Ärsyttävimmät pelit?

[BryciFani]

Elikkä laittakaas tänne pelejä joissa mennyt/menee pahasti hermot.

Uncharted 3 on kyllä aivan uskomatonta paskaa. Se taistelu tässä pelissä on niin epäreilun vittumaista. Vihollisilla loputtomat kranaanit, niitä tulee jokapuolelta, jotkut on vielä suojavarusteissa niin vaikeampi tappaa, toiset ampuvat sinua kun olet lähitaistelussa jonkun kanssa ja vielä tarkka-ampujat mukaan niin kyllä tullut kiroiltua aivan helvetisti ja sohvaa nyrkeillä hakattua. Eikä yleensä ole edes kunnon suojapaikkaa missä miettiä strategiaa.

Missäs peleissä teillä menee hermot?

 

[Seppo77]

Marathon
Marathon tuli ladattua Xbox 360:lle ja muuten kiva FPS peli mutta en pienen pelailun jälkeen tiedä minne mennä/mitä tehdä
Pelin ostin jo joku 10 vuotta sitten ja edelleen jumissa eikä ole läpäisyvideot auttaneet tai ohjeiden lukeminen
Haluaisin pelin kyllä läpäistä edelleen kun muuten vaikuttaa kivalle FPS pelille.

Monesti alotan pelin pitkän tauon jälkeen asenteella perkele ja sitten kun lataan pelin ja ravaan vain samoja paikkoja uudestaan ja uudestaan niin alkaa tunnin päästä viimeistään PERKELE kuulumaan väärässä mielessä.

 

[Puurokulho]

Alkuperänen Far Cry on tod näk raivostuttavin peli mitä oon ikinä pelannu. Pelillä kauhee hype takana ja puhuttiin toimivista hiippailumekaniikoista ja miten ne vaikuttaa pelattavuuteen.

Pääsee ite pelaan ni hiippailu toimii jos pysytteleen n. puolen kilsan päässä vihuista, ykskin vitun rasahdus ja jokanen vihu 30 kilsan säteellä tietää tasan tarkkaan missä on ja ampuu heduja viidestä kilsasta samalla kun omilla hernepyssyillä ei tunnu osuvan vaikka vihu istuis vieressä. Vielä aivoja sulattavammaks touhu meni siinä kohtaa ku vihuilla alko oleen raketinheittimiä, yrittää pysyä piilossa, mut jostain hevonvitusta alkaa yhtäkkiä tuleen enemmän rakettia naamaan ku pataljoonallisesta Stalinin urkuja. Siinä kohtaa ku alko tuleen vastaan jotain seinillä kiipeileviä mutantteja lensi hiiri viimein seinään ja peli jäi siihen.

En pelannu läpi, eikä oo aikomustakaan pelata läpi. En vittu kykene käsittään miten tuolla pelillä voi olla niin hyvä maine, pelimekaniikat on aivan täyttä paskaa.

 

[spede]

XCOM ja todennäköisyydet. Juokset parhaalla sotilaalla alienin naamalle ja ammut haulikolla piippu otuksen leukaa vasten kiinni, osumatodennäköisyys 95 %. Sotilas saa paskahalvauksen ja ampuu taivaalle, alien vuorollaan kostaa tappamalla sotilaan.

Kumpaakin uutta XCOM:ia tullut pelattua kymmeniä tunteja, mutta kumpaakaan en ole koskaan päässyt läpi kun aina jossain vaiheessa peli päättää, että nyt laitetaan äijää pinoon.

 

[oppilas84]

My Summer Car

 

[Sadness]

Viimeisin oli Dragon Age Inquisition.
Pelaneet tietävät ne kartta rajoitukset kun sinun pitäisi päästä jonnekin mutta sinne on ärsyttävästi vain se yksi helvetin kolo, jos jotain kautta olisi pääsemässä mutta sitten onkin edessä näkymätön seinä.

Muutenkin tuollaiset keinotekoiset rajoitukset vituttaa eniten peleissä ja kuten MGS4:ssä piti puoli mappia ja tietty vihuen kautta mennä kun maailman paras sotilas ei jumalauta pääse 30cm korkeaa olevaa estettä ja tiedän kyllä että peli on peliä ja oli tarkoitettu että pelaajan pitää se kohta mennä mutta voisivat edes vähän paremmin maastoutumiset yrittää tehdä.

