Masennus

[Memory]

Mää käväsin kerhon psykalla, piristi kummasti kun avauduin oikein kunnolla, yöllä kirjoitin kaikki tunteet ja mietteet ylös paperille ja siellä sitten käytiin ne läpi, totesin vaan että ihan on minun omaani , tunnistin heti, nyt olen saanut purettua pahemmat ongelmat ja saan yötkin nukutta ilman karmeeta funtsimista

Psykan kanssa ollaa miitingissä 2*viikossa 30minsaa ihan kiva sinänsä, yleensä en ole skitso eli en pelkää jos joku muu kuulee mun päivän kulusta vaan keskustelen niistä ihan kaffen ääressä muitten seurassa, ne tietää ettei asia kuulu niille eikä kommentoi sitä, paha vaan että toiset ovat juoruämmiä ja ne kertoo koko kaupungille "se tekee sitä ja tätä"

Psykan mielestä en ole saanut tarpeeksi rakkautta, en lapsena enkä aikuisena, joka pitää kyllä paikkaansa, koira on ainoa joka antaa minulle rakkautta, en muilta oikein kaipaakaan enkä osaisi käsitelläkään sitä.
Pari kertaa oli jotkut kiimaiset eukot jotka tahtoivat suhdetta, ei sopinut minulle, en ikinä tahdo sitoutua, olen saanut olla sidottuna isäpuolen aikana 18vuotta ja se perkele riitti, ei ihme että kammoan kaikkea sitoutumista.
Huomenna taas kerholle

 

[jm82]

Onko kellään venlafaxin lääkkeestä kokemuksia
Ite mietin että kannattaako tota ottaa jos niin helposti tulee sivuoireita ja vieroitusoireita jos unohtaa ottaaa

Jaa-a. Voi olla ihan hyvä lääke, jos sille on tarvetta. 150mg Voxra voisi kyllä olla vieroitusoireiden kannalta miedompi lääke. Venlafaxin oli 75-225mg. Jos oikeasti on tarvetta, niin ssri tai snri pitäisi vähän auttaa.

Itsellä on nyt 15-20mg Escitalopram ja 7.5mg Mirtazapin. Lisäksi 0.5mg Risperidon.

Jotain se Venlafaxin väsyttää, mutta lääkkeen voi ottaa myös illalla. Ei pitäisi huomata oikein mitään vaikutusta. Itsellä poisti ahdistusta ja näkö parantui normaaliksi. Eli ilmeisesti jotain vajausta oli. Voxra taas pitäisi ilmeisesti parantaa keskittymiskykyä ja virkistää. Jotain tuollaista vaikutusta huomasinkin, mutta silti lopetin tuon lääkkeen.

 

[Memory]

Hyvää viikonloppua kaikille. vai tältä tuntuu mania :o
Ihan kiva olo, on virtaa vaikka muille jakaa kunnon nukutun yön sekä päikkäreiden ja lyrican jälkeen kaikki menee kuin strömsössä ja päähän tulee tekstii ja ajatuksii satasella, kerran näinkin päin,
täten en katso että ns. mania olisi sairaus, katsotaan mitäs netti sanoo...

"
Mania (maanisuus) on mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pysyvästi kohonneena ja kiihtyneenä mielialana, jota jatkuu vähintään viikon. Mieliala voi olla myös ärtyisä.[1] Maanisessa tilassa oleva henkilö voi ajautua hakemaan mielihyvää tavoilla, joista on hänelle itselleen haittaa. Hän voi esimerkiksi käyttää rahaa yli varojen, sortua uhkapeleihin tai sopimattomaan sosiaaliseen käytökseen.[1] Maanikkoa on kuitenkin vaikeaa hoitaa, sillä hän itse kokee olonsa hyväksi.[2]

Manian oireisiin kuuluu tyypillisesti ylikorostunut itsetunto, vähentynyt unen tarve, puheliaisuus, kokemus ajatuksen kulun lennokkuudesta, huomiokyvyn häiriintyminen, lisääntynyt päämäärätietoinen toiminta ja taipumus sellaiseen mielihyvää tuottavaan toimintaan, jolla on suuri mahdollisuus johtaa kärsimystä aiheuttaviin seuraamuksiin.[1] Jos näitä oireita esiintyy merkittävissä määrin yhdessä kohonneen mielialan, voidaan epäillä maniaa. Diagnoosin edellytyksenä on myös, että mielialahäiriö on niin vakava, että se aiheuttaa merkittävää haittaa ihmissuhteissa, työkyvyssä ja sosiaalisissa tilanteissa tai että sairaalahoito on välttämätöntä, jotta henkilö ei vahingoittaisi itseään tai muita. Päihteiden ja fysiologisten häiriöiden aiheuttamat oireet on myös rajattava pois, ellei kyseessä ole kaksisuuntainen mielialahäiriö.[1]

Maaniset vaiheet kuuluvat osana myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Maanisia tiloja voi esiintyä myös psyykelääkkeiden sivuvaikutuksena tai tiettyjen huumeiden käytön yhteydessä. Myös neurologiset häiriötilat voivat tuottaa maanisia oireita.

Mania voi aiheuttaa tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymistä sekä tapaturmia. Siihen liittyy usein myös nukahtamisvaikeudet. Maniassa univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Se aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää maniaa, joka ilmenee mm. ylivilkkautena ja haastavana käytöksenä. Siten myös unen puute voi aiheuttaa maniaa[3]."

En allekirjoita tuota,itselleen vahingoittava käytös, uhkapelit jne. ei ole minua ollenkaan, ehkä olen esi-maaninen kiäh..

 

[Memory]

Toinen mania "juttu" tällä viikolla, nyt mukana on vahva rakkaus, joka on todella merkittävää minun elämässäni, sillä kaikki tunteeni ovat olleet kuolleet viimeiset 11vuotta, nyt pitäisi mennä nukkumaan mutta adrenaliini on luokkaa 100, katsotaan mitä Rakkauden siemen tuo tullessaan, hyvää vaiko pahaa

 

[Aku79]

Itellä ei ole mitään kovin pahoja masennuksia oikeastaan ikinä ollut.
Mutta silloin kun joskus iskee masennusta niin huomasin että ei pysty enää kiinnittämään yksityskohtiin niin hyvin huomiota.

Sen takia varmaan joillain jää vaikkapa kämppä siivomatta pitkäksi aikaa.

 

[Memory]

Onnex tänään on kerhoa, pää hajoaa kun ma-ti ei ole
näen heti herättyäni 9mm:n käsiaseen että toi on pakko saada, itsellä oli aikoinaan 22:n mutta googletin että sillä jää vihanneksex että se siitä, nyt tahtoo vaan varmasti kuolla poies, pitää puhua psykan kanssa ja toisen että ehkä jotain mediciiniä lisää taikka sitten puheaikaa, oikein sydämestä koski kun ajattelin "tahdon vain kuolla täältä pois nyt heti, ei mitään järkeä".
Ei tollasta voi sanoa kelle vaan, sehän saa sydärin, eikä viitsi aina ottaa joka päivälle 2*75mg Lyricaakaan että jaksaa olla pöllyssä.

Onneksi vähäsen aurinko paistaa niin piristää hiukkasen elämää,, vähäsen kevään makua.

Mitenkäs muilla? kohta jo maaliskuu huh...

 

[scowl]

Mitenkäs muilla? kohta jo maaliskuu huh...

Viimeinen päivä joulukuuta loppui sairasloma (masennus). Uudenvuoden jälkeen takas töihin ja pomo antoi lopputilin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten... Melkein 6 vuotta tuota paskaa jaksoikin...
Olo ollut ihan ok, mutta nyt alkaa seinät kaatumaan pikkuhiljaa niskaan.
Uusista töistä ei kuulu mitään vaikka haastatteluissa tullut käytyä ja hakemuksia laitettua.
Pieni lohtu että on jaksanut liikkua melko ahkerasti, mutta huomaa kyllä että mieliala taas laskusuunnassa.
Tsemppiä kaikille ja kevään odotuksia.

 

[ttjm]

Mitenkäs muilla? kohta jo maaliskuu huh...

Aika pahalta kyllä kuulostaa nuo sun ajatukset. Itsellä oli vähän samansuuntaisia juttuja mielessä muutama vuosi sitten. Jollain tavalla silloin jopa järkeili itselleen, että kaiken lopettaminen on vaan jotenkin paras vaihtoehto. Onneksi sitten lähti silloin olotila nousuun. Muistaakseni tuli jotain väkinäistä tekemistä silloin eteen, niin ei tullut mietittyä asioita liikaa.

