1980-luvun hittibandi Dingo?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dzekoo
  • Aloitettu Aloitettu
D

Dzekoo

Liittynyt
07.10.2018
Viestejä
2 639
Mitäs ootte mieltä bändistä,joka rikkoi ties mitä ennätyksiä Suomessa vuosina 1984-1986..

Ite oon kuunnellu bändin kappaleita aika paljon..ihan hyviä ovat,vaikka olenkin mies!

Tarkoitan tällä sitä,että Dingohan oli lähinnä teinityttöjen suosikki silloin 80-luvulla!

Oon kattonu nyt youtubesta bändin haastatteluja ja pakko sanoa että toi Neumann on aika outo persoona. Melkoinen persoona??

Bändi teki parissa vuodessa hirveän määrän legendaarisia kappaleita ja Suomessa puhuttiin todellisesta sensaatiosta!

Ensimmäinen comeback tuli 1993-94..ja senjälkeenkin näitä paluita on nähty..

Bändissä on riittäny uusia soittajia ties kuin paljon..
 
Mielestäni, Dingolla on oikeasti hyviä biisejä, varsinkin ensimmäisellä levyllä, kohtalaisesti toisella ja pari kolmannella levyllä. Mutta tyttöjen bändin maine yms. se hössötys vei varmaan monen miespuolisen innon edes yrittää tutustua musiikkiin ilman ennakkoluuloja. Helppo kommentoida kuuntelematta pskaksi, kun tuntee vain läpisoitetut hitit. Itsekin olen tavallaan myöhään herännyt, vasta jälkeenpäin. Vaan mitäpä siitä. Parempi löytää jotain myöhään kuin ei ollenkaan.

Dingon saavutukset eivät kiinnosta ollenkaan. Mielestäni se meni naurettavuuksiin, mutta pitihän Suomessakin olla tällainen ilmiö. Meikkaavat pojat/miehet olivat nuorille pikkutytöille helppo lähestyä. Melkoinen ristiriita joihinkin sanoituksiin, joita tytöt sitten hoilasivat.

Toinen on kyllä se, että Neumann ei kyllä mielestäni ole mikään lahjakas laulaja (ei hän sentään ole mikään Cheek, ihmettelen suuresti, miten kestää kuunnella esim. Timantit on ikuisia-rääkymistä). Paikoitellen toivoisi toisenlaista laulajaa biiseihin, mielestäni. Mutta toki hoitaa hommansa niissä. Noin muuten henkilönä en oikein ole koskaan pitänyt (toisin kuin vaikka Hanoi Rocksin Monroesta vaikka onkin välillä ylienerginen ja Yaffasta, jonka omaelämänkertaa juuri luen).

Mutta mielestäni mainettaan parempi bändi/biisit. Tosin oma mielenkiinto ei ole koskaan yltänyt näihin uudempiin rypistyksiin edes sen vertaa, että olisin kuunnellut. Eli se menestyneen alkup. (lähes, basisti Eve lähti, luonteelleen ominaisesti, yhtäkkiä sooloilemaan ekan levyn jälkeen, jolla lauloikin sopivasti "Lähden taas" ;)) kokoonpanon juttuja.

Sanottakoon, että musiikkimaku on niin laaja, että en voi laittaa itseäni mihinkään lootaan. Klassisesta raskaan rokin kautta konemusiikkiin (pl. nykyinen EDM, räpätys, suomi-iskelmä, örinähevi yms.). Kyllä sinne yksi Dingo mahtuu. Kerran 10 vuodessa löytää, tulee kuunneltua, ja sitten odottamaan...
 
neko sanoi:
Mielestäni, Dingolla on oikeasti hyviä biisejä, varsinkin ensimmäisellä levyllä, kohtalaisesti toisella ja pari kolmannella levyllä. Mutta tyttöjen bändin maine yms. se hössötys vei varmaan monen miespuolisen innon edes yrittää tutustua musiikkiin ilman ennakkoluuloja. Helppo kommentoida kuuntelematta pskaksi, kun tuntee vain läpisoitetut hitit. Itsekin olen tavallaan myöhään herännyt, vasta jälkeenpäin. Vaan mitäpä siitä. Parempi löytää jotain myöhään kuin ei ollenkaan.

