Tuntuu turhan raskaalta, et kaapissa lojuu elokuvia koteloissaan, viemässä isoakin tilaa, jos olis muukin vaihtoehto.
Ei niitä muutenkaan täältä mukaansa saa. Tai ainakaan niitä fyysisiä, vaikka joku tietoisuus nähdystä taiteesta johki pimeänaineen kerrokseen vaeltaskin.
Oon muutenkin sellanen, et ei tykkää pitää turhaa nurkissa, vaan asioita joilla todella annettavaa ja syytä. Mut elokuvien kohdalla ei välttämättä heräis sellasta, jos fyysinen itsellä säilytys olisi ainoa itsestäänselvä vaihtoehto.
Sit siihen toiseen vaihtoehtoon, joka tosi kepee ja hauska ajatus. Eli et tosta vaan laittas itsellä säilömisen arvoset elokuvat kätevästi ulkoselle kovolle. Ja josta löytyen joku kiva kategorioitu arkisto, jossa henkilökohtasen valikoiman teokset valmiina näytökseen kun haluaa.
Se olis aika hauska ajatus, ja miten kätevää. Ja se fyysinen roina viemässä isoa tilaa kaapista katoaa kokonaan.
Toki on jotain itelle tosi hienoja fyysisiä julkasuja, jotka voi herättää riittävästi sillai taidearvoa, mut sellaset olis ihan joku muutama kappale.
On varmasti tyyppejä, jotka rippaa vain säästääkseen rahaa. Ostavat elokuvan ja kopsattuuan itselle, laittavat myyntin. Eli homman mennen teknisesti piratismin puolelle.
Mutta itsellä ei olis mitään sellasta motivaattorina, koska en muutenkaan osta mitä sattuu, tai elokuvista maksamisen olleena se ajateltu ongelma.
Ja vaikka valikoin ajatuksella mitä ostan, niin niistäkin alle puolella sellasta katsomisarvoa et lopulta jätän itselle.
Toisaalta sillonkin voittaa rahaa, vaikka kopsattuaan heittää sen alkuperäsen fyysisen roskiin. Koska ainakin itse oon ollu kiinnostunut elokuvien kunnosta, ja suosinu uutta sekä mahdollisimman hyväkuntosta. Mutta digiks kopioidessa asia menettää täysin merkityksen, kunhan disci sen yhden katsomis ja mahdollisen polttokerran toimii. Eli sillon vois ostaa halvimpia käytettyja.
Mutta siis bonus jonka hokas tossa myöhemmin, eikä syy ja ongelma miksi lähti haikailee kyseistä vaihtoehtoa.
Sitten niihin etiikkakysymyksiin.
Voisi äkkiä ajatella, et mitä se ketään kiinnostaa, pitääkö itsellä fyysistä painosta vaiko diginä, jos yhtälailla yksityistä ja jakamatta.
Voi nähdä kuitenkin sellasen eron, että fyysisen ostaessa ei ole ostanutkaan elokuvaa itselle, vaan fyysisen painoksen, joka kestää kelläkin sen minkä kestää. Sen sijaan, että päätyy parhaimillaan johonkin omaan, sukupolvelta toiselle päätyvään digiarkistoon tallennettavaksi.
Eli periaatteessa eron voi nähdä, vaikka ei usean kohdalla sitä käytännössä tulisikaan discin omistukseen verraten.
Vois kuitenkin kuvitella, et itselle kopioimisen olevan ilmaistu kielletyksi siksi, että moni niin toimiva myös kopio ja jakaa kuitenkin muille, eli linjaveto massasyistä. Ja että ripattua monen kuri kestäisi heittää fyysisen pois, eteenpäin myymisen tai antamisen sijaan.
Niin tai näin, jos minnekkään ei jaa eikä luo toista kopiota, niin kyse kuitenkin lienee periaattena lähtökohtaisesti, yksityisestä omaisuudellaan puuhailusta.
Ja kenenkään leipää ei varmaankaan syö, vaikka joku yksittäisen kuluttajan lapsenlapsi sattuisi näkemään jonkun vanhan kovolla olevan elokuvan, josta elokuvastakin riippuen välttämättä edes kuulisi missään. Mutta kunniaa saattaa tulla elokuvalle ja sen tekijällä.
Se voi kyllä uhata uusien elokuvien menekkiä tulevaisuudessa, että vanhoja elokuvia kertyy aina vain enemmän ylipäätään missään palvelussa katsottavaksi, vaikka nykyaika toki olisikin aina tavallansa in. Toisaalta jos kaikkea ei tulevaisuudessa näkisi missään, mikä varmaan aika pieni todennäköisyys, jotain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Toinen vaihtoehto on luopua olemassa olevista elokuvista joka mielessä, sekä olla ostamatta. Ja heittäytyä kokonaan hajanaisen kirjavaan suoratoistopalveluiden maailmaan. Ja joskus myös epävarmaan, ainakin täydellä laadulla, mahdollisella tekstihalulla jne. Joidenkin elokuvien kohdalla vielä ilman VPN-leikkejä, samalla kun fyysistä tarjolla.
