Build ITX harrasteponi (i7-12700, DDR4, RTX3080)

[HC91]

Raudanhimon äityessä mahdollisen tilauskynnyksen ylittäviin mittasuhteisiin mansplainaava setämies otti ja päätti että "aika ensimmäisen ITX-buildin nyt on". Pikkasen on skaala pienempi kuin (m)ATX-emon ympärille kasattaessa ja siinä kaikki - ei kait se nyt kovin vaikeaa voi olla, vai?

Varmuuden vuoksi tuli kuitenkin katsottua aiheeseen liittyvää sisältöä tunti jos toinenkin. Budjetin ollessa venyvä mutta äärellinen, kotelovalinta osui Coolermaster:in NR200 kohdalle. Ihan siis se "perus NR200", ei NR200P tai NR200P MAX. Setämies kun ei vertical GPU-asennuksista perusta, hah.



Virtalähteen osalta skippasin köyhäilyn ja myös ATX-vaihtoehdot, Corsair:in SF750:n kanssa nyt ei voi mennä täysin metsään. NR200 siis valkoisena, jos vaikka iskee hinku maalata - niin lienee helpompi saada peittoon kuin musta.

DDR4-kapuloita oli puolijouten (lue: yli tarpeen) yhdessä kokoonpanossa ja kun kerran olin päättänyt että Alder Lake pitää olla tällä kertaa, niin emolevy-kandidaattien lista oli hyvin lyhyt. Etenkin kun S/PDIF-ulostulosta en halunnut tinkiä (oikeasti käytössä melkein päivittäin).


Eli valinta osui Gigabyten B660-neliöön, eihän tuota enää voi lankuksi kutsua.

Jatq prosessorisaagalla.

 

[HC91]

Niin se kiven valinta - kun Z690 ITX-emolevyt saivat jäädä jo hintansa puolesta kauppaan, oli kokolailla selvää etten tarvitse myöskään K-versiota itse prosessorista. Eli 12400F, 12500, 12600 vai 12700F? Ajatuksena oli kuitenkin kasata suht suorituskykyinen ei siis työhevonen, mutta harrasteponi. Palikat kasaan fire-and-forget mentaliteetilla -> 12700F siis.

Muuten hyvä mutta monitori on ja pysyy pimeänä. Useiden tuntien, toimivaksi todettujen muistikampojen, näytönohjaimien, kaapeleiden yms. jälkeen setämies tunnustaa tappionsa. Joko emolevyn tai prosessorin oli pakko olla DOA. Kun emolevyllä ei ole diagnostiikkanäyttöä eikä -ledejä, niin vaikea tietää kumpi oli viallinen - tuskin molemmat kuitenkaan. Huushollista ei löytynyt yleismittaria eikä edes sopivaa pikkukaiutinta, joten mysteeriksi jäi. Osat takaisin paketiin ja purnausta myyjälle, joka palautti rahat -> mietintää että tuliko ostettua kolme Gigabyten emolevyä samalla kertaa (ensimmäinen, ainoa ja viimeinen).

Tilasin kuitenkin toiselta myyjältä samaisen emolevyn ja ongelmista viisastuneen tällä kertaa 12700 ilman äffää.

"hei on uusi emolevy taas, kaikki asentamaan nyt alkaa vaan"


"kaikki laulakaa KRUNTS!"


Onhan tuo LGA1700-kannan tarvitsema suljinvoima ns. luokkaa älytön.

 

[HC91]

Tyhjää NR200:sta pöydällä pyöritellessä oli hyvinkin itsevarma fiilis että tässähän on tilaa vaikka ja kuinka, setämies oli ollut ovela ja tilannut myös kourallisen PC-piippareita:



Itse kotelo on ihan suht laadukkaan oloisesti kyhätty, mutta oli silti onnistuttu vinosyöttämään yksi ruuveista:


Kaapeleiden kanssa taikinoidessa alkoi jo vähän hikoiluttamaan:

"Ei suinkaan vain ole vieläkin näytönohjaimen tiellä?"

Prosessorin jäähdytysratkaisun kohdalla aloin köyhäillä, sosialisoin kissa-PC:stä ID-Cooling:in 240 AIO:n. Vaati tosin muutaman euron investoinnin LGA1700-asennussarjaan, aikanaan mukana tulleen asennussarjan olisi ehkä saanut viilattua/porattua sopivaksi, jäi tekemättä pelkästään jo uupuvien käsityökalujen vuoksi.

Tulossa: todellinen vääntö alkaa

 

[HC91]

Niin se vääntäminen - jos ja kun mieli saada myös näytönohjain paikoilleen ja kotelon yläosaan tuulettimet, olikin yhtäkkiä ahdasta. AIO:n letkut ovat merkittävästi enemmän mutkalla kuin olisi toivottavaa:


Tuulettimet laitoin puhaltamaan kyljestä sisään kennon läpi, useimmiten näkee kuitenkin niiden olevan toisella puolen kennoa imemässä ilmaa. Yllättävän tiukkaa teki saada myös kattopaneli paikoilleen kahden tuulettimen kanssa, ensinnäkin virtalähteen korvake oli pakko laittaa alempaan asennuskohtaan eli SFX-L ei olisi onnistunut laisinkaan. Toisekseen - vaikka tässä on menty minimikalustuksella eli ei "ulkoisia" SSD/HDD-asemia, kaapeleita tuntui silti olevan liikaa. Todellinen puristi tietty näyttäisi RGB-piuhoille sivuleikkureita...

Aikansa kun kiristeli velcro-pantoja niin GPU löysi paikkansa ilman pakottamista:


Tässä vaiheessa kasattuna:
kotelo: Coolermaster NR200
virtalähde: Corsair SF750
emolevy: Gigabyte B660I Aorus Pro DDR4
prosessori: Intel i7-12700
muistit: Team Group T-Force Xtreem 2x16GB (3600MHz C14)
SSD: Samsung PM9A1 2TB (~980 Pro:n OEM-versio)
näytönohjain: PNY RTX3080 (Revel-malli eli 2.7 slot, kortti syksyltä 2020)
AIO: ID-Cooling perus 240mm + 2 x Arctic P12
Muut: Coolermaster 92mm rupeli takana, 2 x Arctic F12 katossa

AIO:n tuulettimet siis puhaltavat kotelon sisään, muut ulos. Pikaisen testin mukaan rasituksessa CPU/GPU lämmöt kipuavat korkeammalle kuin etukäteen kuvittelin (80+ ja 70+). Tästä enempi faktaa kunhan saan hierottua ensin asetuksia paremmin kohdilleen.