Dingon saavutukset eivät kiinnosta ollenkaan. Mielestäni se meni naurettavuuksiin, mutta pitihän Suomessakin olla tällainen ilmiö. Meikkaavat pojat/miehet olivat nuorille pikkutytöille helppo lähestyä. Melkoinen ristiriita joihinkin sanoituksiin, joita tytöt sitten hoilasivat.

Toinen on kyllä se, että Neumann ei kyllä mielestäni ole mikään lahjakas laulaja (ei hän sentään ole mikään Cheek, ihmettelen suuresti, miten kestää kuunnella esim. Timantit on ikuisia-rääkymistä). Paikoitellen toivoisi toisenlaista laulajaa biiseihin, mielestäni. Mutta toki hoitaa hommansa niissä. Noin muuten henkilönä en oikein ole koskaan pitänyt (toisin kuin vaikka Hanoi Rocksin Monroesta vaikka onkin välillä ylienerginen ja Yaffasta, jonka omaelämänkertaa juuri luen).

Mutta mielestäni mainettaan parempi bändi/biisit. Tosin oma mielenkiinto ei ole koskaan yltänyt näihin uudempiin rypistyksiin edes sen vertaa, että olisin kuunnellut. Eli se menestyneen alkup. (lähes, basisti Eve lähti, luonteelleen ominaisesti, yhtäkkiä sooloilemaan ekan levyn jälkeen, jolla lauloikin sopivasti "Lähden taas" ;)) kokoonpanon juttuja.

Sanottakoon, että musiikkimaku on niin laaja, että en voi laittaa itseäni mihinkään lootaan. Klassisesta raskaan rokin kautta konemusiikkiin (pl. nykyinen EDM, räpätys, suomi-iskelmä, örinähevi yms.). Kyllä sinne yksi Dingo mahtuu. Kerran 10 vuodessa löytää, tulee kuunneltua, ja sitten odottamaan...
Napsauta laajentaaksesi...

80-luvun huuman jälkeen Dingo teki oikeastaan vain 3 hittiä:Perjantai,Elämäni sankari ja Musta Leski..
 
Niinhän se yleensä käy. Usein parhaat levyt tehdään ensin. Radiossa soi juuri uutta Miljoonasadetta, ei vakuuta. Parhaat Miljoonasateen levyt tehtiin 87-92. Garbagen kaksi ensimmäistä levyä hyviä, loput on mitä on. Jne. Toki siis minun mielestäni.

Toki poikkeuksia on, kuten vaikka eräänkin Beatlesin laaja materiaali, jossa hittejä ja huteja kautta tuotannon. :D
 
neko sanoi:
Niinhän se yleensä käy. Usein parhaat levyt tehdään ensin. Radiossa soi juuri uutta Miljoonasadetta, ei vakuuta. Parhaat Miljoonasateen levyt tehtiin 87-92. Garbagen kaksi ensimmäistä levyä hyviä, loput on mitä on. Jne. Toki siis minun mielestäni.

Toki poikkeuksia on, kuten vaikka eräänkin Beatlesin laaja materiaali, jossa hittejä ja huteja kautta tuotannon. :D
Napsauta laajentaaksesi...

Muistaakseni siskolla oli toi Garbage ja myös semmonen kuin No Doubt..90-lukua!
 
Mä tykkään kyllä ihan uusistakin biiseistä, edelleen sentään tehdään ihan hyvää musaa välillä. Ne ikään kuin pirskahtelee esiin tylsän EDM:n, suomi-iskelmän ja räpätyksen välistä.

Vanhoista suosikeista menee tosiaan kausittain, ne löytää edestään aika ajoin uudestaan. Tuo muistoja jne. Sitten siirrytään johonkin toiseen. Olisi ihan hirmuinen määrä listattavaksi bändejä ja levyjä, joten jätän väliin. Kemopetrolin ensimmäinen levy Slowed Down (2000) on kyllä edelleen mahtava levy, ei oikeastaan yhtään täytebiisiä. Se on harvinaista.

Pahoittelut ketjun aloittajalle, että meni tällaiseksi vanhojen muisteluksi yleisimminkin.
 
No eiköhän niistä jampoista yksi jos toinen kärsinyt vaikka minkälaisista ongelmista tuon parin-kolmen vuoden rypistyksen päätteeksi. Eihän tavallista suomalaista miestä ole tuollaisen massahysterian kohteeksi tarkoitettu.

