Meillä taas kaikki tuon amstaffin kimpussa, johtuu varmaan noista korvista mutta ihan tuntemattomatkin tulee kysymään saako rapsuttaa ja tuo lyllerö kun rakastaa ihmisiä niin ei siitä meinaa välillä mitään tulla.
sry offtopick. Mutta naapurit vaan haluaa jutella...
Siellä siis välillä pari koiroa hoidossa joista kyllä ääntä lähtee kun ovat pihalla - ja se piha ei ole aidattu, mun piha on...
Vaimo tuossa joku aika sitten puhui, että nyt olisi koiria paljon annettu pois, kun ilmeisesti ihmiset ovat ottaneet paljon koiria ja todellisuus onkin jotain muuta. Eläintä ei ole kuitenkaan ihan ilmaista pitää saatikaan käyttää eläinlääkärissä. Kannatan kyllä jonkinnäköistä rekisteriä lemmikkien pitämiselle, jotta voitaisiin sen perusteella kieltää ihmisiltä kaikki eläimet, jos on näin toimittu. Valitettavasti noita joutuu joskus lukemaan, että eläimet jätetään heitteille kuolemaan hitaasti, kun ei se ollutkaan "mun" juttuni. Kuvottavaa.
Itseltä löytyy sama korvattomana ja ihmiset rakastavat sitä silti. (rescue)Välillä vähän saa selittää jollekin miksi kaikki hullut ja pulitkin on tuttuja mutta tuo rotu ilmeisesti rakastaa kaikkia. Siis ihan kaikkia.Meillä taas kaikki tuon amstaffin kimpussa, johtuu varmaan noista korvista mutta ihan tuntemattomatkin tulee kysymään saako rapsuttaa ja tuo lyllerö kun rakastaa ihmisiä niin ei siitä meinaa välillä mitään tulla.
Onhan nämä symppiksiä ja suuri mielenkiinto varmaan johtuu kohuotsikoista, mulla oli myös suuria ennakkoluuloja rotua kohtaan, mutta onneksi ne on osoittautunut vääriksi.
Tippa jos toinenkin tipahtaa silmäkulmasta näissä asioissa.Tänään oli se päivä, mikä on paskinta koiran omistamisessa. 10 kuukautta sitten todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta joka muuttui krooniseksi. Viime viikolla vointi lähti huononemaan ja tänään loppui koiruuden taival. Munuaisten vajaatoiminta on kyllä vittumainen vaiva. Omalla koiralla akuutissa vaiheessa oltiin aluksi 4 päivää 24/7 tipassa ja sitten vielä 4 päivää aamusta iltaan. Tilanne parani ja tammikuun juoksuja lukuunottamatta vointi oli hyvä. Heinäkuun juoksujen aikaan vointi taas heikkeni, mutta tällä kertaa tila ei palannut normaaliksi. Viikonloppuna alkoi oksentelu ja peli oli sillä selvä.
Vajaan 8 vuotta koiruus pyöri jaloissa, joten vähän erikoiseltahan tämä tuntuu. Äsken ajattelin että pitääpä lähteä käyttämään koira iltapissalla..
Voimia. Edellisellä sivulla kirjoitin omasta samaan vaivaan menehtyneestä 4,5v iässä. Vieläkin tulee hetkiä kun ajattelee missä se Nuppu menee. Meillä todettiin päivää ennen lopettamista tuo. Oli muuten todella hankala paikka mennä hakemaan koira kotiin sillä oletuksella, että vaivaan löytyy hoitokeino ja kuulla eutanasiatuomio. Siinä sitten soittaa vaimolle, että nyt ei olekaan ns. mitään tehtävissä. Sitä kun on tottunut siihen, että kaiken saa hoidettua. Viikonlopuksi ajateltiin ottaa vielä koira kotiin, mutta pe-la yö oli sen verran kamalaa katseltavaa lääkityksestä huolimatta, että emme halunneet jatkaa kärsimystä. Soittelin silloin sinne, jossa olisi tuo 24/7 eläinsairaala,(Hämeenlinna?) mutta heilläkin oli erikoislääkäri kuvat ja arvot nähtyään eutanasian kannalla. Koirille ei ole siirrännäisiä ja dialyysiä kuten ihmisilleTänään oli se päivä, mikä on paskinta koiran omistamisessa. 10 kuukautta sitten todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta joka muuttui krooniseksi. Viime viikolla vointi lähti huononemaan ja tänään loppui koiruuden taival. Munuaisten vajaatoiminta on kyllä vittumainen vaiva. Omalla koiralla akuutissa vaiheessa oltiin aluksi 4 päivää 24/7 tipassa ja sitten vielä 4 päivää aamusta iltaan. Tilanne parani ja tammikuun juoksuja lukuunottamatta vointi oli hyvä. Heinäkuun juoksujen aikaan vointi taas heikkeni, mutta tällä kertaa tila ei palannut normaaliksi. Viikonloppuna alkoi oksentelu ja peli oli sillä selvä.
Vajaan 8 vuotta koiruus pyöri jaloissa, joten vähän erikoiseltahan tämä tuntuu. Äsken ajattelin että pitääpä lähteä käyttämään koira iltapissalla..
Hmm, yhdellä kaverilla kaksi lapinkoiraa, yksi jo edesmennyt. Toinen kaveri hankki äskettäin pennun josta en sen enempää tiedä koska välimatkat ja muut. Vaikuttaa helpolta ja fiksulta rodulta. Itsellä toki corgi mistä enemmän kokemusta ja osaavat olla velmujaOmasta valkoisestapaimenkoirasta jouduin luopuun kk sitten kun spondyloosi meni niin pahaksi. Nyt alkaa jo ikävä olla lievempää ja koiran poismeno sisäistetty.. Harkinnut uutta koiraa, ihan lenkkikaveriksi ja seuralaiseksi. Valkkaria taitaa olla turha miettiä kun pentueita 2-3 kertaa vähemmän kuin pennunottajia olisi. Osaisiko foorumin väki suositella rotua? Keskikokoinen / keskisuuri rotu mielellään, ja perusterve rotu. Tilaa maalla sijaitsevassa rivarissa on 43m2 verran ja sen 1.5-2h riittää itellä virtaa lenkittää per päivä. Ihan mahdotonta viettihyrrää en kuitenkaan halua, eli malinoisit saa jättää laskuista pois
Lappari tuli nyt vaan mieleen kun kaverin koirat tosi helppoja.
Naapurin lapinkoira on ainakin ollut hauska tapaus, käynyt meilläkin pariin kertaan hoidossa. Sopeutuvaisen oloinen yksilö, taitaa olla päälle 11-vuotias rouva niin kova pää sillä ainakin on.Hmm, yhdellä kaverilla kaksi lapinkoiraa, yksi jo edesmennyt. Toinen kaveri hankki äskettäin pennun josta en sen enempää tiedä koska välimatkat ja muut. Vaikuttaa helpolta ja fiksulta rodulta. Itsellä toki corgi mistä enemmän kokemusta ja osaavat olla velmuja
Niin se vaan päätöksen aika tulikin vastaan nopeasti, koiralta löytyi iso kasvain vatsasta eikä enää mitään tehtävissä. Ei onneksi tarvinnut koiran enää kärsiä kivuista vaan päästettiin saman tien tuskista kun oli selvää että mitään ei ole tehtävissä.Naapurin lapinkoira on ainakin ollut hauska tapaus, käynyt meilläkin pariin kertaan hoidossa. Sopeutuvaisen oloinen yksilö, taitaa olla päälle 11-vuotias rouva niin kova pää sillä ainakin on.
Pakkosyötin diabeetikkokoiralle nyt vähän tonnikalaa että saisi ravintoa alle, jotta saisi pistettyä insuliinin kun sokerit on tuon shokin jälkeen nyt korkealla (aamun arvo yli 26 kun viitearvo pitäisi olla 5-10 välissä). Koira kuitenkin kävi jo huomattavasti pirteämmän näköisenä aamutarpeet tekemässä ulos ja tonnikala-annoksen ja piikin jälkeen tuli kerjäämään rapsutuksia (eilen vaan makasi flegmaattisena paikallaan ja läähätti huonoa oloaan) joten pieni toive olisi jos nuo sokeriarvot tuosta nyt kuitenkin alkaisi tasapainottua ja saisi vielä parisen vuotta nauttia tuon 10-vuotiaan seurasta.
