Elämä valuu hukkaan

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
564
Sekin täytyy muistaa että työ vie sun arkipäivistä neljäsosan tai kolmasosan valveillaoloajasta. Noin ison osuuden kun käyttää johonkin niin siitä olisi pidemmän päällä hyvä saada irti jotain muutakin kuin muutaman euron.
Vai veisikö yleensä hiukan enemmän.. 8h on kolmasosa vuorokaudesta. Siihen työmatkat päälle. Puolet valveillaoloajasta?

Eniwei, tältä pohjalta on aika selvää, että perinteinen "töissä käydään sen takia, että vapaa-ajalla on varaa tehdä mitä haluaa" ei oikein toimi. Työ vie niin suuren osan elämästä, että sen on pakko olla edes siedettävää ja mieluummin jopa mukavaa. Eli samaa mieltä.
 
Liittynyt
10.07.2017
Viestejä
2 162
Jos on lapsia niin ei tarvitse kauaa miettiä millä sitä merkitystä saisi elämään. Niiden lasten kasvattaminen on jo itsessään tosi tärkeä homma. Toisekseen omat lapset on yksi tälläinen kohde, joita voit auttaa saavuttamaan heille merkityksellisen elämän. Pyrit mahdollistamaan, että lapsi voi harrastaa sellaisia asioita kun hän haluaa harrastaa ja sen että lapsella on mahdollisuus elää sellaista elämää kuin hän isona haluaa.
Oon aloittanut haalimaan heille rahaa, jotta heillä olisi helpompaa. Olenko materialisti ja paha isä?
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Tämä on aivan totta. Itse lopetin ryyppäämisen jo vuosia vuosia sitten. En voi ymmärtää miten jotkut kestää sitä krapulaa ja henkistä pahaa oloa mitä se juominen aiheuttaa. Minulle yhdenpäivän känni merkkas kahden kolmen päivän krapulaa joten laskin yks plus yks ja tulin lopputulekseen että on niin paljon helpompi vaan olla ottamatta ja siinä päätöksessä olen pysynyt. ikävuodet 17-25 tuli ryypiskeltyä viikonloput niinkuin monet sen ikäset ottaa. Tuolla Zerrod mainitsikin että hänen suurin saavutus on ollut se että on pysynyt raittiina, minä ainakin osaan arvostaa sitä alkoholi aiheuttaa niin paljon paskaa tässä maassa!
Se on taitolaji se sopivan määrän löytäminen, pitää tuntea oma kroppa. On myös laadun ja määrän ammattilaisia ja jotkut on molempia, joten olutharrastaja on myös laaja käsite. Kaikille ei tule häiritsevää krapulaa, jos ei tosissaan yritä.

Hyvän päätöksen olet tehnyt, jos tyyli on ollut väärä ja olet myös säästänyt rahaa aika reilusti vuosien aikana. Vitutukseen ei kannata myöskään juoda, kun se "mopo" keulii sitten aika herkästi ja olo on vielä huonompi. Kerran olen oikeasti melkein koko päivän juonut, kun tulin yövuorosta kunnon vitutuksen kanssa ja jääkaapissa oli aikamoinen setti hieman parempia olusia, iltapäivällä hain lisää ja illalla läksiin vielä baariin. Kävin neljässä baarissa illan aikana ja juomia meni jonkin verran, mutta viimeisessä paikassa havahduin, että milloin olen tänne tullut ja olutkin löytyy edestä, olen maksanut sen käteisellä ja täysin tiskiä vastapäätä olin, kävelin vielä kotiin ilman ongelmia. Vieläkin voi ihmetellä, että miten kännissä sitä oikein tuli oltua ja vielä jalat kantoi normaalisti, ei kannata kokeilla, se vain meni ohi! Korjaussarja on myös taitolaji, että ei mene virityssarjaksi, jos on noille tarvetta niin tarviiko sanoa...

Mielenkiintoisia tilanteita ja sattumuksia on ollut ihan riittävästi keskustan puolella, joillakin on myös tarve haastaa riitaa, tapella tai muuta hienoa, känniääliöitä ei vaan jaksa. En ole lopettanut juomista, mutta noita ääripäitä ei todellakaan kaipaa! Opiskelijat ei myöskään osaa juoda, kun aina joku laattaa, ei vissiin ole varaa ruokaan, mutta aina löytyy rahat juomiin, tai siltä se näyttää.

Jos menette joidenkin mukana jonnekin niin olkaa se kaikista selvä tai vähiten kännissä, löytäkää ajoissa se itsesuojeluvaisto ja juokaa juomia maun perusteella! Jos joudutte tilanteisiin niin yksin on vielä helppoa, jos ego ei estä pakenemista, joka on yleensä fiksuinta, mutta jos muita on mukana niin tilanne on monimutkaisempi, ajatuksen pitää toimia aina! Nyt se lyö tilanteessa, josta ei pääse pois, joten lyönkö kovalla etummaisella yläkoukulla, jota se ei oleta, mutta lyökö päänsä lattiaan tai pöytään ja näkyykö kaikki kamerassa, nuo oli omia ajatuksia kännissä, kun tilanne kävi ahtaaksi. Selvisin pienellä naarmulla ja hieman tuntui päässä, mutta suoria se ei voinut käyttää, olin jopa liian passiivinen, karkasin tilaisuuden tullen, että ei käy itselle tai hänelle huonosti.

Kokeilin Espoossa käydessä joskus paikallisen baarin nyrkkeilymasiinaa kännissä ja jäykällä kropalla, mutta yli 800 tuli etummaisella koukulla ilman kauheaa heijaria, kropasta se voima tulee, silloin alkoi pelottaa, jos se olisi mennyt jollekin perille, kun hieman väärä kulma niin laitteen katteet tärisi äänekkäästi ja seuraavana päivänä Helsingin messukeskuksessa krapulassa tuli kokeiltua uudestaan ja selvästi isompi jätkä ei meinannut saada parempaa lukemaa, kun ei tiennyt mitä oli tekemässä ja käytti vielä vauhtia.

En minäkään mikään nyrkkeilijä ole!
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
11 941
Mun mielestä juuri päinvastoin. Yksin betonikuutiossa ku naapurissa haukkuu koira ja yläkerrassa on kantapääkävelijä. Siinä sitten istut kuutiossa ja jos raitista ilmaa haluaa ni menee nauttimaan naapurin tupakankäryistä puolentoista neliön parvekkeelle. Aamulla töihin ja iltapäivästä taas istumaan betonikuutioon. Leffojakin voit kattoa kymmeneen asti koska sen jälkeen tuleekin sitten hiljaisuus.

Ei vittu, mä olisin hajonnu tossa lopullisesti jos en olis päässy muuttamaan.
Itse ainakin kuolisin maaseudulla tylsyyteen ja arkisten asioiden vaikeuteen.

Lumityöt? Ei ikinä. Nurmikon leikkuu? Ei koskaan. Talon maalaus? Ei kertaakaan elämässä.
 
Liittynyt
29.12.2017
Viestejä
728
Itselläni ei kauheasti ole jaksamisen, työnteon mielekkyyden tai arjen kestämisen kanssa ongelmia. Mutta kun näitäkin asioita on joskus joutunut mielessään pyörittelemään, niin seuraaviin vastauksiin ja keinoihin olen päätynyt.

1. Tykkään odottaa asioita. Vaikkapa viikonlopun laskureissua, tai sovittua tapaamista kaverin kanssa. Se että on jotain itselle mielekästä tekemistä tulossa, niin töissä jaksaa seistä vaikka päällään pari päivää.

2. Harrastukset. Harrasta sitä mitä itse haluat. Itse tykkään lajeista joita voin harrastaa milloin itse haluan ja melkein kotiovelta lähtien. Kesällä maastopyöräilen. Talvella lasken lumilaudalla. Lihaskuntoa pidän yllä kiipeilemällä ja välillä kuntosalilla.

