Erityisherkät

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja skirne
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
13.04.2018
Viestejä
674
Tämän dokkarin innoittama ketju:
- eli siis
Tiededokumentti: Erityisherkät
Joka viidennes sekä miehistä että naisista ovat erityisherkkiä

Moni ohjelmassa käsitellyistä ominaisuuksista osui omalle kohdalle, vaan näitä on hankala itsearvioida. Ennen tuota dokumenttia en moisesta termistä ollut kuullutkaan. Mieltääkö kukaan olevansa erityisherkkä? Joka viides teistä on sellainen, ainakin tuon dokumentin mukaan.
 
En katsonut dokumenttia, mutta itsekin olen erityisherkkä. Harmittaa, jos joku sanoo rumasti. Herkistyn myös TV-ohjelmissa usein, esim. Ensitreffit alttarilla.
 
Itkin kahtoessani elokuvaa. En silti ole mielestäni erityisherkkä. Ja en pidä jos joku sanoo rumasti. Sanon joskus itekii.
 
Ilmeisesti monilla ei ole oikein tietoa mikä on erityisherkkä..
 
Olen ymmärtänyt, että tuo on vain yhteennitova termi monille mm. älykkyyden, havainnointikyvyn, stressiherkkyyden, luovuuden, autismin ja autonomisen hermoston herkkyyden piirteille, eikä mikään genetiikan määräämä yksiselitteinen tila. Tai näin sen itse näen. Tunnistan piirteistä itsessäni aika paljon, mutta en koe sitä mitenkään epänormaaliksi. Joskus tuntuu siltä, että pää toimii korkeammilla taajuuksilla kuin ympärillä olevilla. Tunnetilojen, erityisesti negatiivisten kokemusten intensiteetti on sellainen aspekti mikä joskus häiritsee elämää. Muilta osin on siistiä kun parhaimmillaan saa lennellä lähes maanisessa tilassa ilman pelkoa kohtuullisuuden tajun hämärtymisestä tai manian jälkeisestä masennuksesta.
 
Nämä on taas näitä nykyajan höpö höpö -muoti-ilmiöitä samaan tapaan kuin kaikki sähköallergiat ja väsymysoireyhtymät. Nämä kertovat vain siitä että ihmisten elämä on nykyään liian helppoa.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä on taas näitä nykyajan höpö höpö -muoti-ilmiöitä samaan tapaan kuin kaikki sähköallergiat ja väsymysoireyhtymät. Nämä kertovat vain siitä että ihmisten elämä on nykyään liian helppoa.
Ensinnäkään krooninen uupumus ei ole höpöjuttu kuten sähkötauti, joka taas on huuhaata.

Toiseksi erityisherkkyys ei kuulu todellisten tai keksittyjen sairauksien kanssa lainkaan samaan aihepiiriin, sillä kysymys on vain ihmisten vaihtelevien ominaisuuksien ymmärtämisestä. On ihan todellinen ongelma, että suuri vähemmistö ihmisistä joutuu kärsimään jatkuvasti hyväjätkä-ekstroverttien tyhjäpäiden käyttäytymismallin ja elämäntavan pakottamisesta ainoana oikeana.

Siinä olet kyllä oikeassa, että uliulin suuri määrä johtuu pitkälti siitä, että elämä on liian helppoa. Monilla on mm. aikaa väheksyä ihmisten terveyshuolia foorumeilla ja muilla tavoin toteuttaa sairaita alistamis- ja kiusaamisviettejään vahingoittamiseen tähtäävän toiminnan kautta. Sinulla on pitkä historia samasta jankuttamisesta jo MuroBBS:n ajalta.
 
Viimeksi muokattu:
On ihan todellinen ongelma, että suuri vähemmistö ihmisistä joutuu kärsimään jatkuvasti hyväjätkä-ekstroverttien tyhjäpäiden käyttäytymismallin ja elämäntavan pakottamisesta ainoana oikeana.

Muihin kohtiisi en edes viitsi vastata, mutta olet oikeassa siinä että on olemassa introvertteja ja ekstrovertteja ihmisiä. Totuus on että introvertit pärjäävät elämässä aina ekstrovertteja huonommin. Introvertti voi pärjätä ainoastaan Suomessa, Kiinassa tai Japanissa, mutta ei missään muussa maassa. Australiassa introverttiutta pidettiin jonkinlaisena sairautena ja siellä oli mahdollista saada terapiaa siihen.
 
Ihan viisas päätös.

En nyt tuotakaan tarkoittanut, ja aika pahasti meni ohi. Suuri osa introverteistä pärjää oikein hyvin, vaikka vuorovaikutussäännöt ovat enimmäkseen ekstroverttien sanelemia. Tämä mainittu erityisherkkyys - joka on yleensä introverttien vaikkakaan ei useimpien introverttien ominaisuus - taas haittaa pärjäämistä aggressiivisen tyhjänpuhumisen viestintäkulttuurissa. Osasta näistä yksilöistä saattaa lopulta tulla ujoja silmätikuksi joutuessaan vaikka eivät sitä aluksi olisikaan.
 
