- Liittynyt
- 07.07.2017
- Viestejä
- 2 493
Pelko pois. Hesari on käynyt tekemässä tutkivaa journalismia eikä kukaan ole kuullutkaan mistään väkivaltaisista jengeistä.
www.hs.fi
HS-selvitys | ”Biiffejä” – Poliisi ilmoitti Helsingin seudulle syntyneistä väkivaltaisista jengeistä, kaduilla vastassa on hämmentynyt epäusko
Helsingin poliisi kiisti katujengien olemassaolon, kunnes lokakuussa kaikki muuttui. Pääkaupunkiseudun kaduilla tilanne aiheuttaa hämmennystä. Nuorten raakakin väkivalta puhuttaa, mutta juuri kukaan ei tunnista jengien olemassaoloa.
www.hs.fi
Jengien jäljet
Helsingin poliisi kiisti katujengien olemassaolon, kunnes lokakuussa kaikki muuttui. Pääkaupunkiseudun kaduilla tilanne aiheuttaa hämmennystä. Nuorten raakakin väkivalta puhuttaa, mutta juuri kukaan ei tunnista jengien olemassaoloa.
Tilaajille
HS:n haastattelemat etsivän nuorisotyön ammattilaiset eivät tunnista katujengi-ilmiötä mutta ovat huolissaan nuorten kasvaneesta huonovointisuudesta. Kuva: Kari Pullinen
Anne Kantola HS, Mikko Gustafsson HS
2:00 | Päivitetty 9:34
Lokakuun alussa Helsingin poliisi otti kiinni kymmenen ihmistä ja vangitsi kaksi miestä joukkotappelun estämiseksi. Helsingin Kaivohuoneella oli tarkoitus järjestää musiikkitapahtuma, johon liittyi poliisin mukaan vakava väkivallan uhka.
Poliisi perui tapahtuman ja otti epäillyt kiinni Helsingin keskustan alueella. Samana päivänä poliisi esitti vangittavaksi kahta yli 20-vuotiasta miestä, joita epäiltiin muutamaa päivää aiemmin tapahtuneesta murhan yrityksestä Helsingin Kurkimäessä. Poliisin mukaan teko linkittyi katujengeihin.
Muutamien viikkojen päästä Helsingin poliisi tuli julkisuuteen uutisen kanssa: Pääkaupunkiseudun poliisilaitosten yhteisponnistuksena on jo pitkään tarkkailtu nuorten toimintaa. Poliisin mukaan alueella toimii vajaat kymmenen katujengiä, joissa on mukana karkeasti arvioiden sata nuorta.
Katujengejä Suomessa. Ulostulo oli hätkähdyttävä.
Lue lisää: ”Olemme seurailleet pidemmän aikaa” – Poliisi kertoo Helsingin seudun katujengeistä, joissa ihannoidaan rikollisuutta eikä aseita kaihdeta
Alaikäisten nuorten sekä nuorten aikuisten väkivaltaisuudesta ja teräaseiden käytöstä on puhuttu paljon viimeksi kuluneen vuoden aikana. Yksi painetta lisäävä seikka tilanteen takana voi olla koronavirus, joka on sulkenut nuorten tavallisia ajanviettopaikkoja.
Vielä viime kesänä Helsingin poliisi kuitenkin selvästi kielsi, että nuorten raaistuneessa väkivallassa olisi kyse jengiytymiseen liittyvästä ilmiöstä.
Lue lisää: Kaupoista on tullut poliisille ilmoituksia kirveitä ja puukkoja hankkivista nuorista: ”Jotain huolestuttavaa tässä on meneillään”
”Kun puhutaan sellaisesta jengiytymisestä, että on omat reviirit, tietty pukeutumistyyli ja selkeä hierarkia, niin sellaista meillä ei Suomessa vielä ole”, sanoi rikostarkastaja Jari Koski Helsingin poliisista toukokuussa.
Samanlaisen arvion Helsingin poliisi antoi syyskuussa alle 15-vuotiaiden rikollisuudesta. Laitos toimitti Poliisihallitukselle asiakirjan, jossa se kertoi, ettei ole havainnut nuorisoväkivallan kokonaismäärän lisääntyneen.
”Monesti riita alkaa sosiaalisessa mediassa. Niihin ei liity erityisiä ryhmiä, yhteenliittymiä tai vastakkainasettelua eivätkä rikokset koske vain tiettyjä väestönosia”, asiakirjassa kerrotaan.
Paperin ovat allekirjoittaneet ylikomisario Mika Töyry ja apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen. Lisäksi se on mennyt tiedoksi poliisikomentaja Lasse Aapiolle.
Mistä täyskäänne johtuu?
Tätä juttua varten HS on koonnut tietoja pääkaupunkiseudun väitetystä katujengitilanteesta eri poliisilaitosten laatimasta asiakirja-aineistosta sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan etsivästä nuorisotyöstä. HS myös tapasi nuoria eri puolilla Helsinkiä etsivän nuorisotyön kanssa.
Lisäksi näkemyksiä on koottu haastatteluin ja taustakeskusteluin muun muassa useilta nuorten asioihin perehtyneiltä järjestötyöntekijöiltä ja nuorisotyötä tekeviltä sekä somaliyhteisöä tuntevilta.
Yhteensä artikkelia varten on tehty 19 haastattelua tai taustakeskustelua.
Poliisia lukuun ottamatta kukaan HS:n jututtamista – nuorista tai nuorten tilannetta seuraavista – ei ole havainnut pääkaupunkiseudulla katujengejä. Viittauksia jengeihin ei löydy myöskään nuorisorikollisuutta käsittelevissä Länsi-Uudenmaan ja Helsingin poliisin asiakirjoissa, jotka ovat syyskuulta.
Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijä Omar Abdi tuntee kaupungin nuoret. Monet entiset ja nykyiset nuoret tervehtivät Abdia hänen liikkuessaan kaupungilla. Kuva: Mika Ranta / HS
Kauppakeskus Itiksessä on marraskuisena alkuiltana rauhallista. Ei näy jouluostosruuhkia eikä nuorisojoukkoja kauppojen kulmilla.
Kierrämme kauppakeskuksessa yhdessä Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijän Omar Abdin kanssa. Tarkoituksena on löytää nuoria ja keskustella heidän kanssaan nuorten tilanteesta ja katujengeistä.
Abdin mukaan Helsingissä ei ole nuorten jengejä. Hän on työskennellyt helsinkiläisten nuorten kanssa parikymmentä vuotta ja tuntee kaduilla olevat nuoret. Abdi puhuu mielellään ja pitää nuorten puolia, mutta huoli nuorista painaa häntäkin.
