Kärsitkö fobioista?

[Brejk]

En löytänyt mitään fobioihin liittyvää ketjua, niin ajattelin avata uuden.

Minulla on erittäin harvinainen fobia, jonka takia en voi sietää koruja ja yritän parhaani mukaan vältellä esimerkiksi koristelluilla ruokailuvälineillä syömistä. Tämä on minulla ollut suurin piirtein niin kauan kuin muistan ja pari vuotta sitten Googletin sen ja huomasin, että en ole ainoa. Tätä kutsutaan kosmemofobiaksi: Terrified of Your Necklaces? Jewelry Phobia Is a Real Thing.

Kuten monet muutkin fobiat, niin tässäkään ei hirveästi ole logiikkaa tai järkeä ylipäätään. En siis varsinaisesti pelkää koruja, mutta esimerkiksi pöydällä oleva sormus aiheuttaa lievää ahdistusta ja pyrin olemaan katsomatta sitä. Erityisesti syödessä en halua että näköpiirissä on irrallaan koruja. Toisaalta jos jollain on esimerkiksi metallinen kaulakoru, niin sen katselu tai olemassaolo ylipäätään ei häiritse juuri koskaan. Mutta omaan kaulaani en voisi sellaista laittaa tai mennä hipelöimään sen toisen kaulakorua. Tästä syystä myös vaimollani ei ole kihlasormuksen lisäksi muita koruja. Puu- muovi- ja silikonikorut taas ei aiheuta mitään reaktiota ja metalliset työkalut on myös ihan fine.

Sattuuko foorumilta löytyä muita, joilla on joku outo tai harvinainen fobia? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja vielä hienompaa jos löytyisi muitakin kosmemofoobikkoja.

 

[Corex]

No ei mitään noin erikoista mutta aika klassinen piikkikammo. Tai ennemminkin verisuoniin kohdistuvat piikit. Rokotukset, hammaslääkärin piikit tms. ei aiheuta juuri värähdystä mutta annas olla jos esim. verinäytettä pitää ottaa Hoitsut luulevat aina että pyörryn kun menen valkoiseksi Luonnollisesti puren hammasta ja vähättelen tilannetta yrittäen keräillä vähäiset rippeet miehisyydestäni yrittäessäni poistua tilanteesta hoipertelematta...

 

[Nomber]

Reikäkuviot, mutta tämä on aika yleinen. On joku sammakko joka synnyttää poikasensa niin että ne tulee sen selästä niin että selkä jää täyteen koloja. Tuo on ehkä pahinta mitä pystyn kuvittelemaan. Joskus pienenä näin tuollaisen avarassaluonnossa tms.

 

[Tatuks]

Korkean paikan kammo joka on melko vahva, monet paikat jäänyt näkemättä, mm Eiffelin torni.

Tummat vedet, meri ja veden alla olevat rakennelmat on sellaisia mitä en voi sietää, jo kuvien katsominen aiheuttaa reaktioita.

 

[Mikkos]

No ei mitään noin erikoista mutta aika klassinen piikkikammo. Tai ennemminkin verisuoniin kohdistuvat piikit. Rokotukset, hammaslääkärin piikit tms. ei aiheuta juuri värähdystä mutta annas olla jos esim. verinäytettä pitää ottaa Hoitsut luulevat aina että pyörryn kun menen valkoiseksi Luonnollisesti puren hammasta ja vähättelen tilannetta yrittäen keräillä vähäiset rippeet miehisyydestäni yrittäessäni poistua tilanteesta hoipertelematta...

Mulla ihan sama!
Piikit ei niinkään mutta suonet ja sydämen pumppaus sun muut heikottaa. Verinäytteet ei enää ihan niin paljon, mutta silti pyydän aina päästä makuulle koska muuten saattaa taju lähtee. Eihän se itye piikki miltään tunnu mutta ne mielikuvat ja ajatukset..

