Huijarisyndrooma

[Craft Bear]

Olen 13 vuotta sitten päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtynyt ja tilastojen mukaan olen suurituloinen. Teen töitä suurille ja tunnetuille suomalaisille kansainvälisille yrityksille ja olen pidetty tekijä. Huomaan sen jatkuvista kehuista ja siitä, että olen syrjäyttänyt muut firmat/freelancerit, jotka heille ennen työskentelivät. Saan jatkuvasti kutsuja firmojen virkistystapahtumiin ja kestityksiin.
Kuitenkin olen koko ajan stressitilassa ja pelkään, että koko paletti jossain vaiheessa leviää käsiin ja ”huijaukseni” huomataan ja työni loppuu. Todellisuudessa saan koko ajan enemmän ja rahakkaampia keikkoja. Minulla on paljon vanhoja asiakkaita, jotka luottavat minuun ja uudet asiakkaatkin tuntuvat jäävän vakiasiakkaiksi.

Onko muita kohtalotovereita?

Huijarisyndroomaa poteva pelkää paljastuvansa – näistä merkeistä tunnistat hänet

Palautteen vastaanottaminen on vaikeaa, jos potee huijarisyndroomaa.

www.iltalehti.fi

1. Hän on taitava ja velvollisuudentuntuinen henkilö, jonka usko omiin kykyihin ei vastaa totuutta.


2. Henkilö itse uskoo, että hänen saavutuksensa ovat vain erehdyksiä tai onnenkauppaa, eivät hänen omaa taitavuuttaan.

3. Huijarisyndroomaa poteva voi vaikuttaa usein muiden silmissä itsevarmalta ja pärjäävältä, vaikka tämä odottaa kauhuissaan hetkeä, jolloin muut huomaavat hänen bluffinsa.

 

[Tatuks]

Toimin itse konsulttina ja vuosien aikana huomannut että iso osa konsulteista laskuttaa ihan älyttömiä summia ja tulokset pitkältä ajalta mitattuna vaikuttaa melkein aina ihan surkeilta.

Siksi teen ite nykyään vaan helposti mitattavaa pitkälti suorittavaa työtä asiakkaille myynnin parissa. Muuten on koko ajan fiilis että kauaskantoisia tuloksia ei oikeasti saada.

Myyntikonsultit on kaikista parhaita. Rakastavat powerpointteja ja turhaa myyntislangia. Kerran Jetro Rosted oli puhumassa jossain myyntitapahtumassa eikä se ollu ees ottanut selvää mitä me myydään.

Sit jotkut ajattelee että no se on hei Rosted et se on tommonen. Oman kokemuksen mukaan oli ihan yhtä hyödyllinen myyntikoulutus kuin mikä tahansa muukin, eli ei hyödyllinen.

 

[McMaster]

Olen 13 vuotta sitten päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtynyt ja tilastojen mukaan olen suurituloinen. Teen töitä suurille ja tunnetuille suomalaisille kansainvälisille yrityksille ja olen pidetty tekijä. Huomaan sen jatkuvista kehuista ja siitä, että olen syrjäyttänyt muut firmat/freelancerit, jotka heille ennen työskentelivät. Saan jatkuvasti kutsuja firmojen virkistystapahtumiin ja kestityksiin.
Kuitenkin olen koko ajan stressitilassa ja pelkään, että koko paletti jossain vaiheessa leviää käsiin ja ”huijaukseni” huomataan ja työni loppuu. Todellisuudessa saan koko ajan enemmän ja rahakkaampia keikkoja. Minulla on paljon vanhoja asiakkaita, jotka luottavat minuun ja uudet asiakkaatkin tuntuvat jäävän vakiasiakkaiksi.

Onko muita kohtalotovereita?

