Jatko-opiskelu, työelämä, vai joku hybridi?

[Jeesbox]

Näinköhän täällä on ketään tohtoria, tai jatko-opiskelijaa... Mietin vain, et mitähän nämä henkilökohtaiset uhraukset ovat, joita usein jatko-opiskeluun liitetään?

Voisin tosin aloittaa uran koodarinakin, mutta pitäis aloittaa junior-tasolta reilusti yli kolmikymppisenä. Tutkintoinahan mulla on nyt KTM ja ohjelmoija (AMK). Jompikumpi noista tutkinnoista mennee ikäänkuin hukkaan, teen sitten mitä tahansa ja jotenkin sitä tekis mieli pyrkiä kokoajan eteenpäin.

Kattoahan ei voine kuitenkaan missään koskaan saavuttaa. Se on ongelmallista. Yritysideaakin pukkaa välillä, mut kaikki on nykyään niin kopioitavissa, enkä ole kovin riskejä ottavaa tyyppiä (ainakaan lainaa ottavaa tyyppiä). Jotenkin mä nään ton koodaamisenkin nykyään niin out of the box, et tekis varmaan kokoajan mieli mennä päsmäröimään jotain pomoille yms... No, jos sitä lähtis tästä metsästämään jotain työilmoitusta, jossa irtois hyötyä molemmista tutkinnoista ja pääsis nopeesti samalle tasolle muiden kanssa olematta yli-ikäinen.

 

[anonyymi]

Itsehän en tunne kuin ehkä 2 tyyppiä kavereista jotka on työllistynyt opiskelemaansa ammattiin ja niistäkin jotka ei oo työllistynyt niin lukevat jotain toista nyt. Ei siinä nyt mitään uhrauksia tarvitse tehdä sen kummempia mitä sivusta seurannut.

 

[Kvarkki]

Tohtorin paperit taskussa ilman työkokemusta ei ole meriitti. Enemmänkin haittatekijä. Eli lähtisin kyllä vetämään uraa ihan mistä sattuu irtoamaan ja siinä sivussa sitten hattua tekemään, jos virtaa riittää.

 

[Johan_V]

Näinköhän täällä on ketään tohtoria, tai jatko-opiskelijaa... Mietin vain, et mitähän nämä henkilökohtaiset uhraukset ovat, joita usein jatko-opiskeluun liitetään?

Suurin ongelma jatko-opiskelussa on palkka. Kyllähän sillä toimeen tulee, mutta saattaa vituttaa kun vastavalmistuneet diplomi-insinöörit vetelevät huomattavasti parempaa palkkaa. Toisaalta sitten taas vastapainona on parempi työaika ja suurempi vapaus kuin mitä työelämässä on, mutta tietysti vaaditaan myös paljon oma-aloitteisuutta ja pitkäjännitteisyyttä. Kannattaa myös huomata että edes tohtorintutkinto ei takaa työpaikkaa.

 

[amzn]

Kaikki riippuu alasta. Suomessa on joka tapauksessa muuta maailmaa vaikeampaa saada tohtorin papereita, ja firmat eivät myöskään juuri anna näille papereille lisäarvoa. Lisäksi nykyään on ihan yhtä vaikeaa työllistyä tohtorina kuin vastavalmistuneena maisterina. Molempien ohi menevät kaikki hakijat, joilla on yhtään relevanttia työkokemusta. Ja loppujen lopuksi se firma ei todennäköisesti maksa yhtään sen parempaa palkkaa sille tohtorille samasta hommasta, jonka joku "alemmin koulutettu" osaa myös tehdä. Tohtorina pääset toki joihinkin erityishommiin (kuten opetus) mihin muuten olisi vaikea päästä, mutta todennäköisesti tuollakin uralla junnaisit sen 10 vuotta pätkätyösuhteisena post-doccina eri projekteissa ennen mitään merkittävää virkaa.

Kun nyt muu maailma syytää tohtoreita ulos liukuhihnalta, ilman että ovat edes julkaisseet yhtään laadukasta artikkelia, ei ole edes kansainvälisen uran kannalta yhtään kannustinta jatko-opiskeluun, kun sillä tittelillä ei ole enää juuri mitään merkitystä.

Sen sijaan että käyttäisit kokopäiväisesti sen seuraavat 4-7 vuotta tohtorin papruihin, käytä sekin aika relevantin työkokemuksen kerryttämiseen ja etene jonkun firman sisällä. Tuossa samassa ajassa kun pääset helposti jo keskijohtoon, jos osaat yhtään mitään. Ja jos et osaa mitään relevanttia, itseopiskelulla ja omalla harrastuneisuudellakin pääsee jo pitkälle.

 

[Nomber]

Itse olen jatko-opiskelija huonolla opiskelu menestyksellä. Eli tarkoitus oli työn ohessa suorittaa, mutta työ vie kaiken ajan ja energian joten jäi opiskelu taka alalle. Tosin koulusta ei pois potkita joten siinä mielessä ei ole niin kire. Jatkan joskus jos on aikaa ja mielenkiintoa.

 

[arthur3.0]

Jos arvostat rahaa tai korkeaa titteliä yrityksessä, jatko-opinnot eivät luultavasti palkitse. Jos taas arvostat tiedettä/tietoa itseisarvona tai akateemisia titteleitä, niin jatko-opinnot ovat vaihtoehtosi. Eivät nämä täysin toisiaan poissulje, mutta riippuen alasta voivat vaatia kohtuuttomia panostuksia (tai erittäin hyvää tuuria) onnistukseen kaikki.

Unelmatilanne sinulle olisi varmaan jatko-opinnot firman tukemana (vaikka opintovapaina tukien firman tavoitteita, jolloin eivät katkaisisi urapolkua).

 

[Backstage]

Automaatio poistaa ensimmäisenä käden taidot ja jatkossa tekoäly poistaa asiantuntijat.

Tulee mieleen vain, jotta kun jossain vaiheessa on poistettu kaikki inhimillinen tekijä työvoimasta niin kenellä on enää varaa ostaa tuotettuja hyödykkeitä?

 

[Johan_V]

ja jatkossa tekoäly poistaa asiantuntijat.

Juu, ihan varmasti poistaa. Tekoäly tulee toimimaan asiantuntijoiden apuna datan tulkinnassa, mutta asiantuntijaa tarvitaan tekemään päätökset.

 

[Backstage]

Juu, ihan varmasti poistaa. Tekoäly tulee toimimaan asiantuntijoiden apuna datan tulkinnassa, mutta asiantuntijaa tarvitaan tekemään päätökset.

Linkki?

 

[Backstage]

Tekoäly voi sekä myydä että ostaa. Ihmistä ei tarvita mihinkään. Tekoälyn saa sammutettua ottamalla töpselin irti seinästä.

Vai niin, otetaanko koko maailmalta töpseli irti seinästä samantien?

 

[Johan_V]

Linkki?

Linkki? Linkki mihin? Epäonnistuneisiin tekoälysovelluksiin? Hyvänä esimerkkinä muutama vuosi sitten ylistetty IBM Watson jonka piti luoda ennennäkymättömiä tuloksia lääketieteessä. Eipä vaan onnistunut.
Sen sijaan sinulla on varmaan linkki johonkin esimerkkiin jossa tekoäly on korvannut asiantuntijan kokonaan?

 

[yero]

Tulee mieleen vain, jotta kun jossain vaiheessa on poistettu kaikki inhimillinen tekijä työvoimasta niin kenellä on enää varaa ostaa tuotettuja hyödykkeitä?

Kaikilla. Mihin elintasoon meillä on varaa ratkaisee tuottavuus per työtunti.

(muut rajoittavat tekijä ovat tietenkin luonnonvarojen riittävyys ja ympäristön kestokyky)

 

[Jeesbox]

Jos arvostat rahaa tai korkeaa titteliä yrityksessä, jatko-opinnot eivät luultavasti palkitse. Jos taas arvostat tiedettä/tietoa itseisarvona tai akateemisia titteleitä, niin jatko-opinnot ovat vaihtoehtosi. Eivät nämä täysin toisiaan poissulje, mutta riippuen alasta voivat vaatia kohtuuttomia panostuksia (tai erittäin hyvää tuuria) onnistukseen kaikki.

Unelmatilanne sinulle olisi varmaan jatko-opinnot firman tukemana (vaikka opintovapaina tukien firman tavoitteita, jolloin eivät katkaisisi urapolkua).

Kyl joo. Joku osa-aikainenkin homma IT-alalta vois toimia. Tai sitten tosiaan joku suurehko firma, jossa vois sitten tehdä jatko-opintoja samalla.

Ois kyl jännä tietää, että jääköhän nämä firman tukemana valmistuneet yleensä siihen firmaan sitten jatkossakin, vai vaihtavatko esimerkiksi opetushommiin yliopistolle. Pohdin tätä siksi, että kantsiiko firmojen yleensäkkään edes tukea jatko-opintoja, jos ne sitten menettävät työntekijänsä melkein samantien, kun se saa hatun.

 

[Johan_V]

Ois kyl jännä tietää, että jääköhän nämä firman tukemana valmistuneet yleensä siihen firmaan sitten jatkossakin, vai vaihtavatko esimerkiksi opetushommiin yliopistolle. Pohdin tätä siksi, että kantsiiko firmojen yleensäkkään edes tukea jatko-opintoja, jos ne sitten menettävät työntekijänsä melkein samantien, kun se saa hatun.

Opetushommiin ei niin vain vaihdeta. Ensinnäkin päätoimiselta opettajalta vaaditaan pedagogisia opintoja, eikä noita opetustunteja muutenkaan ole tuosta vain tarjolla. Sitä paitsi yliopistot harvoin pystyvät palkoissa kilpailemaan yksityisten firmojen kanssa.

 

[Jeesbox]

Opetushommiin ei niin vain vaihdeta. Ensinnäkin päätoimiselta opettajalta vaaditaan pedagogisia opintoja, eikä noita opetustunteja muutenkaan ole tuosta vain tarjolla. Sitä paitsi yliopistot harvoin pystyvät palkoissa kilpailemaan yksityisten firmojen kanssa.

Oman käsitykseni mukaan yliopistolla ei tartte olla opettajan pedagogisia käytynä. Siellä kaiketi riittää lyhyempi 15 opintopisteen pedagogisten opintojen kokonaisuus. Ehkä täs, ku IT-alalla on työvoimapulaa, ni sen työvoiman kouluttamiseen tarttis opettajia. Tai sitten kehittämään IT-alan yleisiä työkäytänteitä, prosesseja yms. Tai sitten alkais suoraan täyttämään sitä työvoimapulaa. Vaikeita päätöksiä.

Helpoin tie olis varmasti etsiä vain joku sopiva duuni ja pyrkiä etenemään sitä kautta, jos sellainen jostain luojanlykyssä löytyy. Yleensähän se pitäis varmaan olla 100 % motivoitunut koodaamaan.

 

[Jooga]

Ei itseäni jatko-opiskelut kiinnostaneet ollenkaan, mutta nyt kun on päässyt työelämään kiinni niin on vähän semmoinen olo että asioista pitäisi tietää vielä enemmän Yliopistossa ainakin omalla kohdallani oli ongelmana se, että opetettuja aiheita ei aina voinut sitoa konkreettisesti johonkin tarpeeseen ja tuli opiskeltua hieman opintopisteiden takia, eikä sitä varten mikä oikeasti hyödyttäisi. Nyt teen työkseni oikeastaan hieman toista hommaa kuin mihin olin "valmistautunut" ja työ täytyy opetella lähes kokonaan alusta. Toki pohjaa oppimiselle on tutkinnon kautta.

Toisinsanoen omalla kohdallani työelämä on varmasti motivoinut oppimaan hieman enemmän, joten voi olla hyväkin käydä katsomassa jotakin työtä ja miettiä siinä etenemismahdollisuuksia ja sitä mitä haluaa tehdä. Voi olla että siitä saa hyvän motivaatiopiikin vaikka jatko-opiskeluille.

 

[drc]

Näinköhän täällä on ketään tohtoria, tai jatko-opiskelijaa... Mietin vain, et mitähän nämä henkilökohtaiset uhraukset ovat, joita usein jatko-opiskeluun liitetään?

Piditkö gradun tekemisestä ja olitko motivoitunut? Oletko kiinnostunut tutkimuskirjallisuudesta ja seuraatko oman alan journaleita?
Jos tutkimus kiinnostaa, on jatko-opiskelu ainoa vaihtoehto. Jos et halua tutkia, tee jotain muuta.

 

[Jeesbox]

Piditkö gradun tekemisestä ja olitko motivoitunut? Oletko kiinnostunut tutkimuskirjallisuudesta ja seuraatko oman alan journaleita?
Jos tutkimus kiinnostaa, on jatko-opiskelu ainoa vaihtoehto. Jos et halua tutkia, tee jotain muuta.

Kyl joo. Jossain vaiheessa tosin pitänee päästää irti unelmistakin, kun realiteetit pukkaa päälle.