Kulttimaineen omaava pussimäyrä, Crash, tekee paluun pelikentille remasteroituna, kolmen pelin kokoelmana, peräti kuuden vuoden tauon jälkeen. Crash Bandicoot N. Sane Trilogia kokoaa yhteen kolme ensimmäistä ja samalla sarjan parasta peliä: Crash Bandicoot, Cortex Strikes Back ja Warped.
Crash on hahmona alun perin Sonyn yksinoikeudella seikkaillut karannut koekaniini – Super Marion ja Sonicin kilpailuja, joka mittelee ilkeää tohtori Neo Cortexia vastaan.
Crash Bandicoot oli yksi ensimmäisistä 3D-tasohyppeleistä ja se mullisti tasohyppelypelien maailman täysin 90-luvulla. Nyt Vicarious Visions on remasteroinut nämä kolme peliä aina 4K-resoluutioon asti, lisännyt mahdollisuuden pelata miltei kaiken sisällön Crashin siskolla, Cocolla ja laajentanut tallennusmahdollisuuksia alkuperäisiin peleihin verrattuna. Kaikkiin karttoihin on myös lisätty aikakisailun mahdollisuus, jossa voi luoda omia nopeusennätyksiä.
Graafisesti paketti on erittäin kaunis ja se muistuttaakin laadultaan Pixarin uusimpia animaatioita. Ruudunpäivitys on todella sulavaa ja on pakko kunnioittaa sitä, kuinka uskollisia pelit ovat alkuperäisteokselle. Crash ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä ja animointi on mielettömän hyvää.
Äänimaailma ja musiikit ovat alkuperäiset ja kaiken kaikkiaan paketti onkin täydellinen nostalgiatrippi kamalalle 90-luvulle, pelaamisen kulta-ajalle.
”pelimekaniikoiltaan Crash on miltei yhtä antiikkia kuin allekirjoittanut”
Valitettavasti N. Sane Trilogia ei sitten muuta tarjoakaan. Tasohyppelypelit ovat kehittyneet Crashin ajoista niin paljon, että sisällöltään ja pelimekaniikaltaan Crashin elvytetyt seikkailut tuntuvat välillä miltei jopa surkuhupaisilta. Rajatut kamerakulmat raivostuttavat ja kenttäsuunnittelu saattaa välillä olla aitoa armotonta ysäriä pahimmillaan.
Asiaa ei helpota se, että hyppiminen ja liikkuminen ylipäätään tuntuvat huomattavasti epätarkemmalta, kuin alkuperäisissä peleissä. Syy tähän löytyikin julkaisun jälkeen jo muutamassa päivässä kun auringonvaloa välttelevät, valkeita lakanoita kalpeammat internetin it-soturit kaivoivatkin tekivät omituisen paljastuksen: ilmeisesti Crashin jalat ovat pikseleiltään erimalliset kuin alkuperäispeleissä ja tämä aiheuttaa sen, että Crashin ohjaaminen on todellakin vaikeampaa sekä kankeampaa kuin ennen, hahmon liukuessa alustojen reunoilta kohti erinäisiä kuolemia.
Crash on nostalgianannaa parhaimmillaan, mutta tämän päivän standardeja se ei täytä kuin graafisesti.
Uusia faneja tämä paketti tuskin synnyttää, sillä pelimekaniikoiltaan peli on miltei yhtä antiikkia kuin allekirjoittanut.
Hauskat ja loistavat animaatiot eivät pysty pelastamaan kankeasti pelattavaa pakettia, jossa pelaajasta riippumattomat äkkikuolemat ja välillä suorastaan vittumaiset kuvakulmat latistavat menneiden makustelun.
Kaksi ekaa olen saanu tähän mennessä pelattua läpi ja kolmas on menossa pitkällä. Saas nähdä, jaksaako kerätä timantteja ja reliikkejä, kun meinaavat välilla olla aika tuskallisia hankkia.
kyllähän se selvä on jos activisionista kiinni vain on että tulee. Raha kelpaa varmasti 
Harmi kun ei netistä tilatessa näe pelin takakantta. 
jotenkin vaikeammalta tuntuu kuin originaali, mutta ei mitään suurempia ongelmia. Seuraavaksi kakkosen kimppuun, joka mielestäni kolmikon paras.
