Armeijan hyödyt sekä haitat

[Memory]

Enpä löytänyt haulla tähän asiaan kettua.
Tulee mieleeni omat aikani 87-88 intissä jolloin oli "ei-kivaa" wanhaa aikaa.
Olisi mukava tietää miten nykyään mennään.

Itse katson että parrainta oli intissä se jäykkyys ja periksi antamattomuus, mitään ei tehty periaatteella että "kokeillaas onnistusko".

Sitten toisten kunnioittaminen, tai nooh ainakin ylempi arvoisia kohtaan.
Kaikki heitä Teititeltiin ja vieläkin pidän samaa linjaa wanhan kansan immisenä että wanhempia Teititellään.

Katteeksi käy heitä jotka saavat tietotaitoa intistä, sitähän sinne mentiin hakemaan mutta muuta saatiin.

Aika käsite sai uudet ulottuvuudet, viikkokin tuntui kuukaudelta ja kuukausi vuodelta
Aamuheräämiset eivät olleet mitenkään pahoja, jos vaan meni säädyliseen aikaan koisimaan.

Ja terveenä pysyi jollei tuvassa ollut kahjoja jotka veti ikkunan auki syksyllä sekä pakkasella koska olivat himassakin tottuneet nukkumaan ikkuna auki Sitten oli koko tuvan väki räkätaudissa hih..

Toiset tuli esim. rekkakortti taskussa siviiliin, toiset tuli sieltä valmiina hoitoon mielenterveystoimistoon kun kasetti sekoaa jne. monia erinlaisia kivoja ja ei niin kivoja asioita siellä oli.

Parasta on intissä käydä ripari, saa vapareita ja muuta tauhkaa ja se suoritetaan viikon leirillä, toki sielläkin päntätään mutta kuitenkin.

Mitenkäs muut?

Mitä olen seurannut niin 2000-luvulla oltaessa on säädyllisempää että intistä saa vaparit, tosin on epämääräistä miksi saada on esim. syynä on "liikalihavuus"??

Sinänsä on asiallista että intin voi suorittaa myöskin aseettomana, eli jää se rynkyn raahaaminen sekä putsaaminen veke.

Intistä on sekin hyöty että siellä "kasvatetaan" jos on jäänyt skole kesken niin parhaimmillaan intti valmistaa elämään jatkossakin ja siellä opetetaan jopa lukemaan :o

Muuten intti on onneksi vähäsen relampi, säästöleikkuri vaan napisee liikaa minun mielestäni.

Muuten intin voisi laittaa vapariksi jos kodin kasvatus on kunnossa, eikä kaveri saa mitään suicide traumoja siellä.

Koska nykyäänkin on MPK:n kurssit aina sika täynnä ettei mukaan mahdu, uskoisin että jos intin ovet aukeisi niin sinne menisi niin paljon vapareita mm. uusimaan vuodeksi että pitäisi ottaa jo suljetut kassutkin uudestaan käyttöön ja jopa kerrossängyt..

 

[ratkakapu]

Hyödyt: oli välillä hauskaa, viimeinen kollektiivinen perseilymahdollisuus. Lisäksi näki vielä melkein aikuisena yhden kerran, millaista tuuhiota täällä kanssaeläjinä on (yläasteella sitä ei samalla tavalla ajatellut)

Haitat: pääosin olisi ollut mukavempaa ja ehkä kehittävämpääkin olla melkein missä tahansa muualla.
Varvaskin murtui, eikä sitä hoidettu mitenkään ja se on nyt ikuisesti tönkkö ja pakkasella joskus kivistää.

Juuri mitään siellä ei kyllä oppinut. Ryhmässä toimiminen, aikataulujen noudattamisen tärkeys yms. oli tullut jo ihan tutuksi koulussa ja varsinkin joukkuelajeja harrastaessa aiemmin. Kuntokaan ei noussut, jos nyt ei laskenutkaan

 

[Mandrake]

Hyödyt yhteiskunnalle:
- Ainakin semi-uskottava puolustuskyky.

Haitat yhteiskunnalle:
- Verorahojen kuluminen (kalusto, henkilökunnan palkat yms).
- Menetetyt verotulot varusmiehiltä.

Hyödyt henkilökohtaisella tasolla:
- Kokemuksia joita ei siviilissä helposti saa. Harvoin sitä intin ulkopuolella pääsee ampumaan isoilla pyssyillä ja keikkumaan Leopardin kannella sen jyristellessä metsän lävitse.
- Itsensä ylittäminen. Vaikka kuulostaakin lähinnä kouluttajien kliseeltä, kyllä se tuntui hienolta huomata miten pärjäsi fyysisesti ja henkisesti hankalahkoissa paikoissa vaikka osa muista luovutti. Lisäksi fiilis on hieno kun simulaatiotaistelussa niittaa viholliselta pari ryhmällistä ukkoja rinteeseen.
- Pystyy osallistumaan inttiturinoihin. Käytännössä saa jutuntynkää kenen tahansa miespuolisen henkilön kanssa ikään katsomatta.
- Kunto hieman nousi.

Haitat henkilökohtaisella tasolla:
- Menetetyt verotulot / opiskelun viivästyminen.
- Kuten aiemmin mainittu, aika meni intissä todella hitaasti.

+- Mitään kovin järkevää ei intissä oppinut. Tai ainakaan itse en arkielämässä tarvitse kovin usein tietoa siitä kuinka PKM/RK95 puretaan ja kasataan.

= Intti on ihan jees kunhan ei liikaa ajattele.

 

[Memory]

Perseestä: Mitään allergioita ei noteerattu 87:nä yhtään, nykyään muistaakseni saa vaparit jos on keliakia.
Minulla vatsa paskana kun keliakia ja laktoosi-into niin normi sapuskaa vaan vedettiin, toinen vaihtoehto oli jättää syömättä.

Radiolinkki yms. systeemit olisiva kiinnostaneet mutta kun ei niin sitten ei, päädyttiin kuskiksi väkisin, tosin parempaa paikkaa ei ollutkaan kuin hallipäivystys, nami....

Sitten oli soden paskakuskin virat sitten vaan tupakansavun sekaan keräämään asioita ja kiikuttaa keittiöön, ei tarvinnut itse polttaa kun lumput haisi röökille seuraavan viikon.

Idiotismi: kerran broidi tuli tuomaan illalla sotkuun mulle rahaa, tuli joku ihmeen miitinki ruokalassa koko rykmentille, yritin alikille selittää että pitää väkisin soittaa sodeen ettei broidi turhaan odota niin paskat mitään soitella nyt valmistaudutaan miitinkiin...

Kovilla ampuminen oli melkoista arpapeliä, jos kuivaharjoittelussa oli mestari niin radalla sitten ei
taulujen päällä ei ollut mitään numeroita niin usein kävi niin että 10-patin jälkeen kaverin taulussa oli 15 osumaa

 

[Mandrake]

Kovilla ampuminen oli melkoista arpapeliä, jos kuivaharjoittelussa oli mestari niin radalla sitten ei
taulujen päällä ei ollut mitään numeroita niin usein kävi niin että 10-patin jälkeen kaverin taulussa oli 15 osumaa

Tämä on vähän muuttunut 80-luvun jälkeen. Ainakin itse intissä käydessä 2000 luvulla kuulaa jaettiin radalla runsaasti joka mahdollisti useamman ampumiskierroksen ja tähtäinten rukkaamisen kohdilleen jolloin niitä osumiakin alkoi tippua.

PS. Ainakin Vekaralla muistaakseni oli kaikissa tauluissa nykyään numerot.

Ai niin, lisää haittoja: jatkuva räkätauti kun kaikki mahdolliset flunssat pyörivät edestakaisin varuskunnassa.

 

[Memory]

@Mandrake samaa vikaa nämä räkätaudit, sitten peruutetut lomat kun komppaniassa oli joku viruspöpö liikenteessä

Järjen käyttö? Piti olla vaan palvelustakki päällä ulkonakin ja kaula paljaana, sitten ihmeteltiin kun porukalla syötiin kurkkulääkkeitä, itse hokasin laittaa jonkun rätin kaulaani, toki alikki puuttui siihen että joko kaikilla on tai sitten ei ole.
Sitten jokainen tietty otti tuon ettei tule turhan kipeeksi.

Karvalättyä ei saanut laittaa päähän ennenkuin ylemmiltä tuli käsky, vaikka oli -4 pakkasta ja lunta tuli niin kauha vaan päässä vipellettiin, keväällä sama toisin päin

 

[ATE]

- Ei tarvitse olla ryssän vallan alla kun on pelotevaikutuksena itsellä ja muilla sotilaskoulutus niin ei ryssä uskalla hyökätä.

- Lämärinä oppi kaikkea jännää

 

[viskiritari]

Armeija on ollut ja varmasti tulee olemaan monelle se paikka, jossa viimeistään oppii, että elämässä joutuu välillä tekemään asioita joista ei pidä. Siellä ymmärtää asenteen merkityksen kantapään kautta.

Itse olen käynyt ns. "erikoiskoulutuksen" joten en osaa sanoa, että kuinka hyvin kokemukseni vastaavat kokemuksia yleiseltä puolelta. Meillä oli yksikössä n. 200 varusmiestä, joista jokaisesta koulutettiin vähintään ryhmänjohtajia. Olimme käytännössä koko vuoden mosan asemassa.

Hyvää:
-paineensietokyky kehittyy
-ongelmanratkaisukyky kehittyy
-assertiivisuus eli jämäkkyys kehittyy
-sopeutumiskyvyn kehittäminen uusiin tilanteisiin ja epämukavuusalueella elämiseen
-päätöksentekokyky kehittyy
-bonuksena itse henkilökohtaisesti opin hyödyllisiä lihas- ja juoksukunnon treenaustapoja eräältä silloin lähes sadistilta vaikuttaneelta kouluttajaltamme

Huonoa:
-missaat vuoden opiskelu- tai työelämästä
-viimeiset 3kk on käytännössä yhtä tyhjän kanssa
-joudut elämään kuukausia ihmisten, joiden kanssa et välttämättä normaalisti olisi tekemisissä, kanssa samassa tuvassa.
-puhtaiden vaatteiden loppuminen kesken ja varusvaihdon missaaminen
-selän hikirauhasten tulehtuminen leireillä (jos luulit, että leireillä ei voisi enempää hajota, niin olit väärässä)

 

[oestrus taurus]

Tulee mieleeni omat aikani 87-88 intissä jolloin oli "ei-kivaa" wanhaa aikaa.

Onneksi et joutunut käymään tuota kuuluisaa talvea 86-87. Vähäluminen ja hyytävän kylmä talvi kuulemma kyseessä. Kuten näkyy Kovat pakkaset - Ilmatieteen laitos

Minkähänlaista elämä lienee ollut silloin ulkona? Itse en ollut vielä yli puoleen vuoteen edes faijan kivespussissa, kun tuo ilma "raikasti" mm. Helsinkiä.

Ai niin joo, C-paperit epilepsian vuoksi. Broidi käy paraikaan armeijassa ja tuntuu ottavan lepposammin nämä yhteiskunnalliset asiat kuin itse. Eivät kuulemma saa mitään erillistä tukea loma ja viikonlopun ravitsemiseen, tai vaikkapa sen auton kiinteisiin kuluihin... Pidän (pakkona) tätä väkisin sukupuoleen kohdistuvana ihmisoikeusrikkomuksena.

 

[Memory]

Pitkää pinnaa oppi intissä, siellä kyllä kohdellaan kiitettävän tasa-arvoisesti jokaista, jokainen on alokas, olet sitten Mc Gyver poika taikka Spurgulandian poika, raha ei ratkaise siellä.
velveinä vatutti kun oli vapaa weekend mutta litterat loppu ja olisi ollut kiva lähteä himaan käymään mutta millä hiton rahoilla, siellä oltiin sitten pakosti kassulla, välillä vaihdettiin pakollisen gines kaverin kanssa paikkoja. weekendin sekä joulun sapuskat oli kyllä hyvät, melkein sääntönä oli että jompi kumpi olet kiinni, toisilla molemmat ja toisilla molemmat vapaana. komppanian vääpeli tuli sitten pukin asussa muksujensa kanssa komppaniaan duunaamaan lahjoja heh...

Siellä kyllä tottuu näkemään monenlaista kengän kuluttajaa voi jessus, oli maalaisjunttia ja oli varatuomaria huh huh...

Se kun sai passin käteen ja näki porukoiden siviilikamppeet niin oli täydellinen päivä, ekaksi ei uskonut että loppuiko tämä viimeinkin? ei enää takaisin tulemista parin vapaan jälkeen, sitten yksikin hyvä hemmo tuli nahkarotsi päällä ja rinkulat nenässä roikkumassa

 

[kjns]

Itse tuli käytyä intti "moderniin aikaan" 05, Vekaranjärvellä oli käytössä jo tuolloin nykyisenkaltainen "no bullshit" meininki, johon kuului mm. ehdoton simputuskielto (punkkia ei saanut räjäyttää, jos määrätään koulutuksellista nakkia vaikka kasarmin ympärijuoksemista sisävaatteissa niin kouluttajat vetää mukana jne..), joten siellä ei tarvinut kärsiä siitä turhasta paskasta, josta menneet sukupolvet kertovat kauhutarinoita.

Itse varusmieskoulutus oli varsin antoisaa, meillä oli fiksut kapiaiset ja pääosin fiksut varusmiesjohtajat, joiden kanssa homma pelasi järkevästi ilman turhaa nillitystä. Kuria oli, ja se oli tiukkaa, mutta touhua ei vedetty järjettömyyden puolelle, apinointiakin sai harrastaa kunhan teki sen järkevästi ja riittävän harvoin

Vaikka IT-miehiä oltiin, oli meidän kapiaisilla muistaakseni kaikilla jääkäritausta, joten koulutus oli sen mukaista. Metsässä tetsattiin, ja kovilla ammuttiin oikein perkeleen paljon ja usein, jaoksen jokaisen jätkän vaadittiin ampuvan kultainen ampujamerkki ampumakokeessa, ja suurin osa sen saikin kokeen päätteeksi. Metsässä oltiin E- ja J-kaudella noin joka toinen viikko, ja sitä asemiin ajoa ja asemista poistumista rullattiin vallan perusteellisesti.

Painoa tippui itsellä toistakymmentä kiloa, ja kunto nousi aivan uusiin lukemiin, kiitos intin tuolloin käyttöön ottaman nousujohteisen liikuntakoulutusmallin. Aloitus oli fyysisesti hyvinkin kevyttä, ja rasittavuutta lisättiin asteittain kunnes koko porukka oli vaaditussa kuntotasossa. Porukassa oli aluksi muutama todella rapakuntoinenkin, mutta niin nekin vaan ensimmäisen 3kk jälkeen veti täysillä metsässä.

Mun mielestäni inttikokemus riippuu hyvin paljon siitä millaisessa porukassa ja millaisen johdon alla inttisi käyt. Oma kokemukseni oli varsin positiivinen, vaikkakin luonnollisesti lähes joka päivä vitutti jossain vaiheessa jokin asia. Aika kaukana kuitenkin oltiin näistä baarinpöytälegendoista, joita vanhemmilta äijiltä on kuullut. Nykyarmeija ymmärtää jo sen, että vittuilemalla, lannistamalla ja haukkumalla ei saada parasta suoritusta irti porukasta.

Mitä taas tuohon maanpuolustukselliseen aspektiin tulee, niin meidän jengit olisi olleet täysin valmiita lähtemään saman tien kentälle tositoimiin jos olisi ollut tarvetta. Sen puolesta koulutus täytti varsin mallikkaasti tarkoituksensa. Tietysti tässä yli vuosikymmenessä on muistikuvat heikenneet ja taidot ruostuneet, mutta onpa siellä jo monta nuorempaakin ikäpolvea koulutettu tässä välissä jotka lähtisi kentälle paljon mua ennen jos tilanne olisi päällä..

 

[James_Potkukelkka]

Itse olen niitä viimeisiä, jotka kävi sen wanhan aloituksen. Eli ekat 3 viikkoa oli perseimmät ajat koko intissä. Ei päässy röökille kuin aniharvoin, ei päässy sotkuun, ei kerenny soittaa kellekkään, ei päässy varusteen vaihtoon. Oli sellaisessa tietotyhjiössä ekat viikot, ja ei oikein ollu mitään vapaa-aikaa. Sen jälkeen se oli ihan ok, oppipahan arvostamaan arjen pieniä iloja, kuten kahvia. Vaikka punkat räjähteli ja oli muuta ylimääräistä kakkaa. Toki ei lähellekkään niin paljoa mitä se oli jossain rajalla(totesin silloin rajajääkäreiden olevan jonniin sortin masokisteja, se oli niin pimeätä se niiden touhu siellä). Tapas erillaisia ihmisiä ympäri Suomea. Paino laski, vaikka en ole koskaan syöny niin paljoa ruokaa. Jälkikäteen ihan hyvä reissu, mutta kyllä sitä päätöstä mennä inttiin tuli kirottua monet kerrat...

Jos ois vaan tienny silloin, että kohta muuttuu systeemit, niin kyllä olisin hakenut lykkäystä.

 

[Tarnado]

Olin itse vekaralla vain kuukauden koulutuksessa, mutta kyllä meiltä punkkia räjäytettiin? Tämä siis 1/05.

Itse lähinnä sluibailin intin läpi, mikä nykyisin harmittaa. Paljon enemmän olisi saanut irti olemalla sen 12kk aukissa mihin yrittivät väkisin tunkea, tai sitten melkein menemällä totaalikieltäytyjäksi. Noh, muutama hassu tarina jäi kerrottavaksi, jos ei muuta.

 

[kjns]

Olin itse vekaralla vain kuukauden koulutuksessa, mutta kyllä meiltä punkkia räjäytettiin? Tämä siis 1/05

Sama saapumiserä, ei ollut enää silloin sallittua. Tupatarkastuksessa sai "korostaa virheet", eli tyyliin vetää kulman auki ja korjauskäsky. Tietty yksikön komentajasta kiinni noudatettiinko säädöksiä vai ei, meidän yksikön komentaja veti täyttä nollalinjaa kaiken simputukseen viittaavankaan kanssa, ja käsky oli että jos joudut simputuksen kohteeksi niin ilmaiset ensin asian omalle alikersantille, jos ei korjaannu niin vie asia jaosjohtajalle, jos ei korjaannu käänny henkilökunnan kouluttajien puoleen tai tarvittaessa tulet vaikka henk.koht. yksikön komentajan puheille.

 

[Memory]

Kyllä tuolla ainakin lusmuilee oppi, välillä otti päähän kun sanottiin että pakit kantoon ja kaikki hävisi kuin kuppa töölöstä, oikein vatutti että ei ne keleen laatikot itsestään siirry ja monesti pahimmat lusmut olivat nämä urheilussa olevat parhaat hemmot tyylillä evvk

Sitten jotkut pätkät kantoivat 2* oman painoisia laatikoita kuorkin lavalle, huoh...
Toinen sika mikä meillä oli, tämä iltapalalle ilmoittautuminen. Katsottiin nauraen kun nosti kätensä että mää ainakin tulen iltikselle, sitten kun iltiksen aina koitti niin oltiin ihmeissään koska ruokalassa oli sikana väkeä, monet tahtoivat iltasapuskaa mutteivat tahtoneet "nöyrtyä" ilmoittamaan koko kansan edessä että määkin tahdon iltasapuskaa..

 

[Tarnado]

Sama saapumiserä, ei ollut enää silloin sallittua. Tupatarkastuksessa sai "korostaa virheet", eli tyyliin vetää kulman auki ja korjauskäsky. Tietty yksikön komentajasta kiinni noudatettiinko säädöksiä vai ei, meidän yksikön komentaja veti täyttä nollalinjaa kaiken simputukseen viittaavankaan kanssa, ja käsky oli että jos joudut simputuksen kohteeksi niin ilmaiset ensin asian omalle alikersantille, jos ei korjaannu niin vie asia jaosjohtajalle, jos ei korjaannu käänny henkilökunnan kouluttajien puoleen tai tarvittaessa tulet vaikka henk.koht. yksikön komentajan puheille.

Tosiaan olin vain kuukauden tuolla, mutta kyllä minä muistan että olisi ihan punkkia revitty lattialle, mutta on tuosta jo sen verran aikaa että ehkä sekoitan oman varuskunnan juttuihin. Tämä oli siis huoltokomppaniassa jonka voisi kuvitella olevan se nössöin komppania paikalla.

 

[Djeep8]

Hyvää juttua mutta harmikseen pakko sanoa että 2/12 tuli rasitus astma mukaan palveluksen loppuvaiheessa, siellähän joka ikinen oli kipeänä/nuhaisena... Ennen inttiä ei ollut mitään.

Tänäkään päivänä en voi aerobista liikuntaa harrastaa kuin maks. 2 minuuttia kerrallaan ja puolen tunnin lepo välissä .

 

[PetriV]

Sama saapumiserä, ei ollut enää silloin sallittua. Tupatarkastuksessa sai "korostaa virheet", eli tyyliin vetää kulman auki ja korjauskäsky. Tietty yksikön komentajasta kiinni noudatettiinko säädöksiä vai ei, meidän yksikön komentaja veti täyttä nollalinjaa kaiken simputukseen viittaavankaan kanssa, ja käsky oli että jos joudut simputuksen kohteeksi niin ilmaiset ensin asian omalle alikersantille, jos ei korjaannu niin vie asia jaosjohtajalle, jos ei korjaannu käänny henkilökunnan kouluttajien puoleen tai tarvittaessa tulet vaikka henk.koht. yksikön komentajan puheille.

Itse tuli oltua vuotta myöhemmin Vekaralla ja meillä kyllä räjähteli huolella punkat, myös skappareiden toimesta. Myös juoksutukset tehtiin ihan omalla porukalla kun alikit huusivat vauhtia.

Itse en kokenut tuota minään simputtamisena ja ei siitä mitään traumoja jäänyt. Nykyään perseilystä kuulemma kirjoitetaan esim. 100 sanan aihe ja se on mielestäni askel väärään suuntaan. Armeijassa kaikki pitää ottaa huumorilla ja muistaa, että aika kultaa kyllä muistot.

 

[Memory]

Hyvää juttua mutta harmikseen pakko sanoa että 2/12 tuli rasitus astma mukaan palveluksen loppuvaiheessa, siellähän joka ikinen oli kipeänä/nuhaisena... Ennen inttiä ei ollut mitään.

Tänäkään päivänä en voi aerobista liikuntaa harrastaa kuin maks. 2 minuuttia kerrallaan ja puolen tunnin lepo välissä .

