Keräilyharrastus?

[Team_Slow]

Harrastaako täällä joku keräilyä? Jos harrastat niin mitä keräilet?

Itselläni on ollut vuosia haaveena alkaa keräilemään erilaisia tavaroita. Pelihahmojen figuureita, seteleitä yms. Omilleen muuton jälkeen tämä olisi tilan puolesta vihdoin mahdollista. Haluaisin kuitenkin että nuo saisi laitettua jotenkin järkevästi esille ja niin etteivät pölyynny tmv.

Viestiä kirjoittaessa löysin melko täydellisiä: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10119206

Myytäisiinköhän jossain käteviä telineitä yms. johon saisi esim. seteleitä jne. tavaroita kätevästi näytille tai pystyyn tmv. miten nyt ikinä tarvitseekaan?

 

[Jurppii]

Älä nyt mitään pelihahmofiguureita tai muuta keräilykamaksi varsinaisesti valmistettua ainakaan. Eihän siinä ole kyse kuin siitä, mitä on valmis ostamaan ja aina tuodaan uutta tavaraa markkinoille.

Vanhoja vinyylilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai jopa lätkäkortteja (vaikka ovatkin keräilykamaksi tehtyjä). Jotain, missä on metsästyksen fiilis mukana ja jossa kokoelma säilyttää arvonsa tai jopa kasvaa arvoa.

 

[Team_Slow]

Älä nyt mitään pelihahmofiguureita tai muuta keräilykamaksi varsinaisesti valmistettua ainakaan. Eihän siinä ole kyse kuin siitä, mitä on valmis ostamaan ja aina tuodaan uutta tavaraa markkinoille.

Vanhoja vinyylilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai jopa lätkäkortteja (vaikka ovatkin keräilykamaksi tehtyjä). Jotain, missä on metsästyksen fiilis mukana ja jossa kokoelma säilyttää arvonsa tai jopa kasvaa arvoa.

Itse ostan tavarat koristeeksi. En siis halua täyttää olohuonettani jollain muumimukeilla tmv. omaisuuden toivossa. Pelifiguureista tarkoitan esimerkiksi Dark Souls aiheista tavaraa mikä on lempipelini. Samoin erilaiset rahat kiinnostaa. Itseasiassa siitä tulikin mieleeni miten pystyisi esim. ebaysta ostettujen rahojen aitouden tarkistamaan? Varsinkin jos kyseessä on käytöstä poistettu raha? Tyyliin joku zimbabwen inflaation aikainen suurin seteli?

 

[Jurppii]

No tietysti harrastat sitä ja siten kuin itse haluat. Itse pitäisin keräilykrääsän keräilyä aikamoisena turhuutena ja rahojen sysäämisenä markkinointimiehelle. Aihekohtainen pelifiguurikokoelma ehkä rajoilla ok, etenkin jos niitä voi metsästää pitkin netin huutokauppoja.

Kaikki missä tavaraa tehdään keräiltäväksi on vähän kuin juna, joka meni jo. Luulisin, että sarjakuvalehtienkin keräilyn mielekkyys loppui kun alettiin printtaamaan loputtomasti suojapussitettuja foliokansia "#1 issue ever!" joskus ysärin alussa. Jos sulla on sattumalta hieno kokoelma NES tai SNES -pelimoduleita niin mutta voisi haaskattu raha vähän vituttaa jotain PS3 collectors boxeja romulavalle kipatessa että voi esitellä kämpän tyttöystävälleen.

 

[Laquel]

Erilaisia vanhoja filmikameroita on jonkun verran tullut kerrytettyä ja olen toisaalta niillä kuvaillutkin.

Spoileri: Tommoset esim löytyy

Itse kyllä lähtisin siitä että kerää jotain mistä tykkää esteettisesti ja mitä oikeasti haluaa säilyttää

 

[code.666.]

Vinyylejä, lopetin jo kerran ja möin kokoelmat pois (valitettavasti), mutta nyt kun on taas aikaa (ei ole), tilaa (ei ole) ja rahaa, niin on mukava ostella suolasella hinnalla takas noita 90-luvun klassikoita :| Kyllä tuonne kokoelmaan uusiakin julkaisuja mahtuu, ehkä enemmän suosikkimuusikoiden tukemisen kannalta, kuin sillä että niillä olisi joskus keräilyarvoa (tosin yleensä painokset ovat 100-500 kpl, joten pieni mahdollisuus on että ne ovat joskus arvokkaita)

 

[Algron28]

Joo, keräilymielessä ja varsinkin silloin jos tarkoitus on että kokoelman arvo kasvaisi ajankuluessa niin nuo nykyajan keräilysarjat ja collectors editionit ovat täysin turhaa kamaa. Muutenkin tuota keräiltäväksi tehtävää kamaa pukataan siihen malliin että tuskin niiden arvo ihan heti nousee jos koskaan.

Mielestäni keräilyssä on tärkeintä että kerää sitä mistä itse tykkää, muuten hommasta tulee pakkopullaa. Myöskin kiinnostus keräilyn kohdetta kohtaan on aika tärkeää.

Ebaysta ja muualta ostettujen rahojen aitouden suhteen (ja oikeastaan kaiken muunkin tavaran) aitouden tarkistaminen joko a) etsit netistä itse tietoa ja kuvia mistä tunnistat ja mihin voit verrata omaa tavaraasi. Tämä on ainakin osalle keräiliöistä se harrastuksen suola mistä saavat intoa. b) viet näytteille jollekkin asiantuntijalle joka on perehtynyt kyseisiin tuotteisiin tahi kyselet harrastajien foorumilta. Joissakin kalliissa keräilyesineissä voi olla mukana asiantuntijan tms. tekemä aitous sertifikaatti mutta tuohonkaan ei kannata sokeasti luottaa sillä noitakin väärennetään.


Itse keräilen kevyesti vanhaa valaistustekniikkaa, eli mm. lamppuja, valaisimia (todella valikoiden) sekä niihin liittyvää markkinointi ja mainosmateriaalia.

 

[Mauska]

Tyttöystävän kanssa keräillään lomonosovin eläinfiguureja. Itseä kiinnostaa enemmän eksoottiset eläimet ja tyttöystävää kissat ja koirat noissa Aluksi keräilin vain vanhempia (USSR leimalla), mutta nyt on myös uudempaa tuotantoa hankittu. Voin laittaa kuvaa kokoelmasta illemmalla kun pääsee kotiin.

 

[Jurppii]

Kaikki omat keräilyt on yleensä kaatuneet siihen, että on tullut vastaan se tilanne, että rahallahan sitä saisi lisää ja rahalla saisi myös sitä tilaa. Mutta mitään muuta varsinaista haastetta ei keräilyssä enää ollutkaan kuin ostaa kalliimmalla pois kuin muut. Onneksi kaikki on ollut aika pitkälle jälleenmyytävää. Muutenkin tykkäsin keräillä asioita, joita voi käyttää.

 

[Algron28]

Yksi asia tuli muuten keräilystä vielä mieleen näin arvon ja arvostuksen kannalta. Monestihan tuollaiset todella suositut keräilykohteet eivät ikinä kovin hintaviksi tule koska niitä on monesti tehty niin paljon ja ihmiset aavistavat (toivovat) niiden hintojen joskus nousevan joten niitä pidetään kaappien nurkissa vaikka itse ei välttämättä niin oltaisi kiinnostuttuja. Esim vanhojen pelien kohdallakin taitavat suurimmat hinnat olla niissä aikanaan flopanneissa peleissä joita on siitä syystä myyty vähän ja jäljellä vielä vähemmän kuin suosituimmista nimikkeistä joita aikanaan on ollut vähän joka toisella.

Käytetyn tuotteen arvon kuitenkin (mielestäni) määrittää aina kysynnän ja tarjonnan laki, tästä syystä kaikki vanha ja harvinainenkaan ei ole aina arvokasta automaattisesti (toisin kuin monet kirpputoreilla ja netissä tavaraa myyvät usein luulevat)

 

[juha.]

Joo, keräilymielessä ja varsinkin silloin jos tarkoitus on että kokoelman arvo kasvaisi ajankuluessa niin nuo nykyajan keräilysarjat ja collectors editionit ovat täysin turhaa kamaa. Muutenkin tuota keräiltäväksi tehtävää kamaa pukataan siihen malliin että tuskin niiden arvo ihan heti nousee jos koskaan.

Mielestäni keräilyssä on tärkeintä että kerää sitä mistä itse tykkää, muuten hommasta tulee pakkopullaa. Myöskin kiinnostus keräilyn kohdetta kohtaan on aika tärkeää.

Ebaysta ja muualta ostettujen rahojen aitouden suhteen (ja oikeastaan kaiken muunkin tavaran) aitouden tarkistaminen joko a) etsit netistä itse tietoa ja kuvia mistä tunnistat ja mihin voit verrata omaa tavaraasi. Tämä on ainakin osalle keräiliöistä se harrastuksen suola mistä saavat intoa. b) viet näytteille jollekkin asiantuntijalle joka on perehtynyt kyseisiin tuotteisiin tahi kyselet harrastajien foorumilta. Joissakin kalliissa keräilyesineissä voi olla mukana asiantuntijan tms. tekemä aitous sertifikaatti mutta tuohonkaan ei kannata sokeasti luottaa sillä noitakin väärennetään.


Itse keräilen kevyesti vanhaa valaistustekniikkaa, eli mm. lamppuja, valaisimia (todella valikoiden) sekä niihin liittyvää markkinointi ja mainosmateriaalia.

Itsekin tulee katseltua valaisuun liittyviä kamoja, tosin pääosin kirppiksiltä tms. Keräilen myös musiikkia (cd, mc, lp), vanhoja keittiökamoja (tosi valikoiden) ja kaikenlaista silmää miellyttävää. Osan romuista jaan eteenpäin, osan kauppaan ja osa lentää roskikseen. Itselle on tärkeintä se löytämisen riemu ja ajatuksena onkin, jos mietin löytäessäni mitä ko. juttu maksaa, se ei ole tarpeeksi kiva.
Markan/pennien kolikoitakin keräilin joskus, mutta se into lopahti kun käväsin rahaliikkeessä, jossa omistaja tokaisi "löytyy kaikkia suomalaisia kolikoita". Meni melkoisen tehokkaasti keräily into.

 

[Team_Slow]

Paljon hyviä pointteja. Ite luultavasti laitan nuo vitriinikaapit olohuoneeseen joten ovat melko näkyvillä. Itseäni ei sinänsä haittaisi vaikka esim. nuo dark souls figuurit ei olisi mitään aitoja tmv. vaan enemmänkin se miltä näyttävät. Setelien yms. aitous kiinnostaa luonnollisesti senkin takia että saa sen mistä maksoi. Noita kaappeja laskin että saisi laitettu 2-5 olohuoneeseeni. Onko teillä jotka keräilette jotain telineitä tmv. vai makaako tavarat vain pohjalla vitriinissä tai vastaavassa?

 

[Algron28]

Itsekin tulee katseltua valaisuun liittyviä kamoja, tosin pääosin kirppiksiltä tms. Keräilen myös musiikkia (cd, mc, lp), vanhoja keittiökamoja (tosi valikoiden) ja kaikenlaista silmää miellyttävää. Osan romuista jaan eteenpäin, osan kauppaan ja osa lentää roskikseen. Itselle on tärkeintä se löytämisen riemu ja ajatuksena onkin, jos mietin löytäessäni mitä ko. juttu maksaa, se ei ole tarpeeksi kiva.
Markan/pennien kolikoitakin keräilin joskus, mutta se into lopahti kun käväsin rahaliikkeessä, jossa omistaja tokaisi "löytyy kaikkia suomalaisia kolikoita". Meni melkoisen tehokkaasti keräily into.

cd ja lp levyjä tulee kans itselläkin "keräiltyä" mutta lähinnä sen musiikin kannalta. Olen sen verran käpy luonteeltani että tykkään käpistellä musiikkia sen sijaan että näpyttelisin sitä muuta tehden koneelta soimaan (toki kuuntelen koneellakin musiikkia silloin tällöin). Siihen jotenkin keskittyy erilailla kun LP levyn ottaa pussistaan, laittaa lautaselle, pyyhkäsee pölyt pois ja neula tulille ja soimaan ja sitten jossain välissä kääntää puolta. Kuunnellessa voi sitten vielä mahdolliseen levyn kansitaiteeseen tutustua tarkemmin.

 

[neko]

Tuo edellä mainittu on totta. Ennen levyihin tutustui eri tavalla. Tai no, eihän enää (kai) levyjä niin julkaistakaan. Meni jo maku CD-levyjen aikaan, vaikka niitäkin aikoinaan tuli ostettua melkoinen pinkka. Mutta LP-levyjen aikaan hyvin tehdyssä levyssä riitti ihmettelemistä, kunnon kansitaide, mahdollisesti jotain mukavaa extraa vinyliin suojapussissa tai ylimääräisessä vihkosessa tms. Samalla levy soi soittimessa. Tuli keskityttyä ihan eri tavalla.

Nykyään kun sen kiinnostavan biisin kulee Spotifysta, niin se on sitten aika pitkälti siinä. Klikkaus soittolistalle, ja siinä se on lähes kokonaan siihen kyseiseen kappaleeseen tutustuminen muuten kuin kuuntelemalla tietenkin.

Taitaa musiikki olla enemmän kertakäyttökamaa. Vai onko tässä vain jokaisen sukupolven fiilikset. Että kyllä joku ihan oikeasti kuuntelee nostalgisissa fiiliksissä vaikka tätä nykypskaa, jotain suomiräpätystä parin kolmenkymmenen vuoden päästä?

 

[Algron28]

Tuo edellä mainittu on totta. Ennen levyihin tutustui eri tavalla. Tai no, eihän enää (kai) levyjä niin julkaistakaan. Meni jo maku CD-levyjen aikaan, vaikka niitäkin aikoinaan tuli ostettua melkoinen pinkka. Mutta LP-levyjen aikaan hyvin tehdyssä levyssä riitti ihmettelemistä, kunnon kansitaide, mahdollisesti jotain mukavaa extraa vinyliin suojapussissa tai ylimääräisessä vihkosessa tms. Samalla levy soi soittimessa. Tuli keskityttyä ihan eri tavalla.

Nykyään kun sen kiinnostavan biisin kulee Spotifysta, niin se on sitten aika pitkälti siinä. Klikkaus soittolistalle, ja siinä se on lähes kokonaan siihen kyseiseen kappaleeseen tutustuminen muuten kuin kuuntelemalla tietenkin.

Taitaa musiikki olla enemmän kertakäyttökamaa. Vai onko tässä vain jokaisen sukupolven fiilikset. Että kyllä joku ihan oikeasti kuuntelee nostalgisissa fiiliksissä vaikka tätä nykypskaa, jotain suomiräpätystä parin kolmenkymmenen vuoden päästä?

Varmasti on noita jotka nostalgiassa niitä kuuntelee. Huomaahan sen jo nytkin että jo niitä 10 vuoden takaisia "massa ränkytyksiä" kuulee taas ja aavistus nostalgiaa näyttää valtaavan ne jotka niitä aikoinaan kuuntelivat. Näin muuten se nostalgia tuntuu olevan noin se 20v.

Nykyisin kun musiikkia tulee meiltä ja maailmalta paljon enemmän kuin ennen niin varmasti se yhden kappaleen elinikä on lyhentynyt huomattavasti. Samoin konsepti albumi taitaa olla melko kuollut käsite koska ostetaan ja kuunnellaan vai niitä kappaleita mitkä iskee heti niin se koko idea katoaa tuossa kokonaan.

Itsellä on cd levyjä jotain 150-200 välistä. Vinyylejä lienee siinä 80-100 välissä. Mitään todella arvokasta ei liene kokoelmissa, olisiko arvokkaimmat jotain Leevi and the leavingsin LP levyjä ja Alpo Myllerin Enon dicso -vinyyli sinkku. Joukossa varmaan myös sellaista mistä kukaan ei maksa mitään. Mutta enpähän ole noita rahan takia ostanutkaan.

 

[Purple]

Muutaman kerran ajansaatossa käynyt mielessä että pitäisikö alkaa keräämään jotain, mutta aina tullut siihen lopputulokseen että ei niistä mitään hyödy. Jos siis puhutaan vain keräilyesineistä.

Musiikki, kirjat yms mielestäni eriasia, kun niitä ei tule hankittua vain hankkimisen vuoksi.

 

[Mauska]

Harvemmin kai noista keräilyistä mitään muuta hyötyy kuin hyvää mieltä itse keräilijälle. Tai itse ainakin pidän kirpputorien ym myyjäisten kiertelystä ja etsimisestä josko löytäisi sen haluamansa esineen. Mukavaa myös muistella sitten mistä mikäkin esine on löytynyt Ja tottakai pidän myös miltä esineet näyttävät. Eipä tuossa itselle sen kummoisempaa hyötyä tarvitse olla.

 

[neko]

Unohtui aikaisemmin mainita, että en juurikaan kerää mitään, mutta esim. vanhat kännykät yms. pientä elektroniikkaa on tullut säästettyä. Mm. ainoa Applen laite jonka olen omistanut, iPod Nano (riitti vakuuttamaan että Apple ei ole minua varten )

Kännykät ensimmäisestä lähtien ovat tallessa ja hyvässä kunnossa (en ole koskaan hajottanut yhtään tämän tyyppisiä laitteita). Naarmuttomia (ainakin lähes) kaikki.

Ainoa mikä harmittaa että menin aikoinaan myymään (hyvällä hinnalla) iRiver H140 kovalevyllisen mp3-soittimen ja sitten jostain hemmetin syystä Sony MZ-R91 MiniDisc soittimen. Vähän kaduttaa. Että on tässä jotain perhanan keräilijän vikaa...

 

[Glencairn]

Nuorempana ei juurikaan mitään tullut keräiltyä, mutta nyt vanhempana innostunut keräilyfiguureista ja patsaista.
Aloittelin n.5v sitten halvoista Necan peli/elokuva aiheisista figuureita, kyllähän noilla jonkin aikaa pärjäsi mutta hienompaa ja huomattavasti kalliimpaa oli tietenkin saatava niin siirryin Hot Toys figuureihin.
Luonnollisesti nuokaan eivät pitkään riittäneet, niin nykyään tulee kerättyä Sideshow Premium Format patsaita, saa nähdä mitä seuraavaksi

 

[mailman]

Junnuna toki lätkäkortteja! Varsinkin veskarikortteja. Suurinosa jossain vanhempien kätköissä vielä tallessakin.

Nykyään (~20+ vuotta) tullut keräiltyä Metallican _virallisia_ cd/dvd/bd/vhs julkaisuja. Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Katalogikin piti nettiin pistää että helposti pystyy tarkistamaan kokoelman kun jotain netin syövereistä eteen tulee, http://metallica.kantola.org löytyy lähes ajantasainen versio. Ehkä joku 20kpl levyjä hyllyssä joita en ole vielä tuonne laittanut.

 

[Awelonian]

Kai sitä voi keräillä ihan mitä vaan, ei siinä mitään järkeä pidä olla. Itellä on joitakin peliaiheisia figuja ja lähinnä kirjoja. Kirjat on vähän niin ja näin, koska luettavaksi ne tulee ostettua ja tykkään muutenkin paperin käyttöliittymästä huomattavasti jotain padia tai muuta enempi. Löytyy toki AC figuja, Warcraftista muutama, mut hyvän maun rajoissa. Ja nämähän ovat toki kaikki ns. "pelihuoneessa" eli eivät saastuta chi-fiiliksiä muualla.

 

[an7i5ankar1]

Jokin hamstraaja-geeni minultakin löytyy kun olen ehtinyt keräillä jo vaikka mitä, mutta mistään kokoelmastani ei ole niin hienoa tai täydellistä tullut että sillä voisi mitenkään erityisemmin ylpeillä. Vanhoja rahoja on melko hieno kansio, ja kaikkea muutakin vanhaa on tullut ostettua koristeeksi. Se vaan on miestäni paljon hienompaa laittaa sinne kirjahyllyyn joitain yli satavuotiaita käsintehtyjä tavaroita, kuin moderneja ikean koristeita.
Nykyään on nuo "spesiaalit" keräilyt jäänyt vähemmälle, eli en kovin aktiivisesti mitään metsästä. Leffa ja musa kokoelma tietty kasvaa hyvää vauhtia