Anopilla oli seropi, pystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekotus joka eli 16v, elikkä pitempään mikä on kummallakaan rodulla eliniänodote. Näkö ja kuulo oli jo huonona, lopussa rupes saamaan joitaki hyvinki kivuliaita kohtauksia , joisa tärisi, oksenteli, voimat pois ym.
Omat sakemannit meni 11 vuotiaana kummatkin, ja tuosta nyt on aikaa. Kaverilla edelleen sakuja, max 7 vuotta ja jotain ongelmaa. Vähän ylijalostettu rotu nykyään. Berninien huolena syöpä mitä muutamia tapauksia tiedän, ei lähellekään 8-9 vuotta. Tanskan Dogit, lienee 7 vuotta ja vainaa aika yleisesti.
Mulla myös mäyräkoira 8v ja ainakaan vielä ei näy mitään merkkejä vanhuudesta kun esimerkiksi kultsulla alkoi tuolloin ensimmäiset oireet. Mäykky ei ole ollut koko elämänsä aikana kertaakaan sairaana ja jos siltä ei olisi palleja leikattu ja käytetty rokotuksia ei se olisi ikinä käynnyt eläinlääkärillä. Toivottavasti saa elää pitkään vielä.
Mäyräkoirat on kyllä hauskannäköisiä (ja käsittääkseni luonteeltaankin miellyttäviä?) otuksia. Jo ennen tuon meidän vanhemman koiran kuolemaa suunniteltiin uuden kaverin ottamista, corgin lisäksi mäyräkoirat liikkunu puheissa yhtenä rotuvaihtoehtona.Täältä löytyy myös 3v mäyräkoira. Toivottavasti on pitkäikäinen tapaus.
Vittupäitä ne onMäyräkoirat on kyllä hauskannäköisiä (ja käsittääkseni luonteeltaankin miellyttäviä?) otuksia. Jo ennen tuon meidän vanhemman koiran kuolemaa suunniteltiin uuden kaverin ottamista, corgin lisäksi mäyräkoirat liikkunu puheissa yhtenä rotuvaihtoehtona.
Nuorempi corgi vetää makkarissa sikeitä kun ei ole enää "isoveljeä" kenen kanssa nujuta ja nahistella, pitäisi kohta lähteä hakemaan koiran tuhkat kotiin... raskasta tulee taas olemaan mutta toisaalta mukava, että saa koiran omaan pihaan lepäämään. Jos siihen istuttaisi jonkun nätin puun päälle niin on joku muisto ensimmäisestä koirasta. Sitten kun saisi vaan opetettua nuoremman corgin ettei käy kusella sen puun juurelle.
Haukkuherkkä ja mitä luonteeseen tulee niin meidän amstaffi juoksee karkuun kun mäyräkoira suuttuu. Mäyräkoira on myöskin puruherkin rotu joten ei hyvä koira ensimmäiseksi.
Meidän koira ei onneksi ole kova haukkumaan ja on todella ihmisrakas. Kävelylläkin voi heittäytyä selälleen ventovieraiden rapsutettavaksi. Todella kovapäinen tapaus kuitenkin ja lenkittäminen on välillä vaikeaa, kun ei suostu kävelemään mihinkään suuntaan. Iskee vaan perseensä maahan, kääntää selkänsä menosuuntaan ja laittaa kaikilla voimillaan vastaan.Vittupäitä ne on
Silti en pois vaihtaisi
Tuolla meidän tapauksella on tuota metsälinjaa veressä niin on vähän äänekkäämpi tapaus.
vajaa parivuotias valkoinenpaimenkoira, alkanut käydä omistajalla vauvan ja koiran kanssa arki raskaaksi ja alkanut ajatella koiran parasta. Tässä onkin käynyt aika pitkäksi kun liki 2kk ollut ilman koiraa, edellisen selän hajottua.
On tuo meidänkin kiltti omalle perheelle, kukaan tuntematon ei ota häneltä lelua ilman tappelua pois.
erittäin hauskoja veijareita nämä.
Haukkuuko paljon? Serkulla myös saman merkkinen ja aina silloin tällöin kun nähdään niin haukkuu niin perkeleesti ihan koko ajan.Täältä löytyy myös Corgi
Ei hauku muuta kuin oikein innostuessaan kun leikkii tai sitten jos vartioi asuntoa ja kuulee ulkoa jotain niin sellaisen murahduksen päästää.