Huijarisyndroomaa poteva pelkää paljastuvansa – näistä merkeistä tunnistat hänet

Palautteen vastaanottaminen on vaikeaa, jos potee huijarisyndroomaa.

www.iltalehti.fi

Itsellä vähän samaa vikaa. Ikinä en varsinaisesti mistään valmistunut ja töitä tehnyt jo 25 vuotta. Nyt siinä tilanteessa että saan kotona tehdä töitä ja verotettava vuositulo on jo 90k€+. Joka paikassa aina kehuja saanut työstä ja työkaveritkin tuntuvat pitävän, silti koko ajan fiilis, että koskahan pakka leviää kun huomataan että teen sen "make it up as you go". Kannattaisi varmaan alkaa luottamaan siihen että ehkä kuitenkin osaankin jotain, voisi tuloksetkin parantua.

 

[Joukahaine]

Huijarisyndrooma on aika yleinen, vaikka ei yrittäjänä olisikaan. Varsinkin uuden tehtävänkuvan alkaessa mihin sut on palkattu. Iso osa meistä ei oikeesti tiedä mitä tekee ja tehdään vaan parhaamme/mikä tuntuu oikealta "make it up as you go" kuten ylempänä sanottiin. Näin ite saanut ylennyksiä, päässyt esihlö tehtäviin ja asiantuntijatehtäviin yms. En minä tiedä, tehdään näin. Monet työkavereista kokevat ihan varmasti samaa.

 

[Varistin]

Itsellä on ollut vähän samaa, runsaat parikymmentä vuotta olen tehnyt duunia ja pääsääntöisesti olen saanut tekemistäni kehuja ja porukka tuntuu luottavan. Silti oli tosi pitkään vaikea luottaa omaan tekemiseen, nyt vasta viimeiset vuodet olen tietoisesti koettanut opettaa itseäni uskomaan niihin muiden kehuihin ja oman työni merkitykseen.

Edelleen stressaan melkoisesti, jos tiedän joutuvani tekemään jotain mitä en kunnolla osaa ns. lennosta. Pahinta on, jos joutuu esittämään julkisesti palavereissa tai muissa tapaamisissa jotain, mistä en ole varma. Toki pyrin parhaani mukaan valmistautumaan, koska en kehtaa lähteä tuollaisiin tilanteisiin kylmiltään istumaan suu supussa tai näyttämään typerältä. Joskus on pakko vain mennä, mutta pyrin välttämään niitä tilanteita viimeiseen asti.

Toisaalta tuo sisäinen paine valmistautua ennalta tuleviin hommiin ja yrittää vaikuttaa jotenkin asialliselta ja asian päällä olevalta on varmaan osa sitä, miksi ne hommat näkyy ulospäin sujuvan hyvin.

 

[Craft Bear]

Itsekin olen työtäni tehnyt siis jo 20 vuotta, tosin täyspäiväisesti ”vaan” 13 vuotta.
Alalla on ammattilaisten lisäksi jos jonkinmoista säätäjää ja pelkään kauheasti, että minut lokeroidaan epämääräiseksi säätäjäksi. Mutta tosiaan pitkät, yli 10 vuotta kestäneet asiakassuhteet taitavat kertoa toista.

Edelleen asiakaskohtaamiset, varsinkin, jos on isoja yleisöjä ja ns. tärkeitä tyyppej, esim. ministereitä jännittää edelleen tosi paljon. Mutta kai sitä vaan ottaa työnsä tosissaan ja on raudan luja ammattilainen, kun töitä riittää.

 

[Tommy Goldfish]

Odotan että missä vaiheessa syndrooma nykypäivänä iskisi. Monesti tulee hetki ajateltua että "luulisi että tämä tilanne jännittäisi", koska nuorempana jännitti melkein kaikki. Kokoajan pääsee istumaan isompiin ja isompiin pöytiin ja kertomaan eri organisaatioiden isoimmille tyypeille että miten kannattaa tehdä tietyt asiat. Tai oikeastaan "pääsee istumaan" on väärin sanottu, kun itse olen se aloitteellinen osapuoli järjestämässä kaiken nykyään.

Joskus teininä oli tosiaan vaikeaa selviytyä edes kaupan kassalla asioinnista, kun tuntui ettei osaa tehdä sitä oikein ja jännitti jäädä osaamattomuudesta kiinni. Pikkuhiljaa siitä sitten aina tarkoituksella tulta päin, jatkuvasti tehden valintoja jotka johti epämukavuusalueelle ja jossain vaiheessa vaan huomasi handlaavansa asiat niin että mikään ei enää nosta pulssia. Vielä kuitenkin muistaa ne aiemmat ajatuskulut, kun ei olllut luottoa omaan tekemiseen.

 

[Jebaus]

Pakko kyllä sanoa, että tämä syndrooma osuu oikein hyvin omaankin työhöni. Ohjaan ja koordinoin prosesseja joita hoitavat korkeakoulutetut henkilöt, itselläni on ammattikoulupohja mitä ei kyllä kukaan taida edes tietää. Todellisuudessa en edes ymmärrä kaikkia osia noista prosesseista, enkä itse pystyisi niitä hoitamaan.
Olen päätynyt tähän hommaan sattumalta, alunperin tuuraamaan ja ehkä se tärkeämpi osuus tässä onkin jakaa tehtäviä ja valaa tekijöihin itseluottamusta jossa olen ilmeisen hyvä?
Tilannetta vielä vääristää, että nämä ohjaamani ihmiset pitävät mua niiden esimiehenä, vaikka todellisuudessa olen ulkopuolinen "konsultti". Noh, palkka on hyvä ja työ leppoisaa, 7v jo mennyt joten jatketaan samaa rataa kunnes homma muuttuu. En tiedä mitä muutakaan sitä tekisin.

 

[hundi]

Mä oon vaan persvakoduunari ja jokapäivä mulla on sellanen fiilis, että esitän osaavani.
Eipä oo kyllä valitusta tullu tai potkuja, niin joko teen riittävän hyvää tai en oo jääny kiinni.

 

[namlepo]

Nythän oli uus tutkimus että yleensä ovat myös huijareita

 

[Tonnin Seteli]

Nythän oli uus tutkimus että yleensä ovat myös huijareita

Hyvä nosto. Josko saisi tähän sen oletettavasti iltalehden klikkiotsikon myös.

 

[namlepo]

No ehkä tutkimus oli voimakkaasti sanottu. Kolumni | Kärsitkö huijarisyndoomasta? Ehkä olet vain epäpätevä: Kolumni | Kärsitkö huijarisyndoomasta? Ehkä olet vain epäpätevä

 

[Tonnin Seteli]

Ihan asiallinen mielipidekirjoitus. Nykyaikaisen työelämän vaatimukset ja olosuhteet useinkin ovat sellaisia, että työntekijä pelaa bullshit-bingoa tai tekee jopa ns. hevonpaskatyötä. Kyllähän siinä helposti tulee samoja fiiliksiä joita aikanaan kuvailtiin huijarisyndroomaksi, mutta johtuu siitä että työ on oikeasti turhaa eikä oma osaaminen välttämättä ainakaan tuota tulosta vaikka sitä olisi.

Alunperin koko konseptin käytössä on ollut hyvin ärsyttävää se räyhäfeministinen pohjavire, jolla sitä on ajettu. On luotu narratiivia, jonka mukaan naiset kokevat tekevänsä suojatyötä vaikka eivät tee, ja nimenomaan naiset. Tämä on siis eri juttu kuin se, mitä moni kokee pronomineistaan ja kromosomeistaan huolimatta ammatillisen ylpeytensä nakertajana. Kyllä minäkin olen säännöllisesti kokenut, etten tiedä tarpeeksi tai etten ole mikään mestari ja että joku jossain varmaan huomaa etten oikeasti osaa, silloinkin kun tulokset ovat erinomaisia ja palaute ylistävää. Tarkoitan nyt nimenomaan ilmiön ympärille syntynyttä valittamiskulttuuria.

 

[julmuri]

Huijarisyndrooma on suora seuraus siitä, että korkeakouluissa opetetaan yliteoreettista soopaa, joka ei vastaa kunnolla työelämän tarpeita, sekä siitä, että töissä vastavalmistuneen uuden työntekijän odotetaan kuitenkin osaavan jo kaiken, joten kunnollista työhönohjausta ei anneta.

 

[GGoljatti]

Tehdasympäristössä tuohon ei oikein ole varaa. Jos joku uusi päällikkö tulee töihin niin varmaan eka neuvo on että älä nyt koske mihinkään.

 

[Tommy Goldfish]

Huijarisyndrooma on suora seuraus siitä, että korkeakouluissa opetetaan yliteoreettista soopaa, joka ei vastaa kunnolla työelämän tarpeita, sekä siitä, että töissä vastavalmistuneen uuden työntekijän odotetaan kuitenkin osaavan jo kaiken, joten kunnollista työhönohjausta ei anneta.

Mites tämä teoria pätee vaikka ruuanlaitossa kyseisestä syndroomasta kärsivälle? Tai auton ratissa samalle vaivalle?

Tarkoitan sanoa että selityksesi ei osu, vaan on mutuilua, joka on tarkoituksellisesti väännetty tukemaan jotain omaa ajatusmallia.

Olen samaa mieltä että työhönohjaus on monessa paikkaa heikkoa, muttei sekään aiheuta huijarisyndroomaa. Korkeakoulun "yliteoreettinen soopa" ei korreloi mitenkään.

 

[David ":DA" Imodium]

Kyllä kärsin juuri tästä syndroomasta. Pelkään, että muut näkevät bluffin läpi, vaikka tiedän ettei samoihin töihin ole ketään parempaa tarjolla. Kun osaamisellaan saa kahden viikon työt tehtyä vartissa niin tällainen harha on siinäkin mielessä vaarallinen, että sitä haluaisi kovasti kertoa muillekin miten se on mahdollista. Palkintona on kuitenkin lisää duunia joten vaivautumisen todennäköisyys on vain moraalista kiinni.

 

[yero]

Myyntikonsultit on kaikista parhaita. Rakastavat powerpointteja ja turhaa myyntislangia. Kerran Jetro Rosted oli puhumassa jossain myyntitapahtumassa eikä se ollu ees ottanut selvää mitä me myydään.

Sit jotkut ajattelee että no se on hei Rosted et se on tommonen. Oman kokemuksen mukaan oli ihan yhtä hyödyllinen myyntikoulutus kuin mikä tahansa muukin, eli ei hyödyllinen.

Sä olet ymmärtänyt Rostedin homman ihan väärin. Sen homma on olla julkkis, joka vetää väkeä paikalle. Tapahtumien on tarkoitus olla viihdettä, jos haluat oppia myyntiä, niin lue oppikirjoja. Ne on sitä varten.

Vrt. Obama Nordic Business Forumissa. Sen paskempaa esitystä ei Suomessa ole nähty (ei pitänyt edes puhetta, oli joku haastattelu missä nollasisältö).

 

[Tatuks]

Sä olet ymmärtänyt Rostedin homman ihan väärin. Sen homma on olla julkkis, joka vetää väkeä paikalle. Tapahtumien on tarkoitus olla viihdettä, jos haluat oppia myyntiä, niin lue oppikirjoja. Ne on sitä varten.

Vrt. Obama Nordic Business Forumissa. Sen paskempaa esitystä ei Suomessa ole nähty (ei pitänyt edes puhetta, oli joku haastattelu missä nollasisältö).

Jäi mainitsematta että oli firman sisäinen tapahtuma.

Jos joku maksais mulle että meen parantamaan heidän tehokkuutta tai kertomaan uusia oppeja myyntiin, niin käyttäisin itse sen 10 minuuttia että katsoisin asiakkaan perustiedot läpi.

Tietenkin jos nyt haluaa olla pelkästään motivaatiopuhuja, niin saahan sitä olla, aika harvoin kuitenkaan moisesta on mitään hyötyä.