Ja nykyään laitteita ei tehdä huollettavaksi vaan se hajoava osa laitetaan ensimmäisenä laitteeseen ja kaikki muu laitetaan ympärille joten joutuu purkamaan ihan älyttömästi että pääsee siihen risaan osaan käsiksi. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa kaverin imuri jonka virtakytkin (pienen pieni mikrokytkin) jonka vaihtamiseksi imurin joutuu purkamaan täysin atomeiksi että siihen pääsee käsiksi tai Sonyn minihifisetti jonka sulakkeen vaihtoon pitää purkaa käytännössä kaikki romut tupladekistä tunerin viisarin kautta kaikkiin piirilevyihin että sulakkeen pystyy vaihtamaan.
Minun mielestä purkaminen ja kasaaminen on ollut ennenkin todella hidasta. Kuvaputkitöllöt olivat toki helposti korjattavia, usein emolevyn telineestäkin löytyi valmiiksi huoltoasento. Mutta jo 90-luvun tietokoneen näytöt olivat varsin kimurantteja. Monta piirilevyä tinatun metalliaskin sisällä, ja huollon ajaksi se piti purkaa ja kasata ikäänkun sukan kääntäisi nurinperin. Kokemattomalta meni pari tuntia pelkästään siihen, että sai laitteen sellaiseen kuntoon, että jotain pystyi mittaamaan. Hyvin harvoin sulake paloi syyttä, jokin siellä piirilevyllä oli menossa vanhaksi.
Nykyisin robotti kasaa monimutkaisen laitteen nopeammin kuin korjaaja korjaa vanhan. Ammattivehkeistä taas löytyy huolto-ohjeet ja varaosaluettelot helposti, hinta voi olla moninkertainen, mutta kestää jatkuvaa käyttöä ja varaosia saa yli vuosikymmenen. Tietotekniikassa ja mediantoistossa tarpeet vaihtuvat sitä tahtia, että turha on suunnitella yli viiden vuoden takuuta.
Pintaliitoskomponentit eivät aina ole sen vaikeampia juotettavia kuin läpijuotettavatkaan, voi toki vaatia hieman apua näkemiseen, ja juottimessa tulee olla riittävä valikoima kärkiä. Tietyt komponenttien koteloinnit vaatii erikoistyökaluja, mutta monesti uutta rakentaessa löytyy vaihtoehtoinen komponentti, jossa on pinnejä vain piirin sivuilla.
Rakennussarjat ovat vallan hyviä aloittelijalle. Tämäkin harraste on välinelaji, eli mieluummin sijoittaa tonnin toimiviin työkaluihin, kuin koittaa rakentaa mittalaitteita halvalla itse. Itse aloitin opiskelemaan AVR-ohjelmointia: kuinka vilkutella ledejä, ohjata moottoria, tulostaa tietoa näytölle, ja muuta perushommaa. Homma seisahtui yli vuodeksi kun arvelin säästäväni ohjelmointilaitteessa, tekemällä rakennussarjasta. Väärin suunniteltu rakennussarja (Mikrobitti) ei sitten toiminutkaan, ja piti etsiä motivaatiota uudelleen vähän myöhemmin.