3. Oma aika.
Välillä hyvä ottaa sitä omaa aikaa. Jos ei muuta, niin vaikka 20min lukea rauhassa jossain välissä.

4. Alkoholin käyttöni on aikas minimissä. Tykkään toki maistella silloin tällöin muutaman oluen tai viiniä, mutta kunnon kännit jätän nykyisin väliin. Syynä tähän ihan vain se että inhoan olla krapulassa. Menee päivä tai pari ihan hukkaan krapulassa maatessa ja maanantaina ei ahdista mennä töihin ahdistumaan lisää.

Tässä pieni raapaisu millä itse selviän arjen puuduttavuudesta. Puhelimella en jaksa enempää kirjoitella.

Edit. Kirjoittelin yhden kohdan lisää.
Kyllä sä tuosta vielä kyynistyt, junnu.
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Itse ainakin kuolisin maaseudulla tylsyyteen ja arkisten asioiden vaikeuteen.

Lumityöt? Ei ikinä. Nurmikon leikkuu? Ei koskaan. Talon maalaus? Ei kertaakaan elämässä.
Itse ja veli tehtiin lumityöt ja nurmikon leikkaamiset mummolle pientä korvausta vastaan. Joskus meni tunti muutaman metrin kanssa lumitöissä, jolloin tuli kyllä extraa, kun lunta oli aika paksusti ja oli aurattu vielä kunnon kinos tien laitaan. Mummo oli se hienoin henkilö, jonka ikinä olen tavannut! Katoltakin on lumia tiputettu ja pari kertaa sieltä tiputtu, kerran jopa osittain kyljelleen ilman pehmustetta ja mitään ei käynyt, ei edes sattunut, miten mahdollista?
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
2 023
miten mahdollista?
Ihan todennäköisyysmatematiikan suomien prosenttien perusteella. Tuosta gaussin käyrää karkeasti referoiden voisi yleistää että jokaista ihmepelastumista kohtaan löytyy aina joku joka liukastuu banaaninkuoreen, lentää selälleen ja kuolee.
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Ihan todennäköisyysmatematiikan suomien prosenttien perusteella. Tuosta gaussin käyrää karkeasti referoiden voisi yleistää että jokaista ihmepelastumista kohtaan löytyy aina joku joka liukastuu banaaninkuoreen, lentää selälleen ja kuolee.
Jos tiput katolta kovalle maalle lähes kyljelleen ja mitään ei käy ja kävelin pois ilman kipua, tosin en ole sinun käppyrään perehtynyt. Sanoisin itseäni onnekkaaksi, mutta miltä sinun käppyrä näyttää?

Ennemminkin voisimme ihmetellä, että miten lentoemo selvisi ilman laskuvarjoa hengissä kilometrien korkeudesta!
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
2 023
Sanoisin itseäni onnekkaaksi, mutta miltä sinun käppyrä näyttää?
Gaussin käyrä näyttää tältä:



Yleistäen: Tuosta huomannee että jokaista harvinaista "epätapahtumaa" kohtaan löytyy yhtä monta "tapahtumaa" mutta suurin osa tapauksista on vaan normaaleja "sinne päin tapahtumia"

Tarkentaen: Jokaista katolta tippumisesta seuraavaa "ihmepelastumista" kohtaan löytyy aina yksi kuolemantapaus mutta suurin osa tapauksista on noita normaaleja lieviä tai hivenen vakavampia loukkaantumisia. Kuulunet siis harvinaiseen, mutta aivan täysin loogisesti ja matemaattisesti ennustettavaan joukkoon.
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Gaussin käyrä näyttää tältä:



Yleistäen: Tuosta huomannee että jokaista harvinaista "epätapahtumaa" kohtaan löytyy yhtä monta "tapahtumaa" mutta suurin osa tapauksista on vaan normaaleja "sinne päin tapahtumia"

Tarkentaen: Jokaista katolta tippumisesta seuraavaa "ihmepelastumista" kohtaan löytyy aina yksi kuolemantapaus mutta suurin osa tapauksista on noita normaaleja lieviä tai hivenen vakavampia loukkaantumisia. Kuulunet siis harvinaiseen, mutta aivan täysin loogisesti ja matemaattisesti ennustettavaan joukkoon.
Mitä jos tiput kilometrejä ilman laskuvarjoa ja selviät hengissä? Se yksi ihmepelastuminen on tapahtunut.
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
2 023
Mitä jos tiput kilometrejä ilman laskuvarjoa ja selviät hengissä? Se yksi ihmepelastuminen on tapahtunut.
Normaalijakauman mukaisesti "normaali" seuraus ko. tapauksesta on kuolema, aivan kuten katolta pudotessakin normaalisti seurauksena on jonkin luun poikki meneminen ja pitkä saikku. Käyrän toisesta äärilaidasta löytynee se ihmepelastuminen, siihen en sitten osaa ottaa kantaa että mitä sieltä toiselta laidalta sitten löytyisi.. Ehkäpä törmääminen helikopteriin tai kuumailmapalloon ja useampien ihmishenkien menehtyminen?
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Normaalijakauman mukaisesti "normaali" seuraus ko. tapauksesta on kuolema, aivan kuten katolta pudotessakin normaalisti seurauksena on jonkin luun poikki meneminen ja pitkä saikku. Käyrän toisesta äärilaidasta löytynee se ihmepelastuminen, siihen en sitten osaa ottaa kantaa että mitä sieltä toiselta laidalta sitten löytyisi.. Ehkäpä törmääminen helikopteriin tai kuumailmapalloon ja useampien ihmishenkien menehtyminen?
Mites Vesna Vulović?
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
2 023
Ei tuota pysty kukaan ikinä selittämään järjellä, se oli ihme!
Tottakai pystyy, kunhan koko tapahtuma voidaan ensin mallintaa ja simuloida atomitasolla. Selittämistä ei toki sinänsä edes tarvita puhtaasti todennäköisyyksiä tutkailtaessa.
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Tottakai pystyy, kunhan koko tapahtuma voidaan ensin mallintaa ja simuloida atomitasolla. Selittämistä ei toki sinänsä edes tarvita puhtaasti todennäköisyyksiä tutkailtaessa.
Selitä sinä vieläkin tieteellä, että jos tiput kilometrejä ilman laskuvarjoa ja selviät hengissä? Edelleenkin jos jatketaan yv:llä, kun asia ei ketjuun kuulu!

Valuuhan se elämä hukkaan vaikka pierusta, täällähän on kaasuvuoto!
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
25.09.2018
Viestejä
348
Enpä tiedä.
Mulla on vakituinen työpaikka ja asiat kunnossa.Lapsi muutti omilleen ja oon lähdössä Thaimaaseen perjantaina lomalle.
Mietin jo että pitäiskö ottaa lopputili ja lähteä katsomaan pidemmäks aikaa mitä maailma tarjoaa.Nuoruusvuodet meni perhe-elämässä ja jäi kokematta seikkailut yms.(En tosin valita)Mutta eipä kai mikää estä nyt tarttumasta tällaiseen tilaisuuteen.Saahan sitä *lapseen*pidettyä yhteyttä nykyään helpostikkin.
Jotenkin vaan tuntuu että on jo liian vanha tällaseen ex-tempore lähtöön...vai onko sittenkään...
Että tällasta näin su aamusta :D
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
564
Enpä tiedä.
Mulla on vakituinen työpaikka ja asiat kunnossa.Lapsi muutti omilleen ja oon lähdössä Thaimaaseen perjantaina lomalle.
Mietin jo että pitäiskö ottaa lopputili ja lähteä katsomaan pidemmäks aikaa mitä maailma tarjoaa.Nuoruusvuodet meni perhe-elämässä ja jäi kokematta seikkailut yms.(En tosin valita)Mutta eipä kai mikää estä nyt tarttumasta tällaiseen tilaisuuteen.Saahan sitä *lapseen*pidettyä yhteyttä nykyään helpostikkin.
Jotenkin vaan tuntuu että on jo liian vanha tällaseen ex-tempore lähtöön...vai onko sittenkään...
Että tällasta näin su aamusta :D
Anna mennä vaan jos kiinnostaa! Mitä sinulla on menetettävää? Saisiko töistä virkavapaata, ei olisi ihan niin radikaalia?
 