Dingon tuotannosta sitten tykkään kyllä kovastikin. Siellä on oikeita helmiä seassa ja kun miettii minkälaiseksi se meno meni, kun suosio räjähti käsiin niin on kyllä melkoinen suoritus, että saivat niinkin hyviä biisejä tehtyä kaiken keikkailun ja muun sählingin keskellä.
Autiotalo oli yksi ensimmäisistä biiseistä mitkä radiosta pentuna kuultuna kolahti ihan kunnolla!
 
mige79 sanoi:
No eiköhän niistä jampoista yksi jos toinen kärsinyt vaikka minkälaisista ongelmista tuon parin-kolmen vuoden rypistyksen päätteeksi. Eihän tavallista suomalaista miestä ole tuollaisen massahysterian kohteeksi tarkoitettu.
Napsauta laajentaaksesi...
Dingo on itselle ehkä ilmiönä kiinnostavampi, kuin mitä se on musiikillisesti.
Oma autokoulun opettaja oli opettanut tuon Neumanin ajamaan. Oli kuulemma pitänyt aina hakea jostain sovitusta paikasta ja sitten ajella jossain vähän syrjemmällä Porista, kun oli sitä fanilaumaa muuten häiritsemässä. Jotenkin nykyään kuulostaa vaan kovin absurdilta menolta :D
 
Ei toi Dingo taida enää oikeen suomalaisiin vedota,tosin Musta Leski tais kyl menestyä aika hyvin vuonna 2005!
 
Dingon jälkeenhän Neumann perusti S.E.X -bändin, mikä teki yhden levyn. Ei häävi levy, on tuollakin omat hetkensä.
 
Sittenhän Neumann teki Naiselleni-kappaleen joka lienee miehen menestynein soolobiisi!
 
Tutustuin aikoinaan Dingon rumpaliin Quuppaan. Mukava mies jolla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana Dingon hulluilta vuosilta. Kiitin häntä nuoruuteni pilaamisesta (siskolla ja minulla oli tuolloin yhteinen huone ja hänen puoliskoaan koristivat kymmenet Dingon kuvat ja julisteet, ärsyttivät suunnattomasti tuolloin). ;)
 
Aina olen Dingosta pitänyt. Hyviä biisejä, mutta Nipa nyt ei ole hyvä laulaja. Tosin ainoa sopiva laulaja nimenomaan Dingoon. Vähän kuin metallipuolelta, niin Kirk Hammett ja Lars Ulrich ovat just sopivia Metallicaan vaikkei mitään erityisen hyviä olekaan (tosin Ulrich oli aika tikissä Puppets/Justice aikaan). Dingon suosikkibiisit itselle Perhosen Lento, Kirjoitan ja Kunnian Kentät. Paljon muitakin on mutta noi nyt päälimmäisenä.
 
Pitäs varmaan lukea joku Dingo-kirja..Mitä menestyksen jälkeen?Mitä kaikkia ongelmia??
 
Minkäs runsaasta tarjonnasta ajattelit lukea? ;)

Hyvät elämäkerrat on kyllä mielenkiintoisia, varsinkin jos kirjoittaja ja kertojalla hyvä kemia. Luen juuri Sami Yaffan omaelämäkertaa Tie taipuu ja on ollut mielenkiintoista menoa.
 
No kai toi Neumannin..Sori vaan siis vähän outo persoona kiinnostaa..

Mut siis lähinnä sitä et millanen hänen oma nuoruus ja lapsuus vai mikä se nyt olikaan..

Eikai silläkää kauheen hienoa ja helppoa ollu..mut näyttävästi ongelmat alko uudelleen 1986 jälkeen?
 
