiin, laskettiin mäkeä, samoiltiin metsissä ym. Ei meitä tarvinut mitenkään erikseen ptistaa ulos tms.

Kaikista meistä tuli ihan järkeviä ja työssä käyviä yhteiskunnan jäseniä.

En osaa sanoa, onko oelit sitten nykyään niin paljon koukuttavampia vai miksi niinkin moni lapsi on ihan peliriippuvainen. Itse syytän tästä osaltaan kännyköitä. Jos itsellä olisi lapsia, niin en hommaisi mitään älypuhelinta, ennen kun täyttää 12 tms. Puhelimet on omasta mielestä ne, mitkä saa eniten "tuhoa" aikaan epäsosialisoitumisen muodossa. Toki tuossa on sitten se puoli, että kun muilla on se älypuhelin, niin siitä koituu helposti syrjintää ja kiusaamista. Älypuhelimet kun saisi k12 tuotteiksi, niin olisi jo hyvä alku.

Surullista nykyään katsa, kuinka esim. 3 poikaa ajaa laiskasti pyörillään mutkitellen, kun kaikilla katse oman kännykän ruudussa. Välillä saattavat sanan tai toisen toistensa kanssa vaihtaa.

 

[2112]

Tuntuu että lapsia ala-arvioidaan paljon. -- Kaikki lapset on erilaisia ja sitä pitää osata lukea.

No joo, olet ihan oikeassa, mutta en halua myöskään yliarvioida. Erityisesti kavereiden vaikutus on iso kysymysmerkki, ja mitä nämä keksivät siellä pelissä tehdä ja houkutella mukaan. Jos antaa luvan pelata tuollaista peliä, niin tuskin silloin on mitään järkeä sopia lapsen kanssa, että pelissä saa tehdä X ja Y mutta ei Z. Enkä nyt ylipäätään tiedä, onko niistä massamurhasessioistakaan haittaa normaalille tasapainoiselle lapselle, mutta en ole täysin vakuuttunut siitäkään, että ei ole. Täytyy kai yrittää lukea aiheesta lisää.

 

[2112]

En osaa sanoa, onko oelit sitten nykyään niin paljon koukuttavampia vai miksi niinkin moni lapsi on ihan peliriippuvainen. Itse syytän tästä osaltaan kännyköitä.

Tämä on muuten ihan totta. Meillä sekä poika että tytär sanovat, että kavereilla käydessäkin kaverit tuijottavat pääsääntöisesti vain puhelinta (jos eivät pelaa). Täälläkin mitä on kavereita käynyt, olen yrittänyt välillä ehdottaa erilaisia viihdykkeitä, mutta luovuttanut, koska huomaa, että mikään ei kiinnosta. Olen esim. pojan kavereille tarjonnut autorataa, Legon Mindstormsia, erilaisia rakentelusettejä... Ja vähän ajan päästä kun käy vilkaisemassa tilannetta, niin molemmat ovat ihan hiljaa naama kiinni puhelimissa, eikä näihin muihin tavaroihin ole koskettukaan. Puhuminenkin tuntuu olevan ihan mahdotonta, jos se puhelin on siinä tarjolla.

Edit: Tosin tämähän ei ole vain lasten ongelma.

 

[P c L A Y E R]

Tämä on muuten ihan totta. Meillä sekä poika että tytär sanovat, että kavereilla käydessäkin kaverit tuijottavat pääsääntöisesti vain puhelinta (jos eivät pelaa). Täälläkin mitä on kavereita käynyt, olen yrittänyt välillä ehdottaa erilaisia viihdykkeitä, mutta luovuttanut, koska huomaa, että mikään ei kiinnosta. Olen esim. pojan kavereille tarjonnut autorataa, Legon Mindstormsia, erilaisia rakentelusettejä... Ja vähän ajan päästä kun käy vilkaisemassa tilannetta, niin molemmat ovat ihan hiljaa naama kiinni puhelimissa, eikä näihin muihin tavaroihin ole koskettukaan. Puhuminenkin tuntuu olevan ihan mahdotonta, jos se puhelin on siinä tarjolla.

Edit: Tosin tämähän ei ole vain lasten ongelma.

Joo ei ole pelkästään lasten ongelma, mutta lapsilla se on monin kerroin pahempaa. Ja jos lapsesta asti tottuu tuohon, niin aikuisena tilanne ei todennäköisesti ole yhtään sen parempi. Harvemmin kuitenkaan näkee aikuisten ajelevan "sokkona" pyörällä katse älypuhelimessa tms.

