AMD palkkasi Intelin grafiikkapomo Martin Ashtonin

[Kaotik]

AMD on napannut Intelillä vajaat pari vuotta vaikuttaneen Martin Ashtonin omille palkkalistoilleen. Ashtonin koko titteli aiemmalla työnantajallaan oli "Vice President, Core and Visual Computing Group, Chief Engineer, VTT and Director of Hardware and Co-Director of Architecture, VPG at Intel.".
Ennen Inteliä Ashton teki yli 25 vuotisen uran VideoLogicilla, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Imagination Technologies. Ashton toimi viimeksi Imaginationin PowerVR-yksikön johtotehtävissä.
AMD:llä Ashton tulee toimimaan RTG:n nykyisen johtajan David Wangin alaisuudessa.

Intel's Martin Ashton moves over to become CVP at AMD

 

[FlyingAntero]

Tämän osa-alueen osaajia ei taida markkinoilla ihan pilvin pimein olla, kun AMD ja Intel palkkaavat työntekijöitä ristiin.

 

[Marti77]

AMD alkaa myöskin myydä näitä diakuvapiirejä mitä intel tällä hetkellä tarjoaa.

 

[Nerkoon]

Mietin samaa kun Koduri lähti AMD:ltä Intelille, ja nyt ottivat Inteliltä hepun tilalle.

Siellä käy kyllä ovi molempiin suuntiin siihen malliin, että lähtijällä on vaara saada ovi naamaansa kun toinen tulee sisään ja toisinpäin. Mitähän iloa tuosta muuten edes on? Nuo ovat minusta enemmän johtoporrasta eivätkä suunnittelijoita joiden osaaminen on ainakin minusta paljon tärkeämpää.

 

[Raivo]

Poijjaat nostavat liksaa vaihtelemalla duunia.

 

[Hannibal]

Ehkä noilla kahdella on sopimus keskenään ja koduri taas takaisin amd:lle isommalla tilipussissa ja Martin taas intelille...

 

[Proscribo]

Siellä käy kyllä ovi molempiin suuntiin siihen malliin, että lähtijällä on vaara saada ovi naamaansa kun toinen tulee sisään ja toisinpäin. Mitähän iloa tuosta muuten edes on? Nuo ovat minusta enemmän johtoporrasta eivätkä suunnittelijoita joiden osaaminen on ainakin minusta paljon tärkeämpää.

Hyvä johtoporras vetää hyviä suunnittelijoita puoleensa?

 

[Lallijuoppo]

Siellä käy kyllä ovi molempiin suuntiin siihen malliin, että lähtijällä on vaara saada ovi naamaansa kun toinen tulee sisään ja toisinpäin. Mitähän iloa tuosta muuten edes on? Nuo ovat minusta enemmän johtoporrasta eivätkä suunnittelijoita joiden osaaminen on ainakin minusta paljon tärkeämpää.

Mitenköhän on? Tärkeintä lienee se tyyppi, joka osaa laittaa homman etenemään oikeaan suuntaa ja osaa pitää ison työryhmän eri projektit kasassa. Sekä palkata oikeat tyypit oikeaan hommaan.

 

[hkultala]

Ehkä noilla kahdella on sopimus keskenään ja koduri taas takaisin amd:lle isommalla tilipussissa ja Martin taas intelille...

Ei..


Eiköhän Kodurilla mennyt sukset sen verran Lisa Su:n kanssa ristiin, että niin kauan kun Su on AMDn toimitusjohtajana, ei Koduri ole palaamassa AMDlle. (*)

Tässä voi toisaalta olla vähän sellaista kuviota, että kun Koduri lähti Intelille, niin tuo Martin vähän katsoi, että "hänen eteensä kiilattiin sivusta" ja hänen työnsä merkitys/hänen vaikutusvaltansa Intelillä pieneni. Ja hän sitten alkoi miettiä, että AMDllä on ehkä Kodurin jälkeen pientä tyhjiötä graffapuolen johtotehtävistä, joten päätti hakea sinne.


(*)
Koduri siis käytännössä ilmeisesti pettyi Lisa Su:ssa siihen, ettei saanut tarpeeksi resursseja Vegan kehitykseen, ja Lisa Su pettyi Kodurissa siihen, että Vegasta tuli huonompi kuin odotettiin.

 

[Kaotik]

Siellä käy kyllä ovi molempiin suuntiin siihen malliin, että lähtijällä on vaara saada ovi naamaansa kun toinen tulee sisään ja toisinpäin. Mitähän iloa tuosta muuten edes on? Nuo ovat minusta enemmän johtoporrasta eivätkä suunnittelijoita joiden osaaminen on ainakin minusta paljon tärkeämpää.

Ashtonin historiikkia en sen tarkemmin tunne, mutta vaikka Koduri on miten johtoporrasta niin häneltä löytyy rutkasti kokemusta sieltä arkkitehtuurien ja ominaisuuksien suunnittelu ja toteutuspuolelta.

 

[FireFly Renaissance]

Mitenköhän on? Tärkeintä lienee se tyyppi, joka osaa laittaa homman etenemään oikeaan suuntaa ja osaa pitää ison työryhmän eri projektit kasassa. Sekä palkata oikeat tyypit oikeaan hommaan.

Tärkeintähän on se tyyppi jolla on parhaat powerpointit

 

[hkultala]

Ashtonin historiikkia en sen tarkemmin tunne, mutta vaikka Koduri on miten johtoporrasta niin häneltä löytyy rutkasti kokemusta sieltä arkkitehtuurien ja ominaisuuksien suunnittelu ja toteutuspuolelta.

Juu, käytännössä piirisuunnittelussa on pääosin neljänlaista hommaa:

1) Projektinjohtamista
2) Arkkitehtuurisuunnittelua
3) Matalan tason piirisuunnittelua
4) Testaamista

Näistä arkkitehtuurisuunnittelu on se, jossa taidolla on kaikkein eniten väliä siihen, kuinka hyvä lopputulos saadaan, ja jossa siitä huippuluokan taidosta on eniten pulaa.

Aika usein (muttei aina, eikä välttämättä) kuitenkin arkkitehtuurisuunnittelu ja projektin johtaminen sekoittuvat keskenään ja pääarkkitehti saattaa olla samalla myös projektinjohtaja.

 

[Nerkoon]

Tärkeintähän on se tyyppi jolla on parhaat powerpointit

Powerpointilla on tiputettu jo yksi avaruussukkulakin, joten minusta se ei ole suositus

 

[FireFly Renaissance]

Juu, käytännössä piirisuunnittelussa on pääosin neljänlaista hommaa:

1) Projektinjohtamista
2) Arkkitehtuurisuunnittelua
3) Matalan tason piirisuunnittelua
4) Testaamista

Näistä arkkitehtuurisuunnittelu on se, jossa taidolla on kaikkein eniten väliä siihen, kuinka hyvä lopputulos saadaan, ja jossa siitä huippuluokan taidosta on eniten pulaa.

Aika usein (muttei aina, eikä välttämättä) kuitenkin arkkitehtuurisuunnittelu ja projektin johtaminen sekoittuvat keskenään ja pääarkkitehti saattaa olla samalla myös projektinjohtaja.

Jos nyt puhutaan jostain näytönohjaimista ja x86-prosessoreista niin näillä kaikilla tasoilla on kymmenistä satoihin henkilöihin asti tekemistä jaettuna jopa kymmeniin pienimpiin projekteihin. Yksi kaveri ei hoida mitenkään sekä projektinjohtoa, että arkkitehtuuria vaikka olisi minkälainen touhuroope. Ja tuskin edes annetaan hoitaa, kun puhutaan myös kymmenien ja satojen miljoonien eurojen sijoituksista.

Startupit sitten erikseen, mutta ne ei tee ollenkaan saman kokoluokan projekteja.

 

[Kaotik]

Jos nyt puhutaan jostain näytönohjaimista ja x86-prosessoreista niin näillä kaikilla tasoilla on kymmenistä satoihin henkilöihin asti tekemistä jaettuna jopa kymmeniin pienimpiin projekteihin. Yksi kaveri ei hoida mitenkään sekä projektinjohtoa, että arkkitehtuuria vaikka olisi minkälainen touhuroope. Ja tuskin edes annetaan hoitaa, kun puhutaan myös kymmenien ja satojen miljoonien eurojen sijoituksista.

Startupit sitten erikseen, mutta ne ei tee ollenkaan saman kokoluokan projekteja.

Joista suurin osa kuuluu joukkoon "Matalan tason piirisuunnittelua" ja "Testausta"

 

[FireFly Renaissance]

Joista suurin osa kuuluu joukkoon "Matalan tason piirisuunnittelua" ja "Testausta"

Tottakai kuuluu, mutta sitä ylempää tasoa ei silti pyöritä mikään yksi tai kaksi henkilöä. Hatusta (valistuneesti) vedettynä ne prosentit saattaa olla esim. 10% projektipäälliköitä 15% arkkitehtejä, 25% suunnittelijoita ja 50% testaajia sisältäen mallintajat. Nämä toki jaettuna suunnittelun eri tasoille. Ja jos projektissa (AMD:n ilmoitus esimerkiksi Zenille oli 300 henkilöä ja 4 miljoonaa työtuntia) on vaikkapa sellanen 300 henkeä niiin...

Lehdistö toki haluaa nostaa esiin yksittäisiä sankaritarinoita niinkuin aina

Edit: Niin ja niitä kaupallisiakaan aspekteja ei kannata ihan täysin unohtaa kun puhutaan kuitenkin liikeyrityksistä...

 

[hkultala]

Tottakai kuuluu, mutta sitä ylempää tasoa ei silti pyöritä mikään yksi tai kaksi henkilöä. Hatusta (valistuneesti) vedettynä ne prosentit saattaa olla esim. 10% projektipäälliköitä 15% arkkitehtejä, 25% suunnittelijoita ja 50% testaajia sisältäen mallintajat. Nämä toki jaettuna suunnittelun eri tasoille. Ja jos projektissa (AMD:n ilmoitus esimerkiksi Zenille oli 300 henkilöä ja 4 miljoonaa työtuntia) on vaikkapa sellanen 300 henkeä niiin...

Hatusta vetämäsi "15% arkkitehteja" menee usein pahasti pieleen:

Esimerkiksi Pentium Pro-projektissa arkkitehteja oli käytännössä kuusi (*), ja he tekivät kaikki ne tekniset päätökset joiden ansiosta Pentium Pro/P6-arkkitehtuurista tuli niin hyvä kuin siitä tuli (että sen jatkokehitelmiä valmistettiin vielä 15 vuotta myöhemmin).
Kokonaisuudessaan porukkaa taisi olla kuitenkin satoja. (toki projektin parina ekana vuonna porukkaa oli paljon vähemmän, ja käytännössä projektin alkaessa siinä oli lähinnä vain arkkitehdit).


(*) Itse ytimen arkkitehtuurista vastasivat:
* Robert Colwell,
* Dave Papworth
* Glenn Hinton
* Michael Fetterman
* Andy Glew

Ja väylästä/IOsta vastasi
* Gurbir Singh

Lähde: Robert Colwell: The Pentium Chronicles

 

[FireFly Renaissance]

Hatusta vetämäsi "15% arkkitehteja" menee usein pahasti pieleen:

Esimerkiksi Pentium Pro-projektissa arkkitehteja oli käytännössä kuusi (*), ja he tekivät kaikki ne tekniset päätökset joiden ansiosta Pentium Pro/P6-arkkitehtuurista tuli niin hyvä kuin siitä tuli (että sen jatkokehitelmiä valmistettiin vielä 15 vuotta myöhemmin).
Kokonaisuudessaan porukkaa taisi olla kuitenkin satoja. (toki projektin parina ekana vuonna porukkaa oli paljon vähemmän, ja käytännössä projektin alkaessa siinä oli lähinnä vain arkkitehdit).


(*) Itse ytimen arkkitehtuurista vastasivat:
* Robert Colwell,
* Dave Papworth
* Glenn Hinton
* Michael Fetterman
* Andy Glew

Ja väylästä/IOsta vastasi
* Gurbir Singh

Lähde: Robert Colwell: The Pentium Chronicles

Vuonna 1995 julkaistu Pentium Pro tuskin kuvastaa paljoakaan piirisuunnittelua yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Kompleksisuus- (ja laatu-) vaatimukset ovat nykypäivänä jotain aivan eri tasoa kuin ne olivat tuohon aikaan.

Ja tuossakin on jo kuusi arkkitehtiä pelkälle ytimelle. Melko räikeä ristiriita aiemmalle yhdelle arkkitehdille joka vetää samalla vielä projektimanagerinkin tehtävät vasemmalla kädellä.

 

[hkultala]

Vuonna 1995 julkaistu Pentium Pro tuskin kuvastaa paljoakaan piirisuunnittelua yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Kompleksisuus- (ja laatu-) vaatimukset ovat nykypäivänä jotain aivan eri tasoa kuin ne olivat tuohon aikaan.

Melkein kaikki oleellinen "kompleksisuuden lisääntyminen" prosessoriytimissä tapahtui nimenomaan välillä P5->P6.

Ja laatuvaatimuksissa ei ole tapahtunut mitään oleellista muutosta, rikkinäinen piiri oli noihin aikoihin vähintään yhtä paha asia kuin nykypäivänäkin.

Siinäkin muuten P6 oli suunnannäyttäjä sen osalta, että se oli ensimmäinen mikroprosessori, jossa mikrokoodi oli päivitettävissä.

Suurimmat muutokset nykyaikaan tulee lähinnä siitä, että
1) Nykyaikaina samalle piirille ängetään paljon enemmän toiminnallisuutta, useampia tasoja välimuisteja ja erillisiä pikkuprosessoreita. Nämä erilliset pikkuprosessorit kuitenkin kytketään toisiinsa jollain hyvin standardoidulla väylällä.

2) Nykyaikana piirisuunnittelutyökalut ovat kehittyneet ja piirisuunnittelu tehdään keskimäärin hiukan korkeammalla tasolla.

3) Nykyään piirejä voidaan ehkä protoilla FPGAlla aiemmin mikä helpottaa testaamista.

Ja tuossakin on jo kuusi arkkitehtiä pelkälle ytimelle.

Viisi, ei kuutta.

Melko räikeä ristiriita aiemmalle yhdelle arkkitehdille joka vetää samalla vielä projektimanagerinkin tehtävät vasemmalla kädellä.

Mitä ihmeen typerää olkiukkoilua tämä nyt oikein on?

Kukaan ei ole väittänyt mitään tuollaista.

 

[FireFly Renaissance]

Melkein kaikki oleellinen "kompleksisuuden lisääntyminen" prosessoriytimissä tapahtui nimenomaan välillä P5->P6.

Miten tämä ei ole johtanut kompleksisuuden lisääntymiseen?:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/00/Transistor_Count_and_Moore's_Law_-_2011.svg

Ja laatuvaatimuksissa ei ole tapahtunut mitään oleellista muutosta, rikkinäinen piiri oli noihin aikoihin vähintään yhtä paha asia kuin nykypäivänäkin.

Laatu käsittää muutakin kuin piirin rikkoutumisen. Toisekseen nykypäivänä se, että piiri toimii aiheuttaa aivan eri tason vaatimukset pelkälle tuotantotestaukselle (joka jonkun pitää suunnitella!) kuin 5,5M transistorin triviaali Ppro 500nm valmistusteknologioineen.

Ppro tason piirillä ei enää tee mitään, olkoon se aikanaan kuinka hienosti suunniteltu tahansa. Silloin se riitti, enää ei riitä.

Siinäkin muuten P6 oli suunnannäyttäjä sen osalta, että se oli ensimmäinen mikroprosessori, jossa mikrokoodi oli päivitettävissä.

Tämä nyt ei vain liity itse asiaan millään tavalla. Tuohon aikaanhan olisi ollut hirveän hauskaa olla digitaalisuunnittelija, maailma oli auki ja tieteelliset menetelmät ei vielä turhaan häirinnyt suunnittelua. Mutta, se oli silloin.

Suurimmat muutokset nykyaikaan tulee lähinnä siitä, että
1) Nykyaikaina samalle piirille ängetään paljon enemmän toiminnallisuutta, useampia tasoja välimuisteja ja erillisiä pikkuprosessoreita. Nämä erilliset pikkuprosessorit kuitenkin kytketään toisiinsa jollain hyvin standardoidulla väylällä.

2) Nykyaikana piirisuunnittelutyökalut ovat kehittyneet ja piirisuunnittelu tehdään keskimäärin hiukan korkeammalla tasolla.

3) Nykyään piirejä voidaan ehkä protoilla FPGAlla aiemmin mikä helpottaa testaamista.

Ja näiden seurauksena se piiri on kompleksisuudeltaan aivan helkutisti monimutkaisempi. Korkeamman tason piirisuunnittelu tarkoittaa enemmän arkkitehtitason työtä, ei vähemmän. Muuttujien määrä kasvattaa kompleksisuutta eksponentiaalisesti. Kompleksisuuden kasvaessa kasvaa kommunikaatiovaatimus joka entisestään kasvattaa työmäärää.

Viisi, ei kuutta.


Mitä ihmeen typerää olkiukkoilua tämä nyt oikein on?

Kukaan ei ole väittänyt mitään tuollaista.

Mitä tässä sitten oikein yritettiin väittää?

Aika usein (muttei aina, eikä välttämättä) kuitenkin arkkitehtuurisuunnittelu ja projektin johtaminen sekoittuvat keskenään ja pääarkkitehti saattaa olla samalla myös projektinjohtaja.

Kas kun et ottanut esimerkiksi 8088 prosessoria...

 

[hkultala]

Miten tämä ei ole johtanut kompleksisuuden lisääntymiseen?:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/00/Transistor_Count_and_Moore's_Law_-_2011.svg

Kompleksisuus on lisääntynyt, mutta melko vähän suhteessa transistorimäärän lisääntymiseen.

Lisääntynyt transistorimäärä on pääasiassa käytetty
1) Välimuisteihin
2) Siihen, että samanlaisia ytimiä laitetaan piirille suurempi määrä.

Kumpikaan näistä ei merkittävästi lisää piirin arkkitehtuurisuunnitteluun tarvittavaa työtä.

Nykyaikaisen ytimen sisäisten väylien ja laskentayksiköiden määrä ei ole edes tuplaantunut P6sta, vaikka koko mikropiirin transistorimäärät on melkein 1000-kertaistuneet.

Toki "uutta" arkkitehtuurisuunnittelua on tarvittu selvästi mm. piirin sisäisen väylärakenteen suunnitteluun ja sitten sinne piirille tuleviin uusiin pieniin apuprosessoreihin.

Laatu käsittää muutakin kuin piirin rikkoutumisen

En puhunut mitään mistään "rikkoutumisesta" vaan siitä, että piiri on rikkinäinen/buginen tullessaan tehtaalta ulos.

. Toisekseen nykypäivänä se, että piiri toimii aiheuttaa aivan eri tason vaatimukset pelkälle tuotantotestaukselle (joka jonkun pitää suunnitella!) kuin 5,5M transistorin triviaali Ppro 500nm valmistusteknologioineen.

... ja tämä ei juuri lisää arkkitehtien työtä, vaan pääasiassa sen testaushenkilökunnan työtä. Tämän vaikutus arkkitehtien ja muiden suunnittelijoiden suhteeseen on nimenomaan käänteinen kuin mitä yrität väittää.

Ppro tason piirillä ei enää tee mitään, olkoon se aikanaan kuinka hienosti suunniteltu tahansa. Silloin se riitti, enää ei riitä.

P6-ydin on IPCltään nopeampi ja paljon kehittyneempi ja monimutkaisempi prosessoriarkkitehtuuri kuin Cortex A53, jollainen löytyy melkein jokaisesta nykyaikaisesta kännykästä.

Kas kun et ottanut esimerkiksi 8088 prosessoria...

Jälleen alkaa mennä olkiukon suuntaan..

Olisin mielummin ottanut esimerkiksi jonkun modernimman prosessorin, mutta niistä minulla ei ollut faktatietoa saatavilla. P6 oli uusin "iso piiri" mistä minulla oli varmaan faktaa.

Pyrin perustamaan väitteni faktaan, en mutuun.

 

[FireFly Renaissance]

Kompleksisuus on lisääntynyt, mutta melko vähän.

Lisääntynyt transistorimäärä on pääasiassa käytetty
1) Välimuisteihin
2) Siihen, että samanlaisia ytimiä laitetaan piirille suurempi määrä.

Kumpikaan näistä ei merkittävästi lisää piirin arkkitehtuurisuunnitteluun tarvittavaa työtä.

Tämä on sinun henkilökohtainen näkemyksesi, ja omasta puolestani pidän sitä puhtaana paskapuheena. Tuo lisää huomattavasti arkkitehtuurisuunnittelua, koska niiden ydinten on toimittava yhteen ja tehden se mielellään optimaalisella tavalla. Jonkun pitää myös suunnitella ne välimuistit ja väylät ja siihen päälle pitää suunnitella miten ne toimivat yhteen.

Nykyaikaisen ytimen sisäisten väylien ja laskentayksiköiden määrä ei ole edes tuplaantunut P6sta, vaikka koko mikropiirin transistorimäärät on melkein 1000-kertaistuneet.

Toki "uutta" arkkitehtuurisuunnittelua on tarvittu selvästi mm. piirin sisäisen väylärakenteen suunnitteluun ja sitten sinne piirille tuleviin uusiin pieniin apuprosessoreihin.

Uusi tulee vanhan päälle.

En puhunut mitään mistään "rikkoutumisesta" vaan siitä, että piiri on rikkinäinen/buginen tullessaan tehtaalta ulos.



... ja tämä ei juuri lisää arkkitehtien työtä, vaan pääasiassa sen testaushenkilökunnan työtä.

Ilmeisesti termi design for test ei ole sitten tuttu?

Design for testing - Wikipedia

P6-ydin on IPCltään nopeampi ja paljon kehittyneempi ja monimutkaisempi prosessoriarkkitehtuuri kuin Cortex A53, jollainen löytyy melkein jokaisesta nykyaikaisesta kännykästä.



Jälleen alkaa mennä olkiukon suuntaan..

Olisin mielummin ottanut esimerkiksi jonkun modernimman prosessorin, mutta niistä minulla ei ollut faktatietoa saatavilla. P6 oli uusin "iso piiri" mistä minulla oli varmaan faktaa.

Pyrin perustamaan väitteni faktaan, en mutuun.

No A53 on kieltämättä melko yksinkertainen vekotin. En tiedä miten tämäkään tähän liittyy. Toisaalta taas se pelkkä A53 ydin yksinään ei vielä riitä piiriin alkuunkaan ja se kaikki muu (prosessoriin liittyvä) oheissälä onkin jo nopeasti melkoisesti monimutkaisempaa mitä löytyy P6 piirin sisältä...

 

[IcePen]

Tässä Ashtonin AMD:lle siirtymisessä minua eniten kiinnostaa se kuikahyvin hän sopeutuu skaalan muutokseen kun Intelillä ollessa saattoi polkaista ison komiten pystyyn pähkäilemään ratkaisuja aina kun tuli eteen jotain joka pitäisi itse tehdä mutta AMD:lla ei ole ylimääräisiä heppuja siiihen komiteaistuntoon niin että sen Ashtonin pitää ihan itse alkaa hoitamaan hommia.

Tuo oli selvästi kärjistetty versio mutta kuvaa kumminkin sitä että firmojen käytettävisä olevien resursejen määrä on aivan eri ja siten AMD:llä ollessa ei ole vaaraa erehdyksiin/turhaan työhön jonka taas Intelin taloudelliset yms resurssit salli.

Ts AMD:llä ollessa Astonilla pitää olla hyvät ideat ongelmien ratkaisuun kun ei ole varaa kokeilla montaa eri vaihoehtoa että mikä sattuisi toimimaan.


Toisalta Intelillä on kokeiltu monia hyviä ideoita ja sitten komitea on haudannut ne jostain irrelevantista syystä ja valinnut sen huonoimman vaihtoehdon jatkoon. Ts ei ole mitään järkisyytä miksi Intel ei ole kaikkien näiden vuosien kuluessa saanutaikaan ihan oikeasti kilpailukykyistä näytönohjainta.
Myösköän Intelin piipahduksessa IOT piirimarkkinoilla ei ole mitään järkeä (se hoidettiin aivan liian lyhytnäköisesti), nyt sitten näyttää että Microsoft kaappaa IOT:ssa sen Intelin jättämän aukon softien kautta.

 

[Kaotik]

Tässä Ashtonin AMD:lle siirtymisessä minua eniten kiinnostaa se kuikahyvin hän sopeutuu skaalan muutokseen kun Intelillä ollessa saattoi polkaista ison komiten pystyyn pähkäilemään ratkaisuja aina kun tuli eteen jotain joka pitäisi itse tehdä mutta AMD:lla ei ole ylimääräisiä heppuja siiihen komiteaistuntoon niin että sen Ashtonin pitää ihan itse alkaa hoitamaan hommia.

Tuo oli selvästi kärjistetty versio mutta kuvaa kumminkin sitä että firmojen käytettävisä olevien resursejen määrä on aivan eri ja siten AMD:llä ollessa ei ole vaaraa erehdyksiin/turhaan työhön jonka taas Intelin taloudelliset yms resurssit salli.

Ts AMD:llä ollessa Astonilla pitää olla hyvät ideat ongelmien ratkaisuun kun ei ole varaa kokeilla montaa eri vaihoehtoa että mikä sattuisi toimimaan.


Toisalta Intelillä on kokeiltu monia hyviä ideoita ja sitten komitea on haudannut ne jostain irrelevantista syystä ja valinnut sen huonoimman vaihtoehdon jatkoon (ts ei ole mitään järkisyytä miksi Intel ei ole kaikkien näiden vuosien kuluessa saanutaikaan ihan oikeasti kilpailukykyistä näytönohjainta).

Kannattaa huomioida ettei se ollut kahta vuottakaan intelillä, imaginationilla (videologicilla) se uraa teki sen neljännesvuosisadan

Intel ei ole yrittänyt tehdä perinteistä näytönohjainta sitten i740n muutoin kuin integroiduksi ratkaisuksi ja niin kauan kun ei tiedetä paljonko niihin upotetaan transistoreja ei myöskään voida sanoa miten kilpailukykyisiä ne oikeastaan ovat

 

[IcePen]

Tämä on sinun henkilökohtainen näkemyksesi, ja omasta puolestani pidän sitä puhtaana paskapuheena. Tuo lisää huomattavasti arkkitehtuurisuunnittelua, koska niiden ydinten on toimittava yhteen ja tehden se mielellään optimaalisella tavalla. Jonkun pitää myös suunnitella ne välimuistit ja väylät ja siihen päälle pitää suunnitella miten ne toimivat yhteen.
...

Totta mutta kultala taisi verrata kahden eri vaihtoehdon toteutusta samaan laskentakapasiteetiin pääsemiseksi

Vaihtoehto yksi, suunitellaan massiivinen ydin joka yksin välimuisteineen yms hoitaa sen koko laskentatyön.

Vaihtoehko kaksi, suunnitetaan monien ytimien ja välmusitien kokonaisuus joka voidaa skalata kattamaan tarvittava laskentakapasiteeti kasvattamalla rinnakkaisuutta.

Vaihtoehto kaksi on sen rinnakkaisuuden vaatimuksien osalta monimutkaisemoi kuin vaihtoehto yksi mutta sekin hyötyy rinnakkaisuuden lisäämisestä (lisää samaa ei ole yhtä iso työ kun ratkaisu on jo ennestään ainakin osittain valmiina).

Kun taas vaihtoehto yksi on jokasuhteessa monimutkaisenpi/vaativampi toteuttaa eikä siitäsyntyvää lopputulosta voi skaalata vielä suuremman laskentatarpeen täyttämiseen mitenkään helposti.

Eli voit pitää paskapuheena vain jos tuijotat vain sitä yhtä yksityiskohtaa etkä katso kokonaisuutta.

 

[IcePen]

...
Intel ei ole yrittänyt tehdä perinteistä näytönohjainta sitten i740n muutoin kuin integroiduksi ratkaisuksi ja niin kauan kun ei tiedetä paljonko niihin upotetaan transistoreja ei myöskään voida sanoa miten kilpailukykyisiä ne oikeastaan ovat

Juu ja aina on ollut komitea päätämässä mihin raameihin se GPU suunnitellaan ts mitä sen pitää pystyä tekemään ja miten sen täytyy se tehdä (esim. on pakko käytää x86 ytimiä) ja saako se kilpailla jonkun toisen Intelillä jo suuniteilla oleva projektin kanssa.

Eli kun katsoo noita aikaisempia Intelin GPU suunitelmia/toteutuksia (ja myös CPU suunitelmia) niin ne on yleensä menneet muuten ihan hyvin mutta joiltakin osilta komitea on päästänyt aivopierun pilaamaan kokonaisuuden.

Intelintapauksessa ongelmana on vielä se että kun joku päästi sen aivopierun niin sen myöntäminen on hirveän hankalaa ja korjaaminen vielä hankalampaa josta johtuen hyvä idea haudataan vain yhden korjattavissa olleen erehdyksen tähden.

Tällähetkellä intelin isoin aivopieru vaikuttaa tapahtuneen 10nm prosessin suunnittelun/toteutuksen kanssa ja Intel ei perinteiseen tapaan voi myöntää että tuli iso aivopieru ja nyt tarvisi ostaa apuja firman ulkopulelta tämän aivopierun korjaamisen, sen sijaan Intel jatkaa kiivaasti ahterilihasten jännitystä ja odottaa että ihme tapahtuisi ja se pieru haituisi itsekseen.


Lisäys

Tuon Intelin iGPU:un käyttämä transitorimäärä, intelillä tuntuu vieläkin olevan pakottavatarve varmistaa että se GPU ei missään käyttötarkoituksessa voi kilpailla CPU ytimiä vastaan tehon puolesta (siis muussa kuin suoranaisesti sen kuvanpiirtoon liityvässä), ts myyti siitä että x86 CPU hoitaa kaiken elää voimakkaasti Intelin sisällä.

 

[FireFly Renaissance]

Eli voit pitää paskapuheena vain jos tuijotat vain sitä yhtä yksityiskohtaa etkä katso kokonaisuutta.

Ei vaan minä puhun nimenomaan kokonaisuudesta. Mitä vaaditaan, että nykyaikainen piiri tulee tehtaalta ulos. (Ja siis koko piiri, ei sen yksi prosessointiydin)

Vaihtoehtoa yksi ei edes kyetä toteuttamaan, siksi niitä ei kukaan tee. Ja jos sen yrittäisi toteuttaa niin se olisi paljon monimutkaisempi urakka kuin vaihtoehto kaksi.

 

[IcePen]

Ei vaan minä puhun nimenomaan kokonaisuudesta. Mitä vaaditaan, että nykyaikainen piiri tulee tehtaalta ulos. (Ja siis koko piiri, ei sen yksi prosessointiydin)

Vaihtoehtoa yksi ei edes kyetä toteuttamaan, siksi niitä ei kukaan tee. Ja jos sen yrittäisi toteuttaa niin se olisi paljon monimutkaisempi urakka kuin vaihtoehto kaksi.

Etkö näe loogista ristiriitaa väitteessäsi kun sanot että
ytimien määrän kansvattamien on monimutkaisempaa
kuin ytimen kasvattamine
mutta kumminkin myönnät että sen ytimen kasvattaminen on niin monimutkaista että sitä ei voi ollankaan tehdä.

 

[FireFly Renaissance]

Etkö näe loogista ristiriitaa väitteessäsi kun sanot että
ytimien määrän kansvattamien on monimutkaisempaa
kuin ytimen kasvattamine
mutta kumminkin myönnät että sen ytimen kasvattaminen on niin monimutkaista että sitä ei voi ollankaan tehdä.

En minä nyt mielestäni ihan näin ole missään sanonut, mutta vaikka olisinkin niin ytimen koon maltillinen kasvattaminen (mitä siis onkin oikeasti tapahtunut) on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin yrittää tehdä siitä ytimestä niin massiivinen, että sillä täytettäisiin kokonaan nykyaikainen n. 100-200mm^2 kokoinen piisiru saavuttaen vielä samalla järkevä perf/€ suhde. (Eli yksi ydin ja 50MB välimuistia ei ole ratkaisu) Kyllä siihen on järkevät syyt miksi teollisuus tuottaa mielummin moniydinsiruja kuin yrittäisi saada kaiken suorituskyvyn yhdestä ytimestä.

 

[IcePen]

En minä nyt mielestäni ihan näin ole missään sanonut, mutta vaikka olisinkin niin ytimen koon maltillinen kasvattaminen (mitä siis onkin oikeasti tapahtunut) on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin yrittää tehdä siitä ytimestä niin massiivinen, että sillä täytettäisiin kokonaan nykyaikainen n. 100-200mm^2 kokoinen piisiru saavuttaen vielä samalla järkevä perf/€ suhde. (Eli yksi ydin ja 50MB välimuistia ei ole ratkaisu) Kyllä siihen on järkevät syyt miksi teollisuus tuottaa mielummin moniydinsiruja kuin yrittäisi saada kaiken suorituskyvyn yhdestä ytimestä.

OK eli myönnät että järkevä tasapaino ei ole kumassakaan ääripäässä kompleksisuuden suhteen vaan jossian välillä (jota et alunperin hyväksynyt).

Ts ei ole järkevä ratkaisu tehdä prosessoria vain muutaman hyvin kopleksisen ytimen varaan.

Mutta ei ole myöskään järkevää käyttä rajatontamäärä hyvin sippeleitä ytimiä rinnakkain (silloin kun on tarkoitus käytää x86:ta) koska siinäkin kytkösten vaatima kopleksisuus räjähtää käsiin.

Ts kumpikaan hkultala tai sinä ei ollut väärässä koska kumpikaan teistä ei määritellyt rajaa sille missä noiden ääripäiden välissä on järkevää olla.

 

[FireFly Renaissance]

OK eli myönnät että järkevä tasapaino ei ole kumassakaan ääripäässä kompleksisuuden suhteen vaan jossian välillä (jota et alunperin hyväksynyt).

No en minä mitään tuollaista ole missään vaiheessa väittänytkään joten ihan olen myöntänyt alusta asti. Jos nyt kuitenkin lukisit mitä kirjoitetaan sen sijaan, että luet mitä kuvittelet kirjoitettavan.

Ts ei ole järkevä ratkaisu tehdä prosessoria vain muutaman hyvin kopleksisen ytimen varaan.

Mutta ei ole myöskään järkevää käyttä rajatontamäärä hyvin sippeleitä ytimiä rinnakkain (silloin kun on tarkoitus käytää x86:ta) koska siinäkin kytkösten vaatima kopleksisuus räjähtää käsiin.

Ts kumpikaan hkultala tai sinä ei ollut väärässä koska kumpikaan teistä ei määritellyt rajaa sille missä noiden ääripäiden välissä on järkevää olla.

No, tälläkään ei ole yhtään mitään tekemistä minkään sen kanssa mistä alunperin oli puhe, joten en oikein ymmärrä mitä sinä haluat nyt sanoa?