Suurin osa ihmisistä ei oikein tunnu ymmärtävän, että mikä tuon louhinnan tarkoitus on. Moni vaikuttaa luulevan, että näiden kryptovaluuttojen kehittäjät ovat keksineet sen ihan piruuttaan, mutta kyllä sillä on ihan oikea tarkoituskin näiden järjestelmien kannalta.
Louhijat varmentavat siirtoja ja kilpailevat siitä kuka saa lisätä uuden lohkon lohkoketjuun ja saa vastaavasti palkkion. Proof-of-work protokollassa jota esimerkiksi Bitcoin käyttää todennäköisyys saada lisätä lohko ja saada palkkio riippuu siitä, kuinka paljon "työtä" louhija on tehnyt, eli kuinka paljon laskutoimituksia on suorittanut.
Vastaavasti proof-of-stake protokollassa, johon esimerkiksi Ethereumin on tarkoitus siirtyä tulevaisuudessa, louhimisen sijaan siirtoja varmentavat verkossa olevat nodet, joihin täytyy asettaa "panokseksi" tietty määrä valuuttaa. Se node, joka saa varmentaa jonkin tietyn siirron valitaan sitten satunnaisesti kaikkien verkossa olevien nodejen kesken. Nuo kaikki nodet saavat sitten palkkioksi tietyn määrän valuuttaa tietyin väliajoin. Tämän proof-of-stake protokollan on tarkoitus parantaa energiatehokkuutta merkittävästi ja tehdä kryptovaluutoista sitä kautta kestävämpiä.
Sitten proof-of-workin ja proof-of-staken lisäksi on keksitty vielä proof-of-space, jossa louhijat laskutoimituksien suorittamisen sijaan varaavat kiintolevytilaa. Muitakin protokollia voi olla mahdollista kehittää. Omasta mielestäni tuo proof-of-stake kuulostaa kaikista lupaavimmalta, koska silloin siirtoja varmentavat nodet eivät tarvi valtavia määriä energiaa ja tietokonerautaa kuluttavaa prosessointia, mutta noiden nodejen pyörittäjät saavat kuitenkin vastineeksi palkkion.
Sitten tullaankin siihen kysymykseen, että miksi tällainen mekanismi tarvitaan? No siksi, että koska näiden kryptovaluuttojen on tarkoitus olla hajautettuja ja välttää minkään yksittäisen tahon kontrolli, niin tarvitaan jokin mekanismi joka estää mitään yksittäistä tahoa hallitsemasta liian suurta osaa siirtoja varmentavista tietokoneista. Jos jokin yksittäinen taho hallitsee yli 50% siirtoja varmentavista tietokoneista, niin se voi alkaa hallitsemaan verkkoa. Tätä kutsutaan 51% hyökkäykseksi. Tällaista hyökkäystä, jossa jokin yksittäinen taho hallitsee liian suurta osaa tällaisen hajautetun systeemin nodeista kutsutaan yleisemmin
sybil hyökkäykseksi. Tekemällä suuren määrän nodeja hallitsemisesta kallista tällaisesta sybil hyökkäyksestä pyritään tekemään niin kallista, että sen toteuttaminen ei kannata. Proof-of-workissa ja proof-of-spacessa se hinta tulee tuosta komponenttien ja energian tarpeesta, ja proof-of-stakessa hinta taas muodostaa vaadittavan panostuksen määrästä. Sybil hyökkäykset ovat ongelma joissain muissakin verkoissa, esimerkiksi Tor-verkossa.
Tuo proof-of-work on kieltämättä ihan järjettömen tuhlaavainen ratkaisu näiden sybil hyökkäysten vaikeuttamiseen. Proof-of-stake vaikuttaa paljon lupaavammalta kestävyyden kannalta, ja siihen suuntaan näiden kryptovaluuttojen pitäisi varmaan siirtyä jos näistä halutaan saada kestävämpiä.
Mutta tosiaan, toisin kuin moni ihminen tuntuu luulevan, niin ei tuota louhintaa ole keksitty ihan pelkästään vain vittuillakseen vaan kyllä sillä on oikea tarkoituskin. Toinen funktio tuolla louhinalla on tietysti se, että täytyy olla jokin kanava jota kautta uutta valuuttaa lasketaan liikkeelle, ja on ihan reilua että ihmiset jotka käyttävät rahaa ja aikaa tuon verkon pyörittämiseen saavat siitä myös jotain vastinetta.
Jos haluaa lukea, että miten tuo proof-of-stake protokolla estää tuollaisen sybil hyökkäyksen toteuttamisen, niin alla on linkki aika mielenkiintoiseen juttuun.
What is a Sybil attack for a network performing onion routing? What is the game theory behind sybil resistance and can cryptocurrency economics create built in market based sybil resistance? Loki uses game theory to mitigate it's network against sybil attacks.
docs.loki.network