En nyt tuotakaan tarkoittanut, ja aika pahasti meni ohi. Suuri osa introverteistä pärjää oikein hyvin, vaikka vuorovaikutussäännöt ovat enimmäkseen ekstroverttien sanelemia. Tämä mainittu erityisherkkyys - joka on yleensä introverttien vaikkakaan ei useimpien introverttien ominaisuus - taas haittaa pärjäämistä aggressiivisen tyhjänpuhumisen viestintäkulttuurissa. Osasta näistä yksilöistä saattaa lopulta tulla ujoja silmätikuksi joutuessaan vaikka eivät sitä aluksi olisikaan.

En tunne itseäni erityisherkäksi, ja pahoittelut offtopicista, mutta itseä vituttaa muut ihmiset vaikka työelämässä. Puhutaan asiat palaverissa maanantaina, kerrataan keskiviikkona ja perjantaina. Silti joutuu toistelemaan taas seuraavana maanantaina samat asiat, mitä oli ainakin pari kertaa käyty läpi edellisellä viikolla.

En väitä, että olisi hyvä muisti, mutta tyhjänpuhumisen lahjaa ei näköjään ainakaan ole. Olen tavallaan hieman sisäänpäin vetäytyvä, muiden ihmisten tavat tai käytännöt tehdä asioita on joskus vaikeita itselle. Ymmärrän, että joku tekee asian x tavalla y, mutta itse teen sen tavalla z. Se tuntuu häiritsevän monia, vaikka lopputulos on yhtä nopea, samanlainen tai parempi ja tehokkaampi. En vain osaa perustella järkevästi(?) miksi teen niin.

Tulen toki hyvin toimeen tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Tosin olen kuulemma helvetin varautunut ja epäilevä, ennenkuin oikeasti tutustun tai tunnen ihmisen paremmin. Usein se tulkitaan vittumaisuudeksi tai outoudeksi, mutta minusta se on normaalia. Jonkunverran on tullut maileja mittariin, niin ei viitsi tuhlata aikaa kaikenmaailman oman elämän loveislandsuomi hermanneihin.

Se tonnin seteli ilme tulkitaan usein ehkä väärin; kiinnostaa, mutta menisitkö asiaan, ja kerro pointti kolmella sanalla. Ja sitten toisaalta oikein; mene helevettiin tiedän mitä teen, runkkari.

Ehkä nuo mitä sanotaan ihmisiksi, ei osaa lukea minua. Tai minä niitä. Tää on vaikeeta.

:confused:
 
On ihan todellinen ongelma, että suuri vähemmistö ihmisistä joutuu kärsimään jatkuvasti hyväjätkä-ekstroverttien tyhjäpäiden käyttäytymismallin ja elämäntavan pakottamisesta ainoana oikeana.

No jaa. Kyllä minäkin miellän kaikki tälläiset "erityisherkkyys-lumihiutaleet" aika nykyajan ilmiöksi. Eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä sitten taas niiden ekstroverttien kanssa. Olen itse ihan satavarmasti introvertti, viihdyn omissa oloissani, en juurikaan kaipaa ihmissuhteita (vaimoa lukuunottamatta) ja pidän muutenkin suurinta osaa ihmisistä etenkin nykypäivänä ihan oikeasti helvetin tyhminä. En halua viettää tyhmien ihmisten kanssa aikaa, sillä se on minulle kuluttavaa ja raskasta. Mielummin olen ihan omissa oloissani ja nautin oman itseni seurasta. Tästä huolimatta en tunnista itsessäni mitään "erityisherkkyyden" piirteitä, en vaadi yhteiskunnalta mitään erilaista huomiota enkä muutenkaan kaipaa yhtään mitään. Minulla on kaikki varsin hyvin juuri näin. Mutta miettikääpä vaikka noita köyhempiä maita Aasiassa tai Afrikassa - onkohan siellä paljon "erityisherkkiä"? Jos tämä on ihan oikea tauti, oikea sairaus, niin luulisi tuollakin niitä riittävän kun ihmisiäkin on aivan helvetisti enemmän kuin täällä. Toiselta se on kuitenkin vaikuttanut, siellä ihmiset tulevat keskenään toimeen, pärjäävät vähällä eivätkä lähtökohtaisesti valita juuri mistään. Täällä meidän hyvinvointi-Suomessa sitten taas valitetaan aivan kaikesta ja löytyy näitä erityisherkkiä lumihiutaleita, joita pitäisi sitten oikein erityistavoin kohdella ettei vaan mene tunteisiin.


Totuus on että introvertit pärjäävät elämässä aina ekstrovertteja huonommin.

Tämähän on ihan täyttä paskapuhetta ja suoraa yleistämistä. Tiesitkö, että esimerkiksi Bill Gates, Mark Zuckerberg, Albert Einstein, Steven Spielberg, Isaac Newton yms pikkunimet ovat/olivat introverttejä? Tällöin voidaan siis aivan varmasti todeta, että ei todellakaan aina introvertit pärjää ekstroverttejä huonommin. Vai väitätkö, että se amiksen autolinjalla oleva bensalenkkari, joka hengailee aina kavereiden kanssa ostarilla ja käy aktiivisesti yöelämässä "sosialisoitumassa" olisi pärjännyt elämässään jotenkin paremmin kuin esimerkiksi nuo mainitsemani henkilöt? Aivan, silloin ei voi sanoa, että näin olisi aina.
 