 

[alakääntö]

Helvetin paha korkean paikan kammo. Ihan normaaleissa kerrostalon portaissa alkaa huuli väpättämään jos portaitten välistä näkee sen pudotuksen alaspäin. Parvekkeet on täysin no-go zoneja mulle, samoin kerrostaloissa en voi edes ikkunan edessä seisoa. Pitää vaan yrittää olla katsomatta. Yhdessä paikassa kävin työhaastattelussa useampi vuosi sitten. Siellä oli sellaiset kierreportaat jotka meni neljänteen kerrokseen. Nohevana päätin mennä portaita hissin sijaan. Toisen kerroksen kohdilla alkoi jo ahdistaan niin oli pakko mennä hissillä loppumatka. Sellaiset portat joiden välistä näkee alaspäin on todella paskamaisia paikkoja.

Pyörällä ajessa moottoritien yli suht korkealla menevät kapeat pyörätiesillat on myös pahoja. Pitää mennä ihan keskellä ja yrittää olla katsomatta alas. Periaatteessa kaikki sillat on pahoja kävellessä ja pyöräillessä. Vaikka sen kuinka tietää että ei tipu mihinkään ja mikään ei hajoa alta niin se epälooginen pelko on todella inhottava ja ahdistava.

 

[oestrus taurus]

Emetofobiaa tuli jokunen vuosi teininä podettua ja ns. koronahygienia (ilman kasvomaskeja) ollut sellainen perusasetus (Pese usein kädet, käytä hihaa, kyynerpäätä tai hanskaa julkisissa ottimissa mahdollisuuden mukaan).

Alkoi koulutaksissa oksentaneen vuoksi, jossa osa lahkeisiin ja "parani" alkoholipäissä vieraalle patjalle oksentaessani.
************
Tällä hetkellä ei ole fobioita enkä tiedosta menneitä sen emetofobian vertaiseksi.

 

[Nutjob]

Pelkään kaloja. Eläviä siis. Yritän välttää luonnonvesissä uintia viimeiseen saakka. Ahdistun kyllä välillä ihan uima-altaassakin vaikka tiedän järjellä että niissä ei kaloja voi olla. Kun niiltä on nirri pois voin kästellä ja syödä niitä kyllä ihan normaalisti.

 

[Tonnin Seteli]

Helvetin paha korkean paikan kammo. Ihan normaaleissa kerrostalon portaissa alkaa huuli väpättämään jos portaitten välistä näkee sen pudotuksen alaspäin. Parvekkeet on täysin no-go zoneja mulle, samoin kerrostaloissa en voi edes ikkunan edessä seisoa.

Minulla on myös (ollut) kohtalainen korkean paikan kammo, jota en pidä varsinaisena fobiana vaan ihan itsesäilytysvaiston ja ympäristön hahmottamiskyvyn aiheuttamana ilmiönä, ellei se nyt ole sillä tasolla että pelkää katukiveystä. Parvekkeet, etenkin ahtaat tai avoimet, olivat silti joskus yhtä helvettiä alkaen noin kerroksesta 4. Sitten muutin kerrostaloon, jossa oli oma parveke(tosin muistaakseni vain kolmannessa) ja kavereita asui korkeissa taloissa. Kammo katosi johonkin ehkä parissa vuodessa.

Muutin taas asumaan vuosiksi maanpinnalle ja sattumalta kaikki kerrostaloasukkaat joiden luona kyläilin asuivat korkeintaan toisessa tai kolmannessa kerroksessa, eikä ollut mitään kovin avoimia parvekkeita tai hurjia näköaloja muutenkaan. Huomasin että ostoskeskuksen korkeat "ilmaan" asennetut liukuportaat satunnaisesti käydessä tuntuivat taas korkealta paikalta. Muutama vuosi sitten muutin taas kerrostaloon(lasitettu parveke ja kämpästä maanpinnalle yli 8 kerrosväliä). Hyi saatana! Korkean paikan kammo oli palannut. Eihän siellä parvekkeella pystynyt hermostumatta käymään ja makuuhuoneen ikkunakin pelotti.