 

[DädiFinn]

Ei ne väkivaltaiset pelit automaattisesti paha asia ole. Lapsen on tärkeä oppia erottamaan pelit oikeasta elämästä ja kai te itse tiedätte, miten herkkiä lapsenne on ja minkälaisia pelejä ne voivat pelata. Joskus meillä koitettiin peliaikoja, mutta aika nopeaan niistä luovuttiin. 2000-luvulla pelattiin paljon split-screen-pelejä, mutta oltiin myös pihalla paljon.

Omia lapsia ei ole, mutta voin kuvitella, että nykyään on tietyllä tavalla haastavampaa kasvattaa niitä, kun elektroniset laitteet on niin suuressa roolissa ja pitää löytää tasapaino niiden ja muiden aktiviteettien välillä. Se on selvä, että elektroniikka on välttämätön osa lapsen elämässä.

 

[Rokkijani]

Onko mahdollista keskustella kavereiden vanhempien kanssa, että olisiko mitään mahdollisuutta jonkinlaisiin yhteisiin pelisääntöihin? Kaikkien hyväänhän se menisi. Järkevää yhteisöllisyyttä hakien?

 

[j98]

Tuntuu että lapsia ala-arvioidaan paljon. Sukulaispoika noin 6-vuotiaana aikoinaan näki kun pelailin GTA IV ja Crackdown pelejä ja haluasi välttämättä itse kokeilla kun autoista oli kiinnostunut. Viitoin ohjeita että aja sinne jalkakäytävälle ihmisten päälle fun times, mutta poika pysyi jyrkkänä ettei niin saa tehdä. Ajoi aina pitkin kaupunkeja täysin liikennesääntöjä noudattaen ja pysähtyen jokaiseen punaiseen valoon. Yksikään virtuaalinen ihminen ei koskaan loukkaantunut eikä autoon tullut koskaan naarmuakaan. Se että joku massamurha on pelissä mahdollisuus, ei tarkoita että jokainen lapsi tarttuisi siihen mahdollisuuteen ja varsinkin näissä ns sandbox peleissä jokainen pelaaja luo oman maailmaansa ja tapansa, ihan niin kuin lapset ennen videopelejä hiekkalaatikoilla ja legoleikkien kanssa. Kaikki lapset on erilaisia ja sitä pitää osata lukea.

Nyt olikin kyse 10-12 vuotiaista eli koululaisista. Tuollainen 6-vuotias ei ole vielä kovin tietoinen häntä ympäröivän maailman pahuudesta. Joku GTA on vihon viimeinen peli ala-asteikäisille lapsille, kun he ymmärtävät jo mitä tuollaisessa pelissä voi tehdä.

 

[luuponen]

ei rajoja.
22v eSportsguru
12v kieliguru & historiamestari
kaikkea voi kiittää mun fiksaatiosta teknologiaan ja varsinkin pelaamiseen. mulla ei itsellä ollut mitään rajoja, eikä ole ollut pojillakaan.

kuitenkin.
syödä pitää, koulut hoitaa ja nukkua tarpeeksi sekä liikkua sopivasti. koska ei ylipaino tms. ongelmia ole ollut
näiden läpipaskojen kanssa, niin mennään tällä. eka toki muuttanut jo vittuhun. (somuchwin)

kiteytän.
riippuu lapsesta ja elinympäristöstä kuinka paljon kannattaa antaa siimaa.
mulla molemmat on kiinnostuneita myös kaikesta sen pelimaailman ja somepaskan ulkopuolisesta elämästä ja tekniikasta.
ja näen selkeästi molempien hyötyneen valtavasti tästä ylenpalttisesta kevyestä nörtteilystä ja varsinkin pelaamisesta ryhmässä.

pitäs osata valita se oikea tie omalle lapselle, mutta, mahdotontahan se on.

 

[root]

Paljon tuttua tekstiä tässä ketjussa. Itse ymmärrän eri linjoja pelaamisen suhteen, en osaa itsekään sanoa mikä olisi parasta. Meillä alaikäinen myös pelaa kavereiden kanssa toisinaan K-18 pelejä. Muut vanhemmat eivät ole asiaa ottaneet puheeksi, joten olen sanonut että pyrkii valitsemaan pelin sen mukaan mitä kaveri on kotisäännöistä kertonut. Poika myös kysyy luvan ennenkuin asentaa mitään uutta, ilmaispelit mukaan lukien.

Peliaikaa en ole juurikaan rajoittanut, koska olen itsekin pelannut paljon. Oikeastaan olen enemmän huolissani Youtube-videoiden katselusta. Tuben algoritmi tarjoaa välillä lapselle jotain dokumentiksi naamioitua roskaa ja muuta kohtuullisen järkyttävää kuraa.