”Oireilevia nuoria on pieni joukko. Pitäisi olla fokus niissä, jotka apua tarvitsevat, eikä yleistää. Nyt pitäisi tarkemmin tutkia, mistä ongelmat johtuvat, ja puuttua mielenterveysongelmiin.”
Itiksessä nuorten tutut hengailupaikat ovat tyhjillään. Abdin mukaan niiden nuoret asiakkaat ovat siirtyneet kauppakeskuksen käytäviltä vasta avautuneeseen pikaruokaravintolaan KFC:hen, jonka jono ulottuu yli viikko avaamisen jälkeen Tallinnanaukiolle saakka.
Hansakäytävällä vastaan kävelevät Abdin tuntemat nuoret ”Muhis”, 19, ja Omar, 18. Mitä he ajattelevat nuoria koskevista jengiuutisista?
”No joitain kaveriporukoiden välisiä biiffejä olen nähnyt. Mutta niitä on ollut aina”, Omar sanoo.
Molemmat kertovat todistaneensa ”biiffejä” eli kiistelyä erityisesti sosiaalisessa mediassa mutta eivät ole ottaneet niitä erityisen tosissaan. Mukana on ollut kaikenlaisia nuoria, ei vain tiettyjä porukoita.
Katujengejä Omar ja Muhis eivät ole kohdanneet.
Vuosaaressa kauppakeskus Columbuksessa hengaileva nuorisoporukka naureskelee katujengipuheelle.
”Ei Suomesta ole tulossa mikään Amerikka”, sanoo yksi nuorista.
Myös he ovat tunnistaneet somessa näkyvän nokittelun ja uhon esimerkiksi leppävaaralaisten ja vuosaarelaisten välillä, mutta tilanne ei ole heistä erityisen uusi.
”Sellaista kaveriporukoiden välistä kinastelua, mitä on aina ollut. Ne ovat lapsia, ja sitten ne ottavat vaikutteita sarjoista ja leffoista”, kertoo eräs nuori.
Esimerkkinä nuoret mainitsevat Netflix-sarja Top Boyn, joka kertoo kahdesta lontoolaisesta huumediileristä.
Kauppakeskus Itiksessä aikaa viettäneet nuoret miehet kertoivat nähneensä sosiaalisessa mediassa kaveriporukoiden välistä kiistelyä. Kuva: Mika Ranta / HS
Poliisi ei ole suostunut kertomaan, missä kaupunginosissa heidän mainitsemansa pääkaupunkiseudun katujengit vaikuttavat tai minkä nimisiä ne ovat.
Yksi ryhmittymä on tosin mainittu nimeltä Itä-Uudenmaan poliisin osin salaamassa asiakirjassa, jonka sisällön HS on nähnyt salaamattomana. Vastaavanlaisessa asiakirjassa Helsingin poliisi kuvasi syyskuussa Poliisihallitukselle oman alueensa nuorisorikollisuuden kehittymistä.
Itä-Uudenmaan poliisi kertoo kohdentaneensa keväällä 2021 valvontaa ryhmittymään nimeltä 42. Poliisin mukaan vaativan ja paljastavan tutkinnan yksikkö on tutkinut ryhmään liittyvien nuorten rikoksia, joissa on kyse huumausaineista ja vakavasta väkivallasta.
”Kyseinen ryhmittymä vaikuttaa erityisesti Keravalla, mutta myös muissa niin sanotuissa radanvarsikunnissa”, poliisi kertoi.
Keravan postinumerot alkavat numeroyhdistelmällä 042. Erinäisten rap-porukoiden videoilla on vilahdellut myös muita pääkaupunkiseudun postinumeroihin viittaavia numeroyhdistelmiä.
Asiakirjassa mainitaan, että ryhmään kuuluvat nuoret ovat jo havainneet poliisin kiinnostuksen heitä kohtaan ja seurannan perusteella poliisin puuttuminen on myös vaikuttanut merkittävästi ryhmittymän rikolliseen toimintaan.
Poliisin syyskuisen paperin mukaan laitoksen alueella on viitteitä alkavasta jengiytymisestä ”tai ainakin sellaisen kulttuurin ihannoimisesta”.
Haastatellut nuorisotyöntekijät ovat huolissaan nuorten huonovointisuudesta. Koronapandemian vaikutuksista nuoriin ei vielä ole täyttä selvyyttä. Kuva: Kari Pullinen
Onko Itä-Uudellamaalla siis katujengejä?
Vantaan nuorisotyön päällikön Pekka Mäkelän mukaan nuorisotyö ei ole kohdannut jengejä kaduilla tai omassa toiminnassaan.
”Sen tyyppistä järjestäytymistä ja piirteitä, mitä jengiksi määrittelemiseen vaaditaan, ei kadulla näy. Erilaisia nuorten ryhmittymiä kyllä on. Niillä on erilaisia syntymekanismeja ja eroavaisuuksia siinä, miten ryhmät liikkuvat ja mitä tekevät.”
Nuoret ryhmäytyvät esimerkiksi kaupunginosissa tai somessa. Myös Vantaalla on oltu nuorisotyössä huolissaan väkivallan lisääntymisestä, mutta ryhmäkäyttäytyminen ei ole näkynyt piikkinä.
”Henkilökohtaisesti näen, että huono-osaisuuden ja huonovointisuuden läpilyöntiä on tapahtunut paljon. Tämä sitten purkautuu raakanakin väkivaltana, joka voi olla nuorten keskinäistä nahistelua tai kohdistua joskus myös ulkopuolisiin.”
Mäkelän mukaan tämä koronapandemian aikana lisääntynyt huonovointisuus näkyy alaikäisten nuorten keskuudessa kautta linjan eli ongelmat eivät rajoitu joihinkin ryhmiin.
”Seuraamme ilmiötä tarkasti ja yritämme pohtia myös tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa, miten ongelmia voitaisiin ehkäistä. Pitäisi päästä sinne lähteelle, missä huono-osaisuutta ja huonovointisuutta syntyy, ja auttamaan nuoria ennen kuin ongelmat alkavat.”
Länsi-Uudellamaalla poliisi ei maininnut omassa selvityksessään katujengejä mutta korosti sosiaalisen median merkitystä nuorten käyttäytymiselle.
Laitos kirjoitti, että sen alueella on nuorten aikuisten ryhmiä, jotka tuottavat someen gangstarap-tyylisiä musiikkivideoita. Materiaalissa esiintyy ampuma-aseita ja tehdään käsimerkkejä, jotka kuvaavat ampumisia ja kurkun leikkaamisia. Ainakin yhdellä videolla myös näytellään toisen rap-artistin kaappausta ja teloitusta.