Nyt kauhu on taas enimmäkseen poissa. Muistaakseni tähän meni muutamia kuukausia.

Oikeasti putoamisvaaralliset paikat ovat aina tehneet ja tekevät yhä pahaa, vaikka ei menisi läheskään vaaravyöhykkeelle. Parempi olla menemättäkin, etten pyörry ja putoa kammon takia. Pelkkä ajatus kiipeämisestä korkealle kuvottaa.

 

[Myrkky]

No ei mitään noin erikoista mutta aika klassinen piikkikammo. Tai ennemminkin verisuoniin kohdistuvat piikit. Rokotukset, hammaslääkärin piikit tms. ei aiheuta juuri värähdystä mutta annas olla jos esim. verinäytettä pitää ottaa Hoitsut luulevat aina että pyörryn kun menen valkoiseksi Luonnollisesti puren hammasta ja vähättelen tilannetta yrittäen keräillä vähäiset rippeet miehisyydestäni yrittäessäni poistua tilanteesta hoipertelematta...

No tämä, jos verinäytettä, tai mitä tahansa piikkiä, niin katson kyllä toisaalle. En ole ikinä nähnyt kun neula uppoaa omaan ihoon. On siitä kysytty että pyörryönkö tai jotain, joo en tiedä kun en ole koskaan katsonut. Tuskin kuitenkaan.
Jonkinlainen korkeanpaikan kammo löytyy myös. Ollut tilanteita missä oikeasti voi yhdellä harha-askeleella tippua pahasti, eikä oikein silmät kiinnikään voi mennä. Taas sitten varmasti hallittu tilanne korkealla, niin ei ongelmaa.

Moottoripyörällä ajamista harkitsisin aika pitkään tilanteen mukaan. Oman myin vuosia sitten kun aina jännitti että jotain voi käydä, läheltä piti tilanteita oli ollut, muiden syytä toki. Kai sitä vanhemmiten tulee varovaisemmaksi. Samasta syystä oon jättänyt tuttujen tehokkaiden pyörien tyyppäykset väliin, koska itsehillintä voisi pahasti pettää kuitenkin, ja sitten mentäisiin maksimit. On näitä muitakin, tänään väsy päivä myös fobioiden kanssa joista nyt ei enempää, vaan nukkumaan.

 

[Kilkenblad]

En löytänyt mitään fobioihin liittyvää ketjua, niin ajattelin avata uuden.

Minulla on erittäin harvinainen fobia, jonka takia en voi sietää koruja ja yritän parhaani mukaan vältellä esimerkiksi koristelluilla ruokailuvälineillä syömistä. Tämä on minulla ollut suurin piirtein niin kauan kuin muistan ja pari vuotta sitten Googletin sen ja huomasin, että en ole ainoa. Tätä kutsutaan kosmemofobiaksi: Terrified of Your Necklaces? Jewelry Phobia Is a Real Thing.

Kuten monet muutkin fobiat, niin tässäkään ei hirveästi ole logiikkaa tai järkeä ylipäätään. En siis varsinaisesti pelkää koruja, mutta esimerkiksi pöydällä oleva sormus aiheuttaa lievää ahdistusta ja pyrin olemaan katsomatta sitä. Erityisesti syödessä en halua että näköpiirissä on irrallaan koruja. Toisaalta jos jollain on esimerkiksi metallinen kaulakoru, niin sen katselu tai olemassaolo ylipäätään ei häiritse juuri koskaan. Mutta omaan kaulaani en voisi sellaista laittaa tai mennä hipelöimään sen toisen kaulakorua. Tästä syystä myös vaimollani ei ole kihlasormuksen lisäksi muita koruja. Puu- muovi- ja silikonikorut taas ei aiheuta mitään reaktiota ja metalliset työkalut on myös ihan fine.