Dzekoo sanoi:
No kai toi Neumannin..Sori vaan siis vähän outo persoona kiinnostaa..
Napsauta laajentaaksesi...
Ei kun tarkoitin sitä, ettei Dingosta taida hirveästi olla kirjoja. Pikaisella haulla en löytänyt yhtään. En tosin jaksanut kuin AdLibrikseen tehdä hakuja, ja siellä oli kirjat niin pitkälle kun jaksoin selata, Dingo-eläimestä kirjoja. :)

Ei minulla ole sitä vastaan, mikä ketäkin kiinnostaa. Itsekin lukisin mielelläni Dingon hulluista vuosista, levyjen teoista tms. perus bändielämäkertaa.
 
neko sanoi:
Ei kun tarkoitin sitä, ettei Dingosta taida hirveästi olla kirjoja. Pikaisella haulla en löytänyt yhtään. En tosin jaksanut kuin AdLibrikseen tehdä hakuja, ja siellä oli kirjat niin pitkälle kun jaksoin selata, Dingo-eläimestä kirjoja. :)

Ei minulla ole sitä vastaan, mikä ketäkin kiinnostaa. Itsekin lukisin mielelläni Dingon hulluista vuosista, levyjen teoista tms. perus bändielämäkertaa.
Napsauta laajentaaksesi...

Mitä tapahtu sen jonku 84-86 Dingo huuman jälkeen?

Neumanni vähän romahti,jos näin voi sanoa?Vai oliko jo 1990-luvun tullessa katkeroitunu,alkohoolinmenevä mies..
 
Harmi kun meni sellaiseksi (varhais)teini(tyttö)-hypetykseksi, sotki musiikillisesti hommat. 3. levy, Pyhä klaani oli aikamoista huttua, veikkaisin että oli väsymystä, kovat paineet ja takki tyhjä, mielenkiinto nollissa. Olisi rauhassa saanut bändi kehittyä (vaikka toki parhaat levyt tehdäänkin yleensä aluksi), ties vaikka missä kunnossa olisi nykyään. Vähän kuten Neljä ruusua, tai Miljoonasade, joka koki (en muista minkä) tv-sarjan myötä uuden innostuksen.
 
Mä olin käytännössä vasta syntyny joskus 84,kun noi nous pinnalle..

Mitä nyt muistan 80-luvusta ni olihan jokseenkin erilaista aikaa..
 
Dingo-opas

Unohtakaa HIM ja Antti Tuisku. Nykyajan mittapuulla Dingo-hype 1980-luvun puolivälissä oli käsittämätöntä aikaa.

“Kun tulimme kuvausmatkalta Marokosta, vastassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli kaaos ja

2 000 kirkuvaa fania. Bändi kuskattiin turvaan suoraan koneesta poliisiautolla muutaman kilometrin päähän. Passejakaan ei tarkastettu”, kertoo Dingon silloinen manageri Lasse Norres.

Lisäksi bändi on jouduttu salakuljettamaan keikan jälkeen lavalta laitteistolaatikoissa. Niistä meinasi tulla hauta-arkkuja, kun fanit äkkäsivät tempun.

“3 000 hysteerista gimmaa jyräsi raavaat järjestysmiehet ja puristautui laatikkojen ympärille. Samalla he tukkivat laatikoihin poratut ilmareiät. Silloin iski pakokauhu”, muistelee Neumann.

Kalabaliikki syntyi myös Dingon nimikirjoituskeikalla Pukevassa, kun fanit intoutuivat hajottamaan tavaratalon irtaimistoa. Nimikirjoitukset jäivät antamatta.

“Se oli kauhea pettymys 13-vuotiaalle tosifanille. Olin aina eturivissä ja osasin kaikki Dingon biisit ulkoa väliääntelyitä myöten. Sanat muistan vieläkin”, kertoo juontaja Annika Metsäketo.

Dingon fanipostin määrää voivat nykybändit vain kadehtia. Kilometreittäin rakkausrunoja, satoja laatikollisia pehmoleluja ja läjäpäin itsetehtyjä vaatteita ja koruja. Parhaimmillaan fanilahjoja kertyi niin paljon, että ne piti noutaa päivittäin postista pakettiautolla.

Kaikkia Dingo ei miellyttänyt. Ikävin episodi tapahtui Lappeenrannassa.

“Keikkabussiimme oli asennettu dynamiittia. Onneksi roudarimme tarkisti bussin ennen lähtöä”, Neumann huokaisee.

Ja tämä kaikki kolmessa vuodessa.
Napsauta laajentaaksesi...