Karjala

Tukijäsen
Liittynyt
31.05.2017
Viestejä
91
Kyllä sä tuosta vielä kyynistyt, junnu.
Kyllä. Tietyistä asioista olen melkoisen kyyninen, mutta en anna sen ahdistaa elämääni.
Kyynisyys on jopa opettanut minulle sen, että joillekin asioille ei suoraan voi oikein mitään ja että vaikuttaminen pitää lähteä omasta itsestä, vaikkapa tapojen tai elämänasenteen muutoksena.
Eikä tarvitse junnutella. Mittari käy neljääkymmentä.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 192
Selitä sinä vieläkin tieteellä, että jos tiput kilometrejä ilman laskuvarjoa ja selviät hengissä? Edelleenkin jos jatketaan yv:llä, kun asia ei ketjuun kuulu!

Valuuhan se elämä hukkaan vaikka pierusta, täällähän on kaasuvuoto!
Ei tämä lentoemo ole tippunut mistään sanan varsinaisessa merkityksessä. Pommi räjähtänyt koneessa, ja hän oli ainut joka selvisi pakkolaskusta.
 
Liittynyt
10.02.2019
Viestejä
9
Itselläni ei kauheasti ole jaksamisen, työnteon mielekkyyden tai arjen kestämisen kanssa ongelmia. Mutta kun näitäkin asioita on joskus joutunut mielessään pyörittelemään, niin seuraaviin vastauksiin ja keinoihin olen päätynyt.

1. Tykkään odottaa asioita. Vaikkapa viikonlopun laskureissua, tai sovittua tapaamista kaverin kanssa. Se että on jotain itselle mielekästä tekemistä tulossa, niin töissä jaksaa seistä vaikka päällään pari päivää.

2. Harrastukset. Harrasta sitä mitä itse haluat. Itse tykkään lajeista joita voin harrastaa milloin itse haluan ja melkein kotiovelta lähtien. Kesällä maastopyöräilen. Talvella lasken lumilaudalla. Lihaskuntoa pidän yllä kiipeilemällä ja välillä kuntosalilla.

3. Oma aika.
Välillä hyvä ottaa sitä omaa aikaa. Jos ei muuta, niin vaikka 20min lukea rauhassa jossain välissä.

4. Alkoholin käyttöni on aikas minimissä. Tykkään toki maistella silloin tällöin muutaman oluen tai viiniä, mutta kunnon kännit jätän nykyisin väliin. Syynä tähän ihan vain se että inhoan olla krapulassa. Menee päivä tai pari ihan hukkaan krapulassa maatessa ja maanantaina ei ahdista mennä töihin ahdistumaan lisää.

Tässä pieni raapaisu millä itse selviän arjen puuduttavuudesta. Puhelimella en jaksa enempää kirjoitella.

Edit. Kirjoittelin yhden kohdan lisää.
Loistava ketju, oli pakko oikein rekisteröityä tämän vuoksi.

Yllä oleva voisi olla suoraan omalta näppäimistöltäni. Ikää reilut 40, hyvä duuni, velaton okt, ok parisuhde, pari teiniä jne. Elämään on mahtunut myös isoja kriisejä lasten kanssa, joten pelkkää ruusuilla tanssimista tämä ei ole ollut. Olen tässä vuosien aikana kipuillessa ja elämän tarkoitusta miettiessä oppinut juuri nuo samat jutut. Nuo ovat niitä mistä oikeasti nautin ja mistä saa hyvää fiilistä elämään.

Liikunta ja kaikki sen tuomat positiiviset vaikutukset. On mahtavaa olla elämänsä kunnossa tässä iässä, harrastusten kautta on saanut uusia kavereita ja fiilis kunnon treenin/lenkin jälkeen on käsittämättömän hyvä. Erilaisia liikuntaan liittyviä harrastusmatkoja kavereiden kanssa odottaa enemmän kuin mitään muuta.

Alkoholin käytön lopettamista kokonaan olen miettinyt jo vuosia, mutta vielä en ole saanut toteutettua. Alkoa menee nytkin todellä vähän, mutta viikonloppuisin tulee usein se 2-4 annosta otettua. Jo tuo määrä heikentää yöunta ja passivoi tekemistä, eli saa jumittamaan sohvalla/koneella. Mitää iloa tai muuta hyötyä alkoholista en käytännössä saa, joten pitäisi vaan olla mies ja lopettaa kokonaan. Krapula on asia mitä vihaan, krapulassa elämä todella tuntuu valuvan hukkaan.

Lapset tuovat elämään vakautta ja iloakin, mutta ymmärrän täysin niitäkin, jotka lapsia eivät halua. Myös negatiivisia asioita tulee lasten mukana elämään roppakaupalla. Erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa saa kovasti stressata siitä, miten he pääsevät esim. työelämään kiinni ja minkälaisessa yhteiskunnassa saavat elää. Erilaiset lasten harrastukset ja muut täyttävät lähes kaiken "ylimääräisen" ajan arjessa, joten tekemisen pulaa ei todellakaan tarvitse kokea.

Kaiken em. keskellä kun saa välillä omaa aikaa, siitä todellakin nauttii. Monesti on vain vaikea keksiä mihin mukavaan sen ajan käyttäisi.
 

dude86

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
14.06.2017
Viestejä
1 719
Ei tämä lentoemo ole tippunut mistään sanan varsinaisessa merkityksessä. Pommi räjähtänyt koneessa, ja hän oli ainut joka selvisi pakkolaskusta.
No ei täysin tuossa merkityksessä, mutta ei se pakkolaskukaan ole, jos koneen keula puuttuu.
 
Liittynyt
12.05.2020
Viestejä
294
Uppi tälle kun tällaiset fiilikset on itselläkin. Ikää suunnilleen 30 ja tässä rupeaa vähitellen ahdistamaan kun arki ja koko tulevaisuus näyttää pelkältä harmaalta sumulta ja elämän merkitys on kadoksissa.

Hyviä kavereita on aika vähän jos ollenkaan, jokunen vanha kaveri löytyy joita näen harvoin. Jotenkin en myöskään viihdy heidän seurassaan niin hyvin enää. Sitten on muutama lukioaikainen kaveri joiden kanssa en ole käytännössä ollenkaan tekemisissä. Töissä on ihan asiallisia työkavereita mutta niiden kanssa ollaan tekemisissä vain töissä. Naissuhteista ei myöskään ole mitään kokemusta.

Työpaikka löytyy, melkein koulutustakin vastaava, tosin nyt olen lomautettuna. Työn rutiini pitää päivittäisen elämän kasassa mutta ei siitä koko elämän tarkoitusta saa.

Opiskeluaika tuli siinä mielessä kustua että varsinaisia kavereita tai muitakaan sosiaalisia suhteita sieltä ei jäänyt. Jotenkin en löytänyt mitään omaa porukkaa. Kohtalainen kehtaamisongelma on ja aika usein oli vahva fiilis, että minua ei johonkin porukkaan kaivata. Tai jos menen mukaan niin katsotaan jotenkin kieroon. Enkä toisaalta nähnyt, mikä olisi sellaista jota myöhemmin muistelisin hyvällä. Silloin saattoi tuntua että toiminta/porukka/harrastus X ei ole meikäläisen juttu, nyt vähän kaduttaa etten edes kokeillut.

Tutkinto tuli ilman vaikeuksia mutta moni arvosana olisi voinut olla parempikin. Monta kurssi tuli mentyä sillä asenteella, että otetaan maksimit mitä minimipanostuksella saa. Pelaamiseen kului aikaa lukemattomia tunteja ja sitäkin enemmän päämäärättömään netissä surffailuun, mukaan lukien murottamiseen/io-techiin. Ei kaikki ole atk:n syytä mutta kyllä siinä näin jälkeenpäin voi jotain riippuvuuden piirteitäkin nähdä. Vähän ahdistaa, että opiskeluajasta olisi voinut saada irti enemmän, niin itse opiskelusta kuin opiskelijaelämästä muutenkin. Nyt on myöhäistä.

