- Liittynyt
- 04.09.2017
- Viestejä
- 137
Sinihiekan hurmokselllinen paasaus alkaa mennä jo komedian puolelle, koska tunnut väittelevän jonkun oman mielikuvasi kanssa fanikööristä joka ylistää Witcher 3:n täydellisyyttä. Tai ehkä mulla on sitten mennyt joku kirjoitus ohi, mutta ei tässä ketjussa minun mielestä ole hehkutettu että W3 olisi kaikilta osin täydellinen. Pikemminkin vain porukka spekuloi ja odottaa tulevaa Cyberpunk peliä syystä tai toisesta. Ehkä yksi syy se, että W3 on aika monen mielestä hyvä peli, vaikkei täydellinen olekaan.
Puutteitahan siinä W3:ssa on toki jossain pelimekaniikoissa. Itseä ehkä eniten häiritsee skaalautuva lootti joka tekee kaikesta aarteesta rihkamaa jota kiikutetaan kauppiaille. Novigradissa oli se tehtävä josta sai Hattori Hanzon mestarismiekan, mutta kun sait sen niin katurikollisetkin alkoi tiputella saman levelin miekkoja samoihin aikoihin, koska kaikki skaalautui pelaajan tason mukaan. Antiklimaattinen palkinto. Muitakin häiritseviä pikkujuttuja siinä on, mutta siinä missä peli on onnistunut: tarina, hahmot, maailma, tunnelma, musiikki ja niitä kuuluisia harmaan sävyjä ettei kaikki vain ole hyvis-Geraltin sankarimatkaa, nostaa sen yhdeksi parhaista fantasiaroolipeleistä omalla listalla.
Skyrimia jaksoin pelata n. 10 tuntia, mutta ei vaan nappaa vaikka olisi minkälainen vapaus tehdä hahmosta joku ninjamaagipeltiseppä jos peli on täynnä pahvisia hahmoja ja kulunutta chosen one tarinaa. Nuorempana meni ehkä läpi kaikenlaista geneeriset fantasiahutut, mutta nykyään ei oikein jaksa jos tarinassa ja hahmoissa ei ole edes hitusen imua tai ripausta omaperäisyyttä. Pillars of Eternity jäi samasta syystä alkutekijöihinsä minulla. En tiedä sitten paraneeko tarina näissä myöhemmin, kun alun jälkeen ei vaan kiinnosta enää jatkaa. Witcher kolmosessa on toki jonkun verran tuttuja fantasiakliseitä myös, mutta sopivasti jotain uutta omaa kierrettä niihin on minun mielestä saatu yhdistelemällä slaavilaista kansantarustoa ja hyvin kirjoitettuja hahmoja sekaan.
Kyllä W3 pieksee kevyesti esim. Dragon Age Inquisitionin avoimen maailman roolipelinä, jossa "nouda 10 karhuntaljaa" tyyppiset sivutehtävät. Vaikka W3:n sivutehtävissä onkin paljon toistettu sitä "seuraa punaista vanaa ja tapa hirviö" kaavaa, niin toisaalta ymmärtää että avoimen maailman pelissä on jonkin verran jouduttu oikomaan mutkia, koska ei vaan aika ja työvoima riitä että jokainen sivutehtäväkin olisi täydellisen uniikki rakenteeltaan. Näihinkin oli jokaiseen kuitenkin saatu kirjoitettua joku pieni koukku tarinaan, ettei ole vain aivotonta grindausta, siis jos pelaa näitä tarinankerronta edellä. Päätehtäviin on panostettu sitten enemmän, vaikka olenkin samaa mieltä että se alun Bloody Baron+Crookback Bog osuus on pelin vahvin, ainakin ennen lisäosia.