Tällä hetkellä menee jo paremmin, mutta edelleen tulee notkahduksia. Piti tässä kuussa saada pari juttua hoidettua maaliin asti, mutta niistä toinen on vielä pahasti kesken. Parannusta tässä on se, että nyt sentään asiat on menneet eteenpäin, vaikkakin tahti on joskus todella hidas.

Itsellä on vähän tässä elämä junnaamassa paikoillaan näiden parin keskeneräisen jutun takia. Toisaalta toivoa pitää yllä ajatus, että kun nämä on hoidettu, niin elämä lähtee taas jotenkin eteenpäin. Toisaalta pelottaa, että mitä jos tämän jälkeenkin homma tuntuu samalta.

No pitää vaan toivoa, että kevät parantaa fiilistä. Pääsee ainakin rullaamaan fillaria taas

 

[Memory]

Aika pahalta kyllä kuulostaa nuo sun ajatukset. Itsellä oli vähän samansuuntaisia juttuja mielessä muutama vuosi sitten. Jollain tavalla silloin jopa järkeili itselleen, että kaiken lopettaminen on vaan jotenkin paras vaihtoehto. Onneksi sitten lähti silloin olotila nousuun. Muistaakseni tuli jotain väkinäistä tekemistä silloin eteen, niin ei tullut mietittyä asioita liikaa.

Tällä hetkellä menee jo paremmin, mutta edelleen tulee notkahduksia. Piti tässä kuussa saada pari juttua hoidettua maaliin asti, mutta niistä toinen on vielä pahasti kesken. Parannusta tässä on se, että nyt sentään asiat on menneet eteenpäin, vaikkakin tahti on joskus todella hidas.

Itsellä on vähän tässä elämä junnaamassa paikoillaan näiden parin keskeneräisen jutun takia. Toisaalta toivoa pitää yllä ajatus, että kun nämä on hoidettu, niin elämä lähtee taas jotenkin eteenpäin. Toisaalta pelottaa, että mitä jos tämän jälkeenkin homma tuntuu samalta.

No pitää vaan toivoa, että kevät parantaa fiilistä. Pääsee ainakin rullaamaan fillaria taas

Kiitos tuesta, auttoi hirveästi että pääsin taas ke-su keskustelemaan psykan kanssa, ma-ti on offissa, tosi tosi paha

Itsekin hokasin että "ajattele muuta niin olo paranee" se ei pakosti ajateltuna onnistu , se käsiase tulee vaan kuvana mieleeni koko ajan, kun alkaa 100:lla tekemään muuta niin sitten se häviää pois mielestä, yksin ollessa paljon siitä tulee pakkomielle.
Pahin vaihtoehto on jos olisi ase, tekisi äkkipikastuksissaan mitä vaan, mutta kun ei ole niin sitä kärvistelee,, jos popsii liikaa lääkkeitä niin ne korkeintaan väsyttää, tosin mun psyka ea-polilla sanoi että toi on ihan hullua, sä olet kohta dialyysikoneessa jollet lopeta tota leikkimistä, siksi luovuin lääkkeiden ylikäytöstä.

Paskinta on parit kaverit kun kerron niille niin ne on "höpö höpö" VITTU!!
onnex on psyka joka kyselee mistä lähtien, mitkä vaikuttaa, missä tilanteissa, miksi jne. osaa olla muutakin kuin maalainen "höpöhöpö" !!

Tämä on väärä periaate että "käy niin paljon kouluja kuin haluat" nooh käytiin sitten, nyt ollaan opittu kaikki, eli valmiina, mihin? odotan että viikatemies tulee ovesta sisään, jooh joohh..
Mietin yölläkin että voisi tehdä yhteiskunnalle palveluksen, mennä ea-polille selittää tilanne että katsokaas A+ ryhmän elintentarvitsijat miten heitä on, kohta tästä saatte ottaa niin paljon kun haluaa, ja sitten pamauttaa aivonsa pihalle, olisi minustakin jotain hyötyä paskassa maailmassa...

Arka aihe, kysytään kuinka moni ON jossain vaiheessa tuntenut itsetuhoisuutta, se on vähän ikävää kysellä sillä se on kuin kaivelisi vanhoja haavoja auki, ei hyvä idea, mutta jos joku tahtoo kertoa niin sitten.

Asia on erikseen jotkut netin itsemurha-saitit, liian kovaa menoa

Pärjäillään, huomenna taas psyka, jippiii ja kevät tulee ja eläke tulee perjantaina ja kaikkea

 

[jm82]

Ei tollasta voi sanoa kelle vaan, sehän saa sydärin, eikä viitsi aina ottaa joka päivälle 2*75mg Lyricaakaan että jaksaa olla pöllyssä.

Onneksi vähäsen aurinko paistaa niin piristää hiukkasen elämää,, vähäsen kevään makua.

Mitenkäs muilla? kohta jo maaliskuu huh..

Itsellä on vielä eläkettä jäljellä jonkun aikaa. Jotain turhia lääkkeitä sain jätettyä pois. Nyt menee aamulla 20mg Escitalopram ja illalla 7.5mg Mirtazapin ja 50mg Ketipinor. Escitalopramista olikin joku pitoisuusmittaus. Itse katsoin lukemat, niin lääkekäytön alarajalla kai, mutta tuo on jo lääkkeen maksimi annos. Viimeksi jätin 0.5mg Risperidonin pois. Ainakaan aamulla ei niin väsytä enää.

 

[jarif]

Masennuksesta aiemmin on mulla ollut diagnoosi ja lääkityksenä on Mirtazapin (edelleen käytössä unilääkkeenä), risperidon (psykoosilääke?) ja Escitalopram jonka vain jätin pois ja en käytä enää.

En ole masentunut enää ja pystyn oikeasti tekemään asioita ja kaikki menee hyvin. Mitenkään maaninen olo ei ole, vaan mä vaan duunaan näit juttui. Hommat on hallinnassa.

Mutta silloin kun on masentunut niin yhtään mikään ei toimi. Voimia kaikille jotka sen vaivan kanssa joutuu olemaan. Ei ole kivaa se.

 

[Memory]

Maaninen olo on aikas veikeetä täytyy myöntää, tulee superman olo :o
Mirtzaa mulla oli aikoinaan, mutta tuli ihan zombie niin jätin suosiolla poies
Kyllä kannattaa keskustella ammattilaisten kanssa niin melkein kaikki ratkeaa kivuttomasti ja on paljon parempi mieli

 

[Vispersson]

Huonompi jakso täällä menossa/alkamassa taas. Kaksi viikkoa olen nyt luistanut hommista ja ei ole tullut juurikaan poistuttua asunnosta. Toissapäivänä ja tänään tuli sentään käytyä kaupassa, että voi taas syödä jotain muutakin kuin pelkkää ruisleipää. Alkaa nimittäin muutaman päivän jälkeen tulla aika etova olo. Ollut taas samoja oireita kuin syksyllä, että aamulla perhanan vaikea herätä herätyskelloon tai nousta ylös. Myös kiinnostus harrastuksiin tuntuu olevan aika huteralla pohjalla. Toissapäivänä yritin aloittaa uutta harrasteprojektia mihin mietin aihetta pitkään, mutta ei jaksanut puolta tuntia pitempään kiinnostaa. Tänne olen myös yrittänyt jotain kirjoitella, mutta välilehti menee aina kiinni muutaman lauseen jälkeen.

Tulipa tänään myös käytyä taas psykologillaja tehtyä mielialakysely. Nyt on ahdistanut koko päivän, kun ympyröin parista kohtaa ehkä pykälän tai pari liian "vakavaa" kohtaa. Joko tämä tai sitten en tiedä yhtään miksi tänään tuntuu näin pahalta, että on vaikeaa keskittyä mihinkään.

 

[dude86]

Kiitos tuesta, auttoi hirveästi että pääsin taas ke-su keskustelemaan psykan kanssa, ma-ti on offissa, tosi tosi paha

Itsekin hokasin että "ajattele muuta niin olo paranee" se ei pakosti ajateltuna onnistu , se käsiase tulee vaan kuvana mieleeni koko ajan, kun alkaa 100:lla tekemään muuta niin sitten se häviää pois mielestä, yksin ollessa paljon siitä tulee pakkomielle.
Pahin vaihtoehto on jos olisi ase, tekisi äkkipikastuksissaan mitä vaan, mutta kun ei ole niin sitä kärvistelee,, jos popsii liikaa lääkkeitä niin ne korkeintaan väsyttää, tosin mun psyka ea-polilla sanoi että toi on ihan hullua, sä olet kohta dialyysikoneessa jollet lopeta tota leikkimistä, siksi luovuin lääkkeiden ylikäytöstä.