Löytyi samasta linkistä jotain fatkatietoa:

Tiesitkö että...
  • Ennen Dingoa bändin nimet olivat Sous-Pierre ja Soho.
  • Levy-yhtiöt eivät olleet innostuneita Dingon demosta. Poko ei palannut asiaan. CBS lähetti kirjeen, joka alkoi seuraavasti: “Hyvä Pertti. Valitamme, mutta sinun lauluissasi ei ole hittipotentiaalia.”
  • Dingolle tarjottiin 1980-luvun puolivälissä kahta merkittävää tuotemerkkisopimusta: Dingo-purkkaa sekä Dingo-farkkuja. Yhtye hylkäsi molemmat tarjoukset.
  • Autiotalo-kappaletta yritettiin viedä myös ulkomaille. Biisi kääntyi muotoon The House Without A Name. Sinkku nousi listoille vain Suomessa.
  • Dingon keikkapalkkio oli keskimäärin 30 000 markkaa, kolme kertaa enemmän kuin muilla kotimaisilla huippubändeillä.
  • Pelkästään Dingo-päiväkirjojen ja Neumannin kuvalla varustettujen lehtiöiden myynnistä tuloutui bändille 200 000 markkaa vuodessa. Summalla olisi saanut tuolloin kaksion Helsingin keskustasta.
Hei, me myydään!
  • Nimeni on Dingo (1984)
    109 000 kpl
  • Kerjäläisten valtakunta (1985)
    190 000 kpl
  • Pyhä klaani (1986)
    78 000 kpl
  • Via Finlandia (1994)
    13 000 kpl
Fanikamat
  1. Japanilainen auringonlaskukorvakoru
    “Shop Tetuanista sai kaikkia koruja, mitä Dingon jätkilläkin oli. Tein itse korvakorut, joihin liimasin Jontun kuvan.”
  2. Leikatut nahkahanskat
    “Neumannilla oli punaiset, minulla oli mustat, koska Jontullakin oli.”
  3. Sifonkihuivi
    “Sen piti olla vaaleanpunainen.”
  4. Raidalliset pillihousut
    “Ne olivat jo 13-vuotiaallekin tiukat. En ymmärrä, miten bändin jätkät ahtautuivat niihin.”
  5. Hakaneula
    “Kätevä kiinnitykseen. Sillä pystyi myös tökkimään tiensä keikalla eturiviin.”
Lähde: Dingo-fani, juontaja Annika Metsäketo

Biisit top 5
  1. Sinä ja minä
    “Ensimmäinen iso Dingo-hitti ja rakas lapsi. Tätä ei voi ohittaa.”
  2. Nahkatakkinen tyttö
    “Räväkkä. Roisimpikin väki hyppii tämän tahdissa tasajalkaa.”
  3. Autiotalo
    “Dingon Yesterday.”
  4. Perjantai
    “Ainoa 90-luvun suuri Dingo-hitti. Lempibiisejäni.”
  5. Musta leski
    “Haluttu, uusi kappale, joka kantaa jopa keikkasetin loppupäässä.”
Lähde: Neumann
Napsauta laajentaaksesi...
 
Dingo-opas sanoi:
Autiotalo-kappaletta yritettiin viedä myös ulkomaille. Biisi kääntyi muotoon The House Without A Name. Sinkku nousi listoille vain Suomessa.
Napsauta laajentaaksesi...

Myötähäpeän määrä on suuri tämän kohdalla. Ei pysty kuuntelemaan selvinpäin, ja kun en alkoholia enää käytä kuin erittäin harvoin, niin en voi edes kokeilla kuunnella tuota. ;)

Mutta hauska yksityiskohta, ja muutama muu tuolta listalta. Kyllä minusta Dingo olisi kunnollisen kirjan arvoinen asia. Joku hyvä kirjoittaja asialle (huono voi pilata koko kirjan, vrt. kirja Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistista, jota en tahtonut saada millään luettua loppuun), vielä kun kaikki asianosaiset ovat hengissäkin...
 


Hyvä haastattelu arkiston uumenista..

Vähän riidanpoikasta ja semmosta..piilov*ttuilua..
 
Oho, Pave Maijanen koskettimissa/2. kitarassa, taka-alalla. Enpä tällaista muista. Noh, tässä iässä alkaa moni ei niin kauhean tärkeä unohtua. Varsinkin kun en seurannut kuin kolmannen levyn julkaisupäivään astiin toisella korvalla. :)
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 703
Viestejä
4 544 664
Jäsenet
74 832
Uusin jäsen
Make1234

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom