Helppo elämä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Sipi^
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
19.11.2016
Viestejä
46
Onko täällä porukkaa joka olisi vapauttanut itsensä oravanpyörästä?

Olen menestynyt työelämässä hyvin ja saavuttanut oikeastaan kaiken mitä olen halunnut. Olen työskennellyt kivoissa ja haastavissa työtehtävissä, saavuttanut korkeita positiota. Olen nauttinut kaikesta kokemastani.

Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan vapaudesta - tehdä töitä silloin kun huvittaa ja nauttia enemmän vapaa-ajasta. Onko murolaiset pystyneet rakentamaan jotain tällaisia kuvioita?

Lähinnä mietin että jos pystyisi rakentamaan jonkun pienellä vaivalla pyörivän busineksen, joka tuottaa tarpeeksi että sillä elää. Esimerkiksi tämän Allflics tyypin tapaan: Netflixiä, jalkapalloa ja tunti töitä päivässä – hulluuden tutkija vaihtoi työnsä verkkosivun ylläpitämiseen
 
Melkein lähtisin siitä, että etsii duunin, jossa viihtyy ja jossa käy mukavia tyyppejä. Helpompaa kuin tehdä jotain niin kannattavaa ja innovatiivista, että pienellä määrällä työtä pääsee vapaaherraksi.

Ja sitten voi iskeä se fakta, että kaikelle sille ajalle voi olla vaikea keksiä mielekästä tekemistä ja iskee se tunne, että aika valuu hukkaan. Pahimmillaan alkaa ottamaan olutta joka ilta kun eihän huomenna ole aamulla mitään tärkeää. Mistäs löydät kavereitakaan, joiden kanssa loputonta vapaa-aikaa viettää? Perhe tietty voi täyttää aika hyvin kalenterin jos haluaa itse omin kätösin kasvattaa jälikasvunsa vaikkapa.
 
Melkein lähtisin siitä, että etsii duunin, jossa viihtyy ja jossa käy mukavia tyyppejä. Helpompaa kuin tehdä jotain niin kannattavaa ja innovatiivista, että pienellä määrällä työtä pääsee vapaaherraksi.

Ja sitten voi iskeä se fakta, että kaikelle sille ajalle voi olla vaikea keksiä mielekästä tekemistä ja iskee se tunne, että aika valuu hukkaan. Pahimmillaan alkaa ottamaan olutta joka ilta kun eihän huomenna ole aamulla mitään tärkeää. Mistäs löydät kavereitakaan, joiden kanssa loputonta vapaa-aikaa viettää? Perhe tietty voi täyttää aika hyvin kalenterin jos haluaa itse omin kätösin kasvattaa jälikasvunsa vaikkapa.

Juju on siinä että mulla on vaikka kuinka paljon tekemistä, jos olisi aikaa. Toki varmaan ne ideat loppuu jossain vaiheessa ja tylsyys iskee.

Nautin työstäni, mutta haluaisin tehdä sitä vähemmän. Pitäisi varmaan koittaa hankkia alennus, niin että voisi tehdä osa-aikaisesti tms.
 
Mulla luki tessissä, että jos palkan laskuun löytyy perusteet tule potkut.
 
Juju on siinä että mulla on vaikka kuinka paljon tekemistä, jos olisi aikaa. Toki varmaan ne ideat loppuu jossain vaiheessa ja tylsyys iskee.

Nautin työstäni, mutta haluaisin tehdä sitä vähemmän. Pitäisi varmaan koittaa hankkia alennus, niin että voisi tehdä osa-aikaisesti tms.

No eipä siinä mitään, työn luonteen mahdollistaessa joku 4-päiväinen viikko voisi olla hyvä alku? Meinaan vaan, että monella menisi varmaan pitkälti ruudun edessä istumiseksi, pelaamiseksi tai sen ihmettelemiseksi, että nyt vois olla skimbaamassa jatkuvasti niin kukas sinne vois lähteä seuraksi.
 