Edit: Olisko muuten parempi ketjun nimi "mikä peleissä vituttaa"
Koska kuvittelisin että porukoilla on varmasti asioita hampaan koloissa ja itselläni pärähti nytten noi kaksi asiaa mieleeni mutta varmasti muitakin kun aamusta herää vain.

 

[pilsneri]

Overwatch
Koko skene syöpää.

 

[DjSunki]

Battletoads [NES]. Tämä tuli heti ajatuksiin kun triidin näin. Ylivoimaisesti vaikein peli mitä olen koskaan pelannut. Todella hyvä peli, mutta samalla äärimmäisen rasittava suorastaan naurettavan vaikeusateen takia. Koskaan en läpi päässyt nuorempana.

 

[Dr. Who]

Ylipäätänsä kaikki pelit missä pitää tietyllä näppäinkombolla hyökätä tietyssä tilanteessa vihollisen kimppuun tai torjua vihollinen. Ei ole mun aivoja tarkoitettu sellaiseen pakottamiseen, tämän takia Batman ja Tomb Raider jäi kesken.

 

[Cereal killah]

Jotkin vammaiset konsolipelaajien ehdoilla tehdyt pelimekaniikat. Aloin esim. pelaamaan Mass Effect 2:ta niin kyllähän tässä aika paljon saa opetella olemaan suvaitsevainen ihminen kun tätä pelaa.

Ilmeeni kun pelin alussa menin tsekkaamaan kontrollit kuntoon ja sieltä löytyy yhden namiskan takaa "use/cover/sprint":

 

[perato]

Dota 2. Tykkäsin pelistä ja tykkäisin edelleen, mutta kerta suurinosa pelaajista on kaikkitietäväämääoonparasteooottepaskojateidänpitääpelataniinkumääsanon porukkaa, nii lopulta sitä sit vaan väsähti. Olispa hauska taas pelata tuotakin, tykkäsin niin kaikesta tossa pelissä paitsi peliseurasta.

Jos miettii vähän, että mitkä pelit oli niin raivostuttavia että jäivät kesken, nii tässäpä lista:
Steamworld Dig
Gish
Intrusion 2
Jamestown
Scoregasm

En kaikkinensa muista mikä näissä kaikissa oli vikana, mutta suurimmassa osassa taisi olla niin, että pelin vaikeustaso oli: "helppo, helppo, helppo, helppo viiminen taso aivan saatanan vaikea". Gishistä muistan sen, että se ei vaan toiminut kunnolla, kontrollit oli ttumaiset ja kaikkinensa fiilis oli kuin jotain testiversiota pelatessa. Steamworld Dig ei oikeasti oo ehkä se ttumaisin peli, mutta aika paljon ees taas kävelyä siinä oli ja lopulta taisin päätyä paikkaan mistä en päässyt enää pois.

 

[HiekkaP]

Pakko sanoa, että NHL sarjan kaikki pelit. Ihmistä vastaan pelatessa mennyt monta kertaa tunteisiin ja pahasti

E: pakko yhtyä tohon farcry kritiikkiin. Oli kyllä paska peli ja itelläkin loppu pelit siihen mutanttikohtaan aikoinaan. Ostin viime vuonna steamista ja kokeilin uudestaan ja 5 minuutin pelaamisen jälkeen homma jäi siihen

 

[Dragonflame]

The Surge
Tämä Souls-pelien hengessä tehty peli on todella ärsyttävä koska:
- Jotkut viholliset tekee älyttömän kovaa damagea. Yksi perusvihollisen isku voi viedä jopa 90% helasta kerralla.
- Jotkut vihollisten liikkeet, esim. jos joku tönäisee pelaajaa aseella, tekee liikkeeseen nähden älyttömän suurta damagea
- Devaajien mielestä on ollut älyttömän hauskaa viljellä reikiä keskelle lattiaan joihin helposti taistelun tiimellyksessä tipahtelee
- Osa bosseista on vaan todella tylsiä
- Combo-mekaniikka. Jos lyöt enemmän kuin kerran, äijä aloittaa 3-4 lyönnin combo:n jota ei saa pysäytettyä ja viholliset saa "ilmaisia" iskuja perille.
- Pelissä ei voi torjua iskua ja väistää samaan aikaan
- Ukon ohjaus on muutenkin vähän "tönkköä" kun pitäisi liikkua ja väistellä osumia
- Aseet ovat suurimmaksi osaksi tuhnuja eli viholliset tappaa pelaajan parilla iskulla, mutta pelaajan pitää lyödä vihollisia muutaman kerran että saa hengiltä.
- Joillakin vihollisilla on todella ärsyttäviä combo-liikkeitä joita ne tekee ihan sattumanvaraisesti, mutta jotka tappaa heti jos ne osuu tai vie sen 95% helasta kerralla.

