Täältä löytyy varmaan jonkin verran kouluikäisten lasten vanhempia, joten ajattelinpa kysellä näkemyksiä lasten peliharrastuksista.
Meillä pojan kaveripiiri koostuu 10-12-vuotiaista lähialueen lapsista, pääasiassa saman luokan muista pojista. Koulussa tulevat ilmeisesti hienosti keskenään juttuun ja myös toistuvasti pelailevat netissä keskenään esim. Fortnitea. Itseäni kuitenkin hieman kummastuttaa, että kavereilla ei lähes poikkeuksetta tunnu olevan minkäänlaisia rajoituksia peliaikoihin tai siihen, mitä pelejä kotona pelataan. Tämä ei ole siis mitään epäsuoraa tietoa, vaan asia on käynyt ilmi esim. usean vanhemman kanssa jutellessani (ainakin päällisin puolin ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään holhouksen alaista sakkia). Ensisijainen seuraus tästä näyttää olevan se, ettei kukaan kavereista koskaan halua tehdä mitään muuta kuin pelata. Ulos näitä pelimiehiä ei tunnu saavan millään. Poika on nyt useampana päivänä kysynyt kavereita mukaan uimaan, mutta eipä siitäkään tahdo mitään tulla, vaikka tarjolla olisi kyyti rannalle ja takaisin. Eikä kyse ainakaan pääsääntöisesti ole mistään lasten huonoista väleistä, vaan siitä, että useimpia kavereita kiinnostaa vain ja ainoastaan pelaaminen (tämän tiedän ainakin osassa tapauksista melko suurella varmuudella mm. näistä vanhempien välisistä keskuisteluista). Jotain urheiluharrastuksia monella on, mutta nytkin koronarajoitusten aikana moni tauolle jäänyt harrastus taisi vain korvautua peleillä.
Toisaalta olen huomannut, että meillä poika on hiljalleen alkanut ajautua ulos peliporukasta. Tällä hetkellä kova hitti kavereiden keskuudessa on mm. GTA V, eikä kavereille tunnu oikein mitenkään menevän jakeluun se, ettei meillä tuossa iässä vielä tuollaisia pelejä pelata. Olenko täysin vanhanaikainen? En siis suhtaudu asiaan nähdäkseni mitenkään äärettömän tiukkapipoisesti, mutta mielestäni alakoululaiselle kyllä löytyy ihan riittävästi muutakin pelattavaa. No, tämä tosin ei näiden kavereiden kohdalla rajoitu vain peleihin, vaan ainakin pari luokkakaveria taitaa kuluttaa aika paljon muutakin K18-materiaalia.
Enkä tietysti voi sanoa, että kaikki alueen lapset tällaisia ovat. Joukossa on kyllä mm. näitä tositarkoituksella urheilevia, mutta meillä se kaveriporukka on lähinnä niitä, jotka liikkuvat lähinnä huvin vuoksi tai eivät liiku ollenkaan.
Mutta niin, minkälaisia näkemyksiä täällä? Onko peliajan tai pelivalikoiman rajaaminen enää nykypäivää? Pitäisikö lapsen antaa täysin itsenäisesti päättää omasta pelaamisestaan? Meillä ei siis ole mitään kiveen hakattuja tiukkoja peliaikoja, mutta perusperiaate on se, että muutakin sisältöä elämässä on oltava.
Meillä pojan kaveripiiri koostuu 10-12-vuotiaista lähialueen lapsista, pääasiassa saman luokan muista pojista. Koulussa tulevat ilmeisesti hienosti keskenään juttuun ja myös toistuvasti pelailevat netissä keskenään esim. Fortnitea. Itseäni kuitenkin hieman kummastuttaa, että kavereilla ei lähes poikkeuksetta tunnu olevan minkäänlaisia rajoituksia peliaikoihin tai siihen, mitä pelejä kotona pelataan. Tämä ei ole siis mitään epäsuoraa tietoa, vaan asia on käynyt ilmi esim. usean vanhemman kanssa jutellessani (ainakin päällisin puolin ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään holhouksen alaista sakkia). Ensisijainen seuraus tästä näyttää olevan se, ettei kukaan kavereista koskaan halua tehdä mitään muuta kuin pelata. Ulos näitä pelimiehiä ei tunnu saavan millään. Poika on nyt useampana päivänä kysynyt kavereita mukaan uimaan, mutta eipä siitäkään tahdo mitään tulla, vaikka tarjolla olisi kyyti rannalle ja takaisin. Eikä kyse ainakaan pääsääntöisesti ole mistään lasten huonoista väleistä, vaan siitä, että useimpia kavereita kiinnostaa vain ja ainoastaan pelaaminen (tämän tiedän ainakin osassa tapauksista melko suurella varmuudella mm. näistä vanhempien välisistä keskuisteluista). Jotain urheiluharrastuksia monella on, mutta nytkin koronarajoitusten aikana moni tauolle jäänyt harrastus taisi vain korvautua peleillä.
Toisaalta olen huomannut, että meillä poika on hiljalleen alkanut ajautua ulos peliporukasta. Tällä hetkellä kova hitti kavereiden keskuudessa on mm. GTA V, eikä kavereille tunnu oikein mitenkään menevän jakeluun se, ettei meillä tuossa iässä vielä tuollaisia pelejä pelata. Olenko täysin vanhanaikainen? En siis suhtaudu asiaan nähdäkseni mitenkään äärettömän tiukkapipoisesti, mutta mielestäni alakoululaiselle kyllä löytyy ihan riittävästi muutakin pelattavaa. No, tämä tosin ei näiden kavereiden kohdalla rajoitu vain peleihin, vaan ainakin pari luokkakaveria taitaa kuluttaa aika paljon muutakin K18-materiaalia.
Enkä tietysti voi sanoa, että kaikki alueen lapset tällaisia ovat. Joukossa on kyllä mm. näitä tositarkoituksella urheilevia, mutta meillä se kaveriporukka on lähinnä niitä, jotka liikkuvat lähinnä huvin vuoksi tai eivät liiku ollenkaan.
Mutta niin, minkälaisia näkemyksiä täällä? Onko peliajan tai pelivalikoiman rajaaminen enää nykypäivää? Pitäisikö lapsen antaa täysin itsenäisesti päättää omasta pelaamisestaan? Meillä ei siis ole mitään kiveen hakattuja tiukkoja peliaikoja, mutta perusperiaate on se, että muutakin sisältöä elämässä on oltava.