Eihän ne afrikkalaiset pärjää. Toisiaan tappavat ja lopun ajasta ovat nälissään.
 
Lumihiutaleet ja erityisherkät on ihan eri asioita. Ehkä jopa toistensa vastakohtia. Lumihiutaleille ei mene mikään logiikka tai signaali perille vaikka vitsasta vääntäisi. Erityisherkkä taas tunnistaa asian jo elekielestä.

Tässä nyt ilmeisesti moni käsittää sanan herkkä ikään kuin helposti loukkaantuvana. Siitä ei ole ollenkaan kyse. Ap korjatkoon jos olen väärässä.
 
Lumihiutaleet ja erityisherkät on ihan eri asioita. Ehkä jopa toistensa vastakohtia. Lumihiutaleille ei mene mikään logiikka tai signaali perille vaikka vitsasta vääntäisi. Erityisherkkä taas tunnistaa asian jo elekielestä.

Myönnän ihan suoraan, että en todellakaan tiedä tarkalleen miten määritellään "erityisherkkä". Tarkoitukseni ei kuitenkaan todellakaan ollut väittää, että lumihiutale ja erityisherkkä olisivat samoja asioita tai toistensa synonyymeja. Ne molemmat vain ovat mielestäni nykyajan ilmiöitä - ja varmasti nykymaailmassa meillä on myös heitä, jotka ovat molempia.

Lumihiutaleen näen itse sellaisena, että hän haluaa olla erilainen ja hän on erityinen. Sanoihan hänelle jo äiti pienenä, että sinusta voi tulla mitä tahansa. Lumihiutale haluaa erottua massasta ja tekee sen keinolla millä hyvänsä. Lumihiutaleet kaipaavat ympärilleen "komppaajia", jotka kertovat kuinka erityinen henkilö on kyseessä ja kuinka rohkea tämä on tehdessään sitä tai tätä. Lumihiutale voi olla esimerkiksi rohkea transsukupuolinen, naama täynnä lävistyksiä oleva kampaaja, naamatatuointien kannattaja tai vaikkapa ylipainoinen feministi. Lumihiutale kuitenkin kuvittelee olevansa vähintään lähes ainoa laatuaan, sillä kukaan ei ole täysin samanlainen kuin hän. Hänellä on mielipiteitä. Hän on uniikki.

Erityisherkkä onkin sitten se tuntemattomampi aihe, mutta en suinkaan kuvittele herkän tarkoittavan automaattisesti loukkaantuvaa. Itselleni tulee erityisherkkyydestä mieleen jotkut ääniyliherkät, tunneyliherkät yms ihmiset. Siis sellaiset, jotka eivät kestä esimerkiksi julkisessa kulkuvälineessä sitä "kauheaa mekkalaa" mikä siellä vallitsee. Tai sellaiset, jotka pillahtavat itkuun kun kumppani kritisoi ihan mitä tahansa toimintaa. En tiedä ollenkaan onko tämä oikea määritelmä, mutta sellainen kuva minulla nyt kuitenkin on.

Ja edelleen haluaisin kaikkien miettivän myös niitä köyhempiä maita esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa. Siellä on moninverroin enemmän ihmisiä kuin meillä Suomessa. Eikö se ole vähän jännää, että silti Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa tuntuu näitä itsensä yliherkäksi mieltäviä ihmisiä olevan moninverroin enemmän kuin noissa köyhissä maissa? Siksi näen itse niin, että yliherkkyys on lumihiutaletta vastaava nykyajan ongelma, joka koskee lähinnä rikkaita länsimaita, joissa lapsesta asti juurrutaan kiinni älylaitteeseen ja totutaan siihen, että itsestä voi tulla ihan mitä tahansa ja sinä olet maailman napa.
 
Olet selvästikin käsittänyt koko ilmiön ja siitä käytävän keskustelun väärin. Ongelmahan on mm. siinä, etteivät ihmiset itsekään tiedä, mikä heitä vaivaa jos niin edes voi sanoa. Siinä, että normaaliälyisiä luullaan joskus tyhmiksi. Ehkä joskus myös siinä, että kohteliaita ja sosiaalisia ihmisiä luullaan töykeiksi tai aroiksi. Lainkaan ei ole kyse siitä, että nämä useinkin valittaisivat tai haluaisivat olla niin helvetin uniikkeja.

Lumihiutaleet eli itsekkäät ja liian ylpeät, usein juuri ne, joilla vähiten olisi aihetta ylpeyteen, myös suuttuvat kaikesta. Tämä on ihan erillinen ilmiö. Jos jotain, niin erityisherkkä saa ehkä keskivertoa todennäköisemmin kiusaajikseen lumihiutaleita.
 
Erityisherkkä onkin sitten se tuntemattomampi aihe, mutta en suinkaan kuvittele herkän tarkoittavan automaattisesti loukkaantuvaa. Itselleni tulee erityisherkkyydestä mieleen jotkut ääniyliherkät, tunneyliherkät yms ihmiset. Siis sellaiset, jotka eivät kestä esimerkiksi julkisessa kulkuvälineessä sitä "kauheaa mekkalaa" mikä siellä vallitsee. Tai sellaiset, jotka pillahtavat itkuun kun kumppani kritisoi ihan mitä tahansa toimintaa. En tiedä ollenkaan onko tämä oikea määritelmä, mutta sellainen kuva minulla nyt kuitenkin on.

Tuon kaltaiseksi sen itsekkin oletan. Sellainen henkilöä ei ainakaan tietoisesti pyri diivamaisesti, tai muodikkaasti olemaan "herkkä".

Ja edelleen haluaisin kaikkien miettivän myös niitä köyhempiä maita esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa. Siellä on moninverroin enemmän ihmisiä kuin meillä Suomessa. Eikö se ole vähän jännää, että silti Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa tuntuu näitä itsensä yliherkäksi mieltäviä ihmisiä olevan moninverroin enemmän kuin noissa köyhissä maissa? Siksi näen itse niin, että yliherkkyys on lumihiutaletta vastaava nykyajan ongelma, joka koskee lähinnä rikkaita länsimaita, joissa lapsesta asti juurrutaan kiinni älylaitteeseen ja totutaan siihen, että itsestä voi tulla ihan mitä tahansa ja sinä olet maailman napa.

Taidettiin meilläkin pitkälle viime vuosisataa syvemmissä korvissa pistää kellariin tai järveen sellaiset lapset. Tilanne parani, kun psykologia, neurologia ja lääketiede korvasivat jumaluskot, sekä pääsivät kehittymään.
Enää marginaalinen osa ajattelee meillä, että vaikkapa joku neurologinen ilmiö olisi "jumalan rankaisu". Sitä vastoin kylläkin, että tahdonvoimalla voi lopettaa.
Näitä on varmaan muutama prosentti, sillä kymmenissäprosenteissa tuskin voisi liittää "erityis-"liitettä.

"Lumihiutaleet" sitä vastoin osoittavat vain omaan epävakaan persoonansa, ja hakevat huomiota itselleen. Tuohon auttaisi psykiatrille varaus. Kyseessä kun voi olla mahdollisesti jopa joku persoonallisuushäriö, joka voi vakavasti haitata sellaista henkilöä.
 
Jotenkin tuntuu kaikesta näistä kummallisista herkkyydeistä ja minun mielestä minä olen viideskymmenes sukupuoli, että minun maailmassa on oikeastaan kaikki hyvin, mutta jostain on pakko valittaa tai keksiä jotain helvetin outoa.
 
Minusta ei kyse ole siitä että joku haluaa erityiskohtelua. Lähinnä se, että kyetään ymmärtämään ympärillämme olevia ihmisiä. Ymmärtämällä muita ihmisiä toimimme tehokkaammin ja samalla yhteiskunta toimii tehokkaammin. Voi olla, et koko konsepti on pelkkää huuhaata - sitä ei tänä päivänä kyetä sanomaan. Mielenkiintoista kuitenkin et yritetään
 
Viimeksi muokattu:
Minusta ei kyse ole siitä että joku haluaa erityiskohtelua. Lähinnä se, että kyetään ymmärtämään ympärillämme olevia ihmisiä. Ymmärtämällä muita ihmisiä toimimimme tehokkaammin ja samalla yhteiskunta toimii tehokkaammin. Voi olla, et koko konsepti on pelkkää huuhaata - sitä ei tänä päivänä kyetä sanomaan. Mielenkiintoista kuitenkin et yritetään

Koko konsepti on pelkkää huuhaata voin sanoa. Kuten sanoit, ymmärretään muita ihmisiä. Kuitenkin meillä on toimiva yhteiskunta mikä toimii aika hyvin kaikkien uskontojen ja muiden temmellyksessä.
 
Mutta miettikääpä vaikka noita köyhempiä maita Aasiassa tai Afrikassa - onkohan siellä paljon "erityisherkkiä"? Jos tämä on ihan oikea tauti, oikea sairaus, niin luulisi tuollakin niitä riittävän kun ihmisiäkin on aivan helvetisti enemmän kuin täällä.

Tämä. Onko esimerkiksi Afrikassa tai jossain Brasilian ghettossa erityisherkkiä? kroonista väsymysoireyhtymää potevia? ahdistuneisuushäiröisiä? bipolaarisia? POTS-oireyhtymää potevia? Ei ole. Näillä on oikeasti parempaakin tekemistä kuin miettiä ovatko he vähän väsyneitä tai ahdistuneita. Kuten esimerkiksi hengissä säilyminen. Nämä "sairaudet"/ilmiöt ovat vain vihervasemmiston luomaa huuhaata.

Tämähän on ihan täyttä paskapuhetta ja suoraa yleistämistä. Tiesitkö, että esimerkiksi Bill Gates, Mark Zuckerberg, Albert Einstein, Steven Spielberg, Isaac Newton yms pikkunimet ovat/olivat introverttejä? Tällöin voidaan siis aivan varmasti todeta, että ei todellakaan aina introvertit pärjää ekstroverttejä huonommin. Vai väitätkö, että se amiksen autolinjalla oleva bensalenkkari, joka hengailee aina kavereiden kanssa ostarilla ja käy aktiivisesti yöelämässä "sosialisoitumassa" olisi pärjännyt elämässään jotenkin paremmin kuin esimerkiksi nuo mainitsemani henkilöt? Aivan, silloin ei voi sanoa, että näin olisi aina.