Länsi-Uudenmaan poliisi ottaa selvityksessä kantaa myös jo tapahtuneisiin nuorten välisiin väkivallantekoihin.
”Yleisesti ottaen tuntuu, että moneen tekoon motiivina ei niinkään ole toisen vahingoittaminen vaan se, että saadaan mahdollisimman raflaavaa materiaalia someen”, paperissa lukee.
”Tällöin tilanne ajetaan siihen, että ympärillä on paljon väkeä, tai ainakin riittävästi kuvaajia. Tilanne kärjistetään jostain olemattomasta, usein kunniaan liittyvästä.”
Suurin ongelma katujengikeskustelussa on, että kukaan ei tiedä, mitä katu- tai nuorisojengillä tarkoitetaan.
Poliisi puhuu katujengeistä, mutta sen edustajat eivät ole toistuvista pyynnöistä huolimatta suostuneet kertomaan tarkkarajaisesti, milloin joku huonosti tai rikollisesti käyttäytyvä nuori muuttuu porukassa aikaa viettävästä yksilöstä osaksi katu- tai nuorisojengiä.
Nuorisotutkija Mikko Salasuo on käynyt uutta tutkimustaan varten läpi nuorisojengejä koskevat uutiset sadan vuoden ajalta. Kuva: Juha Salminen
Vastaava tutkija Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta kertoo HS:lle puhelimitse, että määritelmän puutteessa ei ole mitään uutta. Salasuo ei tiedä kaikkia yksityiskohtia nykytilanteesta eri kaupunginosissa, mutta meneillä olevaa tutkimusprojektiaan varten hän on käynyt läpi suomalaisissa sanomalehdissä käydyn jengikeskustelun vuodesta 1918 vuoteen 2018.
Salasuon mukaan nuoriso- tai katujengi on ainakin aiemmin tarkoittanut mediassa jotain käsillä olevaa epämääräistä uhkaa. Kerta toisensa jälkeen nämä ainekset ovat kuivuneet kokoon ennen kuin tutkijat ovat ehtineet aidosti löytää katujengejä.
Varsinaisella jengillä pitäisi Salasuon mukaan olla esimerkiksi yhteiset tunnukset, väkivaltaista käyttäytymistä, reviirin väkivaltaista puolustamista, omaa slangia ja käskyvaltasuhteita.
Tällaisia pysyviä katujengejä tutkijat eivät siis ole toistaiseksi löytäneet Suomen nuorisoporukoista, vaikka jengien rantautumisesta on oltu julkisessa keskustelussa huolissaan säännöllisin väliajoin 1960-luvun alusta saakka.
”Sitä ei ole koskaan määritelty. Sitä on käytetty kuvaamaan ihan mitä tahansa nuorten ryhmätoimintaa, johon on liittynyt jotenkin normista poikkeavia piirteitä tai jossa koolla on ollut jokin isompi nuorisojoukko. Siihen ei ole mitään tolkullista määritelmää nimenomaan Suomessa”, Salasuo sanoo.
Salasuon mukaan jengikeskusteluun on usein riittänyt pelkkä epäily siitä, että nuorisoryhmä on käyttäytynyt sopimattomasti.
Hänen havaintonsa asettavat jengeistä nyt puhuville melkoisen todistustaakan: onko kaikki tällä kertaa toisin?
Helsingin nuorisotoimen johtajan Mikko Vatkan mukaan on tärkeää erottaa toisistaan kaksi seikkaa: kadulla liikkuvat nuoret ja nuoret aikuiset. Poliisin tilannekuvaa Vatka ei kommentoi tarkemmin.
Viime vuosien aikana poliisi on ollut huolissaan esimerkiksi siitä, että nuoret kantavat yhä useammin teräaseita mukanaan. Tämä on näkynyt myös törkeiden väkivaltarikosten kasvuna. Kuva: Kari Pullinen
”Omassa työssämme nuorten kanssa Helsingissä ei näy katujengejä tai ryhmäilmiöitä, jotka voisi sellaiseksi määritellä”, Vatka kertoo.
HS jutteli taustaksi myös useiden sellaisten järjestötoimijoiden kanssa, jotka ovat työkseen nuorten parissa. Kukaan heistä ei halunnut kommentoida arkaluontoista asiaa ilman kunnollista ja tutkittua tietoa, mutta anonyymisti kerrotuista näkemyksistä voi silti saada eräänlaisen näppituntuman.
Katujengit näyttäisivät puuttuvan eri järjestöjen tämän hetken tilannekuvasta. Sen sijaan tunnistettavissa on kolme toisiinsa löyhästi kytkeytyvää ilmiötä: rap-porukat ja niiden välinen nokittelu, Suomeen muualta tulleet kansainvälisiin rikollisorganisaatioihin kytkeytyneet aikuiset ja lähiöissä hengailevat nuoret, jotka voivat olla alttiita kahden aiemman ryhmän toiminnalle.
Nämä ilmiöt eivät kuitenkaan automaattisesti yhdisty katujengeiksi.
Vaikka nuorisotyöntekijät eivät tunnista alueiltaan varsinaisia katujengejä, asuinalueisiin identifioituneita nuorisoryhmiä on olemassa.
HS:n haastattelemien nuorisotyötä tekevien lähteiden mukaan asuinalueihin ”leimautumisessa” on kyse identiteetin rakentamisesta ja omiin juuriin liittyvästä ylpeydestä.
Asuinalueisiin liittyvää liikehdintää on nähty haastateltujen mukaan viime aikoina esimerkiksi Pohjois- ja Länsi-Helsingissä. Itä-Helsinki on kuulunut nuorten puheissa jo vuosikymmenten ajan ylpeyden aiheena.
”Tällainen voimakkaampi leimautuminen omiin asuinalueihin on näkyvissä. Siinä on positiiviset puolensa, mutta eteen voi tulla myös ongelmia. Meidän on kyettävä yhteiskuntana pitämään huolta, että asuinalueet eivät eriydy toisistaan”, nuorisotoimen johtaja Vatka sanoo.
Ongelma näkyy lähinnä siinä, että osa nuorista jää vain omille asuinalueilleen eikä tällöin pysty hyödyntämään koko kaupungin mahdollisuuksia.
”Toki kehityskulku voisi johtaa myös eri kaupunginosien ryhmien välisiin yhteydenottoihin, mutta näiden yhteenottojen kasvua ei nuorisotyössä ole näkyvissä.”
Entä sitten rap-kulttuuri? Poliisin mukaan se kytkeytyy pääkaupunkiseudun katujengeihin. Esimerkiksi Kaivohuoneella oli lokakuussa tarkoitus kuulla rap-artisteja mutta vakavan väkivallan uhan vuoksi poliisi esti tapahtuman.
