Tuo puhtaalta pöydältä uudelleensuunnittelu ei varmaan tekisi länsimaissakaan pahaa. Nykyisissä on varmasti mukana kaikenlaista turhaa skeidaa joka on vaan painolastia.
Intel on 8086n jälkeen suunnitellut täysin tai melkein puhtaalta pöydältä mm.
i860n
i960n
Itaniumin.
AMD on puhtaalta pöydältä suunnitellut mm. Am29000n
Mikään näistä ei pitkän päälle menestynyt,
Piirivalmistajat ei vaan voi alkaa valmistamaan piirejä, jotka käyttävät täysin eri käskykanta-arkkitehtyuuria, ja korvata markkinoilla olevia tuotteita niillä,koska
ihmiset haluavat tietokoneita, joilla toimivat heidän vanhat softansa, ilman ylimääräistä säätämistä tai hidastelua ja tietokoneet on helpompi suunnitella kun niiden prosessoreille on kaikki BIOSit jne on ennestään olemassa, minkä takia
tietokonevalmistajat haluavat ostaa prosessoreita, jotka ajavat vanhaa, laajalti tuettua käskykantaa
Motorola on malliesimerkki firmasta, joka ensin yritti suunnitella täysin puhtaalta pöydältä uuden käskykanta-arkitehtuurin (88k) korvaamaan 68000-sarjaa (joka aikoinaan oli maailman suosition käskykanta-arkkitehtuuri esim. sillä mittarilla, että kuinka moni firma suunnitteli sille erilaisia, eri käyttiksillä pyöriviä tietokoneita), ja sen jälkeen yritti yhdessä IBMn kanssa tuoda uutta käskykantaa (PPC) korvaamaan 68k:ta, ja ajoi 68k-kehityksen tämän takia käytännössä alas.
Siitä, paljonko ihmisillä nyt on Motorolan prosessoreita uusissa tietokoneissaan, ja mjitä Morotolan puolijohdeyksikölle nykyään kuuluu, näkee, kuinka hyvin tämä toimi.
x86ssa overheadia tulee lähinnä monimutkaisesta käskyenkoodauksesta, lisäksi x87-FPUn tukeminen on rasite. Ne muinaiset käskyt on rasite lähinnä validoinnin suhteen, prosessorin testaaminen vaatii paljon enemmän työtä kun pitää varmistua että kaikki oudot 35 vuotta vanhat ominaisuudet toimii myös kunnolla mutta niiden muinaisten ominaiusuksien toteuttaminen ei tyypillsiesti vaadi paljoa pinta-alaa, eikä kuluta paljoa sähkä, eikä rajoita kellotaajuuksia.
Siinä vaiheessa kun x86-64 toi uuden toimintamoodin, tästä uudesta toimintamoodista pudotettiin joitain vanhoja käskyjä pois. (näitä vanhoja käskyjä pitää silti edelleen tukea 8086- ja 386-moodeissa).
Jonkin verran enemmän käskyjä olisi silloin voitu pudottaa pois, esim. koska kaikissa x64-64-prossuissa on jo kaksoistarkkuuden liukulukuja tukeva SSE2, x87lla olisi voinut heittää vesilintua. ja vapauttaa sen käyttämät käskyenkoodaukset paremaan käyttöön x86-64-moodissa, tietääkseni kaikki kääntäjät kuitenkin käyttävät oletuksena SSE2sta liukulukulaskentaan x86-64lla.
Se, missä voisi olla järkeä olisi, että 8086-tila pudotettaisiin pois, mutta säilytettäisiin yhteensopivuus 386n kanssa; se virtual 8086-tila jolla 32-bittisen windowsin alla voitiin ajaa DOSia (kuten DOS-pelejä) ei muutenkaan enää toimi 64-bittisen käyttiksen alla (sen tilalla on moodi, jolla siellä 64-bittisen käyttiksen alla voidaan ajaa 386-softaa), joten 16-bittistä softaa ollaan joka tapauksessa ajettu emuloimalla jo monen vuoden ajan. Ja UEFI on muutenkin käytännössä jo korvannut perinteisen 16-bittisen BIOSin, joten ei vaadi suuria muutoksai boottaamiseen.
16-bittisen tilan pudottaminen pois yksinketaistaisi käskydekooderia jonkin verran, muttei dramaattisesti.
Mutta taikaisin ketjun aiheeseen, eli Loongarchiin:
Se, että samalla sanotaan, että "suunniteltiin
täysin puhtaalta pöydältä" mutta "suunniteltiin sellaiseksi, että sille on helppo binäärikääntää vanhaa koodia arkkitehtuurilta X" on jossain määrin oxymoron, nuo väitteet on ristiriitaisia Se, että lisätään käskyjä tai käskyjen toimintamoodeja vain sen takia, että niiden tarkka semantiikka mätchäisi toisen arkkitehtuurin käskyihin (vaikka enkoodaus olisikin eri) tarkoittaa sitä, että silloin ei suunnitella
täysin puhtaalta pöydältä.
Tuossa vaan laitettiin
käskyenkoodaus täysin uusiksi MIPSiin verrattuna.