Ehdoton rehellisyys elämässä

[Echi]

Olen hyvin usein törmännyt tällä foorumilla sellaiseen väitteeseen, että ihmisen ei kannata toimia rehellisesti elämässään, jos vain voi jotenkin välttyä kiinnijäämiseltä. Uskallan olla vahvasti eri mieltä.

Moraali ei tuo pötyä pöytään ja maksa vuokraa ja laskuja...

“Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu” (Sananl. 11:3).

Suomalaiset ovat perinteisesti olleet työtätekeväistä ja rehellistä kansaa. Jälkimmäisestä ollaan näköjään nykyisin alettu lipsumaan. Ihminen, joka tekee kaikessa hiljaisuudessa ja rehellisyydessä töitä, ei jää toimeentulosta ja muistakaan siunauksista paitsi. Kun kaikki toimivat näin, yhteiskunta toimii erinomaisesti.Se joka on pienessä väärä, on sitä myös isommassa mittakaavassa. Epärehellinen ihminen kylvää vahinkoa itselleen, lähipiirilleen ja loppu kädessä koko yhteiskunnalle.

Työnantajat arvostavat rehellisyyttä työntekijöissään. Pienetkin vinkit kertovat ihmisestä sen, kuinka luotettavasta tapauksesta on kyse. Sama pätee parisuhteisiin ja ystävyyteen. Hyvinkin pienet salailut ja vääristelyt voivat aiheuttaa suurta epäluottamusta ihmisessä ja katkeruutta pääsee syntymään. Kaiken minkä ihminen jättää taakseen, hän tulee edestään joku päivä vielä löytämään. Enkä tarkoita nyt pelkästään viimeistä tuomiota. Hyvin usein rangaistus seuraa jo tässä elämässä.

Monet puolustelevat waretusta ja muutava vastaavaa vilpillisyyttä sillä, että se tuottaa väliaikaisia säästöjä ja on näin ollen ihmisille hyödyllistä. Elämän onnellisuus* ei kuitenkaan ole sidoksissa siihen, kuinka paljon otat takkiin taloudellisesti vaan siihen, kuinka sidoksissa olet omaan ahneuteesi. Jos raha kahlitsee sinua, tämä itsessään on ongelma, josta täytyy päästä eroon.

Kun syyllistyt pieneenkin vilpilliseen toimintaan, se jättää pysyvän pahuuden siemenen omatuntoosi ja vääristää kaiken muunkin toimintasi. Jos haluat viettää oikeasti onnellista elämää, ainut keino on ehdoton totuuteen pyrkiminen kaikissa toimissasi.

Spoileri: *

Tietenkin ihmisen pysyvä onnellisuus on mahdollista vasta silloin, kun välit Jumalan kanssa ovat kunnossa, mutta rehellisyys ja totuudenmukaisuus tuottavat jo itsessään siunausta elämään, vaikka ihminen ei olisi tehnyt uskonratkaisua.

 

[Jurppii]

Ehdoton rehellisyys kommunikaatiossa ei varsinaisesti ole hyve, etenkään jos oma-aloitteisesi ja kysymättä tykkää laukoa mielipiteitään.

 

[anonyymi]

Joskus on vaan parempi sanoa että emännän ruoka oli hyvää vaikka se paloikin pohjaan.

 

[Nomber]

En usko että kellään olisi puolisoa tai edes yhtään kaveria jos aina kaikki olisi 100% rehellisiä.

Ei nyt toki missään isommissa asioissa kannata huijata.

 

[Benji]

En usko että kellään olisi puolisoa tai edes yhtään kaveria jos aina kaikki olisi 100% rehellisiä.

Ei nyt toki missään isommissa asioissa kannata huijata.

Toisaalta jos kaikki olisivat tottuneet 100% rehellisyyteen, ei tarvitsi loukkaantua siitä, että joku nyt vain pitää nenääsi rumana tms. Itselleni tämä olisi mieluisa utopia johon koskaan tuskin mennään.

Aiheesta on tehty myös hauskahko komedia The Invention of Lying[URL="http://"][/URL]

 

[Tonnin Seteli]

Paskaahan tämä on noin autistisesti otettuna. Tietenkään kunniallinen ja täysipäinen yksilö ei ryhdy miksikään nakkivarkaaksi jo senkin takia että se on turhaa, mutta ennen kaikkea, koska ei voisi katsoa itseään peilistä.

Käsitys vilpillisestä toiminnasta ei kuitenkaan tarvitse olla se, että kaikki muu kuin armoton nöyristely on sitä. Rehellisyyttä ja totuuteen pyrkimistä ei ole se, että tottelee aina ja kaikkialla ihan vain siksi, että joku käskee. Aloittajan kömpelöä ja burgeria esimerkkiä jatkaakseni; itsehän en voisi kokea minkäänlaista ylpeyttä jos olisin niin paskahousu, että jättäisin vaikkapa warettamatta pelkuruudesta. Minulle on absurdi ajatus, että joku tekee pieniä valintoja elämässään noin drakonisen oikeuskäsityksen perusteella.

Yksinkertaiseen aloitukseen yksinkertaiset ja äärimmäiset esimerkit. Millaisen painostuksen kuvailtu totuuteen pyrkijä ihminen tarvitsee itsemurhaan? Varmasti tottelisi viranomaisen kehotusta. Ehkei satunnaisen vastaantulijan, mutta selvästi jokin aatteellinen yhdistys olisi jo vakavan harkinnan aiheuttava rajatapaus. Tehdäkö lopullinen ratkaisu, jos joku ämmien facebookryhmä on vähän sitä mieltä, että kannattaisi?

Jos jätän kävelemättä päin punaisia, teen sen siksi, että se voi olla vaarallista tai haitata muuta liikennettä. Vaihtoehtoisesti ehkä en jaksa kuunnella kun joku läski vinkuu siitä. Ehkä sakottaja on juuri väijymässä, ja olisi tyhmää tahallaan hankkiutua jonkun apukoululaisen simputettavaksi ja maksamaan laskuja. Voi myös olla, että joku lapsi tai muu vajaa on näkemässä, saattaa ymmärtää asioita väärin ja ymmärtämättömyyttään ottaa esimerkkiä. En pidättäydy tästä toiminnasta siksi että se on laitonta, tai koska pelkäisin yli kaiken kiinni jäämistä. Varsinkaan en siksi, että kokisin jälkeenpäin tunnontuskia, sillä en tee mitään väärää.

Siitä kyllä koen jonkinlaisen piston, että joskus kännissä kävelin päin punaisia ymmärtämättäni ja aiheutin onnettomuuden vaaran. Tietysti siinä on ensin järkytys siitä, että olisi voinut käydä huonosti. Tämän lisäksi kuitenkin kaduttaa, että aiheutin - vaikkakin siinä hetkessä täysin tahattomasti, mutta laajemmin katsoen omaa syytäni - jollekin aivan sivulliselle riskin joutua henkilövahinko-onnettomuuteen. Teoriassa tästä oli myös pieni vaara muille ihmisille. Ärsyttää, olenhan viimeisen päälle kunnollinen tyyppi. Jotkut hapenkuluttajat hortoilevat tällä tavoin joka viikonloppu, parhaimmillaan keskisormi valmiiksi pystyssä, refleksinä.

 

[Bitutus]

Hetkonen... Jos pitää aloittajaa burgerina, niin eikö ole rehellistä sanoa se suoraan? Ei pääse syntymään mitään epäluottamusta meidän välille.

Taitaa tästä rehellisyydestä tulla toinen varoitus ja bannit viikonlopuksi. Pitäisi vähän tinkiä rehellisyydestä ja käyttää altereita

 

[Tonnin Seteli]

Hetkonen... Jos pitää aloittajaa burgerina, niin eikö ole rehellistä sanoa se suoraan? Ei pääse syntymään mitään epäluottamusta meidän välille.

Ehkä, olenhan itsekin sen verran burgeri. Toisaalta en niin äärimmäisyyteen asti, että kykyni järkevään ilmaisuun olisi aivan nolla täysin sanatarkan ilmaisun ja tavattoman monisanaisuuden vuoksi.

Joka tapauksessa aloitus on sakea ja moraalisesti kehittymätön. Heikkoa cocktailkutsufilosofiaa, joka on helppo ampua alas amistasoisella esseeyritelmällä. Tämä siis jo ennen kuin trollahtava jeesusmauste huomioidaan.

 

[Lallijuoppo]

Ehdoton rehellisyys kommunikaatiossa ei varsinaisesti ole hyve, etenkään jos oma-aloitteisesi ja kysymättä tykkää laukoa mielipiteitään.

Se on kumma juttu, että miten netttikeskusteluissa kaikki laukovat niitä totuuksiaan kanssakirjoittajista, mitä ei ikinä tehtäisi, jos oltaisi vaikka saman pöydän ääressä juttelemassa. Oikein kunnon riitely ei ole kyllä naamatusten ainakaan minusta yhtään hauskaa ja ennemmin sitten jättää kertomatta mitä mieltä on jonkun juuri sanomasta asiasta. Menee sitten vaikka jälkeenpäin nettiin kertomaan kuinka just kuuli joltain niin typerää ettei voi uskoa korviaan.

 

[Lexy]

Se on kumma juttu, että miten netttikeskusteluissa kaikki laukovat niitä totuuksiaan kanssakirjoittajista, mitä ei ikinä tehtäisi, jos oltaisi vaikka saman pöydän ääressä juttelemassa. Oikein kunnon riitely ei ole kyllä naamatusten ainakaan minusta yhtään hauskaa ja ennemmin sitten jättää kertomatta mitä mieltä on jonkun juuri sanomasta asiasta. Menee sitten vaikka jälkeenpäin nettiin kertomaan kuinka just kuuli joltain niin typerää ettei voi uskoa korviaan.

Jotkut tätä tekee ja siksi kavereita on hyvin vähän. Jos ei pysty sanomaan asioita livenäkin niin parempi pitää turpa kiinni. Mielummin sanoaa asiat kuten ne on tai sitten on hiljaa - saivartelu ja asioiden pehmentäminen ei tee kenestäkään parempaa Riitelykin on ihan luonnollista kunhan osaa unohtaa asiat sen riidan jälkeen.

 

[SapphireThunder]

Täysi rehellisyys on paitsi lähes mahdotonta, vaan myös äärimmäisen typerää. Elämässä on tilanteita jolloin vale on parempi kuin totuus.

 

[tuoppi´]

Kyllähän totuus olisi aina se paras. Varsinkin pitkällä tähtäimellä. Se vaan vaatii sitä diplomaattisuutta, että saat kerrottua sen totuuden niin että toinen ei loukkaannu* ja ymmärtää asian. Jos tuntuu että aina menee kaveri/pari/perhe/työsuhteet rikki kun kerrot totuuden niin kannattaa pohtia olisiko siinä omassa kommunikaatiokyvyssä jotain korjattavaa.

* Kritiikistä kaikkien eka reaktio on loukkaantuminen, varsinkin silloin kun kritiikki pitää paikkansa. Mutta kunhan ei yritä kritisoida tarkoituksena loukata.

 

[viskiritari]

Eräs viisas sanoi muistaakseni jota kuinkin näin:

Puhu totta, katso mihin se johtaa ja hyväksy lopputulos. Et voi valita olla maksamatta hintaa teoistasi joten paras mitä voit tehdä on valita myrkkysi. Ja totuuden sanominen on vähemmän pelottavampi vaihtoehto kuin se, että jättää sen sanomatta. Koska, jos kerran valehtelee itselleen (ja muille), niin seuraavan kerran, kun tulee vastaavan ratkaisun eteen, niin on paljon todennäköisempää, että valehtelee taas. Niinpä ole rehellinen, niin itsellesi kuin muille.

Loppujen lopuksi kuka sinua voi syyttää siitä, että olet aito itsesi? Jos olet väärässä, niin muut kyllä korjaavat sinut ja sillehän sananvapaus perustuu, dialogille. Ehdoin tahdoin ei tietenkään pidä aina puhua omaa suutaan puhtaaksi. Hyvä nyrkkisääntö olisikin, että puhuu oman totuutensa aina, kun kokee, että sillä voi muuttaa maailmaa.

 

[Lallijuoppo]

* Kritiikistä kaikkien eka reaktio on loukkaantuminen, varsinkin silloin kun kritiikki pitää paikkansa. Mutta kunhan ei yritä kritisoida tarkoituksena loukata.

Tuskin. Kun itsekin tietää mokanneensa, niin ei siinä voi olla kuin samaa mieltä, jos joku asiasta huomauttaa. Toki riippuu, että miten sen sanoo. Siinä voi hieman suutahtaa, kun asia ottaa päähän ja joku tulee vittuilemaan vielä siitä päin naamaan. Jotkut kun varmaan luulevat vittuilun olevan kritiikkiä, ei niiden käytöstä muuten voi ymmärtää.

 

[Lallijuoppo]

Eräs viisas sanoi muistaakseni jota kuinkin näin:

Puhu totta, katso mihin se johtaa ja hyväksy lopputulos. Et voi valita olla maksamatta hintaa teoistasi joten paras mitä voit tehdä on valita myrkkysi. Ja totuuden sanominen on vähemmän pelottavampi vaihtoehto kuin se, että jättää sen sanomatta. Koska, jos kerran valehtelee itselleen (ja muille), niin seuraavan kerran, kun tulee vastaavan ratkaisun eteen, niin on paljon todennäköisempää, että valehtelee taas. Niinpä ole rehellinen, niin itsellesi kuin muille.

Loppujen lopuksi kuka sinua voi syyttää siitä, että olet aito itsesi? Jos olet väärässä, niin muut kyllä korjaavat sinut ja sillehän sananvapaus perustuu, dialogille. Ehdoin tahdoin ei tietenkään pidä aina puhua omaa suutaan puhtaaksi. Hyvä nyrkkisääntö olisikin, että puhuu oman totuutensa aina, kun kokee, että sillä voi muuttaa maailmaa.

Mutta mistä asiasta? Jos vaikka joku tulee johonkin tilaisuuteen mielestäsi sopimattomassa asussa, niin kyllä minusta paras ratkaisu asiaan on olla ottamatta asua puheeksi ja teeskennellä että puku on sinusta ihan ok.

Siinä ei todennäköisesti ole kuin kaksi vaihtoehtoa, jos menet kertomaan totuuden siitä puvusta; joko se suuttuu ihan helvetisti tai loukkaantuu yhtä paljon. Eikä sen totuuden kertominen parantanut maailmaan tippaakaan.

 

[oestrus taurus]

Monet puolustelevat waretusta ja muutava vastaavaa vilpillisyyttä sillä, että se tuottaa väliaikaisia säästöjä ja on näin ollen ihmisille hyödyllistä. Elämän onnellisuus* ei kuitenkaan ole sidoksissa siihen, kuinka paljon otat takkiin taloudellisesti vaan siihen, kuinka sidoksissa olet omaan ahneuteesi. Jos raha kahlitsee sinua, tämä itsessään on ongelma, josta täytyy päästä eroon.

Mistä lähtien "ahneus" on ollut synonyymi "epärehellisyydelle"? Nämähän ovat kaksi aivan eri asiaa. Olisiko pitänyt sittenkin kirjoittaa "Monet puolustelevat waretusta ja muutava vastaavaa vilpillisyyttä sillä, että tuote halutaan testata ennen ostopäätöstä. Testauksen jälkeen laiton kopio jätetään kumminkin käyttöön ostamatta"?

Mitä tulee jumalaan, hänessä minä näen uskovien kesken erään vahvan epärehellisyyden, nimittäin kuolemanpelko. Väittävät "etten minä pelkää kuolemaa, koska jumala on vastassa". Todellisuus tuntuu kumminkin rakentuvan enemmän sen varaan, että jumalalla onkin vahvistettu kuolemanpelkoa ja koko jumala on kuolemanpelko sekä sen jälkeinen rangaistus tai (hyvässä lykyssä) palkinto.
Siispä epärehellisyys siitä, mikä onkin luonnollista* kaikille muille eläville, paitsi psykopaateille tai kuoleman käsitteeseen älyllisesti kykenemättömille. Sen kiistäminen se vasta on epärehellisyyttä ja jumala on tässä vähän niin kuin "kansan rakastettu Kim Jong Un jne".

*Luonnollista se on lähtökohtaisesti myös ollut sairauden ja vanhuuden runtelemille, joilla kuolema on nykyään toive. Sekä myös niille, jotka ovat tärkeimpien huolenaiheiden edessä skipanneet koko ajatuksen kuolemastaan.

 

[tuoppi´]

Tuskin. Kun itsekin tietää mokanneensa, niin ei siinä voi olla kuin samaa mieltä, jos joku asiasta huomauttaa. Toki riippuu, että miten sen sanoo. Siinä voi hieman suutahtaa, kun asia ottaa päähän ja joku tulee vittuilemaan vielä siitä päin naamaan. Jotkut kun varmaan luulevat vittuilun olevan kritiikkiä, ei niiden käytöstä muuten voi ymmärtää.

Kyllä se vaan on eka reaktio käytännössä kaikille, ellei sitten jo itse ole huomannut mokaa ja ole sitä sisäisesti käsitellyt (kritisoinut itse itseäsi). Kukaan ei halua mokata, joten se, että joku huomaa mokasi ei ole koskaan positiivinen tunne sinulle.

Toki mitä järkevämpi ihminen niin sitä nopeammin myöntää oman mokansa, jotkut mestarit jopa niin nopeasti ennen kuin reaktio näkyy ulospäin.

 

[Lallijuoppo]

Kyllä se vaan on eka reaktio käytännössä kaikille, ellei sitten jo itse ole huomannut mokaa ja ole sitä sisäisesti käsitellyt (kritisoinut itse itseäsi). Kukaan ei halua mokata, joten se, että joku huomaa mokasi ei ole koskaan positiivinen tunne sinulle.

Toki mitä järkevämpi ihminen niin sitä nopeammin myöntää oman mokansa, jotkut mestarit jopa niin nopeasti ennen kuin reaktio näkyy ulospäin.

Riippuu toki asiasta. Jos omasta mielestään asia mistä valitetaan ei edes ole moka, niin todennäköisesti sitä sanoo oman mielipiteensä puolustukseksi.

Mitäs tähän nyt keksisi jonkun esimerkin selvästä mokasta?
No, jos siis vaikka ajaa auton ekana liukkaana talvipäivänä ojaan, niin onhan se nyt ihan selvä moka ja oma vika. Siinä sitten voi kritiikin vastaanotto riippua aika paljon kritiikin antajasta ja siitä, että millä pätevyydellä se muka neuvoo.

Ja jos se auton ojaan ajo ei muka ole oma moka, niin sitten vikaa on asenteesta eikä tuollaiselle mene mikään kritiikki eikä neuvo perille ennen asennevamman korjausta.

 

[oestrus taurus]

Ja jos se auton ojaan ajo ei muka ole oma moka, niin sitten vikaa on asenteesta eikä tuollaiselle mene mikään kritiikki eikä neuvo perille ennen asennevamman korjausta.

Tuossa esimerkissä piilee yksi vittumainen piirre tässä kansassa. Ei saa sanoa, että "onpa huonosti hiekotettu/aurattu taas tiet", kun joku draamaqueeni vetää siitä "Ai oliko se nyt tien syytää?"
Sekään ei ole epärehellisyyttä, mutta dialogian ohjaaminen sellaiseen että ongelmien analysoinnista ja niiden ratkaisusta luistellaan.

 

[tuoppi´]

Riippuu toki asiasta. Jos omasta mielestään asia mistä valitetaan ei edes ole moka, niin todennäköisesti sitä sanoo oman mielipiteensä puolustukseksi.

Mitäs tähän nyt keksisi jonkun esimerkin selvästä mokasta?
No, jos siis vaikka ajaa auton ekana liukkaana talvipäivänä ojaan, niin onhan se nyt ihan selvä moka ja oma vika. Siinä sitten voi kritiikin vastaanotto riippua aika paljon kritiikin antajasta ja siitä, että millä pätevyydellä se muka neuvoo.

Ja jos se auton ojaan ajo ei muka ole oma moka, niin sitten vikaa on asenteesta eikä tuollaiselle mene mikään kritiikki eikä neuvo perille ennen asennevamman korjausta.

Tollasessa tapauksessa se loukkaantuminen on sitä, että syyttää ekana tien liukkautta, ei ollu varaa ostaa kunnon renkaita ja sinäkin vaimo siinä vieressä häiritsit.

Selvennykseksi en siis tarkoita että tämä ensireaktio loukkaantuminen tarkoittaisi että omia mokia ei osaisi myöntää, se vaan on se ensimmäinen osa kritiikin käsittelyn prosessista. Jotkut menee tuon osan ohi nopeammin, osa hitaammin, ja typerät ihmiset ei koskaan pääse siitä yli.

 

[Jurppii]

Kritiikki on vähän eri vivahteinen juttu kuin virheistä huomautteleminen. Mitä järkevää sanottavaa kenelläkään on sellaiselle, joka ajoi talven ekoilla ylläriliukkailla ojaan? Kyllä se tietää jo itse, mikä meni pieleen ja luultavasti paremmin kuin "kritisoija".

 

[moukula]

Kohteliaisuus ja rehellisyys sulkee toisensa pois aika usein.

 

[Echi]

Ehdoton rehellisyys kommunikaatiossa ei varsinaisesti ole hyve, etenkään jos oma-aloitteisesi ja kysymättä tykkää laukoa mielipiteitään.

Jotkut asiat voi jättää sanomatta, ei tämä ole valehtelua. Jos jollakin on esimerkiksi iso nenä, niin ei tätä tarvitse sanoa tälle ääneen. Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että ei tarkoitushakuisesti vääristellä asioita tai pimitetä sellaista tietoa, jonka ihminen ansaitsee kuulla. Jos olet esimerkiksi aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tämän selän takana, niin et saa salata sitä tältä, vaan sinun tulee avoimesti tunnustaa rikkomuksesi.

 

[Mikkos]

 

[idkf]

Rehellisyys on mielestäni väärä termi asialle, jota aloittaja ilmeisesti tarkoittaa vaan kyse on enemmänkin jonkinlaisesta hyvään pyrkimisestä, jossa toki valehtelematta oleminen on tärkeä osa.

Jos rehellisyys on valehtelemisen vastakohta niin voit olla rehellinen myös olemalla hiljaa.

Hyvään pyrkimisessä taas hiljaa oleminen ei riitä, vaan täytyy käyttää omia kykyjään hyveidensä edistämiseen. Useinkin on tilanne, että suoraa runttaamalla toiselle osapuolelle mitä kaikkea on väärin ja mitä pitäisi muuttaa ei johda hyvään lopputulokseen, vaan täytyy tehdä jonkinlainen arvio minkäkaisella tahdilla asioita voi viedä eteenpäin, ilman että homma hajoaa käsiin.

 

[moukula]

Niin, pitää huomioida se, että myös läpeensä paha ihminen voi olla rehellinen, ns. lawful evil -tyyppinen hahmo mikäli D&D-vertaus sallitaan.

 

[Datsyuk13]

Toisaalta jos kaikki olisivat tottuneet 100% rehellisyyteen, ei tarvitsi loukkaantua siitä, että joku nyt vain pitää nenääsi rumana tms. Itselleni tämä olisi mieluisa utopia johon koskaan tuskin mennään.

Aiheesta on tehty myös hauskahko komedia The Invention of Lying

Ei kai rehellisen ihmisen tarvi sentään laukoa mielipiteitään toisten nenistä.

 

[fly]

Ihminen, joka tekee kaikessa hiljaisuudessa ja rehellisyydessä töitä, ei jää toimeentulosta ja muistakaan siunauksista paitsi. Kun kaikki toimivat näin, yhteiskunta toimii erinomaisesti.

tässä lauseessa tulee ilmi epärehellisyytesi ja tai motivaatiosi

itselleen ja maailmalle täysin rehellisen ja hyväntahtoisen ihmisen on lähes tai kokonaan mahdotonta löytää tai tehdä työtä missä ketään tai mitään ei satuteta ja vahingoiteta

joko kieltää sen tosiasian että maailmassa on muutakin elävää kuin ihmiset, jolloin siis kusettaa itseään, tai sitten ryhtyy buddhalaiseksi ja varoo tallaamasta kusiaisia ja syö sitten pelkästään vettä ja hunajaa(?)

(se onko hunaja elossa varmaankin ihan erillisen väittelyn aihe sitten, ja jos joku keksii muuta syötävää missä ei samalla tapeta niin mielenkiinnolla kuulen)

rehellisyyttä siis vaatii sen asian myöntäminen että elääkseen on tapettava, ainakin itsellä näkyisi vielä olevan nuo raateluhampaiden jämät tuolla ikenissä joten oletettavaa on että ihan terveellistä tavaraa tuo läskin mättäminen on ja viimeeksi kun tarkistin niin myös kasvit elävät ja kuolevat niinkuin muutkin tällä pallolla

turhan tuskan tuottaminen (mielestäni monet nykyiset tarhausmuodot esim) ja turhaan tappaminen sitten taas erikseen

ps. oikolukutaitonionpäikkäreillä

 

[Rebel]

Ei sovi autokauppiaalle tämä.

 

[ttjm]

Tietenkin ihmisen pysyvä onnellisuus on mahdollista vasta silloin, kun välit Jumalan kanssa ovat kunnossa

Ollaan erottu jo aikapäiviä sitten. Välit ovat kunnossa. Minulle ei ainakaan jäänyt mikään kaivelemaan.

 

[Mattersstrom]

Mielestäni tässä nyt suurin ongelma on se, että muut ihmiset olettavat muilta rehellisyyttä, vaikka eivät itse ole myöskään rehellisiä. Jos ihmiset oppisivat hyväksymään valehtelemisen kohteliaana kommunikaation keinona, ei tälläsiä idioottikeskusteluita tarvitsisi käydä.

edit. valehtelemisella tarkoitan nyt tässä tapauksessa välttämättömiä valkoisia valheita, enkä asioiden pakoilemisella valehtelemisen avulla.

 

[moukula]

Se on kyllä ihan hyvä kysymys, että kumpi osoittaa paremmin kiintymystä ja ystävyyttä, ne pienet valkoiset valheet ja kohteliaisuudet vai se, että kertoo toiselle päin naamaa suoraan jos tämän olemuksessa, mielipiteissä tai teoissa on jotain mikä itseä ärsyttää. Jokuhan voisi ajatella niinkin, että tuollainen jälkimmäisen tyyppinen ihminen haluaa ainoastaan purkaa omat patoutumansa pihalle riippumatta siitä miltä toisesta tuntuu, eikä välitä siitä, että säilyykö kaveri-/parisuhde. Ensimmäinen tyyppi taas välittää siitä toisesta niin paljon, että pitää mölyt mahassaan ja kehuu ja kannustaa toista.

 

[fly]

Se on kyllä ihan hyvä kysymys, että kumpi osoittaa paremmin kiintymystä ja ystävyyttä, ne pienet valkoiset valheet ja kohteliaisuudet vai se, että kertoo toiselle päin naamaa suoraan jos tämän olemuksessa, mielipiteissä tai teoissa on jotain mikä itseä ärsyttää. Jokuhan voisi ajatella niinkin, että tuollainen jälkimmäisen tyyppinen ihminen haluaa ainoastaan purkaa omat patoutumansa pihalle riippumatta siitä miltä toisesta tuntuu, eikä välitä siitä, että säilyykö kaveri-/parisuhde. Ensimmäinen tyyppi taas välittää siitä toisesta niin paljon, että pitää mölyt mahassaan ja kehuu ja kannustaa toista.

omat patoutumani muihin purkaneena rehellisyyden varjolla täytyy todeta että jotain jäi vielä hampaankoloon

ehkä onkin parempi jättää sanomatta kuin tuputtaa semmoista mitä toinen ei pysty vastaanottamaan, tai johtaa kanssaihmistä harhaan valkoisilla valheilla

 

[-SD-]

Olen ketjun aloitusviestin kanssa muuten samaa mieltä, paitsi hyväntahtoinen valkoinen valhe on joskus paljon parempi juttu kuin "ehdoton rehellisyys".

180% ateistina jätän spoilerin alla olevan uskovais-hömpän omaan "arvoonsa".

 

[Myrkky]

Itse tunsin (huom. mennyt muoto) ihmisen joka oli täysin rehellinen kaikille kaikesta. Nyt mitä tiedän niin valehtelua ainakin puolelle tusinalle, ja tämä aivan viime aikoina tapahtunutta, uskooko edes omia juttujaan? Pohjimmiltaan rehellinen, mutta viimeaikojen pienet häiriöt mielenterveydessä näyttää suistaneen junan raiteltaan melko pahasti.

Itsehän olen suhteellisen rehellinen, ihan kaikkea ei pidä kertoa tai paljastaa.. Mutta rajansa mullakin toki, jonkinlainen omatunto vielä on, kaikesta huolimatta.

 

[SapphireThunder]

On äärimmäisen naiivia ajatella että täysi rehellisyys olisi mitenkään hyvä asia. Maailma ei ole niin musta-valkoinen. Ei edes harmaa.

Mutta sen sijaan on parasta olla rehellinen silloin kun:
a. voit auttaa jota kuta toista
b. päästä pälkäästä
c. totuus on oikeasti hyvä
d. totuus on niin huono että sitä ei voisi mitenkään kainostella valehtelulla


a ja b ovat myös totta valehtelun kohdalla. Vale on silloin hyvä kun sillä voi auttaa jotakuta toista tai päästä pälkäästä.
Mutta se mikä jompaan kumpaan tilanteeseen on johdattanut, onkin sitten eri asia.
Vale on hyvä jos pelastat itsesi tai lähimmäisesi sillä, mutta valeen takana saattaa olla jokin paha asia (ryöstö, murha, huijaus yms.). Näin ollen vale on myös paha. Mutta samalla hyvä.

Sanonta "Ei jotain hyvää ilman pahaa ja ei pahaa ilman jotain hyvää" on syntynyt syystäkin.
Yin-Yang ja sen tarkoitus on myöskin syntynyt syystäkin.

 

[Centteri]

Ei ole olemassa ehdotonta rehellisyyttä. Langan voi sulkea.

 

[Myrkky]

Unohtamatta asioita mistä tietää, vaikkei pitäisi. Niitä ei levitellä ympäriinsä miten vaan. Se vaikeneminenkin on kultaa. Jos joku kysyy jostain mistä tiedän, niin olen niin kuin en tietäisi mistään mitään. Rehellisyyttä sekin, vaikka samalla on kertomatta - mutta luottamus.

 

[fly]

Itse tunsin (huom. mennyt muoto) ihmisen joka oli täysin rehellinen kaikille kaikesta. Nyt mitä tiedän niin valehtelua ainakin puolelle tusinalle, ja tämä aivan viime aikoina tapahtunutta, uskooko edes omia juttujaan? Pohjimmiltaan rehellinen, mutta viimeaikojen pienet häiriöt mielenterveydessä näyttää suistaneen junan raiteltaan melko pahasti.

Itsehän olen suhteellisen rehellinen, ihan kaikkea ei pidä kertoa tai paljastaa.. Mutta rajansa mullakin toki, jonkinlainen omatunto vielä on, kaikesta huolimatta.

itsensä unohtaminen on rankkaa hommaa, se että muuttuu sanojaan harkitsevasta täysin spontaaniksi ja vielä tajuaa sen ehkä rankinta, onneksi vielä joku raja

 

[Myrkky]

itsensä unohtaminen on rankkaa hommaa, se että muuttuu sanojaan harkitsevasta täysin spontaaniksi ja vielä tajuaa sen ehkä rankinta, onneksi vielä joku raja

Kirjoitin jotenkin epäselvästi, itseäni en ole unohtanut, paitsi siinä mielessä että nielen osittain kaikki valheet mitä syötetään, ja olen niin kuin en olisikaan. En vain reagoi valheisiin, ja odotan että vastapuoli paljastaa itsensä, samalla kun kuuntelen kakkaa. Ja harkitsen varsin tarkasti mitä sanon ja kellekin.

Tällekin forkalle tehnyt mieli kirjoittaa vaikka mitä, ja olen kirjoittanutkin, mutta lopulta pyyhkäissyt tekstit hittoon etten kerro liikaa. Spontaani en ole missään mielessä, vaan pidän tietyt asiat omina tietoinani.

 

[Tonnin Seteli]

Aloittaja kärsii mielisairaudesta, joten mahtaako tuo edes ymmärtää mitä rehellisyys tarkoittaa?

Täysi mahdottomuus se on rehellinen kaikessa olla. Asiakkaillekin on pakko veistellä väritettyjä tarinoita tai muuten voisi sopimukset olla katkolla hyvin nopeaan tai asiakkaan maksuhalukkuus olla katkolla. Valehtelu tietyissä tilanteissa on myös kohteliasta.

Pakkohan se on olla epärehellinen vähintään kaunistelemalla asioita. Kertomatta jättäminen on myös valehteluun rinnastettavaa epärehellisyyttä ja sellaisena tarpeellista. Minkä tahansa kulttuurin normit edellyttävät valehtelua, eroa on toki siinä, paljonko. On tilanteita, joissa olisi tyhmää kertoa totuus.

Noin aloituksen mukaisen ehdottoman rehellisyyden absurditeetin kannalta on tärkeää huomata myös puolustuksellinen valehtelu. Asiattomiin uteluihin ja öykkärien jankutukseen ei aina ole mitään muuta oikeaa vastausta kuin häpeilemätön valhe. Loukkaantumisen ilmaiseminen, vaikeneminen, kommentoimasta kieltäytyminen tai aiheen vaihtoyritys voivat olla yhtä vahingollisia kuin totuuden tai salaisuuden paljastaminen asiattomalle. Siispä ainoa tapa selvitä epäreilusta tilanteesta vahingoittamatta itseään tai jopa muita voi olla ihan ehta valehtelu. Ihan arkisessa elämässä on paljonkin tilanteita, joissa olisi moraalitonta olla valehtelematta.

 

[ghost gunner]

Ei tuota voi tarkasti määritellä, kun usein asioissa ei edes ole mitään absoluuttisia totuuksia. Kilpailussa liika rehellisyys on omaan jalkaan ampumista.

Esimerkiksi sodassa vastapuolta häiritään valheilla. Tämä on osa sodankäyntiä. Rikollisia vastaan voidaan myös käyttää valheita.

 

[Lallijuoppo]

siinä mielessä että nielen osittain kaikki valheet mitä syötetään, ja olen niin kuin en olisikaan. En vain reagoi valheisiin, ja odotan että vastapuoli paljastaa itsensä, samalla kun kuuntelen kakkaa.

Itselleni on kyllä tuollainen tilanne, missä toinen valehtelee ummet ja lammet, mutta itse on kuin uskoisi ne, ihan vitun rasittavaa. Tällaista on tapahtunut yhden alkoholismiin sairastuneen tyypin kanssa.

Kun omasta mielestäni tilanne olisi sillekin helpompi, jos se suoraan vaan sanoisi, että asia on nyt näin. Sori.

 

[fly]

Pakkohan se on olla epärehellinen vähintään kaunistelemalla asioita. Kertomatta jättäminen on myös valehteluun rinnastettavaa epärehellisyyttä ja sellaisena tarpeellista. Minkä tahansa kulttuurin normit edellyttävät valehtelua, eroa on toki siinä, paljonko. On tilanteita, joissa olisi tyhmää kertoa totuus.

Noin aloituksen mukaisen ehdottoman rehellisyyden absurditeetin kannalta on tärkeää huomata myös puolustuksellinen valehtelu. Asiattomiin uteluihin ja öykkärien jankutukseen ei aina ole mitään muuta oikeaa vastausta kuin häpeilemätön valhe. Loukkaantumisen ilmaiseminen, vaikeneminen, kommentoimasta kieltäytyminen tai aiheen vaihtoyritys voivat olla yhtä vahingollisia kuin totuuden tai salaisuuden paljastaminen asiattomalle. Siispä ainoa tapa selvitä epäreilusta tilanteesta vahingoittamatta itseään tai jopa muita voi olla ihan ehta valehtelu. Ihan arkisessa elämässä on paljonkin tilanteita, joissa olisi moraalitonta olla valehtelematta.

valehtelulla luodaan valheellista todellisuutta jota joudutaan sitten ylläpitämään lisää valehtelemalla, tämä on kuluttavaa ja turhaa, kertomatta jättäminen on täysin eri asia

 

[Myrkky]

Itselleni on kyllä tuollainen tilanne, missä toinen valehtelee ummet ja lammet, mutta itse on kuin uskoisi ne, ihan vitun rasittavaa. Tällaista on tapahtunut yhden alkoholismiin sairastuneen tyypin kanssa.

Kun omasta mielestäni tilanne olisi sillekin helpompi, jos se suoraan vaan sanoisi, että asia on nyt näin. Sori.

Onhan se rasittavaa, kun sen totuuden joutuu kaivamaan muita reittejä kautta. Minkäs teet kun toinen on niin vahva omiin juttuihinsa, joskin luulen että totuus iskee jossain kohtaa ja pää selvenee. Vielä kun kyse ei ole päihteiden käytöstä, vaan aivopesusta. Uskonto on ehkä vähän väärä sana, mutta kun menee elämä liikaa yliluonnollisen puolelle ja muut kertoo miten asiat on, ja pitää tehdä. Ja tästä vielä maksaa että kuuntelee sellaista tuubaa.
Ehkä se elämä opettaa jossain kohtaa, sitten kun on vähän myöhäistä.

Tällä hetkellä luulen että tilanne menee siinä että yrittää vielä pysyä harhoissaan ja uskoa niihin, mutta pieni epäilys voi olla taustalla - jonka takia joutuu valehtelemaan itselleen, ja muillekin. Vois olla hieman ahdistavaa kun päässä pyörii ristitiitaisia ajatuksia.

 

[Echi]

Monet ovat puuttuneet aloituskirjoituksessani korostetusti ihmisten välisiin keskusteluihin. Voihan se olla, että itsekin sievistelen asioita näissä, jos haluan osoittaa laupeutta toista kohtaan. Mutta jos joku ei uskalla puhua suoraan asioista, koska päässä liikkuu pahoja asioita toisesta, niin olisiko silloin parasta muuttaa asennoitumistaan toista ihmistä kohtaan?
En tietysti tiedä, missä määrin tämä on mahdollista ilman Jumalan apua.

Kun itse täytyin Pyhällä Hengellä, niin halusin jota kuinkin halata kaikkia ihmisiä. Näin kaikki ihmiset arvokkaina ja kauniina Jumalan luomuksina, jotka tarvitsevat Jumalan rakkautta osakseen. Tietysti tuo Henki saattaa hiipua ja vanha luonto nostaa päätään, mutta Pyhän Hengen ansiosta on mahdollista saavuttaa sen verran rakkaudellinen tila, että toisesta ihmisestä ei ajattele pahaa. Jos tällaiseen sortuukin, niin siitä saa ja pitääkin tehdä välittömästi parannus.

 

[Echi]

Onhan se rasittavaa, kun sen totuuden joutuu kaivamaan muita reittejä kautta. Minkäs teet kun toinen on niin vahva omiin juttuihinsa, joskin luulen että totuus iskee jossain kohtaa ja pää selvenee. Vielä kun kyse ei ole päihteiden käytöstä, vaan aivopesusta. Uskonto on ehkä vähän väärä sana, mutta kun menee elämä liikaa yliluonnollisen puolelle ja muut kertoo miten asiat on, ja pitää tehdä. Ja tästä vielä maksaa että kuuntelee sellaista tuubaa.
Ehkä se elämä opettaa jossain kohtaa, sitten kun on vähän myöhäistä.

Tällä hetkellä luulen että tilanne menee siinä että yrittää vielä pysyä harhoissaan ja uskoa niihin, mutta pieni epäilys voi olla taustalla - jonka takia joutuu valehtelemaan itselleen, ja muillekin. Vois olla hieman ahdistavaa kun päässä pyörii ristitiitaisia ajatuksia.

Spoileri: Ot

Uskonnollista hyväksikäyttöä on enemmän kuin uskoisittekaan. Eivät todelliset saatananpalvojat todellakaan pukeudu mustiin, he soluttautuvat kristittyjen pariin ja käyttävät näitä häkäilemättömästi hyväkseen. Sekä taloudellisesti että seksuaalisesti. Susi lammasten vaatteissa sanonta tulee suoraan Raamatusta. Tällaiset ihmiset ovat narsisteja psykopaatteja, jotka yrittävät alistaa uskovaisia valtansa alle. Touhu on niin kaukana Raamatusta ja lähimmäisenrakkaudesta kuin olla ja voi.


Jos joku väittää itseään uskovaiseksi niin kannattaa tarkastella tämän tekoja ja hedelmiä. Hengen hedelmiä ovat ilo, rauha ja rakkaus. Jos nuo puuttuvat, niin silloin tällaisen ihmisen uskonelämässä on jotain pielessä.

Yliluonnollisissa asioissa ja Jumalan johdatuksessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta se ei aina ole Jumalasta

 

[Tonnin Seteli]

Aloituksesta sai sen käsityksen, että tässä pyrittiin keskusteluun, vaikkakin kömpelösti. Jatkot ovat olleet sekavaa horinaa uskonnollisin käsittein. Potentiaali keskusteluun näyttää siis sittenkin puuttuvan.

 

[Tonnin Seteli]

Siihen termiin sisältyy kuitenkin toiminnan tahallisuus. Nyt en ole siitä ihan varma.