Muutoin tykkäsin kyllä tällaisesta Scifi-souls pelistä. Vähän vaihtelua tähänkin genreen kun taistellaan koneita eikä lohikäärmeitä, zombeja ja demoneja vastaan.

 

[TSIGA]

Ehkä periaatteessa vittumaisen vaikea peli on RimWorld, hyvä peli mutta n. 25 tuntiin 3 savea, on se aika paljon.

 

[Xiyng]

Yhdyn kritiikkiin Uncharted 3:sta. Tykkäsin pelistä muuten oikein kovasti, mutta joissain taisteluissa ei yksinkertaisesti tuntunut olevan yhtään suojautumismahdollisuuksia. Kyllä niitä lopulta aina löytyi mutta pääasiassa niin, että tuntui kuin koko homma olisi korttitalon varassa. Toisaalta eipähän voi myöskään syyttää huonosta tekoälystä kun osaa koukata niinkin hyvin. Joka tapauksessa epätoivo ei ole se tunne, jota haluan kokea Unchartedeja pelatessani - edes taisteluissa.

Koko Assassin's Creed -sarja ansaitsee maininnan jatkuvasti vääriä valintoja tekevän ohjauksen takia. Tilanne on toki pääasiassa kunnossa ja lisäksi pikku hiljaa parantunut, mutta tähän asti joka osassa ohjaus on välillä vienyt ihan muualle kuin olisi halunnut, mikä on hyvin ärsyttävää. Lisäksi Unity ansaitsee ohjaukseen liittymättömän erityismaininnan: ampujat ovat äärimmäisen ärsyttäviä. Huomaamattomana pysyminen vaikuttaa pelissä turhauttavan vaikealta, ja aina huomatuksi tullessa jostain löytyy ampuja tai useampi, jotka pystyvät pilaamaan minkä tahansa taistelun kulun hyvin äkkiä. Käytännössä joka tehtävä pitäisi siis aloittaa metsästämällä joka ikinen vihollisen ampuja, jos se vain on mahdollista. Unityssä oli paljon hyvää mutta vikojensa (joihin eivät enää kuulu merkittävissä määrin bugit) takia se on minulle käytännössä yksi sarjan heikoimmista osista.

 

[EcksDirect]

Getting over it with Bennet Foddy.

En usko että tarvii selittää miksi.

 

[James_Potkukelkka]

World of Tanks. #Puola #WG. On tullu kehitettyä siihen jokin kieroutunut viha-rakkaus suhde.

 

[Dargol]

Rainbow Six Siege. Lähes jokainen pelikerta päättyy rage quittiin, kun peli bugittaa, servut lagittaa ja vastustajat huijaa.

 

[Dudem]

Iron Tank (NES), tuota joskus pentuna pelatessa ärräpäät lenteli ja ohjain lähellä hajoamista monta kertaa. Sitten kun sen vihdoin ja viimein pääsi läpi, niin ei halunnut koko peliin koskea ja sain sen vielä kaverille myytyä.

Uudemmista peleistä varmaan Jydge sai hermot palamaan kuvakulmaan ja muuten vaan tylsään peliin, jossa pakko saada tehtyä tiettyjä juttuja kentissä että pääsit etenemään seuraaviin kenttiin. Samojen tekijöiden Neon Chrome taas oikein kiinnostava ja vauhdikkaampi.

 

[SpeCi]

Overwatch
Koko skene syöpää.

Matchmaking oli jotain hirveää tuossa pelissä ainakin ennen. Se oli melkein aina turpakäräjät suuntaan tai toiseen.

 

[Armatt]

Fallout 1-2, pelannut illan aikana useamman tunnin (ilman talletuksia) ja yht. äkkiä joku väärä valinta vetää koko pelin juntturaan.

 

[Korppikuningas]

Terminator 2 (nes)
Blaster Master (nes)

Noita pelejä en oo vieläkään ilman game geniee päässy läpi.

edit: Laitan vielä battlefield 1, mutta se on lähinnä niiden tyhmien pelaajien takia vittumainen...

 

[Rokkijani]

Dragon's Lair vitutti kyllä aikoinaan ainakin aika lahjakkaasti ja se oli aikaa, jolloin Snesin Super Ghouls and Ghost meni aika heittämällä läpi. Dragon's Lair oli vaan jotenkin niin vittumainen. Castlevania Simon's Questia kokeilin pari vuotta sitten ja oli kyllä äärimmäisen vittumainen peli, vaikka lapsena tykkäsin kyllä.

Viimeisin kunnon vitutusta aiheuttanut peli on Slain - Back From Hell. Se on pakko pelata läpi kyllä.

 

[Mikkos]

Battletoads [NES]. Tämä tuli heti ajatuksiin kun triidin näin. Ylivoimaisesti vaikein peli mitä olen koskaan pelannut. Todella hyvä peli, mutta samalla äärimmäisen rasittava suorastaan naurettavan vaikeusateen takia. Koskaan en läpi päässyt nuorempana.

Tämä. Ja uusimmista Far Cry 2. Saatana sitä ragen määrää kuyritti "hiippailla".

 

[VuohiKauhu]

XCOM ja todennäköisyydet. Juokset parhaalla sotilaalla alienin naamalle ja ammut haulikolla piippu otuksen leukaa vasten kiinni, osumatodennäköisyys 95 %. Sotilas saa paskahalvauksen ja ampuu taivaalle, alien vuorollaan kostaa tappamalla sotilaan.

Kumpaakin uutta XCOM:ia tullut pelattua kymmeniä tunteja, mutta kumpaakaan en ole koskaan päässyt läpi kun aina jossain vaiheessa peli päättää, että nyt laitetaan äijää pinoon.

Xcomit sentään helpottuvat loppua kohden. Xenonauts on vielä monta kertaluokkaa vittumaisempi tekele, koska ne wipet tapahtuvat aina viimeisissä tehtävissä. Tänään tuli viimein tuokin peli tahkottua läpi (alla olikin jo ainakin 20 feilattua yritystä)

 

[Kanto]

Xcom. Miksi se peli arpoo mikä hahmo ryhtyy sniperiksi? Miks tehdä tehtäviä, kun 5 pelihahmoa tehtävän jälkeen onkin snipereita, vaikka mitä tekisi.

Kingdom New Lands. Voi juma kun ei voi vaan kuin sivusta seurata kun hitaasti liikkuvat alamaiset juoksevat suoraan surman suuhun, eikä osaa hyökätä kunnolla. Pelissä varsinkin kun pelaajan pitää liikkua nopeasti pelialueen laidasta laitaan, niin aikaa ei yksinkertaisesti ole.

Tai sitten just ne dark souls pelit, joissa viholliset voi ihan rauhassa hakata isoilla miekoillansa ahtaissa tunneleissa, muta pelihahmon ase kilahtaa seinään melkein aina. Voi hitto.

Viimeksi ärsytystä nosti Final Fantasy XV, kun piti yhdessä sivutehtävässä saada Griffonin sulka. Meni yli 2 tuntia, jotta se save / load loitsulla pudotti sen, googlettamalla katsoin, harvinaisen dropin. Voi helevetti.

 

[Corex]

Dota 2. Tykkäsin pelistä ja tykkäisin edelleen, mutta kerta suurinosa pelaajista on kaikkitietäväämääoonparasteooottepaskojateidänpitääpelataniinkumääsanon porukkaa, nii lopulta sitä sit vaan väsähti. Olispa hauska taas pelata tuotakin, tykkäsin niin kaikesta tossa pelissä paitsi peliseurasta.

Heh asensin joku aika sitten Dota 2:n ihan testin vuoksi. Katsoin pohjille muutamat opasvideot ja yritin muutenkin päästä pulssille. Kymmenisen peliä takana ja alkaa hieman ihmetyttämään, joka tuhannen pelissä on omien puolilla porukkaa jotka pingaa mappia nonstoppina, huutaa mikkiin jotain aivan käsittämätöntä ja kommentoi chatissa kehittäviä kommentteja kuten "lol Corex only lvl X...NOOB!"!#" Muutenkin aika turpakäräjät jatkuvasti, eo tässä taida olla mitään tolkkua.

 

[Tup3x]

Vieläkin ottaa päähän se alkuperäinen Prince of Persia.

 

[Rokkijani]

Vieläkin ottaa päähän se alkuperäinen Prince of Persia.

Rupesin ajattelemaan sitä ja alkoi päähän ottamaan. Kiiitoooos.

 

[jeppe82]

Vittumaisin, mutta samalla yksi parhaimmista ja koukuttavimmista peleistä koskaan oli Commandos. Strateginen peli, jossa oli 4 (jos muistan oikein) erilaista sotilasta joita pystyi käyttämään.

1998 jouluna teinipoikana pelasin kyseistä peliä ja kiroilin kovaäänisesti, joka ihmetytti kovasti vanhempiani, koska yleensä en kironnut.

Memories, memories!

Ostin kyseisen pelisarjan kaikki pelit Gogista äskettäin. Pitäisikö kokeilla onnistuuko nykyään paremmin?

Edit. sorilasta --> sotilasta

 

[perato]

Heh asensin joku aika sitten Dota 2:n ihan testin vuoksi. Katsoin pohjille muutamat opasvideot ja yritin muutenkin päästä pulssille. Kymmenisen peliä takana ja alkaa hieman ihmetyttämään, joka tuhannen pelissä on omien puolilla porukkaa jotka pingaa mappia nonstoppina, huutaa mikkiin jotain aivan käsittämätöntä ja kommentoi chatissa kehittäviä kommentteja kuten "lol Corex only lvl X...NOOB!"!#" Muutenkin aika turpakäräjät jatkuvasti, eo tässä taida olla mitään tolkkua.

Pitäs alottaa techi-porukalla joku ryhmä, joka ottaa turpaan, mut ei valita =P. Vähän turhan paljon meni itellä jo siihen, että olis pitänyt seurata kaikenmaailman dota masters kilpailuja, että olis pysynyt kärryillä mikä nyt on "in" taktiikoissa. Ite ku tykkäsin pelata joskus jopa jotain suboptimaalista classia ihan vaan koska hauskaa. Hauskintahan tässä pelissä oli just semmonen tiimissä pelailu jossa saatettiin vähän perseilläkki ja kokeilla jotain ihan uutta ja jännää sen sijaan, et vedetää sitä optimaalista GP/M peliä.

Vittumaisin, mutta samalla yksi parhaimmista ja koukuttavimmista peleistä koskaan oli Commandos. Strateginen peli, jossa oli 4 (jos muistan oikein) erilaista sotilasta joita pystyi käyttämään.

1998 jouluna teinipoikana pelasin kyseistä peliä ja kiroilin kovaäänisesti, joka ihmetytti kovasti vanhempiani, koska yleensä en kironnut.

Memories, memories!

Ostin kyseisen pelisarjan kaikki pelit Gogista äskettäin. Pitäisikö kokeilla onnistuuko nykyään paremmin?

Edit. sorilasta --> sotilasta

Pitäs siinä olla enemmänki sotilaita, joskaan en muista oliko niitä per kartta enempää. Ykönen oli kyl melko haastava kun tuntu että oli lähinnä se yks tapa läpäistä peli, siinä missä kakkonen oli ehkä vähän turhanki helppo sadoilla eri keinoilla.

 

[jeppe82]

Pitäs siinä olla enemmänki sotilaita, joskaan en muista oliko niitä per kartta enempää. Ykönen oli kyl melko haastava kun tuntu että oli lähinnä se yks tapa läpäistä peli, siinä missä kakkonen oli ehkä vähän turhanki helppo sadoilla eri keinoilla.

Niin se vissiin olikin että neljä per karttaa pystyi käyttämään. En ole muita kuin ykköstä pelannut, ja sitäkin pelasin 1998-1999, joten voin muistaa joitakin yksityskohtia hieman väärin.

 

[xarot]

AC Origins. Pelimekaniikka on niin hirveä kasa höyryävää ongelmajätettä, että voi hewletti että ottaa kupoliin.

Hyvä peli muuten, mutta kun se _salamurhaajana toimiminen_ EI TOIMI. Pelkkiä koomisia tilanteita kun kökit pusikossa ja rämppää F salamurhataksesi niin mitään ei tapahdu. Vihollinen huomaa ja huutaa alaaaaaarm. Sitte kykit jossain muurin kyljessä linnoituksessa ja vislailet ukko-nooaa että vartija tulisi kielekkeelle ja F-painiketta ei voi aktivoida. Vartija huomaa sut ja mystinen erikeepperi pitää kiinni linnoituksen seinässä, koska pelissä ei ole nappia jolla voisit hypätä vaikka tornista suoraan maahan vaan painat H-I-T-A-A-S-T-I C:n pohjaan jotta ukko alkaa kapuamaan alaspäin. Noh, samaa paskaa tämä on ollut ihan jokaisessa AC:ssa, eipä tule yllätyksenä. Siis miten vaikeeta voi 10 vuodessa olla tehdä peli, jossa itse salamurhaaminen toimis edes jotenkin?

Niin joo, salamurhaat jonkun ja helwetillinen kiire viedä ruumis piiloon, ei onnistu vaan pitää lootata eka jotta voit poimia sen. Unohda turhan rivakka nappien painallus tässäkin tai mitään ei tapahdu. Ruumiin heittäminen kielekkeeltä tuntuu olevan myös täysin siitä kiinni mihin suuntaan tuulee eli mihin ragdoll suostuu lentämään.

 

[Raziel]

World of Tanks. #Puola #WG. On tullu kehitettyä siihen jokin kieroutunut viha-rakkaus suhde.

Yhtä vitun syöpää.

 

[Ad_Astra]

Cauldron II commodore 64:llä. Lapsuuden suuria traumoja.

 

[teppo mörkö]

Fallout 1-2, pelannut illan aikana useamman tunnin (ilman talletuksia) ja yht. äkkiä joku väärä valinta vetää koko pelin juntturaan.

miksi?

 

[Warra]

Battletoads [NES]. Tämä tuli heti ajatuksiin kun triidin näin. Ylivoimaisesti vaikein peli mitä olen koskaan pelannut. Todella hyvä peli, mutta samalla äärimmäisen rasittava suorastaan naurettavan vaikeusateen takia. Koskaan en läpi päässyt nuorempana.

Allekirjoitan yllä olevan tekstin 100%.

Kaksinpelillä vielä pahempi kun molempien pitää onnistua täydellisesti. Mutta silti kaksin aina hauskempaa vaikka ne leijujetti ajelut vituttivat kaksinpelillä kuin pientä oravaa jonka käpy on jäässä.

 

[varonen]

L.A. Noire. Jokainen peliä pelannut tietää miten turhauttava peli voi välillä olla jos siihen ei keskity sataprosenttisesti. Jäi kesken. Ei vaan riittänyt kärsivällisyys (ja äly?) etsiä niitä johtolankoja ja käyttää niitä oikein kuulusteluissa. Edellisestä pelikerrasta on ainakin viisi vuotta aikaa, joten voisihan sille antaa uuden mahdollisuuden.

 

[Henkka77]

L.A. Noire. Jokainen peliä pelannut tietää miten turhauttava peli voi välillä olla jos siihen ei keskity sataprosenttisesti. Jäi kesken. Ei vaan riittänyt kärsivällisyys (ja äly?) etsiä niitä johtolankoja ja käyttää niitä oikein kuulusteluissa. Edellisestä pelikerrasta on ainakin viisi vuotta aikaa, joten voisihan sille antaa uuden mahdollisuuden.

No ei ole kyllä LA Noiren kaltaisen helmen paikka tässä ketjussa. Jos sinulla ei riitä kärsivällisyys pelata peliä kuten kuuluu, niin eihän se pelin vika ole...

 

[varonen]

No ei ole kyllä LA Noiren kaltaisen helmen paikka tässä ketjussa. Jos sinulla ei riitä kärsivällisyys pelata peliä kuten kuuluu, niin eihän se pelin vika ole...

No joo. Pitäisi varmaan antaa uusi mahdollisuus sille, kun on vanhentunut ja viisastunut

 

[Xiyng]

Driver 1 & 2

Puhutaanko muuten vaikka kakkosen kolmanneksi viimeisestä, pääosin vuoristoon sijoittuvasta tehtäväst? Olin siinä jumissa kirjaimellisesti vuosia ja olin lopulta suorastaan yllättynyt, kun pääsin tehtävän läpi. Kohtaloksi kohtui aina joko alas tippuminen, oman auton tuhoutuminen tai tuhottavan kohteen pakoon pääseminen - ja ehkä joskus jopa ajan loppuminen... Siinä on vähän liikaa epäonnistumismahdollisuuksia.

 

[Sepander]

Ei mulla koskaan mene pahasti hermot peleissä. Saatan toki kirota ääneen, mutta semmosta "itkupotkuraivari + tavaroita paskaksi" -kohtausta ei tullut edes lapsenakaan. Edellinen peli joka jäi lievän vitutuksen takia kesken on Defy Gravity. Taisi olla viimeisimpiä kenttiä menossa ja yksi kohta josta en millään päässyt eteenpäin.

 

[Cereal killah]

Saatan toki kirota ääneen, mutta semmosta "itkupotkuraivari + tavaroita paskaksi" -kohtausta ei tullut edes lapsenakaan.

Laitetaas tämä klassikko kun en ollut itsekään moneen vuoteen nähnyt

 

[Karjala]

Itsellä meni aikoinaan hermot World of Tanks:iin. Ne tappioputket oli siinä jotain ihan kauheita. Helposti saattoi mennä 20 matsia ilman voiton voittoa. Oli varmasti omassa pelaamisessa kehittämistä, mutta ei sellaista loputonta häviämistä vaan jaksanut. En ole varmaan 5 vuoteen käynnistänyt koko peliä ja mitä olen videoita katsellut, niin ei ole paluuta näköpiirissä.

 

[Zerrod]

Itse kyllä ragettanu pelien kanssa paljonkin mutta vasta tänä vuonna tuli riehuttua. Dirt rally ja suomen ralli niin xboxin ohjain otti hieman lentoa. On tuo kyllä kovaksi tehty kun ei se siitä hajonnut
Sitten vihdoin poistin Overwatchin kun siinä kiehui sappi niin että hyvä ettei aivohalvausta saanu.
Tässä viimeainakoina sitten Carmageddon Max damage sai minut poistamaan pelin kun ei paljoa innostanu sen kaatuilut ja moninpelimuodot yksinpelissä jotka olivat yhtä hauskoja kuin ruosteisen naulan survominen silmään.

 

[Seagle]

Itselläkin tuo Uncharted 3 aiheutti "muutamia" voimasanoja . On niitä varmasti paljon muitakin, jossa mennyt hermo. Ikinä en kyllä ole mitään viskonut, paiskonut yms. Sehän se vasta järkevää onkin . Pelit ovat vaan sitten jääneet kesken, ja jatkuneet myöhempänä ajankohtana (jos ovat, niin paljon kiinnostavia pelejä ettei jaksa niin hirvesti "päätä seinään hakata" yhden kanssa).

 

[Cuubis]

Änärit netissä oma kryptoniitti, kuppi menny totaalisesti nurin useemman kerran. Seinästä löytyy pari nyrkin kokosta reikää muistona pelihetkistä.

 

[2112]

Tuskin on maailman vittumaisin peli kyseessä, mutta Alpha protocol ja erityisesti sen pomotaistelut ovat jääneet mieleen. Varsinkin, jos hahmon ja pelitavan on valinnut painottaen hiiviskelyyn/lähitaisteluun. Yhtäkkiä kentän loppuvastuksena onkin jokin piripäänousukas, joka kestää pääosumia tautisen määrän ja on kokaiinipöllyissäkin aivan naurettavan kova lähitaisteluvastustaja agentille, joka pitäisi kuitenkin olla sen luokan vulkanilainen tappokone, ettei mitään rajaa.

Kyllähän noista kaikista taisteluista selvisi, mutta jotenkin sopivat niin umpisurkeasti muihin pelimekaniikoihin, että vähän tympeä maku jäi suuhun.

No ei ole kyllä LA Noiren kaltaisen helmen paikka tässä ketjussa. Jos sinulla ei riitä kärsivällisyys pelata peliä kuten kuuluu, niin eihän se pelin vika ole...

Kyllä tuo itseltänikin kesken jäi heti alkuunsa, pääasiassa sen vastenmielisen dialogijärjestelmän vuoksi. Taisi olla se ihan ensimmäinen tehtävä, kun dialogivaihtoehdossa oli jotain tyyliin "epäile henkilön sanomisia". Ajattelin, että joo, vähän epäluuloinen olen, valitaan se, niin tämä etsivä repiikin pelihousunsa täysin ja alkaa huutaa kuulusteltavalle. Itse olin kuitenkin odottanut edes hieman hienovaraisempaa lähestymistapaa.

Ei vaan jaksa tuollaista peliä, jossa pitää arvata, minkälaista käytöstä dialogivaihtoehdoista seuraa, ja se dialogi on kuitenkin niin tärkeässä asemassa. Toki mielipidekysymys, mutta kuitenkin.

 

[Kerosiini]

Tuskin on maailman vittumaisin peli kyseessä, mutta Alpha protocol ja erityisesti sen pomotaistelut ovat jääneet mieleen. Varsinkin, jos hahmon ja pelitavan on valinnut painottaen hiiviskelyyn/lähitaisteluun. Yhtäkkiä kentän loppuvastuksena onkin jokin piripäänousukas, joka kestää pääosumia tautisen määrän ja on kokaiinipöllyissäkin aivan naurettavan kova lähitaisteluvastustaja agentille, joka pitäisi kuitenkin olla sen luokan vulkanilainen tappokone, ettei mitään rajaa.

Kyllähän noista kaikista taisteluista selvisi, mutta jotenkin sopivat niin umpisurkeasti muihin pelimekaniikoihin, että vähän tympeä maku jäi suuhun.

Alpha Protocolin pomomatsit oli naurettavan helppoja hiiviskelijällä jos oli panostanut pistooleihin. Se mikä minua itseäni otti pannuun AP:ssa oli se saatanan checkpoint systeemi, minuun iskee joissain hiiviskelypeleissä jokin autistinen juoppohulluus joka pakottaa pitämään 100% stealthin päällä, siinähän sitten jyystät taas kerran edellistä varttituntia uudestaan pienen virheen takia kun ei saa tallentaa vapaasti.

Ja World of Tanks saa minultakin ykköspaikan Maailman Vittumaisimpana Pelinä, joskin vähän veikkaan että mobat ovat vielä sitäkin hirveämpiä.

 

[Happy]

Tulipa mieleen eräs peli, jota ei vielä ole taidettu tässä threadissa nostaa pinnalle: Alien: Isolation.

Peli on aika raflaava tapaus, sillä kansa tuntui jakautuvan kahtia peliä kommentoidessaan tämän ilmestyttyä. Pelasin pelin itse läpi PS4:lla pari vuotta sitten. Kokonaisuudessaan pelin graafinen ilme ja äänimaailma on täydellinen rakkaudenosoitus vuoden -79 Alienille, mutta itse xenomorphin tekoäly on konsolilla v-mäinen kuminauharimpula. Peli nimittäin spawnaa alienin aina tietylle etäisyydelle pelaajasta. Sen sijaan, että tekoäly spawnaisi alienin vaikkapa toiselle puolelle kenttää haahuilemaan, se pyörii aina tietyllä akselilla pelaajaan nähden. Ja kun pelaaja menee piiloon tai alienin ulottumattomiin, tekoäly laittaa mörrimöykyn ilmastointikanavaan jumittamaan. On muutenkin aika trolololooo-momentti, että pimeän käytävän toisessa päässä oleva alieni näkee pelaajan, joka on käytävän vastakkaisessa päässä pimeässä sairaalasängyn alla piilossa. Alieni tosiaan tappaa pelaajan heti tämän nähtyään. Tätä siis aika lailla koko pelin ajan niissä kohdissa, joissa alieni on mukana. Asiaa pahentavat kaksi asiaa: 1) Peli on aivan liian pitkä. Samoja kuluneita latuja hiihdetään 15-25 tunnin ajan. Siinä ajassa koko xenomorphi ehtii moneen kertaan tulla vain v-mäiseksi kiusankappaleeksi pelottavan uhan sijaan 2) Tallentaminen tapahtuu pisteillä, joissa täytyy odottaa muutama sekunti ennen kuin tallennus on valmis. Tässä muutamassa sekunnissa alieni ehtii tappaa pelaajan moneen otteeseen.

Niin, ja todettakoon, että peli kannattaa pelata PC:llä, jossa mukaan saa modeilla Alienin, joka ei spawnaa pelaajan ahterin ympärille pyörimään. Kokemus on tällöin varmastikin paljon nautinnollisempi.