Ehkä niitä tapoja tehdä questit ei ole kovin montaa ja Cyberpunkkiinhan sen pelidemon perusteella lupailivat että olisi isompi vapaus edetä tehtävissä eri tyylillä. Toivottavasti onnistuu ja toivon toki että Cyberpunkissa olisi sitä sinihiekan kaipaamaa reaktiivisuutta maailmassa. Huvittaa vaan tuo paasaus ja pelin haukkuminen ennakolta paskaksi joidenkin omien ahdistuneiden ennakkoluulojen pohjalta.
Puutteitahan siinä W3:ssa on toki jossain pelimekaniikoissa. Itseä ehkä eniten häiritsee skaalautuva lootti joka tekee kaikesta aarteesta rihkamaa jota kiikutetaan kauppiaille. Novigradissa oli se tehtävä josta sai Hattori Hanzon mestarismiekan, mutta kun sait sen niin katurikollisetkin alkoi tiputella saman levelin miekkoja samoihin aikoihin, koska kaikki skaalautui pelaajan tason mukaan. Antiklimaattinen palkinto. Muitakin häiritseviä pikkujuttuja siinä on, mutta siinä missä peli on onnistunut: tarina, hahmot, maailma, tunnelma, musiikki ja niitä kuuluisia harmaan sävyjä ettei kaikki vain ole hyvis-Geraltin sankarimatkaa, nostaa sen yhdeksi parhaista fantasiaroolipeleistä omalla listalla.
Skyrimia jaksoin pelata n. 10 tuntia, mutta ei vaan nappaa vaikka olisi minkälainen vapaus tehdä hahmosta joku ninjamaagipeltiseppä jos peli on täynnä pahvisia hahmoja ja kulunutta chosen one tarinaa. Nuorempana meni ehkä läpi kaikenlaista geneeriset fantasiahutut, mutta nykyään ei oikein jaksa jos tarinassa ja hahmoissa ei ole edes hitusen imua tai ripausta omaperäisyyttä. Pillars of Eternity jäi samasta syystä alkutekijöihinsä minulla. En tiedä sitten paraneeko tarina näissä myöhemmin, kun alun jälkeen ei vaan kiinnosta enää jatkaa. Witcher kolmosessa on toki jonkun verran tuttuja fantasiakliseitä myös, mutta sopivasti jotain uutta omaa kierrettä niihin on minun mielestä saatu yhdistelemällä slaavilaista kansantarustoa ja hyvin kirjoitettuja hahmoja sekaan.
Kyllä W3 pieksee kevyesti esim. Dragon Age Inquisitionin avoimen maailman roolipelinä, jossa "nouda 10 karhuntaljaa" tyyppiset sivutehtävät. Vaikka W3:n sivutehtävissä onkin paljon toistettu sitä "seuraa punaista vanaa ja tapa hirviö" kaavaa, niin toisaalta ymmärtää että avoimen maailman pelissä on jonkin verran jouduttu oikomaan mutkia, koska ei vaan aika ja työvoima riitä että jokainen sivutehtäväkin olisi täydellisen uniikki rakenteeltaan. Näihinkin oli jokaiseen kuitenkin saatu kirjoitettua joku pieni koukku tarinaan, ettei ole vain aivotonta grindausta, siis jos pelaa näitä tarinankerronta edellä. Päätehtäviin on panostettu sitten enemmän, vaikka olenkin samaa mieltä että se alun Bloody Baron+Crookback Bog osuus on pelin vahvin, ainakin ennen lisäosia.
Ehkä niitä tapoja tehdä questit ei ole kovin montaa ja Cyberpunkkiinhan sen pelidemon perusteella lupailivat että olisi isompi vapaus edetä tehtävissä eri tyylillä. Toivottavasti onnistuu ja toivon toki että Cyberpunkissa olisi sitä sinihiekan kaipaamaa reaktiivisuutta maailmassa. Huvittaa vaan tuo paasaus ja pelin haukkuminen ennakolta paskaksi joidenkin omien ahdistuneiden ennakkoluulojen pohjalta.
Viimeksi muokattu:
Paitsi jos peli oliskin ultrapaska ja ne tajuais sen ite ja päättäisivät myydä koko roskan Epicille tai muulle.
