Läntinen yhteiskuntakehitys ja miehen asema

k0tival0

Under ᵈᵉConstruction
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
128
Naiset valtaavat yliopistot, historiaton pullahalaajaidealismi levittäytyy valtion johtoon, rajat ovat rasismia. Aivot turruttavaa viihdettä ja kulutushysteriaa tunkee joka ruumiinaukosta, lyhytjänteisyys sekä opportunismi ovat uusi normaali. Tunteet ovat tärkeämpiä kuin järki, totuudenpuhujaa rangaistaan, ja yhteiskunnan rakenteet pirstoutuvat sellaista vauhtia että harva enää tietää mitä häneltä odotetaan.

Missä meni pieleen? Onko länsimaisella miehellä ja valistuksen ajan perinteellä tulevaisuutta, vai olivatko nämä vain pakollinen paha, hyödyllisiä idiootteja suuressa siirtymässä kohti sosialistis-feministisen utopian tuomaa diktatuuria?

Keskustelua vapaavalintaisen juoman kera.
 
Asioistahan saa olla eri mieltä ja ihan hyvä, että niitä mielipide-eroja on. Homma lähtee käsistä siinä kohtaa, kun iso osa porukasta ei yksinkertaisesti kykene hyväksymään oman mielipiteensä vastakkaisia mielipiteitä. Tämä pätee erityisesti korkeakoulutettuihin naisiin (ja olen itse "korkeastikoulutettu mies" siltä osin kuin mitä Suomen paskayliopistoista voi olla, joten sen voi sanoa ääneen ilman kateuskortin heiluttelua). Suomessa on liikaa ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa viisaita, vaikka mitään todellista viisautta heillä ei ole. Sivistyssanojen käyttäminen ei tee kenestäkään viisasta, opin sen lukion ekalla luokalla kun opettaja pisti palautetta äidinkielen aineen liiallisesta verbaalikikkailusta, ja oikeassahan hän oli.

Tämä näkyy erityisesti jenkkien pressanvaalien tuloksissa; kauhean monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, että suomalaiset feministit ei valitsekaan Amerikan presidenttiä. Hämmentävää mistä sellainen ylimielisyys oikein kumpuaa.

Konkreettisella tasolla merkittävin asia, joka nopeuttaa länsimaiden tuhoa on yksinkertaisesti some, tai some siinä muodossa jossa ns. "kaikki" käyttää sitä. Some aiheutti arabikevään, some saa ihmiset kuvittelemaan että typerät ääriliberaalit mielipiteet on yhteiskunnan normi, some lisää ihmisten egoa ilman että ihmiset tiedostavat sitä itse. Ihmisen henkisen kehityksen kannalta tärkeää olisi kyetä vähentämään omaa egoismiaan. Tällä hetkellä se kehitys menee väärään suuntaan.
 
Haha, YLE:n organisaation työntekijät eivät halua katsoa tuota videota. Hssss...

Cereal killah: En yleistäisi tällaista naisiin (edit: et tällaista tehnytkään). Mielestäni on paljon naisia, jotka eivät ehkä tuo mielipiteitään niin vahvasti esille. Ehkä he ovat sen verran fiksuja, että välttävät leimaantumista. On olemassa äänekäs enemmistö. Kupla.

Tästä johdettuna, ehkä miehet ovat vaativampia näkyvyyteen myös mielipiteissään ja uskaliaampia niitä tuomaan esille.

Aiheeseen siitä, valtamedia haluaa tuhota sukupuoliroolit, kuten "äiti" tai "isä". En haluaisi näitä luonnollisia rooleja murrettavan ainakaan siltä osin, että ne eivät olisi enää tunnistettavissa.
 
Naiset valtaavat yliopistot, historiaton pullahalaajaidealismi levittäytyy valtion johtoon, rajat ovat rasismia. Aivot turruttavaa viihdettä ja kulutushysteriaa tunkee joka ruumiinaukosta, lyhytjänteisyys sekä opportunismi ovat uusi normaali. Tunteet ovat tärkeämpiä kuin järki, totuudenpuhujaa rangaistaan, ja yhteiskunnan rakenteet pirstoutuvat sellaista vauhtia että harva enää tietää mitä häneltä odotetaan.

Missä meni pieleen? Onko länsimaisella miehellä ja valistuksen ajan perinteellä tulevaisuutta, vai olivatko nämä vain pakollinen paha, hyödyllisiä idiootteja suuressa siirtymässä kohti sosialistis-feministisen utopian tuomaa diktatuuria?

Keskustelua vapaavalintaisen juoman kera.

Kansallissosialistinen puoluehan oli järjen niskaote tunteesta. Haluatteko eroon harmillisesta vähemmistöstä? Okei pistetään ne uuniin turhia
turisematta. Valta säilyy miehillä ja naisten arvo palautetaan takaisin arvoon naisena. Ilman hyödyllisiä idiootteja ei poliittinen peli ole mahdollista, hyödyllisen idiootin tunnistaa ensin siitä, että hänelle viestintuoja on tärkeämpi kuin viesti itse.

Jos haluat lopettaa hyödyllisenä idioottina olemisen on vaihtoehtona vain pelaajaksi ryhtyminen (anarkisteja manipuloidaan siinä missä muitakin ryhmiä), tai pelkkänä idioottina oleminen (et ota kantaa politiikkaan). Kaikki poliittista peliä pelaavat korruptoituvat vallasta ennemmin tai myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä pelkkä intellektuelli tiedostaminen saa aikaan tyytyväisyyden tunteen (hetkellinen)?

Tämähän on parhain mahdollinen tilanne. Se, että katsoo kysymyksien taakse ei varsinaisesti vaadi mitään ulkoisesti, koska mikään ulkoinen ei varsinaisesti enää vaadi minulta mitään.

Vähän kuin yrittäisi vastata siihen, että mitä vapaus on? Kaikki sen tietää, mutta miten sen voi kokea?

Nyt tunnen itseni hyödylliseksi idiootiksi. Juuri nyt.
 
huxley-orwell-amusing-ourselves-to-death.jpg


Isänvaltainen tyrannia vs. äidillinen nautinnonhakuinen rajattomuus
 
Huxley keskittyi kuvaamaan uusia populaarikulttuurin ilmentymiä ja innovaatioita, kuten huumeet, eugeniikka, medikalisaatio, vapaa seksi, konsumerismi ja ekstrapoloi niitä. Vaikuttaa siltä, että monet niistä alkaa olla jo käyty loppuun, mutta Orwellilaisuus jatkaa kuin duracell-pupu, väsymättä edelleen. Orwell keskittyi hallinnan/hallitusten psykologiseen puoleen ja miten niitä menetelmiä on mahdollista ottaa käyttöön laajemmassa mittakaavassa. Keskittymällä vain toiseen puoleen näyttää siltä, että toinen erehtyi ja toinen on guru. Mielestäni Huxley on enemmän perinteinen skifi-kirjailija ja Orwell visionääri, mutta se johtunee siitä, että olen kiinnostunut enemmän moottorista kuin kuorista. Lisäksi Huxley kaiketi plagiarisoi omansa, joten olisi varmaan parempi tutkia alkuperäistä teosta ja verrata niitä keskenään?
 
Se on raskas tää valkoisenmiehentaakka. Homma meni metsään siinä vaiheessa kun suomalaisille akoille annettiin äänioikeus ja siitä alkaen ne on sitte hilanneet itelleen "oikeutta" koska niillä on tissit ja pillu. Pahinta on kun ne pääsevät päättävään asemaan. Siinä maalaisjärki unohtuu tyystiin, koska niillä on vihdoin valta ja oikeus päteä, koska niitä on iät ja ajat "sorrettu" syystä tissi ja pillu. Viimeisin huipennus taitaa olla ettei pojat saa olla poikia, tytöt tyttöjä, vaan ne ovat henkilöitä. Pahinta pienen pojan maailmassa on jos se puetaan poikien siniseen väriin. Pitäis varmaan olla neutraali harmaa. Akat ne on päästäneet pakolaiset Suomeen, hyysänneet niitä ja muutenkin päästäneet maamme retuperälle mitä ihmeellisimmillä ja typerimmillä säännöillä ja säännöstelyillä. Akaatemiset akat. Akateemiset YKSINÄISET akat, jotka ei saa miestä. Aiemmin "yhteiskuntamme" (eli akkavaltainen media - yle) kauhisteli persujen jytkyä ja nyt hypitään seinille koska Trump on Presidentti. Niille ei vaan mene päähän se että yhteinen mielipide ei ole se mitä kovimmin rummutetaan, varsinkin jos se perustuu ihan tavan miehen munilla pomppimiseen, ihan vaan sen takia koska miehet on miehiä ja miehet ovat tämän maailman rakentaneet. Valkoiset miehet. Ei neekerit tai muut pakolaiset. Ja tottakai viime vuosina vahvasti myös aasialaiset Miehet ovat luoneet teknologista edistystä ja yhteiskuntaa.

Mistä lie moinen miesten vihaaminen kumpuaa sitten nykynaisissa? Onko se sitä kun vedetään pitkä akateeminen opintojakso ja huomataan että ei se miehiä niin kiinnosta että nainen on koulutettu "viisas", vaan mies haluaa Naisen, joka on nainen eikä kävelevä filosofian papukaija. Miehet haluaa nussia rynkyttää kunnolla, olla edes pikkasen miehisempi kuin naiset, eikä kahlita itseään sivistyneisyyden valjaisiin. Miehet haluaa olla naiselle se sankari, eli se jonka sanalla on arvoa ja teoilla, vaikka nikkaroinnilla, merkitystä. Mies ei koe olevansa mies, jos joka keskustelu on pohdintaa tai naisen pitää olla se päättävä osapuoli, nainen pyrkii todistamaan teoillaan "ettei miestä tartte" vaan nurmikonkin leikkuu onnistuu tuosta vaan. Mielummin sitä sitten ottaa itselleen naisen jonka elämä on muutakin kuin uraputkea ja koulutusta. Moiset naiset jää yksin ja sepäs niitä kyrpeää. Sitte aletaan vihaamaan miehiä.
 
Mistä lie moinen miesten vihaaminen kumpuaa sitten nykynaisissa?

Nuoret luulee olevansa kapinallisia ja indivisualisteja, mutta tosiasissa ovat joukosta erottumista kuollakseen pelkääviä sopuleja. Sitähän tämä hyysääminen ja LBTKEOSKWHATEVER-kulttuuri on, massamedian luoma yhteinen harhatila. Homma on mennyt niin pahasti vinoon, että naisetkin jo alkaa tuomita feminismiä. Totuus on, että naisten asemassa ei länsimaissa kokonaisuutena enää ole parantamisen varaa, joten ainoa tie on joko hylätä sukupuolierot (huono idea) tai parantaa naisten asemaa, jolloin heidän asemansa muuttuu entistäkin etuoikeutetummaksi (ei feminismiä) ja järkevät ihmiset jo ymmärtävät sen seksuaalisesta suuntauksesta, rodusta, sukupuolesta jne. riippumatta. Muualla asiat on toisen, mutta se on rasismia, joten hyysäri-feministi ei siihen taivu.
 
Luin taannoin yhteiskunnallisesta teoriasta jonka mukaan (länsimaiset) kulttuurit tekee kiertokulkua individualismista kollektivismiin. Sen mukaan yhteiskunnallinen kehitys jakaantuu neljään osaan joista kaksi on kollektivismiin taipuvaisia ja kaksi indivisualistisia ja kumpikin puoli kestää muistaakseni karkeasti kaksi sukupolvea ja jakaantuu kasvavaan ja vähenevään osaan. Nyt mielestäni oltaisiin kollektivismin huipussa, 80-luvun punk-vuodet edustaa individualismin huipentumaa ja sota-aika kollektivismin huippua, hipit siinä välillä, mutta suunta kuitenkin individualismiin. En lainkaan muista kenen idea se on, enkä siitä sen tarkemmin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä muilta tai infoa jos sitä löytyy.

Nythän tämän päivän trendi-nuoriso älähtää, että ollaan individualismin huipulla, kun hiukset voi loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä vaikka kerralla, ja kaikki ovat kilvan suvaitsevaisia, mutta olen eri mieltä. Individualismin ydintä on uskallus poiketa normeista ja kokeilla omia ideoita ja niiden kestävyyttä, ei muiden orjallinen seuraaminen, ja nykyinen konformistinen ideaali on tuomita kaikki omasta normista poikkeavat. Ei nykyinen nuorisokulttuuri ole yksilöllisyyttä nähnytkään. Degeneraatteja ennemminkin, on aika haistella uusia tuulia.
 
Mielestäni tämä sopii topicin alle. Piti mennä nukkumaan, mutta oli niin hyvä podcasti, ettei malttanut.



Jordan Peterson on kliinisen psykologian professori Toronton yliopistosta, jolla on hyviä näkemyksiä SJW-kulttuurista, vasemmiston noususta yliopistoissa, feminismistä ja yleisestä lännen rappeutumista arvojen saralla.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
258 200
Viestejä
4 489 369
Jäsenet
74 168
Uusin jäsen
bopson

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom