Kyllästyminen asioihin

[avei]

Poteeko kukaan muu nopeaa kyllästymistä eri asioihin, esimerkiksi harrastuksiin?

Itse olen harrastanut kymmenen vuoden aikana lukemattomia eri asioita: perhonsidontaa/-kalastusta, metallinetsintää, kellojen keräilyä/mek.koneistojen huoltoa, korujen taontaa, postimerkkeilyä, jousiammuntaa, elektroniikkaa, punttikuntoilua, ilma-aseammuntaa, tietokone/konsolipelaamista ym. noin muutaman mainitakseni.

Ongelma on vain se että kiinnostus lopahtaa 2kk - 2v aikana totaalisesti, jonka jälkeen kalliit harrastusvälineet jäävät pölyttymään. Tokihan noista jää hitosti teoriaa mieleen ja taitoja käsiin, mutta pitemmän päälle alkaa v*tuttamaan noihin kiinnitetty rahamäärä+aika. Osan rahasta toki saa takaisin, mutta aikaa ei.

 

[Mikkos]

Sitähän tuo tuppaa olemaan jos ei ole mielekästä tekemistä ja ennenkaikkea tavoitteita. Jos tavoitteet puuttuu niin eipä sitä oikein jaksa harrastaakkaan. Itellä aikalailla sama ongelma kun puuttuu kilpailuvietti täysin niin ei ole oikein mitään pyrkimyksiä tulla missää paremmaksi tai parhaaksi niin sitä rupee miettimään että miks mä tätäkin teen.

 

[avei]

Sitähän tuo tuppaa olemaan jos ei ole mielekästä tekemistä ja ennenkaikkea tavoitteita. Jos tavoitteet puuttuu niin eipä sitä oikein jaksa harrastaakkaan. Itellä aikalailla sama ongelma kun puuttuu kilpailuvietti täysin niin ei ole oikein mitään pyrkimyksiä tulla missää paremmaksi tai parhaaksi niin sitä rupee miettimään että miks mä tätäkin teen.

Kuulostipa tutulle tuo kilpailuvietin puutekin.
Joskus käynyt mielessä että tekisi samalla youtubeen videota jostain alla olevasta harrastusprojektista, mutta kun käy katsomassa tubessa aiheesta tehtyjä videoita, niin homma yleensä jää siihen aikomusasteelle, kun aiheesta on jo tehty puoli miljoonaa parempaa pätkää.

 

[Henkilöasiakas]

Itse olen elämässäni luonut puitteet sellaiseksi. että tavallaan ympärillä on lukuisia harrastusmahdollisuuksia. Nyt on taas into päällä autojen kanssa värkätä, voi olla että puolen vuoden päästä kitaran ja basson soittoharrastus taas vie mukanaan, joihin en ole nyt puoleen vuoteen koskenutkaan. Välillä huvittaa remontoida ja rakennella jotain, välillä menee vuosia ettei voisi vähempää kiinnostaa ja mielummin lähtee pyöräilemään tai juoksemaan, jota niitäkään ei ole tullut kovinkaan paljon harrastettua viime aikoina. Sama koskee sitten tietotekniikaa, elektroniikkaa yms. Kaiken varalta kuitenkin kaikki vehkeet löytyy, jos/kun innostus johonkin taas iskee. Kyllästyminen tulee ihan kaikkeen kuitenkin jossain vaiheessa, mutta yleensä kipinä tulee takaisin, jos kyseessä on sellainen juttu josta on joskus tykännyt.

En ajattele taloudelliselta kantilta omia harrastuksiani. Se kun haen biltema-motonet-akselilta satasella vehkeitä johonkin rakenteluun tai värkkäilyyn ja saan niiden kanssa nysvätessä joitain päiviä tai viikkoja kulumaan, niin se on ollut sen arvoista silloin. Yhtä lailla voisin käydä vaikka teatterissa tai torilla kaljalla, joka nekin voisi olla sitä oman elämän laadun parantamista. Tykkään vain enemmän jostain konkreettisesta.

 

[ReliQ]

Tuttua juttua. Olen huomannut isoimmaksi ongelmaksi sen, että näin vanhempana oppiminen on vaikeaa eikä oikein pääse tilanteeseen, jossa osaamisen taso on niin hyvä, ettei jokainen opettelukerta turhauta. Esimerkkinä kitaran soitto, jossa kokonaisen biisin soittaminen on todella vaikeaa.

 

[micko]

Mun ongelma on käänteinen. Haluaisin koodata muutamaa projektia, opetella Arduinolla rakentamaan kaikenlaista, katsella tähtiä (kaukoputkikin hankittu), valokuvata niitä tähtiä (vehkeet tähänkin löytyy), käydä kuntosalilla, rullaluistella, tehdä fillarilenkkejä, rakentaa pihalle kaikenlaista (tai no toistaiseksi huoltaa olemassaolevia systeemejä), pelata niitä noin sataa peliä, mitä Steamissa on odottamassa, opiskella neuroverkkoja... Lisäks välillä olis ihan jees vaan kaveriporukalla juoda kaljaa.

Mutta pitää käydä töissä ja kotona on kolme 0-6v lasta. Vuorokaudessa on tunteja vaan 24 ja osa niistä olis hyvä käyttää nukkumiseen. Taas se oma aika eilen oli 21 alkaen, kun sai lapset sänkyyn ja lähdin salille. Sen jälkeen vielä vähän kotitöitä ja noin 23.40 - 01.00 ihan omia juttuja. Herätys tulee kuitenkin viimeistään kasilta, todennäköisimmin seiskalta, niin ei tota myöhempään oikein viitsi valvoa.

En siis pysty samaistumaan ketjun ongelmaan. Haluaisin tehdä asioita aivan helvetisti enemmän kuin ehdin. Tylsistyminen on aivan vieras ilmiö ollut mulle jo vuosia. Joulun välipäivinä jouduin Tyksiin päivystykseen jonottamaan kuudeksi tunniksi. Oli vaan niin hienoa istua ja tuijottaa seinää.

 

[Jurppii]

Poteeko kukaan muu nopeaa kyllästymistä eri asioihin, esimerkiksi harrastuksiin?

Itse olen harrastanut kymmenen vuoden aikana lukemattomia eri asioita: perhonsidontaa/-kalastusta, metallinetsintää, kellojen keräilyä/mek.koneistojen huoltoa, korujen taontaa, postimerkkeilyä, jousiammuntaa, elektroniikkaa, punttikuntoilua, ilma-aseammuntaa, tietokone/konsolipelaamista ym. noin muutaman mainitakseni.

Ongelma on vain se että kiinnostus lopahtaa 2kk - 2v aikana totaalisesti, jonka jälkeen kalliit harrastusvälineet jäävät pölyttymään. Tokihan noista jää hitosti teoriaa mieleen ja taitoja käsiin, mutta pitemmän päälle alkaa v*tuttamaan noihin kiinnitetty rahamäärä+aika. Osan rahasta toki saa takaisin, mutta aikaa ei.

Voin olla väärässä mutta kaikkia noita harrastuksiasi luonnehtii omaan korvaan yksin harrastaminen. Itse olen huomannut, että harrastukset sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy, vetävät paljon paremmin puoleensa.

Esimerkkinä kitaran soitto, jossa kokonaisen biisin soittaminen on todella vaikeaa.

Tässäkin auttais se porukka eli spesifisemmin bändi. Motivoi kummasti opettelemaan kun treeneissä pitää soittaa yhteen. Ja muuten tulee sitten se, että mitä tällä opetellulla kappaleella nyt sitten tekee. Muistan kun nuorena oli hirveän kova yritys treenata "paskasti läpi sooloineen" tasolle jotain metallicoja ja megadethejä ja lopputulema oli vain tarpeeton taito

 

[Jarmot]

Voisi ajatella niinkin päin, että on paljon mielekkäämpää vaihdella harrastuksia jopa melko tiuhaan. Mitä tahansa kun harrastaa pari vuotta, niin olet oppinut 80% siitä hommasta ja seuraavat vuosikymmenet menee sitten sen lopun 20% pakertamiseen. Melkein on mukavampaa jos osaa ison määrän juttuja hyvin kuin vain muutaman lähes täydellisesti.

Harrastusvälineet kannattaa ostaa enimmäkseen käytettynä juurikin siitä syystä, että niin moni uutta harrastusta aloittaessaan hommaa heti kalliit huippuvehkeet mitkä sitten jää liki käyttämättömiksi. Hyvät vehkeet saa vähän käytettynä suhteellisen halvalla ja kun ne sitten myy kahden vuoden päästä eteenpäin niin saa käytännössä omansa pois.

Soittoharrastuksissa ehkä kannattaisi yksittäisten biisien opettelemisen sijaan harjoitella perusteet kuntoon ja opetella soittamaan nuoteista niin homma ehkä pysyy pitempään mielekkäämpänä.

 

[Desgorr]

Itsellä ongelmana, että moni asia kiinnostaisi taas masennuskauden jälkeen ja aikaakin olisi, mutta ei vain pysty päättämään mitä sitä lähtisi oikeasti harrastamaan/opiskelemaan. Ja jos jotain alkaa opiskelemaan, niin tulee fiilis, että ehkä tuo toinen vaihtoehto onkin parempi (esim. Tarvitsenko tätä taitoa varmasti vai tuhlaanko vaan aikaani ja ehkä tuo toinen onkin kiinnostavampi juttu) ja vaihdon jälkeen taas sama homma. Tätä myötä sitten katoaa motivaatiokin kokonaan.

Esim. ohjelmointipuolelta kiinnostaisi Java+Android, C++, C#, Unity, Unreal Engine, Arduino. Ei vain pysty päättämään mitä näistä opiskelisi kunnolla ja jos jotain lähtee, niin kesken se taas jää.
Muita sitten esim. taidehistoria/taide, kitaran soitto, pianon soitto, pelaaminen...

Joku tavoite tähän hommaan pitäisi saada ja syy opiskella näistä jotakin, niin homma varmaan lähtisi luistamaan, mutta tällaista ei ole vielä löytynyt.

 

[Monologi]

Pelaaminen voi olla viihdettä riippuen pelistä ettei mene e-urheiluksi.

Harrastus sellainen, mitä jaksaa väkertää ja voi kokea jotain huikeaa siinä samalla.

Youtube videoiden tekeminen menee jo työstä.

Urheilu pitää kropan ja mielen kasassa.

On niitä pahempia rahareikiä kuin satasen laitteet esim. joku ulkomaanreissu ja käy siellä polttamassa selän ja ei nuku hyvin seuraavana yönä, kun kuumottaa.

On tuossa työkaluna satasen pro tason verkkokaapelipihdit ja harvoin, kun sitä tulee käytettyä niin jotenkin huvittaa. Ostanut vaan valmiit verkkokaapelit niin jäänyt nyhertämiset vähemmälle..

 

[ville1303]

Hämmästyttävän tutulta kuulostavaa asiaa. Itse kaverin kanssa ihmetelty samaa kyllästymisestä ja "mikään ei kiinnosta/tunnu miltään" fiiliksistä. Joskus lapsena riitti joku iso siirtolohkare tai oksainen puu metsässä päivän aktiviteetteihin. Paljoa ei tarvinnut ja kiinnostusta riitti. Nyt lähemmäs 50-vuotiaana on mönkijää, moottoripyörää, pelikonetta, matkustelua ja vaikka mitä. Siltikään ei saa oikein mitään irti mistään harrastelusta. Alkoholi on oikeastaan ainoa mikä kiinnostaisi ja sen kanssa aika kuluisi vaikka pimeässä huoneessa mutta kun sitäkään ei voi nyt mitenkään ratkaisuksi kyllästymiseen ottaa jo terveydellisistä syistä. Tavaroiden ostelusta saa hetkittäisen mielihyvän ja jonkin sortin buustin (nyt käyn kalassa metsäjärvillä usein kun ostin kalliin mönkijän) mutta hetken se innostus riittää ja tavarat jää pölyttymään autotalliin.

 

[Taivaankulkija]

Hämmästyttävän tutulta kuulostavaa asiaa. Itse kaverin kanssa ihmetelty samaa kyllästymisestä ja "mikään ei kiinnosta/tunnu miltään" fiiliksistä. Joskus lapsena riitti joku iso siirtolohkare tai oksainen puu metsässä päivän aktiviteetteihin. Paljoa ei tarvinnut ja kiinnostusta riitti. Nyt lähemmäs 50-vuotiaana on mönkijää, moottoripyörää, pelikonetta, matkustelua ja vaikka mitä. Siltikään ei saa oikein mitään irti mistään harrastelusta. Alkoholi on oikeastaan ainoa mikä kiinnostaisi ja sen kanssa aika kuluisi vaikka pimeässä huoneessa mutta kun sitäkään ei voi nyt mitenkään ratkaisuksi kyllästymiseen ottaa jo terveydellisistä syistä. Tavaroiden ostelusta saa hetkittäisen mielihyvän ja jonkin sortin buustin (nyt käyn kalassa metsäjärvillä usein kun ostin kalliin mönkijän) mutta hetken se innostus riittää ja tavarat jää pölyttymään autotalliin.

Itse joskus tajusin, että kannattaa oikeasti miettiä niitä lapsuuden haaveita ja alkaa toteuttamaan niitä. Lapsena haaveet olivat "puhtaampia" eikä niihin ollut tullut yhteiskunnan paineita eli tyyliin, että eihän aikuinen voi tuollaista tehdä. Omalla kohdalla se lähti laskuvarjohyppäämisestä ja kalliokiipeilystä. Kummatkin kolahtivat todella kovasti ja oikeastaan muuttivat omaa elämää eri suuntaan. Sinullakin kaksi lapsuuden positiivista muistoa oli kiipeämisestä... Seinäkiipeily ja/tai kalliokiipeily voisi tuottaakin aivan erilaisen positiivisen fiiliksen.

 

[jarif]

Mä olen muuttanut harrastukseni työksi. No, en kaikkia. Nuorena tykkäsin fillaroida ja ajoin Espoon ympäri kesät ja talvet. Se jäin, kun sain ajokortin ja ostin auton 17v iässä. Autoja rassasin, purin ja kasin moottoreita kunnes huomasin Nokian tietokonetehtaalla toimiessani tietokoneet. Sitten tietokoneista ja ohjelmoinnista tuli ammatti...

Sitten olen toiminut koodarina ja kun palkka on hyvä niin vapaa-aika menee nykyään kaljoitellessa. Se onkin semmoinen harrastus, mihin rahaa uppoaa! Samoin tupakkaa menee, vaikka yrittänyt tarrutella sitä sähkötupakoinnin merkeissä. Vuoden olin polttamatta sähköröökillä mutta sitten lopahti kiinnostus ropaamaan niitä ja nyt taas vain punaisella tupakalla.

Seuraava mielenkiinnon aihe on sähköautot, mutta ei ole rahkeet riittäneet sellaisen hankintaan. Uutena ostettu Volvo 850 pelaa loistavasti, ja hermostuttaa uusien autojen omistajien vikakertomukset mitä ihmeellisimmistä ongelmista.

Eli ei minua oikeastaan muut harrastukset vaivaa kuin tupakointi ja kaljoittelu.

 

[Hug Eboner]

Itse kyllästyn peliin yleensä 10 tuhannen tunnin jälkeen. Tekisi mieli pelata toisetkin 10 tuhatta tuntia, mutta ei vaan riitä motivaatio.

 

[ville1303]

Itse joskus tajusin, että kannattaa oikeasti miettiä niitä lapsuuden haaveita ja alkaa toteuttamaan niitä. Lapsena haaveet olivat "puhtaampia" eikä niihin ollut tullut yhteiskunnan paineita eli tyyliin, että eihän aikuinen voi tuollaista tehdä. Omalla kohdalla se lähti laskuvarjohyppäämisestä ja kalliokiipeilystä. Kummatkin kolahtivat todella kovasti ja oikeastaan muuttivat omaa elämää eri suuntaan. Sinullakin kaksi lapsuuden positiivista muistoa oli kiipeämisestä... Seinäkiipeily ja/tai kalliokiipeily voisi tuottaakin aivan erilaisen positiivisen fiiliksen.

Joo tuossa voi kyllä piillä totuuden siemen. Kai ne omien juttujen löytäminen on aina vaan vaikeampaa kun vanhenee ja kangistuu tiettyihin kaavoihin.

 

[Roth]

Olen itse tullut siihen tulokseen, että harrastusta, uutta peliä, jne. jaksaa alkuun paremmin, kun alun kehitys on nopeaa, saavuttaa tavoitteita ja jatkuvasti oppii uutta. Kun on harrastanut pidempään, niin uusien asioiden määrä ja kehitys on paljon pienempi, joka vähentää motivaatiota. Tavoitteet ovat paljon kauempana ja uusia asioita tulee harvemmin.

Tai sitten kyse on pitkäjänteisyyden puutteesta

 

[innos]

Matka menee haahuiluksi, jos missään ei ole maalia. Matka on mahdoton, jos maali on liian kaukana. Matka on turha, jos maali on liian lähellä. Mutta millä matkalla oppiikaan maalitolppien siirtelyn jalon taidon..

 

[Seagle]

Itsellä ongelmana, että moni asia kiinnostaisi taas masennuskauden jälkeen ja aikaakin olisi, mutta ei vain pysty päättämään mitä sitä lähtisi oikeasti harrastamaan/opiskelemaan. Ja jos jotain alkaa opiskelemaan, niin tulee fiilis, että ehkä tuo toinen vaihtoehto onkin parempi (esim. Tarvitsenko tätä taitoa varmasti vai tuhlaanko vaan aikaani ja ehkä tuo toinen onkin kiinnostavampi juttu) ja vaihdon jälkeen taas sama homma. Tätä myötä sitten katoaa motivaatiokin kokonaan.

Esim. ohjelmointipuolelta kiinnostaisi Java+Android, C++, C#, Unity, Unreal Engine, Arduino. Ei vain pysty päättämään mitä näistä opiskelisi kunnolla ja jos jotain lähtee, niin kesken se taas jää.
Muita sitten esim. taidehistoria/taide, kitaran soitto, pianon soitto, pelaaminen...

Joku tavoite tähän hommaan pitäisi saada ja syy opiskella näistä jotakin, niin homma varmaan lähtisi luistamaan, mutta tällaista ei ole vielä löytynyt.

Tämä kuulostaa tutulta, olisi niin älyttömästi kiinnostuksen kohteita joita olisi kiva kokeilla/osata. Ihan erilaisista liikuntaharrastuksista leipomisen ja ruoanlaiton kautta erilaisiin peleihin ja kirjallisuuteen. Nyt alkanut myös taas kiinnostamaan ohjelmoinnin opettelu uudestaan (aikoinaan vähän jotain pientä kokeillut). Ei vaan sitten osaa keskittyä/päättää yhtä tiettyä, aina jotain vähän aloittaa mutta nopeasti jäänyt kesken kun "ei saa mitään aikaan".

Ja sitten tuntuu että "pitäisi tehdä/opetella jotain muuta", ja usein vapaa-aika menee sitten forumeilla/somessa roikkuessa kun ei saa aloitettua.

 

[Haukka81]

Mun ongelma on käänteinen. Haluaisin koodata muutamaa projektia, opetella Arduinolla rakentamaan kaikenlaista, katsella tähtiä (kaukoputkikin hankittu), valokuvata niitä tähtiä (vehkeet tähänkin löytyy), käydä kuntosalilla, rullaluistella, tehdä fillarilenkkejä, rakentaa pihalle kaikenlaista (tai no toistaiseksi huoltaa olemassaolevia systeemejä), pelata niitä noin sataa peliä, mitä Steamissa on odottamassa, opiskella neuroverkkoja... Lisäks välillä olis ihan jees vaan kaveriporukalla juoda kaljaa.

Mutta pitää käydä töissä ja kotona on kolme 0-6v lasta. Vuorokaudessa on tunteja vaan 24 ja osa niistä olis hyvä käyttää nukkumiseen. Taas se oma aika eilen oli 21 alkaen, kun sai lapset sänkyyn ja lähdin salille. Sen jälkeen vielä vähän kotitöitä ja noin 23.40 - 01.00 ihan omia juttuja. Herätys tulee kuitenkin viimeistään kasilta, todennäköisimmin seiskalta, niin ei tota myöhempään oikein viitsi valvoa.

En siis pysty samaistumaan ketjun ongelmaan. Haluaisin tehdä asioita aivan helvetisti enemmän kuin ehdin. Tylsistyminen on aivan vieras ilmiö ollut mulle jo vuosia. Joulun välipäivinä jouduin Tyksiin päivystykseen jonottamaan kuudeksi tunniksi. Oli vaan niin hienoa istua ja tuijottaa seinää.

Äijä elää mun elämää.

Mukava huomata että en ole ainut.

Antakee mulle aikaa. Mulla kans oma aika 21.00> ja herätys aina viim 7.00 yleensä 6.00 :/

Ruuhkavuodet


40 kriisi kans , tänää 37 täynnä ja ahdistaa ku viel haluaisin kavereiden kans käydä autolla pyörii ja olutta juo edes joskus mutta ei passaa oikein enää tässä iässä, tai siltä se tuntuu.

 

[Jurppii]

40 kriisi kans , tänää 37 täynnä ja ahdistaa ku viel haluaisin kavereiden kans käydä autolla pyörii ja olutta juo edes joskus mutta ei passaa oikein enää tässä iässä, tai siltä se tuntuu.

Tuntuu siltä, ettei passaa vai oikeasti vaimot rajoittaa vai kaverit ei enää lähde? Me ollaan säännöllisesti bookattu viikonloppu tai yksi yö äijäporukalla mökillä kaljoitteluun. Kaikki tuntuu arvostavan tätä tapaa.

 

[micko]

Tuntuu siltä, ettei passaa vai oikeasti vaimot rajoittaa vai kaverit ei enää lähde? Me ollaan säännöllisesti bookattu viikonloppu tai yksi yö äijäporukalla mökillä kaljoitteluun. Kaikki tuntuu arvostavan tätä tapaa.

Kyllähän sitä pääsee, kunhan etukäteen suunnittelee. Se, mikä ei onnistu on lähtö yhtäkkiä, jos fiilis tulee.

 

[Jurppii]

Kyllähän sitä pääsee, kunhan etukäteen suunnittelee. Se, mikä ei onnistu on lähtö yhtäkkiä, jos fiilis tulee.

No ilman muuta pitää suunnitella. Muutenkin viikonloput täynnä kaikkea eli vaikka äkkiseltään haluaisi ja pääsisi niin kaverit tuskin pääsee samalla hetkellä.

 

[JormaM]

Itsellä vähän sama tapa, mutta en kyllä mitenkään osaa nähdä käytettyä aikaa "hukkaan heitettynä". Aivan absurdi ajatus, että harrastukseen käytetty aika muka menisi hukkaan? Rahan toki ymmärrän, jos ostaa tyyliin 2000€ golfbagin ja käy pelaamassa 2 kertaa. Mutta harrastukset on vaan ajanvietettä, eikä niissä voi käyttää aikaa hukkaan, paitsi jos alusta alkaen vihaa sitä tekemäänsä (jolloin ei kannata toki tehdä).

Itsellä joka vuosi pitää keksiä joku uusi juttu. Joskus se oli sukelluskortin hankkiminen, joskus kalastus, joskus ilma-aseen hankkiminen ja mökille rangen rakentaminen, yks vuosi innostuin rakenteleen puisia kalusteita, viime kesänä tein kasvimaan ja opettelin kasvattaan tomaatteja yms. Vaikka kaikki jutut eivät läpi elämän jatku, pelkkää hyväähän noista on...sitä varten se rahakin on ylipäätään olemassa (ruuan ja asumisen lisäksi).

 

[Taika-Jim]

Jos kyllästyy johonkin alle 10k tunnin, en suosittele naimisiinmenoa