Ei niitä muutenkaan täältä mukaansa saa. Tai ainakaan niitä fyysisiä, vaikka joku tietoisuus nähdystä taiteesta johki pimeänaineen kerrokseen vaeltaskin.
Oon muutenkin sellanen, et ei tykkää pitää turhaa nurkissa, vaan asioita joilla todella annettavaa ja syytä. Mut elokuvien kohdalla ei välttämättä heräis sellasta, jos fyysinen itsellä säilytys olisi ainoa itsestäänselvä vaihtoehto.
Sit siihen toiseen vaihtoehtoon, joka tosi kepee ja hauska ajatus. Eli et tosta vaan laittas itsellä säilömisen arvoset elokuvat kätevästi ulkoselle kovolle. Ja josta löytyen joku kiva kategorioitu arkisto, jossa henkilökohtasen valikoiman teokset valmiina näytökseen kun haluaa.
Se olis aika hauska ajatus, ja miten kätevää. Ja se fyysinen roina viemässä isoa tilaa kaapista katoaa kokonaan.
Toki on jotain itelle tosi hienoja fyysisiä julkasuja, jotka voi herättää riittävästi sillai taidearvoa, mut sellaset olis ihan joku muutama kappale.
On varmasti tyyppejä, jotka rippaa vain säästääkseen rahaa. Ostavat elokuvan ja kopsattuuan itselle, laittavat myyntin. Eli homman mennen teknisesti piratismin puolelle.
Mutta itsellä ei olis mitään sellasta motivaattorina, koska en muutenkaan osta mitä sattuu, tai elokuvista maksamisen olleena se ajateltu ongelma.
Ja vaikka valikoin ajatuksella mitä ostan, niin niistäkin alle puolella sellasta katsomisarvoa et lopulta jätän itselle.
Toisaalta sillonkin voittaa rahaa, vaikka kopsattuaan heittää sen alkuperäsen fyysisen roskiin. Koska ainakin itse oon ollu kiinnostunut elokuvien kunnosta, ja suosinu uutta sekä mahdollisimman hyväkuntosta. Mutta digiks kopioidessa asia menettää täysin merkityksen, kunhan disci sen yhden katsomis ja mahdollisen polttokerran toimii. Eli sillon vois ostaa halvimpia käytettyja.
Mutta siis bonus jonka hokas tossa myöhemmin, eikä syy ja ongelma miksi lähti haikailee kyseistä vaihtoehtoa.
Sitten niihin etiikkakysymyksiin.
Voisi äkkiä ajatella, et mitä se ketään kiinnostaa, pitääkö itsellä fyysistä painosta vaiko diginä, jos yhtälailla yksityistä ja jakamatta.
Voi nähdä kuitenkin sellasen eron, että fyysisen ostaessa ei ole ostanutkaan elokuvaa itselle, vaan fyysisen painoksen, joka kestää kelläkin sen minkä kestää. Sen sijaan, että päätyy parhaimillaan johonkin omaan, sukupolvelta toiselle päätyvään digiarkistoon tallennettavaksi.
Eli periaatteessa eron voi nähdä, vaikka ei usean kohdalla sitä käytännössä tulisikaan discin omistukseen verraten.
Vois kuitenkin kuvitella, et itselle kopioimisen olevan ilmaistu kielletyksi siksi, että moni niin toimiva myös kopio ja jakaa kuitenkin muille, eli linjaveto massasyistä. Ja että ripattua monen kuri kestäisi heittää fyysisen pois, eteenpäin myymisen tai antamisen sijaan.
Niin tai näin, jos minnekkään ei jaa eikä luo toista kopiota, niin kyse kuitenkin lienee periaattena lähtökohtaisesti, yksityisestä omaisuudellaan puuhailusta.
Ja kenenkään leipää ei varmaankaan syö, vaikka joku yksittäisen kuluttajan lapsenlapsi sattuisi näkemään jonkun vanhan kovolla olevan elokuvan, josta elokuvastakin riippuen välttämättä edes kuulisi missään. Mutta kunniaa saattaa tulla elokuvalle ja sen tekijällä.
Se voi kyllä uhata uusien elokuvien menekkiä tulevaisuudessa, että vanhoja elokuvia kertyy aina vain enemmän ylipäätään missään palvelussa katsottavaksi, vaikka nykyaika toki olisikin aina tavallansa in. Toisaalta jos kaikkea ei tulevaisuudessa näkisi missään, mikä varmaan aika pieni todennäköisyys, jotain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Toinen vaihtoehto on luopua olemassa olevista elokuvista joka mielessä, sekä olla ostamatta. Ja heittäytyä kokonaan hajanaisen kirjavaan suoratoistopalveluiden maailmaan. Ja joskus myös epävarmaan, ainakin täydellä laadulla, mahdollisella tekstihalulla jne. Joidenkin elokuvien kohdalla vielä ilman VPN-leikkejä, samalla kun fyysistä tarjolla.