Sehän siinä on kun ei ollut kunnon kaulaliinoja eikä niitä saanut käyttää, sama oli talvilakin kanssa kun ei saanut niin ei saanut. P*leesti käy sääliksi niitä joilla kasetti hajoaa siellä totaalisesti, onkohan se sen arvoista? mulle eräs lekuri sanoi ettei sota yhtä miestä kaipaa...

@PetriV muistaakseni rynkyn unohtamisesta pois silmistä aiheutti sen "takavarikoinnin" jonka johdosta piti sitten kirjoittaa 1000 sanainen aihe missä kerrottiin miksi ei saa unohtaa asetta taikka miksi unohdin sen
Olisi per*le niitannut sen sitten naulapyssyllä päähänsä ja kysynyt että onko herra alikki nyt tyytyväinen kun menen saunaankin sen kanssa

Muutettiin 3:n kaverin kanssa komppaniaa peruskauden jälkeen, oli lievästi hauskaa. päivystäjä oli apupässi=ei upseeri, nooh asetelineitä ei saanut auki, sitten meikän kaappiin vaan 4 rynkkyä lojumaan tuli mieleen että tästä 22:n jälkeen ikkunasta pihalle ja cityyn peilailee

 

[Anselmo]

Hyvää settiä. Tähän päälle vielä se, että vaikka olisit millainen jäärä ja vastarannankiiski tyyliin "kaikki on /C:stä, mitä järkee!?, en suostu-en tee, niin se yhteisö eli tupa sut viimeistään kouli siihen mukaan. Yksi perseilee -> kaikki kärsii. Yksi saa myöhemmin susaa... Ainakin -03 oli vielä pienimuotoista "simputusta" harjoitettu. Tosin en sitä itse simputuksena kokenut...enemminkin koulutuksena. Sitähän se sopivissa määrin tehtynä oli.

 

[ttjm]

+ Kunto nousi ekan puolen vuoden aikana.
+ Opin itsestä ainakin sen etten ole mikään luonnonlahjakkuus ihmisten johtajana.
+ Opin kuitenkin edes jollain tavalla toimimaan johtajana. Itseasiassa pienessä ryhmässä tuo toimi jopa aika hyvin.
+ Sain ampua konekiväärillä jne.

- Jollain tavalla siviiliin paluu oli vaikeaa, kun oli liikaa tottunut siihen touhuun. Opiskelu on kuitenkin melkein intin vastakohta, niin sen kanssa oli kyllä sopeutumisvaikeuksia. Jälkikäteen mietittynä suorittaisin opinnot ennen inttiä.
- Joutui sietämään muutamaa ihmistä, joiden kanssa ei omaehtoisesti olisi missään tekemisissä.

 

[Aihio Sekasorto]

Oletan, että "armeijalla" tarkoitetaan tässä Suomen asevelvollisuutta.

Hyödyt:

- pysyy uskottava reservi, koska ryssä
- kyrpii useimpia vihervassareita, käpykaartilaisia ja muita maanpettureita
- tutustuttaa suuren osan kansasta aseellisen puolustukseen

Bonuksena kasvatukselliset edut ja sään ohelle miehille puhumista

Haitat:

- ei koske koko kansaa

 

[Memory]

+ Kunto nousi ekan puolen vuoden aikana.
+ Opin itsestä ainakin sen etten ole mikään luonnonlahjakkuus ihmisten johtajana.
+ Opin kuitenkin edes jollain tavalla toimimaan johtajana. Itseasiassa pienessä ryhmässä tuo toimi jopa aika hyvin.
+ Sain ampua konekiväärillä jne.

- Jollain tavalla siviiliin paluu oli vaikeaa, kun oli liikaa tottunut siihen touhuun. Opiskelu on kuitenkin melkein intin vastakohta, niin sen kanssa oli kyllä sopeutumisvaikeuksia. Jälkikäteen mietittynä suorittaisin opinnot ennen inttiä.
- Joutui sietämään muutamaa ihmistä, joiden kanssa ei omaehtoisesti olisi missään tekemisissä.

Mää hokasin wanhempana että taidan olla joku kehityshäiriöinen, vasta jälkikäteen wanhempana osaa / osaisi arvostaa tuota kaikkea ja olla "asiallisempi/aikuisempi".
Sama pätee jokaiseen asiaan, osaa relata ilman että maailma kaatuu päälle.
Tosin voisi olla että wanhempana voisi tulla helpommin sanottua intissäkin että suksi nyt v*ttuun siitä

Mutta ihan oppimisen kannalta paras mielestäni oli aloittaa esim. skole n.10veenä, sitten 25-30 veenä inttiin mennessä sitä osaisi jo nauttia siitä ihan tiedonhankinta mestana.

Johtamisjuttu oli uutta mullekkin, se oli pakko rako harjoituksissakin "jonkun" ottaa se leaderin duuni kun aika vaan meni ja kaikki tuijotteli että mitäs mee nyt tehdään samaa hokasin ea-kurssilla skolessa, kun tuli tapaturma harjotukset niin meitin joukko vaan seistä jökötti ja ihmetteli että siinä se loukkaantunut nyt makaa vaan, täytyis varmaan tehrä jottain.

Ei kyllä onnistu tuollainen yhtä-äkkinen johtamiseen nostaminen ilman mitään skolea/kurssia todellakaan hyvin, pitää ottaa niin monia tekijöitä huomioon ja ihan kun mutulla mennään niin siitä vaan

Paluu siviiliin oli todellakin shokki; "tässäkö tämä nyt olikin? kaikki tässä? mitä mää nyt teen kun kukaan ei neuvo kädestä pitäen mitään? saan duunata ihan mitä itse haluan" huh...

 

[ttjm]

Tosin voisi olla että wanhempana voisi tulla helpommin sanottua intissäkin että suksi nyt v*ttuun siitä

Joo luulen että vanhempana voisi olla aika hankala tapaus jollekin 20v alikersantille. Toisaalta olisi sitten johtajakoulutuksessa ihan varmasti. Ikä ja kokemus tuo kuitenkin melkein väkisin auktoriteettiä.

 

[kjns]

Itse tuli oltua vuotta myöhemmin Vekaralla ja meillä kyllä räjähteli huolella punkat, myös skappareiden toimesta. Myös juoksutukset tehtiin ihan omalla porukalla kun alikit huusivat vauhtia.

Itse en kokenut tuota minään simputtamisena ja ei siitä mitään traumoja jäänyt. Nykyään perseilystä kuulemma kirjoitetaan esim. 100 sanan aihe ja se on mielestäni askel väärään suuntaan. Armeijassa kaikki pitää ottaa huumorilla ja muistaa, että aika kultaa kyllä muistot.

Joo ei siellä vissiin joka yksikössä noita säännöksiä noudatettu ihan samalla pieteetillä kuin meillä. Meidän kapteeni oli tämän modernimman tyylisuunnan kannattaja, joten käsky oli, että mikäli laitetaan porukka koulutukselliseen jouksuun tai vastaavaan niin siellä on sitten vähintään X määrä alikkeja/kokelaita mukana juoksemassa hangessa yöpuvussa poikien mukana.

Mullakaan ei ole sinänsä mitään noita vanhan liiton kurinpitometodeja vastaan, mutta uudet säännökset pienetää ylilyntien riskiä kummasti, kun alikit tietää että porukka voi mennä seuraavana aamuna kapiaisten pakeille jos noita teetetään "tyhjän päiten". Koska eihän yöjuoksuja järjestetä kuin tarpeesta, jos siellä joutuu kunnianarvoisat varusmiesjohtajatkin tekemään sitä mukana


Tuo ikähomma on kyllä mielenkiintoinen, itsekin kävin pari vuotta tavanomaista myöhemmin intin, ja lähes kaikki varusmiesjohtajat oli vuotta, paria tai kolmeakin nuorempia kuin itse olin, ja osalla "johtajia" se tuntui ottavan vähän takaraivoon. Sitten jos muutenkaan ei henkilöllä ole juurikaan sitä "luontaista auktoriteettiä", ja ÄO siellä matalammalla puolella, niin sitä yritetään sitten kompensoida huutamisella ja äkseeräämisellä. Paha vain, että sellainen pari vuotta itsestä nuorempi ja päätä lyhyempi teini huutamassa kimeällä äänellä naama punaisena herätti lähinnä huvittuneisuuden ja säälin tunteita sitä rassukkaa kohtaan, minkä varmasti myös naamasta näki, ja sekös niitä pirulaisia korpesi sitten vielä enemmän

Tosin noihin kimittäjiin tuntui kaikilla olevan suhtautuminen tasapuolisesti huvittuneen ja säälivän välimaastossa. Parhaiten varusmiesjohtajina pärjäsivät sellaiset tyypit, jotka muutenkin ovat toimivia henkilöjohtajia; jämptit, luotettavat, reilut ja asialliset tyypit jotka ei nillitä turhasta, vaan hoitavat asiat maaliin asiallisen eleettömästi ja kiihkoilematta. Myös valmius laittaa itsensä likoon ja paskastaa omat vaatteet vaikkapa koulutustilanteessa nostaa pisteitä miehistön silmissä kummasti. Noilla kiljujilla ei oikeasti ole mitään auktoriteettiä, vaikka toisin luulevatkin, eikä kukaan kunnioita niitä saati pidä niistä ihmisinä.

 

[Awelonian]

Miinukset: Järkyttävän tyhmää väkeä. Kunto laski, kun ei voinut mitään fiksua tehdä, toki läskit varmaan laihtuu. Ei mitään fiksua tekemistä ja kaikki on tarkoitettu vaikeusasteeltaan ameeballe.

Plussat: Sai ampua pikkaisen. Mistään ei tarvinnut välittää mikäli oli edes kaksi aivosolua. Kaikki oli valmista.

Kokonaisuus: Silkkaa paskaa vuoden verran. Menetettyjä tuloja vuoden verran. Menetettyä elämää vuoden verran. Olisi edes päässyt mihin haki, niin olisi voinut olla jotain mielekästäkin.

 

[Ad_Astra]

No olihan se aikaa turhaa aikaa. Sotaleikkiä 362 päivää ja käteen jäänyt oikein mitään. Ei siellä mitään erityisen paskaa ollut eikä mitään huippukivaakaan. Semmoista tasapaksua armeijan harmaata vaan koko ajan.

Itse en tosiaankaan ala kenenkään kanssa puhumaan inttijuttuja. Jos joku niitä alkaa puhumaan, niin nopeasti koitetaan vaihtaa aihetta. Vaikka säähän tms.

 

[DädiFinn]

Iha helvetin mahtavaa aikaahan se oli

 

[Memory]

Kolme viimeistä kommenttia olivat kuin omasta suusta, tulee vähän jenkkityyli mieleen "tuli armeijaan ja saat paljon nähdä maailmaa" yms. sitten intissä hommat kusee ja oletkin motskari lähetti
Tuo oli totta että vajakkikin osasi ja pärjäsi intissä.
Aivoja joutui jokainen käyttämään esim. iltapesulla/paskalla. Joskut aloittelijat yrittivät ehtiä siinä 21:n kierrolla tehdä jotain mutta eihän siitä mitään tullut, kukaan kerennyt tekemään mitään, siksi ennen nimenhuutoa fiksut kävi pesulla, pisulla ja hammaspyykillä sai duunata rauhassa hommat..

Se otti kyllä päähän että oli hemmetin kiire ei minnekkään, aamupalan jälkeen oli siivouspalvelua vaikka aikaa ennen luentoa oli vain 5minsaa niin sekin piti tärvellä että haettiin siivouskamppeet ja pikaisesti takaisin.

Aina kun jotain möhlittiin niin syy oli mokeissa, emme kuulemma käyneet katsomassa koulutusohjelmaa päivystäjän taululta, huoh...

 

[living_death]

Kävin 27-vuotiaana (1999) pyörähtämässä Santahaminassa 6kk asepalveluksen PSTK:ssa.

En yllättynyt, että olin kaikista vanhin ja välillä oli hermot kireällä turhanpäiväisistä perseilyistä esim. iltalomilla olevien tupakaverien kaappien lukisemisesta nippusiteillä tai baanaanien heittämisestä toisten kaappeihin niin, että varusteet menivät käyttökelvottoman likaisiksi. Sitten oli niitä jotka räjäyttelivät oman tuvan kaverien pinkkoja tai muuten vaan piti koko ajan olla äänessä ja kaiken keskipisteenä.

Olin ehtinyt kuitenkin asumaan vuosia omassa asunnossa ennen varusmiespalvelusta, ja olemaan jo vuodesta -88 saakka työelämässä, jossa kerkesin tekemään esimiehen sijaisuuksia, luottamusmies- sekä työsuojeluasiamiehen hommia ja ottamaan vastuuta ja aikuisemman otteen elämästä.

Jälkikäteen muistellessa ihan hauska reissu, varsinkin ampumarataharjoitukset olivat niitä kaikista mukavimpia tapahtumia koko palveluksen aikana.

Leireillä taisin käydä kaksi kertaa (alokasleiri ja joku reissu Kiikalaan). Jotenkin aina onnistuin sluibaamaan niistä ja Santahaminan esikunnan henkilökunta piti myös osaltaan huolta siitä ettei tarvinnut leireillä rypeä.

Monesti oli leirikamat edellisenä iltana valmiina pakattuina, mutta lähtöaamuna tuli aina yksikköön soitto että kaartinjääkäri nönnönnöö ei sitten lähde leirille.

Alikkeja vitutti aina ja he sanoivat aina että arvasin ettet taaskaan "pääse" leirille mukaan

Sain muuten pitää palveluksen aikana lomapukua päällä ja puhelinta vyötäröllä Santahaminan esikunnan luvalla ja myös skappareiden mallista sadetakkia sadeviitan sijaan. Monesti samanarvoiset varusmiehet vetivät kättä lippaan kun poljin fillarilla saarta ympäri sadetakki päällä

Intin puolesta oli myös HSL-seutulippu ja joka päivä arkisin lähdin Helsingin keskustaan suorittamaan palvelustehtäviä sekä kävin pääesikunnassa reitin varrella syömässä.

 

[khosshu]

Aika paljon puhetta tuosta modernin ajan simputtamattomuudesta. Kyllä meillä vielä I/13 nyt jo lakkautetussa Kontiorannassa piti pinkat ja punkat olla tehty kunnolla ja molemmat räjähteli ihan kunnolla, välillä käytävälle asti. Samoin punnerrettiin rivissä käytävällä perseilyn jälkeen, syömään lähtiessä juostiin muotoon pihalle ja takaisin sisälle uusimaan koska tuvan 6 roskakorissa oli roska ja muuta vastaavaa. Ei kukaan noista sen kummemmin valittanut mihinkään. Tornarina oli että joku joskus valitti kapteenille ja oli saanut vastauksen että valita uudestaan ja saat turpaan.

Näennäisenä koulutuksena joukkueenjohtajan perseessä juokseva viestimies, vaikka en yhteenkään harjoitukseen sellaisena osallistunut. Loppusotaankin ottivat "sijaisen" ja pääsin sitten linkkiasema-autoon istumaan muutamaksi päiväksi. Sekin sitten "tuhottiin" ja vihollinen yllätti minut makuupussista, sen jälkeen kun radioita päivystävä kaveri oli käynyt sanomassa asemamme tulleen tuhotuksi. Nouse siinä ylös pelkissä omisissa värillisissä boksereissa kun joku "vihollisen" herraisoherra käskee ulos teltasta(oli pressusta viritetty laavu jonka alla nukuttiin päivystysvuorojen välissä) ja alkaa kuulustelemaan että mikäs mies ja mihin joukkoon kuulut


Hyvinä puolina armeijassa oppi tulemaan väkisinkin toimeen sellaisten ihmisten kanssa joita normaalisti pyrkisi välttelemään. Oppi myös sietämään jonkin verran vittuilua.

Huonoja sitten oli kun tuli lähes koko erikoistumiskauden kestänyt sairastelu, korva- ja poskiontelontulehdukset useaan kertaan peräkkäin ja jatkuvaa kuumeilua. Kiva saada vittuilua osakseen movettamisesta, kun olet oikeasti sairaana. Toisaalta tuolla vältti kohtalaisen osan kevään kurapaskassa ryöjäämisestä, mutta mieluummin sitä olisi ollut terveenä.

 

[neko]

Armeijasta ei lopulta ole kuin hyvää sanottavaa. Onhan se paikka, jossa on watuttanut ehkä eniten kuin koskaan missään muualla, mutta toisaalta, näin monen vuoden jälkeen, asiat ovat muuttuneet hupaisiksi asioiksi. Ja mukavat asiat entistäkin mukavimmiksi.

Aika aikaisin huomasin, että armeijassa kannattaa ottaa reipas ote; suorittaa tehtävänsä, ja auttaa muitakin jos ehtii/pystyy. Samoin, mitä enemmän suostui esim. metsäkeikoilla vapaaehtoisiin hommiin, sitä paremman palkinnon siellä maalissa sai. Esim. olimme erään pienen metsäreissun loppupuolella kovin väsyneitä, telttoja pisteltiin pystyyn, ja kun luuli että vihdoin, pääsee lepäämään, niin teltta purkuun, ja menoksi. Kyseessä oli siis sellainen parin yön valvominen, niin ettei päivälläkään saanut nukuttua. No, sitten vihdoin näytti siltä, että saataisiin nukkua, koska odoteltiin ihan oikeasti polttopuita, joita ei lopulta koskaan tullut. No, kitisijät menivät marmattamaan kylmään telttaan, ja meitä oli muutama vapaaehtoinen jotka keräsivät maassa olevia risuja yms. joita oli lupa ottaa kaminassa poltettavaksi. Saatiin ihan riittävät määrät puuta, kamina lämpimäksi, ja kipinämikoksi joutuivat kylmään telttaan nukkumaan menneet. Kaikki puutavaran keräämiseen osallistuneet välttivät kipinän.

Usein siis aina kun teki vapaaehtoisena jonkun homman varsinkin metsäreissuilla, palkittiin siitä erikseen aina jollain hyvällä. Itsellä tosin jäi omassa loppusodassa keikkailut väliin ja muutkin hommat, koska oltiin kilparyhmässä ja saatiin nauttia Lohtajan auringosta omiin nimiin asioita harjoitellen ja opiskellen, tosin metsässä mutta kuitenkin.

Oma armeijakokemus on ajalta kun vielä oli 8 ja 11 kk palvelukset. Ja kun kävin sen pienessä paikassa, lomia oli vähän, 2 vko välein. Se vatutti kun oli löytänyt tyttiksen juuri ennen armeijaan lähtöä ja oli testosteronit huipussaan.

 

[kjns]

Aika paljon puhetta tuosta modernin ajan simputtamattomuudesta. Kyllä meillä vielä I/13 nyt jo lakkautetussa Kontiorannassa piti pinkat ja punkat olla tehty kunnolla ja molemmat räjähteli ihan kunnolla, välillä käytävälle asti. Samoin punnerrettiin rivissä käytävällä perseilyn jälkeen, syömään lähtiessä juostiin muotoon pihalle ja takaisin sisälle uusimaan koska tuvan 6 roskakorissa oli roska ja muuta vastaavaa. Ei kukaan noista sen kummemmin valittanut mihinkään. Tornarina oli että joku joskus valitti kapteenille ja oli saanut vastauksen että valita uudestaan ja saat turpaan.

(Koulutuksellinen) Punnerruttaminen, jouksuttaminen ja muu perushuttu on ihan sallittua, kunhan alik. Nönnönnöö, Mömmömmöö sekä Lällällää tekee sitä poikain kanssa siellä samalla. Kyllä meilläkin juostiin ja punnerrettiin, ja aina oli X-määrä alikersantteja mukana tekemässä, ja aina siihen oli joku (enemmän tai vähemmän järkevä) "syy" joten mitään sääntöjä ei rikottu. Sitäpaitsi noihan ei ole simputusta, vaan koulutusta, monesti vielä täysin suunniteltua toimintaa, siirtymisen ja ryhmittymisen harjoittelua. MuKe-ajat on annettu yksiköille minuutin tarkkuudella, ja jos siellä juostaan vartti takaisin ylös roskan takia niin se on ihan suunniteltua juoksua silloin ja se roska on vaan silmänlumetta. Noita vois ajatella vähän niinkuin täyteohjelmana..

Hyvin tehdyn pinkan ja punkan räjäyttäminen, etenkin patjoja sänkyihin solmimalla tai ulos heittämällä taas on lähinnä turhaa vittuilua, ja siten simputusta ja siten kiellettyä. Tosin kuulopuheiden mukaan nykyään ei enää edes tehdä pinkkaa, mikä musta on outoa, koska kyllä nyt huoneen pitää jumalauta järjestyksessä olla öisinkin. Mutta kuitenkin, mikäli varusmies suorittaa annetun tehtävän ohjeen mukaan, ei sitä siitä voida rankaista. Yleensä nämä punkanräjäyttäjät tykkää räjäyttää myös ihan speksin mukaisia punkkia, mikä tekee ko. toiminnasta "simputtamista" koska varusmiestä rankaistaan ilman syytä.

Tornihuhuihin kannattaa suhtautua aina vähän skeptisesti, yllämainittu toteamus olis ollut laiton uhkaus, virkarikos ja upseerille sopimatonta käytöstä, joten epäilen vahvasti noita sanoja kapteenin suusta tulleen. Joku alikessun retku tollaista vois vielä suustaan päästää, mutta harvoinpa niillä sopparisoltuilla on tarvetta uhkailla varusmiehiä turpasaunalla.

 

[Cuningas]

Kyllä vain Säkylän PSTK:ssa oli ns. vanhanaikainen meininki... Me saimme juosta jatkuvasti rakennuksen ympäri, siivotessa aina löytyi se yksi kivi sängyn alta tai vähintään alikin taskusta ja sitten juostiin ja sen jälkeen siivottiin uudestaan. Punkkia räjäyteltiin, tornadoja ilmesty harva se päivä jne... Pakko kyllä myöntää että meillä oli aikamoisia jermuja tuvassa, aina jotain säätöä.

Ai niin, myös Captain Jackin tahtiin tuli juostua tahdissa. Me emme marssineet vaan juoksimme aina.

Meillä oli aina kuitenkin reilut alikit ja hyvällä huumorilla nuo juoksutukset sujuivat. Joku jääkärialikki siirtyi meille ja siinä vasta oli rasittava tyyppi. Huomasi kyllä eron siinä kuka oli meidän komppaniassa koulittu ja kuka ei.

Itsekin aukin kävin, ja meillä oli paras mahdollinen kouluttaja kyllä. Aina piti viimeiseen asti meidän puoltamme, vaati paljon mutta teki aina itse myös. Marsseilla juostiin täyspakkaus selässä, hän mukana. Mahtava yliluutnantti. Komppanian päällikkönä pirun pelottava kapteeni, mutta osasi asiansa. Olimme aina vapaaehtoisia kun piti jäädä kassulle, ehkä kerran kuussa pääsi lomille jos tuuri kävi.

Ja valmiusjoukot ovat pelkkää paperia, pieksimme heidät joka ikisessä taisteluharjoituksessa. Onnettomia säkkejä.

 

[khosshu]

(Koulutuksellinen) Punnerruttaminen, jouksuttaminen ja muu perushuttu on ihan sallittua, kunhan alik. Nönnönnöö, Mömmömmöö sekä Lällällää tekee sitä poikain kanssa siellä samalla. Kyllä meilläkin juostiin ja punnerrettiin, ja aina oli X-määrä alikersantteja mukana tekemässä, ja aina siihen oli joku (enemmän tai vähemmän järkevä) "syy" joten mitään sääntöjä ei rikottu. Sitäpaitsi noihan ei ole simputusta, vaan koulutusta, monesti vielä täysin suunniteltua toimintaa, siirtymisen ja ryhmittymisen harjoittelua. MuKe-ajat on annettu yksiköille minuutin tarkkuudella, ja jos siellä juostaan vartti takaisin ylös roskan takia niin se on ihan suunniteltua juoksua silloin ja se roska on vaan silmänlumetta. Noita vois ajatella vähän niinkuin täyteohjelmana..

Hyvin tehdyn pinkan ja punkan räjäyttäminen, etenkin patjoja sänkyihin solmimalla tai ulos heittämällä taas on lähinnä turhaa vittuilua, ja siten simputusta ja siten kiellettyä. Tosin kuulopuheiden mukaan nykyään ei enää edes tehdä pinkkaa, mikä musta on outoa, koska kyllä nyt huoneen pitää jumalauta järjestyksessä olla öisinkin. Mutta kuitenkin, mikäli varusmies suorittaa annetun tehtävän ohjeen mukaan, ei sitä siitä voida rankaista. Yleensä nämä punkanräjäyttäjät tykkää räjäyttää myös ihan speksin mukaisia punkkia, mikä tekee ko. toiminnasta "simputtamista" koska varusmiestä rankaistaan ilman syytä.

Tornihuhuihin kannattaa suhtautua aina vähän skeptisesti, yllämainittu toteamus olis ollut laiton uhkaus, virkarikos ja upseerille sopimatonta käytöstä, joten epäilen vahvasti noita sanoja kapteenin suusta tulleen. Joku alikessun retku tollaista vois vielä suustaan päästää, mutta harvoinpa niillä sopparisoltuilla on tarvetta uhkailla varusmiehiä turpasaunalla.

No kun meillä siellä harvoin oli varusmiesjohtajia mukana tekemässä punnerruksia, vaan nimenomaan käskyttämässä jostain turhasta syystä.
Tuo edestakaisin juoksutus nyt periaatteessa oli kai osa koulutusta, mutta myös usein suoraan pois siitä ruokailuajasta. Komppanian ruokailuaika ainakin aamupalalla oli aina sama ja normaalisti n. 20-25 min aikaa MuKen ovelta takaisin komppaniaan, juoksutuksen jälkeen samaa aikaa jäi 5-10 minuuttia.
Pinkka ja punkka usein räjähti myös niiltä joilta tehty hyvin, täysin satunnaisesti. Joskus kaikilta patjat lattialla, osa käytävällä kun jonkun punkka oli jäänyt huonosti päivän koulutukseen lähdettäessä. Ulos asti ei päätynyt kuin yksi pinkka, muistaakseni alikille päänaukomisen takia, joka nyt oli ihan oikein ja omaa syytä.

Ja tuon tornarin nyt kirjoitin tarkoitttaen että fiksummat tajusivat sen olleen pelkkiä juttuja, vähemmän fiksuille se toimi pelokkeena totella suoraan mitä sanotaan.

Pointtina nyt oli että vaikka olikin paljon oikeasti simputukseksi luokiteltavaa "koulutusta", niin ei siitä sen suuremmin valitettu. Enemmänkin se toi sitä ryhmäpainetta suoriutua paremmin. Välillä vähän sanallisesti kovistellen töhömpiä, mutta välillä sitten ihan oikeasti autettiin toisia.

 

[SapphireThunder]

Itse kävin intin tuossa 2011.

Hyvää en kyllä osaa löytää suoranaisesti muuta kuin sen että näki maisemia joita normaalisti ei olisi nähnyt.


Huonoa oli vaikka kuinka.
Suurimpana huonona oli että sain keuhkokuumeen, joka oli pitkään hoitamattomana ja sain hoidon vasta ihan viime tingassa kun yhtenä viikonloppuvapaalla kävin yksityisellä lääkärillä.
Yhtään pidempään ja olisi tullut elämän ajan kestäviä komplikaatioita.
Tosin jo tuo saattoi aiheuttaa lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan yhden lääkärin mukaan.

 

[jm82]

II/02 jääkärinä. Paino vähän nousi kun sai syödä ruokalassa paljon. En tiedä oppiko siellä sitten mitään, mutta jälkikäteen oli ihan hauskaa 6 kk. Kuntoisuuslomaa tuli muutama päivä kuntotestissä ja pitkät leirit oli melko rankkoja, mutta kaikki niistä suoriutui. Ihan hyvin siellä porukka tarkeni, ei mitään ongelmaa.

 

[dude86]

Itse tuli käytyä intti "moderniin aikaan" 05, Vekaranjärvellä oli käytössä jo tuolloin nykyisenkaltainen "no bullshit" meininki, johon kuului mm. ehdoton simputuskielto (punkkia ei saanut räjäyttää, jos määrätään koulutuksellista nakkia vaikka kasarmin ympärijuoksemista sisävaatteissa niin kouluttajat vetää mukana jne..), joten siellä ei tarvinut kärsiä siitä turhasta paskasta, josta menneet sukupolvet kertovat kauhutarinoita.

Itse varusmieskoulutus oli varsin antoisaa, meillä oli fiksut kapiaiset ja pääosin fiksut varusmiesjohtajat, joiden kanssa homma pelasi järkevästi ilman turhaa nillitystä. Kuria oli, ja se oli tiukkaa, mutta touhua ei vedetty järjettömyyden puolelle, apinointiakin sai harrastaa kunhan teki sen järkevästi ja riittävän harvoin

Vaikka IT-miehiä oltiin, oli meidän kapiaisilla muistaakseni kaikilla jääkäritausta, joten koulutus oli sen mukaista. Metsässä tetsattiin, ja kovilla ammuttiin oikein perkeleen paljon ja usein, jaoksen jokaisen jätkän vaadittiin ampuvan kultainen ampujamerkki ampumakokeessa, ja suurin osa sen saikin kokeen päätteeksi. Metsässä oltiin E- ja J-kaudella noin joka toinen viikko, ja sitä asemiin ajoa ja asemista poistumista rullattiin vallan perusteellisesti.

Painoa tippui itsellä toistakymmentä kiloa, ja kunto nousi aivan uusiin lukemiin, kiitos intin tuolloin käyttöön ottaman nousujohteisen liikuntakoulutusmallin. Aloitus oli fyysisesti hyvinkin kevyttä, ja rasittavuutta lisättiin asteittain kunnes koko porukka oli vaaditussa kuntotasossa. Porukassa oli aluksi muutama todella rapakuntoinenkin, mutta niin nekin vaan ensimmäisen 3kk jälkeen veti täysillä metsässä.

Mun mielestäni inttikokemus riippuu hyvin paljon siitä millaisessa porukassa ja millaisen johdon alla inttisi käyt. Oma kokemukseni oli varsin positiivinen, vaikkakin luonnollisesti lähes joka päivä vitutti jossain vaiheessa jokin asia. Aika kaukana kuitenkin oltiin näistä baarinpöytälegendoista, joita vanhemmilta äijiltä on kuullut. Nykyarmeija ymmärtää jo sen, että vittuilemalla, lannistamalla ja haukkumalla ei saada parasta suoritusta irti porukasta.

Mitä taas tuohon maanpuolustukselliseen aspektiin tulee, niin meidän jengit olisi olleet täysin valmiita lähtemään saman tien kentälle tositoimiin jos olisi ollut tarvetta. Sen puolesta koulutus täytti varsin mallikkaasti tarkoituksensa. Tietysti tässä yli vuosikymmenessä on muistikuvat heikenneet ja taidot ruostuneet, mutta onpa siellä jo monta nuorempaakin ikäpolvea koulutettu tässä välissä jotka lähtisi kentälle paljon mua ennen jos tilanne olisi päällä..

2006 oli sitten ihan eri meno IT-miehenä, aika vähän mentiin mihinkään ilman autoa. Varusteet oli aluksi huollossa, joten punkassakin tuli loikoilua ihan riittävästi, kun muut meni harjoituksiin. Kapteenin juttusille menin suoraan ja aloitin kertoa asiaa, aina ei kelvannut ihan noin, joskus piti hakea vauhtia käytävän puolelta ja ottaa uusiksi. Kapteeni joutui koulutukseen, kun osa rangaistuksista ei ollut pykälien mukaan oikein. Oikea ekopatteri oli muutenkin, kun hajosi luontoon. Jossakin vaiheessa paikalle ilmaantui naisyliluutnantti.

 

[k334]

Juuri ennen lamaa 2007 tuli koko vuosi vietettyä ja budjettia tuntui silloin riittävän, ammuntoja, pitkiä leirejä yms näytöksiä kasi/tasi sotaa oli tupaten täynnä loput 4kk. Muistaakseni viimeinen leiri rupeama oli 8pv kestävä pst/ohjus harjoitus sen jälkeen vlv ja heti perään 12pv loppusota. Nuoremmilta kavereilta kun kysellyt niin ainakin leireistä karsittu päiviä veks, tiedä onko muutakin supistettu.

 

[hornethuman]

Hyötynä näen itselleni BECE kortin + ammattipätevyys, sekä ADR luvat

 

[Monologi]

"Plussat": Tappamisen taito

Miinukset: "Tein mitä käskettiin"

Kokonaisuus: Ongelmia siviilissä. Preussilaista naamakerrointa, spartalaista töksähtelyä ja Tulin, näin, voitin.


Kyllä armeija pitäisi muuttaa palkka-armeijaksi. Piccolo-pelleilyt pitää lopettaa ja vahvistaa rajavalvontaa.

 

[Johan_V]

Tätä ketjua lukiessa olen kyllä tyytyväinen että tuli käytyä siviilipalvelus.
Omat kokemukset siviilipalveluksesta:
Palveluspaikassa ei työaikaa, luennoin vain muutaman tunnin viikossa ja satunnaiset tenttien tarkistukset. Tämän takia
riitti hyvin aikaa valmistella väitöskirjaa ja käydä toisessa paikassa palkallisessa työssä. Oikein leppoisaa aikaa.

 

[Terevis]

Sivari homot voi painua vittuun vaikka koko suomesta jos ei isänmaan palveleminen kiinnosta ei ansaitse asua maassa.

 

[Sampsa]

Sivari homot voi painua vittuun vaikka koko suomesta jos ei isänmaan palveleminen kiinnosta ei ansaitse asua maassa.

Tälläinen käytös ei ole kovinkaan hedelmällistä keskustelua.

 

[sono-thermism]

Olen kuullut että armeija tekee susta miehen. Jos vertaa ruotsiin jossa ei tarvitse käydä armeijaa, miehet siellä vaikuttaa olevan vähemmän miehekkäitä, mikä voi osittain johtua siitä että siellä ei ole pakko käydä armeijaa. Ennenkin kun ruotsissa vielä piti käydä armeija, se ei kuitenkaan ollut yhtä rankkaa kuin suomessa.

Koska ruotsissa ei pidä käydä armeijaa, se varmaan myös vähentää kansallismielisyyttä, ja ruotsalaiset tuntee että heillä ei oikein ole mitään puolustettavaa.

Armeija laittaa myös monet runkkarit kuriin, koska siellä ei oikein ole aikaa siihen, joten monet huomaavat "NoFap:in" hyödyt.

 

[Monologi]

Ei tee armeija miestä, eikä edes sota. Moni on viimeisinä sanoinaan huudellut äitiään eli mikäs mies se sellainen on?

 

[ttjm]

Armeija laittaa myös monet runkkarit kuriin, koska siellä ei oikein ole aikaa siihen, joten monet huomaavat "NoFap:in" hyödyt.

"Vaikka käsi käy, niin se ei todellakaan näy" -joku alikki A.D. 2004

 

[ttjm]

Ei tee armeija miestä, eikä edes sota. Moni on viimeisinä sanoinaan huudellut äitiään eli mikäs mies se sellainen on?

Joo silloin kun tosimiehet kuolee suolet pihalla, niin ei siinä kehtaa äitiä huutaa. Mikä lie mammanpoika

 

[PetriV]

Tuo ikähomma on kyllä mielenkiintoinen, itsekin kävin pari vuotta tavanomaista myöhemmin intin, ja lähes kaikki varusmiesjohtajat oli vuotta, paria tai kolmeakin nuorempia kuin itse olin, ja osalla "johtajia" se tuntui ottavan vähän takaraivoon. Sitten jos muutenkaan ei henkilöllä ole juurikaan sitä "luontaista auktoriteettiä", ja ÄO siellä matalammalla puolella, niin sitä yritetään sitten kompensoida huutamisella ja äkseeräämisellä. Paha vain, että sellainen pari vuotta itsestä nuorempi ja päätä lyhyempi teini huutamassa kimeällä äänellä naama punaisena herätti lähinnä huvittuneisuuden ja säälin tunteita sitä rassukkaa kohtaan, minkä varmasti myös naamasta näki, ja sekös niitä pirulaisia korpesi sitten vielä enemmän

Tosin noihin kimittäjiin tuntui kaikilla olevan suhtautuminen tasapuolisesti huvittuneen ja säälivän välimaastossa. Parhaiten varusmiesjohtajina pärjäsivät sellaiset tyypit, jotka muutenkin ovat toimivia henkilöjohtajia; jämptit, luotettavat, reilut ja asialliset tyypit jotka ei nillitä turhasta, vaan hoitavat asiat maaliin asiallisen eleettömästi ja kiihkoilematta. Myös valmius laittaa itsensä likoon ja paskastaa omat vaatteet vaikkapa koulutustilanteessa nostaa pisteitä miehistön silmissä kummasti. Noilla kiljujilla ei oikeasti ole mitään auktoriteettiä, vaikka toisin luulevatkin, eikä kukaan kunnioita niitä saati pidä niistä ihmisinä.

Täytyy myöntää, että kun omat alikersantin nappulat tuli kauluksiin, niin kusi kohahti päähän oikein kunnolla. Yht’äkkiä sitä olikin olevinaan suuri sotapäällikkö ja uudet alokkaat eivät olleet mitään. Vieläkin harmittaa, että olin ääliö uusien alokkaiden p-kauden ja sen jälkeen tajusin, että parempi ottaa rennosti. E- ja J-kauden johtajapalautteissa sitten sainkin kiitettävää palautetta alaisilta ja olin itsekin tyytyväinen. Johtaminen on parhaimmillaan esimerkillä johtamista, ei turhaa äkseeraamista.

Olin 20-vuotias kun menin armeijaan, joten hölmöilyt voi osittain pistää nuoruuden piikkiin.

 

[Teuras]

1/99 KaiPr Krhk
18vuotiaana ihan parasta leikkiä, +huippu porukka