 

[veijoesso77]

Meillä on alakoululaisten poikien kanssa sovittu päivittäiseksi peliajaksi 1,5h. Lisää aikaa saa ulkoilemalla tai kotitöitä tekemällä. Pitävät itse hyvin huolen ajoista ja tuntuu toimivan käytäntö. Ikärajoista on lipsuttu antamalla lupa Fortniteen ja Overwatchiin. Mutta k-16/18 pelejä on turha toivoa. Poikien kanssa itse pelailen Fortnitea ja Civ6:sta. Stellaris ja AOE2 harkinnassa.

 

[PCB]

Omat prinsiipit:

• Aikuinen tietää mitä lapsi pelaa (aikuinen tutustuu niihin peleihin, pelkkä nimen ja ikäsuosituksen tietäminen ei riitä)
• Peliaikarajoja ei lähtökohtaisesti ole, jos muu elämä ei siitä häiriinny. Koulu hoidetaan ja koulupäivinä ei pelata puolenyön jälkeen (ei ole kirjoitettu sääntö, vaan arkielämän keskusteluiden kautta omaksuttu). Jos lauantaina haluaa pelata 10 h, se on ok. Silti jutellaan siitä, että liiallinen pelaaminenkaan ei ole kovin viisasta jos esim. liikkuminen jää kokonaan pois. Tiukat peliaikarajat ovat omasta mielestäni täysin muinaisjäänne, idioottien toimintaa. Aivan hullua, että joku 13-vuotias saisi pelata vain 1 h päivässä, jos sen intohimo on pelaaminen. Sairasta.
• Ikäsuosituksia noudatetaan soveltaen. 10-12 -vuotias ei todellakaan pelaa GTA V:ta, paitsi jos aikuinen vierellä katsoo kuinka se ajelee vaan autolla siellä. Itse pelaan nyt lähes 16-vuotiaan kanssa yhdessä GTA:ta. Peleistä ja niiden sisällöstä sekä vertaamista todelliseen elämään on keskusteltu aina.

Oma tuntuma, että keskimäärin huonoiten toimivat aikuiset, jotka eivät tykkää itse pelata, ja/tai eivät tutustu asiaan. En vaivauduta, vaikka kyseessä on oma lapsi.

Omalla kohdalla lapsi aika hyvin osannut sitten noilla raameilla pelata kohtuullisesti, vaikka lähes päivittäin pelaakin. Pelannut erityyppisiä pelejä, naksutteluja, rakentamista ja tappamispelejä. Niin, ja vaikka konsoleitakin on kasa, PC on pojan pelikone. Samalla sitten oppinut ihan itsenäisesti tekemään muutakin, mm. erilaisten video-ohjelmien kanssa.

 

[spede]

Poika on nyt useampana päivänä kysynyt kavereita mukaan uimaan, mutta eipä siitäkään tahdo mitään tulla, vaikka tarjolla olisi kyyti rannalle ja takaisin. Eikä kyse ainakaan pääsääntöisesti ole mistään lasten huonoista väleistä, vaan siitä, että useimpia kavereita kiinnostaa vain ja ainoastaan pelaaminen (tämän tiedän ainakin osassa tapauksista melko suurella varmuudella mm. näistä vanhempien välisistä keskuisteluista). Jotain urheiluharrastuksia monella on, mutta nytkin koronarajoitusten aikana moni tauolle jäänyt harrastus taisi vain korvautua peleillä.

Toistuuko tuo kaikkien muidenkin menojen kohdalla? Muistaakseni juuri tuossa 5-6 luokan taitteessa koulun pakollisilta uimatunneilta rupesi lintsaamaan järjestään ainakin puolet porukasta.

Jos ei saa millään kavereita futista potkimaan, niin sen näkisin paljon huolestuttavampana.

 

[VelluM]

Pudotampa omankin mielipiteen tänne.

Eli lapsina on 10 v tyttö ja 8 v poika ja itse olen jo vanha parru mutta pelailen yhä itsekkin.
Käytännön kautta huomasin että oli pakko laittaa rajoituksia vähän pelaamiseen tai muuten nuo muksut ei olisi oikein muuta tehneet kuin koneella istuneet.
Nykyään pelaaminen menee niin että kummallakin lapsella on päivässä 1 tunti aikaa pelata koneella, käytännössä tämä tarkoittaa että kumpikin pelaa Fortniteä sen yhden tunnin.
1 tunti voi tuntua aika lyhyeltä ajalta mutta pakko sitä oli rajoittaa kun muutakin ruutuaikaa tulee päivän aikana. Hyvin nuo lapset on tuohon sopeutuneet, kumpikin laittaa pelin alkaessa hälytyksellä varustetun ajastimen käyntiin ja lopettavat kiltisti pelaamisen ajan loppuessa vaikka heitä ei vahtisi.
Kyllähän se asia on kumminkin niin että kyllä nuita lapsia joutuu koko ajan vähän vahtimaan ettei ruutujen töllääminen mene överiksi ja ulkoillakin pitää.

Itse lapsena sai kyllä tehdä mitä hyvänsä kun yh äiti oli koko ajan töissä eikä sieltä aikaa tai huolenpitoa paljon herunut lapselle mutta elossa silti ollaan mutta pienillä juonen muutoksilla voisin olla hyvinkin eri tilanteessa joten sillä minä itselle perustelen tuota lasten tekemisten vahtimista ja patistelua vaikka välillä tuntee itsensä Hitleriksi.
ps.
Fortniten ikärajahan taitaa olla 12 mutta tutustuin kyllä peliin ennenkuin annoin luvan lapsille sitä pelata ja omasta mielestä siinä ei ole mitään niin häiritsevää ettei alle 12 v sitä voisi pelata.

 

[gtrwll]

Omat prinsiipit:

• Aikuinen tietää mitä lapsi pelaa (aikuinen tutustuu niihin peleihin, pelkkä nimen ja ikäsuosituksen tietäminen ei riitä).

Tässä myös omasta mielestä se tärkein periaate. Työn puolesta näkee jonkin verran vanhempia joilla ei ole mitään hajua pelien sisällöstä eikä niitä kiinnosta itse tutustua niihin. Sääli.

Omat muksut vasta päiväkoti-ikäisiä, yhdessä rakennellaan Minecraftin creative-moodissa kaikenlaista ja eri Mario-pelejä lisäksi. Ikärajoista tullaan pitämään kiinni, mutta ruutuajan voisi tosiaan käsitteenä heittää romukoppaan.

 

[Admiral General Aladeen]

Omat vanhempani olivat aina todella voimakkaasti pelaamista vastaan ja sain siitä aika kovat traumat kun kaikki muut pennut pelasivat ja minä jouduin jumittamaan vain kavereiden luona jos halusin NES:iä hakata. En ole vieläkään eläessäni yhtä ainoaa pelikonsoolia omistanut!

Lopulta sain ala-asteen loppupuolella tahtoni läpi kun perustelin että koulu töissä PC olisi todella tärkeä. Sitten tuli ensimmäinen PC taloon ja pelaaminen alkoi. Aluksi se oli kovaa huutoa että taas olet koneella, mutta niin kauan kuin koulumenestys oli hyvää, niin ei sentään (kovin usein) viety koneelta hiuksista vetämällä, vaan vanhemmiltani tuli vain jatkuvaa jäkätystä ettetkö mitään muuta osaa kuin pelata.

Se jatkuva jäkätys ei ollut minusta lainkaan mukavaa, mutta toistaalta nyt kun on omia lapsia (liian pieniä vielä pelaamaan itse) niin en kyllä haluaisi heidänkään jumittavan ruudun edessä jatkuvasti. Mutta toisaalta, kuten sanottua, kunhan läksyt luetaan kunnialla, niin ehkä pitää asennoitua siten että teette sitten mistä pidätte. Parempi harrastus se pelaaminen on kuin hengailla kartsalla huonossa seurassa, siitä seuraa vain harmeja kun tulee mukaan huumeet ja päihteet.

Itse pelaan edelleen aika paljon PC:llä, joten varmasti jälkikasvu ottaa siitä mallia ja varmasti tulen suosittelemaan muksuille PC:tä pelikoneeksi konsoolien tai mobiililaitteiden sijaan, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia että sillä koneella tulisi tehtyä jotain opettavaista. Jotta se PC pysyy toiminnassa ja täydessä iskukunnossa, niin pitää jotain perusteita osata, ymmärtää Windowsin sielunelämää, ajureita, välillä etsiä vikoja kun kone ei toimi. Kaikki tällainen debuggaaminen auttaa oikeassa elämässä ja tulevissa töissä.

Pelien ikärajat on paha kysymys. Jos kiellät, niin sitten siitä tulee kielletty hedelmä ja varmasti on jokin kaveri jolla sitä pelata, kuten muukin K18 väkivalta viihde ja porno. Meidän perheessä ei ole reitittimen pornofiltterit vielä ajankohtaisia.

 

[thrill]

Meillä Fortnite kovassa suosiossa pleikkarilla, myös minecraftia pc:llä aika ajoin.
Vuosi-pari sitten oli vaikea jakso kun pelin lopettaminen tuntui olevan ilman raivonpuuskaa mahdotonta lähes joka kerta, mutta tähänkin monenlaista syytä löytyi ja helpottanut jo. Ikää syyskuussa 10v.

Kavereiden kanssa usein pelataan whatsappin kautta, peliaika-rajoituksia on 1-3hmax päivästä riippuen. Myös puhelimessa FamilyLink sovelluksella puhelin aukeaa vasta klo 7 ja menee kiinni klo 22. Sovellus-ajat ym. myös.(youtube/pelisovellukset) on havaittu toimiviksi meillä.

Itse jo vähän sormet syyhyten odottelen että pääsee pojalle omaa pelikonetta kasailemaan mutta annetaan odotella vielä vuosi tai kaksi. PS5 tuli jo etukäteen vähän puhuttua jos hommattaisiin kunhan ilmestyy.

Paljon sitä tuli itsekin istuttua pelikoneen ääressä tuossa iässä ja vanhempanakin, ja ei tässä nyt hassummin ole elämä mennyt siitä huolimatta kunhan jonkinlainen järki pidetään matkassa.

 

[Heezy]

Kunhan asiat hoitaa hyvin niin saa pelata mitä pelaa. eivät nou tosin edes pelaa paljoa ellei vettä sada reilusti. Itse tuli ekalla luokalla pelattua resident eviliä ja vaikka sen takia ei oikein uskaltanut nukkua hetkeen niin musta ihan kelvollinen veronmaksaja tuli

 

[Don Stupido]

Heitetääs tänne vähän aihetta sivuten ainakin, että itse muistan lapsena kuinka coolia oli (kun väkivallattomista peleistä puhutaan) esim. oman kaupungin rakentaminen SimCityssä, joten varmaan joku Cities Skylines voisi olla tuolle hyvä nykyajan vastine. Samalla voi oppia myös monia juttuja kaupunki-infrastruktuurista, yhteiskunnan pyörimisestä ja ylipäätään talouden tasapainottamisesta. Joten suosittelen nuoremmillekin sukupolville.

Vaikka myönnettäköön, että kyllä se kaikkein vaikuttavin pelielämys aikoinaan joskus ala-asteen ehkä juuri alettua oli naapurissa pelattu alkuperäinen Doom aseineen ja uskomattoman hienoine grafiikoineen, jollaisista pystyi omalla vanhemmalla ensimmäisellä kotikoneella vain unelmoimaan.

 

[perato]

Itse ne omat nappulat kasvatetaan ja niille säännöt kehitetään. Toki harmi jos muut ei leiki sit mitään muuta, mutta ainakin omaa lapsuuttani joskus pohtinut, että oli sitä kaikennäköisiä rajotteita monellakin, mutta ei ne koskaan kynnykseksi noussut. Yks sai paljon rahaa mut vähän herkkuja, toinen sai paljon herkkuja vähän rahaa, meillä ei saanut kattoa VHS:ä ku sairaana ja lomalla yms. yms. yms. Toki ajat oli erit, mutta en ainakaan lähtis siihen, että koska muillakin nii sit meilläkin, se on lasten vanhin kikka et unohtuu kertoa sit mitä siellä toisessa perheessä ehkä joutuu tekemään sen eteen, et asiat on niin kuin ne on. Toki on sit näitä joissa kasvatusmetodi on, että "ei kiinnosta, pysy pois silmistä".

Lapsia on kuitenkin kohtalaisen vaikea saada kiinnostumaan väkisin asioista. Sen sijaan voinee antaa jotkut raamit, että näitä ei hyväksytä ja sen ulkopuolelta sit mitä vaan. Esim. itellä oli aika tiukka, ettei mitään väkivaltapelejä(ammuskelu yms.) vanhemmat ostaneet eikä antaneet ostaa ku vasta yläasteiässä. Sit piti ostaa kaikkea muuta(strategiaa yms.) ja pelata kavereilla tai warena kaikkea muuta.

Toisaalta tuo ruutuaika on minusta jännä käsite, mutta kyl muistan ite ku joskus talvilomalla pelasin ala-asteen lopussa/yläasteen alussa ekan kerran yhen kokonaisen päivän putkeen nii oli aivan järkyttävän huono olo siitä istumisesta, että en kyl ite mitenkään säännölliseksi vois asiaa suositella. Lapsena liikkuminen on kuitenki nii tärkeää aikuisuudenkin kannalta. Aikuisena sit voi elää ku penkkiin liimattu, mutta vaikka itsekki tunteja tuusaan tietokoneella nii jotenki se on lapsuudesta jäänyt, että liikuntaakin pitää olla.