Kun rap ja katujengit mainitaan samassa yhteydessä, mielikuvat siirtyvät helposti Ruotsin kärjistyneeseen jengiväkivaltaan. On siis kysyttävä näkemystä henkilöltä, joka tuntee rap-kulttuuria ja rikollisuutta molemmissa maissa.
Janne Raninen uskoo, että nokittelu rap-porukoiden välillä voi Suomessakin kärjistyä. Kuva: Seppo Kärki / IS
Janne Raninen oli vuonna 2008 perustamassa Kartellen-yhtyettä, josta muodostui yksi Ruotsin keskeisimmistä gangstarapin pioneereista.
Nuoruutensa Ruotsissa viettänyt Raninen tunnetaan myös rikosuutisista. Kahdesta murhasta tuomittu Raninen on jo kärsinyt tuomionsa ja toimii nyt yrittäjänä Suomessa. Hän seuraa rapin ja rikollisuuden välisiä kytköksiä sekä Suomessa että Ruotsissa muun muassa kirja- ja podcast-projektiensa vuoksi.
Raninen uskoo, että nokittelu voi kärjistyä Suomessakin jossain määrin musiikin seurauksena. Hän ei silti usko, että tilanne kehittyy yhtä pahaksi kuin Ruotsissa. Syitä ovat raha ja erilaiset rakenteet rikollisuuden ympärillä, Raninen arvioi.
Hänen mukaansa musiikkibisneksen suuret rahasummat kannustavat Ruotsissa artisteja luomaan itsestään todellista rikollisemman kuvan. Oikeille rikollisille tällaiset valerikolliset näyttävät avoimilta sekkivihoilta, joiden managereiksi rikolliset voivat helposti kiristää itsensä.
Näin rikollisia esittävät artistit päätyvät osaksi rikollista maailmaa.
”Suomessa on pienemmät striimausmäärät ja pienemmät rahat. Levy-yhtiöt eivät maksa yhtä suuria ennakkoja kuin Ruotsissa”, Raninen sanoo.
Toinen syy Ranisen varovaiseen arvioon gangstarapin ja rikollisuuden mahdollisesta liitosta Suomessa on se, että Ruotsissa rikolliset reviirijaot ovat hänen mukaansa toimineet jo pitkään aivan eri tavalla kuin Suomessa.
Jos joku alkaa Ruotsissa esittää studiossa rikollista ja rahastaa sillä, oman alueen rikollisilla on valmiit toimintamallit tällaisia ihmisiä varten, Raninen kertoo.
”Totta kai sen pitää maksaa sitten niille, joilla on ikään kuin hallussa se alue. Sama asiahan se on, vaikka yrittää tulla markkinoille ilman että tekee mitään. Eli silloin on mahdollisuus esittää vain studiossa gangsteria mutta ei ole kadulla gangsteri. Oikeat gangsterit sanovat, että olet lähtenyt siihen peliin mukaan – nyt olet sitten kokonaan mukana.”
Ranisen mukaan Suomen räppäreiltä siis puuttuvat rahat ja ammattirikollisilta puolestaan Ruotsin tyyliset aluejaot. Juuri nämä kaksi seikkaa ovat pahentaneet tilannetta Ruotsissa, Raninen arvioi.
Nuorisotutkija Mikko Salasuon mukaan keskustelu jengeistä on historiallisesti virinnyt usein silloin, kun on haluttu herättää jonkinlainen huoli nuorten käytöksestä. Merkkejä on myös siitä, että jengiytymisestä puhuvilla on ollut usein halu saada itselleen jotain.
Myös useat muut HS:n juttuun haastatellut asiantuntijat ovat varoittaneet taustakeskusteluissa, että poliisin resurssipuheen ja katujengipuheen yhdistymistä on syytä pitää tarkasti silmällä.
Toisaalta nuorten kanssa työskentelevät toivat keskusteluissa ilmi, että puhe jengeistä voi samalla lisätä nuorten turvattomuuden tunnetta, vaikka he eivät itse katujengejä kohtaisikaan.
Helsingin poliisin näkökulmasta tilanne on rikospoliisin johtajan Markku Heinikarin mukaan yksinkertainen.
”Poliisilla on selkeä näkemys siitä, että meillä on nuorten aikuisten jengejä, joissa on mukana yksittäisiä alaikäisiä.”
Helsingin rikospoliisin johtajan Markku Heinikarin mukaan katujengi-termin käyttöönotto perustuu poliisin laaja-alaisten havaintojen pohjalta muodostettuun tilannekuvaan. Kuva: Kimmo Räisänen
Tieto nuorten aikuisen jengiytymisestä pohjautuu pääkaupunkiseudun poliisilaitosten ja keskusrikospoliisin tekemiin havaintoihin, Heinikari toistaa. Hänen mukaansa katujengit ovat muodostuneet gangstarapin ympärille. Porukat leimautuvat vahvasti tiettyihin kaupunginosiin ja tuovat tätä ilmi somessa.
Somessa näkyvän uhon lisäksi ryhmiin liittyy Heinikarin mukaan tutkinnassa olevia rikoksia, kuten törkeitä pahoinpitelyitä, tapon yrityksiä ja huumerikoksia.
Heinikari ei tahdo kommentoida tarkemmin, missä katujengit liikkuvat tai minkälaisia nimiä jengit käyttävät. Poliisi ei hänen mukaansa halua tarjota jengeille näkyvyyttä.
”Olemme korostaneet, että emme puhu rikollisryhmittymistä. On ihmisiä, jotka tekevät rikoksia yksin ja ryhmässä. Näissä ryhmissä on laidoilla ihmisiä, jotka eivät liity rikoksiin mitenkään. Meidän mielestämme tällä hetkellä katujengi-sana sopii parhaiten kuvaamaan tilannetta”, Heinikari kertoo.
”Missään nimessä ei ole tarkoitus paisutella asiaa. Eriäviäkin mielipiteitä on olemassa, ilmeisesti.”
Jos poliisin tilannekuva pitää paikkansa ja pääkaupunkiseudulla on kymmenkunta katujengiä, miten kukaan HS:n haastattelemista kenttätyötä tekevistä nuorisotyöntekijöistä ei ole havainnut jengejä?
”Meidän katujengi-käsitteemme perustuu kokonaishavaintoihin tutkinnasta, kentältä, tiedustelusta ja ennalta estävistä toiminnoista. Myös muiden toimijoiden havaintoja on mukana. Emme katso tilannetta pelkästään nuorisotyön näkökulmasta”, Heinikari sanoo.
Hänen mukaansa tilanne on ainakin joidenkin ryhmittymien tapauksessa rauhoittunut Kaivohuoneeseen liittyneen operaation jälkeen.
Tutkinnasta tiedotetaan myöhemmin, mutta jo nyt on nähtävissä, että jonkinlainen koston kierre saatiin katkaistua, Heinikari kertoo. Tilanteen kehittymistä seurataan kuitenkin poliisissa tarkasti.
Helsingin poliisi kiisti katujengien olemassaolon, kunnes lokakuussa kaikki muuttui. Pääkaupunkiseudun kaduilla tilanne aiheuttaa hämmennystä. Nuorten raakakin väkivalta puhuttaa, mutta juuri kukaan ei tunnista jengien olemassaoloa.
Tilaajille
HS:n haastattelemat etsivän nuorisotyön ammattilaiset eivät tunnista katujengi-ilmiötä mutta ovat huolissaan nuorten kasvaneesta huonovointisuudesta. Kuva: Kari Pullinen
Anne Kantola HS, Mikko Gustafsson HS
2:00 | Päivitetty 9:34
Lokakuun alussa Helsingin poliisi otti kiinni kymmenen ihmistä ja vangitsi kaksi miestä joukkotappelun estämiseksi. Helsingin Kaivohuoneella oli tarkoitus järjestää musiikkitapahtuma, johon liittyi poliisin mukaan vakava väkivallan uhka.
Poliisi perui tapahtuman ja otti epäillyt kiinni Helsingin keskustan alueella. Samana päivänä poliisi esitti vangittavaksi kahta yli 20-vuotiasta miestä, joita epäiltiin muutamaa päivää aiemmin tapahtuneesta murhan yrityksestä Helsingin Kurkimäessä. Poliisin mukaan teko linkittyi katujengeihin.
Muutamien viikkojen päästä Helsingin poliisi tuli julkisuuteen uutisen kanssa: Pääkaupunkiseudun poliisilaitosten yhteisponnistuksena on jo pitkään tarkkailtu nuorten toimintaa. Poliisin mukaan alueella toimii vajaat kymmenen katujengiä, joissa on mukana karkeasti arvioiden sata nuorta.
Katujengejä Suomessa. Ulostulo oli hätkähdyttävä.
Lue lisää: ”Olemme seurailleet pidemmän aikaa” – Poliisi kertoo Helsingin seudun katujengeistä, joissa ihannoidaan rikollisuutta eikä aseita kaihdeta
Alaikäisten nuorten sekä nuorten aikuisten väkivaltaisuudesta ja teräaseiden käytöstä on puhuttu paljon viimeksi kuluneen vuoden aikana. Yksi painetta lisäävä seikka tilanteen takana voi olla koronavirus, joka on sulkenut nuorten tavallisia ajanviettopaikkoja.
Vielä viime kesänä Helsingin poliisi kuitenkin selvästi kielsi, että nuorten raaistuneessa väkivallassa olisi kyse jengiytymiseen liittyvästä ilmiöstä.
Lue lisää: Kaupoista on tullut poliisille ilmoituksia kirveitä ja puukkoja hankkivista nuorista: ”Jotain huolestuttavaa tässä on meneillään”
”Kun puhutaan sellaisesta jengiytymisestä, että on omat reviirit, tietty pukeutumistyyli ja selkeä hierarkia, niin sellaista meillä ei Suomessa vielä ole”, sanoi rikostarkastaja Jari Koski Helsingin poliisista toukokuussa.
Samanlaisen arvion Helsingin poliisi antoi syyskuussa alle 15-vuotiaiden rikollisuudesta. Laitos toimitti Poliisihallitukselle asiakirjan, jossa se kertoi, ettei ole havainnut nuorisoväkivallan kokonaismäärän lisääntyneen.
”Monesti riita alkaa sosiaalisessa mediassa. Niihin ei liity erityisiä ryhmiä, yhteenliittymiä tai vastakkainasettelua eivätkä rikokset koske vain tiettyjä väestönosia”, asiakirjassa kerrotaan.
Paperin ovat allekirjoittaneet ylikomisario Mika Töyry ja apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen. Lisäksi se on mennyt tiedoksi poliisikomentaja Lasse Aapiolle.
Mistä täyskäänne johtuu?
Tätä juttua varten HS on koonnut tietoja pääkaupunkiseudun väitetystä katujengitilanteesta eri poliisilaitosten laatimasta asiakirja-aineistosta sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan etsivästä nuorisotyöstä. HS myös tapasi nuoria eri puolilla Helsinkiä etsivän nuorisotyön kanssa.
Lisäksi näkemyksiä on koottu haastatteluin ja taustakeskusteluin muun muassa useilta nuorten asioihin perehtyneiltä järjestötyöntekijöiltä ja nuorisotyötä tekeviltä sekä somaliyhteisöä tuntevilta.
Yhteensä artikkelia varten on tehty 19 haastattelua tai taustakeskustelua.
Poliisia lukuun ottamatta kukaan HS:n jututtamista – nuorista tai nuorten tilannetta seuraavista – ei ole havainnut pääkaupunkiseudulla katujengejä. Viittauksia jengeihin ei löydy myöskään nuorisorikollisuutta käsittelevissä Länsi-Uudenmaan ja Helsingin poliisin asiakirjoissa, jotka ovat syyskuulta.
Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijä Omar Abdi tuntee kaupungin nuoret. Monet entiset ja nykyiset nuoret tervehtivät Abdia hänen liikkuessaan kaupungilla. Kuva: Mika Ranta / HS
Kauppakeskus Itiksessä on marraskuisena alkuiltana rauhallista. Ei näy jouluostosruuhkia eikä nuorisojoukkoja kauppojen kulmilla.
Kierrämme kauppakeskuksessa yhdessä Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijän Omar Abdin kanssa. Tarkoituksena on löytää nuoria ja keskustella heidän kanssaan nuorten tilanteesta ja katujengeistä.
Abdin mukaan Helsingissä ei ole nuorten jengejä. Hän on työskennellyt helsinkiläisten nuorten kanssa parikymmentä vuotta ja tuntee kaduilla olevat nuoret. Abdi puhuu mielellään ja pitää nuorten puolia, mutta huoli nuorista painaa häntäkin.
”Oireilevia nuoria on pieni joukko. Pitäisi olla fokus niissä, jotka apua tarvitsevat, eikä yleistää. Nyt pitäisi tarkemmin tutkia, mistä ongelmat johtuvat, ja puuttua mielenterveysongelmiin.”
Itiksessä nuorten tutut hengailupaikat ovat tyhjillään. Abdin mukaan niiden nuoret asiakkaat ovat siirtyneet kauppakeskuksen käytäviltä vasta avautuneeseen pikaruokaravintolaan KFC:hen, jonka jono ulottuu yli viikko avaamisen jälkeen Tallinnanaukiolle saakka.
Hansakäytävällä vastaan kävelevät Abdin tuntemat nuoret ”Muhis”, 19, ja Omar, 18. Mitä he ajattelevat nuoria koskevista jengiuutisista?
”No joitain kaveriporukoiden välisiä biiffejä olen nähnyt. Mutta niitä on ollut aina”, Omar sanoo.
Molemmat kertovat todistaneensa ”biiffejä” eli kiistelyä erityisesti sosiaalisessa mediassa mutta eivät ole ottaneet niitä erityisen tosissaan. Mukana on ollut kaikenlaisia nuoria, ei vain tiettyjä porukoita.
Katujengejä Omar ja Muhis eivät ole kohdanneet.
Vuosaaressa kauppakeskus Columbuksessa hengaileva nuorisoporukka naureskelee katujengipuheelle.
”Ei Suomesta ole tulossa mikään Amerikka”, sanoo yksi nuorista.
Myös he ovat tunnistaneet somessa näkyvän nokittelun ja uhon esimerkiksi leppävaaralaisten ja vuosaarelaisten välillä, mutta tilanne ei ole heistä erityisen uusi.
”Sellaista kaveriporukoiden välistä kinastelua, mitä on aina ollut. Ne ovat lapsia, ja sitten ne ottavat vaikutteita sarjoista ja leffoista”, kertoo eräs nuori.
Esimerkkinä nuoret mainitsevat Netflix-sarja Top Boyn, joka kertoo kahdesta lontoolaisesta huumediileristä.
Kauppakeskus Itiksessä aikaa viettäneet nuoret miehet kertoivat nähneensä sosiaalisessa mediassa kaveriporukoiden välistä kiistelyä. Kuva: Mika Ranta / HS
Poliisi ei ole suostunut kertomaan, missä kaupunginosissa heidän mainitsemansa pääkaupunkiseudun katujengit vaikuttavat tai minkä nimisiä ne ovat.
Yksi ryhmittymä on tosin mainittu nimeltä Itä-Uudenmaan poliisin osin salaamassa asiakirjassa, jonka sisällön HS on nähnyt salaamattomana. Vastaavanlaisessa asiakirjassa Helsingin poliisi kuvasi syyskuussa Poliisihallitukselle oman alueensa nuorisorikollisuuden kehittymistä.
Itä-Uudenmaan poliisi kertoo kohdentaneensa keväällä 2021 valvontaa ryhmittymään nimeltä 42. Poliisin mukaan vaativan ja paljastavan tutkinnan yksikkö on tutkinut ryhmään liittyvien nuorten rikoksia, joissa on kyse huumausaineista ja vakavasta väkivallasta.
”Kyseinen ryhmittymä vaikuttaa erityisesti Keravalla, mutta myös muissa niin sanotuissa radanvarsikunnissa”, poliisi kertoi.
Keravan postinumerot alkavat numeroyhdistelmällä 042. Erinäisten rap-porukoiden videoilla on vilahdellut myös muita pääkaupunkiseudun postinumeroihin viittaavia numeroyhdistelmiä.
Asiakirjassa mainitaan, että ryhmään kuuluvat nuoret ovat jo havainneet poliisin kiinnostuksen heitä kohtaan ja seurannan perusteella poliisin puuttuminen on myös vaikuttanut merkittävästi ryhmittymän rikolliseen toimintaan.
Poliisin syyskuisen paperin mukaan laitoksen alueella on viitteitä alkavasta jengiytymisestä ”tai ainakin sellaisen kulttuurin ihannoimisesta”.
Haastatellut nuorisotyöntekijät ovat huolissaan nuorten huonovointisuudesta. Koronapandemian vaikutuksista nuoriin ei vielä ole täyttä selvyyttä. Kuva: Kari Pullinen
Onko Itä-Uudellamaalla siis katujengejä?
Vantaan nuorisotyön päällikön Pekka Mäkelän mukaan nuorisotyö ei ole kohdannut jengejä kaduilla tai omassa toiminnassaan.
”Sen tyyppistä järjestäytymistä ja piirteitä, mitä jengiksi määrittelemiseen vaaditaan, ei kadulla näy. Erilaisia nuorten ryhmittymiä kyllä on. Niillä on erilaisia syntymekanismeja ja eroavaisuuksia siinä, miten ryhmät liikkuvat ja mitä tekevät.”
Nuoret ryhmäytyvät esimerkiksi kaupunginosissa tai somessa. Myös Vantaalla on oltu nuorisotyössä huolissaan väkivallan lisääntymisestä, mutta ryhmäkäyttäytyminen ei ole näkynyt piikkinä.
”Henkilökohtaisesti näen, että huono-osaisuuden ja huonovointisuuden läpilyöntiä on tapahtunut paljon. Tämä sitten purkautuu raakanakin väkivaltana, joka voi olla nuorten keskinäistä nahistelua tai kohdistua joskus myös ulkopuolisiin.”
Mäkelän mukaan tämä koronapandemian aikana lisääntynyt huonovointisuus näkyy alaikäisten nuorten keskuudessa kautta linjan eli ongelmat eivät rajoitu joihinkin ryhmiin.
”Seuraamme ilmiötä tarkasti ja yritämme pohtia myös tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa, miten ongelmia voitaisiin ehkäistä. Pitäisi päästä sinne lähteelle, missä huono-osaisuutta ja huonovointisuutta syntyy, ja auttamaan nuoria ennen kuin ongelmat alkavat.”
Länsi-Uudellamaalla poliisi ei maininnut omassa selvityksessään katujengejä mutta korosti sosiaalisen median merkitystä nuorten käyttäytymiselle.
Laitos kirjoitti, että sen alueella on nuorten aikuisten ryhmiä, jotka tuottavat someen gangstarap-tyylisiä musiikkivideoita. Materiaalissa esiintyy ampuma-aseita ja tehdään käsimerkkejä, jotka kuvaavat ampumisia ja kurkun leikkaamisia. Ainakin yhdellä videolla myös näytellään toisen rap-artistin kaappausta ja teloitusta.
Länsi-Uudenmaan poliisi ottaa selvityksessä kantaa myös jo tapahtuneisiin nuorten välisiin väkivallantekoihin.
”Yleisesti ottaen tuntuu, että moneen tekoon motiivina ei niinkään ole toisen vahingoittaminen vaan se, että saadaan mahdollisimman raflaavaa materiaalia someen”, paperissa lukee.
”Tällöin tilanne ajetaan siihen, että ympärillä on paljon väkeä, tai ainakin riittävästi kuvaajia. Tilanne kärjistetään jostain olemattomasta, usein kunniaan liittyvästä.”
Suurin ongelma katujengikeskustelussa on, että kukaan ei tiedä, mitä katu- tai nuorisojengillä tarkoitetaan.
Poliisi puhuu katujengeistä, mutta sen edustajat eivät ole toistuvista pyynnöistä huolimatta suostuneet kertomaan tarkkarajaisesti, milloin joku huonosti tai rikollisesti käyttäytyvä nuori muuttuu porukassa aikaa viettävästä yksilöstä osaksi katu- tai nuorisojengiä.
Nuorisotutkija Mikko Salasuo on käynyt uutta tutkimustaan varten läpi nuorisojengejä koskevat uutiset sadan vuoden ajalta. Kuva: Juha Salminen
Vastaava tutkija Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta kertoo HS:lle puhelimitse, että määritelmän puutteessa ei ole mitään uutta. Salasuo ei tiedä kaikkia yksityiskohtia nykytilanteesta eri kaupunginosissa, mutta meneillä olevaa tutkimusprojektiaan varten hän on käynyt läpi suomalaisissa sanomalehdissä käydyn jengikeskustelun vuodesta 1918 vuoteen 2018.
Salasuon mukaan nuoriso- tai katujengi on ainakin aiemmin tarkoittanut mediassa jotain käsillä olevaa epämääräistä uhkaa. Kerta toisensa jälkeen nämä ainekset ovat kuivuneet kokoon ennen kuin tutkijat ovat ehtineet aidosti löytää katujengejä.
Varsinaisella jengillä pitäisi Salasuon mukaan olla esimerkiksi yhteiset tunnukset, väkivaltaista käyttäytymistä, reviirin väkivaltaista puolustamista, omaa slangia ja käskyvaltasuhteita.
Tällaisia pysyviä katujengejä tutkijat eivät siis ole toistaiseksi löytäneet Suomen nuorisoporukoista, vaikka jengien rantautumisesta on oltu julkisessa keskustelussa huolissaan säännöllisin väliajoin 1960-luvun alusta saakka.
”Sitä ei ole koskaan määritelty. Sitä on käytetty kuvaamaan ihan mitä tahansa nuorten ryhmätoimintaa, johon on liittynyt jotenkin normista poikkeavia piirteitä tai jossa koolla on ollut jokin isompi nuorisojoukko. Siihen ei ole mitään tolkullista määritelmää nimenomaan Suomessa”, Salasuo sanoo.
Salasuon mukaan jengikeskusteluun on usein riittänyt pelkkä epäily siitä, että nuorisoryhmä on käyttäytynyt sopimattomasti.
Hänen havaintonsa asettavat jengeistä nyt puhuville melkoisen todistustaakan: onko kaikki tällä kertaa toisin?
Helsingin nuorisotoimen johtajan Mikko Vatkan mukaan on tärkeää erottaa toisistaan kaksi seikkaa: kadulla liikkuvat nuoret ja nuoret aikuiset. Poliisin tilannekuvaa Vatka ei kommentoi tarkemmin.
Viime vuosien aikana poliisi on ollut huolissaan esimerkiksi siitä, että nuoret kantavat yhä useammin teräaseita mukanaan. Tämä on näkynyt myös törkeiden väkivaltarikosten kasvuna. Kuva: Kari Pullinen
”Omassa työssämme nuorten kanssa Helsingissä ei näy katujengejä tai ryhmäilmiöitä, jotka voisi sellaiseksi määritellä”, Vatka kertoo.
HS jutteli taustaksi myös useiden sellaisten järjestötoimijoiden kanssa, jotka ovat työkseen nuorten parissa. Kukaan heistä ei halunnut kommentoida arkaluontoista asiaa ilman kunnollista ja tutkittua tietoa, mutta anonyymisti kerrotuista näkemyksistä voi silti saada eräänlaisen näppituntuman.
Katujengit näyttäisivät puuttuvan eri järjestöjen tämän hetken tilannekuvasta. Sen sijaan tunnistettavissa on kolme toisiinsa löyhästi kytkeytyvää ilmiötä: rap-porukat ja niiden välinen nokittelu, Suomeen muualta tulleet kansainvälisiin rikollisorganisaatioihin kytkeytyneet aikuiset ja lähiöissä hengailevat nuoret, jotka voivat olla alttiita kahden aiemman ryhmän toiminnalle.
Nämä ilmiöt eivät kuitenkaan automaattisesti yhdisty katujengeiksi.
Vaikka nuorisotyöntekijät eivät tunnista alueiltaan varsinaisia katujengejä, asuinalueisiin identifioituneita nuorisoryhmiä on olemassa.
HS:n haastattelemien nuorisotyötä tekevien lähteiden mukaan asuinalueihin ”leimautumisessa” on kyse identiteetin rakentamisesta ja omiin juuriin liittyvästä ylpeydestä.
Asuinalueisiin liittyvää liikehdintää on nähty haastateltujen mukaan viime aikoina esimerkiksi Pohjois- ja Länsi-Helsingissä. Itä-Helsinki on kuulunut nuorten puheissa jo vuosikymmenten ajan ylpeyden aiheena.
”Tällainen voimakkaampi leimautuminen omiin asuinalueihin on näkyvissä. Siinä on positiiviset puolensa, mutta eteen voi tulla myös ongelmia. Meidän on kyettävä yhteiskuntana pitämään huolta, että asuinalueet eivät eriydy toisistaan”, nuorisotoimen johtaja Vatka sanoo.
Ongelma näkyy lähinnä siinä, että osa nuorista jää vain omille asuinalueilleen eikä tällöin pysty hyödyntämään koko kaupungin mahdollisuuksia.
”Toki kehityskulku voisi johtaa myös eri kaupunginosien ryhmien välisiin yhteydenottoihin, mutta näiden yhteenottojen kasvua ei nuorisotyössä ole näkyvissä.”
Entä sitten rap-kulttuuri? Poliisin mukaan se kytkeytyy pääkaupunkiseudun katujengeihin. Esimerkiksi Kaivohuoneella oli lokakuussa tarkoitus kuulla rap-artisteja mutta vakavan väkivallan uhan vuoksi poliisi esti tapahtuman.
Kun rap ja katujengit mainitaan samassa yhteydessä, mielikuvat siirtyvät helposti Ruotsin kärjistyneeseen jengiväkivaltaan. On siis kysyttävä näkemystä henkilöltä, joka tuntee rap-kulttuuria ja rikollisuutta molemmissa maissa.
Janne Raninen uskoo, että nokittelu rap-porukoiden välillä voi Suomessakin kärjistyä. Kuva: Seppo Kärki / IS
Janne Raninen oli vuonna 2008 perustamassa Kartellen-yhtyettä, josta muodostui yksi Ruotsin keskeisimmistä gangstarapin pioneereista.
Nuoruutensa Ruotsissa viettänyt Raninen tunnetaan myös rikosuutisista. Kahdesta murhasta tuomittu Raninen on jo kärsinyt tuomionsa ja toimii nyt yrittäjänä Suomessa. Hän seuraa rapin ja rikollisuuden välisiä kytköksiä sekä Suomessa että Ruotsissa muun muassa kirja- ja podcast-projektiensa vuoksi.
Raninen uskoo, että nokittelu voi kärjistyä Suomessakin jossain määrin musiikin seurauksena. Hän ei silti usko, että tilanne kehittyy yhtä pahaksi kuin Ruotsissa. Syitä ovat raha ja erilaiset rakenteet rikollisuuden ympärillä, Raninen arvioi.
Hänen mukaansa musiikkibisneksen suuret rahasummat kannustavat Ruotsissa artisteja luomaan itsestään todellista rikollisemman kuvan. Oikeille rikollisille tällaiset valerikolliset näyttävät avoimilta sekkivihoilta, joiden managereiksi rikolliset voivat helposti kiristää itsensä.
Näin rikollisia esittävät artistit päätyvät osaksi rikollista maailmaa.
”Suomessa on pienemmät striimausmäärät ja pienemmät rahat. Levy-yhtiöt eivät maksa yhtä suuria ennakkoja kuin Ruotsissa”, Raninen sanoo.
Toinen syy Ranisen varovaiseen arvioon gangstarapin ja rikollisuuden mahdollisesta liitosta Suomessa on se, että Ruotsissa rikolliset reviirijaot ovat hänen mukaansa toimineet jo pitkään aivan eri tavalla kuin Suomessa.
Jos joku alkaa Ruotsissa esittää studiossa rikollista ja rahastaa sillä, oman alueen rikollisilla on valmiit toimintamallit tällaisia ihmisiä varten, Raninen kertoo.
”Totta kai sen pitää maksaa sitten niille, joilla on ikään kuin hallussa se alue. Sama asiahan se on, vaikka yrittää tulla markkinoille ilman että tekee mitään. Eli silloin on mahdollisuus esittää vain studiossa gangsteria mutta ei ole kadulla gangsteri. Oikeat gangsterit sanovat, että olet lähtenyt siihen peliin mukaan – nyt olet sitten kokonaan mukana.”
Ranisen mukaan Suomen räppäreiltä siis puuttuvat rahat ja ammattirikollisilta puolestaan Ruotsin tyyliset aluejaot. Juuri nämä kaksi seikkaa ovat pahentaneet tilannetta Ruotsissa, Raninen arvioi.
Nuorisotutkija Mikko Salasuon mukaan keskustelu jengeistä on historiallisesti virinnyt usein silloin, kun on haluttu herättää jonkinlainen huoli nuorten käytöksestä. Merkkejä on myös siitä, että jengiytymisestä puhuvilla on ollut usein halu saada itselleen jotain.
Myös useat muut HS:n juttuun haastatellut asiantuntijat ovat varoittaneet taustakeskusteluissa, että poliisin resurssipuheen ja katujengipuheen yhdistymistä on syytä pitää tarkasti silmällä.
Toisaalta nuorten kanssa työskentelevät toivat keskusteluissa ilmi, että puhe jengeistä voi samalla lisätä nuorten turvattomuuden tunnetta, vaikka he eivät itse katujengejä kohtaisikaan.
Helsingin poliisin näkökulmasta tilanne on rikospoliisin johtajan Markku Heinikarin mukaan yksinkertainen.
”Poliisilla on selkeä näkemys siitä, että meillä on nuorten aikuisten jengejä, joissa on mukana yksittäisiä alaikäisiä.”
Helsingin rikospoliisin johtajan Markku Heinikarin mukaan katujengi-termin käyttöönotto perustuu poliisin laaja-alaisten havaintojen pohjalta muodostettuun tilannekuvaan. Kuva: Kimmo Räisänen
Tieto nuorten aikuisen jengiytymisestä pohjautuu pääkaupunkiseudun poliisilaitosten ja keskusrikospoliisin tekemiin havaintoihin, Heinikari toistaa. Hänen mukaansa katujengit ovat muodostuneet gangstarapin ympärille. Porukat leimautuvat vahvasti tiettyihin kaupunginosiin ja tuovat tätä ilmi somessa.
Somessa näkyvän uhon lisäksi ryhmiin liittyy Heinikarin mukaan tutkinnassa olevia rikoksia, kuten törkeitä pahoinpitelyitä, tapon yrityksiä ja huumerikoksia.
Heinikari ei tahdo kommentoida tarkemmin, missä katujengit liikkuvat tai minkälaisia nimiä jengit käyttävät. Poliisi ei hänen mukaansa halua tarjota jengeille näkyvyyttä.
”Olemme korostaneet, että emme puhu rikollisryhmittymistä. On ihmisiä, jotka tekevät rikoksia yksin ja ryhmässä. Näissä ryhmissä on laidoilla ihmisiä, jotka eivät liity rikoksiin mitenkään. Meidän mielestämme tällä hetkellä katujengi-sana sopii parhaiten kuvaamaan tilannetta”, Heinikari kertoo.
”Missään nimessä ei ole tarkoitus paisutella asiaa. Eriäviäkin mielipiteitä on olemassa, ilmeisesti.”
Jos poliisin tilannekuva pitää paikkansa ja pääkaupunkiseudulla on kymmenkunta katujengiä, miten kukaan HS:n haastattelemista kenttätyötä tekevistä nuorisotyöntekijöistä ei ole havainnut jengejä?
”Meidän katujengi-käsitteemme perustuu kokonaishavaintoihin tutkinnasta, kentältä, tiedustelusta ja ennalta estävistä toiminnoista. Myös muiden toimijoiden havaintoja on mukana. Emme katso tilannetta pelkästään nuorisotyön näkökulmasta”, Heinikari sanoo.
Hänen mukaansa tilanne on ainakin joidenkin ryhmittymien tapauksessa rauhoittunut Kaivohuoneeseen liittyneen operaation jälkeen.
Tutkinnasta tiedotetaan myöhemmin, mutta jo nyt on nähtävissä, että jonkinlainen koston kierre saatiin katkaistua, Heinikari kertoo. Tilanteen kehittymistä seurataan kuitenkin poliisissa tarkasti.