Paskinta on parit kaverit kun kerron niille niin ne on "höpö höpö" VITTU!!
onnex on psyka joka kyselee mistä lähtien, mitkä vaikuttaa, missä tilanteissa, miksi jne. osaa olla muutakin kuin maalainen "höpöhöpö" !!

Tämä on väärä periaate että "käy niin paljon kouluja kuin haluat" nooh käytiin sitten, nyt ollaan opittu kaikki, eli valmiina, mihin? odotan että viikatemies tulee ovesta sisään, jooh joohh..
Mietin yölläkin että voisi tehdä yhteiskunnalle palveluksen, mennä ea-polille selittää tilanne että katsokaas A+ ryhmän elintentarvitsijat miten heitä on, kohta tästä saatte ottaa niin paljon kun haluaa, ja sitten pamauttaa aivonsa pihalle, olisi minustakin jotain hyötyä paskassa maailmassa...

Arka aihe, kysytään kuinka moni ON jossain vaiheessa tuntenut itsetuhoisuutta, se on vähän ikävää kysellä sillä se on kuin kaivelisi vanhoja haavoja auki, ei hyvä idea, mutta jos joku tahtoo kertoa niin sitten.

Asia on erikseen jotkut netin itsemurha-saitit, liian kovaa menoa

Pärjäillään, huomenna taas psyka, jippiii ja kevät tulee ja eläke tulee perjantaina ja kaikkea

Asiat pitää käsitellä omalla tavalla tai niistä ei saa valmista, jos silloinkaan. Sinun kaverit eivät osanneet samaistua tilanteeseen, "mitä niitä enää muistelet jne."

Kaikenlaista vittusaatanaa on tavattu, mutta ei mikään teko ollut niin paha, mutta piti muuntautua itsensä vastakohdaksi. Reilusti yli kymmenen vuotta siinä meni maton alle lakaistun paskan kanssa, mutta eihän se ikinä täysin ohi ole. Vittuiluunkin tottuu, jos luovuus kärsii. Tuskin sitä ikinä toimivaa parisuhdetta saa aikaiseksi, on se vaan välillä vaikea löytää niitä tunteita, saattaa löytyä se hienoin tunne, mutta seuraavaksi kun näkee niin välttämättä ei löydä mitään, robotti taitaa olla oikea määritelmä, ihan kuin joku kääntäisi vittuillessaan katkaisijasta kaiken sen pois. Kyllä se on hymy tai luonne jotka löytää oman huomion, voi vaikka olla maailman kaunein nainen paikalla, mutta ei kiinnosta yhtään, koska en huomaa mitään hienoa. Vialliselle pohjalle harvemmin rakennetaan mitään kestävää.

 

[jm82]

Masennuksesta aiemmin on mulla ollut diagnoosi ja lääkityksenä on Mirtazapin (edelleen käytössä unilääkkeenä), risperidon (psykoosilääke?) ja Escitalopram jonka vain jätin pois ja en käytä enää.

En ole masentunut enää ja pystyn oikeasti tekemään asioita ja kaikki menee hyvin. Mitenkään maaninen olo ei ole, vaan mä vaan duunaan näit juttui. Hommat on hallinnassa.

Mutta silloin kun on masentunut niin yhtään mikään ei toimi. Voimia kaikille jotka sen vaivan kanssa joutuu olemaan. Ei ole kivaa se.

Mulla samat, paitsi 50mg Ketipinor myös uneen.

Ajattelin pysyä 20mg escitalopramissa, koska siitä on mulle hyötyä.

Paljonko sulla on Risperidon? Itse pyysin 2mg, josta otan neljäsosan 0.5mg. Selvä vaikutus tuolla, kun en nyt enää tuota lääkettä ota. Rauhottaa siis oloa. Onneksi ei tarvitse mitään tehdä, niin ei tarvitse lääkettäkään.


Oli verikokeet ja kusinäytteet. Paitsi kusinäyte olikin valvottuna, niin se ei nyt sitten onnistunut ollenkaan. Verta otettiin jotain 11 purkkiin. En kyllä vähään aikaan jaksa sinne sairaalaan, kun sai pari tuntia odottaa. Vielä ilman tuota lääkettä, niin alkoi vähän käydä pääkopan päälle. En kyllä sitäkään tajua miksi kusinäytteet oli laitettu valvottuna. Olisi ollut kuset purkissa, mutta eihän niillä sitten mitään tehnyt.

 

[jarif]

2mg on mun Risperidon.

 

[Alceste]

Viime torstaina oli ensimmäinen ketamiinihoitokerta, huomenna toinen. En osaa sanoa varmasti onko siitä ekasta kerrasta jo ollut hyötyä vai kuvittelenko vaan. Helvetin kivaa ainakin oli se 45 minuuttia

 

[Memory]

Hyvää viikonloppua jokaiselle, paljon parempi olo kun on taas perjantai, sekä intr. naistenpäivä, mutta linnut visertää ulkona puissa täysillä, tulee pakosti iloinen kevät mieleen, toivottavasti masennus pysyy poissa.
takana peräti 4h yöunta, nooh, kyllä se tästä taas lähtee

 

[Memory]

Huoh, lyricat loppuivat, nooh kyllä sitä pärjää.
välillä tulee karmea hermosteneisuus, pitää ottaa 3*0.5mg rivaa ja supriumia.
liikaa ahhd:tä veressä

 

[jm82]

Huoh, lyricat loppuivat, nooh kyllä sitä pärjää.
välillä tulee karmea hermosteneisuus, pitää ottaa 3*0.5mg rivaa ja supriumia.
liikaa ahhd:tä veressä

Itse koitin olla jotain viikon ilman Risperidonia. Nyt kumminkin oon ottanut 0.5mg illalla. Jännä että psykoosilääke poistaa ahdistusta ja rauhoittaa oloa. Ei ole Escitalopram ja Mirtazapin masennuslääkkeistä yhtään mitään hyötyä siihen, että rauhoittaisivat oloa. En kyllä epäile yhtään että vaikkapa itsemurhan riski suurenee masennuslääkkeillä, koska ovat kumminkin minusta hyvin tehottomia lääkkeitä. Toki vähän poistavat paniikkia ja kirkastaa näkökykyä, mutta siinäpä se. Toisaalta jos ei ole mitään stessiä, niin silloin pärjäisi myös vähemmillä lääkkeillä, kun eihän se ahdistus silloin niin pahasti haittaa.

Ketipinor myös rauhoittaisi oloa, mutta en ole muuten käyttänyt, paitsi iltaisin 50mg uneen Mirtazapinin ja Risperidonin kanssa. Risperidon ei juuri mitenkään vaikuta nukkumiseen, mutta mukavampi ottaa se illalla.

Tuo Suprium taisi olla myös psykoosi/masennuslääke. Itse varmaan yritän lopettaa Ketipinorin seuraavaksi, kunhan lääke vaan eka loppuu.

 

[joku]

Multa loppui Voxrat. Kolmas päivä menossa. On vaan niin kallis lääke, etten nyt voi ostaa. Onneksi on venlaa.

 

[jm82]

Multa loppui Voxrat. Kolmas päivä menossa. On vaan niin kallis lääke, etten nyt voi ostaa. Onneksi on venlaa.

Itse kanssa lopetin tuon, kun lääkkeen vaikutus oli aika pieni. Siitä hyvä lääke että on tosi helppo lopettaa. Ja aloitus on myös yhtä helppoa.

 

[Zerrod]

Miettiny vähä jos kolmekymppisenä hakis autopuolelle amikselle mutta henkinen jaksaminenhan tässä epäilyttää kun nyttenkin on semmonen fiilis ettei mitään jaksa ja mikään kiinnosta.
Sopivasti kyllä kuntouttavassakin ohjaaja ois jäämässä äitiyslomalle kuukaude pari päästä niin ei tarttis työkkärin paskan kanssa niin paljon säätää.
Ja realistisesti pienet mahollisuudethan tuonne olisi, taitaa paikallisesti olla yks suosituimmista aloista, enemmän ne nuoria ottaa ja ainakin olettaisin että enimmällä osalla on kokemusta mopoista jne.
Ite en ole ku vaihtanu kei-luokan autoon renkaat, veli yleensä hoitanu kaikki muut autohommat, kiinnostusta kyllä löytyis ei siinä.

 

[N1kkel]

En tiedä meneekö tämä hieman kategoriaan "vaihtoehtoinen lääketiede", mutta löysin youtubesta mielestäni hyvän pätkän. Heppu väittää, että masennus on seurausta ihmiskunnan elämäntyylin muutoksesta ja sanoo, että lääkkeet eivät välttämättä ole ratkaisu maailmanlaajuiseen ongelmaan. En siis kiistä, etteikö niistä olisi hyötyä, mutta minusta videolla on ihan mielenkiintoista asiaa. Hän myös korostaa paljon liikunnan merkitystä. Mitä ajatuksia teillä herää tästä?

 

[oestrus taurus]

En tiedä meneekö tämä hieman kategoriaan "vaihtoehtoinen lääketiede", mutta löysin youtubesta mielestäni hyvän pätkän. Heppu väittää, että masennus on seurausta ihmiskunnan elämäntyylin muutoksesta ja sanoo, että lääkkeet eivät välttämättä ole ratkaisu maailmanlaajuiseen ongelmaan. En siis kiistä, etteikö niistä olisi hyötyä, mutta minusta videolla on ihan mielenkiintoista asiaa. Hän myös korostaa paljon liikunnan merkitystä. Mitä ajatuksia teillä herää tästä?

Katsomatta tuota videota ja lukien kommenttisi hänen sanastaan, näkisin asian jotenkin näin. Johan se Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan on hahmoteltavissa, että ympäristö on vahvana osana minätietoisuutta, eli egoa. Toinen on sitten se narsisimi, eli egon muotoitumiseen ohjaamat yksilölliset toimenpiteet.

Lääkkeillä on paha tapa hoitaa vain itse se oire, muttei tarttua siihen aiheuttajaan. Ongelmakohtaan, joka psykologilla selviäisi. Oman näkemykseni (ja kokemukseni) mukaan itsensä purkaminen ulkopuoliselle helpottaa koettua pahoinvointia. Jopa niinkiin tehokkaasti, että pitäisi mahdollisesti voida väittää hiljenemisen olevan ongelmakohta. Sivusuussa mainiten monet taiteilijat ovat rakentaneet purkauksensa väreihin, sanoihin jne...

Kaikki masennus tuskin kumminkaan on näin purettavissa, vaan vaatisi aivokirurgian osaamista. Vaikka ajattelen, että ihmisen aivot on kuin kovalevy, jonka kautta hermosto toimii, asia ei ilmeisemmin olen noin säännön mukainen vailla poikkeusta.
Itselläni on epilepsia ja kun luen pakkauksen käyttöselostuksen, törmään siihen tietoon, että samaa lääkettä käytetään myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (maanisdepressio). Ilmeistä on, että valmis aivorakenne voi tehdä myös tämän (ellei kyseessä ole katumus mania jaksosta).
Näen joka tapauksessa, että tietoisuus aiheuttaa jotain hormoonimylläkkää aivoissa. Tuollaisen hormoonimylläkän saa aikaan myös ilman tietoisuutta jonkinlainen poikkeama niissä aivolohkoissa, joka sen laukaisee tavallisellakin.

Tämä oli sitten hypoteesi (pieni aivoilla leikittely), ei tutkimus tai fakta.

 

[jm82]

En tiedä meneekö tämä hieman kategoriaan "vaihtoehtoinen lääketiede", mutta löysin youtubesta mielestäni hyvän pätkän. Heppu väittää, että masennus on seurausta ihmiskunnan elämäntyylin muutoksesta ja sanoo, että lääkkeet eivät välttämättä ole ratkaisu maailmanlaajuiseen ongelmaan. En siis kiistä, etteikö niistä olisi hyötyä, mutta minusta videolla on ihan mielenkiintoista asiaa. Hän myös korostaa paljon liikunnan merkitystä. Mitä ajatuksia teillä herää tästä?

En katsonut. Mutta uusi psykiatri kuvaili masennuksen likaisena tuulilasina. Märkä sieni on lääke, mutta sieni ei oikein auta, jos se sieni on vain pöydällä. Sillä sienellä siis olisi helpompi puhdistaa likainen tuulilasi. Eli aina lääke ei auta, jos ei osaa käsitellä asiaa?

Sanoi myös jotain, että kannattaisi miettiä mieltä painavat ajatukset uudelleen. Onko niissä mitään järkeä? Ihan en muista miten kertoi tuon. Jotain että voiko niille menneille tapaturmille tai asioille antaa liikaa painoarvoa. Kyseenalaistaa, että kannattaako niitä niin paljon miettiä.

Taisi olla myös jotain että masennus ja ahdistus olisi ylirasitustila. Se on kyllä ihan kuvaavaa. Oli paljon juttua kahdessa tunnissa ja luultavasti ihan hyödyllistä, koska osasi niin hyvin kertoa.

 

[jm82]

Itse sain yllättävästi lähetteen sähköhoito sarjaan, kun oli nyt lääkärin aika. Kai se sitten on se ECT. Mainitsi että pystyy käyttämään tarvittaessa ylläpitohoitona.

Kysyin että Ketamiini on myös käytössä ja se magneettistimulaatio. Ehdotti kumminkin sitä sähköä.

Tuon uuden psykiatrin mukaan syynä piti masennusta, eikä oikein mitään muuta epänormaalia olisi huomannut. Toisaalta ei ole kyllä muutkaan sanoneet.

Lääkäri kertoi että sähkön jälkeen pystyy katsoa lääkitystäkin uudelleen. Ja sitä en yhtään tiedä että onko paljon jonoa, että koska pääsee.

Pikkasen oon vähentänyt lääkkeitä, kun nyt on 20mg Escitalopram ja 50mg Ketipinor. Lisäksi olisi 0.5mg Risperidon, mutta sitä en ole pariin päivään taas ottanut. Lääkärin mukaan tuo Risperidon auttaa vähän ahdistukseen.

Jännä nähdä auttaako sähkö ja se kyllä pitäisi olla tehokas. Jonkinlainen resetointi, kun sitä masennusta on kumminkin jatkunut aika kauan.

 

[N1kkel]

Tämä alakuloisuus ja saamattomuus on jatkunut jo sen verran pitkään, että ajattelin tehdä asialle jotain ja nyt on aika yleislääkärille varattuna. Kuumottaa tosi paljon ja mietinkin vielä peruvani sen ajan. Beckin testistä sain 16 pistettä. Arkirutiinit sujuvat ja muuten en varmaan ulospäin eroa normaalista, mutta alakuloisuus ei vaan häviä ja tuntuu kuin kantaisi jotain taakkaa sisällään. Kai tämä on seurausta siitä, että elämässä asiat eivät ole siten, kuten haluaisin niiden olevan.

 

[jm82]

Tämä alakuloisuus ja saamattomuus on jatkunut jo sen verran pitkään, että ajattelin tehdä asialle jotain ja nyt on aika yleislääkärille varattuna. Kuumottaa tosi paljon ja mietinkin vielä peruvani sen ajan. Beckin testistä sain 16 pistettä. Arkirutiinit sujuvat ja muuten en varmaan ulospäin eroa normaalista, mutta alakuloisuus ei vaan häviä ja tuntuu kuin kantaisi jotain taakkaa sisällään. Kai tämä on seurausta siitä, että elämässä asiat eivät ole siten, kuten haluaisin niiden olevan.

Kannattaa mennä lääkärille, jos vähänkin siltä nyt tuntuu.

Itselle taisi taas vaihteeksi tulla aamulla migreeniä. Näkö alkoi näyttää hyvin sumealta. Sitten se helpotti. Ehkä oikeassa silmässä oli pientä kipua hetken. Pihallakin kyllä kävin viemässä koiraa. Nyt vasenta kättä pistelee ja sormet on hyvin tunnottomat. Kai tuo on vaan sitä normaalia migreeniä, jota joskus tulee. Sukulaisella on kyllä ms-tautia, mutta en usko että itsellä olisi.