Sattuuko foorumilta löytyä muita, joilla on joku outo tai harvinainen fobia? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja vielä hienompaa jos löytyisi muitakin kosmemofoobikkoja.

Mulla on tämä sama mutta lievempänä. Ei haittaa elämistä mitenkään. En itse halua pitää minkäänlaisia koruja. Kihlasormusta pidän vain virallisissa tilaisuuksissa tai juhlissa. Metallirannekkeista kelloa en voisi käyttää mutta muovista kyllä.

Pidän metallisia koruja jotenkin likaisina ja ällöttävinä. Puistattaa syödä jos joku tekee sormukset kädessä ruokaa. Kaikista pahimpia ovat vanhojen ihmisten kultakorut jotka tiedät että ovat olleet vuosikymmenet paikoillaan. Yäk.

 

[Brejk]

Mulla on tämä sama mutta lievempänä. Ei haittaa elämistä mitenkään. En itse halua pitää minkäänlaisia koruja. Kihlasormusta pidän vain virallisissa tilaisuuksissa tai juhlissa. Metallirannekkeista kelloa en voisi käyttää mutta muovista kyllä.

Pidän metallisia koruja jotenkin likaisina ja ällöttävinä. Puistattaa syödä jos joku tekee sormukset kädessä ruokaa. Kaikista pahimpia ovat vanhojen ihmisten kultakorut jotka tiedät että ovat olleet vuosikymmenet paikoillaan. Yäk.

Samalla tavalla itsekin koen, että metalliset korut on automaattisesti likaisia ja ällöttäviä. Laitan muuten kihlasormuksen aina hanan alla sormeen, eli pesen sitä siinä samalla . En kuitenkaan ole yhtään bakteerikammoinen tai ylihygieeninen. En voi sanoa että omaa elämääkään haittaisi, ihan satunnaisesti saattaa aiheuttaa lievää ahdistusta.

Odotan että ensimmäinen nappikammoinen ilmoittautuu, siinä on outo fobia, vaikka pystynkin ehkä jollain tavalla samaistumaan.

 

[Kilkenblad]

Samalla tavalla itsekin koen, että metalliset korut on automaattisesti likaisia ja ällöttäviä. Laitan muuten kihlasormuksen aina hanan alla sormeen, eli pesen sitä siinä samalla . En kuitenkaan ole yhtään bakteerikammoinen tai ylihygieeninen. En voi sanoa että omaa elämääkään haittaisi, ihan satunnaisesti saattaa aiheuttaa lievää ahdistusta.

Odotan että ensimmäinen nappikammoinen ilmoittautuu, siinä on outo fobia, vaikka pystynkin ehkä jollain tavalla samaistumaan.

Samoilla linjoilla ollaan siis.

Noista ruokailuvälineistä vielä mitä kirjoitit aloitusviestissä. Itsellä kanssa sama homma. Tykkään ainoastaan syödä normaaleilla yksiosaisilla metallisilla välineillä (Savonia tms.). Jos niissä on joku liitoskohta tai kahvaosa niin ällöttää. Tai jotain uria jossain kaiverrettuna. Hopeavälineillä syöminen on epämiellyttävää.

Jotenkin myös metallin haju ällöttävä mikä jää sormiin. En tykkää yhtään käsitellä kolikoita, messinkiä ovenkahvoja tai hopealusikoita joista jää haju käsiin.

Ja koruihin vielä palatakseni niin esimerkiksi aikuisviihteessä joku käsihoito sormuksisilla käsillä on kyllä välitön lerpahdus.

 

[ikuhappy]

Pitäisikö ensin määritellä mitä tässä tarkoitetaan fobialla? Itse ymmärrän sen tahdottomana "taistele tai pakene" reaktiona, tapauksessa, jossa tähän ei ole mitään järkevää syytä. Eli syke nousee, aistivalppaus kasvaa voi alkaa huimata jne.