Introvertti voi pärjätä muutamilla aloilla. Koodari voi olla introvertti, mutta heti kun lähdetään markkinoimaan ja myymään tuotetta, introvertti ei pärjää.
 
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, köyhissä maissa esiintyy, kuten täälläkin esiintyi historiallisesti, myös mm. neurologisia poikkeamia, mielisairauksia, heikosti tunnettuja sairauksia, ei-patologisia erikoispiirteitä, luulosairautta ja etenkin ihan helvetisti sitä huuhaata. Miksi ihmeessä joku olettaa muuta?

Vakavampien juttujen osalta potilaat pärjäävät ja pärjäsivät paljon kehnomminkin kuin meillä sivistyksen parissa. He kyllä saattavat valittaa vähemmän joskus jopa siitä syystä, että ovat kuolleita.

Nämä sairaudet tai neurologiset poikkeamat eivät kuitenkaan kuulu henkilöiden enemmistöstä poikkeaviin käyttäytymismalleihin, mikä on etenkin ei-huuhaana tarkastellen kiintoisa aihe.

Introvertit muuten pärjäävät ja suorastaan menestyvät useinkin sosiaalisissa tehtävissä, vaikkapa myyntineuvottelijoina. Introversio ei tarkoita epäsosiaalisuutta tai kömpelöä viestintää.
 
Tämä. Onko esimerkiksi Afrikassa tai jossain Brasilian ghettossa erityisherkkiä? kroonista väsymysoireyhtymää potevia? ahdistuneisuushäiröisiä? bipolaarisia? POTS-oireyhtymää potevia? Ei ole. Näillä on oikeasti parempaakin tekemistä kuin miettiä ovatko he vähän väsyneitä tai ahdistuneita. Kuten esimerkiksi hengissä säilyminen. Nämä "sairaudet"/ilmiöt ovat vain vihervasemmiston luomaa huuhaata.



Introvertti voi pärjätä muutamilla aloilla. Koodari voi olla introvertti, mutta heti kun lähdetään markkinoimaan ja myymään tuotetta, introvertti ei pärjää.

Kannattaisi nyt ihan ensin tutustua siihen, mitä introversio ja ekstroversio ominaisuuksina ovat ennen kuin toistelet omia keksintöjäsi enempää.
 
Juuri näin. Toistetaan nyt ainakin se, että introvertti voi olla ja usein on paitsi älykäs, teoreettisesti etevä, syvällisesti asiaansa paneutunut ja harkitseva, myös sosiaalisesti kyvykäs ja miellyttävä ihminen. Tämä ei rajoitu pelkästään huippuyksilöihin, mutta heitä lienee helpointa käyttää esimerkkeinä ja onkin jo käytetty tässä ketjussa. Introvertti ei ole oletuksena tai edes usein aspergerihminen tai muuten sosiaalinen pökkelö tai erakko.
Itse asiassa edes lievä asperger-tapaus ei välttämättä ole esimerkiksi kolmissa kymmenissä yhtään vähempää kuin melko tai erittäin kykenevä sosiaalisesti, koska hänellä saattaa olla erittäin hyvä kyky oppia taitoja eri kautta kuin muilla. Tämä ei tosin enää liity aiheeseen kuin etäisesti, mutta vähän silti liittyy.

Sosiaalisissa ammateissa tai muissa päämäärissä, etenkin vaativina pidetyissä sellaisissa, ne sisäänpäin suuntautuvat kiinnostuksen kohteet ovat mahdollisesti jopa tärkeämpiä kuin ihmisten väliseen kommunikaatioon kohdistuva kova into. Hyvin harvassa hommassa pärjää pelkällä paskanpuhumisen, hammashymyn ja muun swägän kuorruttamalla leukojen louskuttamisella, vaan pitäisi sitä pelin alla olevaa substanssiakin hallita. Osaamisen pitää olla monialaista, ja introvertti ei välttämättä ole yhtään sen heikommilla kuin yhtä älykäs voimakkaasti ekstrovertti. Ei se estä tai hidasta menestyksekästä vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, että ei saa siitä itsessään jatkuvaa boostia vaan joutuu jopa latautumaan sen sijaan, että sossuaisi koko valveillaoloaikansa. On ihan selvästi eduksi, jos ei innostu lipevistä tyypeistä hillittömästi vaan tajuaa koko sosiaalisen pelin kavaluuden ja limaisuuden.

Itse aiheeseen liittyen pitää myös huomata, että nämä erityisherkät(mikä siis ei tarkoita tunteellisesti epävakaata, neitiä tai runopoikamaista yksilöä) eivät läheskään kaikki ole introvertteja. Vaikka ekstroverteillä ilmeisesti erityisherkkyydeksi katsottava tilanne on huomattavasti harvinaisempi, niin kääntäen erityisherkistä huomattavan kokoinen vähemmistö on ekstroverttejä, joita toki on suurempi osa ihmisistä.
 
Viimeksi muokattu:
Olisikohan mahdollista keskittää tämä ketju juuri erityisherkkyydelle, eikä niputtaa kaikkea mahdollista samaan?

Tässä nyt puhutaan yliherkkyyksistä, lumihiutaleista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.

Tämä. Onko esimerkiksi Afrikassa tai jossain Brasilian ghettossa erityisherkkiä? kroonista väsymysoireyhtymää potevia? ahdistuneisuushäiröisiä? bipolaarisia? POTS-oireyhtymää potevia? Ei ole.

Mistä ihmeestä voit tietää onko Afrikassa tai Brasilian ghettossa erityisherkkiä? Niin, et mistään. Tuskin ne edes itse tietävät olevansa, vaikka olisivatkin.

Kysehän ei ole mistään sairaudesta, vaan ainoastaan erilaisesta tavasta havainnoida ja analysoida ympäröivää maailmaa. Omasta mielestä tässä oli asia aika hyvin tiivistetty:

Olen ymmärtänyt, että tuo on vain yhteennitova termi monille mm. älykkyyden, havainnointikyvyn, stressiherkkyyden, luovuuden, autismin ja autonomisen hermoston herkkyyden piirteille, eikä mikään genetiikan määräämä yksiselitteinen tila. Tai näin sen itse näen. Tunnistan piirteistä itsessäni aika paljon, mutta en koe sitä mitenkään epänormaaliksi. Joskus tuntuu siltä, että pää toimii korkeammilla taajuuksilla kuin ympärillä olevilla. Tunnetilojen, erityisesti negatiivisten kokemusten intensiteetti on sellainen aspekti mikä joskus häiritsee elämää. Muilta osin on siistiä kun parhaimmillaan saa lennellä lähes maanisessa tilassa ilman pelkoa kohtuullisuuden tajun hämärtymisestä tai manian jälkeisestä masennuksesta.

Viimeistä lausetta lukuunottamatta voisin allekirjoittaa tämän täysin.

Dokkarissa jäi nyppimään nuo ”yliluonnolliset” jutut, jotka eivät mielestäni kuulu tähän aiheeseen. Esimerkiksi jos luulee tuntevansa kahdeksan miljoonan ihmisen tuntemukset, niin luultavasti korvien välissä on jotain vikaa.
 
Olisikohan mahdollista keskittää tämä ketju juuri erityisherkkyydelle, eikä niputtaa kaikkea mahdollista samaan? Tässä nyt puhutaan yliherkkyyksistä, lumihiutaleista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.
Vaikka sivuankin pääaiheeseen liittyviä muita käsitteitä, toivon ihan samaa. Lumihiutaleet ovat hyvin huomionhakuisia siinä missä erityisherkät ihmiset ovat kaikkea muuta. Lumihiutaleet ovat keskimäärin ekstrovertteja, kenties normaalia narsistisempia, impulssikontrolliltaan heikohkoja, älykkyydeltään luultavasti altaan matalammasta päästä ja heillä on suppea näkökulma. Tarvitseeko kertoa, että erityisherkkiin pätee pitkälti päinvastainen, ainakin ennen kuin heidät on hakattu mielisairaiksi.

Erityisherkkyydessä ei ole kysymys mistään sairaudesta tai muoti-ilmiöstä. Joka viides planeetan ihminen ei nyt ole oman paremmuutensa takia vinkumassa passiinsa erityisiä merkintöjä tai vessojen oviin sukupuolineutraaleja logoja. Lähinnä nämä ihmiset toivoisivat, että heihin kohdistuva alituinen henkinen pahoinpitely vähän rajoittuisi. Tästä aiheesta ei puhuta siitä lähtökohdasta kuin keksityissä ongelmissa puhutaan. Ei ole masinoituja vihakampanjoita, ei marsseja, ei idioottien massan tukea takana.

Mistä ihmeestä voit tietää onko Afrikassa tai Brasilian ghettossa erityisherkkiä? Niin, et mistään. Tuskin ne edes itse tietävät olevansa, vaikka olisivatkin.
Joo, tämähän oli ihme öyhötystä, joskin aika moneen kertaan täällä ja Murossa toisteltua. Totta ihmeessä ikävissä paikoissa esiintyy samoja ominaisuuksia ihmisillä, ja nämä yksilöt luultavasti keskimäärin kärsivät olosuhteisiin sopimattomien ominaisuuksiensa kanssa muita enemmän ikävästä ympäristöstä. Jos erityisherkkä stressaantuu sivistyneen yhteiskunnan poseeraajatyyppien mölinästä, niin eiköhän jatkuvan konkreettisen uhan luova suoranaisen rikollinen ympäristö ole yhtä helvettiä.

Osittain tähän pätee sama kuin väitteisiin siitä, että alkukantaisissa, kehittyvissä tai menneisyyden yhteisöissä ei esiintynyt ongelmaa X: Ei paljon esiintynyt, kun ongelmasta kärsivät melko pian kuolivat.
Kysehän ei ole mistään sairaudesta, vaan ainoastaan erilaisesta tavasta havainnoida ja analysoida ympäröivää maailmaa.
Juuri näin. Samahan pätee myös lieviin neurologisiin poikkeavuuksiin, jotka eivät lähtökohtaisesti ole sama juttu, mutta nämä joukot selvästikin ovat osin päällekkäiset.
 
Tästä huolimatta en tunnista itsessäni mitään "erityisherkkyyden" piirteitä, en vaadi yhteiskunnalta mitään erilaista huomiota enkä muutenkaan kaipaa yhtään mitään.
Nythän ei ole niin, että sankoin joukoin erityisherkät vaatisivat jotain erityisiä etuja yhteiskunnalta, toisin kuin monet muut päinvastaista edustavat ryhmät, jotka kaipaavat hirveästi huomiota.
Toiselta se on kuitenkin vaikuttanut, siellä ihmiset tulevat keskenään toimeen, pärjäävät vähällä eivätkä lähtökohtaisesti valita juuri mistään.
Ei. Afrikkalaisten romantisointi johtuu vain kaukaisuudesta. Siellä ei todellakaan mene hyvin. Jos siellä jotkut vetävät lonkkaa eivätkä viitsi tehdä töitä, ei se tarkoita että pärjäävät vähällä ja ovat tyytyväisiä. Se tarkoittaa, että ovat laiskoja, kenties tappelevat kovin ja kärsivät tästä.
Täällä meidän hyvinvointi-Suomessa sitten taas valitetaan aivan kaikesta ja löytyy näitä erityisherkkiä lumihiutaleita, joita pitäisi sitten oikein erityistavoin kohdella ettei vaan mene tunteisiin.
Joo, niitä on ihan helvetisti. Erityisherkät eivät kuulu näihin ihmisiin. Erityisherkät keskimäärin toivovat, että tyhjästä loukkaantujat pitäisivät turpansa kiinni.

Mistä sinulle tulikin mieleen, että erityisherkkyys tarkoittaisi jotain tuollaista? Siitä termistäkö? Se ei siis tarkoita, että olisi erityisen herkkä eli erityisen tunteellinen. Se ei myöskään tarkoita että olisi herkkä loukkaantumaan tai kiihottumaan poliittisesti tai edes kansanryhmää vastaan.
 
Tässä nyt puhutaan yliherkkyyksistä, lumihiutaleista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.

Kyllä nämä periaatteessa voidaan kaikki niputtaa yhteen ainakin sen perusteella, että nämä kaikki ovat korvien välissä ja silkkaa huomionhakuisuutta.

Kuten jo aiemmin totesin, ihmisten elämä sossumaissa on liian helppoa ja sen takia he keksivät höpö höpö -oireyhtymiä/ilmiöitä, joilla hakea huomiota ja oikeutta päästä veronmaksajien rahoilla purkamaan tunteitaan terapeutille.
 
....

Introvertti voi pärjätä muutamilla aloilla. Koodari voi olla introvertti, mutta heti kun lähdetään markkinoimaan ja myymään tuotetta, introvertti ei pärjää.

Siinä taas yksi sankari, joka ei tiedä edes mitä introvertti ekstrovertti tarkoittaa. Introvertti voi täysin hyvin olla erittäin sosiaalinen ja menestyvä myyjä, vaatii vain yksinoloa ladatakseen akkunsa, joka esim. tapahtuu siinä matkalla kun ajetaan asiakkaalle... Kannattaisi tulla tälle vuosituhannelle.
 
Kyllä nämä periaatteessa voidaan kaikki niputtaa yhteen ainakin sen perusteella, että nämä kaikki ovat korvien välissä ja silkkaa huomionhakuisuutta.

Kuten jo aiemmin totesin, ihmisten elämä sossumaissa on liian helppoa ja sen takia he keksivät höpö höpö -oireyhtymiä/ilmiöitä, joilla hakea huomiota ja oikeutta päästä veronmaksajien rahoilla purkamaan tunteitaan terapeutille.

Teoriasi kusee siinä kohtaa että erityisherkkä ei kaipaa terapiaa ja vielä vähemmän huomiota.
 
Siinä taas yksi sankari, joka ei tiedä edes mitä introvertti ekstrovertti tarkoittaa. Introvertti voi täysin hyvin olla erittäin sosiaalinen ja menestyvä myyjä, vaatii vain yksinoloa ladatakseen akkunsa, joka esim. tapahtuu siinä matkalla kun ajetaan asiakkaalle... Kannattaisi tulla tälle vuosituhannelle.

Tiedän kyllä. Miksi introvertti haluaisi myyjäksi, jos hän ei saa työstä energiaa vaan kokee sen "akkuja" kuluttavaksi? Olen toiminut aikanaan myyntiedustajana ja työpäivät olivat 12-16 tuntisia. Ei introvertti jaksa. Pysyn kannassani: introvertti pärjää vain harvoissa töissä. En palkkaisi introverttiä työhön, jossa pitää vähänkään olla ihmisten kanssa tekemisissä.
 
Jos se introvertti henkilö vaikka tykkää siitä työstä ja on siinä hyvä? Se, että tarvitsee yksinoloa jaksaakseen, ei ole mikään tavaton rampauttava vamma vaan aivan itsestäänselvä perusasia suurelle osalle ihmisistä.
 
Tiedän kyllä. Miksi introvertti haluaisi myyjäksi, jos hän ei saa työstä energiaa vaan kokee sen "akkuja" kuluttavaksi? Olen toiminut aikanaan myyntiedustajana ja työpäivät olivat 12-16 tuntisia. Ei introvertti jaksa. Pysyn kannassani: introvertti pärjää vain harvoissa töissä. En palkkaisi introverttiä työhön, jossa pitää vähänkään olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Ei se jana mikään on/off ole, toiset on ekstrompia ja toiset intrompia. Sun juttus kyllä vaikuttaa enemmän siltä, että sulla ei ole mitään käsitystä aiheesta.
 
Ihan helvetin kätevää kun voi vaan nakata luonteenpiirteitä, todellisia sairauksia ja ei-niin-todellisia sairauksia yhteen nippuun ja sanoa vain että ne on kaikki varmasti korvien välissä. Tietysti ilman vähäisintäkään googlettamista. Ja jotkut yhtä idiootit vielä tykkäävät. :facepalm:

Nykyaika on juuri tällaista. Mistään ei viitsitä ottaa selvää vaan kaikki perustuu mutu-tuntumaan. Trumpmainen ilmiö, eli kun joku asia ei miellytä tai siitä ei tiedä itse mitään, niin se on fake news ja huuhaata.

Niinhän sitä toisaalta sanotaan, että ne on kaikista kovaäänisimpiä ja kärkkäimpiä tuomaan esille mielipiteitänsä, jotka eivät käsitellystä asiasta mitään tiedä, ja joilla ei myöskään ole asiasta mitään kokemusta.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä olenko ns. "erityisherkkä" (typerä termi) vai onko jotkut aistini vaan normaalia virittyneempiä. Mutta esimerkiksi kovat äänet, voimakkaat tuoksut, dramaattiset nopeat tapahtumat jne. aiheuttaa todella rankkoja tuntemuksia. Nämä tuntemukset menevät kyllä usein hyvinkin nopeasti ohi. Myös kipukynnykseni on hyvin matala.

Mitä tulee intro-ekstoverttiuteen niin olen ehdottomasti introvertti mutta sitä ei kyllä ulkopuolinen välttämättä kovin helposti uskoisi sillä olen kuitenkin sosiaalisesti aika taitava. Täysin paskapuhetta etteikö introvertti voisi hoitaa työtehtäviä joissa täytyy olla sosiaalinen.
 
Siinä taas yksi sankari, joka ei tiedä edes mitä introvertti ekstrovertti tarkoittaa. Introvertti voi täysin hyvin olla erittäin sosiaalinen ja menestyvä myyjä, vaatii vain yksinoloa ladatakseen akkunsa, joka esim. tapahtuu siinä matkalla kun ajetaan asiakkaalle... Kannattaisi tulla tälle vuosituhannelle.

Aika hyvin tiivistetty, samaistun tähän. Intovertti as fuck - mutta sormennäpäytyksellä muutun sosiaaliseksi. Joskus jopa haen sosiaalista kontaktia, hetkinä kun en jaksa tehdä sitä mitä yleensä... Vaan mieluummin tutustun muihin paremmin. Joka on oikeasti ihan hyvästä. Asiakkaat, työkaverit jne..

Lievä ot ehkä, en siedä loisteputkia, kirkasta valaistusta, aurinkoa tms, tulee huono olo.
 
Mitä tulee tuohon introvertti-extrovertti asetelmaan niin mulla se vaihtelee tosi paljon asetelmasta kumpi puoli on dominoiva. Yleensä ajaudun mielelläni omilleni kun ihmisten kanssa yleensä on kuluttavaa olla. Nautin kuitenkin sellaisesta seurasta jossa ilmapiiri on älykäs, hyväksyvä, vilpitön ja jossain määrin myös rakastava (tämän olen oppinut vasta hiljattain). Silloin olen ehkä se ulospäin suuntautunein henkilö seurueessa. En oikein siksi osaa leimaantua kumpaankaan polaaripäähän vaikka molempia vahvasti ilmennän.

Osittain em. syystä projekteja johtaessa nappaan yleensä ne kaverit mukaan, jotka osoittavat eniten ihmisyyttä, vaikka cv:ssä olisi puutteita. Sellaista porukkaa voi johtaa tunteella ja saada paljon enemmän irti kuin kirjaoppineesta DI:stä, jolta sosiaalinen tilannetaju puuttuu. Näissä tilanteissa se erityisherkkyys havaita ympäristöä on aivan maaginen etu kun ryhmädynamiikka on tavallaan itsestään selvää eikä oikeastaan tarvii muuta muistaa kuin kuunnella ja innostua. Tiimi hoitaa homman aina maaliin ja sivussa muodostuu usein uusia ystävyyssuhteita.
 
Mitä tulee tuohon introvertti-extrovertti asetelmaan niin mulla se vaihtelee tosi paljon asetelmasta kumpi puoli on dominoiva. Yleensä ajaudun mielelläni omilleni kun ihmisten kanssa yleensä on kuluttavaa olla. Nautin kuitenkin sellaisesta seurasta jossa ilmapiiri on älykäs, hyväksyvä, vilpitön ja jossain määrin myös rakastava (tämän olen oppinut vasta hiljattain). Silloin olen ehkä se ulospäin suuntautunein henkilö seurueessa. En oikein siksi osaa leimaantua kumpaankaan polaaripäähän vaikka molempia vahvasti ilmennän.

...

Ambivertti mahdollisesti.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 846
Viestejä
4 548 982
Jäsenet
74 856
Uusin jäsen
Acceli

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom