Länsi-Uudenmaan aluehallituksen puheenjohtaja Mia Laiho vaati selvitystä jättimäisestä viestintäkonsultointisopimuksesta ja uhkaa kaataa sen.
www.hs.fi
Oikeastiko luvn on tilaamassa kallista konsultointia henkilöltä joka ei tiedä edes sitä, mikä kuuluu yleissivistyksenä minkä tahansa organisaation johdossa työskentelevälle. Eli että yhtiön hallituksen jäsenten ja myös varajäsenten tiedot ovat julkisia
Konsulttisopimuksen tehneen Uncle Tell -nimisen yrityksen omistaa Lauri Korkeaoja, jonka puoliso on vihreiden kansanedustaja Inka Hopsu. Kaupparekisterin mukaan Inka Hopsu oli muutaman päivän uuden yhtiön hallituksen varajäsen.
...
Korkeaoja teki muutospyynnön rekisteriin tajuttuaan tiedon varajäsenestä olevan julkinen.
Toistaitoisuus on vahvasti läsnä.
Jotensakin huvittavaa on myös se, että Korkeaojan puoliso, kansanedustaja Inka "hönö"-Hopsu juuri heinäkuussa kirjoitti Instagram-julkaisuunsa korruptiosta moittien Orpoa ja hallitusta Garden Helsinki -kohuun liittyen:
Ilman kunnollisia, avoimia vertailuja eri hankkeista, kannattavuuden ja hyötyjen arviointia, näyttää valitettavasti siltä, että kaverin Garden Helsinki -hanke kiilasi jonon ohi.
No ei se helppoa ostaa konsulttipalveluitakaan, jos yksi esimerkki tämä nyt keskusteltu.
Ei montaakaan asiaa ole julkisella puolella helppo ostaa tai ainakaan kilpailuttaa, tiedän kokemuksesta. Yksi suurimpia haasteita on tasapainoilla sen kanssa, että kilpailutukseen laitettavat kriteerit ovat sen verran tiukat, että tarjouksina ei tule mitä tahansa paskaa, mutta toisaalta sen verran löyhät, ettei niillä tahallaan tai tahattomasti suljeta tarjoajia pois. Tähän liittyy myös julkisen sektorin taipumus laittaa vaatimukset sen verran tiukaksi, että pienet toimijat eivät niitä pysty täyttämään, jolloin peliin pääsevät mukaan vain suuret toimijat, joiden tarjoaman palvelun tosiasiallinen laatu on yleensä pieniä huonompaa.
Toinen on se, että jos kisasta halutaan muutakin kuin hintakilpailu, on laatuspeksien laadinta hankalaa jos haluaa että niillä saisi eroja aikaan. Näistä tulee oman havainnon mukaan usein niin löyhät, että suurin osa tarjoajista saa laadusta maksimipisteet, jolloin kisa muuttuu hintakisaksi.
Kolmas on se, että jostain syystä pieleen menneissä hankinnoissa ja kisoissa kukaan ei koskaan saa mitään sanktiota vaan siinä vaan joutuu sitten veronmaksaja kärsimään. Tilaajapuolen pitäisi paljon rohkeammin käyttää reklaamaatiokorttia siinä kohtaa kun homma menee pieleen, jotta riittävän monen reklamaation jälkeen kyseisen toimijan voi kenkäistä pois. Tämä on tosin ongelma siinä kohtaa, jos kyseessä on hankinta (puitejärjestely), johon on valittu vain yksi toimija. Tällöin kyseisen hankinnan joutuu kilpailuttamaan uudestaan ja rumba alkaa alusta. Tästä syystä monessa julkisessa organisaatiossa siedetään paskaa palvelua kun ei haluta lähteä uudelleenkilpailutukseen.
Ja vastaavasti pitäisi paljon rohkeammin lätkiä varoituksia ja ääritapauksessa irtisanomisia niissä tapauksissa, kun julkisen sektorin toimija on tehnyt jonkun hankinnan selvästi vastoin hankintalakia. Nythän käytännössä tuosta ei saa rangaistuksena kuin sen, että vähän riepotellaan uutisissa ja sitten homma jatkuu samanlaisena.
www.hansel.fi
Tämän tyyppiset järjestelmät voisivat olla yksi ratkaisu, tosin tuon järjestelyn luomiseen pätee nuo samat lainalaisuudet kuin suoraan kisaankin. Meillä oli 2022-2024 hyviä kokemuksia Hanselin aurinkovoimajärjestelmien dps:stä. Kilpailutimme useisiin kiinteistöihimme aurinkoenergiajärjestelmien hankinnan ja hankinta meni näppärästi ja ilman raskasta paperibyrokratiaa ja hinta/laatusuhde oli hyvä. Tosin tuossa dps:ssä oli tarjoajia ihan hyvin.
Vastaavasti Hanselin sähköautojen latausasemien hankinta-dps:än hylkäsimme, koska katsoimme että siinä oli laitettu tarjoajien vaatimukset liian tiukoiksi ja lopputulos oli että tarjoajalistalla oli muistaakseni vain 4-5 kpl suuria, valtakunnallisia toimijoita.
Itse näkisin, että ratkaisuna julkisiin hankintoihin voisi kokeilla paria asiaa. Yksi on mahdollisimman kattava reaaliaikainen avoimuus, esimerkiksi niin, että olisi olemassa laskuportaali, josta kuka tahansa näkisi helposti, mikä instanssi on tilaajana, kuka on toimittaja/urakoitsija, laskun loppusumman ja vähintään laskun aiheen/projektin tai jopa laskun liitteet ja tuntilistat. Tämä olisi huomattava parannus nykyiseen, jossa vain x kertaa vuodessa organisaatio toimittaa julmetunpituisessa excelissä laskudatan nähtäville.
Toinen kokeilemisen arvoinen asia olisi, että kilpailuttaisiin hankinnat ja puitejärjestelyt kuten nyt ja myös vaikkapa valittaisiin toimittajat kuten tähänkin asti. Mutta tämän lisäksi annettaisiin tilaajille mahdollisuus tilata samoilla spekseillä ja hinnoilla haluttaessa myös puitejärjestelyn ulkopuolelta. Tällä olisi helppo taklata tuo paskan palvelun tilanne kun se paska tarjoaja tietäisi että jos tilaajaa ei miellytä, he voivat helposti samoilla spekseillä ottaa kilpailijan tekemään.
Itse olen esimiehen hyväksynnällä tällaista muutaman kerran tehnyt kun oli kyseessä kiinteistökohde, jonka tunsi hyvin urakoitsija, joka ei ollut meidän puitesopimuskumppanimme. Ilmoitin että meidän puittarin ehdot ja hinnoittelu on tämä ja jos nämä on ok hinnat, niin voin tilata homman teiltä, joka sopi urakoitsijalle. Nämä ovat olleet siis pieniä keikkoja, jotka olisivat joka tapauksessa jääneet hankintalain rajan alle.