Jos olisi helppo keksiä joku idea ja laittaa firma pystyyn jossa tienaisi riittävästi tunnin työllä/päivä niin kaikki tekisivät niin. Jos perustaa oman firman niin käytännössä varmaankin työmäärä tuplaantuu palkkatyöhön nähden taikka sitten firmalla ei mene hyvin. Joten en usko että yrittäminen nyt ainakaan on mikään tie helppoon elämään, ainakaan nopealla aikataululla. Toki jos alkuun tekee vuosia kovaa työtä ja firma menestyy niin sitten sen voi ehkä jättää muiden hoitoon ja nauttia vaan rahoista.

Toki jos on riittävästi pätäkkää niin ehkä sijoittamalla pääsisi tilanteeseen että töissä ei tarvitse käydä. Noin muuten varmaan joku 4 päiväinen viikko voisi olla hyvä tapa saada vapaa aikaa. Tosin riippuen töistä, itselläni tuo tarkoittaisi lähinnä sitä että pitäisi tehdä 5 päivän työt neljässä päivässä iltoja myöden joten ihan turhaa.
 
Jos olisi helppo keksiä joku idea ja laittaa firma pystyyn jossa tienaisi riittävästi tunnin työllä/päivä niin kaikki tekisivät niin. Jos perustaa oman firman niin käytännössä varmaankin työmäärä tuplaantuu palkkatyöhön nähden taikka sitten firmalla ei mene hyvin.

Suomessa verotetaan yrityksiä niin ankarasti, että aina on painettava täyttä vauhtia oli liikeidea mikä tahansa.
 
Aina sillointällöin näkee näitä helppo elämä/irti oravanpyörästä juttuja. Normi palkansaaja, asuntovelkaa sekä farmariauto ja 1,5 lasta, ei onnistu. Sinkku, Helsingin lähiössä, työtön, ei onnistu. Nainen keskisuomesta, elättää itsensä paskaduunissa, ei onnistu. Nuori perhe ilman lapsia, ei onnistu. Ruokaa ja rahaa pitää saada.

Toisin varmaan hopea-, tai jopa kultalusikka perseessä syntyneet, hyvä ura ja lompsa pullottaa niin, ettei tiedä mitä niillä viissatasilla teksisi. Ostaisi ehkä tuoksukynttilän, ei se voi enempää maksaa. Tai jos maksaa, niin iskältä saa lisää.

Oravanpyörästä pudottautuminen ei ole vaihtoehto tai valinta suurimmalle osalle ihmisistä.

- -
 
Viimeksi muokattu:
Olen matikanope yläkoulussa. Oppitunteja n.22 viikossa ja loput työt teen milloin huvittaa. Kokonaisuudessaan väittäisin aktiivista työtä tekeväni noin 30h viikossa, mutta toki kaikenlaista tuntisuunnittelua pyörii päässä muulloinkin. Töissä on kivaa, kollegat ovat mukavia, palkka on riittävä ja vapaa-aikaa paljon.

En koe olevani oravanpyörässä vaikka asuntolainaa makselenkin vielä pitkään.

Osansa tähän toki tuo vielä se, että tämän lukuvuoden (ja yhden aikaisemman muutama vuosi sitten) olen ollut hoitovapaalla, eli koti-isänä.
 
Helpottaa varmasti ainakin normaalia ihmistä että hyväksyy vain sen karun faktan että sitä työtä pitää tehdä ja siinä vähän hikoilla se 8h päivässä että saa sitä voita leivän päälle. Näin on aina ollut ja tulee varmasti vielä pitkään olemaan. Tuon kun hyväksyy niin sitä voi sen jälkeen miettiä että mikäs se sellainen työ olisi mikä ei vituttaisi kuin pientä oravaa siinä pyörässä. Ihan varmasti se elämä on paskaa ja kaikki ahdistaa jos joudut surkuttelemaan omaa paikkaasi maailmassa ja vihaat sitä työtä mitä teet. Valitus on ihan täysin turhaa jos ei tee jotain sen eteen että asiat muuttuisivat, sillon sitä vasta typerä onkin. Ärsyttää joissain ihmisissä sellainen "kyl mä muuten voisin mutkun..." "en mä viitti koska..."-asenne, itteä niskasta kiinni vaan ja vähän koitetaan ryhdistäytyä.

Tämä ei siis ollut sinulle vastauksena @Sipi^ , vaan purin vähän omia tuntoja yleisesti näitä ihmisiä kohtaan jotka valittavat ja haaveilevat mutta eivät asioille mitään tee.
 
Itselläni on ainakin hyvä työ, jossa on haasteita muttei mitään stressaavaa ja mahtavat työkaverit. Saa tehdä etänä, jota käytän viikossa 2-3 päivän verran. Tämän lisäksi lenkkeily, saleilu, dronen lennätys, pumpum-pelit konsoleilla ja PC:llä. Vapaa-aika menee muuten muksun kanssa ja en kyllä koe olevani oravanpyörässä. Asuntolainaa on, mutta sen nyt maksaa vaikka työttömänä koska puskuria on parille vuodelle. Ei ole autovelkaa, ei venevelkaa, ei luottokorttivelkaa tai mitään muutakaan. Kaksi koulutettua ihmistä ja yksi lapsi sekä järki kulutuksessa on pitänyt huolen siitä, että kaikkea on ja rahaa jää aina yli joka palkasta.

Joo ei ajeta uusilla autoilla, muttei myöskään ole tarvetta. Käydään ulkomaissa 2-3 kertaa vuodessa + pidennetyt viikonloput aina silloin kun huvittaa Euroopassa. Tosin en kyllä juo alkoa enkä tupakoi, niin rahaa ei myöskään kulu tuohonkaan. Kuitenkin talo on uusi ja kaikki hilavitkuttimet löytyy mitä ikinä tarttee aina turhia Huen ledistrippejä myöden, joten hittoako tässä nyt mitään valittaa.

Tässä on tullut huomattua se, että moni polttaa ittensä loppuun ihan show-off tyylillä. Pakko olla pari uutta bemaria pihassa, vedetään luottokortit tapissa, et voidaan näyttää ja olla olevinaan. Mitä jos porukka ottais rennommin? Mitä jos ei käyttäisi luotta kaikkeen? Mitä jos vaan keskittyisi itseensä? Tää nykymeno vaan kannustaa kulutuksen maksimointiin ihan kaikessa, niin sehän sen oravanpyörän aiheuttaa. Siihen ei vaan ole pakko lähteä mukaan.
 
Tässä on tullut huomattua se, että moni polttaa ittensä loppuun ihan show-off tyylillä. Pakko olla pari uutta bemaria pihassa, vedetään luottokortit tapissa, et voidaan näyttää ja olla olevinaan. Mitä jos porukka ottais rennommin? Mitä jos ei käyttäisi luotta kaikkeen? Mitä jos vaan keskittyisi itseensä? Tää nykymeno vaan kannustaa kulutuksen maksimointiin ihan kaikessa, niin sehän sen oravanpyörän aiheuttaa. Siihen ei vaan ole pakko lähteä mukaan.
En oikein ymmärrä miten helkkarin vaikeaa se on monelle elää niin ettei tuhlaa enemmän kuin ansaitsee. Juuri tuo että ostetaan osamaksuilla telkkareita, luotolla etelänmatkoja ja muuta sellaista mihin ei välttämättä ole edes varaa. Pitää saada instagramiin ne lomakuvat hiekkarannalta koska Makella ja Sirpallakin sellaiset oli. Mitenhän hitossa ihmisten on mukavampi maksella luottokorttien älyttömiä korkoja sen sijaan että vaikka hetken eläisivät pienemmällä ja säästäisivät ne rahat matkaan. Ihan tälläinen perusasia kuin asioihin säästäminen on monen mielestä niin pirun vaikeaa kun kaikki pitää saada HETI. Sitten ollaankin persaukisia kun ne pienet mutta lukuisat kuukausierät vievät ison osan tilistä.
 
En oikein ymmärrä miten helkkarin vaikeaa se on monelle elää niin ettei tuhlaa enemmän kuin ansaitsee.

Mä olen tätä monesti miettinyt itse, enkä kyllä ole oikein ikinä ymmärtänyt. Jos kuukausittainen rahamäärä on X, niin mikä oikeasti pakottaa käyttämään X+5? Ja miksi täytyy ostaa uusin Suunto Spartan kahden kuukauden välein? Lähinnä tässä yhdistyy kaksi absurdia asiaa: ymmäretään että eletään yli varojen, itketään siitä jatkuvasti kahvipöydässä, vedetään heti iltana luotto tappiin ja katsotaan paljonko master cardilla on vielä tilaa, koska palkkaan on kaksi viikkoa. Mikä hitto saa aikuisen ihmisen käyttäytymään noin? Ihmekö, että tässä kasvaa sukupolvi joka ei ymmärrä rahan arvoa eikä työn merkitystä, koska kaikki pitäisi saada heti ja mitään ei voi odottaa.
 
Helppoon elämään tarvitaan paljon löysää rahaa. Onnistuu joko perimällä tai tarjoamalla palveluita tai tavaroita, mistä ihmiset on valmiita maksamaan. Ainakaan minulla ei riitä henkinen kapasiteetti tällä hetkellä mihinkään killeriin ideaan ja toteutukseen, joten perus raataminen jatkuu normaaliin tapaan. Syödä kun pitää ja lämmityskin on kiva juttu
 
Olen matikanope yläkoulussa. Oppitunteja n.22 viikossa ja loput työt teen milloin huvittaa. Kokonaisuudessaan väittäisin aktiivista työtä tekeväni noin 30h viikossa, mutta toki kaikenlaista tuntisuunnittelua pyörii päässä muulloinkin. Töissä on kivaa, kollegat ovat mukavia, palkka on riittävä ja vapaa-aikaa paljon.

En koe olevani oravanpyörässä vaikka asuntolainaa makselenkin vielä pitkään.

Osansa tähän toki tuo vielä se, että tämän lukuvuoden (ja yhden aikaisemman muutama vuosi sitten) olen ollut hoitovapaalla, eli koti-isänä.
No aika kaukana kyllä minkäänlaisesta oravanpyörästä, jos tekee n. 60% siitä työmäärästä, mitä keskimääräinen työssäolija tekee.



Lähetetty minun SM-N960F laitteesta Tapatalkilla
 
No aika kaukana kyllä minkäänlaisesta oravanpyörästä, jos tekee n. 60% siitä työmäärästä, mitä keskimääräinen työssäolija tekee.
Korjataan tuo 60% vähän ylöspäin 75 prosenttiin. Vai olenko niin vieraantunut keskimääräisen työssäolijan elämästä, että kuvittelen heidän viikkonsa todellista lyhyemmäksi?
 
Oravanpyörästä irrottautumista voi harjoitella nykyisin tosi kivasti tekemällä lapsia ja ottamalla vanhenpainvapaata & hoitovapaata. Yhteiskunta tukee hieman ja on koko ajan mielekästä tekemistäkin. Ja tauko loppuu sitten sopivasti kun rupeaa tekemään mieli takaisin oravanpyörään.

Jollei ikä tulisi vastaan, voisi noita pentuja valmistaa muutaman lisääkin niin voisi HV:illa lisääkin. Olisi pitänyt tajuta tämä kuvio hieman aikaisemmassa vaiheessa elämää.

Nimim. kohta yli vuoden yhteensä (pätkissä) kotia leikkinyt IT-alan-pikkupomo.


Tällaiset tauot tosin sitten syövät pääomia, joten se lopullinen oravanpyörästä irrottautuminen voi sitten viivästyä.
 
Korjataan tuo 60% vähän ylöspäin 75 prosenttiin. Vai olenko niin vieraantunut keskimääräisen työssäolijan elämästä, että kuvittelen heidän viikkonsa todellista lyhyemmäksi?
Laskin suurinpiirtein 1kk vuosiloma, 37.5h vs 3kk vuosiloma, 30h.

Lähetetty minun SM-N960F laitteesta Tapatalkilla
 
Olen matikanope yläkoulussa. Oppitunteja n.22 viikossa ja loput työt teen milloin huvittaa. Kokonaisuudessaan väittäisin aktiivista työtä tekeväni noin 30h viikossa, mutta toki kaikenlaista tuntisuunnittelua pyörii päässä muulloinkin. Töissä on kivaa, kollegat ovat mukavia, palkka on riittävä ja vapaa-aikaa paljon.

En koe olevani oravanpyörässä vaikka asuntolainaa makselenkin vielä pitkään.

Osansa tähän toki tuo vielä se, että tämän lukuvuoden (ja yhden aikaisemman muutama vuosi sitten) olen ollut hoitovapaalla, eli koti-isänä.

Olisi näemmä pitänyt lukea itsensä opettajaksi. Opettajalla on vielä se etu että töitä löytyy varmaan sitä helpommin mitä kauemmas kasvukekuksista on valmis muuttamaan.
 
Olisi näemmä pitänyt lukea itsensä opettajaksi. Opettajalla on vielä se etu että töitä löytyy varmaan sitä helpommin mitä kauemmas kasvukekuksista on valmis muuttamaan.
Riippuu alasta. Tai no todella kauas kun muuttaa, niin sitten. Mitä olen kuullut muilta aloilta kuin omaltani, niin esim, historianopettajista on ylitarjontaa. Samoin biologian ja maantiedon. Kielten tilanteesta en yhtään tiedä. Matikanopettajia en tunne yhtäkään, joka olisi pidempään ollut työttömänä. Näin siis Turun seudulla. Pääkaupunkiseudulla tilanne on käsittääkseni vieläkin parempi ja sinne moni opiskelukaveri onkin päätynyt. Toki muuttovoittoalueella tarvitaan yhä enemmän opettajiakin.

Ihan metsästä saa paikan hyvinkin helposti. Muutama kaveri on lähtenyt "parin vuoden keikalle" Inariin tai Utsjoelle ja osa jäänyt sille tielleen.

Itse valitsin alani juurikin vapaa-aikaa miettien. Opintoja painotin tietotekniikan suuntaan ihan vain, jotta pidän sitäkin ovea auki, mutta valmistuttuani 09 ei oikein ollutkaan töitä tarjolla. Aina välillä käy kyllä mielessä, että voisihan fysiikan maisterille (sivuaineena matematiikka ja tietojenkäsittely) löytyä jotain kovempipalkkaistakin työtä, kuin tämä. Siinä vaan sitten menettää tätä vapaa-aikaa. Toisaalta, jos ottaa huomioon tuon 60% työmäärän, niin kyllähän tämä palkka aika kovalta siihen nähden tuntuu.
 
Vaikea kyllä uskoa, että edes auttavasti päteviä opettajia saisi houkuteltua kaitsemaan yläastelaisia ilman säädyllistä korvausta.

Ala-asteella tietysti sama tilanne, lukiossa varmaan jo vähän helpottaa.

Lomat ja työkuorma ovat luonnollisesti yhteydessä palkkaukseen, joten opettajien tapauksessa matalampaa palkkaa kompensoivat erinomaiset lomaedut.
 
Riippuu alasta. Tai no todella kauas kun muuttaa, niin sitten. Mitä olen kuullut muilta aloilta kuin omaltani, niin esim, historianopettajista on ylitarjontaa. Samoin biologian ja maantiedon. Kielten tilanteesta en yhtään tiedä. Matikanopettajia en tunne yhtäkään, joka olisi pidempään ollut työttömänä. Näin siis Turun seudulla. Pääkaupunkiseudulla tilanne on käsittääkseni vieläkin parempi ja sinne moni opiskelukaveri onkin päätynyt. Toki muuttovoittoalueella tarvitaan yhä enemmän opettajiakin.

Ihan metsästä saa paikan hyvinkin helposti. Muutama kaveri on lähtenyt "parin vuoden keikalle" Inariin tai Utsjoelle ja osa jäänyt sille tielleen.

Itse valitsin alani juurikin vapaa-aikaa miettien. Opintoja painotin tietotekniikan suuntaan ihan vain, jotta pidän sitäkin ovea auki, mutta valmistuttuani 09 ei oikein ollutkaan töitä tarjolla. Aina välillä käy kyllä mielessä, että voisihan fysiikan maisterille (sivuaineena matematiikka ja tietojenkäsittely) löytyä jotain kovempipalkkaistakin työtä, kuin tämä. Siinä vaan sitten menettää tätä vapaa-aikaa. Toisaalta, jos ottaa huomioon tuon 60% työmäärän, niin kyllähän tämä palkka aika kovalta siihen nähden tuntuu.

Mitäs noihin hommiin vaaditaan? Joku pedagoginen paketti pitäisi kai olla tehtynä. Joskus miettinyt, että kumma jos ei DI:n papereillakin pystyisi lukion tasolla vielä opettamaan luonnontieteitä kun se oppimäärä piti olla jo pääsykokeissa omaksuttuna. Tosin varmaan pitäisi asiaosaamisen lisäksi osata opettaa, mikä varmaan korostuu mitä nuorempiin mennään. Lukion laajoista oppiaineista oma muistukuva oli, että aika luentomaista oli opiskelu.
 
Mitäs noihin hommiin vaaditaan? Joku pedagoginen paketti pitäisi kai olla tehtynä. Joskus miettinyt, että kumma jos ei DI:n papereillakin pystyisi lukion tasolla vielä opettamaan luonnontieteitä kun se oppimäärä piti olla jo pääsykokeissa omaksuttuna. Tosin varmaan pitäisi asiaosaamisen lisäksi osata opettaa, mikä varmaan korostuu mitä nuorempiin mennään. Lukion laajoista oppiaineista oma muistukuva oli, että aika luentomaista oli opiskelu.
Maisteriohjelman puolella opiskellessa riittää yhden aineen maisterinpaperit ja sivuaineista pitkä sellainen. Oliskos ne nykykielellä 60op sivuaineita sitten? Tuolla 60op paketilla saat siis tätä ainetta opettaa perus- ja toisella asteella. Lisäksi tarvitset aineenopettajan pedagogiset, jotka on myöskin sen 60op kasvatustieteitä ja opetusharjoittelua. Käytännössä vuoden paketti.

Dippainssejä muistan opetusharjoitteluvuodelta muutaman. En tiedä, miten heillä nuo opetettavan aineen paperit menevät, mutta kuvittelisin, että DI-alasta riippuen fysiikka, kemia ja varsinkin matikka onnistuu. Nämä todistukseen merkittävät opetettavan aineen kokonaisuudet ovat kunnallisella puolella merkittävä asia, koska kaikki pitää tehdä muodollisten pätevyyksien kautta.

Oma mielipiteeni opetusharjoittelusta ja kasvatustieteellisistä opinnoista on tosin, että vmp. Ne muutama harjoitustunti, mitä pidettiin eivät kouluttaneet yhtään paremmaksi opettajaksi. Kasvatustieteen teoria oli taas kirjallisuudeltaan erinäisten proffien nokittelua ilman kovinkaan vahvaa empiiristä pohjaa. Sinänsä läpihuutojuttu, jos osaa lukea. Vähän vaikeampaa, jos ei lue, mutta läpi meni silti. :)

Edit: Menee kyllä vahvasti offtopic nyt
 
mää opettajana sanomassa, että palkka riittää hyvin =D (toki jos jossain pohjoisessa, eikä missään kaupungissa, niin sit)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 843
Viestejä
4 548 917
Jäsenet
74 855
Uusin jäsen
Nåksuu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom