Käytännössä kuulokoje on pienikokoinen mikrofoni, vahvistin ja kaiutin yhdistettynä digitaaliseen signaalinkäsittelyyn. Signaalinkäsittelyn avulla on mahdollista määritellä kojeeseen, mitä ympäristön ääniä vahvistetaan enemmän ja mitä vähemmän. Lähtökohtaisesti priorisoidaan puhealueen taajuuksia, jotta henkilö kykenee ymmärtämään puhetta. Muita ympäristön äänien taajuuksia vahvistetaan henkilön omien mieltymysten mukaan. Vahvistusta vaativat alueet selvitetään kuulontutkimuksessa, jossa istut äänieristetyssä kopissa ja kuuntelet piip-ääniä eri voimakkuuksilla. Tutkimuksen perusteella muodostetaan audiogrammi ja sen pohjalta tehdään kojeen esisäädöt. Jokainen kuulokoje on säädetty henkilön oman kuulon mukaan.
Induktiosilmukan toimintaperiaate on sen verran yksinkertainen, että jos kaapeli on ehjä ja mitään merkittäviä häiriölähteitä ei ole, niin se toimii käytännössä aina. Yksinkertaisimmillaan silmukka on induktiosilmukkavahvistimeen kytketty kuparikaapeli, joka kiertää huoneen ympäri. Tämän ratkaisun huono puoli on, että ääni vuotaa viereisiin tiloihin erittäin helposti. Käytännössä toinen kuulokojeen käyttäjä voi kuunnella, mitä viereisessä huoneessa lähetetään silmukkaan, jos olet seinän takana. Modernimpi ratkaisu on vaihesiirtosilmukka, jossa kaapeli laitetaan lattian alle siksak-muotoon. Tällöin silmukka kuuluu vain siinä tilassa, johon se on asennettu. Suomessa esimerkiksi Qlu Oy on erikoistunut silmukkoihin liittyvään konsultointiin. Heiltä saa ainakin suunnittelu- ja mittauspalveluita, mahdollisesti myös asennuspalveluita.
On olemassa kuulokojeita, jotka on mahdollista säätää vaimentamaan tinnitusta. Ne toimivat pitkälti vastameluperiaatteella. Kannattaa olla yhteydessä Tinnareihin, eli Suomen Tinnitusyhdistykseen. Sieltä saat myös vertaistukea tinnituksen kanssa elämisestä. Vertaistuella on yllättävän suuri merkitys. Ei tarvitse yksin märehtiä ongelmiensa kanssa ja voi vaihtaa ajatuksia mahdollisista korvien soimisen lievittämiskeinoista.
Ehkä vähän aiheen vierestä, mutta huonokuuloisten keskuudessa on hyvin tavallista, että mihin tahansa asiaan tai kysymykseen vastataan "Joo" tai mutistaan jotain sekalaista myöntävää. Tämä johtuu siitä, että monelle on kynnys kysyä "mitä?" tai "mitä, voitko toistaa sanomasi, en kuullut?". Emme tätä tee välinpitämättömyydestä vaan siksi, koska huonokuuloinen kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa keskittymiseen siihen, että lukee huulilta ja yrittää saada selvää, mitä toinen sanoo. Varsinkin silloin, jos puhujalla on paksu parta, puhujalla on epäselvä huulio (artikulaatio) tai ympäristö on muutoin meluisa, silloin meillä on vaikeaa ymmärtää, mitä toinen puhuu. Emme ole tyhmiä, mutta sellaisen kuvan meistä joskus saa, kun emme vain kuule, emmekä sen vuoksi ymmärrä, mitä toinen sanoo.
Tuohan on mukava juttu jos nuo jopa toimivat. Näin normaalikuuloisena kun noita silmukoita on mittaillut ja kuunnellut sellaisella asennustesterillä niin yleensä on tuntunut että äänenlaadussa ja signaalin voimakkuudessa olisi ollut monissa tapauksissa hurjasti parannettavaa. Monesti on vaikuttanut että koko alueella ei olisi ollut kuin muutama pieni läntti jossa silmukasta tulevasta signaalista tuolla testerillä saa ylipäätään selvää ja hurjasti häiriöääniä sun muita joukossa. Nykyään kun vissiin joku laki tai asetus vaatii kaikkiin julkisiin tiloihin noita silmukoita niin ainakin aluksi oli sellainen fiilis noita säätäessä ja käyttöönottaessa että onkohan näistä yhtään mitään hyötyä kun itse silmukan asentaja ei ollut noudattanut asennusohjeita eikä varmaan edes ymmärtänyt mitä on tekemässä. Tietty sitten kun on kunnon SLS-silmukka oikein suunniteltuna ja asennettuna niin siitä on saanut jo testerilläkin paljon parempia tuloksia.
Ainakin oleellisena erona näissä prosessoidaan signaali käyttäjältä mitatun kuulovamman perusteella.
Olen käyttänyt palvelupistesilmukkaa lähinnä kuulokeskuksessa asioidessa. Muutoin palvelupistesilmukoita näkee suhteellisen harvoin, mutta näin maskiaikana sellaisesta olisi ollut monessa asiointitilanteessa hyötyä kun ei näe lukea huulilta. Esim. kaatopaikalla asiointi on joskus vaikeaa, kun välissä on pleksilasin lisäksi mahdollisesti vielä visiiri ja/tai maski. Hyvä huomio tuo tilanne, jossa yleisö esittää kysymyksiä mikrofonin kautta silmukkaan. Toinen vaihtoehto on käyttää hyödyksi kirjoitustulkkia, jos silmukkaa ei ole käytettävissä.
Kuuroilla on niin vahva kulttuuri ja identiteetti, että jossain vaiheessa suhtautuivat kielteisesti implantteihin. Nykyään järki on palannut ja valtaosalla kanta lieventynyt implantteja kohtaan.
Eri kojevalmistajilla on vähän erityyppiset äänimaailmat. Pitkäaikaisilla kojeenkäyttäjillä aivot ovat tottuneet tietynlaiseen äänimaailmaan, ja sen vuoksi kojemerkin vaihtaminen on monelle iso kynnys. Aivot kuitenkin tottuvat parissa viikossa uuteen äänimaailmaan edellyttäen, että perussäädöt ovat kunnossa sen mukaan, että mikä on lähimpänä omaa tottumusta. Puhealue on aina tärkein, sen jälkeen tulee ympäristön äänet. Etenkin muusikolle kojeen säätäminen sopivaksi voi olla työläs prosessi.Tuo ikääntymiseen ja ehkä kuulovaurioonkin liittyvä kuulon huonontuminen tuntuu ja näkyy kuulokäyrissä jo aika alhaalta olevissa tasoissa, jotka sitten haittaavat monien kuulemisessa tärkeiden sanojen ymmärtämistä. Ei siinä sitten myös kuule lintujen laulua tai muutakaan yli 2500 hrz yli menevää. Muutama vuosi on sitten kuuloa parannettu. Tuli taas takaisin lintujen laulu ja puhumisen ymmärtäminen. Turbiiniporan ujelluskin kuuluu hammaslääkärissä. Eivän nämä ole täydellisiä. Vaikka kuulokäyrää voi korjailla, jotenkin hassuja äänimaisemia ne luovat. Voihan tietysti myös olla, että entiseen vajaaseen tilanteeseen vertailen. Tasojen ja korjailun säätöä opetellaan kun uudemmat vehkeet ovat korvilla
Ensin tehdään kuulokeskuksessa tai yksityisellä puolella kuulontutkimus, jonka perusteella muodostetaan audiogrammi. Normaalikuuloisella audiogrammi on melko tasainen, suora viiva, eli kaikki äänialueet kuuluvat tasaisesti. Huonokuuloisella audiogrammi vaihtelee vuoristoradasta lineaariseen viivaan. Mitä alempana viiva menee, sitä huonompi kuulovaste. On myös tilanteita, joissa ei ole vastetta ollenkaan, eli henkilö ei kuule kyseistä taajuutta. Tämä merkitään audiogrammiin omalla symbolillaan, jota en nyt ulkoa muista. Olikohan pelkkä ruksi. Audiogrammin perusteella katsotaan, minkä kojeen vahvistusalue vastaa parhaiten käyttäjän tarpeita ja sen perusteella kokeillaan paria eri vaihtoehtoa. Kun suurin piirtein sopiva koje löytyy, saat kojeet kokeiluun muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Kokeilujakson aikana merkitset muistiin, mitkä äänet kaipaavat vahvistusta, mitkä äänet ovat liian kovalla ja niiden perusteella kojeen vahvistusalueita säädetään kontrollikäyntien yhteydessä. Jos tuntuu siltä, että kojeet eivät ole ollenkaan sopivat, kokeillaan toista merkkiä/mallia ja aloitetaan taas alusta.
Jo vain löytyy, vaikkapa tällaiset Signiat
Kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Kuten aikaisemmin sanoin, keskussairaalat panostavat eniten työikäisiin, lapsiin ja opiskelijoihin. Eläkeläiset ja työttömät saavat sinänsä ihan asialliset kojeet, mutta eivät välttämättä edusta parasta mahdollista tekniikkaa. Sellaista kuitenkin, jolla pärjää arkielämässä. Kannattaa käydä kyselemässä. Terveyskeskuksen kautta saa yleensä lähetteen kuulokeskukseen, jos ei ole aikaisempaa asiakkuutta.
Työterveys ei välttämättä ole paras mahdollinen paikka lähetteen hakemiseksi. Toki voi sieltä kysellä, että olisiko mahdollista saada lähete kuulokeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Yleensä reitti menee niin, että terveyskeskuksen kautta käy juttelemassa lääkärin kanssa ja sieltä saa lähetteen kuulokeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Kyllä tuo tilanteesi siltä kuulostaa, että hyötyisit kuulokojeesta. Jos kerran alenema on lievä, on hyvin mahdollista, että saat kaikki mahdolliset bluetoothit ja muut hienoudet. Lievissä kuulonalenemissa on helpompaa hifistellä kuin vaikeissa.Itsellä ollut kuulonalentuma jo vuosikymmeniä vaikka olenkin vasta reilu nelikymppinen.Kuuloa on tutkittu usein ja siinä eristetyssä kopissa tullut istuttua monia kertoja ja tosiaan ne korkeimmat piippaukset menee ohite.Vasemmassa korvassa selkeesti homma vieläkin kehnompi.Isä on huonokuuloinen kuten kaikki sedät että ihan geeneistä tämän periytynyt.
Kukaan sukulaisista ei käytä kuulokojetta mutta itse kyllä sellaisen haluaisin.Työterveydessä ole muuta kun seurannut että joo taas on alentunut kuulo mutta mitään toiminpiteitä ei tapahdu.Pitää alkaa vaatimaan ennen kun perheellä menee hermot, kun kuule telkkua kun tietyllä voluumilla ja puheesta saa selvää kunnolla toisinaan.
Tosiaan itsellekkin tiuskittu monesti jos jotain kuule niin monesti myöntänyt joo vaikka tienny edes mihin vastaan.Appiukolla hienot laitteet.Muutaman tonnin per kuulonappi jonka saa bluetoothilla luuriin,telkkuun yms.Jos sais itsekkin sellaisen sydeemin niin voisi nauttia taas elämästä enemmän
Olennaista ei ole se, miltä koje näyttää vaan se, että kojeella kuulee riittävän hyvin. Mitä huonompi kuulo, sitä enemmän vahvistusta ja tekniikkaa vaaditaan, jotta pärjäät arkielämässä. Korvakäytäväkojeet on tarkoitettu pääsääntöisesti lieviin kuulonalenemiin. Korvantauskojeissa saa jo enemmän tekniikkaa ja tehoja mukaan.
Ladattavia kojeita on jo olemassa. Niiden ongelmana on se, että pienikokoiset ladattavat akut ei kestä kovin kauaa, vähän yli päivän verran. Tavalliset kojeparistot eivät ole kalliita. Netistä tilaamalla saa helposti 2e/kiekko (6 paristoa). Yksi paristo kestää kojeen säädöistä riippuen 10-12 päivää. Ladattavissa akuissa pitää olla pistorasia aina saavutettavissa, paristojen kanssa ei ole niin justiinsa. Itselläni on paristoja vähän joka repun ja takin taskussa kun tulee tarkistettua kotoa lähtiessä, että on ainakin yksi kiekko paristoja mukana.