Esim. mainittu piikkikammo lienee monelle tällainen, itsellekin jossain määrin ja nuorempana on tajukin lähtenyt muutaman kerran pistettäessä. Piikin lisäksi itsellä viiltohaavat aiheuttavat samanlaisen reaktion jo ajatuksen tasolla. Muut ruhjeet ja verenvuodot ovat ihan puhtaasti "hitto, no korjataan ja jatketaan matkaa" -tyylisiä.

Toinen hyvä esimerkki selvästä (ja käsittääkseni melko yleisestä) fobiasta on lähipiiristä löytyvä käärmefobia. Siinä missä itse kierrän tiellä olevan luiron metrin päästä (ja saatan jopa jäädä ihastelemaan otusta, kun aika harvoin näkee), niin toinen menee valkoiseksi ja ryntää vähintään 20m etäisyydelle, josta sitten huutelee, että "joko se meni".

Sen sijaan "en pidä asiasta X" ei ole minusta mitenkään fobia. Tästä mainio esimerkki on nykysana "homofobia". Maa (ja netti) on kuulemma täynnä "homofoobikoita", mutta en ole vielä koskaan törmännyt ihmiseen, jonka toimintakyky halvaantuisi selvästi kun tulee ilmi, että samassa tilassa on joku homo. Minä en jostain syystä pidä fetajuustosta, mutta en silti pode fetafobiaa - en fetaa syö, mutta en mene mitenkään lukkoon, jos lautaselle sellaista on vahingossa eksynyt vaan siirrän sivuun.

 

[Dindu Muffin]

Ilmapallon päästäminen irti taivaalle leijailemaan on jotenkin aina ollut ahdistava ajatus. Tiedän kyllä ettei se mihinkään avaruuteen ja äärettömyyksiin asti sieltä päädy mutta joku tuossa on.

 

[vipe]

Reikäkuviot, mutta tämä on aika yleinen. On joku sammakko joka synnyttää poikasensa niin että ne tulee sen selästä niin että selkä jää täyteen koloja. Tuo on ehkä pahinta mitä pystyn kuvittelemaan. Joskus pienenä näin tuollaisen avarassaluonnossa tms.

Varmaan "tissimato"-feikkikuva tullut joskus vastaan? Eihän nuo varmaan kenenkään silmään mitenkään miellyttäviä ole...

 

[munse]

Raa'an kananlihan käsittelyssä tulee oltua todella varovainen. Vähän kuin yleinen pöpökammo, mutta siis kananlihan kanssa. Kananlihan rakennekin on jotenkin ällö raakana.

Salmonellariskihän on oikea, mutta kyseinen bakteeri on Suomessa harvinainen.

 

[Jolle]

Itselleni liiankin tuttu on ns. sosiaalinen fobia, joka varsinkin koulumaailmassa oli hyvinkin rajoittava ja v-mäinen vaiva. Nyt jo vuosikymmeniä työelämässä olleena tuohon törmää edelleen, mutta sen kanssa on oppinut elämään jotensakin.

 

[bulgur]

Brontofobia täällä eli siis ukkosen pelko. Se juontaa juurensa lapsuudessa johonkin sirkusesitykseen, missä joku tykki poksahti niin puun takaa et säikähin helvetisti. Sen jälkeen oon aina kaikenlaisia kovia ääniä kammommut jos en tiedä millon moinen tulee. Kakarana kovimmat ilotulitteet vitutti. Vaikutusta on myös sillä et oon nuorempana ollu talossa sisällä jonka pihaan iski salama mut tuo sirkuskeissi alotti kammoksunnan aiemmin. Tavallaan siis huvittaa et se on alkuun ollut se ukkosen jyrinä ollessaan päällä mikä aiheuttanut pelkoa. Nykyisin se on hieman laantunu mut edelleenkin kuuntelen luureilla mieluusti musaa ukkosen aikana. Samalla saatan toki katsella ikkunasta salamia. Ulkona ukkosen aikana ahdistus nousee valtavasti.

 

[Brejk]

Pitäisikö ensin määritellä mitä tässä tarkoitetaan fobialla? Itse ymmärrän sen tahdottomana "taistele tai pakene" reaktiona, tapauksessa, jossa tähän ei ole mitään järkevää syytä. Eli syke nousee, aistivalppaus kasvaa voi alkaa huimata jne.

Wikipedian määritelmä on seuraava: "Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan".

Esimerkiksi oma kosmemofobia ei mene tuon määritelmän alle, koska en varsinaisesti tunne pelkoa tuon johdosta. Mutta toisaalta voi olla että iskisi pakokauhu, jos minun pitäisi viettää vaikka tunti merirosvojen äärrekätkössä paljon koruja käyttävän mummelin kanssa.

 

[Randomizer]

Brontofobia täällä eli siis ukkosen pelko. Se juontaa juurensa lapsuudessa johonkin sirkusesitykseen, missä joku tykki poksahti niin puun takaa et säikähin helvetisti. Sen jälkeen oon aina kaikenlaisia kovia ääniä kammommut jos en tiedä millon moinen tulee. Kakarana kovimmat ilotulitteet vitutti. Vaikutusta on myös sillä et oon nuorempana ollu talossa sisällä jonka pihaan iski salama mut tuo sirkuskeissi alotti kammoksunnan aiemmin. Tavallaan siis huvittaa et se on alkuun ollut se ukkosen jyrinä ollessaan päällä mikä aiheuttanut pelkoa. Nykyisin se on hieman laantunu mut edelleenkin kuuntelen luureilla mieluusti musaa ukkosen aikana. Samalla saatan toki katsella ikkunasta salamia. Ulkona ukkosen aikana ahdistus nousee valtavasti.

Tämä on minullakin. Nimenomaan ne äänet pelottaa eniten tai se ettei pysty ennustamaan millon "räpsähtää" lähelle ja siitä lähtee valtava ääni. Sitä on koko ajan semmoinen "odotan jump-scarea" fiilis joka on todella ahdistavaa. Ylipäätänsä, kovat äänet/voimakkaat tuoksut ovat meikäläiselle kryptoniittia, varmaan joku erityisherkkyys tjms. noita kohtaan.

 

[Nutjob]

Varmaan "tissimato"-feikkikuva tullut joskus vastaan? Eihän nuo varmaan kenenkään silmään mitenkään miellyttäviä ole...

Kiitos kun muistutit tästä.

 

[Rällä-Källä]

Kammoja ja pelkoja olisi vaikka muille jakaa, mutta oikeksi fobiaksi laskisin itselläni ehkä vain hämähäkkikammon. Aika perussettiä siis, mutta haittaa ikävästi luontokuvausharrastusta, kun en ilkeä paljoa puskissa kyykistellä hämppyjen takia. Myös syksysin sisään tunkeutuvat pitkäjalkaiset lukit aiheuttavat ylimääräisiä järkytyksiä.

Elämäni aikana olen muutaman kerran sikiunessa ollessani mukamas bongannut hämähäkin seinällä, pimeässä huoneessa. Nämä ovat olleet aika sydäntäpysäyttäviä herätyksiä.

 

[Antw]

Kammoja ja pelkoja olisi vaikka muille jakaa, mutta oikeksi fobiaksi laskisin itselläni ehkä vain hämähäkkikammon. Aika perussettiä siis, mutta haittaa ikävästi luontokuvausharrastusta, kun en ilkeä paljoa puskissa kyykistellä hämppyjen takia. Myös syksysin sisään tunkeutuvat pitkäjalkaiset lukit aiheuttavat ylimääräisiä järkytyksiä.

