Akateeminen jatkotutkimus

[Jeesbox]

Onko täällä tohtoreita, tai lisurin tehneitä, tai parhaillaan tekeviä? Mä mietin täs, et jos yrittäis jompaakumpaa sit, ku oon saanut asuntolainan maksettua, eikä tartte enää niin suuria tuloja. Olisko akateeminen ura vanhemmiten järjetön ajatus? Sehän toimis parhaassa tapauksessa vähän kuin harrastus, eikä tuntuis välttis niin työltä.

Ulkomaille mulla ei kuitenkaan ole niin hinkua. Mietinkin, et onks se sit ihan järjetöntä, ku ainakin akateemiselle uralle pitäis käsittääkseni verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa.

Mistähän sitä tietää, et riittääkö rahkeet? Mikään superälykäs en ole, mut sitäkin sitkeämpi. Siks se pitäis varmaan tehdä jostain käsienheilutteluaiheesta, eikä raa'asta tieteestä. Toki matemaattisia menetelmiä vois käyttää sit vaik mahdollisen väikkärin osana tehdyn kyselyn tulkitsemisessa, kuten tein gradussa.

Gradusta napsahti nelonen, et sen puoleen tutkijakoulutukseen hakeutumisen pitäis onnistua, kuhan vaan keksii aiheen. Oon vaan hieman lannistunut ohjelmoijana, ku en oikein tiedä, miten siinä voi kehittyä paremmaksi. Pärjään siinä jotenkuten, mut mua parempia on paljon.

 

[Andymaister]

Riippuu varmaan ihan siitä mitä meinaat kun sanot tavoittelevasi "akateemista uraa". Tällä polulla arvostetaan nykyään varsin paljon ulkopuolisen rahoituksen saamista ja näyttöjä tutkimuksen julkaisemisesta. Kilpailukykyä mittaroidaan myös tulos/siihen käytetty aika, jolloin alle kolmekymppisenä väitellyt on usein paremmassa asemassa kuin vanhempi, ellei sitten ole kertynyt täydentävää osaamista esim. teollisuuden töistä niin paljon että sillä voi tätä paikata. Ohjelmoija-kokemuksen tapauksessa kyse voisi olla tiimijohtamisesta tai siitä että tuntee ohjelmointialan yritysten väkeä niin paljon että voi kehua pystyvänsä puhumaan näitä mukaan tutkimushankkeisiin ja sitä kautta edesauttaa yliopiston tutkimusprojekteja. Verkostoitumisen tärkeyttä ei voine alleviivata tarpeeksi koska juuri kukaan ei pärjää sillä että istuu yksin kammiossaan ja ajoittain julkaisee jotakin.

Työpaikkoja on vähän, palkat ei kovin hyvät, suuri osa on määräaikaisia ja väitöskirjan tekemisen aikana varsinkin on tyypillistä tehdä pätkätöitä ja hakea apurahoja jotta saa taas muutaman kuukauden rahoitettua. Sen lisäksi pitäisi olla vielä varsin hyvä alallaan ja se taas tarkoittaa kiinnostusta ja innostusta aiheeseensa. Onhan noita palkallisiakin koulutuspaikkoja jaossa mutta niihin se kisa vasta onkin kova.

Kannattaa aloittaa pohdinta siitä "miksi tekisin väitöskirjan" ja miettiä mitä motivaattoreita omalle kohdalle löytää ja mitä on tarjota ohjaavalle professorille siitä hyvästä että ottaa ryhmäänsä tekemään väitöstä. Jos toiveet typistyy siihen että "jatkossa olisi leppoisat työt" niin ei maksa vaiva, tohtoreiden työt ei yleensä ole leppoisia. Mutta jos on intoa itsensä kehittämiseen, näet että sinulla on myös jotakin annettavaa ja 4+ vuoden päässä on tavoitteita joita tohtorin hatun saaminen edistää niin sitten ilman muuta. Sitkeydellä pärjää usein paremmin kuin huippulahjakkuudella mutta sisäisen motivaation on hyvä olla kunnossa.

 

[Johan_V]

Akateemista uraa ei käytännössä voi tehdä vanhemmiten, se tökkää rahoituksen saamiseen väitöksen jälkeen. Jotain apurahapätkiä voi saada, mutta esimerkiksi akatemian rahoitukset voi unohtaa jos ei ole tehnyt pidempiä jaksoja muissa yliopistoissa ja ei ole hyvin verkostoitunut. Eli vaikka väitöskirja periaatteessa onnistuu ilman ulkomaan keikkoja, se on ehdoton vaatimus akateemiseen uraan.

Rahoitus tuossa muodostaa suurimman ongelman. Lisäksi on vaikea perustella proffalle minkä vuoksi ottaisi "tuntemattoman" henkilön ohjattavakseen joka ei ole kovin varma edes omasta motivaatiostaan, kun kuitenkin juuri valmistuneita innokkaitakin löytyy. Toki periaatteessa voisi läpsytellä jonkinlaisen väitöskirjan kasaan omalla ajallaan ilman palkkaa, mutta luonnon- tai teknisissä tieteissä sellainen harvemmin onnistuu, kun vaatimustaso on korkeampi kuin jossain humanistisilla aloilla tai taiteissa.

 

[BongisKhan]

Tohtori luonnontieteelliseltä alalta täällä. Akateeminen tutkimustyö itsessään oli mahtavaa, mutta kaikki muu siihen liittyvä on niin sysimustaa paskaa, että vaihdoin muihin hommiin. Kuten muutkin on sivunneet, tärkein juttu väikkärissä on sisäinen motivaatio. Jos ei ole varma mitä on tekemässä ja miksi, niin aivan varmasti ei tule koskaan valmista.

Motivaatiota pitää myös riittää sen väikkärin jälkeen ja homma on kyllä kaikkea muuta kuin leppoisaa. Koko ajan pitää takoa tulosta (julkaista tutkimuslappuja ja haalia rahaa) ja kilpailu alati hupenevista tutkimusrahoituksista on brutaalia. Ei riitä, että on fiksu ja ahkera, niin on kaikki muutkin, joten hommaan pitää oikeasti olla aika iso palo. Useamman kerran tuli nähtyä kuinka tutkijat painoivat 12 tuntisia työpäiviä työttömyyskorvauksilla kun just sillä hetkellä ei ollut mitään varsinaista rahoitusta.

Akateeminen tutkija vertautuu monella tapaa pienyrittäjään. Omaa "brändiä" pitää koko ajan edistää vaikka ilmaiseksi siinä toivossa, että homma olisi joskus tulevaisuudessa ehkä kannattavaa. "Työaika" ja "lomat" on vähintäänkin häilyviä käsitteitä ja pitää oikeasti olla valmis polttamaan koko elämänsä tuohon touhuun. Jos tämä ei kuulosta sellaiselta mihin on valmis, kannattaa akateeminen tutkimusura unohtaa.

PS. Lisensiaatin papereita ei käytännössä nykyään tehdä (paitsi lääketieteellisessä puolella jossa on jostain syystä vähän omat oppiarvot), paitsi siinä tilanteessa että väikkäri jää vaan totaalisesti kesken. Vähän sama kuin kandin tutkinto, jolla ei yleisesti ottaen yksinään tee mitään.

PPS. alakohtainen vaihtelu on suurta tohtorihommissa ja tutkimuksessa, joten kirjoittamana asiat eivät välttämättä päde kaikilla aloilla ihan yhtä paljon. Toisaalta olen vähän siinä käsityksessä, että esim. humanistisilla aloilla tilanne on vielä synkempi kuin luonnontieteissä.

 

[Andymaister]

Vaikeampaa se ainakin on kuin nuorille, mutta jos on yrityssunteet kunnossa niin voihan työhön löytää rahaa esim. Business Finlandin kautta (eli jos saa yrityksiä tukemaan tutkimusrahoitusta).

Tässä on hyvä huomata että väitöskirjan tekemisen rahoitus on yksi riesa mutta vielä isompi vaiva (ja kisa) on ura tekeminen sen jälkeen. Virkoja on vähän, kisa kova, ja näyttöjä pitäisi olla.. Toki tohtorina voi olla haluttu asiantuntijaksi muuallekin kuin yliopistoihin.

 

[Jeesbox]

Kiitos vastauksista. Täytyy täs miettiä, et tekiskö väikkärin, vai alottasko FIRE:n reilun 10v päästä.

 

[Köntsä-Ana]

Kiitos vastauksista. Täytyy täs miettiä, et tekiskö väikkärin, vai alottasko FIRE:n reilun 10v päästä.

Olen itsekin miettinyt että olisiko jossain vaiheessa sellainen tilanne että voisi hypätä työmaailmasta vähän pois ja tohtoriksi väitellä. Sen olen ymmärtänyt että tarkka aihe pitäisi olla tiedossa kun paikkaa hakee?

 

[jarmojs]

Olen itsekin miettinyt että olisiko jossain vaiheessa sellainen tilanne että voisi hypätä työmaailmasta vähän pois ja tohtoriksi väitellä. Sen olen ymmärtänyt että tarkka aihe pitäisi olla tiedossa kun paikkaa hakee?

Kyllä meillä tehdään tutkimuslaitoksessa väikkäreitä ihan työn ohella ja työnantajan tuella. Ei siihen mitään palkattomia vapaita tarvitse ottaa.

 

[Köntsä-Ana]

Kyllä meillä tehdään tutkimuslaitoksessa väikkäreitä ihan työn ohella ja työnantajan tuella. Ei siihen mitään palkattomia vapaita tarvitse ottaa.

Juu toki näin. Tuntuu vaan melko raskaalta kombolta tuo.

 

[jarmojs]

Juu toki näin. Tuntuu vaan melko raskaalta kombolta tuo.

Eihän se matka tapa vaan vauhti.

 

[Johan_V]

Olen itsekin miettinyt että olisiko jossain vaiheessa sellainen tilanne että voisi hypätä työmaailmasta vähän pois ja tohtoriksi väitellä. Sen olen ymmärtänyt että tarkka aihe pitäisi olla tiedossa kun paikkaa hakee?

Ei tarvitse, itse asiassa aihetta ei voi valita vapaasti, vaan se liittyy ohjaavan proffan tutkimusalueeseen. Usein väikkäri tehdään osana tutkimusryhmää, joten se rajoittaa paljon mitä voi tutkia. Muutenkin Suomessa on aika rajoittuneet tutkimusalueet joista voi väitellä.

Jatko-opiskelijaksi hakeminen alkaa sillä että etsitään proffa joka on valmis ohjaamaan väikkäriä, ja tämä se suurin este onkin. Muu osuus onkin lähinnä muodollisuus. Tämän jälkeen rahoituksen hakeminen, jos proffalla ei satu olemaan valmiina jotain rahaa jatko-opiskelijaa varten.

 

[Andymaister]

Tyypillinen rahoitusongelma on se, että yleensä professoreilla ei ole taikaseinästä ottaa rahaa puskasta tarjolle tulevan uuden opiskelijan palkkaamiseen. Varsinkin jos kyse on "lupaavasta opiskelijasta" niin jotakin paikkaavaa rahoitusta koitetaan toki raapia kasaan. Toisaalta, kun professori saa isomman tai pienemmän rahoitetun tutkimusprojektin niin siihen voi juuri sillä hetkellä olla vaikeuksia löytää tekijää (jonka haluaisi palkata). Pulaa innokkaista jatko-opiskelijoista ei ole. Sen sijaan on pulaa hyvistä (tiedot ja taidot), motivoituneista ja varsinkin kotimaisista kandidaateista. Kotimaisuus on monella alla iso plussa koska silloin voi oman hommansa ohella tehdä opetustöitä suomen kielellä. Kansainväliset opiskelijat eivät tähän ymmärrettävästi kykene.

Jos asia kiinnostaa ketjun aloittajaa ja muitakin vielä keväämmällä niin 2024 aikana tulee suomalaisiin yliopistoihin 1000 ylimääräistä täysin rahoitettua jatko-opintopaikkaa. Suomen Akatemia on saanut ministeriöstä rahaa pilot-hankkeeseen jossa koitetaan uudistaa jatko-opintojen prosesseja, ohjausta ja muuta että valmistumisajat lyhenisivät, mielellään liki kolmea vuotta nykyisen 5-6 sijaan. Tulevan vuoden aikana tulee siis epäilemättä auki jokunen paikka myös ohjelmointia liippaaville aloille joita kannattaa mielenkiinnon kohdatessa hakea. Lisätietoja linkin takaa jos ketä kiinnostaa. Laatua ei ole tarkoitus laskea joten näitäkään ei kannata lepäily mielessä hakea vaan hommia on luvassa niille joita ne kiinnostaa.

 

[Johan_V]

Suomen Akatemia on saanut ministeriöstä rahaa pilot-hankkeeseen jossa koitetaan uudistaa jatko-opintojen prosesseja, ohjausta ja muuta että valmistumisajat lyhenisivät, mielellään liki kolmea vuotta nykyisen 5-6 sijaan.

Joo tässä ei tietenkään ole tarkoitus nopeuttaa valmistumista rimaa alentamalla. Pääasia, että saadaan lisää tohtoreita.
Nykyään luonnotieteissä vaaditaan väitöskirjaan 4-5 julkaisua kansainvälisissä lehdissä. Aika vauhtia saa pitää, kun yleensä ensimmäinen vuosi menee lähinnä aihealueeseen tutustumiseen. Toki jossain humanistisilla aloilla sen suomenkielisen monografian voi pullauttaa parissa vuodessa, mutta kovissa tieteissä harvemmin tuollaiseen julkaisutahtiin pääsee laskematta julkaisujen tasoa.

 

[Andymaister]

Tason laskua on tehty jo viimeisen 15-vuoden aikana sen verran tasaisesti ettei sitä ehkä ulkopuolelta huomaa. Monessa yliopistossa luonnontieteistä ja tekniikasta riittää nykyäänkin 2 julkaistua ja 1 lähetetty juttu... toki vähän kokonaistilanteen mukaan, mutta periaatteessa näin. Monella tietty on papereita enemmänkin mutta minimi on tuossa luokassa. Samaan aikaan julkaiseminen on mennyt hankalammaksi kun "markkinoilla" on hirveästi uusia tulokkaita ja vähänkään parempiin lehtiin tulee tarjolle ihan levottomia määriä käsikirjoituksia etenkin tuolta kauko-idän suunnasta missä uusia yliopistojakin on perustettu kun meillä lähikauppoja.

 

[Jeesbox]

Mitenhän paljon omalla tutkimusaiheen valinnalla vaikuttaa mahdollisuuksiin jatkossa? Käsittääkseni tutkimusrahoitus määrää melko paljon sitä, mitä voi tutkia, eikä sitä voi kaikenlaiseen tutkimukseen saada - pitää olla yhteiskunnallista vaikuttavuutta ym.

 

[senefisti]

Oonko mä ny eka joka huomaa aloituksesta röllin, vai eikö kukaan muu täällä kiinnitä huomiota ulosannin tyyliasuun?

 

[Gespard]

Oonko mä ny eka joka huomaa aloituksesta röllin, vai eikö kukaan muu täällä kiinnitä huomiota ulosannin tyyliasuun?

No ei siinä nyt niin paljon hassua ole, vähän naiivi suhtautuminen ehkä, esim että jos gradusta saa nelosen niin pitäisi onnistua jatkohakukin. Se älykkyys kun ei peilaudu oikein mitenkään johonkin gradun tasoiseen työhön, sitkeys kylläkin. Mutta jos meinaa ihan oikeaa omaa tutkimusta tehdä niin kyllä siihen tarvitaan muutakin kuin sitkeyttä.
T. Ei tohtori

 

[Andymaister]

Hölmömpiäkin avauksia on nähty...
Ja onhan nämä jatko-opinnot monen näkökulmasta marginaalinen urapolku joka ei ole prosessina samalla tavalla selvä kun kandista maisteriksi eteneminen niin ihan mikäs näistä on jutellessa.

 

[BongisKhan]

Mitenhän paljon omalla tutkimusaiheen valinnalla vaikuttaa mahdollisuuksiin jatkossa? Käsittääkseni tutkimusrahoitus määrää melko paljon sitä, mitä voi tutkia, eikä sitä voi kaikenlaiseen tutkimukseen saada - pitää olla yhteiskunnallista vaikuttavuutta ym.

Vähän vaihtelee. Periaatteessa väikkäri on ensiaskel jonkun kapeamman tutkimusalueen erikoisasiantuntijaksi. Toisaalta aika moni tekee vielä post-doccina hyvinkin voimakkaita kurssinmuutoksia ja alkaa tutkimaan jotain ihan eri juttua kuin mitä väikkäri käsitteli.

Mutta noin yleisellä tasolla, kyllä tutkimusaiheen valinnalla on aika paljonkin merkitystä. "Trendikkäisiin" aiheisiin saa paljon helpommin rahoitusta ja jollain suositulla menetelmällä tehdyt laput ehkä enemmän viittauksia kuin jotkut obskuurimmat jne. Toki monelle se oma tutkimusala on se juttu ja he jääräpäisesti tutkivat etelä-amerikkalaisten tietyn suvun perhostoukkien perskarvoja koko uransa, siinä missä joku enemmän uraorientoitunut taktikoi ja luovii enemmän.