Enää ei pelaaminenkaan oikein innosta eikä muukaan atk:n säätäminen. Tuntuu jopa jotenkin luotaantyöntävältä mutta silti palaan tietokoneen ääreen kun ei muutakaan tekemistä löydy. Yksi vanha harrastus on mutta sekin on koronan takia katkolla vielä pitkään. Netissä on muutamia yhteisöjä joissa olen ollut mukana vuosikymmenen tai yli mutta kaikki ovat jo enemmän tai vähemmän kuolleita.

Alkoholista (ja muista aineista) olen nyt onneksi pysynyt erossa eikä niitä tee mielikään. Joskus tuli ryypättyäkin kavereiden kanssa mutta niistä reissuista ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Joskus mietin sitäkin, olisivatko asiat menneet toisin jos en olisi koskaan juonut alkoholia ensimmäistä kertaa. Hyvin vähän positiivisia asioita on kännissä tapahtunut, pahaa fiilistä on koettu senkin edestä.

En ole tarpeeksi introvertti jotta elämä olisi mukavaa aivan yksin, toisaalta olen liian introvertti mihinkään jatkuvaan ("normaaliin") sosialisointiin ja paskanpuhumiseen. Liian tavallinen asperger-diagnoosiin mutta liian outo tavallisten ihmisten seuraan. En samaistu Logged in-jengiin mutta joiltakin osin en ole siitä niin kaukanakaan. Takana on monta huonoa valintaa mutta ei mitään niin huonoa että kannattaisi harkita kaiken aloittamista alusta. Ja kun mielikuvitus on vahva, jään usein haaveilemaan ja näen tulevaisuuden valoisampana kuin se ehkä on. Mutta totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Ei tässä oikein tiedä, mitä tekisi.


Melkoinen avautuminen, toivottavasti ei ole liian sekavaa tekstiä... :dead:


postaan altterilla mutta se on toivottavasti hyväksyttävää tässä tilanteessa
 

?..

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
06.04.2018
Viestejä
3 125
Uppi tälle kun tällaiset fiilikset on itselläkin. Ikää suunnilleen 30 ja tässä rupeaa vähitellen ahdistamaan kun arki ja koko tulevaisuus näyttää pelkältä harmaalta sumulta ja elämän merkitys on kadoksissa.

Hyviä kavereita on aika vähän jos ollenkaan, jokunen vanha kaveri löytyy joita näen harvoin. Jotenkin en myöskään viihdy heidän seurassaan niin hyvin enää. Sitten on muutama lukioaikainen kaveri joiden kanssa en ole käytännössä ollenkaan tekemisissä. Töissä on ihan asiallisia työkavereita mutta niiden kanssa ollaan tekemisissä vain töissä. Naissuhteista ei myöskään ole mitään kokemusta.

Työpaikka löytyy, melkein koulutustakin vastaava, tosin nyt olen lomautettuna. Työn rutiini pitää päivittäisen elämän kasassa mutta ei siitä koko elämän tarkoitusta saa.

Opiskeluaika tuli siinä mielessä kustua että varsinaisia kavereita tai muitakaan sosiaalisia suhteita sieltä ei jäänyt. Jotenkin en löytänyt mitään omaa porukkaa. Kohtalainen kehtaamisongelma on ja aika usein oli vahva fiilis, että minua ei johonkin porukkaan kaivata. Tai jos menen mukaan niin katsotaan jotenkin kieroon. Enkä toisaalta nähnyt, mikä olisi sellaista jota myöhemmin muistelisin hyvällä. Silloin saattoi tuntua että toiminta/porukka/harrastus X ei ole meikäläisen juttu, nyt vähän kaduttaa etten edes kokeillut.

Tutkinto tuli ilman vaikeuksia mutta moni arvosana olisi voinut olla parempikin. Monta kurssi tuli mentyä sillä asenteella, että otetaan maksimit mitä minimipanostuksella saa. Pelaamiseen kului aikaa lukemattomia tunteja ja sitäkin enemmän päämäärättömään netissä surffailuun, mukaan lukien murottamiseen/io-techiin. Ei kaikki ole atk:n syytä mutta kyllä siinä näin jälkeenpäin voi jotain riippuvuuden piirteitäkin nähdä. Vähän ahdistaa, että opiskeluajasta olisi voinut saada irti enemmän, niin itse opiskelusta kuin opiskelijaelämästä muutenkin. Nyt on myöhäistä.

Enää ei pelaaminenkaan oikein innosta eikä muukaan atk:n säätäminen. Tuntuu jopa jotenkin luotaantyöntävältä mutta silti palaan tietokoneen ääreen kun ei muutakaan tekemistä löydy. Yksi vanha harrastus on mutta sekin on koronan takia katkolla vielä pitkään. Netissä on muutamia yhteisöjä joissa olen ollut mukana vuosikymmenen tai yli mutta kaikki ovat jo enemmän tai vähemmän kuolleita.

Alkoholista (ja muista aineista) olen nyt onneksi pysynyt erossa eikä niitä tee mielikään. Joskus tuli ryypättyäkin kavereiden kanssa mutta niistä reissuista ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Joskus mietin sitäkin, olisivatko asiat menneet toisin jos en olisi koskaan juonut alkoholia ensimmäistä kertaa. Hyvin vähän positiivisia asioita on kännissä tapahtunut, pahaa fiilistä on koettu senkin edestä.

En ole tarpeeksi introvertti jotta elämä olisi mukavaa aivan yksin, toisaalta olen liian introvertti mihinkään jatkuvaan ("normaaliin") sosialisointiin ja paskanpuhumiseen. Liian tavallinen asperger-diagnoosiin mutta liian outo tavallisten ihmisten seuraan. En samaistu Logged in-jengiin mutta joiltakin osin en ole siitä niin kaukanakaan. Takana on monta huonoa valintaa mutta ei mitään niin huonoa että kannattaisi harkita kaiken aloittamista alusta. Ja kun mielikuvitus on vahva, jään usein haaveilemaan ja näen tulevaisuuden valoisampana kuin se ehkä on. Mutta totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Ei tässä oikein tiedä, mitä tekisi.


Melkoinen avautuminen, toivottavasti ei ole liian sekavaa tekstiä... :dead:


postaan altterilla mutta se on toivottavasti hyväksyttävää tässä tilanteessa
Epäselväksi jäi mitä kaipaat? Tarkoitusta elämälle? Voin kertoa, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Parasta vain yrittää löytää jotain mistä nauttia, jos sitä on vailla. Jeesus on kanssa yksi vaihtoehto josta monet on saanut tyydytystä.
 
Liittynyt
16.08.2018
Viestejä
1 457
Uppi tälle kun tällaiset fiilikset on itselläkin. Ikää suunnilleen 30 ja tässä rupeaa vähitellen ahdistamaan kun arki ja koko tulevaisuus näyttää pelkältä harmaalta sumulta ja elämän merkitys on kadoksissa.

Hyviä kavereita on aika vähän jos ollenkaan, jokunen vanha kaveri löytyy joita näen harvoin. Jotenkin en myöskään viihdy heidän seurassaan niin hyvin enää. Sitten on muutama lukioaikainen kaveri joiden kanssa en ole käytännössä ollenkaan tekemisissä. Töissä on ihan asiallisia työkavereita mutta niiden kanssa ollaan tekemisissä vain töissä. Naissuhteista ei myöskään ole mitään kokemusta.

Työpaikka löytyy, melkein koulutustakin vastaava, tosin nyt olen lomautettuna. Työn rutiini pitää päivittäisen elämän kasassa mutta ei siitä koko elämän tarkoitusta saa.

Opiskeluaika tuli siinä mielessä kustua että varsinaisia kavereita tai muitakaan sosiaalisia suhteita sieltä ei jäänyt. Jotenkin en löytänyt mitään omaa porukkaa. Kohtalainen kehtaamisongelma on ja aika usein oli vahva fiilis, että minua ei johonkin porukkaan kaivata. Tai jos menen mukaan niin katsotaan jotenkin kieroon. Enkä toisaalta nähnyt, mikä olisi sellaista jota myöhemmin muistelisin hyvällä. Silloin saattoi tuntua että toiminta/porukka/harrastus X ei ole meikäläisen juttu, nyt vähän kaduttaa etten edes kokeillut.

Tutkinto tuli ilman vaikeuksia mutta moni arvosana olisi voinut olla parempikin. Monta kurssi tuli mentyä sillä asenteella, että otetaan maksimit mitä minimipanostuksella saa. Pelaamiseen kului aikaa lukemattomia tunteja ja sitäkin enemmän päämäärättömään netissä surffailuun, mukaan lukien murottamiseen/io-techiin. Ei kaikki ole atk:n syytä mutta kyllä siinä näin jälkeenpäin voi jotain riippuvuuden piirteitäkin nähdä. Vähän ahdistaa, että opiskeluajasta olisi voinut saada irti enemmän, niin itse opiskelusta kuin opiskelijaelämästä muutenkin. Nyt on myöhäistä.

Enää ei pelaaminenkaan oikein innosta eikä muukaan atk:n säätäminen. Tuntuu jopa jotenkin luotaantyöntävältä mutta silti palaan tietokoneen ääreen kun ei muutakaan tekemistä löydy. Yksi vanha harrastus on mutta sekin on koronan takia katkolla vielä pitkään. Netissä on muutamia yhteisöjä joissa olen ollut mukana vuosikymmenen tai yli mutta kaikki ovat jo enemmän tai vähemmän kuolleita.

Alkoholista (ja muista aineista) olen nyt onneksi pysynyt erossa eikä niitä tee mielikään. Joskus tuli ryypättyäkin kavereiden kanssa mutta niistä reissuista ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Joskus mietin sitäkin, olisivatko asiat menneet toisin jos en olisi koskaan juonut alkoholia ensimmäistä kertaa. Hyvin vähän positiivisia asioita on kännissä tapahtunut, pahaa fiilistä on koettu senkin edestä.

En ole tarpeeksi introvertti jotta elämä olisi mukavaa aivan yksin, toisaalta olen liian introvertti mihinkään jatkuvaan ("normaaliin") sosialisointiin ja paskanpuhumiseen. Liian tavallinen asperger-diagnoosiin mutta liian outo tavallisten ihmisten seuraan. En samaistu Logged in-jengiin mutta joiltakin osin en ole siitä niin kaukanakaan. Takana on monta huonoa valintaa mutta ei mitään niin huonoa että kannattaisi harkita kaiken aloittamista alusta. Ja kun mielikuvitus on vahva, jään usein haaveilemaan ja näen tulevaisuuden valoisampana kuin se ehkä on. Mutta totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Ei tässä oikein tiedä, mitä tekisi.


Melkoinen avautuminen, toivottavasti ei ole liian sekavaa tekstiä... :dead:


postaan altterilla mutta se on toivottavasti hyväksyttävää tässä tilanteessa
Vähimmillä miettimisillä selviät kun otat jonkun naisen tapaisen, siihen lapset ja pankki kertoo että tarvitset lainaa ja asunnon. Siitä se lähtee oravanpyörä liikkeelle.

Joku toinen voi kerätä omaisuutta johonkin sijoitustilille ja tavoite on saada mahdollisimman iso luku ennen kuin pumppu pettää.

Kolmas pistää energiansa joihonkin sävellyksiin, joita hioo intohimolla loppuun asti, muttei koskaan uskalla julkaista mitään. Useimmat eivät julkaise erittäin hyvästä syystä.

Neljäs laittaa googleen elämän tarkoitus ja sieltähän se heti löytyi sponsoroitu linkki.

Viides lähtee vaeltamaan Nepaliin, mutta joutuu kuitenkin vielä hetken odottamaan lähtöä koronan takia rinkka pakattuna selässä.

Muitakin on, mutta ehkä näillä pääsee alkuun.
 
Liittynyt
26.04.2017
Viestejä
949
Ihan samat fiilikset mitä täällä monet ovar kirjoittaneet.

Eikä yhtään auta asiaa, että olen ollut vakavasti masentunut jo viimeiset parikymmentä vuotta: en koe juuri mistään omista tekemisistä iloa, elämä menee päivä kerrallaan eteenpäin.

Välillä tulee joitain innostuksia tehdä jotain, mutta kyllästyminen tapahtuu välittömästi. Lomaa kun on kestänyt hetken, niin tylsistyy, haluaa takaisin töihin, vain todetakseen heti että loma olisi taas kivaa ja oma työ on paskinta kaikista, vaikka tosiasiassa minullakin on nyt paras työ mitä olen ikinä tehnyt. Jotenkin aina vertaa itseään muihin, jokin kateus varmaan iskee ja toivoisi että olisi parempi ja voisi tehdä jotain toista.

Se taitaa olla aika yleinen tunnelma, että toivoisi että olisi jotain enemmän kuin se pieni ratas oravanpyörässä. Mutta näin se yhteiskunta toimii. Voi miettiä että miksi juuri itse olisit etuoikeutettu tekemään vain jotain jännää? Elämä ei ole ikinä ollut herkkua, vaan töitä on aina tehty niska limassa jotta leipä tuli pöytään, jos tuli, joskus nälkävuodet vei. Iso-iso-iso-vanhempien aikaan oravanpyörä oli pienempi, yhteisöt oli pienempiä mutta samoja paskoja rutiineja jokainen päivä oli, sillä erolla että jos jotain sattui niin moderni lääketiede ei tullut avuksi ja kuoltiin nuorena saappaat jalassa, joko naapuriheimoa vastaan taistellen tai sitten joku kulkutauti viimeistään vei alta nelikymppisenä.

Somevaikuttajat ja lööppilehtien hehkuttamat trendijutut taitaa aika hyvin aivopestä ihmiset masentuneeksi lähtemään 8-16 duuniin, kun vapaa-aika surffataan instagrammista kuvia kuinka julkkikset purjehtii ja elää täyttä elämää. Ja sitten kun taustalla on se helppo elämä, eli tieto turvaverkosta joka antaa asunnon ja työttömyystuet kaiken varalle, joka ei samalla tavalla motivoi (lue: pakota) tekemään sitä työtä nälkäkuoleman pelossa.

Niin. Filmitähdeksi tai somevaikuttajaksi minusta ei ole, enkä tosiaan ajatellut työttömänä kotona pelata pleikkaa ja runkata, joten oravanpyörä on ainoa vaihtoehto ja herätä verstaalle joka aamu. Kaikille omaan elämäänsä tylsistyneille voin antaa vinkkinä, että ainakin minulla elämään tuli sisältöä perheen ja lapsien myötä. Kait se on se elämän tarkoitus: antaa geenit jälkikasvulle ja kasvattaa niistä aikuisia. Sitten voi hyvin mielin heittää veivinsä jokupäivä tietäen että oma perimä jatkaa.
 
Liittynyt
16.08.2018
Viestejä
1 457
Sisältöä elämään saa ottamalla siihen jonkun päämäärän. Esim. maalla asuva voi yrittää salaa tulla omavaraiseksi. Istuttaa kaikkea mahdollista ja laskee, ettei 10 vuoden kuluttua tarvitse käydä kaupassa. Joku toinen perustaa firman vaikka harrastuksen ympärille sivutoimeksi. Ensimmäisen kuun myynti on 2€. Siitä on helppo lähteä myyntiä kasvattamaan. Kolmas voi hypätä johonkin yhdistystoimintaan. Aloittaa uusia harrastuksia jne. Harrastuksissakin voi olla päämäärä. Esim. tutustua ihmisiin tai löytää parempi duuni. Yksi tuttu alkoi metsästää kun kuuli että kaikki firman pomot on vapaa-ajat siellä. Naisiin ei siellä välttämättä tutustu joten harrastus päämäärän mukaan. Uran tai oman firman kehittäminen täyttää helposti kaiken luppoajan.
 

BOT

Liittynyt
14.11.2016
Viestejä
2 404
Ketju tosiaan lähti AP:n aika saletista päihdeongelmasta, mutta teiltä ketkä tänään viestititte voisi kysyä seuraavia:

Onko elämisessä olemassa joku standardi?
Mikä on omasta mielestäsi kivaa?
Miten tulisi suhtautua ajan kulumiseen, kuten vuosien vierimiseen?
Ovatko muut onnellisempia kuin sinä?
Mitä mukavaa on tapahtunut viime aikoina?
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
4 824
Uppi tälle kun tällaiset fiilikset on itselläkin. Ikää suunnilleen 30 ja tässä rupeaa vähitellen ahdistamaan kun arki ja koko tulevaisuus näyttää pelkältä harmaalta sumulta ja elämän merkitys on kadoksissa.

Hyviä kavereita on aika vähän jos ollenkaan, jokunen vanha kaveri löytyy joita näen harvoin. Jotenkin en myöskään viihdy heidän seurassaan niin hyvin enää. Sitten on muutama lukioaikainen kaveri joiden kanssa en ole käytännössä ollenkaan tekemisissä. Töissä on ihan asiallisia työkavereita mutta niiden kanssa ollaan tekemisissä vain töissä. Naissuhteista ei myöskään ole mitään kokemusta.

Työpaikka löytyy, melkein koulutustakin vastaava, tosin nyt olen lomautettuna. Työn rutiini pitää päivittäisen elämän kasassa mutta ei siitä koko elämän tarkoitusta saa.

Opiskeluaika tuli siinä mielessä kustua että varsinaisia kavereita tai muitakaan sosiaalisia suhteita sieltä ei jäänyt. Jotenkin en löytänyt mitään omaa porukkaa. Kohtalainen kehtaamisongelma on ja aika usein oli vahva fiilis, että minua ei johonkin porukkaan kaivata. Tai jos menen mukaan niin katsotaan jotenkin kieroon. Enkä toisaalta nähnyt, mikä olisi sellaista jota myöhemmin muistelisin hyvällä. Silloin saattoi tuntua että toiminta/porukka/harrastus X ei ole meikäläisen juttu, nyt vähän kaduttaa etten edes kokeillut.

Tutkinto tuli ilman vaikeuksia mutta moni arvosana olisi voinut olla parempikin. Monta kurssi tuli mentyä sillä asenteella, että otetaan maksimit mitä minimipanostuksella saa. Pelaamiseen kului aikaa lukemattomia tunteja ja sitäkin enemmän päämäärättömään netissä surffailuun, mukaan lukien murottamiseen/io-techiin. Ei kaikki ole atk:n syytä mutta kyllä siinä näin jälkeenpäin voi jotain riippuvuuden piirteitäkin nähdä. Vähän ahdistaa, että opiskeluajasta olisi voinut saada irti enemmän, niin itse opiskelusta kuin opiskelijaelämästä muutenkin. Nyt on myöhäistä.

Enää ei pelaaminenkaan oikein innosta eikä muukaan atk:n säätäminen. Tuntuu jopa jotenkin luotaantyöntävältä mutta silti palaan tietokoneen ääreen kun ei muutakaan tekemistä löydy. Yksi vanha harrastus on mutta sekin on koronan takia katkolla vielä pitkään. Netissä on muutamia yhteisöjä joissa olen ollut mukana vuosikymmenen tai yli mutta kaikki ovat jo enemmän tai vähemmän kuolleita.

Alkoholista (ja muista aineista) olen nyt onneksi pysynyt erossa eikä niitä tee mielikään. Joskus tuli ryypättyäkin kavereiden kanssa mutta niistä reissuista ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Joskus mietin sitäkin, olisivatko asiat menneet toisin jos en olisi koskaan juonut alkoholia ensimmäistä kertaa. Hyvin vähän positiivisia asioita on kännissä tapahtunut, pahaa fiilistä on koettu senkin edestä.

En ole tarpeeksi introvertti jotta elämä olisi mukavaa aivan yksin, toisaalta olen liian introvertti mihinkään jatkuvaan ("normaaliin") sosialisointiin ja paskanpuhumiseen. Liian tavallinen asperger-diagnoosiin mutta liian outo tavallisten ihmisten seuraan. En samaistu Logged in-jengiin mutta joiltakin osin en ole siitä niin kaukanakaan. Takana on monta huonoa valintaa mutta ei mitään niin huonoa että kannattaisi harkita kaiken aloittamista alusta. Ja kun mielikuvitus on vahva, jään usein haaveilemaan ja näen tulevaisuuden valoisampana kuin se ehkä on. Mutta totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Ei tässä oikein tiedä, mitä tekisi.


Melkoinen avautuminen, toivottavasti ei ole liian sekavaa tekstiä... :dead:


postaan altterilla mutta se on toivottavasti hyväksyttävää tässä tilanteessa
Varmaan vaikeaa kyllä, mutta hanki nainen ja lapsi niin ei ole vapaata hetkeä enää miettiä mitään tuollaista. Eikä enää muutenkaan tehdä mitään omia juttuja.

Aloita joku harrastus, vaikka kiipeily, maastopyöräily, lenkkeily tms. (Itsellä kiipeily tauolla ja maastopyöräilyä haluaisin harrastaa, mutta ei tosiaan ehdi kyllä mitään harrastuksia kun on vauva)

Tietysti nyt korona aikana vaikeaa/mahdotonta, mutta muuta johonkin toiseen maahan ja hanki sieltä töitä ja elä siellä jonkin aikaa/jää sinne jos on parempaa kun täällä.
 
Liittynyt
19.01.2020
Viestejä
961
Nopeasti ketjun selattuani aika harva kehoittaa aloittamaan liikuntaharrastuksen.

Itsellä kolmenkympinkriisi oli aika vastaava epäselvä, sumuinen, ahdistava oravanpyörä josta ei saanut mitään. Pienet lapset, omakotitalo, farmariauto ja nalkuttava vaimo löytyi myös kotoa.

Pitkien pohdintojen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni. Asetin itselleni tavoitteeksi että pitää pystyä juoksemaan 10 kilometriä ja tekemään 20 leukaa (niitä leuanvetoliikkeitä tangossa). Aloittaessani jaksoin juosta 100 metriä ja tehdä 4 leukaa mutta siitä se lähti. Jotenkin huomaamattani energiatasot alkoivat nousta ja ajatus kulkea. Söin paremmin, nukuin paremmin, laihduin jne. Verensokerit ei heitelleet pitkin päivää. Aloin arvostamaan itseäni ja huomasin että en juurikaan välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Viimeisen 6 vuoden ajan olen laittanut pikkuhiljaa elämää siihen malliin miten sen haluan menevän. Välillä touhuan projekteja niin innoissani että vapaa-aika ei riitä ja toisinaan lataan akkuja Netflix+sohva-kombinaatioolla. Työtehtävät on vaihtuneet huomattavasti mielekkäämpiin kun vain uskalsin kysyä parempaa paikkaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen parisuhteessa jossa voin sanoa kaiken mitä mieleeni tulee ja tehdä ihan niinkuin parhaaksi näen. Alkoholin kulutus on tippunut murto-osaan ja krapulaa tarvitsee potea vain muutaman kerran vuodessa. Nykyään tuntuu että miksi heitin hukkaan ne 5-10 vuotta elämästäni.

Mutta siis loppuyhteenvetona tärkeimmäksi asiaksi olen huomannut sen liikunnan. Varsinkin kun ikää alkaa karttua niin sen merkitys korostuu. En ole koskaan ollut liikunnallinen, joten tämä piti oppia aikuisiällä. Jos ei muuta tavoitetta aseta itselleen niin 10 km yhtäjaksoinen juoksu on mun vinkki :D :thumbsup:
 
Liittynyt
24.12.2016
Viestejä
694
Sisältöä elämään saa ottamalla siihen jonkun päämäärän.
Olen tästä samaa mieltä. Luulen, että suuri osa ns. kolmenkympin kriisistä on sitä, että siinä vaiheessa useimmilla on koulutus, työpaikka, kämppä, vaimo ja ehkä lapsiakin, ja sitten mieleen hiipii ajatus, että tätäkö tämä nyt on sitten eläkkeeseen saakka. Ei ole enää mitään "projektia" kesken, kuten siihen asti käytännössä aina on ollut lapsesta saakka.

Itse pidän tärkeänä sitä, että kun nuo luontaiset projektit (koulut, työnhaku jne) on vedetty loppuun, alkaa kehitellä itselleen jotain uusia projekteja ja tavoitteita. Ihan sama liittyykö työhön, urheiluun tai vaikka savenvalantaan, kunhan on jotain. Elämä tuntuu mielekkäämmältä jos on joku päämäärä mitä kohti työskennellä.
 
Liittynyt
17.06.2018
Viestejä
8 918
Paras jos saa itselleen asenteen, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Silloin ei tarvitse suorittaa, vaan voi vain nauttia elämästä.
 

Zefram Cochrane

The Engineer
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
1 844
Uppi tälle kun tällaiset fiilikset on itselläkin. Ikää suunnilleen 30 ja tässä rupeaa vähitellen ahdistamaan kun arki ja koko tulevaisuus näyttää pelkältä harmaalta sumulta ja elämän merkitys on kadoksissa.

Hyviä kavereita on aika vähän jos ollenkaan, jokunen vanha kaveri löytyy joita näen harvoin. Jotenkin en myöskään viihdy heidän seurassaan niin hyvin enää. Sitten on muutama lukioaikainen kaveri joiden kanssa en ole käytännössä ollenkaan tekemisissä. Töissä on ihan asiallisia työkavereita mutta niiden kanssa ollaan tekemisissä vain töissä. Naissuhteista ei myöskään ole mitään kokemusta.

Työpaikka löytyy, melkein koulutustakin vastaava, tosin nyt olen lomautettuna. Työn rutiini pitää päivittäisen elämän kasassa mutta ei siitä koko elämän tarkoitusta saa.

Opiskeluaika tuli siinä mielessä kustua että varsinaisia kavereita tai muitakaan sosiaalisia suhteita sieltä ei jäänyt. Jotenkin en löytänyt mitään omaa porukkaa. Kohtalainen kehtaamisongelma on ja aika usein oli vahva fiilis, että minua ei johonkin porukkaan kaivata. Tai jos menen mukaan niin katsotaan jotenkin kieroon. Enkä toisaalta nähnyt, mikä olisi sellaista jota myöhemmin muistelisin hyvällä. Silloin saattoi tuntua että toiminta/porukka/harrastus X ei ole meikäläisen juttu, nyt vähän kaduttaa etten edes kokeillut.

Tutkinto tuli ilman vaikeuksia mutta moni arvosana olisi voinut olla parempikin. Monta kurssi tuli mentyä sillä asenteella, että otetaan maksimit mitä minimipanostuksella saa. Pelaamiseen kului aikaa lukemattomia tunteja ja sitäkin enemmän päämäärättömään netissä surffailuun, mukaan lukien murottamiseen/io-techiin. Ei kaikki ole atk:n syytä mutta kyllä siinä näin jälkeenpäin voi jotain riippuvuuden piirteitäkin nähdä. Vähän ahdistaa, että opiskeluajasta olisi voinut saada irti enemmän, niin itse opiskelusta kuin opiskelijaelämästä muutenkin. Nyt on myöhäistä.

Enää ei pelaaminenkaan oikein innosta eikä muukaan atk:n säätäminen. Tuntuu jopa jotenkin luotaantyöntävältä mutta silti palaan tietokoneen ääreen kun ei muutakaan tekemistä löydy. Yksi vanha harrastus on mutta sekin on koronan takia katkolla vielä pitkään. Netissä on muutamia yhteisöjä joissa olen ollut mukana vuosikymmenen tai yli mutta kaikki ovat jo enemmän tai vähemmän kuolleita.

Alkoholista (ja muista aineista) olen nyt onneksi pysynyt erossa eikä niitä tee mielikään. Joskus tuli ryypättyäkin kavereiden kanssa mutta niistä reissuista ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Joskus mietin sitäkin, olisivatko asiat menneet toisin jos en olisi koskaan juonut alkoholia ensimmäistä kertaa. Hyvin vähän positiivisia asioita on kännissä tapahtunut, pahaa fiilistä on koettu senkin edestä.

En ole tarpeeksi introvertti jotta elämä olisi mukavaa aivan yksin, toisaalta olen liian introvertti mihinkään jatkuvaan ("normaaliin") sosialisointiin ja paskanpuhumiseen. Liian tavallinen asperger-diagnoosiin mutta liian outo tavallisten ihmisten seuraan. En samaistu Logged in-jengiin mutta joiltakin osin en ole siitä niin kaukanakaan. Takana on monta huonoa valintaa mutta ei mitään niin huonoa että kannattaisi harkita kaiken aloittamista alusta. Ja kun mielikuvitus on vahva, jään usein haaveilemaan ja näen tulevaisuuden valoisampana kuin se ehkä on. Mutta totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Ei tässä oikein tiedä, mitä tekisi.


Melkoinen avautuminen, toivottavasti ei ole liian sekavaa tekstiä... :dead:


postaan altterilla mutta se on toivottavasti hyväksyttävää tässä tilanteessa
Ei minullakaan ole isommin kavereita enkä niitä juuri kaipaakaan. Turha miettiä, että opiskeluaika olisi mennyt sosiaalisessa mielessä hukkaan. Jos on tarve, niin niitä kavereita voi hankkia tässä ja nyt.

Murehdit, että tuli käytettyä alkoholia. Minusta tuntuu, että käytit alkoholia liian vähän. Minä muistelen, että aikoinaan ryyppyreissuilta tuli mukaan useimmiten joku yhden illan nainen. Suosittelen, että otat Tinderin käyttöön ja niitä yhden illan ihastuksia etsimään. Ei kai haittaa vaikka niitä iltoja olisi enemmänkin. Toinen vaihtoehto on kapakka kunhan ne ensin avautuvat.

Minulla on pitkäaikaisia harrastuksia sekä lyhytiaikasia, jotka tulevat ja menevät. Siitä vaan harrastusta etsimään. Sinun kohdalla se voisi olla sellainen, jossa tapaat muita ihmisiä. Turha on miettiä kelpaatko johonkin porukkaan. Mieti ennemmin, että ovatko he tarpeeksi hyviä sinulle. Sinun kannattaisi kasvattaa itsetuntoa. Kokeile munata itsesi ihmisten seurassa joka päivä.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
5 407
Kyllä selkeästi huglon elämä hymyilee kunhan oppii vaan juomaan enempi viinaa. Tinderiä kehiin ja kapakkaan.

Noi olis about viimiset asiat mitä itse tekisin kun luin ton tekstin XD. No meitä on moneen veneeseen... ja ennenkuin joku lisää niin joo osa jää rannalle ja osa hukkuu.



Vaimo + muksuja ehdotettu elämän sisällöksi. Tuleehan siitä sisältöä kun hienosti sanottuna nalkuttava ämmä ja huutava piltti kotona niin yrittää kehittää kaikkea muuta puuhasteltavaa ettei tarttis mennä kotiin. Voi olla vitsi, mutta todellisuudessa taitaa olla aika monella osa todellisuutta. Jos vaimo on nalkuttavaa sorttia niin tuskin se siitä iän myötä parantuu. Eroon siitä kyllä pääsee jossain vaiheessa ehkä. Muksujen hyödöttömyys vaihe kestää 1-5v riippuen millä tasolla oma henkinen ikä on, että pääsee homman juonesta kiinni. Sen jälkeen niistä on jopa seuraa ja mukavaa puuhasteltavaa joten ihan validi pointti. Kumpaakaan ei kyllä kannata ottaa oman elämän keskikohdaksi. Liiallinen takertuminen ihmisiin ei ole hyvästä, kun eivät välttämättä tykkää siitä.


ATK:n näpyttäminen = failure elämässä. Kaikki muu saven valamisesta kellarihumppaan harrastuksena = elämässä onnistuja.

Kaikki on omasta pääkopasta kiinni miten itse asiat kokee. Mun puolesta se logged in tyyppi saa ihan rauhassa kokea olevansa onnistunut elämässä. Mikä minä sitä olen määrittelemään mikä on onnistumista ja mikä ei. Onko sen pakko olla jotenkin yleisesti hyväksyttvä asia. Tietenkin sosiaalisena eläimenä ihmiset hakee hyväksyntää muualta ja yleinen mielipide merkkaa aika paljon. Tai jos suoraan sanotaan niin enemmän kuin mikään muu tällä palolla. Monta kertaa on itse saanut monttu auki katsoa läpi elämän kun ihmiset tekee päätöksiä elämästään täysin sillä perustein miltä se ulos näyttää. Tollasesta kun vapautuu ja osaa kuulostella itteään niin on aika pitkällä.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
1 877
Itselleni oli eräänlainen käännekohta elämässä, kun tajusin, että voin ihan oikeasti valita itse. Voin valita arvoni, periaateeni, tavoitteeni, jopa persoonallisuuteni, kaiken. Vaikka loppujen lopuksi "millään ei ole mitään väliä kun lopulta kuitenkin kuollaan", niin ainakin voin valita itse. Tämän "tajuaminen" lopetti 10 vuoden vakavan masennuksen, joka oli koitua kuolemaksi. Aina kun tuntuu, että elämällä ei ole suuntaa tai mieli on maassa, niin käytännössä on aika istua alas ja miettiä, mitkä aikaisemman valinnat pidän ja mitkä muutan, vai onko kyse vain siitä, että en ole noudattanut tehtyjä päätöksiä ja aika tehdä korjausliike.

En tiedä onko muilla ollut tai onko vastaavaa "lukkoa" päässä, mutta omalta osaltani näin. Se on varmaan se ja sama mitä valitsee, jokaisen on löydettävä oma polkunsa, mutta varmaan aika selkeitä hyviä juttuja olisi alkon kanssa läträämisen lopettaminen, somesta poistuminen tai ainakin radikaali vähennys ja varmaan tuo liikunta kanssa olisi yksi...
 
Liittynyt
18.05.2017
Viestejä
21 331
ATK:n näpyttäminen = failure elämässä. Kaikki muu saven valamisesta kellarihumppaan harrastuksena = elämässä onnistuja.
Oletin että tämä oli subjektiivinen näkemys omasta tilanteesta. Jos kokee olevansa ATK:n pariin jatkuvasti sortuva himassa nysvääjä ja kärsii siitä, ettei ole kavereita niin aika pitkälle noinhan se menee.

Etenkin jos kokee sen ATK:n ajanhaaskaukseksi eikä vaikkapa opettele uutta ohjelmointikieltä tms. "hyödyllistä".
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
5 407
Oletin että tämä oli subjektiivinen näkemys omasta tilanteesta. Jos kokee olevansa ATK:n pariin jatkuvasti sortuva himassa nysvääjä ja kärsii siitä, ettei ole kavereita niin aika pitkälle noinhan se menee.

Etenkin jos kokee sen ATK:n ajanhaaskaukseksi eikä vaikkapa opettele uutta ohjelmointikieltä tms. "hyödyllistä".
Väitätkö ettei yhteiskunnan normit vaikuta siihen mikä on epäonnistumista ja mikä ei.
 
Liittynyt
18.05.2017
Viestejä
21 331
Väitätkö ettei yhteiskunnan normit vaikuta siihen mikä on epäonnistumista ja mikä ei.
Tässä puhuttiin omasta kokemuksesta ja siitä, miten se ongelma on sosiaalisten kontaktien puute. Yksin siellä ATK:n parissa ollaan vaikka sitä hehkutettaisiin laifstail-blogeissa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
5 407
Tässä puhuttiin omasta kokemuksesta ja siitä, miten se ongelma on sosiaalisten kontaktien puute. Yksin siellä ATK:n parissa ollaan vaikka sitä hehkutettaisiin laifstail-blogeissa.
No mun pointti tossa viestissä oli mikä varmaan sulta meni ohi ettei onni tule välttämättä sieltä, että alitustuu yhteiskunnan normeille ja alkaa tekemään jotain yleisesti sosiaalisesti hyväksyttävää asiaa.

En lähtenyt purkamaan huglon erittelemiä ongelmia ja etisimään ratkasiuja niihin kun ei mulla niitä ole. En mä sitä kaveria tunne. Jos on viiteita burgerointiin ja introon eikä naiskokemuksia niin lähinnä naurattaa kun joku ehdottaa, että asenna tinderi...
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
12 674
Noi "uusien asioiden opetteleminen" itsekseen on joskus vaan aika hankalaa ilman lähiopetusta.
Itse olen sellainen tyyppi joka oppii parhaiten lähiopetuksessa ja verkko-opiskelusta tai muusta itsenäisestä opiskelusta ei tahdo tulla lasta eikä paskaa. Aina jos joku ei onnistu tai mene kuten vaikkapa opetusvideossa sanotaan ja homma epäonnistuu, niin iskee hirvee vitutus ja turhautuminen kun ei tiedä mitä teki väärin ja miten se korjataan.

Esimerkis vaikka leipominen. Jonkun pizzataikinan leipominen kylmiltään jonkun netin videon avulla on pelkkää tuskaa. Mä vaadin sen konkreettisen opettajan ja tuotteen valmistamisen siinä silmien edessä että voi interaktiivisesti kysyä mikä meni pieleen ja mitä pitää parantaa ja mikä meni oikein. Ja pizzaesimerkissä pitää olla se oikeanlainen taikina siinä edessä mihin voi upottaa kädet ja tuntea sen oikean koostumuksen ja muut. Noin esimerkiks.

Remppaamisessa noita on tullut enemmänkin eteen missä on yrittäny tehdä videoiden avulla jotain uutta.
Saumaauhaaminen, telalla levitettävän tasoitteen käyttö, betonilattioiden tasoitus jne. Kaikki menny enemmän tai vähemmän vituilleen vaikka on tehnyt juuri niinkuin videoissa ja ohjeissa sanotaan. Ja koska ei ole sitä fyysistä tukea siinä niin en tänä päivänäkään tiiä mitä teen väärin. Ja se turhauttaa aivan helvetisti uusien asioiden opettelua.
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
2 023
...jos osaisit tehdä asioita heti ensimmäisellä kerralla täsmälleen samalla tavalla, ei sitä kutsuttaisi opetteluksi, vaan matkimiseksi/kopioimiseksi? :comp:
 

Zefram Cochrane

The Engineer
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
1 844
No mun pointti tossa viestissä oli mikä varmaan sulta meni ohi ettei onni tule välttämättä sieltä, että alitustuu yhteiskunnan normeille ja alkaa tekemään jotain yleisesti sosiaalisesti hyväksyttävää asiaa.

En lähtenyt purkamaan huglon erittelemiä ongelmia ja etisimään ratkasiuja niihin kun ei mulla niitä ole. En mä sitä kaveria tunne. Jos on viiteita burgerointiin ja introon eikä naiskokemuksia niin lähinnä naurattaa kun joku ehdottaa, että asenna tinderi...
Mikä tässä on niin naurettavaa? Tinderi on soiva peli.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
12 674
...jos osaisit tehdä asioita heti ensimmäisellä kerralla täsmälleen samalla tavalla, ei sitä kutsuttaisi opetteluksi, vaan matkimiseksi/kopioimiseksi? :comp:
No mä voisin ihan hyvin vaan kopioida sen saumanauhanlaiton tai lattian tasoituksen jos se olis mahdollista :D
Kyllä mä oppimisen ymmärrän, mutta en sitä että jos tekee kaiken kuten sanotaan ja silti ei toimi niin mitä sä parannat jotain jos et tiiä mikä siinä menee vikaan?
 

Zefram Cochrane

The Engineer
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
1 844
Tyhjentävää edes vastata tälläiseen. Googlaa mitä tarkoittaa burgeri ja introvertti. Mieti sen jälkeen onko tinderi oikea lähestymistapa ihmiselle jolla noita piirteitä ikää lähemmäs 30 eikä kokemuksia naisista.
Voin katsoa olevani introvertti, mutta hyvällä itsetunnolla varustettuna ja katson, että ratsastusta oppii vain ratsastamalla.;)
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
237 472
Viestejä
4 163 360
Jäsenet
70 414
Uusin jäsen
O&G

Hinta.fi

Ylös Bottom