Saa nähdä milloin tulee lähete sähköön. Pakko varmaankin mennä sinne, jos siitä sattuisi olemaan jotain hyötyä. Masennus tosiaan tuntuu joltain taakalta, vaikka vaikeaa masennustakaan ei aina oikein huomaa. Täytyy vaan olla itselle rehellinen ja kertoa, että nyt on jotkut asiat pielessä. Voi vaikka olla tuo migreenikin yksi syy masennukselle, kun ei ole päässyt lepäämään kunnolla pääkivun takia. Joskus psykologi kertoi, että olisin oireillut mirgeenillä jossain raskaammassa tilanteessa. En siis silloin vielä masennuksella, joka on tullut myöhemmin. Vaikea masennus tuntuu myös kovin pysyvältä, eikä normaalia olotilaa ole ollut ollenkaan. Myöskään masennuslääkkeet ei ole auttaneet kuin vaan lievästi. Toki ilman lääkettä olisi esim paniikkihäiriötä masennuksen takia ja näkö olisi epänormaalin huono. 20mg Escitalopram siis auttaa parin muun lääkkeen kanssa. Mutta esim isolla annoksella Venlafaxin voisi auttaa paremmin. En vaan halua syödä niin kallista lääkettä. Nyt migreenikin jo vähän helpotti. Stressi kumminkin saa aikaiseksi joskus ahdistustakin, eikä halua nähdä jotain tiettyjä henkilöitä, ja joutuu lisätä helposti lääkitystä (jonkun henkilön takia). Jos siis olo joskus helpottaa, niin kannattaa varmaan tarkkaan miettiä mitä tekee ja mitä ei. Itse oon eläkkeellä ja toivottavasti vakuutusyhtiö jatkaa vielä pitkään eläkettä, koska mahdollinen paraneminen on niin hidasta.

 

[Vispersson]

Ei tosiaan kannata perua lääkäriaikaa. Kyllä sieltä jotain neuvoja saa, todennäköisesti jopa saa aloitettua hoitosuhteen ja pääsee keskustelemaan psykologille ja psykiatrille.

Minulla menee kyllä nyt huonommin kuin koskaan. Olen käynyt koululla viimeksi helmikuun alussa, en ole edennyt tippaakaan opinnoissa ja itsestä huolehtiminen on vähän pakkopullaa minkä teen muiden vuoksi. Kyllä vähän hävettää räikeästi vetää hatusta tutuille, että opinnot etenee ja hommia riittää (kyllähän niitä periaatteessa riittää, kun mitään en ole tehnyt). Harrastuksetkaan ei taas meinaa kovin kauaa kiinnostaa. Kauas on pudottu siitä hyvästä jaksosta mikä oli vuodenvaihteen jälkeen. Sain sentään laitettua hakemuksen eri koulutusalalle, ja jos en pääse nyt sisään niin seuraavaan hakuun sitten otan kyseisen alan kursseja lisää ja yritän siirtohaulla.

Terapiaa en ole vieläkään hakenut, kun en osaa/uskalla/jaksa laittaa asiaa etenemään. Lääkitystäkin olen taas alkanut miettimään ja voisin varmaan joku päivä soittaa YTHS:lle, että voisin käydä lääkärin kanssa keskustelemassa asian tiimoilta. Ei sillä varmaan ainakaan enää pahemmin metsään voi mennä. Voi kyllä olla, että tämäkin jää lopulta vain ajatuksen tasolle. Voisipa näitä asioita antaa jollekin toiselle hoidettavaksi niin ne saattaisi joskus edetäkin.

Rationaalisesta ajattelusta ja ihan hyvistä suunnitelmista huolimatta tuntuu kuitenkin, että jään junnaamaan samalla tavalla paikoillaan kuten nytkin ja minulla ei tule olemaan minkäänlaista tulevaisuutta. Tässä on nyt pyörinyt viime aikoina vähän kaikenlaisia ajatuksia päässä, että kauanko sitä vielä jaksaa yrittää päästä tästä suosta. Varsinkin, kun minulla on tismalleen samat asiat tekemättä ja työn alla kuin viime vuoden puolellakin.

 

[jm82]

Terapiaa en ole vieläkään hakenut, kun en osaa/uskalla/jaksa laittaa asiaa etenemään. Lääkitystäkin olen taas alkanut miettimään ja voisin varmaan joku päivä soittaa YTHS:lle, että voisin käydä lääkärin kanssa keskustelemassa asian tiimoilta. Ei sillä varmaan ainakaan enää pahemmin metsään voi mennä. Voi kyllä olla, että tämäkin jää lopulta vain ajatuksen tasolle. Voisipa näitä asioita antaa jollekin toiselle hoidettavaksi niin ne saattaisi joskus edetäkin.

Mee vaan lääkärille ja miksei vaikka terapiaankin, tai jonnekin ryhmään. Kyllä sinne lääkärille kumminkin joskus täytyy muutenkin mennä?

Viimeksi kun oli pitkä psykiatrin aika, niin kertoi myös jostain masennus ryhmästä. Ei varmaan sinulle ole hyvä, mutta kyllä lääkäri kumminkin tietää paremmin mitä kannattaisi tehdä.

Itsellä oli ollut ilmeisesti kolmas työkykyarvio psykologilla ja tuo arvio on tehty aina 2 vuoden välein. Käynnit kumminkin vielä peruttiin ja mietitään joskus myöhemmin, jos olisi sitten tullut jotain muutosta.

 

[N1kkel]

Ei tosiaan kannata perua lääkäriaikaa. Kyllä sieltä jotain neuvoja saa, todennäköisesti jopa saa aloitettua hoitosuhteen ja pääsee keskustelemaan psykologille ja psykiatrille.

Minulla menee kyllä nyt huonommin kuin koskaan. Olen käynyt koululla viimeksi helmikuun alussa, en ole edennyt tippaakaan opinnoissa ja itsestä huolehtiminen on vähän pakkopullaa minkä teen muiden vuoksi. Kyllä vähän hävettää räikeästi vetää hatusta tutuille, että opinnot etenee ja hommia riittää (kyllähän niitä periaatteessa riittää, kun mitään en ole tehnyt). Harrastuksetkaan ei taas meinaa kovin kauaa kiinnostaa. Kauas on pudottu siitä hyvästä jaksosta mikä oli vuodenvaihteen jälkeen. Sain sentään laitettua hakemuksen eri koulutusalalle, ja jos en pääse nyt sisään niin seuraavaan hakuun sitten otan kyseisen alan kursseja lisää ja yritän siirtohaulla.

Terapiaa en ole vieläkään hakenut, kun en osaa/uskalla/jaksa laittaa asiaa etenemään. Lääkitystäkin olen taas alkanut miettimään ja voisin varmaan joku päivä soittaa YTHS:lle, että voisin käydä lääkärin kanssa keskustelemassa asian tiimoilta. Ei sillä varmaan ainakaan enää pahemmin metsään voi mennä. Voi kyllä olla, että tämäkin jää lopulta vain ajatuksen tasolle. Voisipa näitä asioita antaa jollekin toiselle hoidettavaksi niin ne saattaisi joskus edetäkin.

Rationaalisesta ajattelusta ja ihan hyvistä suunnitelmista huolimatta tuntuu kuitenkin, että jään junnaamaan samalla tavalla paikoillaan kuten nytkin ja minulla ei tule olemaan minkäänlaista tulevaisuutta. Tässä on nyt pyörinyt viime aikoina vähän kaikenlaisia ajatuksia päässä, että kauanko sitä vielä jaksaa yrittää päästä tästä suosta. Varsinkin, kun minulla on tismalleen samat asiat tekemättä ja työn alla kuin viime vuoden puolellakin.

Kävin lääkärissä, joka kysyi että haluaisinko aloittaa lääkityksen, mutta päätin että mennään ainakin aluksi keskustelukäyntien kautta ja vähän seuraan tuntemuksia, että lähteekö mieliala paranemaan kohti kevättä. Tarkoitus olisi alkaa liikkua enemmän, mutta saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa eli tuleeko lenkeille oikeasti lähdettyä.

Sinun kuulumisiasi on mukava kuulla pitkästä aikaa. Jatka vaan tänne kirjoittelua, jos siltä tuntuu.

Toisaalta voisi varmaan olla helpompaa kertoa tutuille rehellisesti, että on ongelmia opiskelujen kanssa kuin ylläpitää kulissia ja sanoa, että opinnot etenee, vaikka ne eivät etene. Heiltä saattaisit saada tukeakin. Yllättävän moni on samanlaisessa tilanteessa. Onko opinto-ohjaaja koulusta kysellyt perään?

Olen kuullut, että tehokkain hoito tulee keskusteluavun/terapian ja lääkkeiden yhteisvaikutuksella, joten se lääkärin luo keskustelemaan meno on hyvä idea. Olet varmaan kuullut tämän ties montako kertaa, mutta liikunnasta on apua. Joko sinulle tuli se pyörä ulkomailta? Itse olen huomannut, että jo tunnin kävelylenkki selkeyttää ajatuksia ja tulee vähän parempi fiilis. Kaivoin pyöränkin varastosta ja laitoin sen ajokuntoon, mutta kuten sanoin niin saa nähdä tuleeko oikeasti lähdettyä pyörälenkille vai jääkö (tekosyiden takia) lähtemättä, kuten mulle on aikaisemmin käynyt.

Minusta sen voi hyvillä mielin laskea edistykseksi, että olet itse päättänyt vaihtaa toiselle koulutusalalle ja tehnyt hakemuksen.

 

[Alceste]

Nyt menee paremmin kuin vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Kuusi kertaa ketamiinia takana, ensi kuussa alkaa kuntoutuskurssi, ensi viikolla ostosopimusterapia.

Uskomatonta miten hyvin tuo ketamiini tehoaa. Alkaa nähdä asioita jotka ovat ennen jääneet huomiota - mm. kuinka likainen keittiön lattia on - ja maailmakin näyttää värikkäämmältä.

Edit: "keittiöm"

 

[jm82]

Itsellä oli kerran sellainen tilanne, että näytti jotenkin värikkäämmältä, mutta se meni aika äkkiä ohi. Ja masennuslääke kyllä kirkastutti näköä, mutta se ei ollut kumminkaan sama asia. Nään siis onneksi aika normaalisti, vaikka se ei nyt kauheasti silti auta. Oon myös ollut ilman Mirtazapin 7.5mg lääkettä ja olo on ollut siksi vähän normaalia kehnompi.


Lääkärissä kävin ja sieltä tulikin oikein hyvä raportti.
1. Kliinisesti vaikutelma xxx ja xxx (masennus), pitkäaikaiseen kuormitukseen liittyen...
2. Potilaan pitkäaikaiset fyysiset oireet liittyvät todennäköisesti pitkäaikaiseen ahdistukseen ja masennukseen, jotka voimistavat negatiivisten aistimusten kokemista ja lisäävät osaltaan jännittyneisyyttä ja väsyneisyyttä...
3. Ect.
4. Kelan ylempi erityiskorvattavuus...

Risperidon 0.5mg
Escitalopram 20mg
Mirtazapin 7.5mg. Pitäisi jättää Ketipinor 50mg pois.

Nyt oli lisätty myös F41.1 masennuksen lisäksi, eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ja ennen masennuslääkettä tulikin paniikkikohtauksia silloin tällöin tai keskellä yötä. Ja ennen masennusta ei ole ollut paniikkia tai ahdistusta, eli ovat mielestäni samaa. Nyt tuo uusi psykiatri oli tehnyt myös pienen korotuksen, F32.3. Tuo masennus ja ahdistus on ollut kyllä ihan tiedossakin, koska ei tämä mitään normaalia voi olla. Sen verran sairaalta olo silti tuntuu. Toki se Mirtazapin vähän helpottaisi oloa, mutta olen nyt pystynyt olemaan ilman.

 

[Memory]

Suprium tuli mulle kakkosex kun seronil aiheutti multipersoonaallisuutta.
Nukkumaan 24 sitten heräsin valvoin 03:een ja kirjoitin taas psykalle tuntemuksia, noi tulee parhaiten esille yöllä ja sitten kun sitä miettii niin ei nukuta penninkään vertaa

Ei psykatkaan tiedä kaikkia, monet ovat niin lokeroivia ja naiiveja=tyhmiä

 

[jm82]

Suprium tuli mulle kakkosex kun seronil aiheutti multipersoonaallisuutta.
Nukkumaan 24 sitten heräsin valvoin 03:een ja kirjoitin taas psykalle tuntemuksia, noi tulee parhaiten esille yöllä ja sitten kun sitä miettii niin ei nukuta penninkään vertaa

Ei psykatkaan tiedä kaikkia, monet ovat niin lokeroivia ja naiiveja=tyhmiä

Mulla vähän Supriumia vastaava on Risperidon ja Ketipinor, paitsi että ei saisi käyttää noita samaan aikaan. Saa nukuttua ja päivällä rauhoittaa vähän oloa. Masennuslääke kun ei isommin vaikuta mitään.

Nyt oli viimeksi toinen psykiatri. Näytti vielä itseä nuoremmalta, mutta sitäkin parempi oli. Täytyy kyllä soitella sille lääkärille ect:hen liittyen. Sinne aika on joskus toukokuussa.

 

[Memory]

Mä olen alkanut todellakin itsediagnisoida itseäni kunnolla, alkoi syövän jälkeen kiinnostaa oma itseni mitä sisällä on, tilasin etälainaukseen Urologian kirjan 2013. wanhan 1990 luin sekin oli antoisa ja kertoi paljon miten mikäkin toimii.

Mä olen välillä ongelmissa itseni kanssa kun en tiedä kuka olen ja mitä haluan, onneksi en enää tässä iässä 52 halua mitään, olen saanut elämältä jo kaiken, toista on teillä nuorilla.

 

[jm82]

Mä olen alkanut todellakin itsediagnisoida itseäni kunnolla, alkoi syövän jälkeen kiinnostaa oma itseni mitä sisällä on, tilasin etälainaukseen Urologian kirjan 2013. wanhan 1990 luin sekin oli antoisa ja kertoi paljon miten mikäkin toimii.

Mä olen välillä ongelmissa itseni kanssa kun en tiedä kuka olen ja mitä haluan, onneksi en enää tässä iässä 52 halua mitään, olen saanut elämältä jo kaiken, toista on teillä nuorilla.

Tuo on varmaan ihan hyvä.

Selvitettiin että ect:tä saisi annettua ilmaiseksi, mutta minun kohdalla täytyisi mennä ensin 1-2 päiväksi silti osastolle. Tarkkailtaisiin tai katsottaisiin, että onko se ect varmasti tarpeellinen. Mielestäni jotain varmaan kannattaisi tehdä tai kokeilla. Eli siellä osastolla ollessa ainakin lääkärille pitäisi päästä, kun vaan on vapaata. En ole aiemmin missään osastolla ollut.

 

[Memory]

@jm82 ei aina, välillä on kuin taivaassa olisi kun olen niin väsy ettei aivoissa liiku lehtikään.
Eilen tuli panix pitkästä aikaa, arvelin että ehkä syöpä uusinut taikka joku kurkkupaise, soitto terpalle, "soitamme takaisin", kävin kaupassa ja 10:ksi ea-polille, siellä otettiin kaikki ja meni 4h, siinä välissä 11.00 soitti terppa "ai hyvä että olet akuutissa, meillä onkin kaikki vuorot mennyt"

Vähäsen keuhkoja laajentavaa ja gastroon myöhemmin pääsiäisen jälkeen.
kiva tunne kun yksiessä ja hampaita pestessä tulee oksennus
kävi eilen yöllä vähäsen kaikenlaiset kauhukuvat mielessä, entäpä jos ja jospa jos huokaus.
Hyvää pääsiäistä kaikille

 

[Memory]

Nyt olisin sika väsy, kävin koisii jo 21, sitten yökuselle 01, dogi huusi ulos 06 ja siitä lähtien ylhäällä, somac närästyslääke toimii paremmin mitä nexium, se laittaa röyhtäsyttää koko ajan.
Yön sain nukuttua harvinaisen levollisesti +++

 

[jm82]

Nyt olisin sika väsy, kävin koisii jo 21, sitten yökuselle 01, dogi huusi ulos 06 ja siitä lähtien ylhäällä, somac närästyslääke toimii paremmin mitä nexium, se laittaa röyhtäsyttää koko ajan.
Yön sain nukuttua harvinaisen levollisesti +++

Itsellä on nyt kokoajan unen määrä vähän lyhentynyt. Nukahdin kanssa 22.00 aikaan ja ylös 6.30. Jotain 8:40 unta ja sehen pitäisi olla aika sopivasti.

Pitääkin lukaista tuo lääkkeiden ylempi erityiskorvaus, kun siihen pitäisi olla nyt oikeus. Ja tuli lääkärin b-lausunnostakin lasku.
Lääkkeen korvausoikeuden hakeminen

Itsellä meinaa jalkoja vähän polttaa ja jalat on kipeät. Ylilääkäri laittoikin uutena sen yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Näköjään tuohonkin on lääkkeitä olemassa ja itsellä ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi. Paitsi Escitalopram ssri poisti paniikkikohtaukset ja isoimman ahdistuksen ja toisaalta Risperidon ja Ketipinor (neuroleptejä) rauhoittaa vähän oloa ja saa nukuttua.

Mulla ongelmat alkoi muistaakseni noin 30 vuotiaana.

Ahdistuksen tunne on luonnollista vaikeissa elämänvaiheissa, ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä onkin kyse vain, kun huolet ovat selvästi liioiteltuja.[1] Sairauteen saattaa liittyä myös fyysisiä oireita, kuten takykardiaa, pistelyä, monenlaisia kipuja ja tihentynyt virtsaamisen tarve.

