- Liittynyt
- 24.11.2016
- Viestejä
- 1 702
Suvi-Anne Siimes hehkuttaa Ahvenanmaan menestystarinaa Hesarissa.
Kolumni: Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle
Työeläkevakuuttajat Tela RY johdossa on siis näinkin älykäs ihminen.
Kuitenkin hän sai onneksi toiselta medialta jo vastauksen että miksi Ahvenanmaa menestyy. No verorahoilla tietenkin. Manner-Suomi maksaa näiden parasiittien paratiisin.
Kommentti: Päättäjät hehkuttavat Ahvenanmaan työllisyysihmettä – oikeasti sen kustantaa muu Suomi
Jos Suvia siis nyt toteltaisiin joutuisimme ottamaan 25 miljardia euroa velkaa joka vuosi lisää.
On meillä viisaat johtajat.
Kolumni: Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle
Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle
Ahvenanmaan työllisyysaste on yli 80 prosenttia. Jos yltäisimme joskus samaan täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa.
ELÄMÄ järjestää joskus ihania yllätyksiä. Yksi sellainen odotti minua, kun palasin kesälomilta. Huomasin nimittäin nuortuneeni huimasti kesän aikana.
Valo ja lepo tekivät eittämättä hyvää ulkonäölleni, samoin se, että liikuin paljon luonnossa. Nuortumiseni varsinainen syy oli kuitenkin Bengt Holmströmin parin viikon takaisen esiintymisen synnyttämä keskustelu siitä, miten reilu tai epäreilu Suomen eläkejärjestelmä oikein on tämän päivän nuorten kannalta.
Se, mitä itse kukin pitää reiluna, vaihtelee suuresti ja riippuu viime kädessä jokaisen omista arvoista. Mutta jos eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta mitataan kunkin sukupolven siitä saaman sisäisen reaalituoton avulla, nuoria ovatkin yhtäkkiä myös kaltaiseni 1960-luvulla syntyneet ihmiset eli tämän päivän viisikymppiset.
Tai ainakin me kuulumme Eläketurvakeskuksen vuonna 2015 tekemien laskelmien perusteella samaan veneeseen kaikkien meitä nuorempien ikäpolvien kanssa. Sekä heidän että meidän eläkejärjestelmästä saamamme tuotto on varsin samantasoinen. Se on myös selvästi pienempi kuin ennen 1960-lukua syntyneillä ikäpolvilla.
MIKÄÄN laskelma ei tietenkään ole lopullinen totuus. Ja maailma voi muuttua tulevaisuudessa monella eri tavalla. Mutta eläkkeisiin liittyvä sukupolvikysymys ei ole edes toteutuneen kehityksen perusteella mikään ”tämän päivän nuoret vastaan muut” -asia. Murtumat, jakolinjat ja haasteet kulkevat jossain ihan muualla.
Yksi jakolinjoista on, että maailmassa on aina varmaa vain se, mikä on jo ehtinyt tapahtua. Siksi 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden ikäpolvien lopullinen eläkepoliittinen asema ratkeaa tarkemmin vasta tulevaisuudessa.
Tuo tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin sukupolvikeskustelussa kovin synkkänä ja kohtalonomaisena. Kun useat ekonomistit ennustavat, että talouskasvu on vastaisuudessa hitaampaa kuin menneinä vuosikymmeninä, liian moni pitää sitä lopullisena totuutena. Ja kun alle 40-vuotiaiden tulokehitys on ollut kymmenen viime vuoden aikana huonon talouskehityksen takia aiempaa heikompaa, suunnan ajatellaan jatkuvan samana.
Tuntuu kuin kukaan ei potkisi tutkainta vastaan, vaikka syytä olisi.
Heikonkin kasvun skenaariot ovat toki tarpeellisia. Ja niihin on tärkeä varautua. Niiden kohtalonomaisuudesta pitäisi kuitenkin irrottautua. Ja tavoitella sen sijaan rohkeasti myös parempaa tuottavuutta ja työllisyyttä. Ne ovat tehokas tapa parantaa nuorempien sukupolvien saamaa sisäistä tuottoa eläkejärjestelmästä.