Elämäni aikana olen muutaman kerran sikiunessa ollessani mukamas bongannut hämähäkin seinällä, pimeässä huoneessa. Nämä ovat olleet aika sydäntäpysäyttäviä herätyksiä.

Itselläni ei varsinaista hämispelkoa ole, ja ajattelen ne hyödyllisiksi tuholaiahyönteisten torjujiksi, mutta yksi ikävä kokemus lapsuudesta löytyy: olin mökin puuceessa istunnolla, ja kun vedin vessapaperirullasta paperia, kulkeutui esiin sen mukana valtava seinälukki täysin odottamatta! Juoksin karkuun ja jäi pyyhinnät sillä kertaa siihen.

 

[namlepo]

Seinältä voi bongata aika paljon juttuja tietyssä vaiheessa nukahtamista. Tietysti jos ne tyypit jää palloilemaan vielä seuraavana päivänä kun oot hereillä niin kannattaa mennä lääkäriin. Paitsi jos olit baarissa edellisiltana. Näin korona aikaan ei taija olla sitä pelkoo.

 

[living_death]

Korkeanpaikankammo. Pelkästään tälläisten videoiden katsominen pyöräyttää vatsan ympäri ja alkaa huippaamaan ja vaistomaisesti selkä liimautuu tuolin selkänojaan kiinni.

 

[Kurgan]

Tänään oli vetää jalat veteläksi korkean paikan kammosta ensimmäistä kertaa. Noin 40 metriin kiipeävät ulkoseinään kinnitetyt ritilätasosta valmistetut kierreportaat sai aikaan efektin. Outoa kun on tullut juoksenneltua vastaavalla ritilällä siellä 100 m korkeudessa siinä vieressäkin ilman suurempia tykytyksiä. Saattoi vaikuttaa kevyt heijausliike rappusissa asiaan.

Ja ihan turhaan sinne katolle kipusin. Se tavoiteltu kohde oli siinä 10 metrin tasolla alemmalla katolla.

Joskus mietin hississä pysähtyykö se oikeasti vai pullahtaako rakennuksen katolta ulos syöksyen kylmään tyhjyyteen jne murskaantuen kadulle. Tämä ajatus ei tosin ole saanut välttelemään hissejä siinä määrin etteikö mukulat pääsisi huomauttelemaan ylimääräisestä ns. pötsistä.

 

[Tommy Goldfish]

Joskus hyvin nuorena vältteli nukahtamista kun näki monta kertaa saman unen jossa oli huone alakerrassa ilman ovia ja siitä kierreportaat toiseen huoneeseen yläkerrassa ilman ovia tai ikkunoita myöskin. Ja aina unessa ahdistuneena siitä ettei ollut mitään paikkaa minne mennä vaan tuo rajallinen tila kuljin portaita ylös ja alas ja aina onnistui jotenkin kiilautumaan jumiin kaiteiden väliin niin että oli melkein tippumassa. Muutenkin unia jossa iski todella kova korkean paikan kammo kierreportaissa. Välillä hereillä ollessa kierreportaita useamman kerroksen noustessa sitten äkisti muisti unessa tulleen pakokauhun ja se hieman vaikutti hereilläkin, vaikka normaalisti juoksentelin kakarana noissa paikoissa huomaamatta mitään.
Nykyään tuosta ei ole mitään jäljellä.

Reikäkammosta on jotain hieman samankaltaista itsekkin huomannut. Tosin tuntuu olevan hyvin mieto ja muutenkin omanlainen versio siitä.
Kun googlella haki esimerkkikuvia aiheesta, niin muut ei aiheuttanut mitään mutta jostain syystä tämä saa aikaan lievän kuvotuksen:

Spoileri

Esimerkiksi tämän mersun konseptiauton peräläpsyttimet aiheuttaa lievän halun pakittaa kauemmas kuvasta: