Olipa mainio tuo Foundation tul parissa illassa katsottua
Määki tykkäsin. Olen samalla lukenut 2 johdantokirjaa ja trilogian yli puoliväliin ja matka jatkuu.
Olin tyytyväinen kompromisseihin ja muutoksiin, joita tv-sarja teki juoneen. Näyttelijänsuoritukset oli myös hyviä.
Olin huomaavinaan joissain muutoksissa viitteitä trilogiaa edeltäviin johdantokirjoihin.
Sen sijaan itse kirjan suhteen on varauksia, vaikka loistava kirja onkin. Osaksi näin on sen takia, että Asimovin kirja on vanha.
Kaukainen tulevaisuus on Asimovin mielikuvituksessa vanhoillinen miesten maailma, joka tuntuu tunkkaiselta kirjaa lukiessa.
Noihin aikoihin kaikki muutkin scifit oli kyllä samalla aallonpituudella. Pelkään että aallonpituus johtuu osaksi siitä, jos
kirjailijalla oli mahdollisesti taipumusta käyttää naispuolisia henkilöitä
hyväksi.
On poikkeuksellista, että kirjailijalla on väitöskirja kemiassa ja professuuri biokemiassa. Sen takia hän osasi
kuvata scifissä tutkimukseen pohjautuvaa tietojen hankkimista ja päättelyä niin elävästi. Ihmettelinkin, miksi hän pystyi.
Wikipediasta huomasin, että Asimov ei oppinut koskaan esim. ajamaan polkupyörää ja oli kömpelö. Olisikohan hänellä
sittenkin ollut joku sairaus taustalla jota ei pysytytty diagnosoimaan viime vuosisadalla.
Asimovin kerronta trilogiassa tökkii. Kerronta on jotenkin puoliksi raskaana siten, että tuhat vuotta aikaa ei
ole kuvattu sirpaleina selkeänä novellikokoelmana, eikä toisaalta selkeänä romaanina jossa on tarinan kaari ja hahmot.
Trilogia, jonka lukeminen mulla vielä kesken, on paikoitellen väkinäisesti kerrottu, paikoitellen loistava. Välillä kerronta etenee
pelkän vuoropuhelun kautta ja ympäristön kuvaaminen puuttuu kokonaan. Jotenkin tarinan runko ei aina saa oksia ja lehtiä
tarpeeksi. Joskus mukaan tempaistaan uusia henkilöitä jotenkin väkinäisesti.
Lisäys. Trilogian jälkeiset kirjaa oli varmaan setin parhaat, koska niissä kerättiin yhteen langat tai mitkä tahot oli kaiken takana.
Kirjojen aihe on myös sisällöltään (vielä) enemmän scifiä kuin trilogian valtapelin.
Niitäkin vaivasi samat puutteet joista yllä oli juttua. Itse trilogia oli säätiön heikoin lenkki minusta. Jos ei olisi kahta esikirjaa
ja kahta jälkikirjaa, varsinainen trilogia ei kiinnostaisi puoliakaan.