Pitkäaikaista ahdistuneisuutta saattaa seurata masennus, ja joillakin potilailla on sekä masennus että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö samanaikaisesti. Jatkuva ja tasoltaan vaikea ahdistus saattaa altistaa paniikkihäiriökohtauksille. Useilla potilaista esiintyy yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ohella sosiaalisten tilanteiden pelkoa.[2]

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on verrattain tavallinen vaiva. Siitä kärsii arviolta noin 4–7 prosenttia väestöstä. Suurimpaan riskiryhmään kuuluvat naispuoliset ja alle 30-vuotiaat henkilöt.

Lääkehoito
Siedon kehittymisestä johtuen potilas joutuu jatkuvasti nostamaan lääkeannosta saadakseen saman tehon, ja siksi bentsodiatsepiineja suositellaan vain lyhytaikaiseen käyttöön.
Eräissä ahdistuneisuushäiriöissä käytetään myös pieniä annoksia neuroleptejä. Neurolepteillä on kuitenkin bentsodiatsepiinejä merkittävästi suurempi sivuvaikutusten riski.[5]

Uudempia lääkkeitä ovat buspironi(kauppanimi Buspar), venlafaksiini(kauppanimi Efexor) ja duloksetiini(kauppanimi Cymbalta), joiden teho ahdistukseen tulee hitaasti noin kahden kolmen viikon kuluttua. Vuonna 2006 Euroopan unionissa käyttöaiheen "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö" sai uusi lääkeaine pregabaliini (kauppanimi Lyrica), joka tehoaa yleistyneeseen tuskaisuuteen nopeasti.

Niin sanotut selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) voivat tehota yleistyneen tuskaisuuden hoidossa. Hoitovasteen saavuttamiseen menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin esimerkiksi masennusta tai muita ahdistuneisuushäiriöitä hoidettaessa. Paroksetiini on ainoana SSRI-lääkkeenä saanut indikaation "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö". Usein potilas kuitenkin joutuu käyttämään eri lääkkeitä oireiden hillitsemiseksi.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö – Wikipedia

Mulla olikin käytössä ensin Cymbalta ja sitten Venlafaxin 225mg. Tuota kokeilin omin päin max annoksella 375mg ja oli ihan tehokasta. Samoin Lyrica (Pregabalin) 25mg on ollut käytössä. Jos saan sen paremman kelan lääkekorvauksen, niin sitten olisi kai mahdollista kokeilla noita kalliimpia lääkkeitä.

Myös Voxra 150mg pyysin ja sitä kokeiltiin. Johonkin se taisi auttaa, mutta kokonaisuutena siitä oli minusta enemmän haittaa. Gabapentiiniä myös pyysiin ja kokeiltiin. Siitä ei ollut mitään haittaa, mutta ei ollut hyötyäkään. Ilmeisesti sitten Lyrica voisi olla paremmin sopiva.

Sähkö pitäisi olla 9.5. jos lääkäri ei löydä mitään estettä tuolle jutulle. Kumminkin jo piakkoin.

Tuossa oli vielä vähän lisää siitä ahdistuksesta.

1. 
   

   [*]Ahdistuneisuus, huoli tai fyysiset oireet aiheuttavat huomattavaa kyvyttömyyttä sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toimintoalueilla.
   [*]Oireet eivät johdu fysiologisista vaikutteista (kuten huumausaineista tai lääkityksestä) tai jostain lääketieteellisestä tilasta (esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta), eikä niitä esiinny erityisen voimakkaasti mielialahäiriön tai psykoottisenhäiriön aikana.

Se vielä unohtui että kahvin ja teen oon jättänyt kokonaan pois. Eipä niitä toisaalta mihinkään tarvitse.

 

[jm82]

Nyt olisin sika väsy, kävin koisii jo 21, sitten yökuselle 01, dogi huusi ulos 06 ja siitä lähtien ylhäällä, somac närästyslääke toimii paremmin mitä nexium, se laittaa röyhtäsyttää koko ajan.
Yön sain nukuttua harvinaisen levollisesti +++

Saa nähdä piteneekö mulla uni jossain vaiheessa. Nyt nukuin muutaman minuutin yli 8 tuntia. Pieni laskusuhdanne unessa. Mi Fit:

Spoileri: Kuva

Aamuisin vähän virkistyy kun syö, mutta syömisen jälkeen tulee kumminkin lepäiltyä ja luettua jotain. Tänään vaan joutui yrittää huilata, kun oli jotenkin heikompi olo. Nyt kävin kumminkin viemässä koiraa pihalle ja sen päälle vielä teetä. Vähän virkistyi. Ehkä tuntuu että purkkakin auttaisi vähän.

Lueskelin taas vähän lisää. Tuossa voisi olla yksi selitys miksi Mirtazapin 7.5mg auttaisi mulla. Edellisen psykiatrin mukaan noin pieni määrä ei pitäisi vaikuttaa masennukseen. Mutta jos se lääke sitten vähentää tuota ahdistuneisuutta. Jossain muualla oli myös että Ketipinor 50-200mg? illalla otettuna voi lievittää ahdistuneisuutta. Sitten taas Risperidon 0.5mg en ole löytänyt yhtään mitään, mutta kait se sitten poistaa psykoottisuutta ja rauhoittaa vähän oloa. Toki samoin rauhoittaa Ketipinorkin, mutta minusta Risperidon vaikutus kestää koko päivän, vaikka ottaisi illalla.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö:

Alustavaa näyttöä on kuitenkin esimerkiksi parokosetiinista. Myös sekä serotoniini- että noradrenaliiniaineenvaihduntaa salpaavilla lääkkeillä kuten venlafaksiinilla ja mirtatsapiinilla on ahdistusta poistavaa vaikutusta (Davidson ym. 1999, Goodnick ym. 1999). Rickelsin ym. (2000) lumekontrolloidussa tutkimuksessa venlafaksiini osoittautui tehokkaaksi yleistyneen tuskaisuuden hoidossa (taulukko 4).

Duodecim-lehti

Onhan siinä sekin että Mirtazapin tehostaa muiden lääkkeiden vaikutusta. Ja kun masennuslääke on kumminkin käytössä.

Eipä tuosta ahdistuksesta tai yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä silti kauheasti mitään kiinnostavaa löydy. Lääkkeet siihen olisi kai enimmäkseen Venlafaxin, Mirtazapin ja Pregabalin. Ehkä lisäksi vielä joku Bentso lääke (mielellään lyhyeen käyttöön) ja muuhun häröilyyn vaikka pieni annos Risperidonia. Onhan tuossa jo 5 eri lääkettä, mutta ilmeisesti Pregabalinista olisi aika vähän haittavaikutuksia.

Itse veikkaan sellaista kierrettä, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö olisi tullut. Jossain vaiheessa sitten olisi tullut paniikkikohtauksia myös, masennusta, psykoottista masennusta. Kumminkin itsellä olisi ollut eka ahdistusta, hengitysongelmia yöllä ja koska mitään apua en saanut työterveydestä, niin tilanne olisi vaan pahentunut ja pahentunut. Onneksi sentään eläkkeelle pääsin, eli työnteko on minun osaltani loppunut. Sitä vaan vähän miettii, että olisiko asioihin kannattanut puuttua ajoissa. Kumminkin asia jäi vuosiksi, eikä saanut edes mitään lääkkeitä. Onneksi vakuutusyhtiö maksaa eläkkeen ja ilmeisesti vakuutusyhtiö perii siltä yritykseltä korotettuja vakuutusmaksuja. Eli tavallaan "syyllinen" joutuu myös vastaamaan rahallisesti. Vaikka menetettyä terveyttä ei voi korvata, niin saattaa säilyä edes jonkunlainen pieni eläke. Toki sekin on vain määräaikainen.

Ainakin vuorotyöt on minusta sellainen, että ei niitä kenenkään kannattaisi tehdä. Altistaa ainakin ongelmille, koska ei ole säännöllistä ja hyvää unirytmiä. Pahimmillaan ei saanut nukuttua ollenkaan, johon sitten jo pomokin puuttui ja rupesi kovistelemaan lääkärin lausuntoa. Onneksi toivottavasti kaikenlainen työ on loppu, koska oli se vaan niin kaameaa. Aivan orjatyöltä alkoi tuntua.

 

[Jeesbox]

Itse olen jumiutunut jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin. Ahdistaa ajatus, että jossain vaiheessa kuolen ja mun pitäis elää mahdollisimman hyvä elämä siinä välissä. Sille on hankala keksiä mitään kriteerejä.

Töissä tuntuu siltä, et menee elämä hukkaan, mutta sitten toisaalta jonkun pitäis niitä töitäkin tehdä, et kansantalous pysyy pystyssä. Nyt tosin sain potkut, kun otin "vähän" liikaa firman juhlissa ja olin koeajalla. Ehkä mul on nyt vain liikaa aikaa miettiä asioita. Masennustestissä tuli kuitenkin lievä masennus.

Ongelmani on ehkä se, että koen itseni jotenkin liian uniikiksi lumihiutaleeksi, enkä suostu yhteiskunnan tarjoamiin rooleihin. Sit masentaa, kun ei löydy mitään sopivaa roolia, jossa voisin toteuttaa itseäni.

Olenkohan ihan yksin tälläisten ajatusten kanssa?

 

[ttjm]

Ongelmani on ehkä se, että koen itseni jotenkin liian uniikiksi lumihiutaleeksi, enkä suostu yhteiskunnan tarjoamiin rooleihin. Sit masentaa, kun ei löydy mitään sopivaa roolia, jossa voisin toteuttaa itseäni.

Olenkohan ihan yksin tälläisten ajatusten kanssa?

En tiedä onko ihan sama asia, mutta olen vähän sellaisesta suvusta, että sääntö on ylisuorittaa kaikki. Itseä ei kuitenkaan oikein koulut ja sellaiset kiinnostaneet, vaikka ihan hyvin sainkin hommat vietyä läpi. Aikanaan opiskelupaikkojakin lähdin miettimään vähän enemmän sen sosiaalisen statuksen kautta. Nyt vasta kolmekymppisenä on tajunnut, että kannattaa vaan tehdä sellaista josta itse tykkää.
En halua dissata ketään, joka tykkää tehdä vitusti hommia menestyksen eteen, mutta itse ehkä vaan tyytyy vähempään ja saa ne elämän hyvät jutut muualta

Jokainenhan nyt jollain tavalla pitää itseään erikoistapauksena, joten se on ihan normaalia

 

[jm82]

Itse olen jumiutunut jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin. Ahdistaa ajatus, että jossain vaiheessa kuolen ja mun pitäis elää mahdollisimman hyvä elämä siinä välissä. Sille on hankala keksiä mitään kriteerejä.

Töissä tuntuu siltä, et menee elämä hukkaan, mutta sitten toisaalta jonkun pitäis niitä töitäkin tehdä, et kansantalous pysyy pystyssä. Nyt tosin sain potkut, kun otin "vähän" liikaa firman juhlissa ja olin koeajalla. Ehkä mul on nyt vain liikaa aikaa miettiä asioita. Masennustestissä tuli kuitenkin lievä masennus.

Ongelmani on ehkä se, että koen itseni jotenkin liian uniikiksi lumihiutaleeksi, enkä suostu yhteiskunnan tarjoamiin rooleihin. Sit masentaa, kun ei löydy mitään sopivaa roolia, jossa voisin toteuttaa itseäni.

Olenkohan ihan yksin tälläisten ajatusten kanssa?

On varmaan jotain samaa. Että olisi omastamielestään tehnyt jotain vääriä valintoja elämänsä aikana. Toisaalta nyt kuntoutustuella ollessa on ehtinyt miettiä asioita, kun ei ole sitä jatkuvaa kiirettä päällä. Psykiatrin mukaan täytyisikin päästä tuosta negatiivisesta ajattelusta jossain vaiheessa eroon ja tilalle jotain mielekästä ohjelmaa ja tekemistä.

Ahdistus ryhmässä olin ja itse keksin jonkun jutun, jossa voisi jollainlailla kisata. Yrittäisin elää pitempään kuin joku muu saman ikäluokan tyyppi. Ja että vanhempien tyyppien kuolema ei haittaa, kun ne on kumminkin jotain melkein 20v vanhempia. Eli siis vaikka yrittää vähän kuntoilla ja nukkua säännöllisesti ja muutenkin elää terveellistä elämää. Ja jos masennus sattuisi vähän paranemaan, niin olisihan sekin vähän terveyttä parantava juttu. Jotkut vaan voi kärsiä masennuksesta vaikka kymmeniä vuosia ja se ei kuulosta kovin kivalta. Itsellä on kumminkin jotain edistystä hoidon suhteen. Tällä paikkakunnalla vuoden aikana on ollut kaksi lääkäriä (ihan hyviä), jotka on lähtenyt pois ja nyt pääsin jollekin ylilääkärille, joka laittoi asioita minusta ihan hyvin etenemään.

Itsekin olin joskus firman pakollisissa juhlissa ja sehän ei ollut ollenkaan hyvä juttu. Ei ollut vielä mitään lääkkeitä silloin. Kumminkin masennus siitä paheni, kun tuli vähän juotua ja rasitettua itseä sinä päivänä. Ainakin nukkuminen huonontui tuon jutun jälkeen. Myös työvuoroja jotenkin säädettiin ja sitä kesti liian kauan ja nukkuminen jäi pois.

Sen kummemmin kaikki asiat ei kiinnosta, koska en pysty niihin kumminkaan vaikuttamaan. Paranemisen jälkeen olisi sitten aikaa miettiä lisää.

 

[Jeesbox]

Nyt vasta kolmekymppisenä on tajunnut, että kannattaa vaan tehdä sellaista josta itse tykkää.
En halua dissata ketään, joka tykkää tehdä vitusti hommia menestyksen eteen, mutta itse ehkä vaan tyytyy vähempään ja saa ne elämän hyvät jutut muualta

Toi kai se just olis. Itse kun olen opiskellut toisessa tutkinnossani myös kauppatieteitä, niin siitä on tarttunut sellainen suorittamisen kulttuuri. Se on aika kuluttavaa.

Sit ne sanoi nois IT-alan koulutuksissa, et nykyään ei ole oikein sellaista hommaa, jossa vois vain koodata, vaan siihen työhön sisältyy aina kaikkea muutakin. Toi harmittaa mua, koska haluaisin vain koodata.

Toinen juttu, joka mua ahdistaa on se jatkuva uuden opetteleminen IT-alalla. Esimerkiks putkimiehenä mä voisin sen työn kerran opittuani sit tehdä niitä putkihommia, eikä tarttis murehtia muusta. IT-alalla se ei mene niin, vaan aina tulee jotain uutta, mitä pitää oppia. Olen ehkä vieraantunut koko alasta ja sekin masentaa ja ahdistaa. Tälkin hetkel mul pitäis varmaan olla joku oma projekti menossa, jota voisin sitten esitellä referenssinä työnantajille työhakemuksien oheisliitteinä.

Jotenkin tuntuu vain hyvin merkityksettömiltä asiat.

 

[jm82]

Se on kumminkin hyvä, että tykkäät koodata. Itse en tykkää tehdä oikein yhtään mitään ja olen sillälailla hukassa. Töissä ollessa jalka kipeytyi ja se sitten ahdisti ja haittasi työntekoa.

Jossain vaiheessa oli puhetta opiskelusta, mutta koska sairautena on masennus, niin vakuutusyhtiö ei tule hyväksymään uudelleenkoulutusta (muistaakseni +30% kuntoutustuki). Ymmärsin että täytyisi ensin parantua ja sitten vasta koulutuksesta olisi hyötyä. Olisin koulutuksesta huolimatta työkyvytön.

Jonkun uuden opiskelu voisi olla ihan kivaakin. Itselle jo koulussa ohjelmointi oli hankalaa, eli se ei ainakaan käy. Myös joku toistoa vaativa työ ei oikein käy laatuun, paitsi ehkä paranemisen jälkeen. Fyysinen työ ei käy, koska jalka ei kestä. Lisäksi päivätyö, jossa unirytmi pysyy säännöllisenä.

 

[joku]

6.5. alkaen Kuntouttavaa työtoimintaa Kuntoutussäätiöllä. 4 päivää viikossa 4h/päivä. Ei ainakaan liian rankkaa oo.

 

[Pekste]

Jokainenhan nyt jollain tavalla pitää itseään erikoistapauksena, joten se on ihan normaalia

Hmph, ei se ole ihan noinkaan.

Kannattaisi perehtyä aiheeseen ennen kommentointia

 

[ttjm]

Hmph, ei se ole ihan noinkaan.

Kannattaisi perehtyä aiheeseen ennen kommentointia

Sanoisin että noin kun asian ilmaisin, niin pitää aika hyvin kutinsa. En tarkoita että jokainen pitää itseään jollain tapaa parempana, mutta uskallan väittää jokaisen joskus tunteneen itsensä erilaiseksi jossain määrin.
Sitten tietysti eri asia, kun tuollainen alkaa haitata elämää.

Mutta tuo nyt oli lähinnä tuollainen heitto, ettei siitä sen enempää