- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 82
Beyerdynamicin uusin tuote DT 240 Pro on suljettu kuulokemalli, joka on tarkoitettu liikkuvan käytön lisäksi myös studion tarpeisiin. Äänilähteenä itse cd:ltä ripatut 320kbps mp3:t tietokoneella, äänikorttina Asus Xonar Essence STX II.
Ensin hieman teknisiä tietoja:
Impedanssi: 34ohmia
Taajuusvaste: 5-35000 Hz
Nimellinen äänenpaine (SPL): 99 dB (ilmoitettu maksimi 119 dB)
Paino ilman kaapelia: 196g
Piuhan pituus: 1.25 m kierteellä (venytettynä 3 metriä, irroitettava)
Mukana myös kantopussi
Hinta 100€ pintaan
Jouduin odottamaan kuulokkeita reilun kuukauden, kun ilmeisesti kysyntä oli yllättänyt yhtiön. Nyt kuuntelutunteja on takana reilut kymmenen, joten päätin arvostella tuotteen.
Paketointi on perushyvä, ei mitään erikoista. Kuulokkeet on kiinnitetty hyvin, eivätkä ne pääse liikkumaan kuljetuksen aikana laatikossa, jossa ne tulevat. Lisähilppeet, eli piuha ja pussukka ovat erillisissä muoveissa laatikon sisällä.
Ensivaikutelma tuotteesta oli jämäkkä ja hillityn asiallinen. Vaikka kuulokkeet ovat pääosin muovia, huomaa heti, että kestävyyteen on panostettu. Beyerdynamicilta saa todella hyvin myös varaosia heidän kuulokkeisiinsa, joten mitään kertakäyttö-kamaa nämä tuskin ovat.
Käyttömukavuuden ja äänen suhteen vertailen luureja Beyerdynamicin kahteen eri kuulokkeisiin, jotka minulta löytyivät jo valmiina hyllystä. Halvempaa mallia edustaa Beyerdynamic DTX 501 p, joka on osoittautunut mukavaksi ja luotettavaksi matkakumppaniksi vuosien varrella. Hintaa tällä hetkellä noin 77e, käytettynä halvimmillaan alle 30e. Kalliimpaa vertailukohtaa edustaa (ehkä hieman epäreilusti) Beyerdynamic T51i. Hintaa uutena noin 300e, käytettynä voi hyvällä mäihällä löytää jopa satasella, kuten itse löysin.
Ääni:
Kuuntelin ensin uusia kuulokkeitani ilman vertailukohtaa lähinnä niiden bändien parissa, jotka tunnen parhaiten. Pyrin kuuntelemaan hyvin eri tyylistä musiikkia, jotta saisin mahdollisimman tarkan kuvan siitä, millainen ääni kuulokkeissa ylipäätään on. Ensivaikutelman kuulokkeille sai luvan antaa Arcturusin Sideshow Symphonies, jota olen käyttänyt referenssialbumina jo vuosien ajan.
Ensiksi minut yllätti äänen tummuus. Se ei missään nimessä ollut mutainen tai huonolaatuinen, mutta bassovoittoisuus tekee ääneen hyvin hämyisen tunnelman. Laulujen alkaessa oli taas ihmetyksen aika, kun se kuullosti tulevan jotenkin paljon kauempaa, kuin levyllä käytetyt instrumentit. Rummut taas kuuluvat hyvin edessä, varsinkin basarin osalta johtuen kuulokkeiden ominaisesta erottelusta. Tässä vaiheessa mietin, mahtaako ääni mennä tukkoon nopeamman musiikin parissa. Huomasin jo ensimmäisen kappaleen aikana, että tietyt taajuudet 6-8 kHz:n välillä ylikorostuvat pahasti. Tämän huomaa tiettyjen peltien, sekä ässien kohdalla. Tästä joudun itse rokottamaan, sillä pidemmissä sessioissa tuo aiheuttaa päänsärkyä sekä korvien väsymistä.
Seuraavaksi siirryin räpin pariin. Tässä halusin äänenlaadun sijaan kuunnella, kuinka hyvin kuulokkeet kestävät kovempaa bassoa ja miten se vaikuttaa vokaaleihin. Sean Pricen Imperius Rex toimi referenssilevynä. Ääni ei mene tukkoon, vaikka kuulokkeisiin pistää kovemmalti volyymia ja bassoerottelu sekä sen voima on erittäin hyvää! Tässä ongelmaksi muodostuu tuo aiemmin mainitsemani äänenkuva, jossa laulut kuuluvat kauempaa. Ääni ei siis särje, mutta kovemmalla volyymilla räpit jäivät, ainakin omissa esimerkeissäni, turhan taka-alalle.
Tämän jälkeen kuuntelin islantilaista kansanmusiikkia, Islandsklukkuria, joka sisältää bassovoittoista folkia hyvin erilaisin intstrumentein höystettynä. Tämän kohdalla ongelmaa laulujen kohdalla ei ilmennyt ja kuulokkeet sopivat hyvin tämän tyyliseen musiikkiin. Leevi And The Leavingsin kohdalla lauluongelma nousi jälleen pintaan, ei tosin häiritsevissä määrin.
Lopuksi kuuntelin vielä tarkoituksella hieman suttuisempaa metallia Elysian Blazen Blood Geometry albumin parissa. Yllätyksekseni nämä (myös) studioon tarkoitetut kuulokkeet toimivat parhaiten synkemmän ja heikompilaatuisen musiikin parissa. Ne erottelivat ja nostivat musiikista esiin juuri sellaisia elementtejä, joista itse bändin kohdalla pidän.
Folkin kohdalla parhaimmat kuulokkeet olivat heittämällä T51i:t, kuten myös Arcturusin kohdalla erittelykyvyn, analyyttisyyden ja yleisen äänenlaadun vuoksi. Räppi ja Elysian Blaze toimivat mielestäni paremmin näillä uusilla kuulokkeilla, yleis-soundin ja selkeän bassovoittoisuuden vuoksi. DTX 501 p ei pärjää kalliimmille verrokeilleen missään kokeillussa musiikissa, vaan näihin verrattuna äänenlaatu on selkeästi heikompi, vaan ei yleisesti ottaen missään nimessä huono. Studio-oloihin en voi näytä kylläkään suositella mainitun taajuuskorostuman ja yleisen äänenkuvan vuoksi.
Käyttömukavuus ja eristävyys:
Kuten alussa mainitsin, olen kerennyt kuunnella kuulokkeita reilun kymmenen tunnin ajan. Kuulokkeet istuvat pehmeästi korvien päälle, pienikorvaisille luultavasti korvan ympärille. Kuulokkeet eivät paina liikaa, vaikka niissä onkin tarpeeksi painetta, että ne pysyvät hyvin päässä. Hiostavuutta huomasin ensimmäisen parin tunnin jakson jälkeen, mutta en kokenut pakottavaa tarvetta ottaa kuulokkeita pois päästäni, vaikka kuulokkeet jo hieman painoivat. Itse olen enemmän velourin ystävä ja olisinkin toivonut, että näihin olisi saanut vaihdettavat padit joko tilattua, tai suoraan paketin mukana. Noh, ehkä myöhemmin! Kuulokkeiden paino ei häirinnyt millään tavalla käytön aikana. Äänieristys on toimisto-oloissa täysin riittävä, eikä ääntä vuoda ulos kovemmallakaan volyymilla. Sopii siis siinä(kin) suhteessa erittäin hyvin liikkeeseen, sekä studioon.
T51i:hin verrattuna kuulokkeet ovat mukavammat päässä, eivätkä ne paina korvia lähellekään yhtä kovaa. T51i:hin saa kuitenkin vaihdettua velouriset padit, joten sen suhteen tämä on itselleni tasapeli. Kuitenkin, tässä asiassa DTX 501 p nousee heittämällä kärkeen. Ne ovat yksinkertaisesti niin kevyet ja mukavat päässä, ettei muista korvien päälle tulevista kuulokkeista ole mitään vastusta. Lenkki yms ulkokäyttöön suosittelen siis DTX:iä.
Loppusanat:
Yleisesti ottaen kuulokkeet ovat hyvät ja mukavan kuuloiset. Ne ovat jämäkät, mukavat päässä ja bassovoittoisessa musiikissa ne ovat omimmillaan. Ääni ei puuroudu kovemmassakaan huudatuksessa ja äänenpainetta saa irti riittävästi myös basson ystävän tarpeisiin. Käytön suhteen kuulokkeet ovat kuitenkin ikävä väliinputoaja: Eivät tarpeeksi neutraalit studiokäyttöön, mutta toisaalta eivät päässä niin huomaamattomat, että niitä voisi (ainakaan nahkaisilla padeilla) suositella liikkuvaan käyttöön, esimerkiksi ulkoiluun. Ehkä käyttötarkoitus on hotellihuoneet, lentokoneen penkit ja muut pysähdyspisteet matkan aikana? Silti, itse en voi olla miettimättä, että näihin tarpeisiin on olemassa jo DT-770 prot, jotka ovat mukavammat päässä ja tarjoavat omaan korvaan hyvällä tavalla neutraalimpaa ääntä. Äänenlaatu ei missään nimessä ole millään tasolla huono tai edes keskinkertainen, vaan se on värittynyt tavalla, joka sopii tämän kuuntelumäärän perusteella erinomaisesti vain hyvin spesifiin musiikkiin. Kuulokkeilla saa eristettyä itsensä hyvin ulkomaailmalta, joten siihen tarpeeseen voin näitä suositella.
Arvosana: 8-/10
+ Bassontoisto kokonaisuudessaan
+ Sopii erinomaisesti synkempään musiikkiin
+ Äänieristys
+ Käyttömukavuus (varauksin: nahkaiset padit)
+ Paino
- Värittynyt soundi
- Korostumat 6-8kHz välillä voivat rasittaa hyvin nopeasti (essing)
- Ei sovi studiokäyttöön
Ensin hieman teknisiä tietoja:
Impedanssi: 34ohmia
Taajuusvaste: 5-35000 Hz
Nimellinen äänenpaine (SPL): 99 dB (ilmoitettu maksimi 119 dB)
Paino ilman kaapelia: 196g
Piuhan pituus: 1.25 m kierteellä (venytettynä 3 metriä, irroitettava)
Mukana myös kantopussi
Hinta 100€ pintaan
Jouduin odottamaan kuulokkeita reilun kuukauden, kun ilmeisesti kysyntä oli yllättänyt yhtiön. Nyt kuuntelutunteja on takana reilut kymmenen, joten päätin arvostella tuotteen.
Paketointi on perushyvä, ei mitään erikoista. Kuulokkeet on kiinnitetty hyvin, eivätkä ne pääse liikkumaan kuljetuksen aikana laatikossa, jossa ne tulevat. Lisähilppeet, eli piuha ja pussukka ovat erillisissä muoveissa laatikon sisällä.
Ensivaikutelma tuotteesta oli jämäkkä ja hillityn asiallinen. Vaikka kuulokkeet ovat pääosin muovia, huomaa heti, että kestävyyteen on panostettu. Beyerdynamicilta saa todella hyvin myös varaosia heidän kuulokkeisiinsa, joten mitään kertakäyttö-kamaa nämä tuskin ovat.
Käyttömukavuuden ja äänen suhteen vertailen luureja Beyerdynamicin kahteen eri kuulokkeisiin, jotka minulta löytyivät jo valmiina hyllystä. Halvempaa mallia edustaa Beyerdynamic DTX 501 p, joka on osoittautunut mukavaksi ja luotettavaksi matkakumppaniksi vuosien varrella. Hintaa tällä hetkellä noin 77e, käytettynä halvimmillaan alle 30e. Kalliimpaa vertailukohtaa edustaa (ehkä hieman epäreilusti) Beyerdynamic T51i. Hintaa uutena noin 300e, käytettynä voi hyvällä mäihällä löytää jopa satasella, kuten itse löysin.
Ääni:
Kuuntelin ensin uusia kuulokkeitani ilman vertailukohtaa lähinnä niiden bändien parissa, jotka tunnen parhaiten. Pyrin kuuntelemaan hyvin eri tyylistä musiikkia, jotta saisin mahdollisimman tarkan kuvan siitä, millainen ääni kuulokkeissa ylipäätään on. Ensivaikutelman kuulokkeille sai luvan antaa Arcturusin Sideshow Symphonies, jota olen käyttänyt referenssialbumina jo vuosien ajan.
Ensiksi minut yllätti äänen tummuus. Se ei missään nimessä ollut mutainen tai huonolaatuinen, mutta bassovoittoisuus tekee ääneen hyvin hämyisen tunnelman. Laulujen alkaessa oli taas ihmetyksen aika, kun se kuullosti tulevan jotenkin paljon kauempaa, kuin levyllä käytetyt instrumentit. Rummut taas kuuluvat hyvin edessä, varsinkin basarin osalta johtuen kuulokkeiden ominaisesta erottelusta. Tässä vaiheessa mietin, mahtaako ääni mennä tukkoon nopeamman musiikin parissa. Huomasin jo ensimmäisen kappaleen aikana, että tietyt taajuudet 6-8 kHz:n välillä ylikorostuvat pahasti. Tämän huomaa tiettyjen peltien, sekä ässien kohdalla. Tästä joudun itse rokottamaan, sillä pidemmissä sessioissa tuo aiheuttaa päänsärkyä sekä korvien väsymistä.
Seuraavaksi siirryin räpin pariin. Tässä halusin äänenlaadun sijaan kuunnella, kuinka hyvin kuulokkeet kestävät kovempaa bassoa ja miten se vaikuttaa vokaaleihin. Sean Pricen Imperius Rex toimi referenssilevynä. Ääni ei mene tukkoon, vaikka kuulokkeisiin pistää kovemmalti volyymia ja bassoerottelu sekä sen voima on erittäin hyvää! Tässä ongelmaksi muodostuu tuo aiemmin mainitsemani äänenkuva, jossa laulut kuuluvat kauempaa. Ääni ei siis särje, mutta kovemmalla volyymilla räpit jäivät, ainakin omissa esimerkeissäni, turhan taka-alalle.
Tämän jälkeen kuuntelin islantilaista kansanmusiikkia, Islandsklukkuria, joka sisältää bassovoittoista folkia hyvin erilaisin intstrumentein höystettynä. Tämän kohdalla ongelmaa laulujen kohdalla ei ilmennyt ja kuulokkeet sopivat hyvin tämän tyyliseen musiikkiin. Leevi And The Leavingsin kohdalla lauluongelma nousi jälleen pintaan, ei tosin häiritsevissä määrin.
Lopuksi kuuntelin vielä tarkoituksella hieman suttuisempaa metallia Elysian Blazen Blood Geometry albumin parissa. Yllätyksekseni nämä (myös) studioon tarkoitetut kuulokkeet toimivat parhaiten synkemmän ja heikompilaatuisen musiikin parissa. Ne erottelivat ja nostivat musiikista esiin juuri sellaisia elementtejä, joista itse bändin kohdalla pidän.
Folkin kohdalla parhaimmat kuulokkeet olivat heittämällä T51i:t, kuten myös Arcturusin kohdalla erittelykyvyn, analyyttisyyden ja yleisen äänenlaadun vuoksi. Räppi ja Elysian Blaze toimivat mielestäni paremmin näillä uusilla kuulokkeilla, yleis-soundin ja selkeän bassovoittoisuuden vuoksi. DTX 501 p ei pärjää kalliimmille verrokeilleen missään kokeillussa musiikissa, vaan näihin verrattuna äänenlaatu on selkeästi heikompi, vaan ei yleisesti ottaen missään nimessä huono. Studio-oloihin en voi näytä kylläkään suositella mainitun taajuuskorostuman ja yleisen äänenkuvan vuoksi.
Käyttömukavuus ja eristävyys:
Kuten alussa mainitsin, olen kerennyt kuunnella kuulokkeita reilun kymmenen tunnin ajan. Kuulokkeet istuvat pehmeästi korvien päälle, pienikorvaisille luultavasti korvan ympärille. Kuulokkeet eivät paina liikaa, vaikka niissä onkin tarpeeksi painetta, että ne pysyvät hyvin päässä. Hiostavuutta huomasin ensimmäisen parin tunnin jakson jälkeen, mutta en kokenut pakottavaa tarvetta ottaa kuulokkeita pois päästäni, vaikka kuulokkeet jo hieman painoivat. Itse olen enemmän velourin ystävä ja olisinkin toivonut, että näihin olisi saanut vaihdettavat padit joko tilattua, tai suoraan paketin mukana. Noh, ehkä myöhemmin! Kuulokkeiden paino ei häirinnyt millään tavalla käytön aikana. Äänieristys on toimisto-oloissa täysin riittävä, eikä ääntä vuoda ulos kovemmallakaan volyymilla. Sopii siis siinä(kin) suhteessa erittäin hyvin liikkeeseen, sekä studioon.
T51i:hin verrattuna kuulokkeet ovat mukavammat päässä, eivätkä ne paina korvia lähellekään yhtä kovaa. T51i:hin saa kuitenkin vaihdettua velouriset padit, joten sen suhteen tämä on itselleni tasapeli. Kuitenkin, tässä asiassa DTX 501 p nousee heittämällä kärkeen. Ne ovat yksinkertaisesti niin kevyet ja mukavat päässä, ettei muista korvien päälle tulevista kuulokkeista ole mitään vastusta. Lenkki yms ulkokäyttöön suosittelen siis DTX:iä.
Loppusanat:
Yleisesti ottaen kuulokkeet ovat hyvät ja mukavan kuuloiset. Ne ovat jämäkät, mukavat päässä ja bassovoittoisessa musiikissa ne ovat omimmillaan. Ääni ei puuroudu kovemmassakaan huudatuksessa ja äänenpainetta saa irti riittävästi myös basson ystävän tarpeisiin. Käytön suhteen kuulokkeet ovat kuitenkin ikävä väliinputoaja: Eivät tarpeeksi neutraalit studiokäyttöön, mutta toisaalta eivät päässä niin huomaamattomat, että niitä voisi (ainakaan nahkaisilla padeilla) suositella liikkuvaan käyttöön, esimerkiksi ulkoiluun. Ehkä käyttötarkoitus on hotellihuoneet, lentokoneen penkit ja muut pysähdyspisteet matkan aikana? Silti, itse en voi olla miettimättä, että näihin tarpeisiin on olemassa jo DT-770 prot, jotka ovat mukavammat päässä ja tarjoavat omaan korvaan hyvällä tavalla neutraalimpaa ääntä. Äänenlaatu ei missään nimessä ole millään tasolla huono tai edes keskinkertainen, vaan se on värittynyt tavalla, joka sopii tämän kuuntelumäärän perusteella erinomaisesti vain hyvin spesifiin musiikkiin. Kuulokkeilla saa eristettyä itsensä hyvin ulkomaailmalta, joten siihen tarpeeseen voin näitä suositella.
Arvosana: 8-/10
+ Bassontoisto kokonaisuudessaan
+ Sopii erinomaisesti synkempään musiikkiin
+ Äänieristys
+ Käyttömukavuus (varauksin: nahkaiset padit)
+ Paino
- Värittynyt soundi
- Korostumat 6-8kHz välillä voivat rasittaa hyvin nopeasti (essing)
- Ei sovi studiokäyttöön
Viimeksi muokattu:
