Prosessissa raskainta oli meillä asunnon tyhjentäminen, sillä kuollut asukas oli asunut talossa lähes 60 vuotta. Lähtökohtaisesti kun haluaa lajitella jätteet jätelajeittain ja tarkistaa, ettei vahingossa tule heittäneeksi jotain tärkeää pois, niin on käytävä huolella läpi. Vaikka olimme poismenneen kanssa jo tehneet vintin tyhjennystä ja muuta vaatekomeron keventämistä hänen ollessaan elossa, oli siellä silti paljon tavaraa käsiteltäväksi.
Toiseksi raskain asia on perukirjan tekemisessä ne liitteet, eli katkeamattomien sukuselvitysten sarjan tilaaminen ja niiden odottaminen. Osasta seurakunnista sai sen seurakunnan selvityksen nopeasti sähköpostiin liitteenä, osassa taas kestää viikkoja ja viikkoja. Haasteena sukuselvityksissä on se, että jos ihminen on muuttanut paljon, niin selvityksiä täytyy tilata useasta seurakunnasta ja uskonnottomien osalta eri maistraateista. Aikaa voi viedä myös se, että jos saat esim. Kontiolahden seurakunnasta selvityksen, niin siitä näkee, että edeltävä seurakunta olikin tämä, jolloin prosessia on kuin ”sipulin” kuoriminen, eli pitää tilata uusi ja uusi, kunnes ollaan syntymäkunnassa.
Perukirjan voi tehdä itse, sillä se on loppujen lopuksi kuolinpesän osakasluettelo, omaisuusluettelo ja veroilmoitus.
Itse vielä vahvistimme perukirjan DVV:stä, sillä se helpotti asunnon myyntiä, sillä vahvistus on vahvistus sille, että perukirjaan merkityt osakkaat ovat oikeat.
Tässä tapauksessa oli onneksi pari helpottavaa seikkaa, että rintaperillisten puutteessa mentiin testamentin mukaan sekä Mandatumista tuli työnantajan aikoinaan maksama hautausavustus tilille. Hautausavustus oli muistaakseni 4000 euroa, eli sillä todella sai hautajaiset maksettua ja myös kiven päivityksen.
Hautausavustus tähdensi tässä tapauksessa sitä, että tämän kuoleman myötä meni hautaan todellakin vanhan ajan nainen, eli silloiset työnantajat todellakin sitoutuivat aikoinaan työntekijöihinsä. En usko, että kovin monelle enää työnantaja antaa lisäeläkettä ja hautausavustusta, ainakaan rivityöntekijän (pankkivirkailija) kohdalla kuten tässä tapauksessa.
Vanhan liiton henkeä korosti myös se, että pankkialan taustasta huolimatta hän ei koskaan käyttänyt verkkopankkia (hänen kutsumaa katiskapankkia) eikä muutoinkaan tietokoneita, lankapuhelin oli käytössä kuolemaan saakka sekä hitaasti syttyvien energiansäästölamppujen (2010-luvun villitys) sijaan piti aina tuoda hehkulamppuja käyttöön. Säästäväisyyttä kuvasi se, että tavarat käytettiin todellakin loppuun, eli Saloran kuvaputkitv 90-luvulta vaihdettiin vasta 20 vuoden jälkeen taulu-tv:ksi, kun televisio meni rikki.
Yhtenä mieleenpainuvimmista asunnon tyhjennyskohteista oli rotiskosohva, joka oli ajan hampaan haurastama mennyt keskeltä murtuneeksi (puu kuivuu ja haurastuu 60 vuoden käytön aikana), eli sohva oli hajonnut yhtenä kertana edesmenneen kunnon heiketässä siten, että hän ”lössähti” istumaan aina sille. Tämän sohvan osalta päätös oli helppo - täysin roskiskamaa.
Tämä oli todellakin sitä vanhan ajan säästäväisyyttä - ja säästäväisyyden nimissä saatiin sohva poistettua taloyhtiön ilmaisella roskalavalla pois.
