Jos niitä töitä tarjotaan Valtion toimesta ja Valtio rahoittaa sen velalla niin se on pelkkää väliaikaista tilastojen kaunistelua.
Käytämme muiden maiden kanssa yhteistä valuuttaa(Euro) ja pelaamme globaalilla kentällä. Ainoa tapa on siis viedä enemmän kuin tuoda.
Jos meillä olisi oma valuutta niin se toisi työkaluja tilanteeseen, mutta kääntöpuolensa silläkin olisi.
Vertauskuvasi mukaan mikset itse ota lainaa pankista ja maksa oman toiminimen kautta itsellesi lisää palkkaa. Tämähän kerryttää sinulle pitkässä juoksussa vieläpä lisää ekäkettä! Eli yhtälön on pakko toimia?
Miksi Suomi menee täysin eri tavoin kuin muut?
(viestissä oli lainaus Suomen kuvasta jossa julkinen velka suhteessa BKT)
Tilanteessa missä BKT laskee, tai nojaa entistä enemmän julkiseen velanottoon, niin käyrä osoittaa ylös.
Meillä oli hiljan massiivista julkista elvytystä, mikä kuumensi kotimarkkinat, missä myös yksityistä velkaraahaa. Siitä sitten kuplat puhkesi, mistä seuraukset.
Ei ole aivan noin yksinkertaista. Suomen BKT:stä puolet muodostuu yksityisestä kulutuksesta. Vaikka vienti onkin tärkeässä osassa, niin on myös yksityinen kulutus.
Miten tuo pitäisi tulkita. Ilman muuta 2020 luvun heittelyt ovat isosti kotimarkkina vetoista ja iso kyykkäys johtuu isosti kotimarkkinoista, yksityinen kulutus, rakentamisen (Asunto) kupla puhkesi, erikois operaatiot saa varovaiseksi, investoinnin laahannut, vaikka niitä kannattelee dakakeskus hankkeet jne.
Julkinen kulutus koholla. Vienti pomppinut kovasti suhteessa BKThen, muutenkin kuin sen takia miten tilastoihin jotkin isot yksittäiset toimitukset osuus. Vientikin on entistä useammin muutakin kuin tavaravienti, ja hyvää tulee toki muutakin kautta, nyt ei olle niin pääomaköyhä kuin 90 luvulla.
Yksityisen kulutuksen osuus BKT saadaan toki korkealle jos vienti kyykkää, tai sen arvonlisä pientä, ja kulutusta velkaelvytetään. jos kulutuskin on vielä muualla tuotettua arvonlisää.
Ja yleismin, valtion velkarahalla rajoitetut työt eivät automaattisesti ole tilastokikkailua, vaan niiden vaikutus riippuu siitä mihin työpaikat kohdistuvat ja mitä ne tuottavat.
Siinä on se perus miina, jos markkinaehtoisesti ei ole kysyntää ja julkinen puoli lähtee tuottamaan palveluita, yms verovaroin, niin riskinsä. Jos rajoittuu kohteisiin, hankkeisiin joissa on tehokkaampi, jotain mitä jokatapauksessa tarvitaan, jne. niin velkavipu voi tehdä sen entistä tehokkaammin.
Meillä nyt on se ongelma että julkinenpuoli on ottanut hoitaakseen liika palveluita, tai liian ison roolin.
Hyvinvointiyhteiskunnassa herkästi on tilanne missä julkisin varoin joutuu, kannattaa, pitää tukea tiettyjen ryhmien työllistymistä, ja ei ole tilastokikkailua. Vaan enemmänkin systeemi ominaisuus.
Edit:
Kotimaan puuhastelu kulutuksen arvonlisässä on se haaste että se ei ole vaihdantaa, vaan systeemissä kuluttaja kustantaa sen oman kulutuksen ja kaverin. jos kuluttajalla niukkaa, niin maksimoi oman tekemisensä, se ei näy BKTssä. Systeemissä on se hyvää, että jos yksityinen kuluttaa kotimaista arvonlisää, niin samalla rahoittaa julkista kulutusta.
Toki jos kuluttaa ulkomaalaista, niin silloinkin rahoittaa julkistapuolta