Saat siitä getillä tekstiä (string) joka pitää muuttaa intiksi
Varmasti mielipidejuttuja, mutta omasta mielestä Python on ihan parhaimmillaan esim. Raspberry PI:lla muutaman lisäpalikan / anturin kanssa. En ole koskaan Pythonista itse niin paljoa perustanut, mutta tuossa kontekstissa sen käyttö oli mielestäni varsin soveltuvaa. Tietysti pätee jos on mikä tahansa projekti tms johon on omaa kiinnostusta tarpeeksi.
Tämä aivan ehdottomasti. Se vaiva kannattaa nähdä että opettelee virtualenvin käyttämisen. Välttyy paljolta sähläämiseltä ja versioiden epäyhteensopivuuksilta eri projektien välillä.
Minäkin olen nyt pari kuukautta vääntänyt Pythonia ilman aiempaa taustaa. Valitsin tämän kieleksi, koska netissä luki, että syntaksi on todella selkeää ja olen kyllä samaa mieltä.
Mitäs kurssia siellä seuraat? Itsellä kanssa projektina, ja kurssina toimii The Modern Python 3 Bootcamp (https://www.udemy.com/the-modern-python3-bootcamp), olen kyllä tykännyt kovastikin. Ohjelmointitaustaa on jonkin verran, joten 1.5x nopeudella mennään eteenpäin toistaiseksi, varmaan tulee laskettua kunhan perusteet on käyty läpi.Minäkin olen nyt pari kuukautta vääntänyt Pythonia ilman aiempaa taustaa. Valitsin tämän kieleksi, koska netissä luki, että syntaksi on todella selkeää ja olen kyllä samaa mieltä.
Tähän mennessä on tullut vaan seurattua hissukseen Udemystä yhtä kurssia ja Codewarsissa olen tehnyt 8 kyu ja 7 kuy katoja. Yhden 6 kyunkin olen tehnyt, mutta yleensä ne tuntuu vielä liian vaikeilta.
Kipinä ohjelmointiin syntyi, kun töissä pari askaretta alkoi vituttamaan ja mietin olisiko niitä helppo automatisoida. Nyt on työn alla sellainen softa, joka hakee työntekijöiden työaikaleimaustiedot ihmisille aivan jäätävän vaikeaselkoisesta tekstitiedostosta ja järjestelee sen uudestaan. Nyt lukuominaisuus on valmis ja saan ohjelmasta ulos selkeän csv:n. Mutta ohjelma ei tietenkään ole vielä valmis. Tarkoitus on syöttää tiedot sqlite-tietokantaan ja tehdä sille joku graafinen käyttöliittymä.
Tim Buchalkan "Complete Python Masterclass". Complete Python Masterclass | Udemy
Niin tuossa tarkoitin että jo etua on perusteista kun CV:itä löydään riviin. En tällä viitannut deep learning puoleen josta maksetaankin sitten hunajaa jo.
Python 2 ja 3 eivät ole kaikilta osiltaan yhteensopivia. Ja siitä valtavasta pakettikirjastosta mitä pythonille on saatavilla, isoa osaa ei ole päivitetty toimimaan kolmosella. Siksipä pythonista on suhteellisen normaaliakin olla asennettuna molemmat versiot.
En nyt tiedä että olenko mikään taitaja ja varsinkaan tunne Rasberryä, mutta Pythonista on usein tarjolla molemmat versiot johtuen siitä että 2:lla kirjoitettu koodi ei usein suoraan toimi 3:ssa ja toisinpäin johtuen versioden välisistä eroista. Jos alusta lähtee koodaamaan niin, kannattaa ehkä aloittaa suoraan Python 3:lla. Mutta kannattaa tarkistaa että tarvittavat moduulit löytyy jo sille.
Suurin osa valmiista esimerkeistä tuntuu olevan edelleen kakkoselle. Samaten olen ollut huomaavinani, että kakkosversion dokumentaatio olisi hieman selkeämpi ja kattavampi. Jos nämä eivät haittaa, niin aikaa paremmin kestävä tuotos syntynee kolmosella. Tarve käytetyille kirjastoille/moduuleille ratkaisee kuitenkin aika paljon.
Juurikin näin olen sen eron kuullut näiden kahden välillä. Molempia päivitetään jatkuvasti eli kakkonen ei ole näivettymässä poiskaan.
Kakkosen (tarkemmin 2.7) tukiaika nimenomaan loppuu tämän vuoden lopussa. (1) Aiemmilta kakkosen versioilta se on jo loppunut eikä uudempia tule (2). Eli sen suhteen ollaan jo hyvinkin siinä tilanteessa että se alkaa näivettyä pois. Sen takia sitä ei erikseen kannata alkaa enää opetella, jos on nyt Pythoniin tutustumassa.
Mitä tuleen tuohon print-funktioon, niin onhan se kolmosen tapa parempi. Kaikkiin funktiokutsuihin tarvitaan sulkeet. Miksi print-funktion kohdalla tarvitsisi tehdä poikkeus?
Käyttöjärjestelmän Python on käyttöjärjestelmää varten asennettu. Siellä voi olla jotain kilkkeitä jotka pyörii 2:lla ja toiset 3:lla. Käyttäjä voi ja pitääkin asentaa uusin versio omaan käyttöön, jolla tehdään virtualenv jonne sitten asennellaan pipillä omat paketit.
Ei vaihdella käsin mitään vaan kokeillaan ajaa koodi 2to3-nimisen ohjelman läpi, mikä konvertoi python 2 -koodin kolmoselle. Tai siis ainakin yrittää tehdä niin.
No just esim. se pip kilke kakkoselle ja pip3 kolmoselle. Ohjeissa käsketään asentamaan pip3 ja ei toimi. Googlauksella selviää, että kannattaakin asentaa se ihan pelkkä pip ja sehän asentuu. Python kolmosella sitten ajellaan kakkosen pipillä kaiken tolkun mukaan.
Kaiken tolkun mukaan ainoa ero on siinä, mille python-versiolle pip oletuksena lataa paketit. Nykypäivänä voisin kuvitella, että jokaisessa distrossa komento pip suorittaa python 3 -version.
Käyttöjärjestelmän työkalut eivät ole erityisesti tarkoitettu ohjelmoijille vaan järjestelmäadmineille. Käyttöjärjestelmä tulee nähdä sovellusalustana, jonka osana ovat myös skriptaustyökalut, joihin voi laskea niin bashin, perlin kuin pythonin. Jos yrität asentaa paketinhallinnasta pip-sovellusta, niin luultavasti saat sieltä juurikin sysadminien käyttöön optimoidun version, joka kaiken lisäksi yrittää olla taaksepäin yhteensopiva saman distron vanhojen versioiden kanssa, jotta sysadminien omat skriptit eivät hajoaisi tuon tuosta.
Käyttöjärjestelmän versiolla voi mennä aika hankalaksi. Kokeile vaikka asentaa miniconda halutulle Python versiolle omaan kotihakemistoon ja asenna tarvittavat paketit sillä mahdollisesti virtual environmenttia käyttäen.
On tuossa ollut säätöä edestakaisin kehittäjienkin toimesta, mutta kyllä 99% ohjeista ihan kirjoja myöten on vähän niin ja näin kun ensimmäiseksi kerrotaan että jos koneessa on jo Python valmiiksi niin ei muuta kuin pipillä kirjastoja asentamaan ja sudo eteen jos ei muuten toimi. Kohta ei kukaan tiedä mitä on asennettu minnekin, et voi käyttää eri projekteissa tiettyjä kirjastojen versioita, projektin siirto toiseen koneeseen on hankalaa jne.
Ja hyöty tästä on se, että...? Periaatteessa oletus menee niin, että jos asennat paketinhallinnasta python-sovelluksia, niin ne toimivat takuuvarmasti sillä pythonin versiolla, minkä saa myös paketinhallinnasta, mutta jos sulla on levyllä "oma versio", niin se voi olla joko liian uusi tai liian vanha. (Kokemus kuitenkin osoittaa toisin.)
Paketinhallinnasta asennetut softat toki olkoot sellaisenaan kuin ovat, mutta jos haluaa käyttää jotain tiettyä Pythonin versiota niin se on joka tapauksessa asennettava itse, makuni mukaan on vain selkeämpää että ne ovat tietyssä paikassa josta ne voi poistaa vain hakemiston tuhoamalla. Muuten täytyy asettaa PPA ja odottaa että sen pitäjä kääntää uuden version asennettavaksi. Joka on tietysti omalla tavallaan helppoa. Jos ei tykkää siitä että käyttiksen paketinhallintaan kertyy "turhaa" tauhkaa niin PPA:t on vähän kyseenalaisia.
requests.get("https://bbs.io-tech.fi/")
Tuskin on tarvetta asennella lähdekoodista mitään. Asenna paketeista.
Tässä on tämä runtime-error valmiina olleella python3.5:ssa kun tein requests.get("techbbsosoite"):
Traceback (most recent call last):
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/connectionpool.py", line 594, in urlopen
chunked=chunked)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/connectionpool.py", line 350, in _make_request
self._validate_conn(conn)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/connectionpool.py", line 837, in _validate_conn
conn.connect()
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/connection.py", line 323, in connect
ssl_context=context)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/util/ssl_.py", line 324, in ssl_wrap_socket
return context.wrap_socket(sock, server_hostname=server_hostname)
File "/usr/lib/python3.5/ssl.py", line 385, in wrap_socket
_context=self)
File "/usr/lib/python3.5/ssl.py", line 760, in __init__
self.do_handshake()
File "/usr/lib/python3.5/ssl.py", line 996, in do_handshake
self._sslobj.do_handshake()
File "/usr/lib/python3.5/ssl.py", line 641, in do_handshake
self._sslobj.do_handshake()
ssl.SSLError: [SSL: SSLV3_ALERT_HANDSHAKE_FAILURE] sslv3 alert handshake failure (_ssl.c:720)
During handling of the above exception, another exception occurred:
Traceback (most recent call last):
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/adapters.py", line 423, in send
timeout=timeout
File "/usr/lib/python3/dist-packages/urllib3/connectionpool.py", line 624, in urlopen
raise SSLError(e)
requests.packages.urllib3.exceptions.SSLError: [SSL: SSLV3_ALERT_HANDSHAKE_FAILURE] sslv3 alert handshake failure (_ssl.c:720)
During handling of the above exception, another exception occurred:
Traceback (most recent call last):
File "/home/user/Työpöytä/ump.py", line 3, in <module>
r = get("TechBBS")
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/api.py", line 70, in get
return request('get', url, params=params, **kwargs)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/api.py", line 56, in request
return session.request(method=method, url=url, **kwargs)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/sessions.py", line 488, in request
resp = self.send(prep, **send_kwargs)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/sessions.py", line 609, in send
r = adapter.send(request, **kwargs)
File "/usr/lib/python3/dist-packages/requests/adapters.py", line 497, in send
raise SSLError(e, request=request)
requests.exceptions.SSLError: [SSL: SSLV3_ALERT_HANDSHAKE_FAILURE] sslv3 alert handshake failure (_ssl.c:720)Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä, tuo kun toimii tuolla samalla logiikalla myös muuttujien kanssa. Jos a=5 ja b=2, niin c=a/b onkin 2.5. Ei kahden kokonaislukumuuttujan jakolaskuna syntyvän uuden muuttujan tyyppi saa muuttua, ellei sitä nimenomaisesti haluta. Toki tämän voi kiertää käyttämällä jakolaskun sijaan sopivaa funktiota, mutta kauneusvirhe mikä kauneusvirhe - ainakin tällaisen jäärän silmissä, joka on ohjelmoinut yli 25 vuotta kielellä, joka tekee tämän toisin.
Indeksointi on Pythonissa sikäli normaalia että alkaa nollasta, mutta tuossa on kyseessä slice. Sliceä otettaessa on parempi ajatella indeksejä alkioiden väleinä eikä itse alkioina. Esim lista[1:5] tarkoittaa "ensimmäisestä välistä viidenteen väliin". Aivan itsestäänselvää tuo ei ole.
>>> s = "TechBBS"
>>> s[:4]
'Tech'
>>> s[-4:]
'hBBS'>>> lista = [1,2,3,4,5,'a','b','c','d']
>>> kohta = 5
>>> lista[:kohta] + lista[kohta:]
[1, 2, 3, 4, 5, 'a', 'b' ,'c' ,'d']>>> s = '\tABBA\tU7TechBBS\tPython'
>>> loc = s.find('\tU7') + 3 #hypätään tunnisteen yli kolme merkkiä
>>> s[loc:loc+7] # haetaan seitsemän merkkiä
'TechBBS'>>> l = [1,2,3,4,5,6,7,8,9,10]
>>> l[::3] #alusta loppuun 3:n askelin
[1, 4, 7, 10]Jotkut überkoodarit eivät aina hoksaa, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ohjelmoinnin suhteen. Esimerkiksi eräs kollega ihmetteli sitä, miten me muut käytimme IDL:ää tai MATLAB:ia paljon tehokkaamman C:n tai Fortranin sijaan. Kyllähän nopeusero ohjelmaa ajettaessa oli suuri, jopa yli tekijällä kymmenen. Toisaalta jos on jokin idea, jota haluaa kokeilla, niin Pythonilla (tai noilla kahdella mainitsemallani kielellä) kirjoittaa hyvin nopeasti sen testaamiseen ohjelman. Muutaman sadan rivin ohjelma datan sisään lukemisineen ja käyrien plottaamisineen olisi vaatinut useita tuhansia rivejä Fortranilla/C:llä. Jos idea toimi ja suoritusnopeus osoittautui kriittiseksi, niin valmiin ratkaisun kyllä saattoi portata sille numeronmurskauskielelle.
On tullut tehtyä myös GUI-sovelluksia. wxPython ja Qt hyvät vaihtoehdot vähän makumieltymyksistä riippuen.
"""pingpong.py
Exercise 18.1 in book Think Python
link to book:
https://greenteapress.com/wp/think-python-2e/
Original
running code is:
pong = Pong()
ping = Ping(pong)
pong.add_ping(ping)
I added little debugging
"""
class PingPongParent:
pass
class Ping(PingPongParent):
def __init__(self, pong):
self.pong = pong
class Pong(PingPongParent):
def __init__(self, pings=None):
if pings is None:
self.pings = []
else:
self.pings = pings
#print(self.pings)
def add_ping(self, ping):
self.pings.append(ping)
pong = Pong() # pong.pings = [] ,in words: pong is class Pong
print("pong.pings: ", pong.pings)
ping = Ping(pong) # ping.pong = pong --> ping.pong.pings = [] ,in words: ping is class Ping, it has attribute ping.pong and its value pong is class Pong and thus attribute pong has its own class attribute pings which has value [].
##print("pong.pings: ",pong.pings) # checking if changed after: ping = Ping(pong), looks like it is the same.
##print("ping: ", ping)
##print("ping.pong: ", ping.pong)
##print("ping.pong.pings: ", ping.pong.pings) # so far looking allright and reasonable
pong.add_ping(ping) # pong.pings = [ping] = [Ping(pong)] = [pong] = ..etc.. , in words: attribute pong.pings has value ping, which is class Ping. Furthermore ping has its own attribute ping.pong which is class Pong, becouse: ping = Ping(pong). And this pong is *the* pong! So it starts over. So furthermore ping.pong has its own attribute pings which *surprise* is not [] but ping! etc..
print("pong.pings: ", pong.pings) # checking if changed after: pong.add_ping(ping), looks like it has changed! And it should, we added ping which is Ping-object, so looking allright.
##print("ping.pong.pings: ", ping.pong.pings) # it is also here.
##print("pong.pings[0].pong: ", pong.pings[0].pong == pong) # Heheehee, still with me?
##print("pong.pings[0].pong.pings: ", pong.pings[0].pong.pings) # want more this?
##print("pong.pings[0].pong.pings[0].pong: ", pong.pings[0].pong.pings[0].pong) # want more this?
#ok here is more
obj = pong.pings[0].pong
obj_str = 'pong.pings[0].pong'
for level in range(5):
print("round:", level+1)
attr = 'pings'
obj = getattr(obj, attr)
obj_str += '.pings'
print(obj_str + ": ", obj)
attr = 'pong'
obj_str += '[0].pong'
obj = getattr(obj[0], attr)
print(obj_str + ": ", obj)Ei sillä tietenkään ole mitään väliä tehtävän kontekstissa, mutta aloittelevat koodarit, jotka tehtäviä tekevät, alkavat luulla, että tuollainen täysin turha perusluokka pitäisi aina tehdä "hyvän tavan vuoksi" tai koska sillä saattaa olla jokin tekninen aloittelijalle tuntematon tekninen peruste. Olisi ollut aika helppoa keksiä tehtävänanto, jossa koodia ei tule juurikaan lisää mutta joka on ajatuksen tasolla paljon järkevämpi.
Kysehän on siis kaksisuuntaisesta one-to-many-assosiaatiosta. Oikeassa ohjelmakoodissa se tarkoittaa sitä, että jos luokan A olio saa viitteen luokan B-olioon mutta ei toisin päin, niin ohjelmassa on hyvin todennäköisesti bugi ja siitä voi seurata esimerkiksi ohjelman kaatuminen tai kielestä riippuen vaikka muistivuoto.
class Ping:
def set_pong(self, pong):
if not self.pong:
self.pong = pong
pong.add_ping(self)
class Pong:
def add_ping(self, ping):
if ping not in self.pings:
self.pings.append(ping)
ping.set_pong(self)Ensinnäkin sinä keksit ihan itse tuon "attribuuttijonolla" kikkailun. En nähnyt koko kirjassa muita viittauksia samaan harjoitukseen tai että samaa koodia olisi käytetty myöhemmin kirjassa. Toisekseen oikeassa ohjelmakoodissa härpäkkeen tarkoitus ei varmastikaan olisi rakentaa hyvin arkista one-to-many-linkitystä vaan se olisi lähinnä vaatimus jonkin oikean toiminnallisuuden toteuttamiseksi, yksi monista välivaiheista.
class Organism:
pass
class Tree(Organism):
def __init__(self):
self.apples = []
def add_apple(self, apple):
pass
class Apple(Organism):
def set_tree(self, tree):
pass