MIKSI työllisyyden tärkeys sitten jää niin helposti taka-alalle käytännön politiikassa ja muussakin keskustelussa? Onko syynä se, että rakenneuudistusten tekeminen on ollut suhteellisen hyvin mennyttä eläkeuudistusta lukuun ottamatta niin vaikeaa, ettei enää vain jaksa? Vai se, että yksi sukupolvi ehti jo tottua hitaan – osin miltei olemattoman – kasvun aikaan eikä osaa siksi edes vaatia parempaa?
En tiedä. Mutta työllisyysasteen nostamista pitää mielestäni tavoitella siitä huolimatta. Ja jos haluaa olla kunnianhimoinen, sen nostamiseen kannattaa hakea virikkeitä verrokkimaamme Ruotsin ohella myös Ahvenanmaan maakunnasta. Sen työllisyysaste kun on yli 80 prosenttia.
Jos yltäisimme joskus samaan myös täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa. Se kertoo kasvun ja työllisyyden voimasta.
AHVENANMAAN voima kertoo, että kasvumme esteet tuskin löytyvät ainakaan eläkejärjestelmästä – se kun on täsmälleen sama sekä siellä että täällä. Eläkejärjestelmä ei näytä estävän Ahvenanmaalla myöskään pien- ja monialayrittäjyyttä. Ne tekevät siellä oikein jotain aivan muuta.
Sitä jotain aivan muuta meidän tulisi mielestäni etsiä huolella myös täällä Manner-Suomen puolella.
Entäs se nuortuminen sitten?
Huomasin, että voin kyllä edelleen oppia paljon uutta. Ihan upouuden eläkkeen hankkimiseen jäljellä olevat työvuoteni eivät kuitenkaan enää riitä. Siksi jatkan työtä sen puolesta, että jo kertyneet eläkkeet ovat Bengt Holmströmin puheista huolimatta turvassa meidän jokaisen kohdalla myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Työeläkevakuuttajat Tela ry:n toimitusjohtaja.
Ahvenanmaan työllisyysaste on yli 80 prosenttia. Jos yltäisimme joskus samaan täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa.
ELÄMÄ järjestää joskus ihania yllätyksiä. Yksi sellainen odotti minua, kun palasin kesälomilta. Huomasin nimittäin nuortuneeni huimasti kesän aikana.
Valo ja lepo tekivät eittämättä hyvää ulkonäölleni, samoin se, että liikuin paljon luonnossa. Nuortumiseni varsinainen syy oli kuitenkin Bengt Holmströmin parin viikon takaisen esiintymisen synnyttämä keskustelu siitä, miten reilu tai epäreilu Suomen eläkejärjestelmä oikein on tämän päivän nuorten kannalta.
Se, mitä itse kukin pitää reiluna, vaihtelee suuresti ja riippuu viime kädessä jokaisen omista arvoista. Mutta jos eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta mitataan kunkin sukupolven siitä saaman sisäisen reaalituoton avulla, nuoria ovatkin yhtäkkiä myös kaltaiseni 1960-luvulla syntyneet ihmiset eli tämän päivän viisikymppiset.
Tai ainakin me kuulumme Eläketurvakeskuksen vuonna 2015 tekemien laskelmien perusteella samaan veneeseen kaikkien meitä nuorempien ikäpolvien kanssa. Sekä heidän että meidän eläkejärjestelmästä saamamme tuotto on varsin samantasoinen. Se on myös selvästi pienempi kuin ennen 1960-lukua syntyneillä ikäpolvilla.
MIKÄÄN laskelma ei tietenkään ole lopullinen totuus. Ja maailma voi muuttua tulevaisuudessa monella eri tavalla. Mutta eläkkeisiin liittyvä sukupolvikysymys ei ole edes toteutuneen kehityksen perusteella mikään ”tämän päivän nuoret vastaan muut” -asia. Murtumat, jakolinjat ja haasteet kulkevat jossain ihan muualla.
Yksi jakolinjoista on, että maailmassa on aina varmaa vain se, mikä on jo ehtinyt tapahtua. Siksi 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden ikäpolvien lopullinen eläkepoliittinen asema ratkeaa tarkemmin vasta tulevaisuudessa.
Tuo tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin sukupolvikeskustelussa kovin synkkänä ja kohtalonomaisena. Kun useat ekonomistit ennustavat, että talouskasvu on vastaisuudessa hitaampaa kuin menneinä vuosikymmeninä, liian moni pitää sitä lopullisena totuutena. Ja kun alle 40-vuotiaiden tulokehitys on ollut kymmenen viime vuoden aikana huonon talouskehityksen takia aiempaa heikompaa, suunnan ajatellaan jatkuvan samana.
Tuntuu kuin kukaan ei potkisi tutkainta vastaan, vaikka syytä olisi.
Heikonkin kasvun skenaariot ovat toki tarpeellisia. Ja niihin on tärkeä varautua. Niiden kohtalonomaisuudesta pitäisi kuitenkin irrottautua. Ja tavoitella sen sijaan rohkeasti myös parempaa tuottavuutta ja työllisyyttä. Ne ovat tehokas tapa parantaa nuorempien sukupolvien saamaa sisäistä tuottoa eläkejärjestelmästä.
MIKSI työllisyyden tärkeys sitten jää niin helposti taka-alalle käytännön politiikassa ja muussakin keskustelussa? Onko syynä se, että rakenneuudistusten tekeminen on ollut suhteellisen hyvin mennyttä eläkeuudistusta lukuun ottamatta niin vaikeaa, ettei enää vain jaksa? Vai se, että yksi sukupolvi ehti jo tottua hitaan – osin miltei olemattoman – kasvun aikaan eikä osaa siksi edes vaatia parempaa?
En tiedä. Mutta työllisyysasteen nostamista pitää mielestäni tavoitella siitä huolimatta. Ja jos haluaa olla kunnianhimoinen, sen nostamiseen kannattaa hakea virikkeitä verrokkimaamme Ruotsin ohella myös Ahvenanmaan maakunnasta. Sen työllisyysaste kun on yli 80 prosenttia.
Jos yltäisimme joskus samaan myös täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa. Se kertoo kasvun ja työllisyyden voimasta.
AHVENANMAAN voima kertoo, että kasvumme esteet tuskin löytyvät ainakaan eläkejärjestelmästä – se kun on täsmälleen sama sekä siellä että täällä. Eläkejärjestelmä ei näytä estävän Ahvenanmaalla myöskään pien- ja monialayrittäjyyttä. Ne tekevät siellä oikein jotain aivan muuta.
Sitä jotain aivan muuta meidän tulisi mielestäni etsiä huolella myös täällä Manner-Suomen puolella.
Entäs se nuortuminen sitten?
Huomasin, että voin kyllä edelleen oppia paljon uutta. Ihan upouuden eläkkeen hankkimiseen jäljellä olevat työvuoteni eivät kuitenkaan enää riitä. Siksi jatkan työtä sen puolesta, että jo kertyneet eläkkeet ovat Bengt Holmströmin puheista huolimatta turvassa meidän jokaisen kohdalla myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Työeläkevakuuttajat Tela ry:n toimitusjohtaja.
Työeläkevakuuttajat Tela RY johdossa on siis näinkin älykäs ihminen.
Kuitenkin hän sai onneksi toiselta medialta jo vastauksen että miksi Ahvenanmaa menestyy. No verorahoilla tietenkin. Manner-Suomi maksaa näiden parasiittien paratiisin.
Suvi-Anne Siimeksen mukaan muun Suomen tulisi ottaa mallia Ahvenanmaasta. Jos kaikkien maakuntien työllisyyttä tuettaisiin Ahvenanmaan malliin, Suomen talous romahtaisi, Taloussanomien Teemu Muhonen kirjoittaa.
– Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle, kirjoittaa Suvi-Anne Siimeskolumnissaan tiistain Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Työeläkeyhtiöitä edustavan Telan toimitusjohtaja otti kantaa Nobel-voittaja Bengt Holmströmin toissa viikolla esittämiin huoliin eläkejärjestelmän kestävyydestä.
Siimeksen mielestä heikkojen tulevaisuudennäkymien maalaamisen sijaan pitäisi keskittyä työllisyyden kohentamiseen Ahvenanmaan viitoittamalla tiellä.
Kun koko Suomessa työllisyysaste eli työllisten osuus työikäisestä väestöstä on yhä alle 70 prosenttia, noin 30 000 asukkaan saarimaakunnassa se on yli 80 prosenttia.
– Jos yltäisimme joskus samaan myös täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa. Se kertoo kasvun ja työllisyyden voimasta, Siimes katsoo.
Piskuisen itsehallintoalueen työllisyysihme on tarinana kaunis. Vilkaisemalla valtiovarainministeriön tänä vuonna teettämää selvitystä Ahvenmaan talousjärjestelmästä käy kuitenkin selväksi, että muu Suomi ei missään nimessä voi ottaa siitä mallia.
Nimittäin jos kaikki maakunnat olisivat kuin Ahvenanmaa, työllisyysaste olisi kyllä korkeampi mutta Siimeksen mainitsema kestävyysvaje ei menisi minnekään.
Päinvastoin, valtio velkaantuisi lähes nelinkertaista vauhtia nykyiseen verrattuna.
Valtio ohjaa saarelle monin verroin enemmän rahaa kuin sieltä saa
Tilastokeskuksen tutkijat laskivat vuoden 2012 luvuilla, kuinka paljon valtion rahaa kuhunkin Suomen maakuntaan ohjataan ja kuinka paljon kaikkia eri verotuloja maakuntien yrityksiltä ja asukkailta puolestaan tulee valtiolle.
Ahvenanmaa oli ylivoimaisesti ”alijäämäisin” maakunta, sillä se sai jokaista asukastaan kohden valtiolta lähes 4 500 euroa enemmän kuin toi valtiolle tuloja.
Koko Suomen keskiarvo oli 1 150 euroa, ja valtion budjetti oli siten vuonna 2012 yli 6 miljardia miinuksella.
Jos kaikki maakunnat olivat tulleet valtiolle yhtä kalliiksi kuin Ahvenanmaa, alijäämä olisi siis noussut noin 25 miljardiin euroon.
Sellainen velkaantumistahti todennäköisesti romauttaisi Suomen talouden välittömästi.
Yritystukia ja verohelpotuksia
Valtiovarainministeriön finanssineuvoksen Elina Pylkkäsen mukaan Suvi-Anne Siimeksen johtopäätös on ”vähintäänkin kiistanlainen”.
Työllisyysaste saattaisi nousta myös muissa maakunnissa, mikäli ne saisivat valtiolta yhtä paljon rahoitusta kuin Ahvenanmaa, selvityksen ohjaustyöryhmää johtanut Pylkkänen arvioi.
Hän sanoo, että valtion rahoituksen ansiosta Ahvenanmaan kunnat pystyvät esimerkiksi pitämään veroprosenttia muutaman prosenttiyksikön alhaisempana kuin muut Suomen kunnat eivätkä ole velkaantuneet samassa määrin.
Lisäksi saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, ja muun muassa Maarianhaminassa päämajaansa pitävä Viking Line on useana vuonna ollut suurin valtion yritystukien saaja.
Ahvenanmaan ja Suomen välillä on myös veroraja, joka esimerkiksi mahdollistaa osalle yrityksistä verovapaan myynnin.
Edellä mainituilla seikoilla lienee vaikutusta siihen, että Ahvenanmaan noin 20 000 työikäisestä asukkaasta työllisenä on yli 16 000 eikä alle 14 000 henkeä – joka siis vastaisi koko Suomen työllisyysastetta.
Toki saaren asukkaiden omillakin toimilla varmaan on vaikutusta, sanoo valtiovarainministeriön Pylkkänen.
– Monet ahvenanmaalaiset saavat toimeentulonsa eri lähteistä, eli osin yksinyrittäjänä ja osin palkkatyöstä. Kenties se kertoo jonkinlaisesta yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta.
Ihmettä on turha toivoa – työllisyysasteen nostaminen on pitkä tie
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vihjata, että Ahvenanmaan rahoitusta pitäisi leikata. Sen sijaan tarkoitus on osoittaa, ettei työllisyysasteen nostamiseen ole pumpulista oikotietä.
Jos julkisen talouden ongelmat ratkeaisivat ohjaamalla valtavasti uusia avustuksia ja yritystukia joka puolelle Suomea, poliitikot olisivat varmasti kiljuen tarttuneet tuumasta toimeen.
Suvi-Anne Siimeksen lisäksi myös esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiosihteeri Martti Hetemäki ovat tänä vuonna nostaneet esiin Ahvenanmaan työllisyysasteen.
Siimeksestä ja Sipilästä poiketen Hetemäki on raadollisen suoraan sanonut, mitä työllisyysasteen reipas nostaminen muualla Suomessa vaatii: hänen mukaansa se edellyttää suurempia tuloeroja eli matalapalkkatöiden lisäämistä.
Mikäli siihen ei suostuta, edellisille sukupolville annettuja eläke- ja hoivalupauksia ei Hetemäen sanoin pystytä täysimääräisesti lunastamaan.
Kyse on loppupeleissä siitä, joustavatko työikäiset vai eläkeikäiset. Tämä sukupolvien riskinjako on ennemmin tai myöhemmin ratkaistava, sillä työllisyys- tai mitkään muutkaan ihmeet eivät julkista taloutta pelasta.
– Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle, kirjoittaa Suvi-Anne Siimeskolumnissaan tiistain Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Työeläkeyhtiöitä edustavan Telan toimitusjohtaja otti kantaa Nobel-voittaja Bengt Holmströmin toissa viikolla esittämiin huoliin eläkejärjestelmän kestävyydestä.
Siimeksen mielestä heikkojen tulevaisuudennäkymien maalaamisen sijaan pitäisi keskittyä työllisyyden kohentamiseen Ahvenanmaan viitoittamalla tiellä.
Kun koko Suomessa työllisyysaste eli työllisten osuus työikäisestä väestöstä on yhä alle 70 prosenttia, noin 30 000 asukkaan saarimaakunnassa se on yli 80 prosenttia.
– Jos yltäisimme joskus samaan myös täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa. Se kertoo kasvun ja työllisyyden voimasta, Siimes katsoo.
Piskuisen itsehallintoalueen työllisyysihme on tarinana kaunis. Vilkaisemalla valtiovarainministeriön tänä vuonna teettämää selvitystä Ahvenmaan talousjärjestelmästä käy kuitenkin selväksi, että muu Suomi ei missään nimessä voi ottaa siitä mallia.
Nimittäin jos kaikki maakunnat olisivat kuin Ahvenanmaa, työllisyysaste olisi kyllä korkeampi mutta Siimeksen mainitsema kestävyysvaje ei menisi minnekään.
Päinvastoin, valtio velkaantuisi lähes nelinkertaista vauhtia nykyiseen verrattuna.
Valtio ohjaa saarelle monin verroin enemmän rahaa kuin sieltä saa
Tilastokeskuksen tutkijat laskivat vuoden 2012 luvuilla, kuinka paljon valtion rahaa kuhunkin Suomen maakuntaan ohjataan ja kuinka paljon kaikkia eri verotuloja maakuntien yrityksiltä ja asukkailta puolestaan tulee valtiolle.
Ahvenanmaa oli ylivoimaisesti ”alijäämäisin” maakunta, sillä se sai jokaista asukastaan kohden valtiolta lähes 4 500 euroa enemmän kuin toi valtiolle tuloja.
Koko Suomen keskiarvo oli 1 150 euroa, ja valtion budjetti oli siten vuonna 2012 yli 6 miljardia miinuksella.
Jos kaikki maakunnat olivat tulleet valtiolle yhtä kalliiksi kuin Ahvenanmaa, alijäämä olisi siis noussut noin 25 miljardiin euroon.
Sellainen velkaantumistahti todennäköisesti romauttaisi Suomen talouden välittömästi.
Yritystukia ja verohelpotuksia
Valtiovarainministeriön finanssineuvoksen Elina Pylkkäsen mukaan Suvi-Anne Siimeksen johtopäätös on ”vähintäänkin kiistanlainen”.
Työllisyysaste saattaisi nousta myös muissa maakunnissa, mikäli ne saisivat valtiolta yhtä paljon rahoitusta kuin Ahvenanmaa, selvityksen ohjaustyöryhmää johtanut Pylkkänen arvioi.
Hän sanoo, että valtion rahoituksen ansiosta Ahvenanmaan kunnat pystyvät esimerkiksi pitämään veroprosenttia muutaman prosenttiyksikön alhaisempana kuin muut Suomen kunnat eivätkä ole velkaantuneet samassa määrin.
Lisäksi saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, ja muun muassa Maarianhaminassa päämajaansa pitävä Viking Line on useana vuonna ollut suurin valtion yritystukien saaja.
Ahvenanmaan ja Suomen välillä on myös veroraja, joka esimerkiksi mahdollistaa osalle yrityksistä verovapaan myynnin.
Edellä mainituilla seikoilla lienee vaikutusta siihen, että Ahvenanmaan noin 20 000 työikäisestä asukkaasta työllisenä on yli 16 000 eikä alle 14 000 henkeä – joka siis vastaisi koko Suomen työllisyysastetta.
Toki saaren asukkaiden omillakin toimilla varmaan on vaikutusta, sanoo valtiovarainministeriön Pylkkänen.
– Monet ahvenanmaalaiset saavat toimeentulonsa eri lähteistä, eli osin yksinyrittäjänä ja osin palkkatyöstä. Kenties se kertoo jonkinlaisesta yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta.
Ihmettä on turha toivoa – työllisyysasteen nostaminen on pitkä tie
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vihjata, että Ahvenanmaan rahoitusta pitäisi leikata. Sen sijaan tarkoitus on osoittaa, ettei työllisyysasteen nostamiseen ole pumpulista oikotietä.
Jos julkisen talouden ongelmat ratkeaisivat ohjaamalla valtavasti uusia avustuksia ja yritystukia joka puolelle Suomea, poliitikot olisivat varmasti kiljuen tarttuneet tuumasta toimeen.
Suvi-Anne Siimeksen lisäksi myös esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiosihteeri Martti Hetemäki ovat tänä vuonna nostaneet esiin Ahvenanmaan työllisyysasteen.
Siimeksestä ja Sipilästä poiketen Hetemäki on raadollisen suoraan sanonut, mitä työllisyysasteen reipas nostaminen muualla Suomessa vaatii: hänen mukaansa se edellyttää suurempia tuloeroja eli matalapalkkatöiden lisäämistä.
Mikäli siihen ei suostuta, edellisille sukupolville annettuja eläke- ja hoivalupauksia ei Hetemäen sanoin pystytä täysimääräisesti lunastamaan.
Kyse on loppupeleissä siitä, joustavatko työikäiset vai eläkeikäiset. Tämä sukupolvien riskinjako on ennemmin tai myöhemmin ratkaistava, sillä työllisyys- tai mitkään muutkaan ihmeet eivät julkista taloutta pelasta.
Kommentti: Päättäjät hehkuttavat Ahvenanmaan työllisyysihmettä – oikeasti sen kustantaa muu Suomi
Jos Suvia siis nyt toteltaisiin joutuisimme ottamaan 25 miljardia euroa velkaa joka vuosi lisää.
On meillä viisaat johtajat.
Viimeksi muokattu:
