Tässä tapauksessa analogia vaan ontuu sen suhteen, että Intelin tuotteet alkavat oikeasti olla kuraa verrattuna AMD:hen. Hinta, nopeus, sähkönkulutus/lämmöntuotto ovat niitä mittareita millä prossuja mitataan ja desktop-puolella vain kaikkein kovimmat pelifanaatikot voivat enää jotenkin perustella Intel-valintaa. Siinäkin tapauksessa on täällä keskustelu myös siitä että AMD:n valitsemalla säästää sen satasen (tsägällä muutaman) ja lämäämällä sen parempaan GPU:hun, niin se Intelin pelietukin häviää nopeasti. Kuitenkin palvelin- ja OEM-puoli (läppärit, valmiskoneet) on se massa jolla on oikeastikin merkitystä prossunvalmistajille. Ja siellä käydään kulissien takana nyt kovaa kamppailua massa-alennuksilla, loyal-ohjelmilla jne. Se että läppäripuolella alkaa olla selkeästi enemmän AMD-tarjontaa ja kovimmat superkoneet rakennetaan nyt AMD-raudalla kertovat kyllä myös siitä ettei Intelkään sillä brändillä nyt loputtoman pitkälle pötki vaikka vahva merkki onkin.
Koska tuotteet ovat kummallakin suhteellisen samat, kumpikin toteuttaa x86/A64-käskykannan, pyörittää samat pelit/ohjelmat ja ympärillä oleva ekosysteemi toimii jotakuinkin samalla lailla kummankin kanssa, niin jäljelle jää nuo prossun perusmittarit eli hinta, nopeus ja energiatehokkuus. Intel kompuroi nyt näiden kaikkien kanssa. Nopeuskin alkaa tulla aika pahalla energiakulutuspenaltyllä vähän kuin AMD toimitti kiukaitaan vielä muutama vuosi sitten. Siten sille brändille ei jää enää paljoa pohjaa minkä varaan rakentaa. Jos ostan bimmerin tai Sennheiserin kuulokkeet, niin yleensä hinnalle on joku peruste vaikka sitten marginaalinenkin. Oman tärkeysfiilikseni mukaan voin sitten ajatella että maksan siitä paremmasta Yamahan pianosta nyt ekstraa, koska olen mukaniinpro, mutta en minä nyt kuitenkaan sen verran tyhmä ole, että jos se jammu soi ja tuntuu samalta kuin joku vanha mummolan Hellas-lehmänläjä, niin jäisi se piano silti kauppaan vaikka kyljessä lukisi Steinway. Se siinä onkin, että brändiarvo tulee ja myös menee. Nyt Intelin tarttee olla aika sormi keskellä suuta että saa pidettyä tuon brändinsä arvon edes jollain lailla. Jos dumppaavat hintoja paljon, eikä ole enää niitä markkinoiden parhaita lippulaivatuotteita oikein millään sektorilla, niin brändistä alkaa tulla halpisbrändi. Ja jos näin käy, niin on vaikea jatkossakaan yrittää laskuttaa mitään merkkipreemiota vaikka tuote olisikin karvan parempi kuin kilpailijan. Applellahan on tämä sama dilemma, jota yrittävät kiertää sillä että myyvät vanhoja lippulaivatuotteitaan vielä pitkän aikaa mutta hieman halvemmalla näin saaden paremman markkinakattavuuden laskematta brändi-imagoaan. Applella kuitenkin vielä niitä uusilla ideoilla varustettuja lippulaivatuotteita, markkinoiden nopeimmat mobiiliprossut, (joidenkin mielestä) parempi käyttökokemus jne, niin sitä luksusstatusta pystyy pitämään yllä toisin kuin Intel, jolla ei oikeastaan ole laittaa pöytään näköjään oikein mitään ainakaan toistaiseksi.