Ei hauku täälläkään. Toki jos oikein kierroksille vetää kuten lenkille lähdössä niin sitten saattaa haukahtaa. Muuten osaa kyllä ihmeellisiä ääniä pitää.
Onko muuten uros vai narttu? Omalta poitsulta kun lähti pallit vähän myöhäisemmällä iällä, niin nuo maukumiset tuli vasta siinä kohtaaAamusin saa aikaan aina sellasen kovaäänisen haukottelumurinan joka alkaa kissamaisella maukumisella joka päättyy matalaan murinaan
Tykkää myös nukkua jalat suorana. Ja änkeää iltaisin ihan tyynylle asti
Uros se on. Nimenä Uuno lisäkuvia löytyy instagramista uuno_the_corgi käyttäjänimen altaOnko muuten uros vai narttu? Omalta poitsulta kun lähti pallit vähän myöhäisemmällä iällä, niin nuo maukumiset tuli vasta siinä kohtaa
Voisko sitä kokeilla kävelyttää vaikka hihnassa ulkona sen verran aikaa, että tekee tarpeensa? Ei tällöin pääsis niiden kivien jne. kimppuun kun vois hieman "ohjailla" sitä itse ? Kipittelee mukana niin kauan, että tekee tarpeensa. Sitten mukavat kehut loistavasta tuotoksesta ja takas sisälle. Jos alkais tästä ehdollistumaan pikkuhiljaa, että tarpeet on siistiä tehdä ulos.
Muutaman tunnin välein ulos. Viet vaikka johonkin nurmikolle missä ei kiviä ole. Annat pennun pyöriä itsekseen niin kauan kunnes pissat tulee, jonka jälkeen nopeasti isot kehut ja namia. Tämän jälkeen vielä vaikka vähän leikkiä.
Jos on ihan nuori pentu (7vk-2kk) niin lyhykäisyydessään heti aina ulos leikin, syömisen ja heräämisen jälkeen. Heti kun tarpeet tehty ulos, kehuja. Sisälle tehdyistä tarpeista ei mitään huomiota pennulle.
Hehe tämä toikin muistoja mieleen! Juurikin tuo toimi meilläkin erittäin hyvin, että HETI syömisen ja heräämisen jälkeen salamana ulos. Nopeasti ainakin nuorimmainen oppikin näiden myötä sisäsiistiksi.
Pentu tuppaa tekemään tarpeensa aina herättyään, syötyään ja leikittyään. Elikkäs kiireen vilkkaa ulos, kun tälläisiä asioita on tapahtunut.
Tätä nyt kokeiltu. Mussuttelee vaan kiviä, kunnes tärisee kylmästä. Ja sitten heti sisällä rynnistää pissimään alustalle. Vähän turhauttavaa. No, ehkä pitää vaan yrittää jatkaa tuota, jos joskus olisi riittävän kova hätä, että on pakko pissiä jo ulos.
Tietty jotain kivettömämpääkin paikkaa on kokeiltu? Treeniä tämäkin asia saattaa vaatia, joskus enemmänkin.... tsemppiä siihen. Minkä ikäinen / rotuinen / sukupuolinen otus on kyseessä?
Omani olen saanut juuri suhteellisen sisäsiistiksi. Toki olen ollut nyt koiran oloajan lähes poikkeuksetta itse myös kotona, niin helpottanut urakkaa aikalailla ja erittäin tiheästi alussa juostiin ulkona, vaikka kerrostalossa asuessa onkin aika työurakka. Toki ajankohta nyt sinulla vaikeampi kun ulkona löytyy kaikkea kivaa syötävää. Toki omakin tahtoi napostella pikkukiviä ja nyt kevään edetessä suusta on saanut kaivaa multaa, nurmea yms. kaikkea sinne kuulumatonta. Tämä tekee tarpeensa vielä vain lumen päälle ja lumet katoaa kovaa vauhtia. Saa nähdä mennäänkö sitten takapakkia. Nykyään enää öisin pissa-alusta eteisessä, jos ei selviä yön yli.
Vähän haastavaa tällä hetkellä löytää kivetöntä paikkaa, kun lumet on sulamassa. Joka paikka täynnä hiekoitussepeliä yms.
